Mitä on vakava seurustelu?

[Faghag]

Tässä eilen pohdittiin nussun kanssa käsitettä vakava seurustelu. Usein, varsinkin chatkeskusteluissa ja deitti-ilmoissa seuranhakijat ilmoittavat, että eivät ole mitään vakavaa suhdetta vailla. Itse olen välillä äimän käkenä tuollaisten ihmisten kanssa, sillä minä en taida tietää, mitä on vakava seurustelu.

Varsinkin tässä aikuisessa iässä, kun ei ole enää tarvetta hakeutua miehen seuraan siksi, että olisi perheenperustamistarkoituksessa eli etsisi ensin vastuuntuntoista siittäjää ja sen jälkeen elättäjää, niin joutuu oikein miettimään, mikä on sitä vakavaa seurustelua?

Nykyisen suhteeni aloitin mielenkiinnosta itse ihmistä kohtaan sekä hyvän seksin takia. Ainoat vakavat aikeeni olivat toisen seurassa viihtyminen tämän luonteen helppouden ja mukavuuden takia sekä tietenkin tyydyttävät ruumiinharjoitukset. Nämä eivät varmaankaan olleet kovin vakavia päämääriä, tosin meillä molemmilla ne ovat niitä ykkösarvoja.

Tietenkin listaisin mihin tahansa suhteeseen kuuluvaksi toisen yksilön arvostamisen ja kunnioittamisen, jonka johdosta kohtelee toista hyvin sekä oikeamielisesti.

Onko siis vakavalla seurustelulla tietynlaisia tuntomerkkejä, kuten päämäärät ja kesto?

Kertokaa tietämättömälle, joka ei ilmeisesti osaa suhtautua mihinkään kovin vakavasti.

[Elppis]

Tämä taitaa olla enemmän mielipide- kysymys kuin oikeaa vastausta saava.

Omasta mielestäni vakavassa suhteessa ollaan silloin, kun ollaan "yksiavioisia", eli suhteen ulkopuolella ei ole muita virityksiä. Tarkoittanee siis sitä, että haluaa olla nimenomaan vain tämän yhden ihmisen kanssa. Omalla kohdallani tämä merkitsee sitä, että jakaa ilot ja surut yhdessä, myötä- ja vastoinkäymiset, toinen on tärkein ihminen perheen jälkeen (ellei enemmän), rakastaa toista syvästi, ja näkee jonkinlaisen tulevaisuuden yhdessä.

Mulla on taas vähän eri perusteet kun FagHag:llä: Minä nimenomaan haluan sellaisen ihmisen rinnalleni, joka tietää että minä olen se, mitä hän haluaa, haamaan tulevaisuuteen asti. Jos tämä ei toteudu, ja mun kanssa seurustellaan pitkän aikaa "katotaan nyt" - tai " päivä kerrallaan, en mä tiedä mitä mä haluan" tyylillä, en viihdy moisessa epävarmuudessa kovin kauan. Tämä ei tarkoita että etsin avioliittoa tai kihlausta samantien, tai edes lupausta siihen, mutta oletan että toinen on yhtä innoissaan siitä, että saa viettää tulevaisuuden kanssani, kuin itse olen.

[annepa]

Lasken oman suhteen vakavaksi. Naimisiin ei olla menossa, kumpikaan ei koe sitä tarpeelliseksi. Yhteenmuutto voi jossain välissä tulla eteen mutta tällä hetkellä tilanne on sen suhteen "olen valmis mutta en halua" molemmilla osapuolilla. Kumpikaan ei halua lapsia.

Meillä on hyvin samantyyliset ajatukset ja olemme molemmat tyytyväisiä yleistilanteeseen. Erimielisyydet sovitaan keskustelemalla - ei niitä kyllä paljoa edes ole. Tulevaisuudensuunnitelmia ei ole tavattu tehdä vuotta pitemmälle (tyyliin ensi kesänä voisimme matkustaa sinne ja tänne). Minä en haikaile muiden perään, mulla on hyvä näin.

[slam]

Pohdin mussun kanssa kaikenlaista... (ei prkel, ei vain tajua miksi en löytä ketään )

vakava suhde on kait se, kun jakaa arkipäivän illat kotonaan ja soovaa samas petis

[Bigmama]

Sitoutuminen ja rehellisyys

[Enthu]

Vakava seurustelu on pitkäkestoista 6-12 kk.Molemmat rakastaa toisiaan.
Haluaa viettää ehkä jopa eläkepäivät yhdessä.Suhteessa yhteiset
harrastusten&kiinnostuksen kohteet auttaa,onpa puhumista aiheesta.
Luonteenpiirteet/Kemiat kohtaa tunnetasolla.Tietysti myös ulkonäöllä
on jotain merkitystä,vaikka sisäinen kauneuskin tulisi huomioida,
mikäli ei ole niin nätti tyttö/poika.Ei saisi olla niin kapeakatseinen,
etteikö huolisi vähän rumempaakin tapausta ulkonäkönsä puolesta.
En sitten tiedä onko horoskoopilla jotain merkitystä,vaikka enemmän ajanvietteeksi tarkoitettu.Omien kokemusten mukaan Kaksoset tulee parhaiten toimeen Kaksosen,Leijonan ja Vesimiehen kanssa,jos nyt syntymäajalla on mtn merkitystä.

Edit: Tiettyjen neurologisten tutkimusten mukaan Aspergerit oli se sitten
lievä tai vaikeampi versio,kypsyy muita paljon hitaammin,mutta löytää
pysyvän parisuhteen "normaaleja" huomattavasti myöhemmin,ehkä vasta
30-40 ikävuoden välillä.En siis aio heittäytyä epätoivoiseksi,vaikka ei
omaa mussua vielä olekaan,nautin siis sinkkuilusta sen ajan.

[T3000]

Onko siis vakavalla seurustelulla tietynlaisia tuntomerkkejä, kuten päämäärät ja kesto?

Kertokaa tietämättömälle, joka ei ilmeisesti osaa suhtautua mihinkään kovin vakavasti.

No jotta toki! Vakava Seurustelu™ ei olekaan ihan joka kaupan hyllyltä löytyvä perustuote. Sen ominaisuuksiin kuuluu aina vähintään seuraavanlaisia elementtejä, joiden olennaisenta tarkoituksena on vakavoittaa ja mutkistaa elämää ja poistaa siitä kaikki sen ilot. Onneksi Vakava Seurustelu™ yleensä onnistuu joksikin aikaa korjaaman ne ongelmat, joita sen hankkineilla ei olisikaan jos eivät olisi sitä alun alkujaan hankkineet!

Käsittämättön Ärsyttävä Riita Ärsykkeiden Juontuessa Äijästä™ - KÄRÄJÄ™ lähtee aina typerryttävän pienistä asioista. Se kytkeytyy yleensä juhlatilaisuuteen tai erityiseen päivään, johon on ladattu paljon odotuksia. Tällöin kaikki mitä mies sanoo, tekee, ajattelee, ei tee, ei sano tai ei ajattele on välittömän tarkkailun alla, ja johtaa siihen, että AVEC™ voimistuu ja TAME™ tulee välittömään käyttöön, mikäli mies rikkoo jotakin näkymätöntä, mautonta, hajutonta ja väritöntä selkeästi non-verbaalisin viestein asetettua rajaa.

Automaattinen Vapaa-ajan Etuoikeusoletus, malli C™. AVEC™ On kehittyneinen etuoikeusoletus. Sen lähtökohtana on, että miehellä ei ole lainkaan vapaa-aikaa. Kaikki aika on joko työaikaa, lastenhoitoaikaa tai naisen aikaa. Mikäli mies haluaa jostain syystä käyttää naisen aikaa sellaisiin iloihin, joita on Sinkkuelämän™ aikana käyttänyt, siitä on jätettävä kirjallinen tai oraaliseksinen anomus vähintään kolmena kappaleena/orgasmina partnerille ja vähintään kuukautta ennen. Myönnetty etuoikeus tunnetaan miesten keskuudessa "iltavapaana."

Totaalis-Absoluuttinen Mielenmuutosoikeus Erivapauksiin™ - TAME™ on käsite jolla kuvataan naisen oikeutta muuttaa, mitätöidä, peruuttaa tai kumota mikä tahansa AVEC™-käsitteen vastainen erivapaus etukäteen, vapauden aikana tai jälkikäteen, useaan kertaan ja mihin suuntaan tahansa. Mielenmuutosoikeus on siinä mielessä absoluuttinen, että aiempi TAME™-päätös ei estä samaa erivapautta koskevan uuden mielenmuutoksen tekemistä koska vain. TAME™:n käyttöoikeus realisoituu usein seurausta KÄRÄJÄ™:n aktualisoitumisesta.

VAlikoiva Naisen UlkomuistiKyky Asioiden Selvittelyssä - VANUKAS™ voi tulla päin naamaa, jos mies erehtyy esim. KÄRÄJÄ™-tilanteessa kiistämään naisen TAME™:n perusteella tekemän päätöksen tai tulkinnan pohjana olevien faktojen oikeellisuuden. Tunnetaan myös nimellä Faktojen Suhteellisuusteoria Vakavissa Suhteissa™, josta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Tässä näitä perusasioita. Älä ota sitä vakavasti, ota se takaa.

[Faghag]

Onko siis vakavalla seurustelulla tietynlaisia tuntomerkkejä, kuten päämäärät ja kesto?

Kertokaa tietämättömälle, joka ei ilmeisesti osaa suhtautua mihinkään kovin vakavasti.

No jotta toki! Vakava Seurustelu™ ei olekaan ihan joka kaupan hyllyltä löytyvä perustuote....... jne. jne...

Vau, kaiken muun mä ymmärsin, mutta en sitä, miten sä saat tuon trademark-merkin sanan yhteyteen

Luojan kiitos, mun ja nussun suhde ei sitten ole vakava, sillä nautitaan liikaa elämästä, nauretaan paljon yhdessä ja erikseen ja muutenkin kaikki on niin syntisen helppoa.

Muiden ketjussa mainitsemasta yksiavioisuudesta emme ole tehneet mitään lupausta, mutta itse ainakin olen sen verran vanha ämmä, että en jaksa/ehdi kiinnostua muista miehistä tai juosta heidän perässä (saatikka edes minusta kiinnostuisivat, vaikka perässä juoksisinkin, saattaisivat juosta vaan kovempaa karkuun). Seksuaalista vetovoimaa testaan ihan toisella tavalla: aamukauheassa lookissa käännyn nussun puoleen ja kokeilen, lieneekö "viisari" pystyssä. Tuo siunattu aamukankeus (tähän olisi nyt sopinut se trademark-merkki)!!! Sen verran likinäköinenkin on, että ei ilman silmälaseja tai piilareita pelästy aamukauheaa naista.

Eikä tuossa miehessä juuri mitään vikaa ole, minkä takia se pitäisi toiseen vaihtaa. Luulen, että saattaisin jopa hävitä siinä vaihdossa.

EDIT: Huomautan vielä, että keskustelun suhteen vakavuudesta ja sen merkeistä minun ja nussun välillä saivat aikaan pari joulukorttia, joissa oli myös hänet mainittu joulutoivotusten vastaanottajaksi. Rupesimme heti miettimään, viettääkö hän kenties liikaa aikaa luonani

[kaakki]

Mulle "vakava" seurustelu on jo jonkin aikaa (enemmän kuin pari kk:tta) jatkunutta kohtuu tiivistä olemista ja näkemistä, molemmin puolista tunnetta yhteenkuulumisesta ja jatkuvuudesta, halusta olla juuri näin ja valmiina kohtaamaan myös niitä huonojakin päiviä. Tasapuolinen rakastaminen (ok, eihän se ikinä ihan tasan mene, mutta..) ja toisen kunnioittaminen juuri sellaisena kuin se on, ilman mitään muuttamishaluja.


Mulle on tällä hetkellä hetkellä hyvin hankalaa uskoa vastakkaisen sukupuolen edustajista sopivan otuksen löytämistä tällaiseen "vakavaan" seurusteluun, joskin se johtuu lähimenneisyyden ja tämän hetken tilanteesta, ei todellisuudesta.
Sitä on kai vaan niin typertynyt, kun jokin, mihin on uskonut, ei mennytkään niin kuin luuli/toivoi. Noh, tääkin varmaan vaan kasvattaa.

[Yönmustaritari]

--

I sense Nuuuh!tm here

[Nimitz]

Mulle "vakava" seurustelu on jo jonkin aikaa (enemmän kuin pari kk:tta) jatkunutta kohtuu tiivistä olemista ja näkemistä, molemmin puolista tunnetta yhteenkuulumisesta ja jatkuvuudesta, halusta olla juuri näin ja valmiina kohtaamaan myös niitä huonojakin päiviä. Tasapuolinen rakastaminen (ok, eihän se ikinä ihan tasan mene, mutta..) ja toisen kunnioittaminen juuri sellaisena kuin se on, ilman mitään muuttamishaluja.

Suunnilleen se noin taitaa mennä. Tosin mitään "manualia" ei taida olla olemassa. (jos kuitenkin, niin tänne yks)

Mulle on tällä hetkellä hetkellä hyvin hankalaa uskoa vastakkaisen sukupuolen edustajista sopivan otuksen löytämistä tällaiseen "vakavaan" seurusteluun, joskin se johtuu lähimenneisyyden ja tämän hetken tilanteesta, ei todellisuudesta.
Sitä on kai vaan niin typertynyt, kun jokin, mihin on uskonut, ei mennytkään niin kuin luuli/toivoi. Noh, tääkin varmaan vaan kasvattaa.

Nii, ei kai kaikki ole samanlaisia ...

[Camilla]

Vakavaa seurustelua on mun mielestä semmoinen, jossa suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. En kai tähän osaa muuta kommentoida.

[Lucky Luciano]

Ehkä sitoutumisen ja vakavan seurustelun käsitteet voisi erottaa toisistaan. "Vakava seurustelu" lienee sitoutumista yhteen ihmiseen pysyvästi siinä missä "sitoutuminen" tuntuu olevan enemmänkin kaltaiseni teinin ilmaisu parisuhde-elämän haparoiville ensiaskelille.

[AarneAnkka]

"Vakava seurustelu" lienee sitoutumista yhteen ihmiseen pysyvästi siinä missä "sitoutuminen" tuntuu olevan enemmänkin kaltaiseni teinin ilmaisu haparoiville ensiaskelille parisuhde-elämään.

Hyvin ounasteltu. Valitettavan moni parisuhde jossa "seurustellaan vakavasti" tai mennään peräti naimisiin liian varhain tai liian nuorena, päätyy myöhemmin eroon, kun ihmisten käsitykset siitä mitä he haluavat muuttuvat vuosien karttuessa.

[tuike]

Mulle vakava parisuhde tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä, vaikka mitä tulisi eteen; vaikka toinen olisi kuinka v*mainen välillä, haisisi pahalle tai mokaisi pahemman kerran. Vakavassa parisuhteessa osataan antaa anteeksi.

[mölli]

Semmonen ettei sen jälkeen tarvi sitä kattoa ja eikä toista naista enää tarvi.

[Turbohaltija]

Olen Elppiksen linjoilla. Seurustelu on vakavaa silloin kun yhteinen tulevaisuus on molempien näkyvissä ja molemmat haluavat rakentaa elämäänsä kumppani rinnallaan. Henkilökohtaisesti uskon myös, että vakava seurustelu ei kaipaa mitään kolmansia pyöriä, varsinkaan kityjulkisuutta tuekseen.

[HoundDog]

liian nuorena, päätyy myöhemmin eroon, kun ihmisten käsitykset siitä mitä he haluavat muuttuvat vuosien karttuessa.

Nyt sattui Juhaa leukaan. Mutta katsos, Aarne, kun ei välttämättä ole lainkaan kyse siitä, että käsitys siitä mitä haluaa muuttuu. Eikä sekään muutu, etteivätkö ne ihmiset jotka ovat parisuhteensa hyvin nuorena aloittaneet, sopisi toisilleen. Vaan kun elämä pyörittää rattaissaan, jauhaa ja jauhaa, se arki jostain ihmeen syystä jossain kohtaa muodostuu sellaiseksi ettei sen jatkamisessa ole enää mieltä. Yhdessä, nimittäin. Tai ehkä sitä voisikin jatkaa, jos sen lukon joka tilanteen lukitsee, huomaisi avata ajoissa. Jos se lukko ehtii ruostua, ei sen avaaminen ole enää mahdollista. Eikä käsite ’kasvaa erilleen’, vaikka kuinka kuvottava käsite onkin, ole mitään sananhelinää. Eikä se tarkoita sitä, että ne asiat joita oikeasti haluaa varsinaisesti muuttuisivat. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että ajan kuluessa huomaisi ettei enää halua elää tuon luonteisen ihmisen kanssa, ynnä muuta vastaavaa. Selittäisin sen käsitteen tarkemmin, sekä sen miksi se minusta ei ole pelkkää humpuukia, mutta se vaatisi jo pitemmän session, sekä elämänkertaa taakseen, enkä siihen ole välttämättä valmis. En ainakaan näin julkisesti.

Mutta se mikä minua satuttaa, etten peräti sanoisi harmittaa (suututtaa), on se että arvostellaan sitä, että parisuhde luodaan liian varhain. Typerä käsitys minusta. Aivan yhtä typerää, kuin se ettei sitä omaa parisuhdettaan osaa viedä eteenpäin siten että se kukkisi aina. Se on taitolaji. Se vain pitää osata. Uskon, että jos minä vielä siihen pisteeseen ajaudun jossa sitä olemista ihaNaisen kanssa voidaan parisuhteeksi nimittää, niin sen minä nyt osaan. Opettelin sen pitkän kaavan mukaan ja kantapään kautta.

Ei ihminen voi rakastua liian nuorena. Kivittäkää vaikka kuolleeksi, mutta näin se on.

[HoundDog]

kun ihmisten käsitykset siitä mitä he haluavat muuttuvat vuosien karttuessa.

Kiteytän; toimivassa parisuhteessa tuollaista ei edes huomaa. Voisitteko itse kuvitella, että ihminen nivoutuu parisuhteeseen 60v ja kuolee 90v, niin etteikö tuona aikana tapahtuisi edes jotain muutosta siinä mihn Aarne viittaa. Tuon tasoisia muutoksia ei pitäsi edes noteerata, sehän on elämää?! Ensin synnymme, kasvamme, kutistumme ja lopulta kuolemme. Sitähän se kaikki on, muutosta.

[Faghag]

...

Ei ihminen voi rakastua liian nuorena. Kivittäkää vaikka kuolleeksi, mutta näin se on.

Eikä liian vanhana. Jotkut meistä, kuten allekirjoittanut, on ollut sen verran elämän-, tiedon- ja kokemuksennälkäinen nuorempana, että harva mies on siinä vauhdissa pysynyt mukana. En halunnut sitoutua tai asettua aloilleni, sillä en ollut siihen valmis ja parisuhde tuntui yksinkertaisesti tylsältä vaihtoehdolta. Ilmiöt ja ihmiset veivät mukanaan ja kaikki ne piti käydä lävitse. Enkä puhu vain seksistä

Toiset tietävät jo nuorina mitä haluavat, toiset etsivät ja hakevat ja kenties saavuttavat sen vanhempana. Ainakin minä olen tällä hetkellä rauhallisempi ja (tarpeeksi virheitä tehneenä) viisaampi. Rauhallinen arki rakkaan kumppanin kanssa tuntuu hyvältä, enkä kaipaa enää turhaa draamaa elämääni.

Turbohaltijalle sen verran, että jos elämään kuuluu kiinteästi toinen osapuoli, on aika vaikeaa käsitellä elon kulkua viittaamatta tähän toiseen tärkeään kumppaniin. On sitten eri asia, miten näitä yhteisiä asioita hoidellaan ja mitä niistä puhutaan. Omat, muka-avoimet ja huumorilla käsitellyt vuodatukseni eivät oikeastaan kerro minusta tai elämästäni juuri mitään, sillä en puhu todella herkistä ja itselleni tärkeistä asioista julkisesti. Ne puidaan muutaman luotetun ja hyvän ystävän seurassa.

Olen samaa mieltä siitä, että sukulaiset ja ystävät ovat se sosiaalinen viitekehys, joka vaikuttaa ja jonka keskellä suhde kasvaa ja kehittyy. Mutta suhde itsessään on kahden kauppa, johon ei ylimääräisiä tekijöitä kaivata. Hassua, että jonkun suhteeseen voisi virtuaalitodellisuus vaikuttaa... ellei sitten toinen kärsi nettiriippuvuudesta, joka vie sen ajan, mikä on tarkoitettu rakkaan kanssa viettämiseen.

[nojoojust]

Valitettavan moni parisuhde jossa "seurustellaan vakavasti" tai mennään peräti naimisiin liian varhain tai liian nuorena, päätyy myöhemmin eroon, kun ihmisten käsitykset siitä mitä he haluavat muuttuvat vuosien karttuessa.

Sinänsä omituinen tuo käsitys, että ero automaattisesti olisi osoitus liiton huonoudesta ja sen ajan "hukkaanmenosta", tai että ero itsessäänkään olisi niin kovin suuri maailmanloppu. Edelleen olen sitä mieltä, että päättynyt kuuden vuoden avioliittoni oli hyvä asia ja oikein valittu, vaikka itse olin se eroa halunnut osapuoli. Parempaa kumppania noille kuudelle vuodelle en osaisi edes kuvitella, vaikka erotessani (ja edelleenkin) olin varma siitä, etten enää tuossa liitossa halunnut elää. Lapsia emme hankkineet, joten se tietenkin teki erosta helpomman, mutta minä en olisi minä ilman noita vuosia.

Valitettavan moni ihminen ei uskalla elää, koska _ihan_kaikesta_ voi olla seurauksena suuri suru. Minä uskallan edelleenkin.

[Yönmustaritari]

Onko siis vakavalla seurustelulla tietynlaisia tuntomerkkejä, kuten päämäärät ja kesto?

Kertokaa tietämättömälle, joka ei ilmeisesti osaa suhtautua mihinkään kovin vakavasti.

Nih. Ei siis ole, tai saisi olal mitään kevymielistä seurustelua eli allekirjoittanut näkee ainoastaan vakavan seurustelun.

Olkoot sitten vaikka ensi tapaaminen mutta vakavamielinen. Allekirjoittanut kyllä puntaroi pitkään, että tohtiiko tommosta namaa katsoa kuukautta pitempää vai ei ja jos ei niin ei sitten mitään tule tapahtumaan.

Tuommoiseen kevymieliseen seurusteluun nähtävästi liittynee myös multideittaaminen, jossa tavataan useita kumppani-ehdokkaita ihan pidemmälläkin aikavälillä.

Minä vaan näen sen liiaksi toisen hyväksikäyttämiseksi jos vasta jonkin ajan kuluttua aiotaan tuoda esiin, että mitäs jos ei tapailiskaan muita ihmisiä. Niiku sillai vai niiku ne leffoissa tekee? Oot siis niiku nusutellut muita tai jotain? Mitenkähän tuohonkin pitäisi sitten oikein suhtautua. Omalle kohdalle en oikein tietäisi mutua suhtautumista, kuin lähes muija vetää.

Myönnettäköön, että allekirjoittaneen suhtautuminen näihin nykyajan deittimarkkinoihin suhteututettuna liiankin vakavamielistä mutta kun ei tee mitään niin ei ainakaan satu mitään. Luottamusta jos vaadin ja sitä en saa niin ei ne silloin ole minun markkinat.

[LillyMunster]

Minulle kaikki seurustelu on vakavaa. Muuten sitä sanotaan nussimiseksi.

[AarneAnkka]

Mutta se mikä minua satuttaa, etten peräti sanoisi harmittaa (suututtaa), on se että arvostellaan sitä, että parisuhde luodaan liian varhain. Typerä käsitys minusta.

Sinänsä omituinen tuo käsitys, että ero automaattisesti olisi osoitus liiton huonoudesta ja sen ajan "hukkaanmenosta"

Ei ole ensimmäinen kerta kun lausun oppimiani / kuulemiani käsityksiä asioista ("naimisiin liian nuorena") ja ne ovat vääriä. Pitäis vaan opetella ajattelemaan itse, ja myös loppuun asti. Perkele.

Yksi syistä miksen ole vähään aikaan osallistunut keskusteluihin. Reikäinen ja solmuinen itsetuntoni ei kestä aiheuttamaani itsehäpeää.

Anteeksi jos aivopieruni loukkasi.

[urpiainen]

Minä en saa rauhaa, kun kukaan ei nyt perskeles saa vastattua vakavan seurustelun luonnetta koskevaan kysymykseen typerällä puujalkavitsillä koskien suhteita, joissa ei paljon naurata. Mikä teitä vaivaa! Skarpatkaa nyt vähän. Kyllä Kityn suola on toki se, miten asialliset keskustelut banalisoituvat alta aikayksikön koulupoikahuumoriksi. Vanhaan hyvään aikaan esim. Mylwin/Ann ei olisi jättänyt tällaista tilaisuutta käyttämättä hetkeksikään, ja nyt aihe saa seilata täällä viikkokaupalla ilman one-linereita. Ryhdistäytykää, hyvät ihmiset!