eroamisen vaikeus

[Sannu]

poistettu

[Turbohaltija]

Mitä jos keskustelisit miehesi kanssa suhteenne tulevaisuudesta? Jos ero tuntuu molemmista parhaalta ratkaisulta, saatatte pystyä melko kivuttomaan eroprosessiin. Molemmille huomattavasti vähemmän traumaattinen ratkaisu, kuin jos toinen ilmoittaa yksipuolisesti eroavansa.

[martza]

Mä olen miettinyt jo pitkään sitä, milloin on oikea aika erota. Olen luottanut siihen, että sen kyllä tietää kun aika on kypsä. Omasta puolestani merkit ovat melko selkeät. En ole pariin viikkoon jaksanut puhua miehelleni mitään. Seksi ei huvita ja totta puhuen tulevaisuus, lapsien hankkimisineen yms. tuntuu mahdottomalta. Me riidellään jatkuvasti. Lisäksi mua häiritsee, ettei miehelläni ole lainkaan kunnianhimoa elämänsä suhteen. Ja tätä on jatkunut ja jatkunut...

Musta tuntuu että olen täysin toimintakyvytön tämän asian edessä...

Jos sinusta tuntuu, että olet saapunut suhteesi määränpäähäsi ja olet myös yrittänyt keskustella asiasta miehesi kanssa niin eroa ja nopeasti.
Tällaisessa tilanteessa te kummatkin kärsitte ja tavallaan elämänne valuu ihan hukkkaan. Mun mielestä teet ihan oikein, jos eroatte, näillä tiedoilla.
Hyvän vinkin annan, jos eroatte, niin käy erotunteet läpi ihan rauhassa. Erontunteisiihan kuuluu hyvin paljon erillaisia tuntenuksia, vihasta, itsesyytöksiin jne. Käy nämä läpi ihan rauhassa itseksesi, äläkä heti ala etsimään uutta suhdetta vain suhteen vuoksi.
Kyllä se oikea sinullekin aikaan löytyy.

Kirjoitan eron kokemuksen käyneenä.

[Gina]

En ole pariin viikkoon jaksanut puhua miehelleni mitään.

Jospa nyt ihan pikkaisen pidempään yrittäisit? Tietysti riippuen suhteen pituudesta, jos sen kokonaiskesto lasketaan kuukausissa eikä vuosissa niin ok, muutoin tuomitset suhteenne tuhoon aika lyhyen huonon ajan perustella. IMHO. Mä mitään näistä tiedä...

[slam]

Ei kannata ihan pienestä luovuttaa, jos suhde on ollut pitkä kuihtenkin jo... Jokaisella ihmisellä saattaa olla aina omia vaikeuksia... Keskustele miehen kanssa, mitä hän mietiskelee...

[pertzi]

Tee yksinkertainen parisuhdetesti. Vastaa rehellisesti seuraavaan kolmeen kysymykseen:

1. Hyväksytkö miehesi sellaisena kuin hän on?
2. Oletko valmis vanhenemaan yhdessä hänen kanssaan?
3. Huolisitko hänet lastesi isäksi?

Kaksi kolmesta on jo ihan hyvin. Yksi kolmesta on jo siinä ja siinä. Nolla kolmesta taitaa olla suhteelle lopun alkua.

p.

[Sannu]

poistettu

[Chap]

Mä

Jätä se sika!

[martza]

Ota hatkat alle ja jätä ukkosi. Hän ei ole sinun arvoisesi.

[slam]

Musta tuntuu kuin mua ei kunnioitettaisi lainkaan...semmoista henkistä alistamista, johon en halua taipua...

Väärin toista kohtaan moinen. Tyypillinen miehinen asennevamma? olen vierestä seurannut moista ennenkin naiselle tehtynä.

Yksi mies huusi humalassa naiselleen: "älä ole tollainen" "älä, vedä naamaa norsun vitulle" Samainen kaveri löi entistä muijaansa, ja kävin hakemassa heidät pois yöllä sairaalasta. Tuo voi pahimmassa tapauksessa muuttua hakkaamiseksi?

Kyseessä saattaa olla sama "suhdesairaus", joka on kaulin matamilla ja alistettu mies kokijana... Valitettava yhdenvertaisuuden hämärtyminen

[Sannu]

Mun mies ei onneksi ole väkivaltainen. Sairasta todeta, mutta joskus olen miettinyt, että läimäsisi kerran niin mulla olisi erittäin painava syy lähteä.

Tossa kun analysoin tilannettamme tajusin tuntevani olevani pikemminkin se mies suhteessa. Mä olen se joka saa kuunnella sitä akkamaista nalkutusta ja ulkona ei saisi käydä kavereiden kanssa ja kun ollaan yhdessä baarissa niin aina muka katselen vieraita miehiä

[slam]

Tossa kun analysoin tilannettamme tajusin tuntevani olevani pikemminkin se mies suhteessa. Mä olen se joka saa kuunnella sitä akkamaista nalkutusta ja ulkona ei saisi käydä kavereiden kanssa ja kun ollaan yhdessä baarissa niin aina muka katselen vieraita miehiä

Pitäkää esim. tauko suhteessa ja harrastakaa aivan kaikkea mitä lystäätte, jos vielä tekee mieli palata yhteen, niin palatkaa. Itse voisin tehdä sopimuksen naisen kanssa, vaikka parin kuukauden erosopimuksesta, jos hänellä vaikeaa olisi kanssani... X

Jos nainen narisisi kanssani, sanoisin mene pois sitten, jos ei kelpaa... Sano sinä "parisuhteen miehenä" samoin. "Minä teen, mitä lystään, narise sinä muualla "

[MGandhi]

Niin... onhan se parisuhde aina ajoittain hankalaa. Mutta jos kerran asiat oikeasti ovat noin päin persettä kuin Sannu kuvaa, niin en näe mitään järkeä jatkaa suhdetta.

Toisaalta luulen, että jos Sannun mieheltä kysyttäisiin suhteen tilasta, tämä ei välttämättä ottaisi kaikkea syytä omaan niskaansa. No eipä tietenkään ottaisi, sanoo nyt kaikki (naiset). Toisaalta eipä Sannukaan paljon itsetutkiskelua ole (ainakaan) tässä ketjussa suorittanut.

Se on kyllä kumma, että itsestään ei vikoja juuri koskaan löydy. Itse olen syyllistynyt useammin kuin kerran eron sattuessa etsimään eron syyt vain ja ainoastaan siitä toisesta osapuolesta. Vasta riittävän ajan kuluttua eron jälkeen syitä alkaa löytyä myös omalta puolelta.

No miten tämä itsestäänselvyyksien vuodatus nyt auttaa tätä tilannetta? Luultavasti ei mitenkään, mutta Sannun kannattaa IMO nyt tutkiskella myös omaa käytöstään. Siitä saattaa löytyä piirteitä, joilla pyritään alitajuisesti(?) provoamaan toista. Tämä vain tuli mieleen tuosta 'löispä edes kerran, niin saisin syyn lähteä'- kommentista.

[Sannu]

Ennen kuin tilanne on päätyi tähän jamaan. Etsin jatkuvasti syytä itsestäni. Yritinkin olla miehelle juuri sellainen kuin hän haluaa. Kunnes huomasin voivani tosi pahoin. Töistä lähtiessä mietin, että nyt pitää nopeasti mennä kotiin ettei taas ala naputus siitä, missä olen viipynyt. Aloin myös vähentää tapaamisia ystävieni kanssa koska hänen mielestään kun ollaan parisuhteessa ei kavereita tarvita...

Olen käsi sydämellä yrittänyt tosi paljon. Kun niin paljon minäkin haluaisin että suhde toimisi!!! Ehkä viimeaikoina olen korostanut hänelle tosi paljon sitä, että myös mulla on oikeus olla omat mielipiteeni ja aika kärkkäästi pistänyt samalla tyylillä paskaa takasin, mitä mä olen saanut. Onhan se hänelle toki outoa, kun ei ole tottunut sellaiseen minulta.

Välillä menee pari päivää hyvin, jolloin alan jo uskoa, että tämä on ohimenevää...

[slam]

Ikänä en haluaisi/jaksaisi mitään "vottumaista" raivoamis- ja väittelysuhdetta. Rennohko yhdessä asuminen olisi aika jees, noissa suhde asioissa. Jos nainen möykkäisi, sanoisin, että "möykkää siinä tai jossakin muulla" "sama minulle, kuinka vaan sulle on parempi" naur*

[martza]

Tämä afrorismi kuvaa mielestäni hyvin, miten parisuhteessa pitäisi elää.

"Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri teidän sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne juomaastiat, mutta älkää juoko vain
yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, mutta olkoon
kukin teistä yksin juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.
Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."

KAHLIL GIBRAN

[Filovirus]

Lukemisesta voisi päätellä, että ehkä olet siinä pisteessä, että valmistelet jo lähtöä, olet alkanut "kapinoimaan" miestäsi vastaan eli laittamaan hanttiin henkisessä ja alistavassa suhteessa, sitä se tuon tekstin perusteella on. Se rohkeus lähteä vielä puuttuu, oli se sitten mikä tahansa asia joka sinua pidättelee.


Entisessä suhteessa erosin muutamia kertoja aina palaten takaisin, syystä tai toisesta. Soutamista ja huopaamista siis. Aloin siis työstämään tämän seurauksena eroa oikein kunnolla tutkiskellen itseäni kokonaisvaltaisesti. Viimein olin siinä pisteessä, että voisin suhteesta lähteä tuntemattatta rakkautta, välittämistä, pelko, surua, ikävää tjmv. Ainoa asia jota tunsin oli helpotus ja onni, voisin siis sanoa, että paras mahdollinen tapa itselleni erota. Ei jäänyt mitään sanomatta taikka kuulematta, mikään ei ollut epäselvää, mutta vaikeaa aikaa se silloin oli.
Ehkä pääsin helpolla kun eronjälkeinen aika ei mennyt vihan ja surun merkeissä, mutta nuo koin kyllä siinä suhteessa päivästä toiseen.
Toisaalta voisin sanoa, että kadun kun en aikaisemmin lähtenyt henkisen ja fyysisen väkivallan kuormittamasta suhteesta, mutta en sanokaan, koska uskon että juuri tämä tapa oli minulle oikea ja muulla tavoin eroaminen olisi voinut aiheuttaa pahempia ongelmia oman pääni sisällä, koska paljon asioita olisi jäänyt ns. "ilmaan roikkumaan".

Tuo lyömisen "toivominen" on jo itsessään niin tyhmä ajatus/kirjoitus, että ei mitään rajaa. Kannattaisi kuitenkin varoa mitä toivoo, ja jos toivomansa saa niin oliko se juuri sitä mitä halusi. Ihminen voi olla raaka, jopa se ihminen josta sitä et koskaan uskonut olisi.

Jos nyt Sunna annat miehesi kohdistaa sinuun henkistä väkivaltaa, joka jättää omat jälkensä ehkä useimmiten jopa enemmän kuin fyysinen niin mieti oikein tarkasti, että lähtisitkö kuitenkaan jos löisi.

Parempaa tulevaisuutta ja rohkeutta sinulle.

[LillyMunster]

Eroaminen harvoin on helppoa. Jätetyksi tuleminen on vaikeaa ja katkera paikka monelle, jättäjän osakaan ei ole sen ruusuisempi, hänhän on se "syyllinen" joka suhteen lopetti.

Hyvä olisi jos voisitte tosiaan keskustella tuntemuksistasi avoimesti, ja rakentaa jonkinlainen ratkaisu.
Eroa ei pidä kuitenkaan pelätä, mielestäni se ei ole loppu, vaan se on mahdollisuus alkaa jotain uutta. Tutustua itseensä uudelleen, mahdollisuus olla muutakin kuin jonkun tyttö/poikaystävä. Arvioida tilanne uudelleen, lähteä eteenpäin puhtaalta pöydältä.

Oikeassa olet, päätöksen tekeminen on vaikeaa. Mikä on se piste, jossa tietää, että tilannetta ei voi korjata? Isoja ongelmia, mielipide-eroja tärkeissä ja isoissa asioissa, epätasa-arvo, alistaminen, kunnioituksen puute... Pahoja asioita, joita on hankala korjata, ja tuolta pohjalta on aika hankalaa lähteä rakentamaan tasapainoista ja onnellista parisuhdetta.

Voimia, rohkeutta ja jaksamista! Kyllä asiat selviävät, tavalla tai toisella.

[KisSandra]

Löysin Sannun tekstistä paljon samoja ongelmia kuin omissa aiemmissa suhteissani on ollut.

Kuten jo varmasti niin monasti todettu aiemminkin niin jos keskustelua on jo yritetty useampaan otteeseen ja mikään ei silti tunnu muuttuvan, eikä yhteistä säveltä tunnu löytyvän, niin sanoisin, että mitä sitä paskaa väkisillä vääntämään. Suhteessa elon ei toki ole tarkoitus olla yhtä onnea ja autuutta, siinä tulee tehdä kompromisseja (molempien!) ja kohdata yhdessä myös vaikeita asioita.. Suhteessa ei kuitenkaan ole tarkoitus, että toinen muokkaa toisesta yksin ja omaan itsensä kuvan tai sellaisen millaisena itse näkee unelmapuolisonsa olevan. Suhteessa on myös hyvin vaikeaa olla yksin, siis silloin, kun vain toisella on halu tehdä suhteen eteen töitä.

Itse erosin viimeisimmän kerran tuossa 3kk sitten. Suhde ei ollut pitkä (7,5kk) mutta silti sain tosissani tehdä töitä ennen kuin ymmärsin, että en vain voi asioille enää enempää tehdä mitä jo olen tehnyt Eron tekemiseen meni yhteensä minultakin lähes 1,5kk ennen kuin siitä tuli todellista. Nyt 3kk:n jälkeen se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta, vaikka aika ajoin yksinkään ei ole hyvä olla, tuon miehen kanssa minulla ei kuitenkaan olisi tulevaisuutta ollut.

Tämä afrorismi kuvaa mielestäni hyvin, miten parisuhteessa pitäisi elää.

"Rakastakaa toinen toistanne...

KAHLIL GIBRAN

Amen.

Sannulle jaksamista ja rohkeuta tehdä päätöksensä, oli se sitten suuntaan tai toiseen.

[mölli]

Naisten parisuhde ongelmat yleensä tulevat täysin naisen omasta yksinkertaisuudesta.

Jospa kannattaisi kattoa seuraavaksi ukoksi joku ei paskaajauhava velliperse, tosin tämä ei tarkoita rimannostamista taivaisiin.