Akateeminen tutkinto?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
slam

Akateeminen tutkinto?

Viesti Kirjoittaja slam » 31.12.2005 0:21

Minun mielestäni kahden ihmisen on unohdettava kaikki akateemiset ja vähemmän akateemiset tutkimukset tutustuessaan toisiinsa. Ei niillä voi olla liiallista merkitystä. Ihmisten pitäisi kohdata toisensa ihmisinä, eikä siihen tarvita mitään kolmatta Jumala instanssia ilmoittamaan, että kaverilla on rahaa ja sillä on menestymisen mahdollisuudet yhteiskunnassamme + lisäksi akateeminen tutkinto.

Mitä akateeminen tutkinto hyödyttää suhteessa? Ei kait astioiden pesemiseen, ja nukkumiseen + elämiseen tarvita akateemista tutkintoa? Ilmeisesti akateeminen tutkinto tekee ihmisestä sopimattoman tavanomaiselle ihmiselle? Eli hän kokee tarvitsevansa platonista aivokuoren kutitusta myös kotonaan. Töissä ei saa tarpeeksi pohtia älykkäitä? , kun pitää kotonakin olla akateemisen loppututkinnon suorittanut mies/nainen?

Ihminen ilmaisee teoillaan, millainen on ja mistä asioista on kiinnostunut, mutta itse en ainakaan sulkisi pois mukavaa íhmistä, vaikka hänellä olisi 10lasta ja ala-aste jäänyt käymättä. Ihminen on mukava. Erojakin tulisi vähemmän, kun mietittäisiin edes hetken haetaanko ihmistä, vai akateemista tutkintoa, joka ei edes ole sen henkilön käsialaa, hän on vain sätkynukke, heräisi elämään!

Avatar
Meik
Elämätön Kitisijä
Viestit: 491
Liittynyt: 29.11.2005 16:19

Re: Akateeminen tutkinto?

Viesti Kirjoittaja Meik » 31.12.2005 0:36

Tästä on enempikin tullut juteltua ihmisten kanssa ja järjestään jokainen akateemisuutta vaativa on lopulta myöntänyt, että ei se väliä vaikka ois hitsari, jos on älyä päässä.

EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Viesti Kirjoittaja EveryWoman » 31.12.2005 1:20

Olisi ehkä hyvä, jos Slam selventäisit missä ympäristössä koet tuota akateemisuutta vaadittavan.

Itse en tiedä ketään naista, jolla se olisi ehdottomana edellytyksenä seurustelulle, mutta tiedän paljonkin naisia, jotka mainitsevat sen tavalla tai toisella seuranhakuilmoituksessaan. Eli jos tuntemani naiset kohtaavat kiinnostavan miehen, jonka kanssa on mukavaa ja juttuakin tuntuu riittävän, ja sitten selviää ettei mies ole akateeminen, he viittaavat asialle kintaalla. Mutta jos he etsivät neulaa heinäsuovasta (tai kumppania netistä), he luettelevat joukon ominaisuuksia, joita heille sopivalla tyypillä todennäköisimmin on. Näitä ovat akateemisuuden lisäksi usein ikä ja asuinympäristö (maalla/kaupungissa/ulkomailla).

Netti-ilmoituksissa yksinkertaisesti kannattaa jotenkin kuvailla mitä etsii, eikä minusta tuohon akateemisuuskriteeriin pitäisi suhtautua yhtään sen vakavammin kuin muihinkaan kriteereihin. Yksittäisiä kriteerejä tärkeämpää on aina kokonaisuus. Suomalaiset kunnioittavat kaikenlaisia sääntöjä ja ohjeita (ja tässä tapauksessa lueteltuja toiveita) aivan liikaa. Eikö herra X:n kannata vastata siihen ilmoitukseen, jonka kirjoittaja vaikuttaa eniten unelmakumppanilta (siis myös henkisellä tasolla), eikä siihen, jossa luetellut kriteerit hän täyttää täydellisesti? Kahden ihmisen yhteensopivuutta kun ei koskaan voi täydellisesti tavoittaa verbaalisella kuvauksella.

Jos ihminen itse luottaisi siihen, että akateemisuuden puutteella ei ole mitään todellista merkitystä, hän ei tällaisilla paljon päätään vaivaisi. Suhtaudu siihen kuin kengännumeroon: jos täydelliseltä vaikuttava kumppaniehdokas toivoisi vastaajien kengännumeron olevan 42 ja omasi on 44, etkö ole hullu jos vain sen vuoksi jätät vastaamatta?

Lopuksi oma suhtautumiseni akateemisuuteen. Jos minulla olisi ollut netissä ilmoitus, olisin varsin hyvin saattanut jollakin tavalla mainita akateemisuudesta myönteiseen sävyyn (joko suoraan tai rivien välistä). Olen kuitenkin tavannut netin kautta tyypin, jolla on pelkät peruskoulupaperit (muistaakseni sai vielä yhdestä aineesta ehdot), ja jonka kanssa olisin ilman muuta seurustellut, elleivät olosuhteet olisi estäneet meitä. Kaikki muut miehet, joista olen ollut kiinnostunut, ovat kuitenkin olleet akateemisia (minkä vuoksi mainitsisin siitä seuranhakuilmoituksessakin).

PicNic

Viesti Kirjoittaja PicNic » 31.12.2005 2:54

EveryWoman kirjoitti:Olisi ehkä hyvä, jos Slam selventäisit missä ympäristössä koet tuota akateemisuutta vaadittavan.
Samma häär! Kävi samainen kysymys myös itseni mielessä...

Tiedän kyllä naisia, joille tuo akateeminen koulutus ja hyvä tulotaso ovat ehdoton edellytys sille viitsivätkö miehestä edes kiinnostua. Ja onpa eräs tuttavani kasvattanut jopa lapsensa kyseiseen ajatusmaailmaan kiitettävin arvosanoin...

Toisaalta tiedän myöskin tapauksen, jossa mies ja nainen tavatessaan olivat samassa lähtöruudussa, perhetaustoja myöten samanlaisia pulliaisia siis. Vuodet kuluivat, perhe kasvoi ja mies opiskeli itsensä akateemiseksi. Mainittakoon, että nainen elättänyt pääsääntöisesti perheen siihen asti. Kun mies lähti työelämään ja sai arvostetun työpaikan kansainvälisessä firmassa, nainen ei enää kelvannut. Niin miksikö?

1) Nainen ei ollut enää miehen arvoinen. Naisella oli vain opistotason koulutus miehen akateemisen koulutuksen rinnalla...
2) Nainen ei ollut tarpeeksi arvostetussa asemassa jotta hänet olisi kehdannut esitellä miehen akateemisesti koulutetuille uusille ystäville.

Ja kuitenkin mies erotessa totesi: "En usko, että kukaan nainen tulee merkitsemään minulle niin paljoa kuin sinä merkitset tai että pystyisin pitämään kenestäkään enempää kuin mitä sinusta pidän"....

Mitä tästä voimme siis päätellä. No, akateemiset ihmiset haluavat akateemisen ihmisen ja raha nai rahaa...rakkaus ja älykkyys ovat siis toisarvoisia tässä yhtälössä... Ja joukkoommehan mahtuu myös niitä pyrkyreitä joille "akateemisen elämän" saavuttaminen on kaikki kaikessa.

mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Viesti Kirjoittaja mölli » 31.12.2005 3:03

Akateemisesta tulee mieleen persaukinen jostain lähiöstä joka luulee olevansakin jotain.

sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 9821
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Akateeminen tutkinto?

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja » 31.12.2005 3:39

Aivan yhdentekevä asiahan se koulutus on. Mikäli siis saan seuraa katsomaan israelilaista homoleffaa ja pystyn juttelemaan ennen leffaa jostain muusta kuin telkkariohjelmista. Leffan jälkeen on usein kiva syödä jotain, vaikkapa thaimaalaista. Ruuan ääressä voi sitten vaihtaa vaikka mielipiteitä viime aikoina luetuista romaaneista.

Surullinen fakta nyt vain on se, että edellä mainittu yhdistelmä onnistuu aika harvalta akateemiseltakaan ja vielä harvemmin ei-akateemiseselta. Minulle tuo on kuitenkin ihan tavallista arkea, josta en välittäisi tinkia kumppanin kanssa. Mikäli kaikki tämä puuttuisi suhteesta, niin jäljelle jäisi lähinnä kaveripano.

Tässä ketjussa esitetyt heitot rahasta ja asemasta ovat täysin päättömiä, sillä tukevimmin akateemisen kanssa pariutuvat suhteellisen köyhät ja asemattomat yliopiston käyneet. Esim. DI:t ja ekonomit taas tuntuvat kiinnittävän koulutusta enemmän huomiota siihen mitä ihminen tekee ja tällöin omaa yritystä pyörittävä amiksen kasvatti on 'houkuttelevampi' kumppani kuin hanttihommia paiskiva akateeminen työtön.

Turbohaltija

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija » 31.12.2005 4:56

Näin akateemisena ajattelen toisinaan, että minun tulisi unohtaa ihmisiä kohdatessani, että he eivät välttämättä kaikki ole akateemisia. Oma akateemisuuteni tulee mieleeni lähinnä silloin kun kohtaan akateemisuuteen kohdistuvia stereotypioita. Kumppanin valinnassa kynnyskysymykseksi ei nouse koulutuksen laatu, vaan elämänasenne, periaatteet ja tulevaisuuden näkymät.

Yönmustaritari

Re: Akateeminen tutkinto?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari » 31.12.2005 5:01

Niin. Ihminen kaiken se roskan sisällä on kuitenkin se tärkein. Koulutuksella ihminen etsii kunnianhimoa, joko omaa vastaavaa tai suurempaa ei sen kummempaa.

Mikäli kunniahimo itsensä kehittämisessä on muuten näytettävissä, kuin "akateemisella koulutuksella" niin anna palaa vaan maar.

Pikku-Akka

Viesti Kirjoittaja Pikku-Akka » 31.12.2005 11:12

Ei akateemisella tutkinnolla ole mielestäni merkitystä suhteessa, esim. nukkumisen, ruoanlaiton tai viihtymisen kannalta. Se on vain osoitus kunnianhimosta ja opiskeluhalusta. Eri koulutustaustalla olevat saattavat törmätä esim.siihen, että toinen osaa etikettisäännöt paljon paremmin kuin koulujakäymätön. Se aiheuttaa varmasti sitten jotain kriisitilanteita.. Mutta kyllä koulutettu pystyy olemaan onnellinen kouluttamattoman kanssa, tähän vaikuttavat henkilökemiat, ei koulutus.


Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim » 31.12.2005 12:20

Tätä ketjua selvästi kaivattiin, onhan edellisestä jo monta kuukautta.

Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 6964
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 » 31.12.2005 12:39

Jotenkin tästä kyllä (sori) tulee mieleen vanha stoori Ketusta ja happamista pihlajanmarjoista...

Yksinkertaisesti: jokainenhan saa vaatia tulevalta elämänkumppaniltaan mitä vain. Ja myöhemmin e h k ä vähän tinkiä vaatimuksistaan. C'est la vie.

Sinä et tarvitse maisterin pahveja slam. Sanot vaan muijalle pokkana olevasi fil.kand. mutta aineyhdistelmäsi takia et ole saanut koulutustasi vastaavaa työtä... :)
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix

slam

Viesti Kirjoittaja slam » 31.12.2005 13:09

Homeboy65 kirjoitti:Jotenkin tästä kyllä (sori) tulee mieleen vanha stoori Ketusta ja happamista pihlajanmarjoista...
räyhähdin vain aikani kuluksi, koska yhdessä lukemassaní treffii-ilmoituksessa painotettiin akateemista tutkintoa. Noh, aivan vidun sama minulle, jos joku haluaa itselleen akateemisen tutkinon, niin menkööt kouluun ja suorittakoot sellaisen, vaikka toisen itselleen, jotta olisi vähemmän niitä typeriä vaatimuksia, joita tekin vaaditte päivittäin toisiltanne...

Naisen ei ole niin väliä, vaikka se ei osaisi puhua ollenkaan. Tiskais ja hoitais minun perustarpeeni, mutta kun nää naaraat ajattelee, siksi sitä on ihan vaikeuksissa, ja vielä pitäisi rynniä niiden kimppuun, jota myöskin harrastan toisinaan, mutta tuloksetta sekin... Naiset on niin kovapäisiä ja vaatii jotain ihmeellistä?

Lopulta rakastuvat trendipelleen ja väittävät, että ottaisin sinut, mutta "en välitä siitä, että minua kohdellaan hyvin?" Kait sitä on vaan odoteltava, että joku vetäisi 130% naamat... minuun.

Menetän naisen kanssa, jotenkin hermoni, kun ei mikään suju ja itse saa räyhätä kokoajan. Yx prkeleen vaikea tapaus, kun ei saa selvääkään... Munan poisto hoito? tai loogisen ajattelun keskuksen poistaminen... :roll:

sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 9821
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja » 31.12.2005 13:16

slam kirjoitti:Naisen ei ole niin väliä, vaikka se ei osaisi puhua ollenkaan. Tiskais ja hoitais minun perustarpeeni...

Lopulta rakastuvat trendipelleen ja väittävät, että ottaisin sinut, mutta "en välitä siitä, että minua kohdellaan hyvin?"
Öh? Eli sinulle riittää kun mykkä nainen kokkaa, tiskaa ja ottaa poskeen? Entäs jos tuo ei riitä naiselle? Voisiko se mitenkään olla mahdollista?

ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen » 31.12.2005 13:24

sivustahuutaja kirjoitti:
slam kirjoitti:Naisen ei ole niin väliä, vaikka se ei osaisi puhua ollenkaan. Tiskais ja hoitais minun perustarpeeni...

Lopulta rakastuvat trendipelleen ja väittävät, että ottaisin sinut, mutta "en välitä siitä, että minua kohdellaan hyvin?"
Öh? Eli sinulle riittää kun mykkä nainen kokkaa, tiskaa ja ottaa poskeen? Entäs jos tuo ei riitä naiselle? Voisiko se mitenkään olla mahdollista?
Mä en kyllä millään jaksa uskoa, että Slam tuota tarkoitti...

ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen » 31.12.2005 13:27

Asiasta viidenteen: mitä jos tyttö/poikaystävä ei kelpaa vanhemmille?

Mie en aikoinaan kelvannut eksäni vanhemmille lainkaan. Kunnon porvariperhe ja eksä Kauppakorkeassa. Minä pieni tein duunia siivoojana ja tarjoilijana, eikä opiskelu voinut vähempää kiinnostaa. Kunhan pysyi hengissä. Ihan kamalaa. Eikö totta?

MarthaFocker

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker » 31.12.2005 13:31

Ei todella merkitse yhtään mitään.

Oikein stereotyyppista yliopistopelleä en edes huolisi. Jaa...tuskin stereotyyppinen yliopistopelle huolisi minuakaan.

millivanilli

Viesti Kirjoittaja millivanilli » 31.12.2005 13:31

ninnithequeen kirjoitti:Asiasta viidenteen: mitä jos tyttö/poikaystävä ei kelpaa vanhemmille?
Sitten itketään, rukoillaan hyväksymistä ja itketään lisää kun hyväksyntää ei kuulu vaikka mitä tekisi. Järkipuheet eivät tunnu auttavan..

mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Viesti Kirjoittaja mölli » 31.12.2005 13:33

ninnithequeen kirjoitti:Asiasta viidenteen: mitä jos tyttö/poikaystävä ei kelpaa vanhemmille?

Mie en aikoinaan kelvannut eksäni vanhemmille lainkaan. Kunnon porvariperhe ja eksä Kauppakorkeassa. Minä pieni tein duunia siivoojana ja tarjoilijana, eikä opiskelu voinut vähempää kiinnostaa. Kunhan pysyi hengissä. Ihan kamalaa. Eikö totta?
Persaukisia, mulla porukat eivät väheksyisi siivooja eukkoa vaan meikän porukat luottaisi mun makuun ihmisten suhteen ja samoin nopeasti huomaisivat hyvä ihminen se on.

Avatar
KulisataN
Elämätön Kitisijä
Viestit: 368
Liittynyt: 17.12.2005 16:47
Paikkakunta: Manala

Viesti Kirjoittaja KulisataN » 31.12.2005 13:34

Mun nyksä ei todellakaan kelpaa mun vanhemmille, tai no mun faijaa ei juurikaan kiinnosta mitä teen. Mutsi on haukkunut nyksän huoraksi, huumeiden käyttäjäksi, epäkelvoksi äidiksi, lutkaksi, valehtelijaksi ymym. Pistin välit poikki äitiini, koska mun oli helpompi tehdä ratkaisu mun äidin ja vaimoni välillä. Parasta mitä mun äiti on sanonut mulle on se että mä olen niin surkea ja säälittävä ihminen, ettei mun tarvitsis koskaan nähdä tai kuulla mitään mun omista lapsista. Tää tapahtui silloin kun erosin exästä ja aloitin uuden suhteeni.
Truth fears no trial

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9663
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Viesti Kirjoittaja McJanne » 31.12.2005 14:58

Hahaa, tottakai vastinkappaleella pitää olla akadeeminen tutkinto, eihän ilman insinöörinpapereita pääse edes siivoojaksi nykyään.

Ihan totta ihmiset, munki piti olla Kuopiossa karvaa vaille insinööri ennenkuin pääsin edes raksalla apuvehtaajan hommii (ts. rakennusmieheksi).

Niillä papereilla onkin sitten kiva sytyttää syvällisen keskustelun jälkeen sauna tuleen tai vaihtoehtoisesti säilyttää ulkohyyskän varapaperina pahan päivän varalle.

Kuten edellä olevasta nokkelimmat voivat jo päätellä, allekirjoittaneen mielestä papereilla ei siis oikeasti ole hevonwitunwäliä. Pääasia että siellä pään sisällä on muutakin kun vettynyt pururata.

Sikstoisekseen, mä rankkaan työkyvyn/halun äärettömän paljon korkeammalle kuin minkään paperin maailmassa. Kyllä se vaan niin on että itse tienattu leipä se vasta sitä järkeä päähän tuo.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

slam

Viesti Kirjoittaja slam » 31.12.2005 15:09

ninnithequeen kirjoitti:
sivustahuutaja kirjoitti:
slam kirjoitti:Naisen ei ole niin väliä, vaikka se ei osaisi puhua ollenkaan. Tiskais ja hoitais minun perustarpeeni...

Lopulta rakastuvat trendipelleen ja väittävät, että ottaisin sinut, mutta "en välitä siitä, että minua kohdellaan hyvin?"
Öh? Eli sinulle riittää kun mykkä nainen kokkaa, tiskaa ja ottaa poskeen? Entäs jos tuo ei riitä naiselle? Voisiko se mitenkään olla mahdollista?
Mä en kyllä millään jaksa uskoa, että Slam tuota tarkoitti...
Jos en riitä niin saa mennä! XD :lol:

Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Viesti Kirjoittaja Camilla » 31.12.2005 15:13

Kyllä sana akateeminen ja varsinkin sen jatkuva toitottaminen korvaani pahastikin särähtää. Omat suhteet ihan perus duunareiden kanssa on ainakin sujuneet paljon mutkattomammin kuin näiden yliopistoheebojen.
Tottakai se kertoo jotain ihmisen kunnianhimosta jos ne maisterin paperit taskunpohjalta löytyy. Mutta ei yksi paperi ihmistä paremmaksi tee.

Sannu

Viesti Kirjoittaja Sannu » 31.12.2005 22:57

Mielenkiintoista keskustelua... Itse olen törmännyt lähinnä seuraavanlaiseen ilmiöön. Valmistun pian alemmasta korkeakoulusta ts. ammattikorkeakoulusta, mutta olen saanut erittäin hyvän työpaikan, josta myös monet akateemiset tappelevat. Ja kyllä, näiltä akateemisilta saan vähän väliä kuulla vittuilla (kateellisten panettelua) että mun koulutus on ihan täyttä paskaa jne.

Yritän sanoa, että jonkinlainen koulutus täytyy useimmille aloille olla, mutta jos ihminen on tarpeeksi kiinnostunut työstään/alastaan hänestä tulee siinä hyvä väkisinkin.

Sitten alkuperäisen viestin vaatiman ohjeistuksen mukaan - akateeminen kumppani vai ei?

Aivan sama minulle. Mutta arvostan miehessä älykkyyttä suhteellisen paljon. Ja tässä en tarkoita mitään nippelitietoutta vaan sitä, että tietää mitä maailmalla tapahtuu ja osaa yhdistellä asioita syy ja seuraussuhteita yms. ja tietenkin se sosiaalinen älykkyys on aika tärkeää...

Olen kokenut seurustelusuhteissani olleeni sellainen "unelmaminiä"..en sitten tiedä osuuko omat fiilarit totuuden kanssa ihan kohdilleen

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9663
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Viesti Kirjoittaja McJanne » 31.12.2005 23:11

Sannu kirjoitti:Mielenkiintoista keskustelua... Itse olen törmännyt lähinnä seuraavanlaiseen ilmiöön. Valmistun pian alemmasta korkeakoulusta ts. ammattikorkeakoulusta, mutta olen saanut erittäin hyvän työpaikan, josta myös monet akateemiset tappelevat. Ja kyllä, näiltä akateemisilta saan vähän väliä kuulla vittuilla (kateellisten panettelua) että mun koulutus on ihan täyttä paskaa jne.
Ikävä sanoa tätä näin suoraan, mutta AMK-koulutus on täyttä paskaa. Mutta toinen millä voit lohduttautua niin "Duunari vaan tienaa paremmin".

AMK = ylikoulutettu duunari.
Viimeksi muokannut McJanne, 31.12.2005 23:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Edith

Viesti Kirjoittaja Edith » 31.12.2005 23:12

Tutkinnot on perseestä. Tällä hetkellä mä taas niin ootan sitä, että pääsen kesätöihin aivot narikkaan -hommiin. Ja saan lukea vapaa-aikana just sitä, mitä haluankin. Kyllä kai mä voisin akateemisen kanssakin jotain kehitellä, mutta siitä tulis vaan se stressi, että aatteleeko sekin sitten kumminkin niin kuin niin monet vittupäät, että mä oisin jotenkin vajaa, kun mun tutkinnon kasaan saattamisessa tulee vaan niin kestämään. No, miksi kestämään? Vittuako se tänne kuuluu.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ahrefs [Bot] ja 1 vierailija