Makuasioista kiistely

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Mida

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Mida »

Geetzu kirjoitti: Itse pitäisin tuota ehkä pahimpana mahdollisena (ah liioittelua) alistamisena ja jos itse syyllistyisin samaan olisi vaikea kuvitella toisen asuvan kotonaan. Kyllähän hajuhaitat ovat inhottavia ja joskus haitallisiakin, mutta hyvänä kompromissina itselläni tuossa varmaan toimisi tuulettaminen. ;)
Niin, no talvella siis olisi kaksi vaihtoehtoa, palelu tai hajuhaitat.. hmm.. aika tasoissa olevia pahoja, kun olen niin vilukissa.

Ja loppuvaiheissa annoin jo hyväksynnän hernekeiton syönnille jos hän teki sen aivan avoimen ikkunan ääressä ja piti huolen, että en ollut tulossa pariin tuntiin kotiin. Ei se lievä hernekeiton tuulahdus enää ollut niin paha.
Geetzu

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Mida kirjoitti:Ja loppuvaiheissa annoin jo hyväksynnän hernekeiton syönnille jos hän teki sen aivan avoimen ikkunan ääressä ja piti huolen, että en ollut tulossa pariin tuntiin kotiin. Ei se lievä hernekeiton tuulahdus enää ollut niin paha.
Hernekeittoa en itse juuri syö toisen vuoksi. Ihan muista hajuhaitoista johtuen. :P

Tuli mieleen, että munuaisten haju keitettäessä on niin järkyttävän paha, että kotona isäni teki tuota herkkuaan hyvin harvoin minun nenäni vuoksi, koirillekin kokattiin vain kun olin ulkona. Oma mies on pyynnöstäni ruvennut heittämään nuuskansa wc-pönttöön roskiksen sijaan (roskis muksun takia kuitenkin lukittuna mutta ajatuskin siitä haisevasta möykystä siellä etoo mua), tuo on ehkä ainoa semmonen juttu mitä ihmettelee ehdottomuudessani.
MGandhi

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja MGandhi »

Mida kirjoitti:
Niin no, voisihan tuosta käyttää myös termiä sopimus, mutta aika ehdoton olin sen suhteen...
Tähän piti puuttua. Sulla on erikoinen käsitys sopimuksista. Sä sanelet ehdottomat ehdot, joihin toisen tulee taipua tai tulee monoa? Musta tuntuu, että me ollaan niin eri planeetoilta, että en voi ymmärtää mitään mitä sanot.
Mida

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Mida »

MGandhi kirjoitti: Tähän piti puuttua. Sulla on erikoinen käsitys sopimuksista. Sä sanelet ehdottomat ehdot, joihin toisen tulee taipua tai tulee monoa? Musta tuntuu, että me ollaan niin eri planeetoilta, että en voi ymmärtää mitään mitä sanot.
No asia sopi miehelle ilman, että asian ehdottomuutta tarvitsi välttämättä tuoda ilmi ja ilmaista, että näin tehdään halusit tai et. Siksi se minusta voi vielä mennä sopimuksen piikkiin. Enkä mä monoa siitä olis antanu. Olis vaan sit parka saanu kärsiä siitä ku mä kärsin. Ei sekään kai kivaa olis ollu. Ja tuskin olis kauaa jaksanu kattella, ku olisin joka kerta tuulettanu hernekeittoaikaan nenääni joko ikkunanraossa pitkään tai kokonaan ulkona ja vielä pahoilla mielin.

Mut siihen ei tarvinnu mennä onneks, vaan jätkä ymmärsi et ku joustaa ni kaikki on paremmin ja hänkin saa tuntea olevansa hyvä, huomaavainen ja kiva.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Pyrin kyllä jo ihan ensi viestissäni toitottamaan mahdollisimman selvästi, että olen itsekin kummissani jyrkästä suhtautumisestani tällaiseen ihan oikeasti vähäpätöiseen asiaan. En pyri lainkaan väittämään, että toisin ajattelevat olisivat jotenkin väärässä. Pikemminkin, oma jyrkkyyteni voi hyvinkin olla merkki siitä, että minulla tässä olisi syytä katsoa peiliin. Eli ei minusta Midankaan tarvitse ottaa niin puolustelevaa kantaa.

Ymmärrän siis jollain objektiivisella tasolla, että esim. Midan selvitykset nirsoilijan näkökulmasta ovat aivan hyvin perusteltuja ja järkeviä juttuja. Kiinnostavaa onkin, miksi kummassa minuakin ärsyttävät niin suuresti vaikkapa seuraavat, ihan järkevät muotoilut:
Mida kirjoitti:Täytyy sanoa, että voi onni kun on eteen sattunut vaan sellaisia miehiä jotka välittävät ottaa selvää ruokamaustani ennen kuin vääntävät arvalla ties mitä pöperöä ja sitten kiskovat hyviä herneitä nenään jos sattuivatkin tekemään juuri sitä plikan inhokkia, jota ei oikein pysty ees haarukallista nielemään.
Taas kerran, vailla mitään järkeviä perusteita kiero mieleni suhtautuu tällaiseen hyvin kelteisesti ja yleistää täysin kohtuuttomasti asenteen koskemaan yleistä suhtautumista maailmaan. Eikö kumppanien pitäisi löytää yhdessä juuri heille sopivat asiat sen sijaan, että toinen tietää jo etukäteen mikä on hyvää ja miten asioiden tulee toimia, ja kumppanin on parasta asettua tähän muottiin? Ymmärrän toki, että ei tällaisella asialla voi olla juuri mitään tekemistä ruokamaun kanssa, mutta näin vain koen. Ja tämä kummallisuus itsessäni - ja näemmä monessa muussa - minua suuresti ihmetyttää ja tätä ketjuakin moivoi.
Mida kirjoitti:Ja mitäs sitten jos joku vaikkapa tekee minulle jotain aivan uutta ja erittäin epäilyttävän oloista ruokaa. Tottahan toki maistan, jollen jo tiedä inhoavani, mutta kyllä pidätän oikeuden maistaa varovasti.
Oih! Jälleen ymmärrän, että tämä on ihan järkevä kanta. Mutta silti muotoilu saa - täysin kohtuuttomasti minun puoleltani - verenpaineeni nousemaan. Miten joku edes saa mieleensä suhtautua uuteen epäilyttävä/ei-epäilyttävä asteikolla? Miksi ei uutta nähdä enemmän tai vähemmän kiinnostavana, jolloin oikein epäilyttävä voisi olla erityisen kiinnostavaa? Ja miksi pitää maistaa varovasti, eikä vaikkapa innostuneena uudesta kiinnostavasta kokemuksesta? Minulle Midan muotoilut edustavat hirvittävän kielteistä ja latistavaa asennetta maailmaan. Ei paras kasvualusta parisuhteelle ainakaan minun tapauksessani.
Mida kirjoitti:Tosin jos tuollainen mieltymyksistä kyselemättömyys parisuhteessa toistuisi ja toistuisi, niin ottaisin kyllä puheeksi sen, kannattaisiko tosiaan joskus ottaa selvää toisen mieltymyksistä.
Voimatta mitään itselleni luen tätäkin kuin piru raamattua. Välitön ja kohtuuton reaktioni on, että onpa taas kerran annettu kurja asema partnerille. Sen sijaan, että pari etsisi innoissaan omaa tietään, toisen tulee ottaa selvää siitä, millainen rooli itselle on suotu ja mukauduttava siihen. Toisen mieltymykset on jo kiveen hakattu. Onnistumisista palkitaan ja epäonnistumisista rangaistaan. Ihan järkevää varmaan koiran ja tämän kouluttajan suhteessa, mutta kahden tasaveroisen kumppanin parisuhteessa?
geetzu kirjoitti:edit: Menikin näköjään vähän OT:ksi kun aloitusta uudelleen lukee... Sorgen.
Minusta kirjoitus kyllä osui aiheeseen ihan erinomaisesti.

PS Tulipa muodoltaan EW-henkinen postaus. Jaksoikohan kukaan lukea...

EDIT: Kirjoitusvihreitä
Viimeksi muokannut urpiainen, 10.11.2005 12:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
SingleMalt

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Geetzu kirjoitti:nuuskansa. ehdottomuudessani.
Mä taas ihmettelen, että kuinka hyväksyt muutenkaan tuon kuvottavan sonnan käyttämistä.
Mida

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Mida »

Geetzu kirjoitti:
Mida kirjoitti:...
Melkoisen rakastunut täytyy olla luopuakseen JUUSTOSTA toisen vuoksi. Huh. 8)
Ai niin, enhän minäkään juustoja kieltänyt, vaan ainoastaan niiden lämmittämisen. :-)
MGandhi

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja MGandhi »

urpiainen kirjoitti:PS Tulipa muodoltaan EW-henkinen postaus. Jaksoikohan kukaan lukea...
Ei.

Musta tuntuu, että sulla on sisälläsi paljon patoutunutta vihaa, kun noin rauhallisesti suhtaudut asioihin, jotka sinua vitu... sapettavat. :D

Oikeasti toi on ihan miellyttävää, ettei ala räyhäämään (kuten allekirjoittanut) heti erimielisyyksien koittaessa, mutta välillä pitää tuulettaa oikein kunnolla. Kirjoitapas edellinen tekstisi niin kuin olisit halunnut sen kirjoittaa. (Ei, en oleta tietäväni mitä toisen päässä liikkuu... kunhan taas gagailen).
Geetzu

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

SingleMalt kirjoitti:
Geetzu kirjoitti:nuuskansa. ehdottomuudessani.
Mä taas ihmettelen, että kuinka hyväksyt muutenkaan tuon kuvottavan sonnan käyttämistä.
Hyväksyin / ymmärsin oikein hyvin kun itse tupakoin. Eikä tuosta sonnasta ollut mulle mitään haittaa, sen maku suusta kyllä lähti pesulla pois ja muutenkin oli huulessa kotioloissa hyvin harvoin. Nyt on kyllä kiva kun kaikkien röökituotteiden käyttö on täysin lopetettu täällä, mies polttelee muualla jos haluaa ja nuuskaa ei kuulema enää itse osta mutta joskus treeneissä muilta ottaa, kotona ihanasti on ilman mitään (tietäen miten tuskasta tää savuttomuus on mulle... ) ja varmasti suurimmaksi osaksi juuri muksun takia. Se kun on nyt keksinyt pussailun.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

MGandhi kirjoitti:Sulla on erikoinen käsitys sopimuksista. Sä sanelet ehdottomat ehdot, joihin toisen tulee taipua tai tulee monoa? Musta tuntuu, että me ollaan niin eri planeetoilta, että en voi ymmärtää mitään mitä sanot.
No tätä yritin itsekin pitkässä jaarituksessani sanoa. Gandhi vain muotoili sen paljon osuvammin, kiitos.
MGandhi kirjoitti:Oikeasti toi on ihan miellyttävää, ettei ala räyhäämään (kuten allekirjoittanut) heti erimielisyyksien koittaessa, mutta välillä pitää tuulettaa oikein kunnolla. Kirjoitapas edellinen tekstisi niin kuin olisit halunnut sen kirjoittaa.
Kyllä minä sen halusin ihan noin kirjoittaa. Pointtini oli nimenomaan tuoda esiin toisaalta tiedollisen ymmärryksen ja toisaalta vastaansanomattoman tunnereaktion välinen ristiriita. Kommenttisi perusteella onnistuinkin ainakin osin. Asioiden käsittely tuulettaa minua paremmin kuin räyhääminen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Mida

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Mida »

Mä en sit näköjään tänään millään meinaa päästä pesemään kylppärissä odottavia juuttisäkkejä. Voihan kameli, ku pitää olla kiinnostuneempi vastaileen tänne.
urpiainen kirjoitti:Eli ei minusta Midankaan tarvitse ottaa niin puolustelevaa kantaa.
Mielestäni valtaosa näytti aika kärjistäen ilmaisevan kummeksuntaa ja jopa hitusen halveksuntaa nirsoilua vastaan, joten vähän saatoin provosoitua kärkkääseen ilmaisuun, mutta noh, puolustelevaa? pitääpä pohtia oliko se sitä.
Mida kirjoitti:Täytyy sanoa, että voi onni kun on eteen sattunut vaan sellaisia miehiä jotka välittävät ottaa selvää ruokamaustani ennen kuin vääntävät arvalla ties mitä pöperöä ja sitten kiskovat hyviä herneitä nenään jos sattuivatkin tekemään juuri sitä plikan inhokkia, jota ei oikein pysty ees haarukallista nielemään.
Taas kerran, vailla mitään järkeviä perusteita kiero mieleni suhtautuu tällaiseen hyvin kelteisesti ja yleistää täysin kohtuuttomasti asenteen koskemaan yleistä suhtautumista maailmaan. Eikö kumppanien pitäisi löytää yhdessä juuri heille sopivat asiat sen sijaan, että toinen tietää jo etukäteen mikä on hyvää ja miten asioiden tulee toimia, ja kumppanin on parasta asettua tähän muottiin? Ymmärrän toki, että ei tällaisella asialla voi olla juuri mitään tekemistä ruokamaun kanssa, mutta näin vain koen. Ja tämä kummallisuus itsessäni - ja näemmä monessa muussa - minua suuresti ihmetyttää ja tätä ketjuakin moivoi.
En tainnut juuri sinulle tuossa vastata vaan siihen kommenttiin, jossa joku katsoi aiheelliseksi ja oikeutetuksi vetää heti herneen nenäänsä mikäli toinen ei pidä kokkailuistaan, vaikkei itse edes ole yhtään vaivautunut kartoittamaan toisen makua. Ei tällanen oo musta kauheen fiksua, saati välittävää.

No nämä makujutut ovat sellaisia, että niissä yhteinen sävel minun mielestäni tarkoittaa sitä, että tehdään ja syödään kotona niitä ruokia, jotka kummallekin sopivat ja joista molemmat pitävät (enemmän tai vähemmän).

Ja jos noin muutoin sinua vaikka häiritsee ajatus siitä, että en suostuisi elämään joka viikko viinaa käyttävän kanssa niin älä huolestu, en ala edes seurustelemaan sellaisen kanssa, jonka intressit ja tavat ovat liian etäällä omistani, jotta saataisiin aikaan molemmille mielekkäitä kompromisseja.

Mutta täytyy todellakin sanoa, että hienoa, että huomaat impulssiesi ajoittaisen järjettömyyden. Eihän todellakaan aina ensimmäinen mielleyhtymä ja loogiselta kuulostava asiayhteys ole se todenmukainen. Tottahan se ihmetyttää, että miksi se niin vahvasti sitten aluksi tuntuu ihan toiselta, kuin mitä on, mutta kokemus lieventää tulistumista, sanoisin. Siis kun oppii huomaamaan, että on hyvin usein olemassa ensi-impulssista poikkeavia parempia ajattelutapoja ja mitä useammin kääntää ajatuksensa, tulevat ne helpommiksi, eikä ensi-impulssit enää ole niin vahvoja.
Mida kirjoitti:Ja mitäs sitten jos joku vaikkapa tekee minulle jotain aivan uutta ja erittäin epäilyttävän oloista ruokaa. Tottahan toki maistan, jollen jo tiedä inhoavani, mutta kyllä pidätän oikeuden maistaa varovasti.
Oih! Jälleen ymmärrän, että tämä on ihan järkevä kanta. Mutta silti muotoilu saa - täysin kohtuuttomasti minun puoleltani - verenpaineeni nousemaan. Miten joku edes saa mieleensä suhtautua uuteen epäilyttävä/ei-epäilyttävä asteikolla? Miksi ei uutta nähdä enemmän tai vähemmän kiinnostavana, jolloin oikein epäilyttävä voisi olla erityisen kiinnostavaa? Ja miksi pitää maistaa varovasti, eikä vaikkapa innostuneena uudesta kiinnostavasta kokemuksesta? Minulle Midan muotoilut edustavat hirvittävän kielteistä ja latistavaa asennetta maailmaan. Ei paras kasvualusta parisuhteelle ainakaan minun tapauksessani.
edelliset kokemukset vaikuttavat siihen, miten uusiin samantapaisiin suhtautuu. Jos aiemmin epäilyttävät ruuat ovat osoittautuneet pääasiassa pahoiksi, tokihan sitä on varovainen taas kun kohtaa jotain yhtä epäilyttävää.

Ja sama ihminen on voinut saada kaikenlaisista muista kuin ruokakokeiluista hyvinkin positiivisen kuvan ja saattaa olla kokeilunhaluinen vaikkapa parisuhteessa, vaikka epäilyttävien ja vieraiden ruokien suhteen ei olisikaan.

Ja kyllä, ilmaisen itseäni helposti negatiivisten ilmaisujen kautta (paljon ei-sanaa). Tiedän tämän ja se on minulle ominaista, mutta ei siitä voi mitenkään kukaan lukea tyhjentävästi asenteitani asioihin. Kyse on ilmaisutavasta, ei asenteesta. Saatan iloisia, kivoja ja ihaniakin juttuja käsitellessäni livautella mukaan ei-muotoja.
Mida kirjoitti:Tosin jos tuollainen mieltymyksistä kyselemättömyys parisuhteessa toistuisi ja toistuisi, niin ottaisin kyllä puheeksi sen, kannattaisiko tosiaan joskus ottaa selvää toisen mieltymyksistä.
Voimatta mitään itselleni luen tätäkin kuin piru raamattua. Välitön ja kohtuuton reaktioni on, että onpa taas kerran annettu kurja asema partnerille. Sen sijaan, että pari etsisi innoissaan omaa tietään, toisen tulee ottaa selvää siitä, millainen rooli itselle on suotu ja mukauduttava siihen. Toisen mieltymykset on jo kiveen hakattu. Onnistumisista palkitaan ja epäonnistumisista rangaistaan. Ihan järkevää varmaan koiran ja tämän kouluttajan suhteessa, mutta kahden tasaveroisen kumppanin parisuhteessa?
Öh, aika laajoja johdatelmia sinulta kyllä. Ja todellakin tuossa tilanteessa ihan vaan utelisin vastapuolen kantaa siihen, mitä hyötyä tahi haittaa hänen mielestään olisi kokkauksen kohteen makumieltymysten kartoittamisesta. (ja siis aina olisin kuitenkin maistanut, paitsi hernekeittoa, ko en tulis ees samaan huoneeseen)
Tämä on sitä asioista keskustelemista. Enkä kyllä seurustelisi ihmisen kanssa, joka ei erhettään pystyisi tunnustamaan ihan ääneenkin.

Ja toivon ja oikeastaan edellytänkin parisuhteessa sitä, että toinen myös kyseenalaistaa minun huonoja toimintatapojani. Jos kaikki pitäisi aina hokata itse, ni muutosta tulis paljon vähemmän ja jos omista kiinnostuksista ei sais puhua ni aika heikolla pohjalla oltais.

Mistä minä tietäisin loukkaanko toista jos se ei sitä sano tai muutoin ilmaise.

Mutta yhä pidän hienona, että olet hajulla siitä, etteivät nämä päätelmäsi välttämättä pidä paikkaansa. Peukut sille.
HellBell

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Mylwin kirjoitti:Öö, siis jos toinen tietää, ettet pysty syömään vaikkapa verilettuja ja tekisi niitä silti? Vittuiluahan se olisi.
Jos toinen hyvillä mielin aikoo yllättää toisen tekemällä jotain, mitä ei tiedä toisen inhoavan niin rakkaudestahan se silti on tehty. D'oh.
Sitten voi a) haukkua puoliskonsa paskaksi, kun on se idiootti ei ole tehnyt ruokatottumusselvitystä määräaikaan mennessä b) olla iloinen siitä, että toinen viitsii nähdä vaivaa ja kertoa asiasta että tää nyt ei ole oikein lempiruokia c) hymyillä väkinäisesti ja pakottaa oksurefleksin uhalla ruoan alas
Itse suosisin ehkä vaihtoehtoa b)..
Siinäpä sitä. :)

Vastaan kanssa b):n vaikkei tätä multa kysyttykään.

Keskustelemalla ne asiat selviää, ei niistä tule väistämäti ongelmia kun kumpikin ymmärtää (tai vaikkei ymmärtäisikään, kuten joskus makujutuissa käy, niin kunnioittaa) toisen näkemyksiä.
Aito_Johanna

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

WanhaPervo kirjoitti: Obs! Huom!

Fataali = kuolemaan johtava.

Merkittäköön pöytäkirjaan, että AJ on käyttänyt sivistyssanaa väärin!
Kokeilin vain, huomaatko. Merkatkaa pöytäkirjaan WanhanPervon nimen kohdalle plussa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Aito_Johanna kirjoitti:
WanhaPervo kirjoitti: Obs! Huom!
Fataali = kuolemaan johtava.
Merkittäköön pöytäkirjaan, että AJ on käyttänyt sivistyssanaa väärin!
Kokeilin vain, huomaatko. Merkatkaa pöytäkirjaan WanhanPervon nimen kohdalle plussa.
Eikö tässä ole pikemminkin käynyt niin, että WP ajattelee englannin sanaa "fatal" (jonka senkin varsinainen merkitys on sivumennen sanoen johdettu kohtaloa tarvittavasta sanasta, ja merkitys "kuolemaan johtava" on vain erityismerkitys, koska kuolemahan on meidän kaikkien - paitsi ehkä PetriFB:n - kohtalo), kun taas AJ käytti suomen kielen sivistysanaa "fataalinen", jolle esimerkiksi Jukka "yucca" Korpelan pienehkö sivistyssanakirja antaa vain merkitykset "kohtalokas, tuhoisa". Tosin en ole ihan varma, sopivatko nämäkään ihan täysin sujuvasti AJ:n alkuperäiseen virkkeeseen. Paremmin kuin "kuolemaan johtava" kumminkin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
pertzi

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja pertzi »

Lainaus Tiede-lehden pääkirjoituksesta 8/2005:

"Rationaalinen harkinta, siis asioiden maltillinen puntarointi puolelta jos toiseltakin, sujuu kunnolla vasta yli parikymppisiltä. Siihen asti ajatteluun kuuluu tietty mustavalkoisuus, ehdottomuus, joka myös suojaa nuorta ihmistä."

Varmaan sama ehdottomuus näkyy ruokatavoissa. Nirso ihminen ei siis ole kovapäinen. Hän on nuorekas. :)

p.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

pertzi kirjoitti:"Rationaalinen harkinta, siis asioiden maltillinen puntarointi puolelta jos toiseltakin, sujuu kunnolla vasta yli parikymppisiltä. Siihen asti ajatteluun kuuluu tietty mustavalkoisuus, ehdottomuus, joka myös suojaa nuorta ihmistä."
Varmaan sama ehdottomuus näkyy ruokatavoissa. Nirso ihminen ei siis ole kovapäinen. Hän on nuorekas. :)
p.
Entäs jos on minun tapaani mustavalkoinen nirsoilun vastustaja? Nuorekas keski-ikäinen? (Voi ei, en kai ole siellä jo :D )
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Mida

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja Mida »

pertzi kirjoitti:Lainaus Tiede-lehden pääkirjoituksesta 8/2005:

"Rationaalinen harkinta, siis asioiden maltillinen puntarointi puolelta jos toiseltakin, sujuu kunnolla vasta yli parikymppisiltä. Siihen asti ajatteluun kuuluu tietty mustavalkoisuus, ehdottomuus, joka myös suojaa nuorta ihmistä."

Varmaan sama ehdottomuus näkyy ruokatavoissa. Nirso ihminen ei siis ole kovapäinen. Hän on nuorekas. :)

p.
Ah tottahan on, että esimerkiksi tämän minun syötäväksi kelpaavien ruokien repertuaari on laajentunut lapsuuden ja teini-iän nirsoilujen jälkeen (serkku vieläkin välillä piikittelee, ettei mulle kelpaa ku ahtisilli ja peruna), mutta vaikka kuinka asiaa ajattelisin ja kääntelisin, niin silti hernekeitto haisee pahalta ja maistuu myös. Mikä näkökulma minulta nyt mahtaakaan jäädä havainnoimatta.

Siinä sitä sarkasmia niille ketkä sitä kaipailivat.

Ei sillä ettenkö allekirjoittaisi Tiede-lehden kirjoitusta, mutten nyt ihan voi käsittää asian yhteyttä siihen, mitä makunystyröillä suussani havaitsen. Jos tälle tosiaan on joku tieteellinen selitys, että asioita punnitsemaan, harkitsemaan ja monipuolisesti tutkailemaan oppiminen vähentää negatiivisia makuaistimuksia niin kuulisin mielelläni.
pertzi

Re: Makuasioista kiistely

Viesti Kirjoittaja pertzi »

urpiainen kirjoitti: Entäs jos on minun tapaani mustavalkoinen nirsoilun vastustaja? Nuorekas keski-ikäinen? (Voi ei, en kai ole siellä jo :D )
Ei toki. Sinä tietenkin järkevänä aikuisena tajuat, että nuorekas kity-kirjoittaja täyttää vain ikiaikaista tarvettaan jakaa oma mustavalkoinen maailmankuvansa muiden kanssa. :)

p.
Vastaa Viestiin