Tunnevamma.

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
ElanorRaven

Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Voih. Tervetuloa taas Elanorin ihmissuhdesotkua setvimään.

Auttakkee ja kertokkee, että mikä on minun vammani, kun en "osaa rakastua" ihmisiin? En ymmärrä, kun mulla menee kaikki jutut aina saman kaavan mukaan. Tutustun johonkin tyyppiin, se vaikuttaa aivan mahtavalta ja hehkutan siitä kaikille ja olen hetken aikaa niin helkutin onnellinen. Sitten jonkun ajan päästä iskee joku ihme paniikki, etten haluakaan nähdä sitä ihmistä enää ja lakkaan pitämästä yhteyttä. Ja kun ei se ikinä edes tunnu millään lailla liittyvän siihen, että siinä toisessa henkilössä olisi varsinaisesti mitään vikaa, vaan itseä vaan alkaa jotenkin jänistämään. Onko kyse vaan jostain kemiasta, että ihmisten välillä pitää oikeasti olla jotain syvempääkin, että juttu alkaisi toimimaan?
AarneAnkka

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Rakastunut ihastumisen / rakastumisen tunteeseen? Sehän karisee parissa viikossa pois. Ei sitä tule säikähtää, se on ihan normaalia että ne ekstaattisen vaaleanpunaiset pilvet hälvenevät jossain vaiheessa.
nypari

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja nypari »

Sä mahdollisesti ihastut siinä ihmisessä johonkin ihannekuvaan/toivekuvaan, joka ei ole todellinen. Anna aikaa itsellesi tutustua mieheen avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia. Emmää jaksakaan enempää...
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

AarneAnkka kirjoitti:Rakastunut ihastumisen / rakastumisen tunteeseen? Sehän karisee parissa viikossa pois. Ei sitä tule säikähtää, se on ihan normaalia että ne ekstaattisen vaaleanpunaiset pilvet hälvenevät jossain vaiheessa.
No kun siinä ei yleensä mene edes niin kauaa! Nyt tämä uusin tuttavuuteni on viettänyt kaksi yötä minun luonani, emmekä sen lisäksi ole kovin montaa kertaa nähneet, ja silti jotenkin iski pakokauhu. Ja mies on vielä juuri sellainen, jota ainakin kuvittelen etsiväni!
HellBell

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Siinä vaiheessa kun sulla iskee se paniikki, etkä siis enää haluakaan nähdä toista, niin mikä on ollut sitä edeltävänä tapahtumana tai ajatuksena? Onko se vain sitä, ettet haluaisi ottaa juttua vielä siinä vaiheessa liian vakavasti ja sitten tulee jokin pelko, jos esimerkiksi toinen haluaisikin edetä nopeammin tms? Tai voisko kyseessä olla pelko todella rakastua toiseen ja siten mahdollisesti tulla satutetuksi sen kautta?
Mitä enemmän riskejä, sitä enemmän riskejä jne.
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

HellBell kirjoitti:Siinä vaiheessa kun sulla iskee se paniikki, etkä siis enää haluakaan nähdä toista, niin mikä on ollut sitä edeltävänä tapahtumana tai ajatuksena? Onko se vain sitä, ettet haluaisi ottaa juttua vielä siinä vaiheessa liian vakavasti ja sitten tulee jokin pelko, jos esimerkiksi toinen haluaisikin edetä nopeammin tms? Tai voisko kyseessä olla pelko todella rakastua toiseen ja siten mahdollisesti tulla satutetuksi sen kautta?
Mitä enemmän riskejä, sitä enemmän riskejä jne.
Itse asiassa jokaisessa noissa antamistasi kysymyksistä on perää. Jollain tapaa se on juuri sitä, että haluaisin tarpeeksi hitaasti saada tutustua siihen toiseen ihmiseen, ja jostain kumman syystä saan aina kimppuuni sellaisia äkkisitoutujia, jotka olisivat suunnilleen samantien menemään naimisiin. Toisaalta olen itsekin aika sitoutuvaa sorttia, joten en sitten sitäkään ihan täysin ymmärrä... Mutta kai sitä silti pitäisi saada ensin rauhassa tutustua siihen toiseen.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Ann »

Ehkäpä se hoitoonhakeutuminen ei ollutkaan yhtään hullumpi idea?

Kahdessa yössä ei kauheasti ehdi rakastua.., ellei se sitten ollut se oikea.., mitä se ei kai sittenkään ollut?

Narttumaisen käytöksen silotteluselittely "rakastumisilla" ja "tunnevammoilla" on savuverho, joka ei ole sumuttanut ketään siltä tosiasialta, että tytön tekee pipua mieli*), sitten korseteista vapautumisen.

*)Ja se on ihan okej.
Rotan aivot valtasivat pääni.
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Ann kirjoitti:Kahdessa yössä ei kauheasti ehdi rakastua..
Ollaan kyllä tunnettu jo kauemmin, ja tapailtu julkisilla paikoilla. Tämä oli vaan ensimmäinen kerta, kun päästin sen omalle reviirilleni.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Ann »

ElanorRaven kirjoitti: Tämä oli vaan ensimmäinen kerta, kun päästin sen omalle reviirilleni.
A.k.a päästit sen kuseskelemaan karvakolmion nurkkiin.
Rotan aivot valtasivat pääni.
HellBell

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja HellBell »

ElanorRaven kirjoitti: Itse asiassa jokaisessa noissa antamistasi kysymyksistä on perää. Jollain tapaa se on juuri sitä, että haluaisin tarpeeksi hitaasti saada tutustua siihen toiseen ihmiseen, ja jostain kumman syystä saan aina kimppuuni sellaisia äkkisitoutujia, jotka olisivat suunnilleen samantien menemään naimisiin. Toisaalta olen itsekin aika sitoutuvaa sorttia, joten en sitten sitäkään ihan täysin ymmärrä... Mutta kai sitä silti pitäisi saada ensin rauhassa tutustua siihen toiseen.
Voi helposti ajatella että se paniikki iskee juuri noissa "äkkipikaa kaikki tässä nyt tulossa.."-jutuissa ennemmin kuin verkkaisemmissa virityksissä, joissa ajatuksen tulevasta on ehtinyt jollain lailla pureksia paremmin. Jotkut puhuvat suhteista, jotka ovat alkaneet juuri äkkiliekityksin ja toiset suhteista jotka ovat alkaneet hiillossysteemein - kumpaisessakin mallissa voidaan päätyä yhtä hyviin happy endeihin.. Eihän niitä voi oikein itse 'valita', että millä mallilla milloinkin mikin juttu toimii, että siinä mielessä ihan sattuman sanelemaa. Tosin voihan sitä aina koettaa noissa äkkiliekityksin alkaneissa jutuissa ottaa lisäaikaa siihen toiseen tutustumisessa, jos tulee ko. paniíkin tyyppinen olotila. Vähitellen koettaa luoda sitä kunnon luottamusta toiseen.. sitten kun luottamusasia on kunnossa, on olo turvallisempi ja kun aikaa on jonkin verran kulunut, on olo levollisempi jo siitäkin.
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja mölli »

Sulla vaan ei ole oikeita tunteita, ei mitään huolta oot vaan tyypillinen ämmä.
Elukka

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Elukka »

AarneAnkka kirjoitti:Rakastunut ihastumisen / rakastumisen tunteeseen? Sehän karisee parissa viikossa pois. Ei sitä tule säikähtää, se on ihan normaalia että ne ekstaattisen vaaleanpunaiset pilvet hälvenevät jossain vaiheessa.
:komp: Näinhän se menee, jo ihan siitäkin syystä, ettei normaalista ( :?: ) elämästä tule mitään, jos on koko ajan ekstaattisen onnellinen.
Jossain vaiheessa joutuu vaan päättämään, että "Tämän ihmisen kanssa minä haluan viettää lopun elämääni".
Kyllä niitä ruusunpunaisia onnenhetkiä sitten löytyy arjen keskeltäkin aina silloin tällöin. :wink:
PerttiMakimaa

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Sitoutumisen pelko on vaikeuksien alku.

Jos sinua hengästyttää nopeus ja pidät ihmisestä pyydä hitaampaa vauhtia. Jos se ei käy niin ei kai tuo ihminenkään kummoinen ole.

Älä hätäile. :)
Elukka

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Elukka »

PerttiMakimaa kirjoitti: Älä hätäile. :)
Hop.
Nyt kun ehdin lukemaan, että kyseinen tuttavuus on noinkin tuore, niin toi yllä lainattu taitaas olla paras neuvo.
"Kaikkihan sen tietää mitä hötkyilemällä syntyy"
-Wanha savolainen sanonta.
Herra Manala

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

ElanorRaven kirjoitti:mikä on minun vammani, kun en "osaa rakastua" ihmisiin?
Et ole vielä saanut tarpeeksi isoa pipua.
hebuli

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja hebuli »

ElanorRaven kirjoitti:
Ann kirjoitti:Kahdessa yössä ei kauheasti ehdi rakastua..
Ollaan kyllä tunnettu jo kauemmin, ja tapailtu julkisilla paikoilla. Tämä oli vaan ensimmäinen kerta, kun päästin sen omalle reviirilleni.
Miten tämä sitten istuu siihen ettet mielestäsi päässyt tutustumaan toiseen tarpeeksi hitaasti? Mitä tarkoittaa "hitaasti", jos on kuitenkin tuntenut toisen kauemminkin ja tapailtu turvallisesti muiden huutoetäisyyden päässä?
Starflare

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Starflare »

ElanorRaven kirjoitti:Voih. Tervetuloa taas Elanorin ihmissuhdesotkua setvimään.
Kiitos kiitos, happy to be here.
ElanorRaven kirjoitti:Auttakkee ja kertokkee, että mikä on minun vammani, kun en "osaa rakastua" ihmisiin?
Koko tekstin luettuani palaan jatkuvasti tähän. Kuulostaa siltä kuin rakastuminen olisi jokin pakonomainen tarve, eikä sellainen että se tapahtuisi luonnostaan.
Mihin sitten ihastuit tässä uusimmassa jannussa?
ElanorRaven kirjoitti:En ymmärrä, kun mulla menee kaikki jutut aina saman kaavan mukaan. Tutustun johonkin tyyppiin, se vaikuttaa aivan mahtavalta ja hehkutan siitä kaikille ja olen hetken aikaa niin helkutin onnellinen. Sitten jonkun ajan päästä iskee joku ihme paniikki, etten haluakaan nähdä sitä ihmistä enää ja lakkaan pitämästä yhteyttä.
Minua kiinnostaa melkoisesti mitä ajattelet nimenomaan tuossa paniikissa kun et tahdo enää nähdäkään kyseistä henkilöä. Miten voi mennä pulkka noin täydellisesti ympäri, ja noin nopeasti?

ElanorRaven kirjoitti:Ja kun ei se ikinä edes tunnu millään lailla liittyvän siihen, että siinä toisessa henkilössä olisi varsinaisesti mitään vikaa, vaan itseä vaan alkaa jotenkin jänistämään.
Mikä pelottaa? se että olisi jotain menetettävää?
ElanorRaven kirjoitti:Onko kyse vaan jostain kemiasta, että ihmisten välillä pitää oikeasti olla jotain syvempääkin, että juttu alkaisi toimimaan?
No tuota, minusta on aika pahuksen tärkeää että minulla olisi jonkinlainen "syvempi yhteys" tähän kumppaniin että suhteella olisi edes mitään toivoa, se on minulle oikeastaan hyvän suhteen peruspilari. Tokihan ulkonäölliset seikat ovat myöskin tärkeitä, mutta itselle ainakin vain kiinnostuksen herättämiseen, sillä pelkällä ulkonäöllä ei mielenkiinto pysy yllä, ja minä tylsistyn nopeasti.
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Starflare kirjoitti:Mihin sitten ihastuit tässä uusimmassa jannussa?
Alunperin kiinnitin luonnollisesti huomiota ulkonäköön. Sellainen kunnon pitkätukka nahkatakissa. Sitten kun tutustuin häneen, niin musiikki, huumori, rentous, omana itsenään oleminen.
Starflare kirjoitti:Minua kiinnostaa melkoisesti mitä ajattelet nimenomaan tuossa paniikissa kun et tahdo enää nähdäkään kyseistä henkilöä. Miten voi mennä pulkka noin täydellisesti ympäri, ja noin nopeasti? Mikä pelottaa? se että olisi jotain menetettävää?
Tämähän se onkin, joka saa minut niin täydellisen ymmälleni itseni kanssa. Aika pitkälti se on juuri sitä, että nämä tapaamani ihmiset syystä tai toisesta haluaisivat heti hypätä johonkin syvempään, kyselevät koko ajan saavatko tulla käymään ja lähettävät koko ajan lässyn lässyn -viestejä. Ja ehkä sekin, että tulevat heti fyysisestikin hirveän lähelle, vaikka minusta aluksi olisi hyvä pitää tietynlainen etäisyys. Mulla on kuitenkin aika selkeä "oma tila", ja kun ihmiset tulevat niiden rajojen sisään, tuntuu, että he ovat jo liian lähellä. Yleensähän tällaisen rajan puhutaan menevän jossain puolen metrin kohdalla, mutta minulle se on vähintään metri.

Ja se mitä HellBell aiemmin kirjoitti siitä satutetuksi tulemisen pelosta, pitää myös paikkansa. Minut on kerran rusennettu niin pahasti, että nyt on vaikea luottaa mihinkään kauniisiin sanoihin.

Minulla on kuitenkin eniten haaveena se, että tutustuisi johonkuhun ihan hiljalleen ilman kiirettä, olisi hyvä fiilis, ystävystyisi ja pikku hiljaa se sitten johtaisi johonkin syvempään.
tonyjl

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

ElanorRaven kirjoitti:Voih..
Tervetuloa klubiin!

Vuoronumeroa vaan automaatista :)

Vastauksena ehdottaisin samaa kuin olen itselleni miettinyt: Olet tainnut kohdata jonkun jonka kanssa oli hyvä. Siis sanan hyvä varsinaisessa merkityksessä. Nyt juttu on ohi ja alitajuisena toimintona vertaat kaikkia siihen yhteen. Uudet ovat ulkoisesti miellyttäviä. Ehkä muutenkin mukavia, mutta not quite it.

Oisko noin?
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

tonyjl kirjoitti:
ElanorRaven kirjoitti:Voih..
Tervetuloa klubiin!

Vuoronumeroa vaan automaatista :)

Vastauksena ehdottaisin samaa kuin olen itselleni miettinyt: Olet tainnut kohdata jonkun jonka kanssa oli hyvä. Siis sanan hyvä varsinaisessa merkityksessä. Nyt juttu on ohi ja alitajuisena toimintona vertaat kaikkia siihen yhteen. Uudet ovat ulkoisesti miellyttäviä. Ehkä muutenkin mukavia, mutta not quite it.

Oisko noin?
Napakymppi. Todellakin. Tapasin miehen, jonka uskoin olevan Se Oikea, ja uskon edelleen. Ja masentaa niin pirusti, että tapasin hänet niin aikaisin. Hänen kanssaan oli niin hyvä olla ja tunsin todellakin olevani kotonani. Ja nyt sitten - etsin häntä kaikista muista jotka tapaan. Enkä löydä. Hitto, alkaa itkettämään.

"Come back to me, days are all too long
Come back to me, you never should have gone"
hebuli

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Pyh. Oikeasti ihan liian helppo juttu. Mies oli sulle vain väärän hajuinen. Tee aina ensin hajutesti. Tosi rakkaan miehen pierutkin tuoksuvat ruusuilta. :)
Starflare

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Starflare »

ElanorRaven kirjoitti:
Starflare kirjoitti:Mihin sitten ihastuit tässä uusimmassa jannussa?
Alunperin kiinnitin luonnollisesti huomiota ulkonäköön. Sellainen kunnon pitkätukka nahkatakissa. Sitten kun tutustuin häneen, niin musiikki, huumori, rentous, omana itsenään oleminen.
Alkuasetelmat olivat siis kohdillaan?

ElanorRaven kirjoitti:Tämähän se onkin, joka saa minut niin täydellisen ymmälleni itseni kanssa. Aika pitkälti se on juuri sitä, että nämä tapaamani ihmiset syystä tai toisesta haluaisivat heti hypätä johonkin syvempään, kyselevät koko ajan saavatko tulla käymään ja lähettävät koko ajan lässyn lässyn -viestejä.
Voiko tuosta nyt sanoa että haluavat jotain syvempää? Tuohan kuulostaa minusta ainakin tuikitavalliselta kiinnostukselta. Ei sitä toista opi tyhjästäkään tuntemaan.

Sun pitää oppia toppuuttelemaan jos liian innokkaasti tuttavuutta hierovat. Olen kyllä hieman pahoillani teidän molempien puolesta, sillä minusta tuntuu että suhteen ei tarvitsisi kaatua tähän. Keskustelkaa hyvät ihmiset.
ElanorRaven kirjoitti:Ja ehkä sekin, että tulevat heti fyysisestikin hirveän lähelle, vaikka minusta aluksi olisi hyvä pitää tietynlainen etäisyys. Mulla on kuitenkin aika selkeä "oma tila", ja kun ihmiset tulevat niiden rajojen sisään, tuntuu, että he ovat jo liian lähellä.
Tässä asiassa ollaan ilmeisen samankaltaisia. Minun onneni on tosin se että naiset eivät onneksi ole kovin tungettelevia (vaikka poikkeuksiakin löytyy).
ElanorRaven kirjoitti:Ja se mitä HellBell aiemmin kirjoitti siitä satutetuksi tulemisen pelosta, pitää myös paikkansa. Minut on kerran rusennettu niin pahasti, että nyt on vaikea luottaa mihinkään kauniisiin sanoihin.

Minulla on kuitenkin eniten haaveena se, että tutustuisi johonkuhun ihan hiljalleen ilman kiirettä, olisi hyvä fiilis, ystävystyisi ja pikku hiljaa se sitten johtaisi johonkin syvempään.
Olen pahoillani että sinulle on noin paskasti käynyt :( . Mutta on myöskin ihan tervettä olla luottamatta ainakaan suhteen alussa mihinkään imelyyksiin, sillä ainakin minun mielestäni teot puhuvat enemmän kuin sanat, ja kyllä se luottamuskin toista kohtaan kasvaa kuin itsekseen kun aikaa kuluu (luottaminen on itselleni aika kova pala jostain syystä ollut aina, lieneekö sitä että olen tällainen ketkuilija&metkuilija).

Jos hiljalleen ja rauhassa haluat johonkin tutustua niin internet on ykkkös vaihtoehto, sillä kukaan ei taatusti pääse lähelle ennen kuin se sopii sinulle, nih! :)
Starflare

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Starflare »

ElanorRaven kirjoitti:Napakymppi. Todellakin. Tapasin miehen, jonka uskoin olevan Se Oikea, ja uskon edelleen. Ja masentaa niin pirusti, että tapasin hänet niin aikaisin. Hänen kanssaan oli niin hyvä olla ja tunsin todellakin olevani kotonani. Ja nyt sitten - etsin häntä kaikista muista jotka tapaan. Enkä löydä. Hitto, alkaa itkettämään.

"Come back to me, days are all too long
Come back to me, you never should have gone"
Tuttua minullekin, mutta siitä pääsee yli. Exän suhteen on vain kaksi neuvoa, pick one: Pyydät ihan rohkeasti että palaatte yhteen, tai: pääset yli hänestä, tässä auttaa vain aika, kaikki kommervenkit vain lisäävät piinaa.
ElanorRaven

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Starflare kirjoitti:Exän suhteen on vain kaksi neuvoa, pick one: Pyydät ihan rohkeasti että palaatte yhteen, tai: pääset yli hänestä, tässä auttaa vain aika, kaikki kommervenkit vain lisäävät piinaa.
Pyydetty on. Itketty ja paruttu, yhdessäkin. Hänestä tuntui valtavan pahalta joutua satuttamaan mua niin paljon, se oli oikeasti sellainen hetki, että kuvittelin kuolevani. En ollut kotona varmaan viikkoon, kun en pystynyt olemaan yksin. Nyt on jäljellä vaan se toinen vaihtoehto, eli unohtaa... Se on vaan niin helvetin vaikeaa. Ja nyt kun on kaivanut taas kaikki vanhat muistot esiin, niin on hirveä ikävä.
Starflare

Re: Tunnevamma.

Viesti Kirjoittaja Starflare »

ElanorRaven kirjoitti:Pyydetty on. Itketty ja paruttu, yhdessäkin. Hänestä tuntui valtavan pahalta joutua satuttamaan mua niin paljon, se oli oikeasti sellainen hetki, että kuvittelin kuolevani. En ollut kotona varmaan viikkoon, kun en pystynyt olemaan yksin. Nyt on jäljellä vaan se toinen vaihtoehto, eli unohtaa... Se on vaan niin helvetin vaikeaa. Ja nyt kun on kaivanut taas kaikki vanhat muistot esiin, niin on hirveä ikävä.
Rohkeutta vain, aika auttaa, ja siinä välissä voi koittaa keksiä vaikka uuden harrastuksen tjsp. että saa ajatukset muualle. Ei mitään suhteilua ennen kuin olet saanut nuo tunteet käsiteltyä loppuun.

Jaksamisia & voimia sinulle täältä tuulen ja raunioiden seasta :).
Vastaa Viestiin