Miehelläni on naispuolisia kavereita,

[Meik]

pitäisikö minun huolestua?

Siitä vaan huolestut, jos niin haluat

Onko se miehesi vika, että sattui syntymään mieheksi? Mulla ei meinaan ole kuin pari hassua miespuolista kaveria, joiden kanssa puhelimessa voi höpöttää pidempään. Naisten kanssa se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Se nyt vaan menee niin.

[HellBell]

Pitäisi nyt pystyä. Onnistuin hetki sitten lukitsemaan tietokantaa sopivasti niin että siihen kirjoittaminen hidastui käytännössä niin paljon että viestien lähetykset eivät menneet enää läpi ollenkaan.

Ok. :)

[Leilah]

Huh huh, onpa täällä jo tosiaan tehty pitkälle meneviä päätelmiä suhteeni tilasta, miehestäni ja minusta. Edelleen Helkylle tiedoksi; en jätä miestäni. Parannettavaa ja keskusteltavaa meillä varmasti on, mutta keskustellaan sitten kun sen aika on. Ja niin kuin Tix jossakin viestissä mainitsi, niin ongelma todella on se, etten koe saavani mieheltäni riittävästi huomiota ja taidan olla mustasukkainen mieheni kavereista. Mustasukkaisuus on eräs luonteeni huonoista piirteistä, jonka pyrin pitämään rajoissa. En vahdi miestäni enkä kuvittele olemattomia.

Elämäni ei pyöri vaippojen ympärillä, vaikka lapseni nyt onkin tärkein asia maailmassani. Minulla on myös työni, heh. Mieheni on hyvä isä lapselleen, nytkin raaputtavat yhdessä lumilyhtyarpaa kun minä nettailen.

Suunta meillä on parempaan. Nukahdan iltaisin mieheni kainaloon ja parin kuukauden kuluttua lähdemme kahdestaan lomamatkalle. Silloin ainakin voimme jutella kunnolla ja nauttia toistemme seurasta kaikin tavoin.

[Keikaus]

Just tollasii te naiset ootte.

Mullakin on yksi kaveri, joka saa aina parisuhdeasiansa kuulostamaan siltä että ero tulee huomenna. Seuraavana päivänä se kertoo, että kaikki on hyvin ja on harrastettu ihanaa seksiä.

[HellBell]

Huh huh, onpa täällä jo tosiaan tehty pitkälle meneviä päätelmiä suhteeni tilasta, miehestäni ja minusta. Edelleen Helkylle tiedoksi; en jätä miestäni. Parannettavaa ja keskusteltavaa meillä varmasti on, mutta keskustellaan sitten kun sen aika on. Ja niin kuin Tix jossakin viestissä mainitsi, niin ongelma todella on se, etten koe saavani mieheltäni riittävästi huomiota ja taidan olla mustasukkainen mieheni kavereista. Mustasukkaisuus on eräs luonteeni huonoista piirteistä, jonka pyrin pitämään rajoissa. En vahdi miestäni enkä kuvittele olemattomia..

Sinä ja miehesi tiedätte asianlaidat parhaiten ja on hyvä asia, jos asiat ovat sillä mallilla että niitä voidaan parantaa. En silti oikein ymmärrä, miksi kirjoitit että "keskustellaan sitten kun sen aika on", jos kuitenkin jo nyt tähän mennessä on tapahtunut asioita, joista olet pahoittanut mielesi ja joita ei ole selvitetty, olkoonkin sitten syytä vaikka kenessä?
Semmoinen meininki jossa asioita vain kasaantuu kasaantumistaan ja mistään ei kunnolla puhuta, kunnes räjähtää, on huonompi meininkimalli, luulisin ainakin.
Miksi koko ajan sanot, että ongelma on vain sinussa, vaikka miehesi olisi soittanut puhelimestasi huvin vuoksi naiskavereillesi, kuten itse kerroit hänen tehneen? Tixin kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että tässä saattaa (en tunne sinua ja tämä vain veikkaus, älä pahastu) olla kyse kohdallais jostain itsetunto-ja arvostusasiasta, sen lisäksi (tämä vain mun otaksumaa) ettei miehesi oikein vaikuta tekstiesi perusteella arvostavan sinua tarpeeksi. Vanha totuus on myös siinä sanonnassa että ihmisen arvostus lähtee hänestä itsestään - jollei hän itse arvosta itseään, on toisenkin niin vaikea tehdä.
Eli älä hyvä ihminen sano itseäsi "tylsäksi ja niistä muita naisia sellaisiksi, joiden kanssa miehesi onkin parempi keskustella". Nosta itsesi ylös, olet sen arvoinen vai mitä?

Ps. Miksi jättää lomille asioista kunnolla puhumisia? Eikö sellainen stressaa vielä enemmän lomilla? Kun ensiksi asiat on selvitetty, voi rennoin mielin olla lomallakin..

[Lucky Luciano]

Miehelläni on naispuolisia ystäviä. Pitäisikö minun huolestua?

Voisihan sitä toki vaatia, että yksi ainoa ihminen riittäisi tyydyttämään toisen sosiaaliset tarpeet, mutta eikö se olisi hieman yksinkertainen, umpimielinen ja fanaattinen tapa hahmottaa maailmaa?

Ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään, elämäntapaan ja vapauteen puuttuminen tuntuu harvinaisen arveluttavalta ja huolestuttavalta ajatukselta - etenkin, jos kestävää ja tervettä parisuhdetta pitää edes oletusarvona.

[mölli]

Voiko toi siis oikeasti olla ongelma? Miksi???

Kyllä tuntuu olevan. Olen pahoittanut mieleni siitä, että miehelläni on aikaa keskustella puhelimessa pitkiä aikoja jonkun toisen naisen kanssa, mutta minun juttujani hän ei välitä kuunnella. Ongelma on tietysti juttujeni tasossa ja siinä, että olen epäkiinnostava henkilö. Mutta kai sitä nyt joskus voisi edes esittää kiinnostunutta, kun yritän puhua viimeisimmistä kirjaostoksistani tai lapsen päivähoidosta tms. minulle tärkeästä asiasta.

Mitäs otit jonku äärieksovertin. Oisit ottanut jonku flegmaattisen introvertin joka suhun pikkuhiljaa kiintyy ja sitä ainostaan sun jutut kiinnostaa eikä muiden pahemmin yhtään, kuten ei ennenkään ja eikä tulevaisuudessakaan.

[Leilah]

En silti oikein ymmärrä, miksi kirjoitit että "keskustellaan sitten kun sen aika on", jos kuitenkin jo nyt tähän mennessä on tapahtunut asioita, joista olet pahoittanut mielesi ja joita ei ole selvitetty, olkoonkin sitten syytä vaikka kenessä?
Miksi koko ajan sanot, että ongelma on vain sinussa, vaikka miehesi olisi soittanut puhelimestasi huvin vuoksi naiskavereillesi, kuten itse kerroit hänen tehneen? Tixin kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että tässä saattaa (en tunne sinua ja tämä vain veikkaus, älä pahastu) olla kyse kohdallais jostain itsetunto-ja arvostusasiasta, sen lisäksi (tämä vain mun otaksumaa) ettei miehesi oikein vaikuta tekstiesi perusteella arvostavan sinua tarpeeksi.
Ps. Miksi jättää lomille asioista kunnolla puhumisia? Eikö sellainen stressaa vielä enemmän lomilla? Kun ensiksi asiat on selvitetty, voi rennoin mielin olla lomallakin..

Kyllähän sinä Helkky olet osittain oikeassakin. Mieheni on voimakas persoona, joka vaatii paljon tilaa ympärilleen. Työ on hänelle hyvin tärkeää, ja perhe on usein jäänyt työn varjoon. Tällainen hän kuitenkin on, enkä usko että hän edes kokee tarvetta tai halua muuttua. Olen aina kokenut niin, että minä tulen tulen työn jälkeen toisena. Nyt kun mieheni on alkanut laajentaa ystäväpiiriään, pelkään, että en ole enää edes toinen vaan kolmas tai neljäs.
Minun aloittama keskustelu johtaa monesti riitaan. Mieheni kokee sen ilmeisesti nalkutuksena. En jaksa enää kaivella kaikkia vanhoja asioita ja pettymyksiä, vaan koen, että minun on parempi pitää ne sisälläni ja siirtyä uuteen päivään.
Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, sellaisena, jolla on vahva itsetunto. Ehkäpä pitäisi tarkastella itseään hieman tarkemmin.
Toivon, että lomalla olemme molemmat sellaisessa lomafiiliksessä, että vapaa ja rento ajatustenvaihto ilman äärimmäisiä tunteita olisi mahdollinen. Tähän voi johdattaa esim. hyvä illallinen ja pari lasia viiniä...

[Faghag]

Mieheni myös joskus ruokkii tahallaan mustasukkaisuuttani. Hän haluaa olla salaperäinen, ei kerro mitä suunnittelee ja muutoinkin härnää. Sitten jälkeenpäin nauraa minulle päin naamaa että olipas se pikku Leila taas niiiiin mustis että hui kauheeta. Yritän olla välittämättä näistä asioista, mutta aina en pysty.

Minäkään en menisi tuomitsemaan ketään kusipääksi vain toisen osapuolen subjektiivisten juttujen perusteella. Toinen puoli tarinasta näet puuttuu.

Minusta tämä kuulostaa siltä, että miehesi hakee epätoivoisesti huomiotasi. Onko niin, että mies kokee, että hänellä ei ole lainkaan merkitystä tässä arjen ja vaippojen täyttämässä elämässäsi? Se, että hän ottaa kontaktia ystäviisi, voi olla myös halua pysytellä sinun maailmassasi ja lähelläsi. Uskoudutko tarpeeksi miehellesi? Keskusteletko hänen kanssaan peloistasi, toiveistasi... siis muustakin kuin arjen konkreettisista asioista? Vai jaatko nämä asiat vain tyttöystäviesi kanssa?

Kirjoitit, että olette lähdössä matkalle ja saatte vihdoinkin viettää aikaa kahden. Se voikin olla hyvä hetki kysyä mieheltäsi, tunteeko hän olevansa tärkeä sinulle? Milloin olet sanonut viimeeksi hänelle, että hän on välttämätön tuki sinulle?

Onhan mies muutakin kuin siittäjä ja elättäjä. Hänelläkin on tunteet ja tarpeensa tulla huomioonotetuksi. Kaikkihan me haluamme tuntea olevamme merkityksellisiä.

[Faghag]

Mieheni on voimakas persoona, joka vaatii paljon tilaa ympärilleen. Työ on hänelle hyvin tärkeää, ja perhe on usein jäänyt työn varjoon. Tällainen hän kuitenkin on, enkä usko että hän edes kokee tarvetta tai halua muuttua. Olen aina kokenut niin, että minä tulen tulen työn jälkeen toisena. Nyt kun mieheni on alkanut laajentaa ystäväpiiriään, pelkään, että en ole enää edes toinen vaan kolmas tai neljäs.
Minun aloittama keskustelu johtaa monesti riitaan. Mieheni kokee sen ilmeisesti nalkutuksena. En jaksa enää kaivella kaikkia vanhoja asioita ja pettymyksiä, vaan koen, että minun on parempi pitää ne sisälläni ja siirtyä uuteen päivään.
Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, sellaisena, jolla on vahva itsetunto. Ehkäpä pitäisi tarkastella itseään hieman tarkemmin.

Miksi pitää koko ajan keskustella "asioista"? Mikään ei saa miehen niskakarvoja ja vastarintaa pystyyn, kuin naisen toteamus: "Meidän pitää vähän keskustella.." Kun itse olen huomannut, että minä olen se "nalkuttava akka" suhteessa, on pakko mennä itseensä. Silloin on aika toimia.

Ensiksi mietin, mitkä asiat saavat minut nalkuttamaan. Toiseksi, mitä voin tehdä noiden asioiden tilan muuttamikseksi, jotta minulla ei olisi tarvetta enää nalkuttaa. Kolmanneksi, koska toista ihmistä ei voi muuttaa väkisin, on mietittävä sitä viestinnän mallia ja tasoa, jolla toisen saa kuuntelemaan ja sanomansa perille...

Kun puhutaan itsensä muuttamisesta, ei tarkoiteta sitä, että mennään muuttamaan ulkonäkö tai persoona, vaan sitä, että muutetaan omaa suhtautumista tilanteeseen. Onko niin, että sinulla on päässä valmis kaava, miten asioiden pitää toimia arjessa vai onko miehelläsikin asiaan jotakin sanottavaa? Oletko monopolisoinut arjesta-selviämis-metodin itsellesi vai tulisiko kumppaniltasi jotakin rakentavaa vaihtoehtoista tapaa hoitaa arki yhtä tehokkaasti? Kun sanot, että hän ei kuuntele sinua... pitää kysyä myös, kuunteletko sinä häntä.

[Leilah]

Kyllä minä pyöritän arkea niin kuin parhaaksi näen. Mies on paljon töissä ja hän ei ehdi tehdä kotitöitä kovin usein, joten olen kehitellyt keinot, joiden avulla saan kaiken sujuvasti tehtyä ennen nukkumaan menoa. Jatkossa nalkutus tulee vähenemään, sillä meillä alkaa käydä siivooja pari kertaa kuussa. Tämä on yhdessä tehdy päätös.

Siinä Faghag olet oikeassa, että en huomioi miestäni tarpeeksi. Hänkin kaipaa aikaa minulta, mutta joskus on vaikea löytää yhteisiä molemmille sopivia hetkiä. Ja toisaalta, en aina enää jaksakaan. Annan kaikkeni jo päviän aikaan, joten illalla kotona olen vain väsynyt "ihmisraunio", joka haluaa olla vähän aikaa ihan yksin ja hiljaa. Sekin minulle suotakoon.

Aloitukseni oli tarkoitus olla leikkimielinen, mutta keskustelu onkin ajautunut aika syvälle, suorastaan pohjamutiin.

[HellBell]

Miksi pitää koko ajan keskustella "asioista"? Mikään ei saa miehen niskakarvoja ja vastarintaa pystyyn, kuin naisen toteamus: "Meidän pitää vähän keskustella.."

Tässä ohimennen kirjoitan kantani tuohon..

Ei, koko ajan ei pidä keskustella asioista, mutta jos on ONGELMiA parisuhteessa, on kaiketi parempi keskustella niistä ongelmista kuin antaa niiden kasautua ja kasautua ja kasautua.. kunnes shit hits the fan.
Sen pelossa että näyttäytyy miehen/naisen silmissä 'nalkuttajana' suunsa sulkeminen silloin, kun jokin asia Oikeasti vaivaa, on huono homma.
Nalkuttamisen muutenkin käsitän eri lailla - se on nimenomaan jankuttamista epäolennaisista (tässä tulkintaongelmaa, toisesta jokin epäolennainen maitopurkkiasia voi olla olennaista, mutta joka tapauksessa tästäkin voi sanoa nalkuttamatta kilometripituisia litanioita) asioista ja sellaista ärsyttävää touhuttamista jostakin, jonka voisi ilmaista muutenkin. Touhuttamista.
Inhoan nalkuttamista henk.koht, enkä jaksa kuulla pätkääkään marttyyrimaista jänkytyslitaniaa siitä sun tästä. Jos jokin asia mättää, sen voi sanoa toisellakin tapaa. Minä en nalkuta (mieluummin vaikka pompin tasajalkaa tai nostan pyörremyrskyn pystyyn), eikä kukaan ole koskaan niin väittänytkään.

Pointti: jos on ongelmaa, ongelmasta voi koittaa keskustella. Jatkuva parisuhde'keskustelu' on tästä aivan eri asia ja ehkä jo senkin merkki, että jokin ei aivan ole kohdillaan, jos kerran on koko ajan oltava 'keskustelemassa asioista.' Tämä ei myöskään tarkoita että missään parisuhteessa ei olisi sellaisia ongelmia, joista ei keskusteltaisi, mutta jos ongelmat tuntuvat Olennaisilta tai sellaisilta että niihin haluaa selvyyttä, kannattaa niistä keskustella. Teeskentely silloin kun asiat mättäävät.. ei hyvä.

[Feiz]

Miksi pitää koko ajan keskustella "asioista"? Mikään ei saa miehen niskakarvoja ja vastarintaa pystyyn, kuin naisen toteamus: "Meidän pitää vähän keskustella.."

Ai satanas NIINPÄ!!! Ja sanokaas mikä helvetti siinä on että tuo kommentti pitää laukasta aina joskus 3 aikaa yöllä???
"Nukutsä?"
"mmmjhjoomhmh"
"Meijän pitäs keskustella"

Siis väistämättä AINA siis AINA kun olen tuohon tilanteeseen joutunut niin se on joskus keskellä yötä. Onko mahdotonta aloittaa se nillitys vaikka päivällä?
Sitäpaitsi nuo "keskustelut" ovat lähes aina vain todellisen ongelman kiertäen käärtäen vihjailuja. Suoraan ei tietysti voi mitään sanoa ehei vaan jauhetaan paskaa jostain ihan muusta.

[T3000]

Paras aika aloittaa keskustelu ongelmasta on sunnuntai-aamupäivänä, kun on harrastettu seksiä ja maataan tyytyväisinä ja hikisinä sängyssä. Sen jälkeen on suopealla ja vastaanottavaisella mielentilalla varustettu. Loman aikana kissojen nostaminen pöydälle on typerää, loma menee helposti pilalle.

[HellBell]

..
Aloitukseni oli tarkoitus olla leikkimielinen, mutta keskustelu onkin ajautunut aika syvälle, suorastaan pohjamutiin.

No niin, no niin. Tämän kun olisi tässä 'kuullut' jo aiemmin, niin olisi tullut hieman toisenlaista vastausta. Kepeitä vitsejä ja sen sellaisia.

Joskus joistain jutuista saa (kun niistä sellaista osittain annetaankin) lähes kriisin partaalla olevia kuvia, aivan kuten Keikaus kirjoitti kaverinsa suhdejutuista saatavan.

Hyvä kuitenkin että siellä asiat ilmeisesti jeesbox. :)

[Nowaysis]

On. Se on oikeesti ihan normaalia ristiinnussia Kityhomosia periskooppi tanassa

Figures!!1

[HellBell]

Kyllä minä pyöritän arkea niin kuin parhaaksi näen. Mies on paljon töissä ja hän ei ehdi tehdä kotitöitä kovin usein, joten olen kehitellyt keinot, joiden avulla saan kaiken sujuvasti tehtyä ennen nukkumaan menoa. Jatkossa nalkutus tulee vähenemään, sillä meillä alkaa käydä siivooja pari kertaa kuussa. Tämä on yhdessä tehdy päätös...

Palaan tähän vielä.. Onko tilanne siis sellainen, että sinä sekä käyt töissä ja hoidat lapset ja kotityöt (ja koet tilanteen uuvuttavaksi, jos oikein käsitin) ja mies periaatteessa käy töissä eikä juuri osallistu kotitöihin, josta syystä sitten olet 'nalkuttanut' hänelle..
Tässähän on sitten ollut ns. oikea ongelma takana, josta nalkutus (en ole varma mitä tällä tässä tarkoitetaan) on ollut ilmituonnin merkkinä. Tavallaan tuon 'nalkutuksenkin' voi nähdä sellaisena kehämäisenä juttuna tuossa (ja seuraava oletusta, mihin nalkutuksella tuossa viitattu); yrittää saada toista tekemään/osallistumaan jotakin/johonkin -> mitään ei tapahdu -> yrittää taas sanoitse saada toista auttamaan -> mitään ei tapahdu -> sama jatkuu ja ns. 'nalkutusvaihe' on päällä.

Nyt ratkaisuna ollut siivooja-apu, toivottavasti siitä on apua. Mutta noin muuten.. jos kotityötilanne sitä vaatii ja edelleen haluaisit osallistumista mieheltäsi, niin keskustelkaa kunnolla, ei nalkuttamista, vaan keskustelua. Älä vähättele omaa panostasi töissä ja kotona - ei ketään ihmistä pitäisi kuluttaa loppuun (sanon tämän yleisesti, en kohdista sinuun) ja tämän olla siitä hiljaa jottei vain leimautuisi 'nalkuttajaksi'.

Tuosta aiemmasta miehesi ja sinun välisestä huomioinnista.. Faghagilla hyvä pointti tuossa vastaveroisessa huomioinnissa. Tuli mieleen sellainen juttu, kun kerroit miehellesi työn merkitsevän erittäin paljon ja kun kerroit hänen juttelevan joidenkin muiden kanssa kunnolla (ne "fiksut naiset"), että haluaako hän työpäivän jälkeen jutella kotona kanssasi niistä työjutuista tai jostain sellaisesta jonka kokee itselleen olennaiseksi, mutta josta ei pääse juttelemaan kanssasi (kiinnostuksen puute, väsymys?) ja siksi juttelee ties kenen kanssa. Edit: ja tällä en tarkoita sitä, etteikö puolisoilla/kumppaneilla/whatever saisi olla muita tuttavia ja ystäviä joiden kanssa jutella asioista, en tietenkään. Mutta tilanteessa, jossa se asioiden jakaminen alkaa tapahtua enimmäkseen näiden muiden ihmisten kanssa, ollaan vikasuunnalla. Läheisimmät ihmiset avioliitossa tms eivät ole "puhelinluttelon joku Bibi ja Kiku".
Tässä olisi hyvä, jos molemmat siis vaihtaisivat niitä kuulumisiaan keskenään ja molemmat olisivat kiinnostuneita niistä toiselle tärkeistä asioista edes jonkin verran. Eihän sekään ole oikein, että sinun tulisi kuunnella hänen juttujaan ja olla niistä kiinnostunut ja virikkeellinen keskustelukumppani, kun taas sinun kerrottuasi omia juttujasi, ei miestä enää nappaakaan.

[Elppis]

Mäkin olen varma, että ennen työpäiväänsä tänään, mun miesystävä käväisi exänsä luona pölisemässä niitä näitä mitä ei mun kanssa jostain syystä halua jutella. Kalvaa se mieltä, oikeasti!

[HellBell]

Mäkin olen varma, että ennen työpäiväänsä tänään, mun miesystävä käväisi exänsä luona pölisemässä niitä näitä mitä ei mun kanssa jostain syystä halua jutella. Kalvaa se mieltä, oikeasti!

Avaudu lisää. Valmistan Kitykankensteinin.

[Elppis]

Mäkin olen varma, että ennen työpäiväänsä tänään, mun miesystävä käväisi exänsä luona pölisemässä niitä näitä mitä ei mun kanssa jostain syystä halua jutella. Kalvaa se mieltä, oikeasti!

Avaudu lisää. Valmistan Kitykankensteinin.

Ja kitytappelun. Pitikin mennä avautumaan, nää ón niitä juttuja joita vois ennemminkin jutella kotona...

[WanhaPervo]

Loman aikana kissojen nostaminen pöydälle on typerää, loma menee helposti pilalle.

Öh? Eikös kissan nostaminen pöydälle ole monen miehen toiveuni? Ja vielä monikossa!

[Dumari]

Ja kitytappelun. Pitikin mennä avautumaan, nää ón niitä juttuja joita vois ennemminkin jutella kotona...

You have (almost) The "Ultimate Powah" in KityGalaxi, use it!

[HellBell]

Avaudu lisää. Valmistan Kitykankensteinin.

Ja kitytappelun. Pitikin mennä avautumaan, nää ón niitä juttuja joita vois ennemminkin jutella kotona...

Ok. Täytyy tunnustaa, että kyllä muakin vaivaisi seurustelutyypin yhteydenpidot exään, mutta noita tilanteita on niin moniksi.. Ja jotenkin vielä tuo, että kaikista maailman ihmisistä pitää valita ex joksikin jolle kertoa jotakin. Ketuttaa sun puolestasikin, vaikka en asiasta mitään tiedä.
*symppaa tms*

[Leilah]

HellBell kirjoitti pitkästi...

Oot sä laittanut jonkun kameran meille? Kuulosti nimittäin sen verran tutulle...
Voit uskoa, että meillä on näistä kotitöistä jauhettu jo ihan uupumiseen asti. En jaksa enää. Teen ne itse. Niin surullista ja paheksuttavaa kuin tämä onkin, niin se on poissa meidän yhteisestä ajasta ja jopa seksistä. En kuitenkaan kiristä miestä seksillä, niin hirviö en ole.
Ystäväni ovat mielenkiintoisia ihmisiä minunkin mielestäni, ja ne joiden kanssa mieheni pitää yhteyttä, ovat vielä samalla alalla. Yhteistä puhuttavaa siis löytyy. Jotenkin vain ärsyttää se, että minut tavallaan sysätään sivuun jopa omista ystävyyssuhteistani. Tätä tunnetta on vaikea selittää... Kaipa se on mustia sukkia ja kateutta.
Toki kuuntelen mieheni työasioita. Mieheni on yrittäjä. Monesti ongelmat ovat vain niin isoja tai minulle vieraita, että minulla ei ole niihin esittää minkäänlaisia ratkaisuja vaan otan vain vastaan sitä miehenkin pahaa oloa ja hämmennystä. Itse olen työni puolesta vaitiolovelvollinen, joten en voi jakaa kovin paljon työasioita kotona. Luonteeltani olen myös sellainen, että ahdistun, jos en saa ongelmia nopeasti selvitettyä. Kerään itselleni toistenkin huolet.

[HellBell]

HellBell kirjoitti pitkästi...

.. Voit uskoa, että meillä on näistä kotitöistä jauhettu jo ihan uupumiseen asti. En jaksa enää. Teen ne itse. Niin surullista ja paheksuttavaa kuin tämä onkin, niin se on poissa meidän yhteisestä ajasta ja jopa seksistä. En kuitenkaan kiristä miestä seksillä, niin hirviö en ole. ..

Tuntuuhan se ikävältä täälläkin päässä, jos toinen on monien töiden uuvuttama eikä sitten se hänen parinsa tule tätä vastaan siten, kuin ehkä voisi. Hyvä että sitä siivousapua on tulossa kuitenkin. :) Voihan sitä olla erilaisia ratkaisuja asioihin ja toivottavasti tuo jelppaa ko.juttuun.

.. Ystäväni ovat mielenkiintoisia ihmisiä minunkin mielestäni, ja ne joiden kanssa mieheni pitää yhteyttä, ovat vielä samalla alalla. Yhteistä puhuttavaa siis löytyy. Jotenkin vain ärsyttää se, että minut tavallaan sysätään sivuun jopa omista ystävyyssuhteistani. Tätä tunnetta on vaikea selittää... Kaipa se on mustia sukkia ja kateutta. ..

No, onhan tuo ihan ymmärrettävää, siis se että sitä tuntisi itsensä poissuljetuksi/syrjäytetyksi omista ystävyyssuhteistaan, kun toinen tavallaan valtaisi alaa niistä. Toisaalta siinä voi nähdä myönteistäkin pilkahdusta; ainakin ne ovat työjuttuja.

.. Toki kuuntelen mieheni työasioita. Mieheni on yrittäjä. Monesti ongelmat ovat vain niin isoja tai minulle vieraita, että minulla ei ole niihin esittää minkäänlaisia ratkaisuja vaan otan vain vastaan sitä miehenkin pahaa oloa ja hämmennystä. Itse olen työni puolesta vaitiolovelvollinen, joten en voi jakaa kovin paljon työasioita kotona. Luonteeltani olen myös sellainen, että ahdistun, jos en saa ongelmia nopeasti selvitettyä. Kerään itselleni toistenkin huolet.

No onneksi erilaisista työasioista riippumati, sitä voi olla toiselle tukena ja turvana, kuten oletkin ollut. :) Ei sitä oikein muuta voi vaatia, jos niitä asialinjan ratkaisuja ei ole mielessä (kenellä nyt heti olisi, jos ei ole ko.työssä mukana tai muuten siihen perehtynyt).