Miten teillä sovitaan riidat??

[KulisataN]

Meillä riitoja ei juurikaan sovita, vaan ne vaan unohdetaan ja siirretään.

[Chap]

Kirjoitetaan kityyn niistä ....

EDIT: tosin mä en riitele .... varsinkin kun olen nyt sinkkuna

[ninnithequeen]

Meillä juuri jonkin aikaa sitten sovittiin yksi kauan, kauan molempien mieliä kalvanut suurempikin asia sillä tavalla, että kumpikin vihdoin myönsi virheensä, ja pyysi anteeksi.

Kahden kesken, ihan rauhassa. Vaikeaa oli, mutta onnistui. Pakkohan se oli. Rakastan

[Elukka]

Meillä tyypillisen riidan kulku menee yleensä suunnilleen näin:
1. suututaan
2. huudetaan
3. minä mökötän
4. rauhoitutaan
5. selitetään, miksi suututtiin
6. tässä vaiheessa asia onkin yleensä jo käsitelty jollain järkevällä tavalla
7. pyydetään anteeksi että suututtiin eikä olla enää vihaisia

Kiitettävän harvoin näitä meillä kyllä nykyään tulee.

[Geetzu]

Isommat jutut sovittu ammattilaisen avustuksella, pikkujutut tuntuu tosiaan pikkujutuilta ja ne yleensä ihan vaan unohdetaan. Mikäli toinen kantaa mukanaan tarpeeksi pitkään jotain ja pyrkii kaivelemaan esille sopivissa väleissä tehdään jutusta iso ja pyydetään taas ammattiapua. Tai piestään se toisesta ulos.

Meillä ei oikeesti enää mennä nukkumaan ennen kuin on riidelty sujuvasti loppuun ja molemmat lopputulokseen tyytyväisiä.

[ninnithequeen]

Meillä ei oikeesti enää mennä nukkumaan ennen kuin on riidelty sujuvasti loppuun ja molemmat lopputulokseen tyytyväisiä.

Ja tämä on kyllä hyvä juttu.
Kiukkuisena ei mennä nukkumaan.

[Elppis]

Meillä ei paljon riidellä... kumpikaan ei koskaan halua viedä asioita sille tasolle, että pitää huutaa. Jostain syystä (ainakin vielä), pystytään puhumalla selvittämään asiat. Yks hyvä juttu tossa miehessä on, se ei rupea kiertelemään tai kaartelemaan tai puhumaan vanhoista asioista, vaan käsittelee asiat täysin "alastomina". Kaikki pöydälle heti, puhutaan "paha asia" pois päiväjärjestyksestä.

Meille on joskus sanottu ettei me riidellä vaan sen takia, että harrastetaan sitä sovintoseksiä etukäteen. Pyh, en usko

[Kid]

Meillä riidellään ja sovitaan. Riippuu riidan laadusta sovitaanko lähes heti (eli pientä kinaa vaan) vai onko asia iso ja vakava.
Jos ny puhutaan vakavammista asioista, niin asiasta yritetään ensin puhua, sitten huutaa, välillä hermotupakalle jäähylle ja taas puhutaan. Mä olen myös sellanen, että ennenkun riita on puitu, ei nukkumaan saa mennä.
~Riidelkää, sopikaa ja rakastakaa~ Näin oma rakas äitini sanoi, viksu kun on.
Ja tosiaan jos joskus tulee tilanne, että kahdestaan puhuminen ei auta, niin ollan sovittu että haetaan ammattiauttajalta apua ennen mitään dramaattista päätöstä. Helpolla ei saa luovuttaa kun toista rakastaa!

[Geetzu]

Tosta huutamisesta vielä... Meillä ei yleensä riidellä huutaen vaan nimenomaan puhuen, kitisten, natisten, jupisten. Ennen kyllä huusin paljon enemmän mutta muksun takia nykyään hillitsen itseni. Poikkeuksen teki ilta pari viikkoa sitten kun piti olla niin ihq kahdenkeskinen hemppistely-ilta päällä, muksu mummilla yökylässä. Meitsi veti mitättömän pienestä asiasta herneet nenään ja hormoonihirviötär antoi paukkua niin että naapurin likka kävi seuraavana aamuna kysymässä onko kaikki ok. Hävetti niin perkeleesti. Hirviökohtaus meni ohi ihan vaan sillä, että mies tarttu olkapäistä kiinni, vei eteiseen peilin eteen ja hetken kateltuani punaista rumaa naamaani rupesin itkustamaan ja heti perään hihittämään. Ja sit sain vähän pippelii. Pyysin anteeks ennen uni-aikaa ja toinen pyys anteeks sitä, ettei osaa lukea ajatuksiani ja tulkita mielialojani ihan 24/7.

Kun tekee mieli huutaa, iskee röökitarve. Nyt kun en sitäkään ihanaa käärylettä itselleni suo niin käytössä on purutyyny. Tai niitä on useita. Nappaan yhen suuhun ja heittelen loput pitkin makkarin seiniä. Tai minkä tahansa huoneen missä muksu ei oo. Toimii ihan jees, suosittelen.

[KulisataN]

Meillä ei oikeesti enää mennä nukkumaan ennen kuin on riidelty sujuvasti loppuun ja molemmat lopputulokseen tyytyväisiä.

Ja tämä on kyllä hyvä juttu.
Kiukkuisena ei mennä nukkumaan.

Meillä ikävä kyllä ei tehdä näin. Eli nukkumaan mennään kiukkuisena, mistä minä en tykkää.

[Kid]

Juu, tosta huutamisesta. Minä sitä harrastan, mies ei. Välillä kyllä hävettää jälkikäkeen kun ajattelee naapureita... Mä oon semmonen kiukkupussi ja napsahdan välillä hyvinkin herkästi. Jos mies tietää, että taas mennään ihan typerän asian tähden, se ottaa kunnon halaukseen vaikka kuinka rimpuilen. Sillon tuntuu turvalliselta/rakastetulta ja kiukkuumisen tarve loppuu.
Pikkuriitojen jälkeen se sovintoseksi on nannaa, mutta jos kyse on vakavista asioista niin mulle ei seksi kyllä heti maita.

[Kid]

Meillä ikävä kyllä ei tehdä näin. Eli nukkumaan mennään kiukkuisena, mistä minä en tykkää.

Ei hyvä, koska sillon se riita vaan jatkuu seuraavalle päivälle. Ja kun herää jo valmiiksi kiukkusena, ei päivästä todellakaan voi seurata mitään hyvää.

[Elppis]

Juu, tosta huutamisesta. Minä sitä harrastan, mies ei. Välillä kyllä hävettää jälkikäkeen kun ajattelee naapureita... Mä oon semmonen kiukkupussi ja napsahdan välillä hyvinkin herkästi. Jos mies tietää, että taas mennään ihan typerän asian tähden, se ottaa kunnon halaukseen vaikka kuinka rimpuilen. Sillon tuntuu turvalliselta/rakastetulta ja kiukkuumisen tarve loppuu.
Pikkuriitojen jälkeen se sovintoseksi on nannaa, mutta jos kyse on vakavista asioista niin mulle ei seksi kyllä heti maita.

Te ootte kyl aika mahdottomia kiukkupesiä En ole koskaan tavannut teidänlaista pariskuntaa aiemmin. Yhtenä hetkenä naamat on punaiset ja sihistään tulta, minuutin päästä pussaillaan ja jatketaan illan istumista. Hassut x 2.

[Melnais]

Tuoreeseen suhteeseen mahtuu vain yksi merkittävä riita, pikkunahjusteluja ei ole viisasta pitää kuin normaalina elämänä. Se Suuri käsiteltiin pois olemalla rehellisiä, puhumalla suoraan vaikka koskee, tekemällä päätös jatkosta ja toimimalla sen mukaan. Asiaan ei ole tarvinnut palata.

[Kid]

Te ootte kyl aika mahdottomia kiukkupesiä

Älähän höpise! Se kiukkupesä olen minä ei nussu.

[ninnithequeen]

Juu kyllä meilläkin huudetaan. Minä lähinnä, kovaääninen kun olen. Mutta osaa se toinenkin kyllä...Ihme ettei naapurit (tai no naapuri, kun ei ole ko yksi) ole vielä valittanut.
Mutta harvemmin kyllä tapellaan noin enää. Koska se ei ole fiksua. Tosin taas joskus pitää antaa tulla kaiken ulos, ja lujaa...

Tänään viimeksi huomasin, että alkoi kiukuttamaan, kun unohtui kiireen ja jouluostosten keskellä se "töihinlähtö"-pusu. Hetken kuluttua jo naureskelin itselleni. No eihän kaikkea voi aina muistaa. Ja saa niitä pusuja myöhemminkin. Tyhmä minä.

[santtu]

Suhteen ongelmakohtia ratkomme harrastamalla päivän ja järjen valojen tuolla puolen säännöitettyjä roolileikkejä, joiden kautta tavoitellaan henkistä yliotetta toisen tahdon murtamiseksi ja sielun kaivamista hävinneen silmäkuopista ja polkemista rännöittyneeseen maahan.

Ts. itse kiukuttelen hänen ollessa sovitteleva.

T: Teini-ikäinen Tuusulasta

[EveryWoman]

Meillä on kahdenlaisia ristiriitatilanteita: riitoja ja riidattomia. Kummatkin toki yritetään ratkaista, koska muuten ne ovat edessä tulevaisuudessa, mahdollisesti nykyistä kärjistyneempinä. Ristiriitatilanteet johtuvat yleensä silkasta ymmärtämättömyydestä tai tietämättömyydestä. Mitä paremmin ymmärrämme jonkin asian, sitä enemmän olemme yleensä siitä samaa mieltä. Siksi ratkaisussa on keskeistä se, että kumpikin ymmärtää omat tunteensa ja niihin vaikuttavat syyt, ja on kiinnostunut ymmärtämään myös toisen puolen asiasta. Riita pääsee syntymään silloin, kun mukana on ymmärtämättömyyden lisäksi väärinkäsityksiä.

Riidattoman tilanteen ratkaisu saattaa sujua vaikka näin:
- Mulla on paha mieli.
- Mistä se johtuu?
- Meillä on ollut molemmilla pitkään niin kiire, että mulle on syntynyt läheisyysvajaus ja jutteluvajaus ja vaikka mitä kaikkea. Haluaisin viettää sun kanssa kahdenkeskeistä ja kiireetöntä aikaa. Tänä iltana olisi ollut siihen eka mahdollisuus pitkään aikaan, ja nyt se ei onnistukaan kun oot jo luvannut mennä poikien kanssa ulos.
- No voi harmi [tulee halaamaan]. Me sovittiin poikien kanssa tästä tapaamisesta jo aika kauan sitten. Olen pahoillani että en muistanut mainita siitä sulle jo aiemmin. Mulle olisi kyllä tosi tärkeää mennä ulos tänään, kun meillä jäi viimeksi X:n kanssa kesken se tosi tärkeä keskustelu, josta mainitsin sulle silloin - muistatko?
- Muistan kyllä.
- Onko sun mielestä tää tilanne nyt niin paha, että esimerkiksi huomenna illalla olisi jo liian myöhäistä korjata asiaa? Voisin lähteä töistä kotiin vaikka vähän aikaisemmin, niin ehdittäisiin olla koko ilta ihan rauhassa.
- No ei se nyt niin paha ole. Huominen käy ihan hyvin.

Toki tällaisiin ratkaisuihin pääsemisessä on olennaista, että pidetään myös kiinni siitä mitä on sovittu.

Jos on päässyt syntymään riita, luottamus toisen hyvään tarkoitukseen on katkolla. Luottamuksen puuttuminen vaikuttaa niin, että esimerkiksi ylläoleva keskustelu ei olisi mitenkään mahdollinen. Jos keskustelun ensimmäinen repliikki: Mulla on paha mieli, saattaa kuulostaa ei-luottavaisen vastaanottajan korvissa pahantahtoiselta syyllistämiseltä. Silloin mikään ei toimi, joten olennaisinta on ensin palauttaa se luottamus. Tämä onnistuu ainakin minun osaltani kaikkein parhaiten toisen asemaan asettumisella ja myötätunnon osoittamisella (= fyysinen hellyys ja lähelläolo, anteeksi pyytäminen tai pahoittelu). Kumppaniini ei välttämättä tepsi fyysinen hellyys ja pahoittelut, vaan aktiivinen ratkaisujen etsiminen ja älyllinen hänen asemaansa asettuminen. Täytyy sanoa, että kumppanini osaa jo aika hyvin toimia niin että minä rauhoitun, mutta minulla on tällä hetkellä vielä oppimista hänen rauhoittamisessaan.. Sitten kun tilanne rauhoittuu, luottamus palautuu ja molemmat haluavat taas aidosti ymmärtää toisen tilannetta, asian selvittämistä voi jatkaa samoin kuin yllä.

Meillä ei oikeesti enää mennä nukkumaan ennen kuin on riidelty sujuvasti loppuun ja molemmat lopputulokseen tyytyväisiä.

Tätä mekin pyrimme noudattamaan. Joskus tosin keskustelu on venynyt niin pitkäksi, että on jouduttu tekemään "välirauha" ja jatkamaan seuraavana päivänä.

[nexie]

Yksi rasittavista ominaispiirteistäni on mm. tyydyttämättömään huomionkipeyteen liittyvä kyseenalainen kyky muuttaa hetkessä rauhallinen keskustelu perusteettomaksi piikittelyksi ilman, että itsekään ehdin tiedostaa käyttäytymiseni taustatekijöitä. Laskeskelen mitä ilmeisimmin tajuntani pimeissä sopukoissa yhtälöitä ilman kaikkien muuttujien tuntemusta ja teen näin ollen pikaisia virhetulkintoja, jotka suollan ulos ilman suodatusta.

Siinä vaiheessa, kun itse pääsen jonkinlaiselle tiedostamisen tasolle mieltäni hiertävistä asioista, toinen on usein (ylläri pylläri) ehtinyt ottaa kierroksia ja hermostua vähemmän rakentavaan lähestymistapaani parisuhteen pieniin koukeroihin nähden. Tässä vaiheessa sovitteluyritykseni kaikuvat kuuroille korville ja generoivat vähintään yhtä piikikästä vastavuoroista kommentointia. Ratkaisuna on yleensä pieni hengähdystauko ja sen oikean kissan nostaminen pöydälle myöhemmässä vaiheessa, kun myös toisen osapuolen kiukutteluvietti on laimentunut. Pidemmän aikavälin tavoitteena on kyky hallita kieltään ja mieltään ja ottaa esiin vain _oikeita_ ristiriitojen taustatekijöitä.

[Lolita]

Mä en oikein osaa riidellä kumppanini kanssa. Mä en oikein suutu mistään ja jos herne nenuun joskus meneenkin, kyseessä on sellainen pikainen räiskähdys, minkä jälkeen taas voi puhua asiasta. Tapanani on ymmärtää ihmiset ja asiat kuoliaaksi ja riidoista on puhti poissa, kun tavallaan tajuan ja ymmärrän toisenkin mielipiteen. Mitäs sitten, jos se onkin se toinen joka suuttuu? En minä semmostakaan kauan jaksa, kyllä puhuminen ja sovittelu on mun tapani.

Kun minä kuitenkin olen ilkeä, teräväkielinen ja paha suustani, niin milloin minä sitä puolta oikeasti toteutan?

[Angita]

Mä joko räjähdän tai pidän mykkäkoulua. Räjähdyksen jälkeen lepyn nopeasti ja asiat voidaan keskustella läpi. Jos pidän mykkäkoulua, pitää agressiot saada purettua johonkin ensin esim. tyynyn hakkaamiseen. Sen jälkeen perusteelliset keskustelut. Sovintoseksi on myös mukavaista silloin tällöin, mutta aina ei ole fiilareita siihen.

[Feiz]

Ei huhhuh. Onnekseni huomaan että kaikki tuollaiset turhanpäiväiset "hormooniräyhääjät" sun muut kiukuttelijat on ruudun sillä puolen. Gimman kans aina naureskellaan teidänlaisille naisille jotka vetelee herneitä nekkuun kaikesta ja sitten räyhää kun on maton kulma kääntynyt. Meillä JOS on riitoja niin 5 sekunnin mökötys, sit toinen viimestään alkaa naureskeleen kun ei voi oikein pitää pokkaa ja yleensä seksiä päälle niin saa vielä paremman mielen. Jebbajee..jatkakaa te vain samaa rataa niin saadaan avioerotilastoja koreemmaksi!

[Kid]

Ei huhhuh.

No onhan se hyvä että edes jollakin irl menee niin pusnuss ja halitaan! Ehkäpä teillä ei keskustella mistään vaan ollaan vaan ja näytetään söpöiltä.

[Elppis]

Ei huhhuh.

No onhan se hyvä että edes jollakin irl menee niin pusnuss ja halitaan! Ehkäpä teillä ei keskustella mistään vaan ollaan vaan ja näytetään söpöiltä.

Meil ainaskii (yeah right). Harvoin meillä mitään kinaa edes on. Yleensä se rajoittuu toisen yhteen äksyyn lauseeseen, sitten mies kysyy voidaanko nyt harrastaa sovintoseksiä, ja mä nauran. Mä oon helppo.

Sori että vedän tän tähän ketjuun, mutta kaksosilla on mun mielestä melkein aina samanlainen asenne suhteissa: ei paljoa hetkauta asiat jotka eivät ole tärkeitä, eikä jaksa lähes koskaan edes suutahtaa.

[Kid]

Sori että vedän tän tähän ketjuun, mutta kaksosilla on mun mielestä melkein aina samanlainen asenne suhteissa: ei paljoa hetkauta asiat jotka eivät ole tärkeitä, eikä jaksa lähes koskaan edes suutahtaa.

No mut eikö koskaan tuu puhetta ns.vakavista aiheista? Semmosista mitkä saa veren kiehuu? Ja pakko saada ääni kuuluville eikä vaan hymähtää päälle?