Tuleeko vanhat rakkauskirjeet säilyttää?

[nypari]

Kukin tavallaan, itse en säilyttäisi. Valokuvat säilytän, myös saamani lahjat, mutta muuten katson mielummin eteenpäin. En ole muutenkaan mikään keräilijäluonne, minun ei tee pahaa heittää vanhoja, joskus tärkeitä esineitä pois.

[Aito_Johanna]

Kukin tavallaan, itse en säilyttäisi. Valokuvat säilytän, myös saamani lahjat, mutta muuten katson mielummin eteenpäin.

Millä logiikalla säilytät valokuvat, mutta kirjeitä et? Lahjat säilytät tietysti siksi, että vain hölmö heittää pois tavaraa, jolla voi olla asiallista käyttöä tai jälleenmyyntiarvoa. Sen sijaan valokuvilla, aivan samoin kuin kirjeillä, ei voi tehdä mitään muuta kuin tunnelmoida ja muistella ja katsella taaksepäin.

[nypari]

Kukin tavallaan, itse en säilyttäisi. Valokuvat säilytän, myös saamani lahjat, mutta muuten katson mielummin eteenpäin.

Millä logiikalla säilytät valokuvat, mutta kirjeitä et?

Isi-pääte eli säilyttäisin. En ole koskaan saanut rakkauskirjeitä, enkä niitä itse kirjoittanut. Koen kirjeen jotenkin henkilökohtaisempana kuin esimerkiksi valokuvan. Valokuvassa on usein myös jotakin muuta, esim. kavereita tai miljöö taustalla, jolloin valokuvan arvo ei rajoitu pelkästään ko. ihmiseen. Yleensäkin asia ei ole minulle niin iso, että viitsisin nyppiä kaikki exiäni koskevat valokuvat pois. Sen sijaan rakkauskirjeet olisi helpompi heittää menemään.

[EveryWoman]

Itse olen säilyttänyt (vaikka en juuri nyt osaakaan sanoa, missä mahtavat olla - ullakolla ehkä). En siksi, että voisin naureskella jonkun nuoruuden typeryydelle (sitä varten minulla on omat päiväkirjani), vaan siksi että niitä lukemalla näen miten itse olen muuttunut ihmisenä. Muistan, mitä ajattelin kirjeistä silloin, ja tajuan mitä ajattelen nyt. Ja ennen kaikkea tiedän miten väärässä kirjeisiin salaa tutustunut äitini olikaan profetoidessaan miten vielä joskus, "aikuiseksi" kasvettuani, häpeäisin itseäni!



(Tykkään äidistä nykyään tuosta huolimatta.)

[Geetzu]

En ole säilyttänyt, en ole kaivannut. Saattaisin jopa loukkistella jos mies säilöisi kaiken muualta tulleen... Vaan whatahell, mitäpä sekään olis multa pois. Siinä kuitenkin syy miksi itse en ole säilytellyt, se toisen tunteiden ajatteleminen.

[Herra Manala]

Siinä kuitenkin syy miksi itse en ole säilytellyt, se toisen tunteiden ajatteleminen.

Miten ihmeessä se voi toisen täysjärkisen ihmisen tunteita loukata? Ymmärrän kyllä, jos toinen tykkää harva se ilta syventyä lukemaan vanhoja rakkauskirjeitään, mutta jos ne vain on olemassa jossain kaapin perällä tai verkkokellarissa, miten ne voisi mihinkään vaikuttaa?

Omat fiilikseni ainakin vivahtivat ennemminkin huvittuneisuuden tai jopa ällötyksen puolelle. Ei siis minkään haikean muistelun, joten tuskin tuo pystyy millään tavalla uudelleenarvottamaan nykyisen parisuhteen arvomaailmaa negatiiviseen suuntaan.

[Edith]

Onko teillä monellakin oikea ja aito rakkauskirjeongelma? Että vanhoja rakkauskirjeitä on niin paljon, että niitä sen kuin pursuaa kaapeista, laatikoista ja muista säilytystiloista eikä tiedä, mitä niille tekisis? Mä en ole koskaan saanut enkä kirjoittanut yhtä ainoaa rakkauskirjettä.

[Geetzu]

Siinä kuitenkin syy miksi itse en ole säilytellyt, se toisen tunteiden ajatteleminen.

Miten ihmeessä se voi toisen täysjärkisen ihmisen tunteita loukata?

Khöhö, miehenikö täysjärkinen... Ei mennäkään siihen.

Mutta siis miksi säästää? Tai jos se kumppanille on yhtä hauska huvittuneisuutta herättelevä juttu niin miksi ei säästää? Mulla on kyllä valokuvia muistoja tukemaan, kirjeistä (Edith: mulla niitä ei ainakaan ole koskaan ollut liikaa... ) taisin hankkiutua eroon muutossa ihan vaan siksi, että eivät herättäneet mitään semmosia fiiliksiä, joihin haluaisin suuresti myöhemmin palata. Ajattelin, että päiväkirjoissani on jo melkoisen tarpeeksi ja liikaakin yhteiseen kotiimme ja elämäämme. Mun ei ole lainkaan vaikeaa tunnustaa, että pientä inhottavaa fiilistä puski vatsaan ja rintaankin kun viimeksi pengoimme miehen tavaroita ja "muisteltiin" hänen entistä suhdettaan. Valokuvia ja papereita. Ei nyt mitään diilejä ääneen tehty mutta kaipa mua luettiin hyvin kun suurin osa niistä todisteista päätyi jäteastiaan.

[T3000]

Kyllä vituttaisi jälkeenpäin se, ettei ole mitään omasta historiasta tallella, koska oli niin onneton tossukka, että heitti menemään kaikki muistot ja todisteet edellisistä suhteista. Vain siksi koska "ne häiritsivät silloista tyttöystävää". Olen ehkä suosinut aina vähän rationaalisempia naisia.

Minä olen ehkä suosinut hiukan uskollisempia naisia, tapansa kullakin! Pieni mustasukkaisuus kertoo yleensä vain siitä, että kumppanista välittää niin paljon että alitajuisesti pelkää tämän menettämistä. Entisiä kumppaneita kohtaan tunnettu mustasukkaisuus on varsin yleinen ilmiö ja joskus kärsin siitä hiukan itsekin, vaikka pidän itseäni ihan rationaalisena tyyppinä.

Minua vituttaisi jälkeenpäin, jos olisin niin onneton vässykkä että heittäisin tai olisin heittämättä pois jotakin siksi, että kasa satunnaisesti valikoituneita runkkareita oli enemmistönä sitä mieltä. Eniwei, et tainnut lukea tekstiäni kovin tarkkaan, totesin että ainoa jolta tarvitsee kysyä, on tyttöystävä ja hänen mielipiteensä voidaan ottaa harkinnassa huomioon, en suinkaan niin, että tyttöystävän pitäisi asia päättää.

Oletko nyt ihan tosissasi sitä mieltä, että mielummin annat satunnaisesti valikoituneen runkkarilauman mielipiteelle enemmän arvoa kuin sen ihmisen, jonka kanssa vietät eniten vapaa-aikaa? Minulla on hiukan rationaalisempi suhtautuminen asiaan, minä näen sen niin että jos minulla ylipäänsä on aihetta harkita säilytänkö/heitänkö pois jonkin esineen, kirjeen tai paperin, niin mietin mitä iloa tai hyötyä siitä minulle on. Lasken ilon tai hyödyn vastapainoksi sen tuottaman haitan, esimerkiksi jos tiedän että tyttöystäväni tunteita loukkaa se, että säilön jotain muiden neitosten ylistyksiä sisältäviä kirjeitä. Ei tunteiden tarvitsekaan olla aina rationaalisia, mutta niiden käsittelyyn voi suhtautua rationaalisesti.

Esimerkiksi siten, että jos sinänsä merkityksetön päätös jossa olen kahden vaiheilla ja toinen vaihtoehto vie turhaa kinan tai mustasukkaisuuden aihetta pois suhteestani, niin otan sen toki huomioon päätöstä tehdessäni. Se on mielestäni rationaalisempaa ja itseni kannalta hyödyllisempää mielipiteen tiedustelua kuin palstarunkkareilta kysely. Miksi ehdoin tahdoin ottaisin riskin riidasta, jos se on mahdollista välttää? Nautin paljon enemmän mukavasta yhdessäolosta kuin riitelystä, joten on oman etuni mukaista tietää tyttöystäväni suhtautuminen johonkin itseäni koskevaan asiaan, jos en valitse jostain syystä olla jakamatta tuota asiaa hänen kanssaan.

Kun muutin ex-avokkini kanssa yhteen, ilmoitin että en halua saman katon alle yhtään valokuvaa existä tai yhtään kirjettä heiltä. Minä en jaa asuntoani menneisyyden kanssa, jos haluaa välttämättä säilyttää jotakin niin säilyttäköön muualla kuin minun kodissani. Ei ehkä rationaalinen päätös, mutta en itse säilö menneiden suhteiden painolastia enkä halua sellaiseen omassa kodissani törmätä. Muuten em. materiaalin olemassaolo on sinänsä merkityksetöntä.

[Patz]

Säilytä, säilytä.

Mulla on kaikki säästössä, niist ei vaan raaski luopua. Ehanaa inttilovee<3.

Tätähän täytyy kompata!

Ja kuten osa ehkä muistaakin, näillä kirjeillähän voi hyvällä tuurilla tienata rahaakin... Siis mikäli vanha "rakkaus" päättää alkaa salarakkaaksi tmv. älytöntä tositeeveetä.

Edit: Luin loputkin ketjusta. Miten joku voi kokea jotkut vuosia sitten kirjoitetut rakkauskirjeet uhkaksi sille nykyiselle suhteelle? Itse olen omani säilyttänyt, koska ne kirjeet muistuttavat ei niinkään kirjeiden kirjoittajasta, vaan niiden saajasta eli minusta. Kirjeiden kautta muistelen millainen tuohon aikaan itse olin, en niinkään sitä millaisia kirjeiden kirjoittajat olivat. Onhan nämä kirjeet (ja niiden kirjoittajat) vaikuttaneet omalta osaltaan siihen, millainen ihminen olen tänään. Miksi siis haluaisin pyyhkiä ne pois menneisyydetäni?
Ja kuten joku jo aikasemminkinkin sanoi, ei kirjeitä lueskella vaaleanpunaisten lukulasien kanssa päivittäin, lähinnä ne muistuvat mieleeni siivotessa / muuttaessa. Mahtuvat muuten hyvin yhteen pahvilaatikkon. Siihen samaiseen missä säilytän kaikkia muitankin saamiani kirjeitä.

[Mylwin]

Kyllä mie entisiltä siipoilta saamat ihkuttelut mielummin laitan ö-mappiin.
Kai niitä on tallellakin, en mie kyllä varma ole. Aika turhia kapistuksia loppujen lopuksi.

Mutta uudet tietysti säilytetään.

[Geetzu]

Miten joku voi kokea jotkut vuosia sitten kirjoitetut rakkauskirjeet uhkaksi sille nykyiselle suhteelle?

Hmmh, no itse en koe mitenkään uhkaksi. En oikeasti usko, että mielessänikään tiedostamattani kokisin... Ehkä se on enemmän sitä, että jos itse ei koe menneitä suhteitaan niin tärkeiksi niin toivoo, etteivät ne toisellekaan sellaista olisi? Tai jotain. Pöh, turhaan puolustelen! Olen mustasukkainen saatanan epävarma ja huono-itsetuntoinen ämmän retjake, joka tyrannisoi miestään pakottaen tämän hautaamaan koko menneisyytensä. Kaikki ne harput. Nih.

Ja mulle tää aihe on muuten ihan hassu. Ainoat rakkauskirjeet, joiden säästämistä olen joskus edes harkinnut ja joita edes rakkauden osoituksina pidin on nykyiseltä mieheltäni. Joskus sitä ehkä vähän katuu kun osa lappusista on poltettu juhannuskokossa pari vuotta taaksepäin... Ja joulukokossa ja vappu ja ja ja. Mut nykyisinkin kirjotetaan. Ja jopa säästetään. Seuraavaa kunnon riitaa odotellessa...

[Exsat]

Miten joku voi kokea jotkut vuosia sitten kirjoitetut rakkauskirjeet uhkaksi sille nykyiselle suhteelle?

Hmmh, no itse en koe mitenkään uhkaksi. En oikeasti usko, että mielessänikään tiedostamattani kokisin... Ehkä se on enemmän sitä, että jos itse ei koe menneitä suhteitaan niin tärkeiksi niin toivoo, etteivät ne toisellekaan sellaista olisi? Tai jotain.

Mulle tulee ainakin sellainen olo, että jos niitä kerran säilytellään, niin niitä sitten myös edelleen luetaan. Ja luetaan ja luetaan. Kertaillaan sieltä entisten rakkaudentunnustuksia ja fiilistellään niillä, kun nykyinen alkaa ärsyttää tai vanha suola muuten vaan janottamaan.

Joskus lukioaikoina yks "hoito" kaivoi aina kännissä sen exän kuvat esille ja tuijotteli vaan sitten niitä yksinään keittiössä. Vaikka siinä nyt ei mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunnesidettä ollut meidän välillä, niin kyllä siitä tuli vähän tyhmä (tyhjä) olo.

[Elppis]

Mulla on 16-vuotiaana saatuja "rakkauskirjeitä" tallessa. Ne on niin ihkuja, niitä saa ihan vapaasti lukea kuka vaan. Viatonta teinirakkautta. Sillon miehet vielä sanoi että sua on ihana pitää kädestä kiinni ja istua keinussa katselemassa auringonlaskua leijonankarjuntaa kuunnellen..

[Patz]

Mulle tulee ainakin sellainen olo, että jos niitä kerran säilytellään, niin niitä sitten myös edelleen luetaan. Ja luetaan ja luetaan. Kertaillaan sieltä entisten rakkaudentunnustuksia ja fiilistellään niillä, kun nykyinen alkaa ärsyttää tai vanha suola muuten vaan janottamaan.

No itse en ole tällaiseen koskaan syyllistynyt, eikä kyllä ole edes käväissyt mielessä. Mielestäni olisi lähinnä koomista kaivaa jotkut 15 vuotta vanhat rakkauskirjeet kaapista ja fiilistellä niillä jotain exää vuodelta kivi ja kirves. Muah!

Kerrotakoon teille, että olen säilyttänyt myös kaikki vanhat valokuvatkin, ei tosiaankaan ole mitään tarvetta alkaa niitä tuhoamaan. Mutta minähän olen muutenkin kummallinen yksilö, kun en polttele exien kanssa siltoja takanani vaan voin olla heidän kanssaan edelleen ystävä. Tai vähintäänkin puheväleissä.

Mielestäni jokainen pitäkööt muistonsa, kunhan ne tosiaan on niitä muistoja. Siinä vaiheessa kun ukko suutelee kehtystettyä kuvaa exästään iltaisin ennen nukkumaanmenoa, alkaisin huolestua...

[Kid]

Mulle tulee ainakin sellainen olo, että jos niitä kerran säilytellään, niin niitä sitten myös edelleen luetaan. Ja luetaan ja luetaan. Kertaillaan sieltä entisten rakkaudentunnustuksia ja fiilistellään niillä, kun nykyinen alkaa ärsyttää tai vanha suola muuten vaan janottamaan.

Näin mäkin ajattelen.
Mitä niitä turhia säilyttää.. Jos toinen väen vängällä niitä haluais säilyttää niin kait se niitä sitten myöskin aika-ajoin lukisikin.
Ja tässä tapauksessa mä en tarkota mitään 15 vuotta sitten saatuja kirjeitä. Vaan ehkä siltä viimoselta (kaikin puolin vikalta) exältä saatuja...

Itse selasin vanhat kirjeet kirjeet läpi kun nykysen nussuni tapasin. Tuli tunne jo het alkuun et mitä vittuu mä näillä kirjeillä teen. Ei tuntunu yhtään pahalta hävittää niitä. Veivät vaan tilaa kaapissa

[Exsat]

Kerrotakoon teille, että olen säilyttänyt myös kaikki vanhat valokuvatkin, ei tosiaankaan ole mitään tarvetta alkaa niitä tuhoamaan. Mutta minähän olen muutenkin kummallinen yksilö, kun en polttele exien kanssa siltoja takanani vaan voin olla heidän kanssaan edelleen ystävä. Tai vähintäänkin puheväleissä.

Kuvat on jotenkin eri asia. Mulla exiä esittävät kuvat on pääosin juhlista, matkoilta jne. jossa on myös paljon sellaisia periaatteessa meidän suhteeseen liittymättömiä muistoja, jotka haluan säilyttää. Mä olen myös hyvissä väleissä exieni kanssa, mutta ehkä juuri tästä syystä on selkeämpää, että pidetään se ero nykyisyyteen ja menneisyyteen selvänä.

Jokainenhan näissä toimii tietysti omien tuntemustensa mukaan. Joidenkin poikaystävät kantavat niitä exien kuvia lompakossaan ja toisten eivät..

[Hellu]

Mua kyllä syö se että miehellä on muistoja entisestä muijastaan,
valokuvia jne.
Silti mun mielestä sillä on oikeus ne säilyttää vielä toistaseks, sit (jos) kun me mennään naimisiin niin vanhat muistot ei meidän kotiin tule.
Ei mun eikä sen.
Kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin pakotin sen heittämään roskiin yhden espanjattaren osoitteen, se sattui löytymään jostain papereiden joukosta.
Tyhmää, mutta se oli hekumoinut sitä naista mulle aikaisemmin ja sain jonkun mustasukkaisuuskohtauksen.
Tuli parempi mieli!!

[Nowaysis]

Muistelin tuossa että olen jopa yhden kansallisromanttishenkisenkirjeen saanut, kuusi vuotta sitten. Minusta on ihan hauska että on pikkumuistoja ihmisistä jotka ovat joskus olleet kovinkin tärkeitä, vaikkapa teinimittapuun mukaan. Eikä sitä pitäisi vähätellä. Itse en voisi kuvitella olevani mustis siitä että joku haluaa säilyttää esim. vanhoilta tyttiksiltä saatuja kirjallisia tuotoksia, eri asia tietenkin jos näitä aletaan kehystää yhteisen olohuoneen seinälle.

Tosin, aikoinaan minua on vituttanut joka ikinen exäni exästä muistuttava asia, mutta siihen oli myös hyvä syy. Eikä se ollut minun!

[Aito_Johanna]

Olen hävittänyt kaiken
joka sinusta mua muistuttaa
Olen myynyt levyt
joita silloin kuuntelin...

[Camilla]

Olen mitä luultavimmin kamala ihminen, koska en ole edes ikinä saanut mitään rakkauskirjeitä!

Mutta olen kyllä kirjoittanut pieneen muistikirjaan jokaikisen "söpön" tekstiviestin mitä olen pojilta saanut. Tätä kirjaa selailen aina heikkoina hetkinä hymy huulilla..

[safi]

En muista kirjoittaneeni, edes penskana siirappia valuvia rakkauskirjeitä tai saaneeni sellaisia. Kuvia ja muuta sälää on tietysti jäänyt jonnekkin kaapin perälle muistoina menneiltä ajoilta ja niitä nyt ei ole mitään syytä edes hävittää. Hauskahan niitä on katsella ja muistella, jos joskus kaappeja/ varastoa siivotessa käteen sattuvat.

Täysin käsittämätöntä, että jotkut pitävät uhkana ja painolastina kumppaninsa mennyttä elämää ja siihen liittyviä muistoja. Itse olen aina ollut kiinnostunut kumppanin entisestä elämästä ja tapahtumista ja esim. valokuvat siitä ajasta saattavat olla ihan mukavaa katsottavaa. Juu ja olen kiinnostunut myös siitä, miltä ukkoni exät ovat näyttäneet..

Aika skitsolta ja huonon itsetunnon omaavalta henkilöltä vaikuttaa, jos ei kykene kestämään kumppaninsa menneisyyttä varastoituna kellariin tai kaapin pohjalle, vaan käskyttää tuhoamaan kaikki menneestä vähänkin muistuttavan. Kuka täyspäinen tälläiseen edes suostuu?

[hermine]

Mutta olen kyllä kirjoittanut pieneen muistikirjaan jokaikisen "söpön" tekstiviestin mitä olen pojilta saanut. Tätä kirjaa selailen aina heikkoina hetkinä hymy huulilla..

Minä olen kirjoittanut ylös melkeen joka ikisen tekstiviestin siitä asti kun kännykän muinoin teininä sain. Jokunen samantekevä "OK" tai "nähdään kuudelta" -tyylinen on saattanut tekstiviestitilan ollessa täynnä tulla poistetuksi muistiinkirjoittamatta ja sitten parin tutun psykoosimassapostituksia, mutta muuten. Mukana tietysti myös koko elämäni mieshistoria, poikaystävien hyvänyöntoivotuksia, ne ensimmäiset "taidan tykätä susta ihan tosissaan", pientä tuhmistelua, rakkaudentunnustuksia tai minulle omistettuja runonpätkiä varmaan kymmeniltä muiltakin ihmisiltä (ottaen huomioon että noissa kirjoissa on kuitenkin koko aikuisikäni ja vähän päälle). Kamala kun nyt tuli mieleen että joku saattaisi tuostakin loukkaantua ja kiukutellen vaatia minua tuhoamaan nuo. Kun niissä on niin kamalasti muutakin elämää ja esim. ystävien kanssa vietettyjä ihania hetkiä ja kaikenmaailman kaveriporukoitten sen hetken lentäviä lauseita tms. mukana (varmaan enemmänkin kuin mitään romanttista). Ja tylsästi ajatellen, mikä työ hukkaan...voisiko joku oikeasti olla niin kohtuuton? (eihän kellään muulla tietysti pitäisi olla mitään asiaa edes moisia lukemaan, niissä kun on periaatteessa muitten ihmisten yksityisasioita)

Itseä jopa saattaisi häiritä, jos joku takiani alkaisi omaisuuttaan tuhoamaan. Että näinköhän katuu vielä, jos ihan viattomasta uteliaisuudesta tulisi mieleen muistella millainen hassu sitä joskus oli. En minä tahdo olla kenenkään koko elämä, menneisyys ja tulevaisuus, ihan liian iso taakka näin pienelle tytölle.

[Voyageur]

En minä tahdo olla kenenkään koko elämä, menneisyys ja tulevaisuus, ihan liian iso taakka näin pienelle...

Hemmetin hyvin todettu, vaikka hieman asiayhteydestä irroitinkin. Samanlailla tuumailen mä, vaikka joskus aiemmin erityyliin kelailinkin, ja vastaavasti asiani olisivat kohtuu huonosti, jos joku yksi henkilö olisi mun elämäni.

[EveryWoman]

Miten ihmeessä se voi toisen täysjärkisen ihmisen tunteita loukata?

Outoa joo. Olennaisintahan ovat muistot, joita niihin kirjeisiin liittyy, ja muistoja ihmisillä on vaikka kirjeet/kuvat heitettäisiinkin pois. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku haluaisi pyyhkiä kumppaninsa menneisyyden pois seurustelun alkaessa. Menneisyys kun on se, mikä kumppanista on muokannut sellaisen ihmisen joka hän on. Poikaystävälläni on mm. exästään yksi aivan ihana itse otettu tissikuva, jota olemme yhdessä ihailleet ihan sen hauskuuden, viattomuuden ja ainutlaatuisuuden vuoksi.

Toki ymmärrän että on vittumaista, jos joku ihailee exänsä kuvia mieluummin kuin vieressä istuvaa rakastettuaan, mutta ei tuollaiseen ongelmaan niiden kuvien tuhoaminen auta. Jos menneisyys vainoaa, se vainoaa todisteiden puutteesta huolimatta. Ja jos se ei vainoa, "todisteet" ovat vain hauskaa, mielenkiintoista ja ehkä kehittävääkin materiaalia siitä kaikkein rakkaimmasta ihmisestä. Totta kai jotkut haluavat niitä säilyttää!