Vakiintuneet sinkut

[Faghag]

Nyt kun Kityssä on selvitelty sitä, mikä ikäero se suhteessa ja seksisuhteessa on sopivin, niin selvitellään nyt tätäkin yhtä elämäntapaa, joka on synnyttänyt lukuisia kaupunkilegendoja sekä oman genren, joka vaikuttaa niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin televisiosarjoissa.

Kysessä ovat siis sinkut ja sinkkuelämä.

Parisuhteessa elävät saattavat sitä kaihota ja sinkkuna elävät yrittävät päästä statuksestaan eroon. Onko tämä totta vai silkka myytti?

Itse elin hyvin tyytyväisenä sinkkuna, jolla ei totisesti ollut haku päällä. Haluaisin siksi lanseerata menevien citysinkkujen rinnalle käsitteen vakiintuneet sinkut, jotka elävät tasapainoista elämää yksin kärsimättä tai selittelemättä tuota elämäntapaansa muille.

Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan vaan ovat sellaisia, että heistä on mukavaa elää yksin, sillä heillä on niin paljon harrastuksia sekä viriili ja monipuolinen ystäväpiiri. Vakiintuneet sinkut ovat kovia kuluttamaan kulttuuria, he opiskelevat, matkustavat paljon ja hoitavat terveyttään ja kuntoaan säännöllisesti. Eivät siis pelkässä kosmeettisessa mielessä. Vakiintunut sinkku viihtyy elämässään ja nahoissaan, eikä etsi satunnaisia panoja tai suhteita vain niiden itsensä takia.

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

(Toimittajan huomautus: Se, että en enää ole sinkku, ei tarkoita, että en eläisi samalla tavalla kuin ennen. Ainoa muuttunut asia elämässäni on se, että asuntoni, vuoteeni ja elämäni jakaa toinen ihminen sitä rikastuttavalla tavalla. Elän silti omaa itsenäistä ja toimeliasta elämääni siinä ohella.)

[ElanorRaven]

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

Ei voi, nimim. Vittuuntunut ja katkera sinkku (tm)

No joo, oikeasti koen olevani turhan nuori ottamaan kantaa, mutta oman pienen elämänkokemukseni perusteella voin sanoa, että ennen viimeistä suhdettani olin täysin tyytyväinen sinkkuna olemiseen, en todellakaan edes kaivannut ketään elämääni ja elin aivan täysillä ja tasapainoisesti. Tuo mies sai sitten jonkun pariutumisvaiston heräämään, ja kun sain kenkää niin sen jälkeen olen kyllä ollut aika orpona yksin. Tuli sellainen fiilis, että kyllä mun täytyy saada jakaa elämäni jonkun kanssa voidakseni oikeasti olla onnellinen. Mutta hei, mulla on koko elämä vielä edessä

[Starflare]

Parisuhteessa elävät saattavat sitä kaihota ja sinkkuna elävät yrittävät päästä statuksestaan eroon. Onko tämä totta vai silkka myytti?

Minun mielestäni totta ainakin jossain määrin, sillä se elämäntilanne muuttuu kuitenkin siten, että sinkkuna ei tarvitse ottaa ketään huomioon ja parisuhteessa taas tulisi nimenomaan ottaa se toinen huomioon lähestulkoon joka asiassa. Ja ruohohan on tunnetusti aina vihreämpää siellä aidan toisella puolella, vaikka olisit juuri sieltä tullut.

Itse elin hyvin tyytyväisenä sinkkuna, jolla ei totisesti ollut haku päällä. Haluaisin siksi lanseerata menevien citysinkkujen rinnalle käsitteen vakiintuneet sinkut, jotka elävät tasapainoista elämää yksin kärsimättä tai selittelemättä tuota elämäntapaansa muille.

Hyvänä puolenahan tuossa sinkkuilussa on kaiketi juuri se, ettei ole tilivelvollinen tekemisistään minnekään saati kenellekkään, mutta sehän on täysin ihmisestä kiinni mitä haluaa, ja onko valmis luopumaan noista sinkkuuden vapauksista. Minä luopuisin ilomielin, kunhan tapaisin neiti oikean, sellaisen henkilön joka osaa pitää jalat maassa ja kiskoa minut alas kun leijailen liian korkealle muihin sfääreihin. Sellainen luja persoona jota ei helposti mene päästään pyörälle .

Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan vaan ovat sellaisia, että heistä on mukavaa elää yksin, sillä heillä on niin paljon harrastuksia sekä viriili ja monipuolinen ystäväpiiri. Vakiintuneet sinkut ovat kovia kuluttamaan kulttuuria, he opiskelevat, matkustavat paljon ja hoitavat terveyttään ja kuntoaan säännöllisesti. Eivät siis pelkässä kosmeettisessa mielessä. Vakiintunut sinkku viihtyy elämässään ja nahoissaan, eikä etsi satunnaisia panoja tai suhteita vain niiden itsensä takia.

Välillä on mukavaa olla yksin, välillä on mukavaa olla kaksin. Mieluummin kaksin, sillä sitten kun tarvitsee olla yksin, voi mennä vaikka luontoon kävelemään ja mietiskelemään. Mutta yksin ollessa ei ole sitä tiettyä, tokihan voi olla paljon ystäviä, mutta minusta se ei ole sama asia ollenkaan. Eikä minusta parisuhteessa ollessaankaan tarvitse luopua noista luettelemistasi asioista, ainakaan minun mielestäni. Jos vakiintunut sinkku ei etsi satunnaisia panoja tai suhteita niiden itsensä(?) takia, niin minkä sitten? Halujensa tyydyttämisen takia? Rakkauden?

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

Voi ja ei voi, riippuu täysin ihmisestä. Minä en voisi.

(Toimittajan huomautus: Se, että en enää ole sinkku, ei tarkoita, että en eläisi samalla tavalla kuin ennen. Ainoa muuttunut asia elämässäni on se, että asuntoni, vuoteeni ja elämäni jakaa toinen ihminen sitä rikastuttavalla tavalla. Elän silti omaa itsenäistä ja toimeliasta elämääni siinä ohella.)

Niinhän sitä pitääkin! Accept no substitutes!

EDIT: Quotet kuntoon.

[hermine]

No mä oisin kai tuollainen tai oon ekojen suhteiden jälkeen ollut (enää ei tartte todistella itselleen että kelpaa jollekin, se on jo todistettu joten nyt voi keskittyä siihen elämiseen). Paitsi etten nyt ole yksin enkä voi sanoa itseäni sinkuksi vaikken seurustelekaan, kun on tälläinen parisuhdetta muistuttava suhde kuitenkin. En oikein itsekään tiedä enää missä mennään mutta kumma kyllä se ei haittaa mua yhtään, toi kiva tuntuu pysyvän tuossa vierellä ihan pitämättäkin, tykkään siitä ja se tykkää musta ja sen kanssa on kiva olla ja kiva just siksi ettei siihen ole mitään moraalista pakkoa silloin kun on muuta tekemistä.

Fäghägillä on kyllä asiallisia mielipiteitä näistä parisuhdeasioista. Toivottavasti mustakin tulee tuollainen "hassu täti" niinkuin itseään kuvaili jossain ketjussa

[Ärrä]

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

No mutta tottahan toki voi olla! Muutenkin on mun mielestä kauheeta miten monet ihmiset omaksuu yhteiskunnan syöttämät perusarvot (puoliso, perhe, talo, perunamaa jne), ähkivät otsa hiessä niitä kohti ja sitten siinä kolmevitosina huomaavat että ei tää nyt ollutkaan iha sitä mitä halusin. Nykyäänhän onneksi mennään parempaan suuntaan ja ihmiset uskaltavat etsiä sitä onneansa.

Itse olin myös joskus noiden tavotteiden orja ja seurustelemaan oli pakko päästä vaikka väkisin. No aikansahan se kestikin ja välissä kiristeltiin hampaita lukuisia kertoja, mutta sen jälkeen kun suhde sitten oli, tuli vaan sellainen olo että ei-oo-mun-juttu.

Enkä myöskään koe itseäni mitenkään kykenemättömäksi sitoutumiseen, vaan pikemminkin siten että olen sen verran liikkeellä pysyvä (ja omaa aikaa tarvitseva) ihminen että kaikkien harrastusten, suuren kaveripiirin jne. rinnalla ei vain jää sitä aikaa täyspäiväiseen seurusteluun.

Pitää vaan kokeilemalla löytää se tapa olla onnellinen. *

*pakollinen paskajuttu(tm)

[Faghag]

Jos vakiintunut sinkku ei etsi satunnaisia panoja tai suhteita niiden itsensä(?) takia, niin minkä sitten? Halujensa tyydyttämisen takia? Rakkauden?

Ihan ystävyyden ja uusien tuttavuuksien takia. Kyllä minä näen miehet myös kiinnostavina yksilöinä, joilla on vilkas tunne-elämä ja paljon annettavaa ja jaettavaa muullakin tasolla kuin pelkästään seksuaalisesti. Nykyään osaan arvostaa tätä.

[Starflare]

Jos vakiintunut sinkku ei etsi satunnaisia panoja tai suhteita niiden itsensä(?) takia, niin minkä sitten? Halujensa tyydyttämisen takia? Rakkauden?

Ihan ystävyyden ja uusien tuttavuuksien takia. Kyllä minä näen miehet myös kiinnostavina yksilöinä, joilla on vilkas tunne-elämä ja paljon annettavaa ja jaettavaa muullakin tasolla kuin pelkästään seksuaalisesti. Nykyään osaan arvostaa tätä.

Noh, tuo nyt ei ihan ollut se mitä ajoin takaa, se että onko yksilö kiinnostava ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen IMO. Jotain fuckbuddy zydeemiäkö vakiintuneet sinkulat sitten suosivat?

[ElanorRaven]

Noh, tuo nyt ei ihan ollut se mitä ajoin takaa, se että onko yksilö kiinnostava ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen IMO. Jotain fuckbuddy zydeemiäkö vakiintuneet sinkulat sitten suosivat?

Mulle tuo fuckbuddy-juttu on aivan käsittämätön ilmiö. Ehkä olen turhan vanhanaikainen, mutta kyllä mun mielestä seksiin tarvitaan myös rakkautta, että siitä oikeasti voi nauttia! Eri asia tietysti jos haluaa vaan "päästää paineita" tai jotain. Yksi mies mulle kerran ehdotti ihan puhdasta seksisuhdetta, en lämmennyt.

[Starflare]

Mulle tuo fuckbuddy-juttu on aivan käsittämätön ilmiö.

Minusta se taas on aivan selkeä ja jopa järkeväkin tietyssä mielessä. Sinkut jotka eivät halua sitoutua kehenkään emotionaalisesti voivat nauttia paremmasta seksista jonkun tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan minun juttuni, sillä olen samanlailla dinosaurus tässä asiassa.

Ehkä olen turhan vanhanaikainen, mutta kyllä mun mielestä seksiin tarvitaan myös rakkautta, että siitä oikeasti voi nauttia!

Kompataan nyt vielä kerran, vaikka annoin jo itseni ilmi. En kyllä tiedä miksi näin on, että seksissä tulisi olla rakkautta. Minusta seksi, ja erityisesti se mistä nautin on jotenkin sellaista mihin en vain ketä hyvänsä ottaisi.

[Elukka]

Mulle tuo fuckbuddy-juttu on aivan käsittämätön ilmiö.

Minusta se taas on aivan selkeä ja jopa järkeväkin tietyssä mielessä. Sinkut jotka eivät halua sitoutua kehenkään emotionaalisesti voivat nauttia paremmasta seksista jonkun tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan minun juttuni, sillä olen samanlailla dinosaurus tässä asiassa.

Ongelmaksihan tuossa muodostuu se tunnepuolen pitäminen kurissa.
Jos jompi kumpi sitten meneekin ja ihastuu, niin kipeää tekee varmasti.
Ei, en ole kokeillut itse, isot pojat on kertoneet.

[Faghag]

Jos vakiintunut sinkku ei etsi satunnaisia panoja tai suhteita niiden itsensä(?) takia, niin minkä sitten? Halujensa tyydyttämisen takia? Rakkauden?

Ihan ystävyyden ja uusien tuttavuuksien takia. Kyllä minä näen miehet myös kiinnostavina yksilöinä, joilla on vilkas tunne-elämä ja paljon annettavaa ja jaettavaa muullakin tasolla kuin pelkästään seksuaalisesti. Nykyään osaan arvostaa tätä.

Noh, tuo nyt ei ihan ollut se mitä ajoin takaa, se että onko yksilö kiinnostava ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen IMO. Jotain fuckbuddy zydeemiäkö vakiintuneet sinkulat sitten suosivat?

Heh heh, tässä sä ajat sitä asiaa, että ihmisellä on jokin pakonomainen tarve ajatella seksiä koko ajan tai kokea kaikki mielenkiintoiset tapaamansa ihmiset sukupuoleen katsomatta eroottisesti.

Kun olin sinkku, minun ei tehnyt mieli seksiä mitenkään pakonomaisesti ja jos joskus teki mieli, oma käsi teki senkin paremmin kuin satunnainen panokumppani, jonka kantamaa bakteerimäärää olisin kuitenkin epäluuloisesti miettinyt.

Nuorempana minulla oli kokeellinen eroottisesti villi kauteni, mutta kyllä minä olen elänyt ainakin viimeiset neljä vuotta maltillista vakiintuneen sinkun elämää.

Nykyisen kumppanini kanssa olen seksuaalisesti hyvin viriili, johtuen ensinnäkin tunteistani häntä kohtaan sekä hänen taitavuudestaan sängyssä. Mies on estoton ja mielikuvituksekas rakastaja, joka mielellään suostuu kaikenlaisiin ehdottamiini asentoihin tms.

Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että mitä vähemmän seksiä harrastaa, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tätä korostaa myös Liz Hodgkinson kirjassaan Onko seksi turhaa : terveyttä ja iloa selibaatista.

http://www.mtkl.fi/avec/arki/selibaatti.htm

http://www.city.fi/lehti/article.php?id=1760

Olen aina ollut kiinnostunut seksiin liittyvistä aiheista alkaen sadomaskokismista ja muista ns. kinkyjutuista ja itsekin niitä omakohtaisesti kokeillut, mutta luonnollisesti myös seksistä pidättäytymiseen liityvä kirjallisuus ym. on ollut mielenkiinnon kohteena.

[ElanorRaven]

Minusta se taas on aivan selkeä ja jopa järkeväkin tietyssä mielessä. Sinkut jotka eivät halua sitoutua kehenkään emotionaalisesti voivat nauttia paremmasta seksista jonkun tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan minun juttuni, sillä olen samanlailla dinosaurus tässä asiassa.

Ongelmaksihan tuossa muodostuu se tunnepuolen pitäminen kurissa.
Jos jompi kumpi sitten meneekin ja ihastuu, niin kipeää tekee varmasti.
Ei, en ole kokeillut itse, isot pojat on kertoneet.

Tuo mulla siinä vastaan tulisikin, kun olen itse niin äärimmäisen tunteellinen ihminen, ja se olisi sitten kauheaa rakastua ilman vastakaikua ja silti pitää yllä tuollaista toimintaa. Luulen kyllä, että siinä tilanteessa se tyrehtyisi aika äkkiä. Jos edes lähtisin moiseen FB-suhteeseen, niin pakenisin varmaan aika vauhdilla siinä vaiheessa, kun toinen ilmoittaisi rakastuneensa. Ei haluaisi sitten sen enempää satuttaa toisen tunteita, ja olisi itsekin vaikeaa olla, jos ei itse tuntisi samoin.

[nypari]

Todellakin erilaisia ollaan, ja on turha toimita toisen elämäntapaa, jos se ei loukkaa muita.

Itse koen eläväni jotenkin vajaasti sinkkuna, jos sitä sinkkuutta kestää kauan. Haluan jakaa asioita ja kokemuksia jonkun kanssa, jotta niillä olisi minulle enemmän sisältöä ja merkitystä. En koe luopuvani mistään eläessäni hyvässä parisuhteessa. Lisäksi haluan mielelleni elämälleni jonkun suunnan ja joitain tavoitteita, joita koen saavani suhteen myötä.

[Faghag]

Mulle tuo fuckbuddy-juttu on aivan käsittämätön ilmiö. Ehkä olen turhan vanhanaikainen, mutta kyllä mun mielestä seksiin tarvitaan myös rakkautta, että siitä oikeasti voi nauttia!

Olen eri mieltä. Nautin seksistä, jos se ei ole tylsää. Tylsään seksiin luen pakonomaisen puurtamisen ja jyystämisen, josta vain toinen osapuoli nauttii. Yleensä tylsään seksiin ovat syynä estoisuus, kokemattomuus, huono seksitekniikka tai pelkästään ylimielinen asenne, joka perustuu suureen luuloon omista seksikyvyistään, joita ymmärtämättömät seksikumppanit ovat pitäneet yllä aiheuttaen enemmän hallaa omalle nautinnolleen.

Pelkkä tunnehumala ei tee seksistä aktina sen parempaa, mutta ehkä sen varjolla antaa anteeksi selkeitä tekniikkapuutteita, joita ei sallisi satunnaiselle panokumppanille. Ja onhan se seksi vieraan kanssa joskus ihan kutkuttaavakin, mutta lähinnä ajatuksena. Sitä kokeilleena on tullut eteen mukavia ja sitten niitä keskinkertaisia kokemuksia eli jotkut seksifantasiat on hyvä jättää VAIN fantasioiksi

[segma]

Todellakin erilaisia ollaan, ja on turha toimita toisen elämäntapaa, jos se ei loukkaa muita.

Itse koen eläväni jotenkin vajaasti sinkkuna, jos sitä sinkkuutta kestää kauan. Haluan jakaa asioita ja kokemuksia jonkun kanssa, jotta niillä olisi minulle enemmän sisältöä ja merkitystä. En koe luopuvani mistään eläessäni hyvässä parisuhteessa. Lisäksi haluan mielelleni elämälleni jonkun suunnan ja joitain tavoitteita, joita koen saavani suhteen myötä.

Allekirjoitan joka sanan. En tosin tiedä ketä tieto millään tavalla hyödyttää, aika samat ajatukset vain sattuvat pyörimään kaalissa.

[NotAverage]

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

No totta munassa voi olla. Ei tarvitse kuin muistaa esim. Shaolinin munkkien olemassaolo tajutakseen olennaisen.

Stressin poisto on sitten toinen juttu:

Enää ei tarvitse miettiä toinen toistaan merkillisempiä poppakonsteja saada itsensä rauhoittumaan ennen julkista esiintymistä. Skotit sen keksivät: seksin harrastaminen ennen esiintymistä heittää ramppikuumeen hiiteen.

Paisleyn yliopiston tutkija Stuart Brody muistuttaa, että mikä tahansa seksi ei auta esiintymiskammon lieventämisessä. Kyseessä pitää mieluiten olla niin sanotusti loppuun asti viety akti.


Brodyn tutkimaan ryhmään kuului 50 henkeä. Tulokset puhuvaa selvää kieltä. Hamaan huipentumaan asti sekstanneilla oli stressiä selvästi vähiten. Muunlaista seksiä tavalla tai toisella harrastaneilla stressiä oli jo enemmän. Kaikkein stressaantuneimpia olivat kuitenkin ne, joilta seksi syystä tai toisesta oli unohtunut kokonaan.


- Seksin vaikutus stressin vähentäjänä kestää pitkään. Kyse ei ole pelkästään hetken hyvästä olosta, tutkija Stuart Brody painottaa.

Uutislähde: STT

[Starflare]

Heh heh, tässä sä ajat sitä asiaa, että ihmisellä on jokin pakonomainen tarve ajatella seksiä koko ajan tai kokea kaikki mielenkiintoiset tapaamansa ihmiset sukupuoleen katsomatta eroottisesti.

Useimmat tuntemani henkilöt ovat sanoneet nimenomaan että kun tutustuvat uuteen vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön niin ajattelevat juuri eroottisessa mielessä tätä henkilöä. Olen myös itsekin syyllistynyt tähän, se tapahtuu ihan itsestään, en näe vaivaa asian eteen suuntaan tai toiseen. Arvon fägäri täti, olenko pervo?

Kun olin sinkku, minun ei tehnyt mieli seksiä mitenkään pakonomaisesti ja jos joskus teki mieli, oma käsi teki senkin paremmin kuin satunnainen panokumppani, jonka kantamaa bakteerimäärää olisin kuitenkin epäluuloisesti miettinyt.

Tuo oli kuin minun suustani, paitsi että olen sinkku.

Nuorempana minulla oli kokeellinen eroottisesti villi kauteni, mutta kyllä minä olen elänyt ainakin viimeiset neljä vuotta maltillista vakiintuneen sinkun elämää.

Nykyisen kumppanini kanssa olen seksuaalisesti hyvin viriili, johtuen ensinnäkin tunteistani häntä kohtaan sekä hänen taitavuudestaan sängyssä. Mies on estoton ja mielikuvituksekas rakastaja, joka mielellään suostuu kaikenlaisiin ehdottamiini asentoihin tms.

Nuo tunteet ovat minulle se ensisijainen vaatimus, mutta eihän se taitavuuskaan haitaksi ole . Olen kyllä kade kaikille ihmisille joilla on tuollainen kumppani.

Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että mitä vähemmän seksiä harrastaa, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tätä korostaa myös Liz Hodgkinson kirjassaan Onko seksi turhaa : terveyttä ja iloa selibaatista.

http://www.mtkl.fi/avec/arki/selibaatti.htm

http://www.city.fi/lehti/article.php?id=1760

Hmm, hieman skeptisesti suhtaudun näin alkuun. Lukaisen nuo linkit läpi hieman myöhemmin kun on kunnolla aikaa. Itsellä nuo halut ovat hiukan ihmeellisiä kun välillä tekee niin pahuksesti mieli että meinaa housuihin ampua jos vain näkeekin jotain minkä päässään luokittelee seksikkääksi, ja joskus taas voi mennä viikkojakin kun ei tule edes mieleen että sellainen seksikin olisi olemassa

Olen aina ollut kiinnostunut seksiin liittyvistä aiheista alkaen sadomaskokismista ja muista ns. kinkyjutuista ja itsekin niitä omakohtaisesti kokeillut, mutta luonnollisesti myös seksistä pidättäytymiseen liityvä kirjallisuus ym. on ollut mielenkiinnon kohteena.

Sama vika, sadomasokismiin tuli tutustuttua jo 16v nassikkana eikä kiinnostus ole laantunut ollenkaan, päinvastoin, lisäksi pidän silmät&korvat auki kaiken muun kiinnostavan varalta.
Seksistä pidättyväisyys ihmetyttää minua, miksi pidättäytyä siitä, ja näinollen kieltää itsensä? (Ajattelen tätä nyt siis siltä kantilta että olisin parisuhteessa)

[Faghag]

Stressin poisto on sitten toinen juttu:
....Kyseessä pitää mieluiten olla niin sanotusti loppuun asti viety akti.

Hmmm... tuossa saattaa olla perää. Tämän seksikkään parisuhteeni aikana en ole juuri ole stressaantunut paitsi kirjahyllyä pystytettäessä, mutta olin silloin PMS:n vaikutuksen alaisena (mikä lieventävänä asianhaarana muistiin merkittäköön). Tosin sen jälkeen harjoitettu seksi vähensi myös PMS-oireitani, joten......

[Starflare]

"Seksikäs parisuhde" . Minusta ei kyllä olisi hirmuisessa stressissä iloa kenellekään seksuaalisessa mielessä.

[Faghag]

Heh heh, tässä sä ajat sitä asiaa, että ihmisellä on jokin pakonomainen tarve ajatella seksiä koko ajan tai kokea kaikki mielenkiintoiset tapaamansa ihmiset sukupuoleen katsomatta eroottisesti.

Useimmat tuntemani henkilöt ovat sanoneet nimenomaan että kun tutustuvat uuteen vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön niin ajattelevat juuri eroottisessa mielessä tätä henkilöä. Olen myös itsekin syyllistynyt tähän, se tapahtuu ihan itsestään, en näe vaivaa asian eteen suuntaan tai toiseen. Arvon fägäri täti, olenko pervo?

Heh, ainoastaan siinä tapauksessa, jos se kohdistuisi minuun.

Seksistä pidättyväisyys ihmetyttää minua, miksi pidättäytyä siitä, ja näinollen kieltää itsensä? (Ajattelen tätä nyt siis siltä kantilta että olisin parisuhteessa)

Ei idea ole siinä, että pakonomaisesti pidättäytyy seksistä. Jotkut ihmiset vaan ovat kyllästyneet laittamaan energiaa ja aikaansa tyhjänpäiväisten suhteiden perässä juoksemiseen pelkän seksin takia. Kaikella on aikansa ja paikkansa ja kai sitä jokainen aikuinen ihminen omalla kohdallaan tajuaa, että nyt olen saanut tarpeekseni ja parempi olla ilman tai sitten ei.

[Bloom]

Olen vakiintuneesti sinkku. Sinkkuus tai seurusteleminen eivät ole olleet minulle koskaan suoranaisesti valintoja. Olen ollut lähes aina sinkku, sillä en pysty seurustelemaan, mikäli se ei tunnu hyvältä. Kerran tai kaksi se on tuntunut hyvältä, ja sitten asiat ovat menneet pieleen ja sydämeni on revitty rinnasta ulos ja olen ollut taas sinkku.

Koska olen ollut lähes koko aikuiselämäni sinkku, ja kokemukseni rakkaudesta eivät ole olleet lupaavia, en elättele aktiivisesti toiveita seurustelusta. Käyn paljon ulkona ja teen asioita, mutta en ole "haku päällä" tai mitään muutakaan vastaavaa; sellainen tuntuisi naurettavalta ja teeskentelevältä ja epätoivoiselta. Koska elämästäni on muotoutunut sellainen, että olen yksin, olen asennoitunut siihen siten, että pärjään ja voin tarvittaessa olla loppuelämäni yksin hajoamatta palasiksi. Ainakin pyrin siihen.

Irtoseksisuhteita en harrasta, sillä olen mennyt niistä yleensä tavalla tai toisella rikki. Yleisesti ottaen en myöskään halua ihmistä tarpeeksi, jos en tunne häntä kohtaan mitään. Ehkä pitäisi taas kokeilla, en tiedä.

Olen vakituisesti sinkku varmasti myös siksi, että parantelen sydäntäni aina pitkään. En pysty hyppäämään suhteesta toiseen, ja ihmisten unohtaminen on osoittautunut vaikeaksi ellei mahdottomaksi. En myöskään saa kicksejä iskemisestä tai ulkonäköni tai viehätysvoimani peilaamisesta vastakkaiseen sukupuoleen; tiedän riittävissä määrin että fyysiset mittasuhteeni herättävät vastakkaisen sukupuolen hormonit eloon. Kyse ei olekaa siitä.

Tässäpä tämä, ikisinkkuuteni proosattomuus. Saa nauraa.

[Bluntly]

En ole sinkku. Olen se peräkammarin onneton luuseri, josta kansantarut hiljaa kuiskivat ja johon viitataan usein "Poliisi kertoo"- vuosikirjoissa.

[AarneAnkka]

Pysyin erään lapsuuden ikävän tapauksen takia pitkään sinkkuna ja olen ollut ottamassa vasta näinä vuosina ensimmäisiä haparoivia askeleitani pariutumisessa ja parisuhde-elämässä. Vaikka olen jo kolmekymppinen, teen edelleen virheitä joihin yleensä sorrutaan teini-iässä. Kaikki pitää nyt oppia pikakurssina. Voin vain toivoa että osapuolten hermot ja ymmärrys kestävät.

Tunnetilat olivat sinä aikana heiluneet tasapainoisen vakiintuneen sinkun ja peräkammarimaisen SO! LONELY!n välillä.

[Aito_Johanna]

Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan vaan ovat sellaisia, että heistä on mukavaa elää yksin, sillä heillä on niin paljon harrastuksia sekä viriili ja monipuolinen ystäväpiiri. Vakiintuneet sinkut ovat kovia kuluttamaan kulttuuria, he opiskelevat, matkustavat paljon ja hoitavat terveyttään ja kuntoaan säännöllisesti. Eivät siis pelkässä kosmeettisessa mielessä. Vakiintunut sinkku viihtyy elämässään ja nahoissaan, eikä etsi satunnaisia panoja tai suhteita vain niiden itsensä takia.

Mitä mieltä olette, arvon Kityn käyttäjät. Voiko sinkku olla oikeasti vakiintunut, onnellinen ja tasapainoinen?

Voi. Kuvailet yllä minut.

Toivon kyllä löytäväni joskus sellaisen miehen, jonka kanssa haluan elää ja vice versa - mutta eihän kellään ole tarkoitus jäädä jumittamaan loppuelämäkseen juuri samaan kohtaan, vaikka olisi siinä nyt kuinka tyytyväinen. Minulle sinkkuus on yksi rikas elämänvaihe muiden joukossa.

[Lilo]

Vastustan kaikin voimin kiusausta avata ketju "vakiintuneet kinkut"...

Mutta itse asiaan. Kyllä mun mielestä ilman parisuhdetta voi olla ihan täysin tyytyväinen, ja minusta pitääkin kyetä olemaan. Mun näkemyksen mukaan ihminen joka ei epätoivoisesti tarvitse toista rinnalleen, kykenee tasapainoisempaan ja tasa-arvoisempaan suhteeseen.