Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut

Wanhat rakkauskirjeet...

...voi heittää roskiin.
26
52%
...pitää ehdottomasti säilyttää.
24
48%
 
Ääniä yhteensä: 50

nojoojust

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

T3000 kirjoitti:Jos haluaisin, voisin vallan hyvin elää ilman ongelmia samassa taloudessa partnerini parisuhdemateriaalin kanssa. Mutta kun en halua. Minulla on aika harvoja sääntöjä oman kotini suhteen, mutta niistä harvoista haluan pitää kiinni.
Mitä ihmettä on parisuhdemateriaali? Olen aikoinani kirjoittanut ja saanut paljonkin kirjeitä, molempien sukupuolien edustajilta. Kaksi kirjeenvaihtosuhteista on muuttunut romanttisiksi, muutama ystävyyssuhteiksi ja osa on jäänyt pelkäksi kirjeenvaihdoksi. Ovatko kaikki vastakkaisen sukupuolen kirjoittamat kirjeet parisuhdemateriaalia? Entä ne kirjeet, jotka on kirjoitettu ennen romanttisen suhteen alkua? Entä ne, jotka on kirjoitettu romanttisen suhteen jälkeen, ystävälle? Entä ovatko parisuhdemateriaalia sellaiset kirjeet, joiden kirjoittaja on yrittänyt heruttaa, mutta joille en ole lämmennyt edes silloin aikoinaan? :apuva:
Herra Manala

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

T3000 kirjoitti:
Herra Manala kirjoitti:Nyt on pakko myöntää, että putosin heti alkumetreillä kärryiltä: Millä ihmeen tavalla uskollisuudella on yhtään mitään tekemistä tämän asian kanssa?
Tajusit varmaan, että se oli vastine omaan heittoosi. Henkilökohtaisena mielipiteenä tekstisi perusteella sanoisin, että et ole "suosinut rationaalisempia" naisia. Minusta ei ole kovinkaan rationaalista salasuhteilla tai kirjoitella varattuna itseään nuoremmalle junnulle huokailevia rakkauskirjeitä :D Yrityksesi asettua ylemmäs oli siksi aika huvittava.
No oli se varmasti jonkinlainen vastine kyllä, mutta ehkä vähän hätiköity ja perusteeton, koska kärryiltä putosin.

Minähän en ole millään tavalla suosinut parisuhdemarkkinoilla näitä tapauksia, jotka ovat minulle varattuina kirjoitelleet. En myöskään ole koskaan vastannut heille yhdelläkään kirjeellä. Pidän siis edelleenkin kantani, ja väitän että suosin parisuhdemielessä rationaalisia naisia. Kaikenlaiset hullutkin ovat minulle kyllä kirjoitelleet, sen voin aivan suoraan sanoa. Olen jonkin sortin magneetti kuulavikaisten suhteen, sen voinee miisabi:kin flirttipuistosta sinulle todentaa manala-raiskasi-minut -juttuineen.

Enkä tosiaan ymmärrä taas mikset saa pidettyä normaalia keskustelua ns. lapasessa, vaan lähdet tuolle LOL-LMAO-tekstisi-on-huvittavaa -irvimislinjalle.
Sait kyllä otsikon alle tuputettua paljon muutakin tekstiä kuin tuon kysymyksen, joten palaan aikaisempaan johtopäätökseeni siitä, että kyse oli myös aasinsillasta jolla voit markkinoida donjuanmaista menneisyyttään. :rofl: Jos olisit halunnut vain herättää keskustelua, siihen olisi varmaan riittänyt vähemmän yksityiskohtia menneisyydestäsi sisältänyt teksti.
Varsin ikävää jos keskustelunaloitukseni sisälsi mielestäsi turhaa donjuanmaisuutensa markkinointia. Yritän tulevaisuudessa opetella kirjoittamaan tylsempää, harmaampaa ja virkamiesmäisempää tekstiä. Puhumattakaan tarpeesta karsia turha, huonostiymmärretty itseironiapitoisuus teksteistäni. Kaikesta huolimatta uskon, että muut viestin lukeneista eivät kokeneet yhtä hykerryttävän traumatisoivia tuntemuksia, kuin vastaaja.

(Menikö yhtään paremmin virkamiesmäisyyden osalta? En tainnut skorettaa taaskaan, vai?)
En minäkään puhunut päätöksen tekemisestä kumppanini vuoksi, vaan ihan itseni vuoksi, ottaen vain huomioon päätöksen seuraukset kumppanille.
Hyvä.
Pitääkö tekstisi nyt ymmärtää niin, että muuten täydellinen kumppani, joka on sinusta tuolla tavoin mustasukkainen, joutaisi mielummin roskakoriin kuin puntta kirjeitä menneisyydestä?
Ongelma kun on siinä, että uskoisin kumppanin ongelmien heijastuvan moneen muuhunkin asiaan suhde-elämässä. Joten kyllä, jos en saisi niiden perusteellisten keskustelujenkaan jälkeen pitää itselleni kuuluvia kirjeitä ja valokuvia taloudessa jossa asun, kumppanini saisi lähteä. Vaan uskon, että se olisi lähtenyt jo aikaisemmin ja jostain muusta syystä, johon tuo mustasukkaisuus olisi voimakkaana ja ehdottomana heijastunut. Minä en voi sietää sairaalloista mustasukkaisuutta, jolla yritetään rajoittaa kumppaninsa elämää. En kumpaankaan suuntaan.
No tapansa kullakin, minä voin antaa sellaisen vian anteeksi jonka näen johtuvan etupäässä kiintymyksen voimakkuudesta. Eri asia olisi, jos mustasukkaisuus jotenkin rajoittaisi elämääni tai vaikeuttaisi arkea.
Niin no. Minusta edelleenkin tuo asia on hieman harhaisesti päätelty. Edellytätkö, että kaikki todella toisistaan pitävät ihmiset ovat automaattisesti "terveellä tavallasi" mustasukkaisia?
Saitpa taas pienen asian kuullostamaan dramaattiselta paisutteluillasi, en ole vaatinut ketään koskaan tuhoamaan mitään tai sensuroimaan mitään, vain säilyttämään entisten ukkojensa potretit ja luritukset muualla kuin silmieni alla. Minun puolestani sinä voit vaikka tapetoida makuuhuoneesi seinät tyttöystäväsi entisten poikaystävien kuvilla, jos se sinun kodistasi viihtyisämmän tekee.
Heh, en minä nyt mihinkään tapetointiäärimmäisyyksiin ole ketään ollut suosittelemassakaan. Tai jatkuvaan kirjeiden lukemiseen ja muistoihin syventymiseen. Totesinhan jo itsekin että sellainen ei ole ihan tervettä. Mutta ei mainitsemasi kieltokaan exien kuvien ja kirjeiden tuomisesta talouteen kuulosta mielestäni ihan normaalilta. Eihän sinunkaan olisi varmasti tarvinnut kuvatapetoimista sietää ex-siippasi osalta? Eikö se olisi riittänyt exällesi, että hän olisi saanut tuoda kuvansa ja kirjeensä johonkin oman kaappinsa tai lipastonsa takanurkkaan, jos ne sinua noin paljon häiritsivät? Mitä konkreettista etua saavutit em. tilanteeseen verrattuna niiden talouteentuomisen totaalisella kieltämisellä?
Toki menneisiin suhteisiin liittyy aina hyviä muistoja ja kokemuksia, mutta suhteet tuppaavat usein päättymään siksi että ongelmia on enemmän kuin hyviä puolia. Siksi suhtaudun epäillen sellaisten ihmisten valmiutta seurusteluun, jotka elävät vielä voimakkaasti kiinni entisissä suhteissaan tai eivät ole siivonneet kaikkia luurankoja kaapeistaan. Entisten suhteiden ongelmia ei pidä tuoda uusiin.

Katselen mielummin tulevaisuuteen, siksi en myöskään ole erityisen kiinnostunut kumppanini entisistä partnereista. Jotkut ovat uteliaampia tässä suhteessa, minulle riittävät suuret linjat partnerini parisuhdehistoriasta.
Eihän muistot mitään ongelmia tai luurankoja ole, jotka tuodaan kuvien ja kirjeiden muodossa uuteen suhteeseen. Totta kai suhteet loppuvat monesti ongelmiin, tai vähintäänkin epäyhteensopivuuksiin. Minä kuitenkin näen asian niin, että on ihan hyvä asia muistaa nämä ongelmatkin, koska ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka hiovat ja kasvattavat ihmistä paremmaksi parisuhdekumppaniksi. Jos entistä elämäänsä ei halua muistella, puhua siitä tai edes ajatella koko asiaa, niin kyllä minulla alkaa hälytyskellot soittaa kyseenalaistavaa kilkatusta.

Itse olen kiinnostunut kumppanini menneisyydestä. Näen mielelläni kuvia "ajasta ennen ajanlaskun alkua". Niin vauva-, lapsi-, teini- kuin aikuiskuviakin. Jos niissä kuvissa ja tarinoissa jotkut exät sattuu vähän pyörimään, niin sittenhän pyörivät. En koe tätä uhaksi omalle hyvinvoinnilleni tai kotini viihtyisyydelle. Exät ovat olleet jokaiselle iso asia jossain vaiheessa elämää, ellei sitten perustele parisuhteita ihan muuten vain ja huvin vuoksi. Tämä on sellainen fakta, joka olisi ihan hyvä sisäistää ja hyväksyä.

Aivan eri asia on sitten se, jos exät ovat vieläkin iso osa elämää. Etkös sinä muuten ole useampaankin kertaan maininnut, että omaat hyvät ja läheiset välit ex-tyttöystäviisi? Sallitko saman myös kumppanillesi, jos et salli edes heidän exiensä kuvia saman katon alle? Minusta tässä on ristiriitaisuutta. Voisiko asia olla niin, että sinulla on hieman oma lehmä ojassa, ja että pelkäätkin saavasi "samalla mitalla takaisin", eli kumppanin, jolle exät ovat läheisiä?
T3000

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja T3000 »

Lucky Luciano kirjoitti:Eikö kumppanin "parisuhdemateriaali" menneisyydestä ole nimenomaan hänen yksityisomaisuuttaan, johon muilla ei ole oikeutta kajota? Eroaako tämä siis ajatuksena jotenkin siitä, kun toteat partnerin ajatusten ja muistojen olevan hänen henkistä yksityisomaisuuttaan?
Kodin suhteen ongelma on siinä, että se on yhteinen tila. Jos julistan pornokalenterin yksityisomaisuudekseni ja ripustan seinälle ja kumppanini pahastuu siitä, ei ole kelvollinen argumentti että se on minun yksityisomaisuuttani, jos hän valittaa siitä että se loukkaa hänen tunteitaan. En haluakaan kajota tuohon toisen yksityisomaisuuteen. Päinvastoin, ehkäistä kaikenlaisen kajoamisen ja säilyttää kummankin parisuhdemuistot vain tämän yksityisomaisuutena.
Lucky Luciano kirjoitti:Toki on luonnollista, että myönnytyksiä joutuu parisuhteessa tekemään, mutta eikö yhtä lailla kumppaninsa arvostamisesta kerro se, että pyrkii ymmärtämään kumppaninsa valintoja, jos niille on olemassa johdonmukaiset ja vähintäänkin totunnaisia moraaliarvoja kunnioittavat perusteet?
Mikhään on nyt se totunnainen moraaliarvo, mistä puhut? Kuten aiemmin totesin, ihmisiä on kahdenlaisia - niitä jotka haluavat tietää kaiken ja sitten meitä, jotka eivät halua tietää oikeastaan mitään. Monessa mielessä tuo ensimmäinen tarve osoittaa paljon suurempaa epävarmuutta ja kontrollihalua, tyyliin "haluan varmistaa, että olenhan varmasti parempi kuin tuo." Tuntemattoman pelko on tavallisesti suurempaa kuin tiedetyn ja tunnetun.
Lucky Luciano kirjoitti:Tästä olen ilman muuta samaa mieltä. Omat mahdolliset menettämisen pelkoni ovat tosin lähteneet aina jostain ihan muualta kuin vetovoimaisen kumppanin säilyttämistä valokuvista. Valokuvista.
Niinpä. Kyse ei ole edelleenkään niistä kuvista itsessään, vaan kodistani ja toisaalta siitä tietämättömyyden kaipuustani. Kas kun tässä on kyse siitä, että pelkään menettäväni sen olotilan joka seuraa siitä, etten tiedä yksityiskohtia, ei niinkään kumppaniin menettämisestä.
Herra Manala

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

T3000 kirjoitti:
Lucky Luciano kirjoitti:Eikö kumppanin "parisuhdemateriaali" menneisyydestä ole nimenomaan hänen yksityisomaisuuttaan, johon muilla ei ole oikeutta kajota? Eroaako tämä siis ajatuksena jotenkin siitä, kun toteat partnerin ajatusten ja muistojen olevan hänen henkistä yksityisomaisuuttaan?
Kodin suhteen ongelma on siinä, että se on yhteinen tila. Jos julistan pornokalenterin yksityisomaisuudekseni ja ripustan seinälle ja kumppanini pahastuu siitä, ei ole kelvollinen argumentti että se on minun yksityisomaisuuttani, jos hän valittaa siitä että se loukkaa hänen tunteitaan. En haluakaan kajota tuohon toisen yksityisomaisuuteen. Päinvastoin, ehkäistä kaikenlaisen kajoamisen ja säilyttää kummankin parisuhdemuistot vain tämän yksityisomaisuutena.
Ymmärsin, että LL yritti kysyä sitä, onko oikein pitää henkilökohtainen materiaalinsa ja omaisuutensa koskemattomana saman katon alla niin halutessaan, eikä sitä, onko oikein painattaa exästään A3:n kokoinen taulu seinälle. Sillä on nyt kuitenkin vielä valovuoden verran eroa, joten analogia "yksityisen" pornokalenterin seinälle ripustamiseen on ontuva.
T3000 kirjoitti:
Lucky Luciano kirjoitti:Toki on luonnollista, että myönnytyksiä joutuu parisuhteessa tekemään, mutta eikö yhtä lailla kumppaninsa arvostamisesta kerro se, että pyrkii ymmärtämään kumppaninsa valintoja, jos niille on olemassa johdonmukaiset ja vähintäänkin totunnaisia moraaliarvoja kunnioittavat perusteet?
Mikhään on nyt se totunnainen moraaliarvo, mistä puhut? Kuten aiemmin totesin, ihmisiä on kahdenlaisia - niitä jotka haluavat tietää kaiken ja sitten meitä, jotka eivät halua tietää oikeastaan mitään. Monessa mielessä tuo ensimmäinen tarve osoittaa paljon suurempaa epävarmuutta ja kontrollihalua, tyyliin "haluan varmistaa, että olenhan varmasti parempi kuin tuo." Tuntemattoman pelko on tavallisesti suurempaa kuin tiedetyn ja tunnetun.
Sen enempää moraaliarvoihin kantaa ottamatta, tässä ei varmastikaan ole kyse siitä, että haluatko sinä tietää vai et. Kyse on siitä, saako niitä kirjeitä ja kuvia olla siellä pöytälaatikon tai kaapin perällä piilossa lainkaan - missä ne useimmilla sijaitsevat - vai ei. Se, että on kiinnostunut toisen nuoruudesta ja elämästä ennen yhteistä aikaa exiä poissulkematta ei varmastikaan tarkoita sitä, että toinen olisi vain epävarma ja peloissaan. Minusta se kuulostaa ihan luontevalta ja realistiselta tavalta suhtautua asiaan, eikä siinä tarvitse olla mukana mitään pelkotiloja tai muitakaan omituisuuksia. Jos minun partnerini ei haluaisi tietää mitään entisestä elämästäni exiä poissulkematta, saattaisin jopa kuvitella, ettei tuolla ihmisellä ole halua oppia ymmärtämään ja tuntemaan minua sen syvemmin.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Ann »

MarthaFocker kirjoitti: Itse olen innokas roskiinheittäjä.
Ditto. Toisaalta tapaan hamsteroida kaikkea hemmetin paskaa nurkkiin, josta suunnittelen askartelevanipaskartelevani joskus jotain.., mutta toisin aina käy.

Mutta mitä tulee näihin tärkeisiin papereihin.. Jos joku on ottanut mennäkseen elon pyöröovista, niin en näe mitään syytä säilyttää minkäänsortin muistoesineitä.
Rotan aivot valtasivat pääni.
tonttu

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja tonttu »

Jaa, että pitäiskö vai säilyttää? No itse en säilytä. En tee niillä yksinkertaisesti mitään. Ne lojuisi kuitenkin vaan jossain kaapin/laatikon pohjalla. Parempi katsella tulevaisuuteen.
Jos niitä vanhoja ja exiä haluaapi muistella, se onnistuu ilman kirjeitäkin.
Roinat on tietysti asia erikseen, niitä en lähtisi heittelemään roskiin.
Zeb

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Zeb »

En oikein osaisi seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi jakaa menneisyyttäni myös ex-parisuhdemateriaalin (e-psm) osalta. Jostain kaapin kätköistä kyseistä materiaalia aina joskus putkahtaa esiin, ja kun putkahtaa, niin sitä on kiva tutkailla yhdessä ja kertoa nykyiselle seurustelukumppanille materiaaliin liittyvä historia.

Suuria määriä e-psm:a ei minulla varastoituna ole, valokuvia pääasiassa. Kirjallista tuotantoa on vain minimaalisesti.

Yhdet syntymäpäivälahjaksi saadut halvat vaaleapunaisella teddykankaalla päällystetyt käsiraudat kylläkin löytyvät, enkä ole halukas heittämään niitä pois, koska ne symboloivat tuota omituista ja traagistakin suhdetta harvinaisen osuvalla tavalla tavalla - en olisi itsekään millään keksinyt enää yhtään huonompaa syntymäpäivälahjaa itselleni. Pettymys ja hämmästys oli silloin sanoinkuvaamaton :shock: , nykyään taas nuo käsiraudat saavat aikaan miellyttävän vapauden tunteen - eipä ole odotettavissa enää tuon tyyppisiä yllätyksiä. Toiselta exältä valmistujaislahjaksi saatua kaunista ja kallista timanttisormusta taas säilön lämpimin muistoin.

En osaa kuvitella, että seurustelukumppanini vaatisi minua luopumaan e-psm:stani. Ei hänellä ole halua siihen, koska olen avoin ja vilpitön, mitä tulee häneen ja meidän suhteeseemme, eikä hän koe olevansa kilpailuasemassa ko. materiaalin kanssa. Ne ovat hänen, siinä missä minunkin, ja hän tietää, että tulipalon sattuessa pelastaisin ennemmin hänet kuin e-psm:ni :D
Avatar
Mojo
Kitisijä
Viestit: 1417
Liittynyt: 14.08.2005 19:00

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Mojo »

Elppis kirjoitti: Viatonta teinirakkautta. Sillon miehet vielä sanoi että sua on ihana pitää kädestä kiinni ja istua keinussa katselemassa auringonlaskua leijonankarjuntaa kuunnellen..
Niin ihqua.
Nykyään kai pojat kirjoittelee sulle tyyliin: Sua on niin ihana läpsiä pyllylle ku takaapäin otat pippeliäni berberiin minun leijonakarjunnan säestämänä?
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Avatar
Lucky Luciano
Elämätön Kitisijä
Viestit: 315
Liittynyt: 17.08.2005 20:57
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Lucky Luciano »

T3000 kirjoitti:Kyse ei ole edelleenkään niistä kuvista itsessään, vaan kodistani ja toisaalta siitä tietämättömyyden kaipuustani. Kas kun tässä on kyse siitä, että pelkään menettäväni sen olotilan joka seuraa siitä, etten tiedä yksityiskohtia, ei niinkään kumppaniin menettämisestä.
Edelleen, huono perustelu. Koska sinulla ei ole oikeutta sekaantua kumppanisi yksityisomaisuuteen, on nimenomaan vain ja ainoastaan itsestäsi ja oikeudentajustasi kiinni, saatko tietää naisesi menneiden suhteiden tärkeistä yksityiskohdista. Jos siis haluaa valokuvaa tai hempeitä lirkuttelusanoja sellaisina pitää.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
T3000

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja T3000 »

Lucky Luciano kirjoitti:Edelleen, huono perustelu. Koska sinulla ei ole oikeutta sekaantua kumppanisi yksityisomaisuuteen, on nimenomaan vain ja ainoastaan itsestäsi ja oikeudentajustasi kiinni, saatko tietää naisesi menneiden suhteiden tärkeistä yksityiskohdista. Jos siis haluaa valokuvaa tai hempeitä lirkuttelusanoja sellaisina pitää.
Tässä palataan taas siihen perusasiaan mistä olen kaiken aikaa puhunut - kaikkea ei tarvitse pystyä perustelemaan rationaalisesti. Yksisilmäinen kiinnipitäminen siitä näkökannasta, että haluni on väärä sen vuoksi, että kylmän rationaalisesti ajatellen se ei ole looginen. Jos minä haluan tietää varmuudella, ettei sellaista materiaalia kotonani ole, niin ainoa keino siihen on sopia asiasta partnerin kanssa - ihan riippumatta siitä, onko konkreettisesti mahdollista että törmään siihen materiaaliin vai en.

Jos joku ei niin pieneen pyytöön kykene mukautumaan tai pitää ko. materiaalia omalle hyvinvoinnilleen niin tärkeänä, niin ei hän silloin ole oikea ihminen minun kanssani asumaan muutenkaan. Sellainen ihminen joka haluaa jakaa kaiken menneistä parisuhteista tippuu muutenkin kyydistäni hyvin äkkiä pois epäkiinnostava, joten ongelmaksi tuo tuskin koskaan omissa suhteissani tulee.
T3000

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja T3000 »

Herra Manala kirjoitti:Niin no. Minusta edelleenkin tuo asia on hieman harhaisesti päätelty. Edellytätkö, että kaikki todella toisistaan pitävät ihmiset ovat automaattisesti "terveellä tavallasi" mustasukkaisia?
Edellytän. Huolestuisin suunnattomasti jos kumppanini olisi välinpitämätön. Ei "minun tavallani" vaan omalla tavallaan, joka ei ole häiritsevä tai dramaattinen.
Herra Manala kirjoitti:Mutta ei mainitsemasi kieltokaan exien kuvien ja kirjeiden tuomisesta talouteen kuulosta mielestäni ihan normaalilta. Eihän sinunkaan olisi varmasti tarvinnut kuvatapetoimista sietää ex-siippasi osalta? Eikö se olisi riittänyt exällesi, että hän olisi saanut tuoda kuvansa ja kirjeensä johonkin oman kaappinsa tai lipastonsa takanurkkaan, jos ne sinua noin paljon häiritsivät? Mitä konkreettista etua saavutit em. tilanteeseen verrattuna niiden talouteentuomisen totaalisella kieltämisellä?
Taas tuli termi "normaali." Mikä on normaalia, mikä on se yleinen normi johon nyt taas viitataan? Jokainen parisuhde on yksilöllinen eikä mitään sellaista normia ole mistään johdettavissa. Jos kysyisin parhailta ystäviltäni, vanhemmiltani tai isovanhemmiltani onko heillä vanhojen heilojen kuvia tai kirjeitä yhteisessä kodissa, vastaus olisi 130% ettei ole. Minun elinpiirissäni oma sääntöni on normaali.

Esittämäsi kysymyksen voi kääntää myös toisin päin - mitä konkreettista etua avopuolisolleni on siitä, että hän saa tuoda parisuhdemuistonsa yhteiseen kotiimme?
Herra Manala kirjoitti:Jos entistä elämäänsä ei halua muistella, puhua siitä tai edes ajatella koko asiaa, niin kyllä minulla alkaa hälytyskellot soittaa kyseenalaistavaa kilkatusta.
Kyse ei taas ole siitä, ettei muistelisi omaa elämäänsä. Otan sen oletusarvona, että älykäs ihminen oppii virheistään ja pyrkii välttämään niitä tulevissa suhteissaan. Se ei kuitenkaan automaattisesti vaadi mitään esitietoa entisistä kumppaneista.
Herra Manala kirjoitti:Itse olen kiinnostunut kumppanini menneisyydestä. Näen mielelläni kuvia "ajasta ennen ajanlaskun alkua". Niin vauva-, lapsi-, teini- kuin aikuiskuviakin. Jos niissä kuvissa ja tarinoissa jotkut exät sattuu vähän pyörimään, niin sittenhän pyörivät. En koe tätä uhaksi omalle hyvinvoinnilleni tai kotini viihtyisyydelle. Exät ovat olleet jokaiselle iso asia jossain vaiheessa elämää, ellei sitten perustele parisuhteita ihan muuten vain ja huvin vuoksi. Tämä on sellainen fakta, joka olisi ihan hyvä sisäistää ja hyväksyä.
Niin. Sinua kiinnostaa. Minua ei. Siinähän se suuri ero on. Aika harva asia jossain parisuhteessa olisi niin ainutlaatuinen tai merkittävä, että sen tietämisestä olisi jotain hyötyä omasta kumppanista muodostuvan kuvan kannalta. Ja tuo fakta on totta, mutta aikamuoto on väärä. Exät OVAT olleet suuri osa elämää. Eivät ole enää.
Herra Manala kirjoitti:Aivan eri asia on sitten se, jos exät ovat vieläkin iso osa elämää. Etkös sinä muuten ole useampaankin kertaan maininnut, että omaat hyvät ja läheiset välit ex-tyttöystäviisi? Sallitko saman myös kumppanillesi, jos et salli edes heidän exiensä kuvia saman katon alle? Minusta tässä on ristiriitaisuutta.
Niin, en ole koskaan eronnut suuren riidan tai kolmannen osapuolen vuoksi, siksi minulla on hyvin sivistyneet välit entisiin avopuolisoihini ja tyttöystäviini. Kehen läheisemmät, kehen kaukaisemmat, elämäntilannehan sitä melko pitkälti sanelee. Ja sallin toki, eihän se ole minun asiani olla sallimatta sitä, ketä avopuolisoni tapaa tai kehen hän pitää yhteyttä. En kuitenkaan halua itse tutustua tai olla yhteydessä näihin henkilöihin, enkä hyväksyisi sitä, että he kävisivät kotonani. Avainsana on se koti, se on ex-vapaa vyöhyke. Jos se on jollekulle ongelma, niin yhteinen koti on silloin minulle mahdottomuus.
nojoojust

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Et vastannut kysymyksiini, joten kysyn uudestaan:
nojoojust kirjoitti:
T3000 kirjoitti:Jos haluaisin, voisin vallan hyvin elää ilman ongelmia samassa taloudessa partnerini parisuhdemateriaalin kanssa. Mutta kun en halua. Minulla on aika harvoja sääntöjä oman kotini suhteen, mutta niistä harvoista haluan pitää kiinni.
Mitä ihmettä on parisuhdemateriaali? Olen aikoinani kirjoittanut ja saanut paljonkin kirjeitä, molempien sukupuolien edustajilta. Kaksi kirjeenvaihtosuhteista on muuttunut romanttisiksi, muutama ystävyyssuhteiksi ja osa on jäänyt pelkäksi kirjeenvaihdoksi. Ovatko kaikki vastakkaisen sukupuolen kirjoittamat kirjeet parisuhdemateriaalia? Entä ne kirjeet, jotka on kirjoitettu ennen romanttisen suhteen alkua? Entä ne, jotka on kirjoitettu romanttisen suhteen jälkeen, ystävälle? Entä ovatko parisuhdemateriaalia sellaiset kirjeet, joiden kirjoittaja on yrittänyt heruttaa, mutta joille en ole lämmennyt edes silloin aikoinaan? :apuva:
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Mie komppaan tässä Tixiä.
En kyllä jaksa lukea niitä juttuja mut silti. Ihan vaan että muut pääsis sanomaan että "LUE KOKO KETJUUuuuUU!!!11"

Mie olen aikamoinen hamsteri noin yleisesti mutta siinä vaiheessa josjakun joskus päädyn naimisiin ja muuhun aikuisjuttuun niin en mie existäni mitään helvetin kuva-arkistoita ja vanhoja suhupuhuja sinne kanna.
Miksi kantaisin? Mitä mie niillä enää teen? Kun tunteet ovat jo kuolleet?

Muistot ovat asia erikseen ja sitten parisuhdemateriaali erikseen.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

No kukin tyylillään. Välillä mietin, että hävittäisikö kaiken, mutta en sitten taida viitsiä. Eipä ne jotkut hassut kirjeet paljoa häiritse jossain laatikon pohjalla, eivätkä varmaan vastaavat kumppaninkaan häiritsi. Minä en ole sitä naistyyppiä, jonka kanssa ei voisi keskustella eksistä, päinvastoin.

Mietin tuota Tiksukan ajatusta siitä, että eksät eivät voisi tulla yhteiseen kotiin. Aika alfa-urosmaista käytöstä, mutta toisaalta ymmärrän tuon. Minun pitäisi olla todella varma siitä, että sekä nykyiseni että entiseni kummatkin tajuavat, että mennyt on mennyttä, muuten hermoilisin kummankin puolesta.
Kikkelis kokkelis.
Zeb

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Keikaus kirjoitti:Minun pitäisi olla todella varma siitä, että sekä nykyiseni että entiseni kummatkin tajuavat, että mennyt on mennyttä, muuten hermoilisin kummankin puolesta.
Tämähän se ydinkysymys lieneekin. Kun on itse varma siitä, että mennyt on mennyttä, eikä halua takaisin palata, niin tuo fiilis on aika helposti välitettävissä eteenpäin, sekä seurustelukumppanille että eksälle. Kun tajuaminen on tapahtunut kaikkien kolmen osalta, ei mustasukkaisuusdraamoille ole kasvualustaa.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Zeb kirjoitti:
Keikaus kirjoitti:Minun pitäisi olla todella varma siitä, että sekä nykyiseni että entiseni kummatkin tajuavat, että mennyt on mennyttä, muuten hermoilisin kummankin puolesta.
Tämähän se ydinkysymys lieneekin. Kun on itse varma siitä, että mennyt on mennyttä, eikä halua takaisin palata, niin tuo fiilis on aika helposti välitettävissä eteenpäin, sekä seurustelukumppanille että eksälle. Kun tajuaminen on tapahtunut kaikkien kolmen osalta, ei mustasukkaisuusdraamoille ole kasvualustaa.
Luulin juuri näin, kunnes siivoilin omille tavaroilleni tilaa ja kaapista pullahti irtonaisia valokuvia. Varma olen ettei kenelläkään ole hinkua menneeseen, mutta kyllä teki pahaa katsoa onnellisia hymyjä, halauksia, rantakuvia ja ilonpitoa. Ehkä juuri siksi että kamera tallentaa vain hyvät hetket, se ei jätä todistusta riidoista tai eroon johtaneista teoista. Kuvista paistoi aurinkoinen ideaalisuhde, kahden kauniin ihmisen rakkaustarina. Ja jotenkin tuntui että se olenkin minä joka tuli väliin eikä kuulu kuviin. Piti käyttää hetki jos toinenkin asian rationalisointiin ja muistella millaisen kuvan omat säilyneet kuvat antavat elämästä exien kanssa, täsmälleen samanlaisen.

Kyllä säilyttää saa, joudun pyytämään niputtamista sivummalle sillä toiste en tahdo mihinkään ex-materiaaliin törmätä. Samoin omat muistoesineeni pidän jossain varastonkulmassa, sillä näitä tuntemuksia en tahdo toisen kokevan.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Lolita kirjoitti:pari albumillista valokuvia ja kaikki hääkuvat. Ovat muuten perkeleen hyvännäköisiä kuvia, esittelen mielläni häitäni kaikille hääkuumeisille.
Ei ole tullut mieleenkään hävittää niitä yhteisiä valokuvia, koska siinä samalla hävittäisin pätkän omaa elämääni ja historiaani.
Tilanteen päivitystä: Selasin albumit läpi tuossa eräänä iltana ja näytti ihan jonkun muun elämältä. Lähinnä silmään pisti aluksi, miten olen voinut olla niin hoikka ja hyvännäköinen ja sitten miten lihava olenkaan voinut olla. Hääkuvat olin selaillut jo aikaisemmin ja ihaillut onnistumista juhlien kanssa ja kaunista hääparia.

Pakkasin kaikki kuvat ja albumit kellariin vietäviksi ja sain mukavasti tilaa kirjahyllyyn ihan oikeille kirjoille. Mennyttä aikaa, säilytän muistona, jota tuskin koskaan tarvitsee selailla.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
tonyjl

Re: Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

Heh, eipä tarvi miettiä säilyttääkö ainuttakaan rakkauskirjettä.. I'm no sex-symbol :D
Vastaa Viestiin