Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
hebuli

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja hebuli »

nypari kirjoitti:Kyllä minä olen pitemmässä suhteessa halukkaampi matkustamaan kavereitteni kanssa kuin muijan. Kavereitten kanssa on yksinkertaisesti hauskempaa. Mutta aina sitä on muijan kanssa tullut lähdettyä, joskus kaveripariskunnan kera. En ole kokenut tämän ajatteluni kuvastavan ongelmia pitemmässä suhteessani.
Joo, eri systeemit voivat toimia eri tavoin eri pareilla, mutta minkä sitten katsoit olevan teitä yhdistäviä tekijöitä, jos lomamatkatkin olisivat yleensä kivempia kavereiden kuin kumppanin kanssa? Ei taitaisi monella suoranainen paita+peppu-meininki toimia koska harrastukset harvemmin osuvat täysin yksiin, mutta jotain tietyin (suht säännöllisin) väliajoin tapahtuvia yhteisesti suunniteltuja "päämääriä" olisi mielestäni syytä olla, ilman että se tuntuisi kummastakaan pakkopullalta.

Toisesta ääripäästä, eräs nainen joskus kertoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä yksiin miehen kanssa jonka kanssa eivät olisi toisilleen kaveritasollakin tosi tärkeitä, ikäänkuin parhaita ystäviä keskenään. Mitä siihen on vastaansanomista, hänelle tuo puoli on erittäin tärkeää yhteenkuuluvaisuuden kannalta. Veikkaan että hänelle jotkut nettitreffisysteemit toimisivat erityisen huonosti.
jouden-za
Kitinän uhri
Viestit: 858
Liittynyt: 07.11.2005 16:29

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja jouden-za »

Faghag kirjoitti:
Jouska-kulta, kyl mä tota mun kaksosnussuani paljon rakastan. Edelleen. Että Lovee on :h: Ja arki ei mua pelota tai ahdista, kyllä se aamuteen kantaminen murulle sänkyyn on musta ihan hohdokas juttu. Eli Geen kanssa olen myös samalla kannalla.[/quote]


No hyvä niin, yritin saada sut vähän niinku heräämään ja päivittämään sitä tilannetta. Ja pakko se on uskoo että ainakin sun puolelta sitä löytyy, nimittäin onhan se niin että jos nainen tuo teet sänkyyn niin varmasti on vielä lowee..ja jos sit teen jälkeen vielä vähän maistelee muutakin kuin ylähuultaan, niin rakkaus senkuin vain tiivistyy diih:)
Ollaan vaan ja nautitaan
nypari

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja nypari »

hebuli kirjoitti:Joo, eri systeemit voivat toimia eri tavoin eri pareilla, mutta minkä sitten katsoit olevan teitä yhdistäviä tekijöitä, jos lomamatkatkin olisivat yleensä kivempia kavereiden kuin kumppanin kanssa?
Yhteinen huumorintaju on mulle helvetin tärkeää. Jos muija ei mun jutuille naura, niin kyl köyhää on. Homma pätee tiätty toistekin päin. Jotenkin musta tuntuu, että mun juttu ei ole mitkään yhteiset täynnä huimaa odotusta ja valmiiksi pureskeltua pettymystä olevat lomamatkat. Mä elän hetkessä ja kaikki ex tempore-jutut toimii mulla tykimmin. Mä en juurikaan ahdistu vaikkei lomalle ole buukattu kaikennäköistä yhteistä tekemistä. Jos kesäpäivänä paistaa arse, niin rannalle vaikka koko päiväksi tai kyläilemään kaverin mökille.

Ylipäätään mä näytän välittämisen kumppanille arjessa avoimesti ja mitään pidätellen. Jos se ei naiselle riitä, niin sitten ei. Mä en vaan juurikaan kaipaa mitään ihmeempiä krumeluureja, humputuksia tai hössötyksiä. Jos nainen elää näistä huikaisevan häikäisevän helmeilevistä asioista tai niitä varten, niin hän ei ole mulle oikea.

Itse kysymykseen vielä, poikaporukkareissut on ja varmaan tulevat olemaan mulle yksi elämän suolista(perusmuoto suola). Muijan kanssa reissu on sinänsä ihan kiva, mutta jos nämä kaksi ovat vaa´assa, valinta on helppo.
killkill

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja killkill »

hebuli kirjoitti:Joo, eri systeemit voivat toimia eri tavoin eri pareilla, mutta minkä sitten katsoit olevan teitä yhdistäviä tekijöitä, jos lomamatkatkin olisivat yleensä kivempia kavereiden kuin kumppanin kanssa?
Jostain luin viisauden, jonka mukaan onnellisen parisuhteen osapuolten ei tarvitse olla kietoutuneita toisiinsa, vaan molemmat voivat katsoa eri suuntiin selät vastakkain ja olla silti onnellisia. Toki liiallinen itsenäisyys ja riippumattomuus ovat pahasta.. jos ainoa yhdistävä tekijä on asuntovelka, kannattaa vakaasti harkita sopimuksen purkamista.
Tai jotain :)
slam

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja slam »

RolloTomasi kirjoitti:
Tuolla tavalla oppii parhaiten sen toisen ihmisen tuntemaan.
Molemmat vain pois arjen alta sadetta pitämästä... tai jotain sellaista... :)
hebuli

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Suvinen kirjoitti:jotain vaakamamboaktiviteettia
Siis tosi luksusta hei. Kyseessä taitaa olla suurempikin juhlapäivä. :D
hermine

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja hermine »

Kuinka luoda juhla arjen keskelle, kun budjetti lasketaan ennemmin kymmenissä senteissä kuin euroissa, eikä silti aikaa tehdä itse mitään kovin ihmeellistä? Itsetarkoituksellinen erotiikka on huono ehdotus, ei ikinä tiedä sattuuko juuri sinä suunniteltuna hetkenä kumpaakaan oikeasti huvittamaan (viimeistään pakko tunnelman vuoksi leikkiä kiimaisempaa kuin on tappaa innostuksen) ja olis se nyt hyvä jos olisi muutakin yhteistä.
Edith

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja Edith »

hebuli kirjoitti: Toisesta ääripäästä, eräs nainen joskus kertoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä yksiin miehen kanssa jonka kanssa eivät olisi toisilleen kaveritasollakin tosi tärkeitä, ikäänkuin parhaita ystäviä keskenään. Mitä siihen on vastaansanomista, hänelle tuo puoli on erittäin tärkeää yhteenkuuluvaisuuden kannalta. Veikkaan että hänelle jotkut nettitreffisysteemit toimisivat erityisen huonosti.
Amatööri kysyy, mutta mikä tuossa on ihmeellistä? Minä olen aina kuvitellut, että tuo olisi kaikkein normaaleinta.
nojoojust

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

hebuli kirjoitti:Toisesta ääripäästä, eräs nainen joskus kertoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä yksiin miehen kanssa jonka kanssa eivät olisi toisilleen kaveritasollakin tosi tärkeitä, ikäänkuin parhaita ystäviä keskenään. Mitä siihen on vastaansanomista, hänelle tuo puoli on erittäin tärkeää yhteenkuuluvaisuuden kannalta. Veikkaan että hänelle jotkut nettitreffisysteemit toimisivat erityisen huonosti.
Itse asiassa, miksi huonosti? Netin (tai siis kirjallisen viestinnän) välityksellä pääsee nopeammin käsiksi toiseen kaveritasolla, kun ulkonäkö, treffiajanvietteet yms. eivät rajoita sitä toisen ajatusmaailmaan tutustumista.
hebuli

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Edith kirjoitti:Amatööri kysyy, mutta mikä tuossa on ihmeellistä? Minä olen aina kuvitellut, että tuo olisi kaikkein normaaleinta.
(Kumppani = hyvä ystävä omasta kaveripiiristä) En sanonutkaan että se välttämättä olisi kovin ihmeellistä tai varsinkaan epätoivottavaa. Minulla vain on kuva että varsin usein mennään muiden kuin niiden jo valmiiksi parhaiden ystävien kanssa yhteen, varsinkin piireissä joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia ei liiemmälti ole. Esim. jos insinööri ja hoitsu menevät yhteen, veikkaan että varsin harvoin seurustelua on edeltänyt vuosien toisiinsa tutustuminen kaveritasolla.

Tuosta sitten erillinen asia on se jos siitä kumppanista muodostuu erittäin hyvä ystävä parisuhteen (tutustumisvaiheen jne.) aikana, riippumatta tavasta miten yhteen on päädytty.
nojoojust kirjoitti:
hebuli kirjoitti:Veikkaan että hänelle jotkut nettitreffisysteemit toimisivat erityisen huonosti.
Itse asiassa, miksi huonosti? Netin (tai siis kirjallisen viestinnän) välityksellä pääsee nopeammin käsiksi toiseen kaveritasolla, kun ulkonäkö, treffiajanvietteet yms. eivät rajoita sitä toisen ajatusmaailmaan tutustumista.
En osaa ajatella sitä ihan noin, ja tuossa mainitsemassani tapauksessa hän tuntui viittavan siihen että tuntee ensin toisen pitkän aikaa (vuosikausia) esim. työpaikaltaan tai kaveripiiristään, eli tuntee toisen jo melko läpikotaisin ennenkuin kummallekaan tulee erikoisesti edes mieleen seurustelu toistensa kanssa. Tuota vasten en usko nettitreffisysteemien toimivan hänellä erityisen hyvin.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Mahtavaa, miten hyviä vastauksia tähän ketjuun on kertynyt! Raapustanpa jotakin jonon jatkoksi, silläkin uhalla että kontribuutiokseni jää aiempien kirjoittajien ajatusten toistelu.
Faghag kirjoitti:Lukiessani Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen -ketjua tajusin, että nykyinen suhteeni on hypännyt kokonaan tuon romanttisen deittailuvaiheen ohitse, jolloin toiseen tutustutaan vähitellen ensi-ihastuksen huumassa. Me taisimme mennä suoraan tunnistavasta rakastumisvaiheesta toisen rakastamiseen itsenäisinä yksilöinä keskellä arkea.
Niinpä menimme mekin, osittain olosuhteiden pakosta, osittain omasta malttamattomuudestamme johtuen. Neljän kuukauden kuluttua tapaamisestamme asuimme jo yhdessä minun kahdelle henkilölle aivan liian pienessä kerrostaloasunnossani. Ja alusta lähtien suhteessa oli ongelmia, joita jouduttiin joskus repivästikin purkamaan auki ja käsittelemään. Normaali deittailuvaihe jäi kerta kaikkiaan toteutumatta.
Nyt kuitenkin tuntuu, että arki vain jatkuu yhtenä putkena ilman että sitä katkaisee jokin romanttinen hullutus tai yllätys.
Siinä missä aloitus oli kuin suoraan omalta näppäimistöltäni, tämä jatko hieman kummeksuttaa. Meilläkin arki on jatkunut lähes keskeytyksettä näihin päiviin saakka (keväällä kolme vuotta), mutta meidän mielestämme se ei ole minkäänlainen ongelma. Toki lomailukin olisi välillä mukavaa, kun molemmilla on töissä/koulussa aika rankkaa, mutta lomaa kaivataan nimenomaan levon tarpeen vuoksi - ei siksi että kokisimme suhteen hyvien puolien realisoituvan vain arjen ulkopuolisessa elämässä.
Kun itsenäiset suhteessa olevat ihmiset rupeavat liikaa tekemään omia juttujaan ja ainoa yhteinen asia on yön nukkuminen samassa sängyssä, herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.
Tuo oman ja yhteisen ajan välinen tasapaino on sellainen ongelma, jonka ratkaisemiseksi minulla ei ehkä ole antaa eväitä. Meillä kummankin opiskelu/työ vie niin paljon aikaa, että molemmille on itsestäänselvää karsia kaikki muut menot minimiin, jotta yhteistä aikaa olisi mahdollista viettää edes vähän. Toisaalta koemme yhdessäolon niin arvokkaana, että sillä miten tuo aika käytetään ei juuri ole väliä. Usein yhdessä ollessamme teemme aivan tavallisia arkisia asioita: käymme kaupassa, laitamme ruokaa, siivoamme, pesemme pyykkiä, teemme koulu- ja duunihommia, juttelemme, käymme kävelyllä, katsomme leffoja, käymme yhdessä suihkussa, nukumme päiväunia - toden sanoakseni teemme ehkä kahdesti vuodessa jotakin, minkä voi lukea selvästi arjen ulkopuolelle kuuluvaksi. Tai kai tuo leffojen katsominenkin voidaan rajata arjen ulkopuolelle. Sitä sentään harrastamme keskimäärin kerran viikossa.

Arjen katkaisemisesta huolehtimisen vastuun sälyttäisin sille osapuolelle, jonka mielestä arki vaatii katkaisua - ja sillä sipuli. On turha odottaa toiselta osapuolelta telepatiakykyjä ja täsmälleen oikeanlaiseen ilmiasuun räätälöityä sponaaniutta. Mutta minulle romanttisia hullutuksia ja yllätyksiä tärkeämpää onkin se, että pelkkä kotiin meneminen tuntuu joka kerta ihanalta ja rentouttavalta ajatukselta, ja että toisen syliin voi käpertyä työelämän rasituksista palautumaan silloin kun sitä tarvitsee. Jos toinen vaikuttaa rentouttavasti ja rauhoittavasti jo pelkällä läsnäolollaan, hänen ei edes tarvitse keksiä yllätyksiä ja kikkakolmosia saadakseen vastapuolen pysymään suhteessa. Jos aivan rehellisiä ollaan, suurin osa elämästä on joka tapauksessa arkea. Siksi suhdekin kannattaisi pyrkiä saattamaan toimivaksi nimenomaan arjessa. Ensisijaisena ongelmana aloittajan tilanteessa pitäisin siis sitä, että arki ei tällä hetkellä ole niin mukavaa kuin se voisi olla.

*

Miten sitten saada arjesta nykyistä mukavampaa?

Keksin perstuntumalta ainakin kaksi erilaista tapaa viedä ilo parisuhteen arjesta:
1. toisen osapuolen henkinen ja fyysinen nääntyminen arjen pyörittämiseen liittyvän työtaakan alle, ja
2. yksinäisyys yhdessäolosta huolimatta.

Ainakin ykköskohdasta aloittajan tilanteessa tuntuu olevan oireita. Mikä ratkaisuksi? Oman kokemukseni mukaan sellaiset parisuhteet, joiden osapuolina on kaksi itsenäistä ihmistä, tuntuvat toimivan parhaiten. Joskus kuitenkin itsenäisestäkin ihmisestä tulee parisuhteessa toisesta riippuvainen tavalla, joka kuormittaa toista epäreilusti. Molempien osapuolien kannattaisi ehkä aluksi miettiä, olisiko oma elämäntapa ilman kumppania a) mahdollinen ja b) olisiko sellainen elämä hauskaa. Jos se ei olisi mahdollista, kyseessä on jo aika karkean luokan riippuvuus toisesta - ja jos se olisi mahdollista mutta ei hauskaa, syitä onnettomaan arkeen kannattaa aloittaa etsimään omasta toiminnasta (joskin toisellakin voi olla asiaan osuutta).

Jos toinen esimerkiksi tekee ruokatalouden eteen selvästi vähemmän kuin puolet, se indikoi epäitsenäisyyttä kyseisellä elämänalueella (eli yksin asuessaan hän ei pysyisi hengissä toimintaansa muuttamatta). Ratkaisu tähän ei kuitenkaan välttämättä ole kokkikirjan kanssa hellan ääreen linnoittautuminen parillisina päivinä. Jos joku suorastaan vihaa ruoanlaittoa, hänellä saattaa olla sen suhteen toisenlainen selviytymisstrategia - esimerkiksi ravintoloissa syöminen. Parisuhteen toisen osapuolen olisi hyvä pyrkiä hyväksymään myös omasta toimintatavastaan poikkeavat ratkaisut, kunhan ne täyttävät tarkoitetun perustehtävän. Yksi ratkaisu tasapainoiseen ruokatalouden hoitoon voisi olla se, että suunnilleen puolet viikosta syödään ulkona toisen rahoilla ja muulloin nautitaan kotona toisen valmistamaa ruokaa.

Toinen tapa ratkaista tällainen epätasapaino on sen neutraloiminen jollakin toisella elämänalueella, jossa tasapaino on päinvastainen (esimerkiksi: toinen laittaa aina ruuat ja toinen siivoaa aina). Tämä saattaa kuitenkin johtaa siihen, että asioita tehdään yhä enemmän yksin, etenkin jos yhteistä aikaa on joka tapauksessa vähän. Omassa suhteessani ainut yhteinen aika osuu joskus kokonaisuudessaan arkiaskareiden kanssa päällekäin, mikä on meille kuitenkin kiistaton etu yksin pakertamiseen nähden (etenkin kun me molemmat inhoamme kotitöitä).

Entäs tuo kakkoskohta sitten? Jos kokee olevansa suhteessaan henkisesti yksin, syyt eivät välttämättä ole ollenkaan yksiselitteisiä, mutta jotenkin tilannetta olisi silti hyvä voida korjata. Tämäkin lähtenee purkautumaan sen miettimisestä, mistä yhteyden puute toiseen mahtaa johtua.

*

Olen siis tullut tässä suositelleeksi arjesta nauttimista yhdessä siitä pakenemisen sijaan. Niille, jotka nyt käyvät arvostelemaan vaikkapa minun ja kumppanini tapaa käydä yhdessä ostoksilla ("osaahan sen yksikin ihminen hoitaa") tai laittaa ruokaa ("aikaa menee hukkaan jos siinä kaksi säheltää yhtä aikaa"), esittäisin kysymyksen parisuhteen merkityksestä. Itselleni se on asioiden jakamisen lisäksi yhdessäolo. Jos tylsät arkiaskareet muuttuvat juhlaksi kun niitä tekee toisen kanssa yhdessä, miksi ei tekisi? Ja miksi olla "yhdessä" jonkun kanssa, jonka seurasta nauttii vain leffateatterissa ja lomamatkoilla?

Lopuksi huomauttaisin, että ihmiskäsitykseni ei ole staattinen. Jos jonkun tyypin kanssa arki ei juuri tällä hetkellä ole erityisen mukavaa, se ei vielä tarkoita että koko suhde olisi tuhoon tuomittu. Suhde saattaisi vain vaatia hieman työtä. Oma suhteeni on nyt aivan eri planeetalta kuin alussa, joten tiedän aktiivisella asioihin puuttumisella voivan olla myönteistä vaikutusta. Tosin se puuttuminenkin toimii vasta sitten, kun se tehdään yhdessä, yhteisestä intressistä - yksipuoliset yritykset leimautuvat yleensä silkaksi jäkättämiseksi ja riitelynhaluksi.
Exsat

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Kun talouden jakaa kaksi hyvin erilaista ihmistä, yllätyksiä ja "erityistilaisuuksia" ja tasaisuutta ihannoiva, on ehkä ymmärrettävääkin, että yhtenevää tapaa arjen piristämiseksi on vaikea löytää. Miehelle ihanneilta on tälläinen, kun minä olen illan/yön töissä ja hän saa rauhassa katsella elokuviaan ilman häiriötekijöitä. Minä taas kaipaan enemmän yhteistä tekemistä ja järjestettyä toimintaa: ravintolaillallisia, teatterissa käyntiä, pitkiä saunomisia kynttilänvalossa, lahjoja, matkoja, yllätyksiä, yhteisiä kävelylenkkejä ja retkiä jne. Ja lahjoilla tai matkoilla en tarkoita mitään ökykalliita koruja tai kaukomatkoja, vaan pieniä muistamisia ja yhteistä aikaa kodin ulkopuolella.

Mä olen yrittänyt hillitä kateuttani toisten ihania yllätyksiä kohtaan järjestämällä itse itselleni vastaavia. Jos olen halunnut kynttiläillallisen, olen laittanut sellaisen, jos haluan korsetin, ostan sellaisen itselleni ja jos haluan kukkia, käyn kukkakaupassa. Nämä eivät kuitenkaan riitä poistamaan ajatusta siitä, miten ihanaa olisi jos toinen oma-aloitteisesti, ilman mitään erityistilaisuutta tai juhlapäivää, hellisi ja muistaisi.

Ehkä ollaan jo matkalla siihen suuntaan. Tänään sain aivan ihanan itsetehdyn ystävänpäiväkortin ja kukan. Lämmitti kovasti mieltä :h:
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja mölli »

Vuokraa ukollesi huora tai kaks.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Suvinen kirjoitti:...joskus vain kaipaa omaa aikaa.
Tulipa tässä mieleen, että meillä se "oma aika" taitaa molemmille realisoitua töissä ja koulussa. Molemmat nauttivat tekemisistään niin paljon, että ne eivät oikeastaan tunnu edes työltä, eli se on juuri sellaista mitä "omalla ajallaan" tekisi jos saisi valita. Moni päivän luksushetkistä koetaan nimenomaan töissä/koulutöissä, ja toisenlaista arjen luksusta on sitten luvassa illalla tai yöllä kotona. Ehkä näitä molempia luksuksen lajeja tosiaan vaaditaan (omaa ja yhteistä) - ilman toista ei ehkä ole toistakaan.
Vastaa Viestiin