Ihastuminen

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Edith

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Edith »

FatLeilah kirjoitti: Ihastutko helposti?
Vaikeesti. Vituttaa olla näin tunnekylmä.
tonyjl

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

Viimeaikoina on alkanut jo pikkuhiljaa kiinnostaa taas mutta ihastuminen vaatii aikamoisen kolauksen. Yleensä ihastun kunnolla sitten kun ihastun. Aika harvoin :?
HellBell

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja HellBell »

FatLeilah kirjoitti: Ihastutko helposti?.. Mitä teet, kun ihastut?
Osaisin selittää tämän puheitse hyvin, mutta näin..

Ihastumista on kepeästi ja nopeasti ilmaantuvaa, raskaammin iskevää ja kauemman aikaa vaikuttavaa ja sitten sellaista josta ei oikein ota selvää mitä se on.
Mitä teen..?
Saatan peittää ihastumiseni. Varmin toimenpide on rötöksen peittäminen.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja aasi »

vadim kirjoitti:Muistan lukeneeni tämän joskus. Unohdin sen todennäköisesti siksi, että selitys oli niin kehno.
Eikä tarkemmin ajateltuna taida edes liittyä nyhveröksi ja urpoksi muuttumiseen. Muistin nimittäin juuri erään oman urpoutumistapauksen jota en välittäisi liialti muistella.

Muutaman kerran on naisihminen käytöksellään aiheuttanut sellaisen mieltä järkyttäneen pikaihastuksen, joista jälkimmäinen aiheutti myös em. pikaurpoutumisen.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Exsat

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Urpoutumisen merkityksestä evoluutiossa en tiedä, mutta mun mielestä on hirvittävän söpöä, jos mä saan olemuksellani jonkun hämmentymään niin kovasti, että se änkyttää jotain hassua, punastelee tai jotain muuta kummallista. Kyllä mulle tulee nimenomaan imarreltu olo niissä tilanteissa, että "olisipa oikeastaan hauskaa että tämä johtuisin minusta eikä tuo oikeasti olisi tuollainen tumpelo".

Liika itsevarmuus on kuvottavaa.
HellBell

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Exsat kirjoitti:.. mutta mun mielestä on hirvittävän söpöä, jos mä saan olemuksellani jonkun hämmentymään niin kovasti, että se änkyttää jotain hassua, punastelee tai jotain muuta kummallista.
Liika itsevarmuus on kuvottavaa.
*Komp* Joo, kyllä niin päin on vaikuttavempaa kun huomaa tuollaisen aidon, tahattoman tunteenilmauksen kuin että huomaa toisesta vain kuorena toimivan liiallisen itsevarmuuden.
Gina

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Gina »

Olen ihastunut. Olen siis muuttunut kyvyttömäksi mihinkään asiaa edistävään toimintaan ja ÄO:ni on pudonnut puoleen. Perkele. Ja niinkuin minä olen yrittänyt tätä vältellä. Nyt tämän tietää menevän puihin.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Mä esittelin tässä päivänä muutamana yhdelle ystävälleni seuraavanlaista skeemaa.

Tapaan tytön (tai pojan). Joka hetki on rajallinen määrä tapoja toimia oikein ja rajaton määrä tapoja toimia väärin. Toisin sanoen, todennäköisyys toimia väärin on aina rajallisen suhde rajattomaan, eli ääretön. Tästä johtuu, että toimit väistämättä väärin, ja asiat menevät väistämättä pieleen.

Ainoa ongelma tässä oli, että jotkut tosiaan tapaavat, mikä muodosti teorialleni ongelman. Ystäväni huomautti, että tämä saattaisi johtua siitä, että ihmisillä on kummallinen taipumus sietää tyrimistä. Ja itse asiassa, nyt kun asiaa mietin, tyriminen saattaa joskus jopa edistää asioita.
hermine

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja hermine »

Ja voisiko kyse olla myös siitä, että ihmiset haluavat niin kovasti löytää toisensa ja rakastua, että ihan tahdonvoimalla se änkyttävä tumpelo muuttuu omassa mielessä unelmien prinssiksi? Mitenhän moni tälläkään hetkellä ihastuneista (tai ehkä tässä oikea sana olisi rakastunut) sijoittaisi vastapuoleen edes osan niistä positiivisista ominaisuuksista mitä nyt, jos tietäisi tämän suhtautumisen itseensä niin negatiiviseksi tai neutraaliksi ettei suhteesta olisi toivoakaan.
HellBell

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja HellBell »

vadim kirjoitti:.. seuraavanlaista skeemaa.

Tapaan tytön (tai pojan). Joka hetki on rajallinen määrä tapoja toimia oikein ja rajaton määrä tapoja toimia väärin. Toisin sanoen, todennäköisyys toimia väärin on aina rajallisen suhde rajattomaan, eli ääretön. Tästä johtuu, että toimit väistämättä väärin, ja asiat menevät väistämättä pieleen.
Ainoa ongelma tässä oli, että jotkut tosiaan tapaavat, mikä muodosti teorialleni ongelman. Ystäväni huomautti, että tämä saattaisi johtua siitä, että ihmisillä on kummallinen taipumus sietää tyrimistä. Ja itse asiassa, nyt kun asiaa mietin, tyriminen saattaa joskus jopa edistää asioita.
Ainakin hauska skeema ja jotenkin mieltä lämmittävä hirtehisyydessään. Väistämättömistä tyrimisistä huolimatta tai jopa niiden ansiosta voi siis päätyä lopulta onnistumiseen olettaen ettei ole tupeksinut Väärää Oikeaksi, jolloinka rakkauskomedia olisi vasta aluillaan lukemattomine sekaannuksineen. "Ritke.. Sittenkin Ritke.."
Hebuli

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Exsat kirjoitti:Urpoutumisen merkityksestä evoluutiossa en tiedä, mutta mun mielestä on hirvittävän söpöä, jos mä saan olemuksellani jonkun hämmentymään niin kovasti, että se änkyttää jotain hassua, punastelee tai jotain muuta kummallista.
Minun tapauksessani se ei ole yleensä mitään tuollaista pikkusöpöä, vaan vaikutan ehkä enemmänkin haudanvakavalta, yliasialliselta, kylmältä ja ilmeettömältä. Sellaiselta josta vastapuoli voisi hyvin kuvitella "Onko tuolla jotain mua vastaan? Onko mun tukka hassusti?".

Joskus menneisyydessä otti päähän suuresti kun saatoimme kaveriporukassa nauraa jollekin jutulle(ni), ja jos seuraan pelmahti mahdollinen ihastuksen kohde nauramaan mukana, olinkin silmänräpäyksessä vakava ja asiallinen. Toiselle saattoi tulla itsestään ilonpilaajan tunne, ihan suotta. :?

Mutta, big deal.
Exsat

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Hebuli kirjoitti: Minun tapauksessani se ei ole yleensä mitään tuollaista pikkusöpöä, vaan vaikutan ehkä enemmänkin haudanvakavalta, yliasialliselta, kylmältä ja ilmeettömältä.
Tääkin kuulostaa somalta näin teoriassa. "O-ou. Nyt se tulee. Nyt sitten ihan coolina. Onkohan mulla typerä ilme? Parempi ehkä, ettei mitään ilmettä.. Ei kai se tajua? Parempi olla ihan vaan asialinjalla.." :dream:

..mutta ymmärrän kyllä, että voi antaa väärän vaikutelman.
Tiikeriankka

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja Tiikeriankka »

Minullakaan ei ole tapana hymyillä ihmisille aiheetta. Siitä voi tosiaankin kiinnostuksen kohde saada väärän tai ei mitään kuvaa.
slam

Re: Ihastuminen

Viesti Kirjoittaja slam »

hermine kirjoitti:Ja voisiko kyse olla myös siitä, että ihmiset haluavat niin kovasti löytää toisensa ja rakastua, että ihan tahdonvoimalla se änkyttävä tumpelo muuttuu omassa mielessä unelmien prinssiksi?
Ei sellainen ole kestävää, jos väkisin joutuu suhdetta ns. "tekemään". Oikeastaan voisi sanoa, että olen kerran vain ihastunut todella pahasti. En halua tietää siitä ihmisestä mitään, koska ilmeisesti pitää jostakin toisesta enemmän. Samantein nostan kädet pystyyn, jos toinen mies on kiinnostunut. Mahdollisuudet on silloin yhtä tyhjän kanssa, jos ei ole minua kohtaan kiinnostusta. Ns. tappio on vaan nieltävä... (kun en mie mikkään voittopalkinto ole... yhtä tyhjän kanssa koko "orava" naur*)

Eikös naisella nopea ihastuminen ole sellaista; esim: "ompas ihania koiria, tai kukkasia and poikia"... Ja asia unohtuu pian, jos ei syvemmin kosketa.
Vastaa Viestiin