Avaimet käteen –morsian. Tämä kyllä sai hymyn herahtamaan huulillesinkkumatti kirjoitti:Höpö höpö. Puhumattakaan siitä, että olet varsin hottis tsiguli, olet melkoinen "avaimet käteen" paketti. Nuori, nätti, iloinen, elämää nähnyt ja tyttäretkin ovat jo ohittaneeet pahimman sinappi-iän.
Avioliitosta ajatuksena:
Kun olin kahdentoista ajattelin, että ihan varmasti menen naimisiin viimeistään (!!!) 19-vuotiaana ja eka lapsi on sitten tulollaan viimeistään (!!!) 21-vuotiaana. Heh. Silloin sitä piti parikymppisiä niin aikuisina.
No sittemmin on ajatukset muuttuneet hiukan. Osaltaan aika on kulkenut eteenpäin ja mennyt itsellään ohi noista etapeista, ilman sitä avioliittoa ja ilman niitä lapsia. Toisaalta on ajatusmaailmakin muuttunut jokseenkin. Enää ei ole avioliitto tai muukaan elo miehen kanssa mikään itseisarvo tai onnistuneen elämän mittari. Ei, ei minusta silti ole avioliiton vastustajakaan tullut.
Jos joskus kohtaan ”sen oikean” voin helposti ajatella meneväni naimisiin, kunhan rakkautta riittää ja arvot kohtaavat sekä visiot ja odotukset ovat kandidaatin kanssa kyllin yhteneväiset. Minulla on korkeat odotukset, sen myönnän. Osittain johtunee siitä, että olen saanut seurata vierestä vanhempieni 30-vuotista avioliittoa joka mielestäni on kutakuinkin sellainen kuin olla pitää. Yhdessä ovat menneet niin hyvät kuin myös huonot ajat ja koettelemukset läpi. Vähempään en haluaisi tyytyä itsekään. Tämän ajan ilmiö tai tuotehan on mennä yhteen ekammaisesta päähän pistosta ja sitten erota toisesta, ehkä liian helpoksi on järjestelmä asian tehnyt tjn. tiedäppä häntä tai sitten maailma on vaan mennyt liian hektiseksi, ihan kaikessa.
Mikä sitten on oikea aika mennä vihille? Tähän ei varmaankaan ole kukaan pystynyt antamaan tyhjentävää vastausta. En pysty minäkään. Sen verran olen kuitenkin asiaa omalta kohdaltani miettinyt, että mikäli minulla on mitään valtaa asiaan (ja minullahan on!) niin maha pystyssä en tule purjehtimaan avioliiton satamaan. En edes vaikka raskaus olisi niin alussa ettei sitä vielä kukaan oikeasti huomaa. Joko ennen ehkäisyn lopettamista se papin aamen tai sitten ihan reilusti jälkeenpäin. Tällä iällä jo olen alkanut taipua sen ajatuksen suuntaan, että jos tässä pitää (tai saa) perhettä vielä alkaa perustamaan niin voisi olla mielekkäämpää pyöräyttää ne mukulat eka ja sitten kun nuorimmainenkin olisi pois vaipoistaan niin tanssia ne mahdolliset häät. Mikään nelikymppinen ensisynnyttäjä en soisi itseni olevan ja siihenhän mulla ei ole enää kuin reilut 10 vuotta *argh* ..mutta äkkiä lopetus aiheesta tähän, menee jo
:ksi.On minulla myös visio häistäni, vaikka mtn tarkkaa suunnitelmaa niille ei ole ollut syytä vielä tehdäkään.
Loppukesän ulkoilmahäistä olen haaveillut. Paikalla vain sellaisia ihmisiä jotka tavalla tai toisella ovat elämässäni olleet ihan oikeasti läsnä ja/tai merkittäviä.. Tämä kyllä sikäli saattaa muodostua ongelmaksi kun suvussamme on ollut tapana järjestä niitä suuria sukujuhlia joihin kutsutaan kaikki kaukaisintakin sukua olevat iloa pitämään. Ehkä kuitenkin onnistun tässä pitämään pääni, sitten jos asia joskus kohdallani ajankohtaiseksi tulee. Minusta on turha kutsua sukulaisia, joita ei ole nähnyt vaikkapa sitten rippijuhliensa.
Ja mihinkään puhtaanvalkoiseen kermakakkukauhistukseen en ole ajatellut pukeutua. Ehkä puku on vaalea sävytteinen tai sitten tyystin tavallisesta häätyylistä poikkeava, tätä nyt ei ole ollut järkevää vielä enemmälti miettiä. Ideaa voisi olla myös jonkin sortin teema häissä, ehkä.. paha sanoa, kun ei ole sitä sulhaskandidaattiakaan vielä, eiköhän hänellekin ole näissä hääasioissa edes pienen pieni valta annettava, ainakin valta kertoa mielipiteensä
Ulkoilmahäät tosiaan ja ilmat saavat luvan olla sitten suosiolliset valittuna päivänä tai morsian räjähtää näyttäen taivaan merkit.
Kosinnasta:
Olisihan se ihQa jos mies ihan kosisi. Vaikka kovasti olen aina vouhottamassakin sitä tasa-arvoa (en kuitenkaan telaketjufeministi meiningillä) niin tässä suon itselleni luvan olla vanhanaikainen.Exsat kirjoitti:Joo, mutta olis silti aika ihana, että vaikka olisikin sitä molemminpuolista suostumusta ja varmistelua jo suoritettu, niin toinen silti suorittaisi jonkun kosiorituaalin ihan vain tavan vuoksi.
No, se itse kosinta hetki voisi tapahtua mun puolestani vaikka leipäpussin parasta ennen metallirinkulalla jos kosinta miehen sydämestä tulisi.. Sitten voitas myöhemmin käydä yhdessä valkkaamassa ne sormuksetirmelianneli kirjoitti:Olisiko tällöin sormukset käyty kuitenkin yhdessä jo valitsemassa, vai olisiko se sormukseton kosinta (tai peräti sormukseton kihlaus?), vai kelpaisiko miehen ostama yllätyssormus? (Siskolla tapahtui juuri näin, että kun raskaus oli varmistunut, niin miekkonen yllätti totaalisesti ja oli käynyt ostamassa sormuksen, ja ruusut ja siitä sitte..) Itse en kyllä miehen valitsemaa rinkulaa välttämättä haluais, oli tyypin maku kuinka cool tahansa. Itsehän sitä joutuisi kuitenkin (julkisillakin paikoilla) käyttämään, niin olis ihan kiva vähän vaikuttaa itsekin sen kapineen valintaan.
Unelmista totta osio:
Heh, ihan pakko kertoo tähän tää juttu.. Mun serkku tapasi nykyisen aviomiehensä toisen serkkuni häissä ja tämä mies teki juurikin tämän.. Kun olivat muutamia aikoja tapailleet (ei siis edes monia kertoja) niin mies ostaa pämmäytti molemmille matkat Pariisin ja siellä sitten kosi serkkuani. Joskus näinkin voi siis käydä. Harvemmin tosin, väittäisin.Suvinen kirjoitti:Hämmästytti tuo asenne joka monilla tuntui olevan, että kosimisen pitää aina tapahtua romanttisesti Pariisissa tai kynttiläillallisella.
Minä jos jäisin sellaista odottamaan rakkaaltani, saisin luultavasti odottaa koko loppuikäni.
Toinen serkkuni taas on tavannut miehensä niin, että tämä piNpotti ovikelloa ja hetken rupateltuaan omaa asiaansa (myyntihommissa oli siinä) pyysi serkkuani treffeille ja siitä se sitten suhde lähti etenemään.. Eli kumotaan nyt sitten saman tien sekin väite, että koskaan ei ihmistä tulla omalta ovelta hakemaan
Joskus niinkin voi käydä. Harvemmin tosin, väittäisin.
