Kuinka luoda juhla arjen keskelle?

[Faghag]

Lukiessani Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen -ketjua tajusin, että nykyinen suhteeni on hypännyt kokonaan tuon romanttisen deittailuvaiheen ohitse, jolloin toiseen tutustutaan vähitellen ensi-ihastuksen huumassa. Me taisimme mennä suoraan tunnistavasta rakastumisvaiheesta toisen rakastamiseen itsenäisinä yksilöinä keskellä arkea.

Nyt kuitenkin tuntuu, että arki vain jatkuu yhtenä putkena ilman että sitä katkaisee jokin romanttinen hullutus tai yllätys. Tai olisihan niitä yllätyksiä, jos minä niitä järjestäisin, mutta miksi vain toinen osapuoli on tässä asiassa toimiva ja ajattelevainen? Tulee tunne, että sitä on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse valloittaa ja vietellä. Kun itsenäiset suhteessa olevat ihmiset rupeavat liikaa tekemään omia juttujaan ja ainoa yhteinen asia on yön nukkuminen samassa sängyssä, herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.

Nyt arvon Kityläiset kysyn teiltä vinkkejä siitä, kuinka luoda juhla keskelle arkipäiväistynyttä suhdetta?

[Feiz]

Lukiessani Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen -ketjua tajusin, että nykyinen suhteeni on hypännyt kokonaan tuon romanttisen deittailuvaiheen ohitse, jolloin toiseen tutustutaan vähitellen ensi-ihastuksen huumassa. Me taisimme mennä suoraan tunnistavasta rakastumisvaiheesta toisen rakastamiseen itsenäisinä yksilöinä keskellä arkea.

Nyt kuitenkin tuntuu, että arki vain jatkuu yhtenä putkena ilman että sitä katkaisee jokin romanttinen hullutus tai yllätys. Tai olisihan niitä yllätyksiä, jos minä niitä järjestäisin, mutta miksi vain toinen osapuoli on tässä asiassa toimiva ja ajattelevainen? Tulee tunne, että sitä on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse valloittaa ja vietellä. Kun itsenäiset suhteessa olevat ihmiset rupeavat liikaa tekemään omia juttujaan ja ainoa yhteinen asia on yön nukkuminen samassa sängyssä, herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.

Nyt arvon Kityläiset kysyn teiltä vinkkejä siitä, kuinka luoda juhla keskelle arkipäiväistynyttä suhdetta?

Itsellä sama juttu. Oli varmaan toka treffien jälkeen kun homma lähti jo sellaiselle "arki" uralle.
Kun molemmilla on koulu ja duuni elämässä mukana ei aikaa ole hirveästi ja kun yhdessäkään ei asuta niin nähdään ehkä kerran/kaksi viikossa ja silloinkin aina iltaisin kun molemmat ovat jo puolikuolleita.

Itse järkkäsin niin että kohta mennään viikonlopuksi porukoitten huvilalle. Siellä saa rauhassa palloilla pari päivää.

[slam]

Pari koria kaljaa.

Meidän viidennet treffit olivat mielestäni ihan mukavat, mutta hän kankkusi jotakin itselleen. En tiennyt mistä oli kysymys, mutta ostin hänelle abc;huoltamolta kahvin koitteeksi ja pian hän rauhottui...

[Geetzu]

Nyt arvon Kityläiset kysyn teiltä vinkkejä siitä, kuinka luoda juhla keskelle arkipäiväistynyttä suhdetta?

Tai kuinka saa toisen luomaan? Tarvitseeko ihan omatoimisesti luoda ja ajatella vai saako toiseen vähän puskea apua? Itsehän niitä keksisitkin järjestää. Mä elän arkea ja arjesta, en kaipaa (tai koskaan ainakaan yllätä itseäni miettimästä) yllätyksiä ja "romanttista hulluttelua", hmmh, tai sitten meillä yhä on sitä jatkuvasti. Arjessa mukana. Lapsen kanssa asuessa pienetkin yllätykset ovat kyllä ihania. Kuten viime viikolla, kun mies oli sopinut äitini kanssa, että vie töidensä jälkeen muksun hänelle ja kaappaa mut autokauppaan ja syömään (hahaa, autokaupasta ei kyllä mitään lähtenyt mukaan, joten suunnitelmansa kai hieman pissi). Sapuska ulkona ja sen jälkeinen ilta kahden kesken kylpyammeessa toimivat oikein kivasti ja saivat ajatukseni pois päivittäisestä kotiäiteydestä. Jossakin toisessa suhteessa tuo ei taitaisi mennäkään "romanttisen hulluttelun ja yllätyksen" piikkiin...

Luulisi, että kahdestaan on helppo keksiä tekemistä ja niitä ylläreitä? Vapaat viikonloputhan ovat mitä parhaita tuhlattavaksi yhdessä ulkoiluun, söpistelypusutteluun ja pakkasnenien lämmittelyyn kahviloissa, Tallinnan reissuun, leffailuun, sapuskointiin... Vierestä seuraan rakasta pariskuntaa, jonka osapuolet elävät yhdessä yksin. Erillään tekevät asioita, jotka meillä tehdään yhdessä. Miten kummassa semmoinen suhde jatkuukaan pidemmän päälle? En tarkoita, että kaikki pitämällä pitää tehdä kimpassa, mutta jos yhteinen aika koostuu kodin sisällä tapahtuvista ns. pakollisista jutuista, ei kai se voi olla kovin tyydyttävää...

En oikein osaa edes miettiä miten saisi miehen viettelemään tai vieteltyä uudelleen, kyllä tuo kai siis meillä yhä on arkeemme kuuluvaa.

[/aivovuoto, ei apua]

[Melnais]

Miehen panos suhteen ylläpitoon arjessa on syödä naisen valmiit eväät jääkaapista. Odotukset melko matalalla sanoisin.

Kannatan painokasta vihjailua siitä mistä itse ilahtuisi. Eikä mitään sinnepäin vaan lähes sanasta sanaan kuvailua, muuten toivoessaan kukkia saa jukkapalmun. Jos toisessa ei yllätyksellisyyttä ole, ei se häneen myöskään suhteen myötä kasva, oman kokemukseni mukaan ainakaan.

[killkill]

Kun itsenäiset suhteessa olevat ihmiset rupeavat liikaa tekemään omia juttujaan ja ainoa yhteinen asia on yön nukkuminen samassa sängyssä, herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.

Tuo on hyvä kysymys, jota kannattaa miettiä jo ennen 2,3 lasta ja miljoonan mummon yhteistä asuntolainaa. Jututin aiheesta erästä kaljafirman myyntiedustajaa joku vuosi sitten, kundi teki pitkää päivää töissä ja kiersi viikonloppuisin tanssiorkesterin solistina. Ihmetellessäni miten heidän suhteensa kestää (mukuloitakin oli), kertoi että he järjestävät muutaman kerran kuukaudessa yhteistä laatuaikaa, penskat mummolaan ja vanhemmat tekemään jotain josta molemmat nauttivat.

Meillä ollaan yritetty ainakin yhtenä päivänä viikossa duunata jotain kimpassa, sekä molemmat yrittävät ajoittain osallistua toistensa harrastuksiin. Tosin meikäläisen harrastukset ovat joko liikuntaa [yksilölajeja] tai tietokoneisiin liittyviä, joten niihin osallistuminen ei ole aina kauhean helppoa...

[Exsat]

Jossakin toisessa suhteessa tuo ei taitaisi mennäkään "romanttisen hulluttelun ja yllätyksen" piikkiin...

Ja joissakin suhteissa jo paljon pienemmät yllätykset pitää yrittää parhaansa mukaan tulkita "romanttiseksi hullutteluksi" jotta kokisi olevansa osallinen edes jostain extrahuomiosta.

[nypari]

Jättäkää ne sikanne!

[RolloTomasi]

herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.

Siinä vaiheessa kun kaksi ihmistä pitää toisistaan niin vähän, että ihmettelevät, miksi viettävät aikaa yhdessä, kannattaa todellakin miettiä, kannattaako näiden ihmisten edes viettää aikaa yhdessä, jos siihen ei ole tarvetta.

[ninnithequeen]

Meidän perheessä juhlaa ovat kaikki ne pienet hetken kahden kesken. Eilen päästiin oikein ulos yhdessä (joojoo, ihan vaan karaokee laulamaan mutta kuitenkin).

Tosin, tässä perheessä on lapsi, niin tottahan toki tuo tuntuu kerrassaan ylelliseltä! Ja kotosalla oleskelu yhdessä, saunominen ja hyvän ruoan tekeminen yhdessä - juhlaa se on kaikki. Kun muistaa, minkälaiset työvuorot rakkaalla uroksellani on

[Filovirus]

Kaikista ihanteellisinta varmasti olisi, jos toinen sitä juhlaa arjen keskelle vapaaehtoisesti järjestäisi ilman vihjailuja ja "vaatimisia". Toki oma aloitteellisuus omaltakin osalta on ratkaisevassa asemassa, pääasia, että mikään ei olisi pakkopullaa kummallekkaan. Se taas miten pitkässä suhteessa muistaa/jaksaa/viitsii olla ottamatta toista itsestäänselvyytenä. Toisaalta arki suhteessa voi olla ihan parhautta, vaikka siihen usein liitetään negatiivisia ajatuksia.

Meillä myöskään ei tuota deittailu vaihetta ollut, kun kahden viikon jälkeen jo epävirallisesti yhdessä asusteltiin, joten jo alusta asti tavallaan yhteistä arkea toteutettiin.

Meille nuo arjen juhla hetket voivat olla ihan pieniä asioita, mutta siltin korvaamattomia. Pyrimme suhteellisen usein esimerkiksi kokkamaan jotain hieman erikoisempaa ja hintavampaa, ulkona syöminen silloin tällöin ja ns. juhlapäivinä on piristävää vaihtelua, koska molemmat saavat rentoutua, kynttiläsuihkuja (tahtoo ammeen, kiitos!), peli-iltoja, jotka kerrassaan hauskoja ja yhdessä tekemistä, päiviä, jotka pyhitetty pelkästään toisillemme ilman kotona työskentelyä, kotihommia ym (kulkee nimellä seksiviikonloppu), toisen huomiointi päivittäin vaikka olisi väsynyt/kipeä ( nimimerkillä: yli kuukauden viruksen kourissa ollut), kaupasta ostaa jotain pientä kivaa, josta tietää toisen pitävän (SUKLAA, namz!). Ihan pieniä asioita, mutta sellasia että ne aina saa mielen virkeäksi ja olon hyväksi ja huomioiduksi.

Vähän niinQ et aina on aikaa rakkaudelle periaatteella.

[ninnithequeen]

Mä muuten sulaisin täysin, jos ukko joskus kiikuttais kotiin ruusun, ilman mitään merkkipäiviä tai muita....

Naistenpäivä on taas kohta, ja silloin taloon tuodaan perinteisesti 2 kpl vaaleanpunaisia ruusuja

[hebuli]

Tulee tunne, että sitä on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse valloittaa ja vietellä. Kun itsenäiset suhteessa olevat ihmiset rupeavat liikaa tekemään omia juttujaan ja ainoa yhteinen asia on yön nukkuminen samassa sängyssä, herää kysymys, miksi tässä ylipäätänsä yhdessä ollaan.

Nyt arvon Kityläiset kysyn teiltä vinkkejä siitä, kuinka luoda juhla keskelle arkipäiväistynyttä suhdetta?

Eräs viisas nainen kertoi minulle kerran että paria yhdistävät asiat joita he molemmat odottavat innolla ja joita he suunnittelevat yhdessä. Auttaa myös paljon jos ne eivät liity arkeen. Sen ei tarvitse olla kummempaa kuin se vuotuinen etelänmatka tai viikonloppureissut mökille. Yhteisiä viikottaisia harrastuksia ei siis välttämättä tarvita, vaikka eivät nekään kai pahitteeksi ole. Erästä kauan yhdessä ollutta avioparia tuntuu yhdistävän yhteinen kalastusharrastus, josta molemmat ovat äärettömän kiinnostuneita. Osallistuvat kilpailuihin yms. yhdessä.

Kunhan molemmilla on jokin yhteinen päämäärä (tai paremminkin useita pieniä päämääriä, välietappeja, esim. se ensi kesän lomamatka jota suunnitella yhdessä) yhteisessä elämässään. Ilman niitä homma taantuu liian helposti pelkäksi yhdessä hengailuksi, ja alkaa tulla ajatuksia mitkä olivatkaan ne syyt olla yhdessä.

[Hellu]

Kunhan molemmilla on jokin yhteinen päämäärä (tai paremminkin useita pieniä päämääriä, välietappeja, esim. se ensi kesän lomamatka jota suunnitella yhdessä) yhteisessä elämässään. Ilman niitä homma taantuu liian helposti pelkäksi yhdessä hengailuksi, ja alkaa tulla ajatuksia mitkä olivatkaan ne syyt olla yhdessä.

Sä olet niin oikeassa!
Mä oon yrittänyt paljon miettiä mikä mua ja mun miestä pitää yhdessä kun olemme niin erilaisia, mutta se on nimenomaan se tulevaisuus.
Meillä on maalla (maailman ihanin) paikka jonne muutetaan parin vuoden päästä, ja joka kesä on pakko päästä harjoittelemaan landelle niin pitkäksi aikaa kun mahdollista.
On ihanaa miettiä tontin pohjapiirustuksen kanssa mihin laitetaan omenapuita, ja mihin lampaat.

Mutta siitä arjesta,
Mun miehellä oli eilen synttärit.
Ostin sille aika kalliin vuosipäivälahjan vähän aikaa sitten joten tällä kertaa en sijoittanut paljoakaan vaan yllätin sen.
(Mä en oo vielä yhtenäkään vuonna ennen tätä muistanu sen synttäreitä kuten en kenenkään muunkaan joten onnistuin..)
Ei mitään erikoista,askartelin paskartelin itse kortin, siivosin kämpän,
laitoin ruokaa.
Kävin alkossa että saatiin juoda pari GinTonicia aperitiiviks kun se tykkää siitä.
Mies tuli töistä kotiin ja oli tosi iloinen, mä en yleensä oo mikään kodin hengetär vaan mies tekee aina ruoat.
Vitsailinkin tänä aamuna krapulassa(kun huusin sitä tuomaan limua sänkyyn) että nyt voidaan palata takas normaalisysteemiin eli se passaa mua!
Oli tosi kiva ilta, käytiin pelaamassa muutamat bilikset ja saatiin vielä tehtyä seksiäkin vaikka humalassa oltiinkin.
Aika arkista mutta kuinka juhlavaa sitä sitten pitää olla?

[Faghag]

Juu, eihän arjessa mitään vikaa ole. En mä jaksaisi mitään suurta melodraamaa koko ajan elää. Kai tämä mun valitus on sitäkin, että suhteen ensihuuma on ohitse ja toisessa tuntuu kaikki ärsyttävän. Vika on kai omassa asenteessa.... voihan sitä peiliin katsoa, jos suhde tuntuu latistuneen.

Kai mulla on vaan sellainen vaihtelun kaipuu... ehkäpä vähän aikaa erossa vois asiaa helpottaa. Vähän kauempaa katsottuna toisen luonne saa erilaiset mittasuhteet.... ja onhan se aika kypsymätöntä syyttää vain toista osapuolta, kun itsekin vastaa 50% suhteesta.

Mutta ei kai siinä ole mitään pahaa, että kaipaa ja vaatii vähän enemmän huomioimista? Kun sitä itsekin yrittää miellyttää ja ilahduttaa toista siksi, että välittää.

Kiitos kuitenkin vinkeistä, arvon Kity-siskot ja -veljet

[jouden-za]

Kai mulla on vaan sellainen vaihtelun kaipuu...

Juuri näin. Meinasin jo vastata tähän jo heti alkulämmittelyssäsi mutta kerkesit olemaan Itse rehellinen, kiitos. Eikä siinä mitään väärää ole, nimittäin Kun olemme erinlaisia ja hyväksymme itsemme ja tarpeemme, niin ristiriitaa ei tule niin helposti, kuten nyt esim se että haluu vaikka katsoa vielä muutaman kortin. Tai että sitä kiinnostusta ei kuitenkaan ole tarpeeksi (tätä mieltä mä olen) joten Faggis mitä teet.

Ja olen samaa mieltä kuin Gee (oiskohan muuten eka fiksu juttu mitä siltä luen ewör) eli ei arjessa tarvi mitään ihmeellisiä "juhlasettejä" olla, riittää kun vaan on tarpeeksi sitä lowee yms, niin ja myös sitä Lovee..vähän kyl epäilen että ed. mainittu antais sitä tarpeeksi!

[Nowaysis]

Fagari, sen vähän minkä sua tunnen, luulen että teidän kohdalla voisi toimia sellanen pienimuotoinen getaway-loma esim. johonkin Euroopan metropoliin. Ihan vaan pidennetty viikonloppu, onnistuisko? Läppärit jätetään kotiin ja puhelimet pidetään suljettuina, paitsi illalla saa kattoo onko tullu viestejä. No joo, ja jos liikutte erillään niin saa sit soittaa toiselle

Mulle ainakin on ihan hullun tärkeetä välillä kunnolla päästä irtautumaan arjesta, jolloin ei tarvi huolehtia mistään ja saa vaan olla. Kotona arkea on monesti vaikea unohtaa, koska siinähän sen näyttämö öllöttää nenän edessä, vaikka olisi kuinka viinit, pöytäliinat ja illalliset.

Itse kyllä todella lämpimästi suosittelisin edellä mainittua, ja voisitte ottaa ihan tavaksikin, jos yhdessä päätätte pysyä. Aina on jotain mitä odottaa, ainakin minä jaksan silloin arkeakin paljon paremmin.

Ja loman tarkoitus on siis syödä ja juoda hyvin, viettää kahdenkeskistä laatukuherteluaikaa ja _myös_ tehdä semmoisia juttuja mitä itse haluaa, turha yrittää pakottaa toista museoon joka ei kiinnosta ollenkaan.

Miltäs kuulostaa?

[slam]

pienimuotoinen getaway-loma esim. johonkin Euroopan metropoliin.

Kunnolla raivoamaan fyysisen rasituksen äärirajoille, siitä saattaisi ehkä nauttia. Peseytyisi vuoristopuroissa ja nukkuisi autiotuvissa. Voisi olla, että siistiin elämään tottunut nainen saattaisi olla kohtuullisen kärttyinen, mutta siinäpähän olisitte molemmat ainakin pitkän aikaa keskenänne ilman mitään median vaikutusta. Vain kaksin, ehkä siinä myös tajuaisi tarkemmin jaksaako moisen immeisen kanssa elämäänsä jakaa...

[hebuli]

Kai tämä mun valitus on sitäkin, että suhteen ensihuuma on ohitse ja toisessa tuntuu kaikki ärsyttävän.

Käsitin jostain että suunnittelitte molemmat kovasti yhteenmuuttoa? Eivät kai nämä tunteesi ole panikointia tuollaisen isohkon askeleen edessä, vai joko ehditte muuttaa yhteen ja vasta silloin arki astui kuvaan?

Vaikutat kyllä miettivän omia tuntojasi ja syitä niihin pohjamutia myöten ja vaikutat aika rehelliseltä itsellesi, siitä oikein tuplajättipottipointsit sulle. En mä ainakaan osaa sanoa kumpi olisi parempi, yhteinen loma (joka voi mennä pelkäksi riitelyksi jos toinen edelleen vain ärsyttää?) vaiko loma toisistaan? Voihan niitä koittaa molempia itsevalintaisessa järjestyksessä.

[RolloTomasi]

Kunnolla raivoamaan fyysisen rasituksen äärirajoille, siitä saattaisi ehkä nauttia. Peseytyisi vuoristopuroissa ja nukkuisi autiotuvissa. Voisi olla, että siistiin elämään tottunut nainen saattaisi olla kohtuullisen kärttyinen, mutta siinäpähän olisitte molemmat ainakin pitkän aikaa keskenänne ilman mitään median vaikutusta. Vain kaksin, ehkä siinä myös tajuaisi tarkemmin jaksaako moisen immeisen kanssa elämäänsä jakaa...

Tuolla tavalla oppii parhaiten sen toisen ihmisen tuntemaan.

[Melnais]

Kai tämä mun valitus on sitäkin, että suhteen ensihuuma on ohitse ja toisessa tuntuu kaikki ärsyttävän.

Käsitin jostain että suunnittelitte molemmat kovasti yhteenmuuttoa? Eivät kai nämä tunteesi ole panikointia tuollaisen isohkon askeleen edessä, vai joko ehditte muuttaa yhteen ja vasta silloin arki astui kuvaan?

Itse olen miettinyt sitä miten suurimman osan spontaaneista arjen katkaisuista tulisi nyt koskea myös kumppania. Eli ei voi oikein yksin hilpaista matkalle, se olisi vähän loukkaavaa. Ei sillä etteikö toista mieluusti sisällyttäisi kaikkeen tekemiseensä, mutta kieltämättä ajatus ensi kertaa iskiessään sai olon tuntumaan jänikseltä öisellä tiellä ajovalojen loisteessa.

[hebuli]

Itse olen miettinyt sitä miten suurimman osan spontaaneista arjen katkaisuista tulisi nyt koskea myös kumppania. Eli ei voi oikein yksin hilpaista matkalle, se olisi vähän loukkaavaa. Ei sillä etteikö toista mieluusti sisällyttäisi kaikkeen tekemiseensä, mutta kieltämättä ajatus ensi kertaa iskiessään sai olon tuntumaan jänikseltä öisellä tiellä ajovalojen loisteessa.

Kaksiteräinen miekka. Toisaalta toisen jatkuva sitominen itseensä voi tukahduttaa (kaikki muka pitäisi tehdä ja kokea yhdessä), toisaalta jos alkaa olla yhä tavallisempaa että jopa lomamatkoja tehdään mieluummin kavereiden (tai jopa yksin) kuin kumppanin kanssa, mitkä sitten ovat niitä syitä pysyä yhdessä?

[Faghag]

Ja olen samaa mieltä kuin Gee (oiskohan muuten eka fiksu juttu mitä siltä luen ewör) eli ei arjessa tarvi mitään ihmeellisiä "juhlasettejä" olla, riittää kun vaan on tarpeeksi sitä lowee yms, niin ja myös sitä Lovee..vähän kyl epäilen että ed. mainittu antais sitä tarpeeksi!

Jouska-kulta, kyl mä tota mun kaksosnussuani paljon rakastan. Edelleen. Että Lovee on Ja arki ei mua pelota tai ahdista, kyllä se aamuteen kantaminen murulle sänkyyn on musta ihan hohdokas juttu. Eli Geen kanssa olen myös samalla kannalla.

Fagari, sen vähän minkä sua tunnen, luulen että teidän kohdalla voisi toimia sellanen pienimuotoinen getaway-loma esim. johonkin Euroopan metropoliin....

Miltäs kuulostaa?

Hyvältä kuulostaa! Tosin pitää ottaa huomioon myös se, että mies ei ole ihan museoissa ravaaja eli pitää sovittaa molempien mielihalut samaan suuntaan. Onneksi hyvästä ruoasta ja juomasta sekä erilaisten ihmisten katselemisesta nauttivat molemmat. Slamin ehdottama mökkeilykään ei olisi hullumpi idea. Kysehän ei ole siitä, ettemme olisi tarpeeksi yhdessä, vaan siitä, että minkälaista se jatkuva yhdessäolo laadultaan on.

Käsitin jostain että suunnittelitte molemmat kovasti yhteenmuuttoa? Eivät kai nämä tunteesi ole panikointia tuollaisen isohkon askeleen edessä, vai joko ehditte muuttaa yhteen ja vasta silloin arki astui kuvaan?

Arkea olemme eläneet alusta asti ja kuten jo edellä mainitsin, pidän siitä. Itse asiassa ei ole kyse paniikista yhteenmuuton edessä vaan siitä, että tuo arki ja tuleva muuttokin jäisivät mun niskoilleni ja luotsaamaksi. Kukaan nainen ei halua olla kumppaninsa äiti, kodinhoitaja ja sihteeri samassa persoonassa. Haluaa sitä välillä olla se seksin papitarkin

Mutta käytäntö on osoittanut, että minä olen hankkinut vessapaperit, hygieniatuotteet sekä kodin puhdistusaineet, joita toinen on sitten mielihyvin käyttänyt. Olettaisin, että omaa talouttaan luotsannut henkilö osaisi ottaa huomioon nämäkin tarpeet, eikä sälyttäisi niitä vain minun hankittavaksi. No rehellisyyden nimissä on todettava, että ei hän ole niitä pyytänyt, mutta sentään asumme minun asunnossa, jossa nämä tarvikkeet ovat olleet jatkuvasti käytettävissä.

Täytyyhän se myös todeta, että katkeruutta lisää myös se tosiasia, että olin pari kuukautta työttömänä eli rahaa ei ollut hirveästi tuhlattavaksi. Jouduin lainaamaan ystäviltäni rahaa laskuihin sekä laskemaan joka euron. Töitä etsiessäni ja hakiessani oli välillä aika toivoton olo. Olisihan se ollut mukavaa, että se läheinen ihminen olisi ottanut huomioon tilanteeni ja vienyt minut vaikka ulos syömään tai muuten vaan tuulettumaan omalla kustannuksellaan. Varsinkin kun hänen palkkansa on melkein puolet enemmän siitä mitä minä tienaan tälläkin hetkellä.

Tiedän, että turhaa on näin jälkeenpäin kaivella tuota asiaa. Kai sitä toivoo, että se läheinen ihminen tuntee jo minun luonteeni sen verran hyvin, että tietää, että en suoraan pyydä apua vaikka kuinka tiukka paikka olisi, vaan yritän pärjätä itse. Tällaiset asiat vaan nakertavat perusluottamusta kumppaniin ja olen miettinyt luopumista yhteenmuuton ajatuksesta.

[Nighthawk]

Hulluttelu toimii, tekee asioita ajattelematta ovatko ne välttämättä korrekteja, aikuismaisia tai taloudellisesti kannattavia. mutta.. Tuohan ei toimi tapauksessa, jossa toinen osapuoli ei ole hulluttelunhaluinen, vaan ajattelee 24h rationaalisesti. Väkisin ei kannata tehdä mitään. Ei vaan toimi.

Nowalla oli hyviä pointteja tekstissään. Eikä se panostus kovin kummoinen tarvitse olla. Viimeksi (henkilö tosin oli hulluttelunhaluinen kaverini, ei muuta) soitin joskus puolenyön aikaan kaverilleni ja kysyin, lähtisimmekkö aamulla jonnekin, vaikka Ouluun. Siellä sitten hulluteltiin ja tulomatkalla kävimme vielä Tampereella. Toimii.

[nypari]

toisaalta jos alkaa olla yhä tavallisempaa että jopa lomamatkoja tehdään mieluummin kavereiden (tai jopa yksin) kuin kumppanin kanssa, mitkä sitten ovat niitä syitä pysyä yhdessä?

Kyllä minä olen pitemmässä suhteessa halukkaampi matkustamaan kavereitteni kanssa kuin muijan. Kavereitten kanssa on yksinkertaisesti hauskempaa. Mutta aina sitä on muijan kanssa tullut lähdettyä, joskus kaveripariskunnan kera. En ole kokenut tämän ajatteluni kuvastavan ongelmia pitemmässä suhteessani.