Mitä on rakkaus?

[mölli]

Naiselle: mies joka tekee muut naiset kateelliseksi.
Miehelle: tunteita.

Sinäkö olet se kadehdittava uros?

Eiköhän joku nainen suakin nassuttele ja hassuttele ihan vaan rakkauvesta... vielä joku päivä

No on mulla paremmin asiat kuin monella muulla vaikka jonkin mitan mukaan olenkin ressukka. Ainakin jonkin verran rahaa ja että ulkonäköä löytyy.

[Vadim]

Katoavaista, kerran löydettynäkin.

[slam]

Naiselle: mies joka tekee muut naiset kateelliseksi.
Miehelle: tunteita.

Sinäkö olet se kadehdittava uros?

Eiköhän joku nainen suakin nassuttele ja hassuttele ihan vaan rakkauvesta... vielä joku päivä

No on mulla paremmin asiat kuin monella muulla vaikka jonkin mitan mukaan olenkin ressukka. Ainakin jonkin verran rahaa ja että ulkonäköä löytyy.

Sinulla haarautuu viimeinen lause jälleen kaksinaiseksi. Onko tarkoituksen omaista, vai vahinko? Saattaisit olla tiettynlaisten runojen kirjoittaja, jos vahinko.

[Edith]

Kaikissa rakkauden ilmentymissä on ksye samasta asiasta: päätöksestä. "Rakastan leivoksia, koska..." kuvaa päätöstä. Kaikista leivosten aiheuttamista haittapuolista huolimatta rakastan sitä. "Rakastan Lissua, koska..." kuvaa myös päätöstä. Lissu ei varmasti ole täydellinen, mutta olen päättänyt rakastaa häntä.

Mutta jos asia menee niin, että "kas, tuo on ihan kiva ihminen eikä edes paskemman näköinen - päätänpä rakastaa häntä", niin eihän kyseessä sitten ole mitenkään kovin kummoinen juttu. Miksi näin jopa latteasta jutusta sitten tehtäisiin niin halvatusti lauluja ja elokuvia ja runoja ja ties mitä?

Tulee mieleen vähän se taannoinen Laura Kipnisin "Avioliiton ansa" -kirja. Ikään kuin kyseessä nyt olisikin vain mainosmiesten salaliitto, että olisivat keksineet tuotteen, jota markkinoivat ainutlaatuisena ja ihmeellisenä (ne kaikki pää pilvissä ja perhosia vatsassa -jutut), jota sitten kaikki alkaisivat kaivata, mutta jota ei siis tosielämässä olisikaan ja sitten ihmiset ostaisivat näitä tuotteita ja tuntisivat itsensä taas enemmän vajaiksi ja ostaisivat lisää näitä tuotteita jne.

Lienevätköhän esimerkiksi järjestetyt tai ainakin "järki"pohjaiset avioliitot yhä nykyäänkin selvänä enemmistönä maailmassa?

[urpiainen]

Kaikissa rakkauden ilmentymissä on ksye samasta asiasta: päätöksestä. "Rakastan leivoksia, koska..." kuvaa päätöstä. Kaikista leivosten aiheuttamista haittapuolista huolimatta rakastan sitä. "Rakastan Lissua, koska..." kuvaa myös päätöstä. Lissu ei varmasti ole täydellinen, mutta olen päättänyt rakastaa häntä.

Päätös varmaan auttaa rakkauden säilymisessä, joka epäilemättä vaatii aktiivista panostusta. Mutta silti haluaisin olla hömppäromantikko ja vastustaa sitä, että rakkaudestaan voisi päättää kuin Suomenmaan ostamisesta kioskilta. Ja aiemmassa antiikki-haihattelussani taisin myös sitoutua kannattamaan sellaista näkemystä, että rakkauden tavoiteltavimmille muodoille ei ole tuollaista koska-perustelua lainkaan.

Lienevätköhän esimerkiksi järjestetyt tai ainakin "järki"pohjaiset avioliitot yhä nykyäänkin selvänä enemmistönä maailmassa?

Juu, aikanaan kulttuuriantropologian legendaarinen professori Matti Sarmela tapasi luennoillaan korostaa, että romanttinen rakkausavioliitto on vain 1800-luvun lopun Saksasta Hollywoodiin emigroituneesta höttöromantiikasta innostuneiden länsimaiden haihattelua. Hänen mukaansa vielä suomalaisessa agraariyhteiskunnassa naapurin Alma-Kyllikkiin rakastuminen oli lähinnä käytännöllinen päätös.

[eps]

Kaikissa rakkauden ilmentymissä on ksye samasta asiasta: päätöksestä. "Rakastan leivoksia, koska..." kuvaa päätöstä. Kaikista leivosten aiheuttamista haittapuolista huolimatta rakastan sitä. "Rakastan Lissua, koska..." kuvaa myös päätöstä. Lissu ei varmasti ole täydellinen, mutta olen päättänyt rakastaa häntä.

Mutta jos asia menee niin, että "kas, tuo on ihan kiva ihminen eikä edes paskemman näköinen - päätänpä rakastaa häntä", niin eihän kyseessä sitten ole mitenkään kovin kummoinen juttu. Miksi näin jopa latteasta jutusta sitten tehtäisiin niin halvatusti lauluja ja elokuvia ja runoja ja ties mitä?

Ei niistä tehdäkään. Runot ja laulut tehdään enimmäkseen rakastumisesta, joka on ihan toinen juttu. Rakastuminen on kemiaa, siis huume. Ja kuten muutkin huumeet, ajan kanssa annosten täytyy koventua. Näin rakastuminen ei voi kestää kovin pitkään. Rakkaus kestää.

Rakkaus voi kuulostaa siltä, että se ei ole kovin kummoinen juttu, mutta kyllä päätös rakastaa toista voi olla elämän suurin päätös. Kun esimerkiksi katson vanhempiani, joista kumpikaan ei ole helppo luonne, ja jotka ovat kuitenkin olleet yhdessä yli 50 vuotta, niin kyllä siinä rakkauden päätös on joutunut moneen kertaan koville. Ilman todella syvää kiintymystä ja vahvaa päätöstä tuollaista ei kyllä jaksaisi.

Ai niin, vielä yksi juttu. Rakkauden päätös ei yleensä synny ilman rakastumisen tunnetta. Niinpä tuo "kas tuo tyyppi on ok, taidanpa rakastaa häntä" ei yleensä toteudu. Se kuitenkin voi toteutua, ja usein tällaiset vähän haaleammalla liekillä alkaneet suhteet ovat niitä kestävimpiä. Poikkeuksia on toki molempiin suuntiin.

e.

[eps]

Päätös varmaan auttaa rakkauden säilymisessä, joka epäilemättä vaatii aktiivista panostusta. Mutta silti haluaisin olla hömppäromantikko ja vastustaa sitä, että rakkaudestaan voisi päättää kuin Suomenmaan ostamisesta kioskilta. Ja aiemmassa antiikki-haihattelussani taisin myös sitoutua kannattamaan sellaista näkemystä, että rakkauden tavoiteltavimmille muodoille ei ole tuollaista koska-perustelua lainkaan.´

No kävisikö tällainen romanttinen ketju:

Kiinnostus->Ihastuminen->Rakastuminen->Kiintymys->Rakkaus?

Romanttisesta rakkaudesta ei voisi päättää ilman edeltäviä vaiheita, mutta edeltävien vaiheiden kanssa voisi päättää, että ei rakastakaan. Näin rakkautta ei voisi ostaa R-kioskilta, mutta siitä voisi luopua, kun se ei enää tuota kasvavaa mielihyvää - eli kun rakastumisen kemia on laimentunut.

Entä sitten toisenlainen rakkaus: rakkaus omaan lapseen? Sillä on mielestäni suoraviivaisempi ketju:

Kiintymys->Rakkaus.

Koska tässä rakkaudessa ei ole edeltävää rakastumisen kemiaa, suhde on myös vahvemmalla pohjalla. Ja erityisesti sitä vahvistaa sisäänrakennettu halu pitää huolta jälkeläisestään. Hmm, tämä rakkaus ei ole enää pelkkä päätös, vaan se on myös geeneissä. Voisikohan romanttisella rakkaudella olla samoin? Ehkä romanttisenkin rakkauden kohdalla geeneissä on kiintymisen vaikutus rakkauteen. Ehkä riittävän syvä kiintymys johtaa automaattisesti rakkauteen? En tiedä.

e.

EDIT: Poistin ylimääräisen e.:n

[Edith]

Miksi rakkaus sitten niin usein loppuu?

[nokkaelain]

Miksi rakkaus sitten niin usein loppuu?

Ensinnäkin, rakastumisen huumassa moni luulee rakastavansa. Lisäksi siihen rakastumiseen voi jäädä koukkuun, ja kun arki kohtaa, voi alkaa hakea "sitä oikeampaa". Tosin omakohtaisesta kokemuksesta molemminpuolisesta rakkaudesta en voi oikein puhua.

Jos kuitenkin puhutaan varsinaisesta rakkaudesta, voi suhde päättyä jopa ilman, että rakkaus loppuisi. Silloin ei ole rakastumisen alkuhuumaa, mutta sen sijaan - samalla tavoin kuin voi järjellisesti pohtia rakastamistaan - voi kaikesta kiintymyksen tunteestaan huolimatta päätyä siihen, ettei suhde toimikaan. Tai sitten ihas/rakastumisen tunteet pistävät korttitalon palasiksi.

(Hitto, mitä minäkin tästä tiedän.)

[Edith]

Tää on hieno keskustelu. Olisi toisaalta hienoa saada kasaan jokin yleinen teoria aiheesta (sopii erittäin hyvin meille/niille, joille käytäntö on tuntematonta), mutta toisaalta tässä on hienoa sekin, että kun minäkin tätä lukiessani olen juuri alkanut jonkun teksteistä ajatella, että, kas, voisiko asia olla noin, niin sitten joku toinen kirjoittaa jotain, joka saa ajattelemaan jotakin ihan toisenlaista.

Esitän perustettavaksi Kityn keittiöfilosofista seuraa, joka voisi ihan oikeastikin kokoontua muuallakin kuin nyparin painajaissa. Semmoinen kerho, että voitaisiin keskustella suurista asioista ihan livenä, mutta sellaisella tasolla, että kaikkien mielipiteet ja ajatukset olisivat tervetulleita. Suuriin teoreetikkoihin saisi nojata vain poikkeustapauksissa ja urpiainen voisi pitää keskustelunalustukset. Jooko?

[slam]

Vaikea mennä sanomaan mitään molemmin puolisesta ihastumisesta tai kiintymyksestä. Minua kohtaan on joku saattanut osoittaa kiinnostusta ja olen itse saattanut olla hieman innostunut. Suhteeseen en ole päässyt.

Jos toinen on helposti saatavissa, ei synny välttämättä rakkautta naisen puolelta. yms. tai jotain, mutta pohtiminen vie pohjan rakastumiseltakin. Miettimällä jo suhteen alussa, että se rakkaus loppuu on kohtuullisen tuhoon tuomittua ajattelua.

Ihmiset vain ovat samankaltaisia, mutta niin erilaisia. Turha vetää yhtään tarkkaa linjaa. Itse olen kiintyvää ihmistyyppiä, mutta joku toinen taas ehkä ei. Vapaan seksin harrastajat nauttivat toisistaan ja eroavat jälleen. Onhan sekin heille oikeastaan ominaista elämää, koska aivonsa toimivat siihen tyyliin...

[Aito_Johanna]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

[urpiainen]

Tää on hieno keskustelu. Olisi toisaalta hienoa saada kasaan jokin yleinen teoria aiheesta (sopii erittäin hyvin meille/niille, joille käytäntö on tuntematonta)

Komppaan. Hyvä, että avasit ketjun tästä aiheesta etkä siitä piimästä.

Esitän perustettavaksi Kityn keittiöfilosofista seuraa, joka voisi ihan oikeastikin kokoontua muuallakin kuin nyparin painajaissa. Semmoinen kerho, että voitaisiin keskustella suurista asioista ihan livenä, mutta sellaisella tasolla, että kaikkien mielipiteet ja ajatukset olisivat tervetulleita. Suuriin teoreetikkoihin saisi nojata vain poikkeustapauksissa ja urpiainen voisi pitää keskustelunalustukset. Jooko?

Minä en ymmärrä tätä hinkua siirtää näitä eJuttuja live-maailmaan. Vai olenko minä ainoa onnettoman ujo ja hiljainen surkimus, joka just keksii jotain sanottavaa keskimäärin 4,37 kertaa päivässä, joista niistäkin yli puolet on tyhjiä komppausviestejä? Ei sillä vielä paljoa keskustella säkenöivästi (tai ehkä juuri tästä syystä alustusrooli toisaalta sopisikin minulle...). Vierastan myös suuriin teoreetikkoihin vetoamisen kieltoa. Tai no vetoaminen ei ehkä ole rakentavaa, mutta avunhakeminen kylläkin. Ainakin minulle ajattelu on niin vaikeaa ja tuskallista, että kaikki apu on tervetullutta. Vaikka tuo rakkausanalyysi menikin osin kummallisen huumorin puolelle, kyllä ainakin minua ihan oikeastikin auttavat vaikka nuo antiikin jäsentelyt. Saa edes jotenkin kiinni vaikeasta aiheesta. Keittiöfilosofia sinänsä on toki jaloa.

[Vadim]

Juu ei urpiainen, olen perin kiitollinen tuosta viestistäsi, jossa jäsentelit rakkauden eri muotoja kreikkalaisittain.

Jäin vain pohtimaan romantiikkaa elämänasenteena. Pidän sitä omalla kohdallani aika ongelmallisena - tarkoitan, kovin moni ei ole niin urpo että päätyisi särkyneen sydämen takia Kabuliin, varsinkaan kun näin retrospektiivissä en oikein ymmärrä, mikä tässä neidossa oli niin tavattoman ihmeellistä.

[slam]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

Vaatteet suojaavat "sen" näkyvyyttä, että turha sitä on ihan vastaan tuloon luottaa... nimimerkillä "Pieni pano piristäisi aina päivää"

[Edith]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

Se on salaseura, josta kerrotaan vain sen jäsenille?

[nexie]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

Se on salaseura, josta kerrotaan vain sen jäsenille?

Yes, surreee. The secret handshake you know

[slam]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

Se on salaseura, josta kerrotaan vain sen jäsenille?

Yes, surreee. The secret handshake you know

Saattaisitte siis rakastua mieheen, jolla on käteen vedot salat hallussa. hyvä niin.

[HotPants]

Mä just skriivasin rakkaudesta tonne Runo-ketjuun, sieltä boxista löytyy mun ajatukseni tästä jutusta paremmin.

Voin kyllä tiivistää funtsintani näinkin:

Rakkaus on kumma tunne.

Vai olisko se loppusäkeen Rakkaus on yllärimäinen pakkaus-lause osuvampi?

Voitte valita. Taide on tosi monitulkintaista.

[Aito_Johanna]

Kyllä sen tunnistaa sitten, kun se tulee vastaan.

Se on salaseura, josta kerrotaan vain sen jäsenille?

Kerrotaanhan siitä! Vai mistä muka suuri ellei suurin osa maailman kirjallisuudesta, kuvataiteesta, musiikista ja elokuvista puhuu?
Mä vaan sitä, että mielestäni rakkautta on turha teoretisoida. (Vaikka eihän siinäkään mitään pahaa ole, jos teoretisoinnista tykkäätte, jotta jatkakee, jatkakee... )

[Turbohaltija]

Eikös Brokeback Mountain-elokuvan mainoksessa sanota: "Rakkaus on luonnonvoima." Kuulostaa romanttiselta mystifioinnilta. Ne jotka ovat kohdanneet rakkauden, ovat vähän kuin uskovaisia, jotka yrittävät kertoa maallistuneille ihmisille Jumalasta. Mistä tietää, onko rakkautta tai Jumalaa ylipäätään olemassa, vaikka nämä ovat hyvin todellisia kokemuksia toisille meistä?

Entä mistä johtuu, että toisille on helpompaa rakastua kuin toisille? Jotkut rakastuvat jopa useita kertoja elämänsä aikana ja tunne on ilmeisesti aina yhtä todellinen. Onko olemassa jokin rakkausgeeni, joka sitten osalta ihmisistä puuttuu?

[Aito_Johanna]

Mistä tietää, onko rakkautta tai Jumalaa ylipäätään olemassa, vaikka nämä ovat hyvin todellisia kokemuksia toisille meistä?

Mitä "ylipäätään olemassa oleminen" tarkoittaa?
Yhtä hyvin voisi kysyä, mistä tietää, onko surua tai iloa tai pitkästymistä tai luottamusta ylipäänsä olemassa, vaikka se on hyvin todellinen kokemus useimmille. Absurdia.

[Turbohaltija]

Mistä tietää, onko rakkautta tai Jumalaa ylipäätään olemassa, vaikka nämä ovat hyvin todellisia kokemuksia toisille meistä?

Mitä "ylipäätään olemassa oleminen" tarkoittaa?
Yhtä hyvin voisi kysyä, mistä tietää, onko surua tai iloa tai pitkästymistä tai luottamusta ylipäänsä olemassa, vaikka se on hyvin todellinen kokemus useimmille. Absurdia.

Sen minkä itse kokee todeksi, tietää myös todeksi ja olemassa olevaksi yleensä. Mutta jos kokemus puuttuu, mitä asiasta voi tietää? Meille jäävät vain nämä lohduttavat (?) toteamukset, että kyllä mekin sitten joskus tiedämme, mistä on kyse. Minun on hyvin vaikea uskoa rakkauteen, kun en koe koskaan joutuneeni sen valtaan. Rakkaus on harvinaisempi tuntemus kuin normaaliin elämään liittyvät ilon tai alakulon tunteet. Toisten ihmisten taipumusta uskonnollisuuteen on pyritty selittämään elimistöllisillä eroavaisuuksilla - voisiko rakkaudenkin redusoida aivokemian ilmiöksi? Vai halutaanko mieluummin uskoa romantiikan aikakaudella kulttuurihistoriallisesti tuotettuihin myytteihin maagisesta, lähes ylimaailmallisesta tuntemuksesta? Eikö olisikin helpompaa jos rakkaus olisi pelkkää kemiaa? Ihmisille voitaisiin kehittää lääke, jota ottamalla he kokevat rakkauden. Käsittääkseni jotkin huumeet antavatkin saman tuntemuksen. Vähän niin kuin yhdessä scifi-kirjassa oli kehitetty Nirvana-kypärä; kun sen pisti päähänsä, ei kokenut Weltschmertziä ollenkaan vaan sai olla limbossa kaiken aikaa. Andy Warholekin unelmoi koneena olemisesta. Jos rakkaus saataisiin määriteltyä täsmällisesti ja se opittaisiin saamaan aikaan keinotekoisesti, eikö maailma olisi paljon parempi paikka meille kaikille?

[HotPants]

Sen minkä itse kokee todeksi, tietää myös todeksi ja olemassa olevaksi yleensä. Mutta jos kokemus puuttuu, mitä asiasta voi tietää? Meille jäävät vain nämä lohduttavat (?) toteamukset, että kyllä mekin sitten joskus tiedämme, mistä on kyse. Minun on hyvin vaikea uskoa rakkauteen, kun en koe koskaan joutuneeni sen valtaan. Rakkaus on harvinaisempi tuntemus kuin normaaliin elämään liittyvät ilon tai alakulon tunteet.

Fundeeraat liikaa. Ei siitä tarvi tietää mitään. Fiilikset hoitaa sen puolen. Kun sä kohtaat sun tytskän ja sun sisälle tulee kumma tunne niin kuin jokin kärventyisi siellä, sillon sulla on that loving feeling. Ja okei, se voi olla ihastusta, se voi olla sänkyynmenohinkua, se voi olla rakkautta, mutta joka tapauksessa se on kumma tunne ja sä voit sanoa sitä sitten rakkaudeksi. Pääasia että jokin kärventyy sun sisällä. Se on sitä harvinaisuutta.

[tonttu]

Rakkaus... omien kokemusten mukaan se saa ihmisen venymään ja taipumaan, vaikka lunta olisi tullut tupaan oikein urakalla.