Kumppanin tuntemisen oppiminen

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Mida

Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

Hei, mä oon Mida ja olen paksuna (ei vahinko) miehelle, jonka oon tuntenu reilu 3kk.

Väitän, että:

- Tunnemme toisemme riittävän hyvin ollaksemme valmiita tulevaan elämänmuutokseen.
- Pystymme esittämään toisillemme rehellisesti mielipiteitä asioista, vaikka tietäisimmekin ennalta toisen olevan eri mieltä.
- Meidän ei tarvitse esittää toisillemme valkoisia valheita varmistaaksemme, ettei toinen lakkaa pitämästä itsestämme.
- Meidän ei tarvitse hävetä itsessämme mitään toisen seurassa vaan voimme olla keskenämme juuri sellaisia kuin olemme.

Olen saanut käsityksen, että on ihmisiä, joiden mielestä tämä ei ole mahdollista. Ei ainakaan 3kk tuntemisen perusteella.

Mitä mieltä sinä olet, onko tällainen edes mahdollista? Milloin itse koit oppineesi tuntemaan kumppanistasi kaiken oleellisen? Perusteluja kehiin.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Ann »

Mida kirjoitti: Mitä mieltä sinä olet, onko tällainen edes mahdollista?
Jos olette kokeneet yhdessä asioita, sellaisia vähemmän mukavia, ja toisen tapa reagoida niihin on sinua miellyttänyt, niin tiedät kaiken oleellisen.

Joskus elämänkoulu läksyttää pikavauhtia..
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja martza »

Mida kirjoitti: Väitän, että:

- Tunnemme toisemme riittävän hyvin ollaksemme valmiita tulevaan elämänmuutokseen.
- Pystymme esittämään toisillemme rehellisesti mielipiteitä asioista, vaikka tietäisimmekin ennalta toisen olevan eri mieltä.
- Meidän ei tarvitse esittää toisillemme valkoisia valheita varmistaaksemme, ettei toinen lakkaa pitämästä itsestämme.
- Meidän ei tarvitse hävetä itsessämme mitään toisen seurassa vaan voimme olla keskenämme juuri sellaisia kuin olemme.
Kyllä tämä on mahdollista. Itse koin samanlaisia fiiliksiä melkein heti, tavattuani nykyisen ystävättäreni, yli kaksi vuotta sitten. Tämä tunne on vain vahvistunut ja voimistunut ajan myötä.
Tässä voisi puhua, että kemiat kohtaavat täysin ja on tavallaan löytänyt "sielunkumppanin" itselleen.
Niin kuin olen puhunut ystävättärelleni, olen sanonut hänelle, että hän on naispuolinen Minä. Elikkä, jos minä olisin nainen niin olisin kuin hän.
Olisikohan sulla samoin, että olet löytänyt Miespuolisen vastakappaleesi?
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Ihmisistä tulee esiin vuosienkin jälkeen sellaisia asioita, joita ei olisi heistä kuvitellut. Ihmiset myöskin tapaavat muuttua ajan myötä niin vaikuttimiltaan kuin muutenkin.
Mutta ei kai tuohon mitään universaalia sääntöä ole .. silti 3kk tuntuu lyhyeltä ajalta. Mutta mie olenkin tällainen pitkän kaavan ihminen, ei se sitä tarkoita että se väärin olisi tai olisi tuomittu epäonnistumaan.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

On todellakin mahdollista. Mullehan tuo on ollut mahdollista jo yhdenkin illan jälkeen, niin miksei sitten 3 kuukauden. Itse asiassa olisin jo huolissani siitä, että olette kuin vanha aviopari. Hehe. Ihmiset ovat erilaisia, joten ei ehkä kannata kuunnella näitä hitaastisyttyviä ihmisiä tässä asiassa. Kuuntele ennemmin mua..
Kikkelis kokkelis.
Mida

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

En nyt tiedä tuosta vastakappaleasiasta, mutta kemiat tuntuvat kohtaavan paremminkin kuin hyvin.

Ja tämä tutustumisasia alkoi kunnon hyöynnällä heti kun aloimme s-postitse toisiimme tutustumaan. En halunnut jättää arvailujen varaan mitään minulle olennaisia juttuja toisessa, joten kysymyksiä satoi heti, enkä ollut ollenkaan kiinnostunut toisen musiikkimausta (okei ihan vähän), vaan mm. sellaisista asioista kuten: mitkä asiat tärkeitä elämässään, juomatavat ym. elämäntavat ja ajanvietetapansa, uskonasiat, syyt mistä hermostuu ja miten, menneet suhteensa ja syitä eroihin, mitkä asiat kokee tärkeäksi suhteessa, millaista elämää haluaa viettää tulevaisuudessa, ajatuksensa lapsista, suhteensa rahaan jne. Ja tämä toimii kun kumpikin on avoin kysymään ja vastaamaan (sekä miettimään vastauksensa mahdollisimman paikkansapitäväksi) eikä koe menettävänsä mitään jos tämä ihminen osoittautuukin arvoiltaan liian erilaiseksi tai löytyykin syy olla alkamatta suhteeseen tahi lähempään tuttavuuteen.

En ollenkaan usko siihen lähestymistapaan, että asiat selviävät sitten ajallaan ja vuoden seurustelun jälkeen tajutaankin, että sä et halua muuttaa maalle ja mä en halua loppuelämääni asua missään muualla ku maalla, tai vaikka että toinen ei sittenkään halua lapsia ja toinen todellakin haluaa.

Tiesin isolta osalta mitä hain ja sellaisen sainkin.

Tosin tottahan on, etten ole omakohtaisesti päässyt seuraamaan, miten tuo joissakin stressaavissa tilanteissa käyttäytyy, mutta onneksi tuo osaa hyvin kuvailla sanallisestikin. Eikä mun siis tarvitse epäillä sitä liiasta kaunistelusta myydäkseen mulle kivampaa kuvaa itsestään. Ja sama toisinpäin.

Mites teillä? Käyttekö kiinni asiaan vai annatteko asian tulla aikanaan esille?
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Ann »

Mida kirjoitti: En ollenkaan usko siihen lähestymistapaan, että asiat selviävät sitten ajallaan ja vuoden seurustelun jälkeen tajutaankin, että sä et halua muuttaa maalle ja mä en halua loppuelämääni asua missään muualla ku maalla, tai vaikka että toinen ei sittenkään halua lapsia ja toinen todellakin haluaa.
Näin se vaan valitettavasti menee, koska oppiihan sitä itsestäänkin uusia asioita ympäristön ja ulkokullan muuttaessa muotoaan.
Mida kirjoitti:Tiesin isolta osalta mitä hain ja sellaisen sainkin.
En ole hakenut, ei ole ollut tarvetta(ja tällä en tarkoita sitä, että ooh-aah, miehiä tulee ovista ja ikkunoista - look at my not so sexy body). Ehkäpä siksi ei ole ollut tarvetta tenttaamalla tentata toisen arvomaailmaa ja mielitekoja, koska ne ovat selvinneet ihan normaalissa kanssakäymisessa, ilman ennakko-odotuksia. Jos on natsannut, on natsannut..
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Mida kirjoitti:Mites teillä? Käyttekö kiinni asiaan vai annatteko asian tulla aikanaan esille?
Mie kyllä luotan ehkä enemmän intuitioon kuin kyselevään tutkimusmenetelmään toisen toiveista, moraalista ja muusta. Ei siinä mitään kyselykaavakkeita täytellä, kyllä ne toiveet ja muut selviävät sitten. Ja rakkaus tapaa muuttaa ihmisten toiveita ja ajatuksia useasti samaan suuntaan.
Varsinkin kun harvemmin siinä tutustumisvaiheessa on tarkoituskaan lyödä hynttyitä yhteen, perustaa perhettä ja muuttaa kuuhun asumaan. Katsellaan, pussaillaan ja höpöstellään. Muulle on sitten oma aikansa ja paikkansa.
Tuosta muuttopolitiikasta .. no, mie en ole millään tapaa muuttorajoitteinen, joten oikeastaan ihan sama. Tosin mie nyt saatan joutua työn takia muuttelemaan, joten tietysti sitä samaa odottaisi mielellään toiselta. Ei se mikään poissulkeva vaihtoehto silti ole, onhan noita pitkämatkalaisia.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Ann kirjoitti:yada yada
Keksi omat mielipitees!
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja saira »

Meille kävi melkein samoin. Olemme kyllä tienneet toisemme jo vajaa kymmenen vuotta, mutta jos kerran vuodessa tai kahdessa aiemmin törmäsimme, siinä ei tutustu kunnolla toiseen. Tapailimme/seurustelimme sen kolmisen kuukautta ennenkuin yllätyslapsemme ilmoitti tulostaan. Hetken pyörittelimme päätämme ja päätimme perustaa perheen. Muksu on nyt siis vuoden ikäinen.

Kun mietimme asioita, tuli mieleen myös sellainen näkökanta, että koska olemme seurustelleet vain vähän aikaa, muksu ei syntyessään riko mitään jo tulleita rutiineja, siinä mielessä voi olla helpompikin suhtautua tähän pieneen mullistukseen.

Onnea paljon teille!
Mida

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

Mylwin kirjoitti: Mie kyllä luotan ehkä enemmän intuitioon kuin kyselevään tutkimusmenetelmään toisen toiveista, moraalista ja muusta. Ei siinä mitään kyselykaavakkeita täytellä, kyllä ne toiveet ja muut selviävät sitten. Ja rakkaus tapaa muuttaa ihmisten toiveita ja ajatuksia useasti samaan suuntaan.
Varsinkin kun harvemmin siinä tutustumisvaiheessa on tarkoituskaan lyödä hynttyitä yhteen, perustaa perhettä ja muuttaa kuuhun asumaan. Katsellaan, pussaillaan ja höpöstellään. Muulle on sitten oma aikansa ja paikkansa.
Tuosta muuttopolitiikasta .. no, mie en ole millään tapaa muuttorajoitteinen, joten oikeastaan ihan sama. Tosin mie nyt saatan joutua työn takia muuttelemaan, joten tietysti sitä samaa odottaisi mielellään toiselta. Ei se mikään poissulkeva vaihtoehto silti ole, onhan noita pitkämatkalaisia.
No tokihan riippuu tavoitteista miten haluaa edetä. Jos ei ole hakemassa juuri ja hyvinkin mielellään sitä loppuelämän ihmistä, jonka olisi syytä olla sellainen ja sellainen vaan haluaa ennemminkin katsella ja kuljeskella ja ehkä sitten joskus todeta, että ah, tämähän se onkin se paras mulle tää, jonka kaa ollaan jo jokunen kuukaus kulettu, ni mikäs siinä.

Enkä minäkään intuitiota ihan kokonaan ole romulaariin lykännyt. Se on hyvinkin oiva apuväline tutustuttaessa toiseen, joskin jotkut asiat täytyy kyllä ihan kysyä arvailun sijaan.

En mä ole täällä sanomassa, etteikö saisi hitaasti tutustua ja ottaa toisesta selvää ajan kanssa. Lähinnä vain kiinnosti, että onko tosiaan niin, että monen mielestä ei mitenkään ole mahdollista oppia toista näin nopeasti.

Ja tuo muuttoasia ny siksi tuli esimerkkiini, että mulle on hurjasti väliä sillä, missä asun. Ei sillä tosiaan kaikille ole.

Ja joo, ihmiset muuttuvat kyllä, sen tiedän. Mutta sitten muuttuvat. Itse halusin lähinnä varmistaa, että ainakin alkutilanteessa sovimme toisillemme mahdollisimman monen asian suhteen. Ettei sitten myöhemmin käy ilmi, ettei se toinen ikinä oo voinu kuvitellakaa asuvansa omakotitalossa maalla...
Mida

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

saira kirjoitti: Kun mietimme asioita, tuli mieleen myös sellainen näkökanta, että koska olemme seurustelleet vain vähän aikaa, muksu ei syntyessään riko mitään jo tulleita rutiineja, siinä mielessä voi olla helpompikin suhtautua tähän pieneen mullistukseen.

Onnea paljon teille!
Toi on kyllä ihan hyvä näkökulma ja sitä jo hiukkasen iteki miettiny. Toisaalta sitten taas jää se kahdenkeskisen elämän kokeminen suht vähään, kun äkkiä onki sitten kolme. Mutta sitä voi sit opetella ku lapset lentäneet pesästä.

Kiitos :-)
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Ann »

Se, minkä oppimiseen tarvitaan aikaa, on kyky ennakoida toisen tapa käsitellä asioita ja reagoida niihin. Vrt. miten osaat käsitellä perheenjäseniäsi..

Asioiden kokeminen yhdessä, yhteenkasvamista.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Mida kirjoitti:Ja joo, ihmiset muuttuvat kyllä, sen tiedän. Mutta sitten muuttuvat. Itse halusin lähinnä varmistaa, että ainakin alkutilanteessa sovimme toisillemme mahdollisimman monen asian suhteen. Ettei sitten myöhemmin käy ilmi, ettei se toinen ikinä oo voinu kuvitellakaa asuvansa omakotitalossa maalla...
Joo, onhan se tietysti tutustumisvaiheessa hyvä selvittää että ei tule mitään tuollaisia ylilyöntejä. Jos miun siippa ei vaikkapa sietäisi mitään sotilaisiin liittyvää pätkääkään niin kyllä siitä saattaisi ongelma tulla. Ei miulle, mutta sille.
Pitkän kihlauksen purkautumisen erilleen ajautumisen ja ihmisinä eri suuntaan kasvamisen johdosta sitä on suhtautunut vähän kriittisesti näihin tunne kumppanisi-juttuihin kestävän parisuhteen perustana. Miehän tunsin sen kyllä niinkuin omat taskuni.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Mylwin kirjoitti:Mie kyllä luotan ehkä enemmän intuitioon kuin kyselevään tutkimusmenetelmään toisen toiveista, moraalista ja muusta.

Mä kysyn aina kaikkea ja siihen ne asiat yleensä lopahtaakin..
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Keikaus kirjoitti:Mä kysyn aina kaikkea ja siihen ne asiat yleensä lopahtaakin..
"Oletko lyhytkasvuinen, tumma, hyvältä tuoksuva, geneettisesti ja horoskooppimerkiltään sopiva mies?"
(jota karvat ja menkkaseksi eivät haittaa)
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Mylwin kirjoitti:
Keikaus kirjoitti:Mä kysyn aina kaikkea ja siihen ne asiat yleensä lopahtaakin..
"Oletko lyhytkasvuinen, tumma, hyvältä tuoksuva, geneettisesti ja horoskooppimerkiltään sopiva mies?"
(jota karvat ja menkkaseksi eivät haittaa)
Nuo ensimmäisethän yleensä näen ja haistan het paikalla, mutta horomerkki on vaikea. Parempi on olla kysymättä, koska vastaus voi olla pettymys. Viime aikoina olen kyllä havainnut neitsyet oikein suloisiksi. Mutta ei sillä oikeasti ole väliä, koska Geetsu-skorpparikin on niin onnellisesti leijonamiehensä kanssa. Niin ja sä sen yhden kanssa, perhana! Te kaksi pariskuntaa todistatte, että horojen standardisuositukset eivät pidä paikkaansa.

Mutta sitten tulevat muut kysymykset, esim. aiheesta abortti, äitien työssäkäynti, suhtautuminen ns. poikkeaviin (ulkomaalaiset, seksuaaliset vähemmistöt jne.), kuolemantuomion kannattaminen, poliittinen suuntautuminen, lukeeko kirjoja jne. jne.

Viime aikoina olen ollut sangen ihastunut siihen yhteen ihanaan pieneen tummaan ukkoon, vaikka olen huomannut, että aikaisemmin olisin sanonut sille hyvästit jo alkumetreillä. Olen ollut jotenkin suvaitsevaisempi, vaikka se on tosi erilainen kuin minä. Lempeä ja iloinen se kyllä on ja kiltti, mutta kovin erilainen.
Kikkelis kokkelis.
Hebuli

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Mida kirjoitti:Mitä mieltä sinä olet, onko tällainen edes mahdollista? Milloin itse koit oppineesi tuntemaan kumppanistasi kaiken oleellisen? Perusteluja kehiin.
Voi olla että tiedät hänestä varsin paljon jo nyt, mutta et sitä millainen hän on tulevaisuudessa. Omasta mielestäni teit aika "uhkarohkean" teon, mutta mitäs pienistä.

Ihmettelinkin tuossa aikaisemmin (mutten iljennyt kysyä) että miten kauan te olitte tämän lapsesi isän kanssa oikein tunteneet. Meinasin myös kysyä samaan syssyyn ihastuitko häneen ihmisenä ja kumppanina, vai menitkö yhteen lähinnä sen takia koska hän oli valmis hankkimaan lapsia kanssasi about heti. Mutta sitäkään en iljennyt kysyä, koska sen voi ottaa väärin loukkaavana kysymyksenä.
Hebuli

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Mylwin kirjoitti:Ihmisistä tulee esiin vuosienkin jälkeen sellaisia asioita, joita ei olisi heistä kuvitellut. Ihmiset myöskin tapaavat muuttua ajan myötä niin vaikuttimiltaan kuin muutenkin.
Mutta ei kai tuohon mitään universaalia sääntöä ole .. silti 3kk tuntuu lyhyeltä ajalta. Mutta mie olenkin tällainen pitkän kaavan ihminen, ei se sitä tarkoita että se väärin olisi tai olisi tuomittu epäonnistumaan.
Mylwin sen sanoi. Turhaan mä kirjoitin.
Hebuli

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Mida kirjoitti:Tosin tottahan on, etten ole omakohtaisesti päässyt seuraamaan, miten tuo joissakin stressaavissa tilanteissa käyttäytyy, mutta onneksi tuo osaa hyvin kuvailla sanallisestikin. Eikä mun siis tarvitse epäillä sitä liiasta kaunistelusta myydäkseen mulle kivampaa kuvaa itsestään.
Miksei?
slam

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja slam »

Onnittelut. Kolme kuukautta on long time. Ehtii kuolla siinä ajassa jo tuhansia ihmisiä.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja saira »

Muutamaa tapausta sivusta seuranneena täytyy todeta, ettei se takaa mitään vaikka lapsi tehtäisiin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Toistan hiukan itseäni, mutta kymmenessä vuodessa tulee väistämättä joitain rutiineja, jotka lapsi tullessaan rikkoo. Jos rutiineita ei ole vielä syntynyt, voi olla helpompi sopeutua siihen muutokseen, minkä lapsi mukanaan tuo.

Tämä kaikki riippuu niin suhteesta ja ihmisistä, joillekin sopii pitkä suhde ennen lasta, jotkut eivät sitä pitkää tutustumista "tarvitse". Omat vanhempani seurustelivat aikanaan vajaan vuoden ennenkuin äitini alkoi odottamaan minua. Sen jälkeen on tullut pari pikkuveljeä ja yhdessä ovat olleet nyt 29 vuotta...
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

McJanne kirjoitti:
Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että koeaika on kymmenen vuotta. Ehkä sen jälkeen voi jo melko turvallisesti olettaa että tuntee tarpeeksi hyvin.

Nainen ei voi välttämättä odottaa kymmentä vuotta katsoakseen onko miehestä lasten isäksi. Sitäpaitsi intensiivisin rakastumisvaihe (ei kuitenkaan se ihan sairain hullaantuminen) kestää noin kolme, neljä vuotta, mikä riittää siihen, että lapsi kasvatetaan yhdessä niin isoksi, että pärjää periaatteessa yhdenkin vanhemman kera. Siis pärjäsi ennen muinoin. Tuon kolmen, neljän vuoden jälkeen voi sitten pitää suhdetta pystyssä erinäisinkin taikatempuin ja sitoutumishalulla. Eli jos on sillä mielellä, että edessä on mukava ihminen eikä ole itse ihan täysin sokea, niin pökköä pesään vaan heti alussa ja lisää ihmisiä pallolle.

Mun täytyy kyllä myöntää, että itse öh ennenaikaisesta syttymisestä kärsivänä (no en kyllä kärsi tästäkään) hitaasti syttyvä mies ei sytytä minua. Mies, joka sen sijaan on valmis leikkiin aika äkkiäkin, on mielestäni hyvä tapaus.. Joo, ja ekoilla treffeillä voi ihan hyvin puhua lasten hankkimisesta.
Kikkelis kokkelis.
Mida

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

Hebuli kirjoitti:
Voi olla että tiedät hänestä varsin paljon jo nyt, mutta et sitä millainen hän on tulevaisuudessa. Omasta mielestäni teit aika "uhkarohkean" teon, mutta mitäs pienistä.
No aika harvasta ihmisestä voi varmaksi tietää millainen hän on tulevaisuudessa, oli sen tuntenut 3kk tai 20v. Koskaan ei tiedä jos toinen sairastuu vaikkapa viidenkympin villitykseen ja laittaa elämänsä uusiksi, vaikkei sitä olisi hänestä voinut ennalta uskoa.

Että sinänsä toi tuntuu vähän huonolta syyltä kattella pitempään, koska varmahan henkisestä muuttumattomuudesta voi oikeastaan olla vasta ku toinen on vainaa ja siinä vaiheessa on paha alkaa yhteisiä lapsia tekemään.

Tai sit mä en vaan käsitä mitä te ajatte takaa. Onko olemassa jokin tuntemisen piste, jonka jälkeen voi kattavasti tietää toisen tulevat muuttumiset tai muuttumattomuudet?
Ihmettelinkin tuossa aikaisemmin (mutten iljennyt kysyä) että miten kauan te olitte tämän lapsesi isän kanssa oikein tunteneet. Meinasin myös kysyä samaan syssyyn ihastuitko häneen ihmisenä ja kumppanina, vai menitkö yhteen lähinnä sen takia koska hän oli valmis hankkimaan lapsia kanssasi about heti. Mutta sitäkään en iljennyt kysyä, koska sen voi ottaa väärin loukkaavana kysymyksenä.
Ihmiseen tottakai ihastuin, eikä tämä lapsiasia ollut alunalkaen puheissa kuin vasta sitten ku mulla opiskelut pulkassa jne. Sitä en nyt muista montako viikkoa tai päivää oltiin saman katon alla oltu (tunteminen on hankala käsite, lasketaanko ekasta nettikontaktista vai livetapaamisesta) ennen ku alettiin puolitosissaan ensin miettiä, että mitäs jos alettaisiin yrittämään. Piti miettiä, että mitenkä elämän järjestää sitten jos nyt vaikka heti napsahtaisikin ja silloin laadittu suunnitelma on yhä vieläkin käytössä. En vaan olis minäkään uskonu, että se heti ekalla yrittämällä nappaa. Mutta toisaalta mitään epäröintejä ei ole kummallakaan ollut. Korkeintaan hiukan huolestuttaa kaikki jutut siitä miten rankkaa pikkuvauvan kanssa elo tulee olemaan, mutta ei ole tullut tunnetta, että tässä oltaisiin hätiköity asian kanssa. Vaikka aikaa on kyllä ollut miettiä sitäkin, niin ei vaan millään saa itseään ajattelemaan, että on ollut jotenkin liian kiire.

En nyt tiiä onko noi loukkaavia kysymyksiä, jos ne esittää ilmaisematta mitään oletuksia asiassa puoleen tai toiseen.
Mida

Re: Kumppanin tuntemisen oppiminen

Viesti Kirjoittaja Mida »

Keikaus kirjoitti:Joo, ja ekoilla treffeillä voi ihan hyvin puhua lasten hankkimisesta.
Täsmälleen samaa mieltä. Jos toinen juoksee siitä karkuun, ni saa juostaki. Pupupöksy.
Vastaa Viestiin