Parisuhdeteoriaa: Toivottomuus on autio huone

[RolloTomasi]

Viikonpäiväketjun nimestä tuli mieleeni yksi parinvalintaan liittyvä kysymys, jota on käsitelty ennenkin, mutta asia on edelleen jäänyt epäselväksi.

Olen kuullut sanottavan, epätoivoisuus on luotaantyöntävää ja samallahan tämä tarkoittaisi sitä, että epätoivoisilla on vähemmän vetovoimaa parisuhdemielessä. En tiedä miksi. Pidetään kuitenkin käsitteet mielessä.

Toivoinen: toivoa on saada kenet tahansa tai se jonka haluaa. Mahdollisuudet ovat niin varmat, että hän on varma voitostaan. Mahdollisuus onnistua on suurempi kuin mahdollisuus epäonnistua. Toivoinen ihminen tietää tämän.

Epätoivoinen: Mahdollisuudet epäonnistua ovat suuremmat kuin mahdollisuudet onnistua, ja epätoivoinen ihminen tietää tämän, mutta ei tahdo kuitenkaan antaa periksi, vaan yrittää silti. Jos joku haluaa hänen kanssaan suhteeseen, hän saattaa ruvetakin, jos pitää ihmisestä, mutta ei ala, jos ei pidä.

Toivoton: Ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua, ja ihminen tietää tämän. Siksi hän ei edes yritä, vaan jättää kokonaan parisuhteet mielestään. Hän ei tule koskaan osaksi parisuhdetta, koska hänelle kaikki ihmiset, jotka haluaisivat hänen kanssaan parisuhteeseen, ovat vain vittuilevia paskiaisia.

Varmaankin kaikkien mielestä toivoinen ihminen on kaikista puoleensavetävin, mutta kumpi on luotaantyöntävämpi, epätoivoinen vai toivoton?

[HellBell]

Kysymyksesi on aikas kinkkinen, en osaa vastata siihen näin suoralta kädeltä. Tapauksesta riippuvaa.
Nopeasti ajateltuna kuitenkin osapuilleen näin..

Toivoton:

Ottamatta tässä huomioon toivottoman muita charmeja puolia, on hänen toivottomuudessaankin näin äkkiseltään ajateltuna tiettyä hirtehistä viehättävyyttä. Sellaista "Ehdottomasti en ketään voi mistään koskaan ikinä löytää, näin on elämän asiat." Ehkä huumorintajuni on kieroa, selvä se, mutta minusta siinä on jotain pilkettä.

Epätoivoinen:

Sitten taas epätoivoisen tapauksessa asianlaita on vaikeampi. Toistuvat mutta kämminkiin päätyneet yritykset eivät sinällään sisällä ns. viehkeysseikkaa (kuten toivottoman toivottomuusseikkaan sisältyi..), mutta onko silläkään asialla mitään sellaista merkitystä jolla edes loppupeleissä olisi mitään merkitystä, jos se oikea ihminen sitten vain osuu kohdalle ja kaikki aiemmat kämminkiin menneet yritykset sivuuttuvat; siitä kerrasta tulee merkittävää ja oikean ihmisen kanssa yrittäminen on jo sinällään luontevampaa molempien tajutessa toisiaan.

[Lapitii]

Rollon logiikka ja ihmissuhdeteoriat ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä mua (mielessä myös taannoinen keskustelu ihmisarvon määräytymisestä seurustelun perusteella).
Ite käsittäisin Epätoivoisen (TM) sellaisena takertujana, joka yrittää tehdä suhteesta ns. vakavan ennen kuin edes tunnetaan kunnolla. Sillon itse suhde on tärkeämpää kuin se kenen kanssa sitä rakentaa. Epätoivoiselle toisen persoona ei ole se tärkein asia, vaan lähes kuka vaan "jotenkuten sinne päin" kelpaa. Juu, se on luotaantyöntävää. Yäk.
Ja Rollon jaotteluun: ei ns. Toivoinenkaan (jos nyt käytetään näinkin hölmön kuuloista käsitettä) voi mistään olla varma. Tai no, jonkinlaisen suhteen saamisesta toki, mutta onnellisen, kestävän..? Ei voi tietää. Uskoa kyllä voi.

[slam]

Toivottomuus on autio huone, mutta veli hyvä ne seinät ovat koristeellisen kauniit. Huoneessa kulkee ihminen ja hänellä on käytössään erilaisia punnitsemisastioita. Seinät aiheuttavat keskelle tyhjyyden tilan ja yleisen toivottomuuden. Ihminen kaivertaa seinistä mielenkiintoisi asioita itselleen ja punnitsee niitä erilaisissa astioissa ja voisi rakentaa itseensä niiden kautta paremmaksi, mutta mässileekin vain huonoudellaan...

edit: typo, korjattu

[tonttu]

.
Kumpi on luotaantyöntävämpi, epätoivoinen vai toivoton?

Sanoisin että toivoton. Jos asenne on se, että kaikki ihmiset ovat vain vittuilevia paskiaisia niin se jos mikä on luotaantyöntävää.

[Melnais]

Toivoinen on paras sana jota olen tänään ajatellut, kaunis! Yritän olla toivoisampi, jo pelkkä sanan ajattelu pelasti mutaan tukehtumisen tunteelta. Kiitokset tästä.

Toivo ei ole aina mitenkään realistista, se on ehkä enemmän halua uskoa hyvään kuin että mikään hyvän puolesta todistaisi. Siksi toivo on niin vapauttavaa, se kuuluu kaikille vaikkei mikään viittaisi toiveiden toteutumiseen. Kuten sanotaan, toivo kantaa. Se vie yli vaikeiden paikkojen vaikka olisi kuinka epärealistista, eikä sitä tämän loistavan ja lohdullisen ominaisuutensa vuoksi saisi keneltäkään riistää.

Toivoton ja epätoivoinen taas ovat mielestäni synonyymeja viitaten siihen ettei toivon valonsädettä pystytä näkemään (haluta/uskalleta nähdä).

[tuike]

Epätoivoiset ovat rasittavuudessaan luotaantyöntäviä, kun taas toivottomat jopa mielenkiintoisia ja haastavia.

[Gattaca]

Epätoivoiset ovat rasittavuudessaan luotaantyöntäviä, kun taas toivottomat jopa mielenkiintoisia ja haastavia.

Minä olen luopunut toivosta saada rakastettu tai edes irtopillua. Nyt ihan suosiolla, ja siitä tulee hyvä ja vapautunut olo.

Ikävä kyllä kaikki zeniläisjutut muistuu mieleen, että kun luopuu, SAA.
Niin että lohkeisko mielenkiinnosta, Tuike

[RolloTomasi]

Toivoton ja epätoivoinen taas ovat mielestäni synonyymeja viitaten siihen ettei toivon valonsädettä pystytä näkemään (haluta/uskalleta nähdä).

Minusta, ja ilmeisesti monien muiden mielestä, ne eivät ole synonyymeja. Epätoivoinen yrittää, hänellä on vielä jonkin verran toivoa: "Vielä kerran pojat!" Kun taas toivottomalla ei ole: "Nyt ei enää... nyt se loppui..."

Yhteistä molemmille on tilanne: molemmat ovat alakynnessä. Epätoivoiset tappelevat toivottomasti, kun taas toivoton on lopettanut. Toivoton on hyväksynyt, että hänelle käy niinkuin hävinneille käy: luu kurkkuun.

Siksi haluan tehdä eron noiden kahden välille.

taannoinen keskustelu ihmisarvon määräytymisestä seurustelun perusteella

Edelleen painotan sitä, että havainto on tehty ulkomaailmasta saatujen tietojen perusteella ja niistä loogisesti päättelemällä.

[eps]

Kokeilehan Rollo näillä määritelmillä, niin näet missä mättää:

Toivoinen: Uskoo, että voi saada kenet tahansa, tai ainakin sen, kenet haluaa. Ei masennu pienistä vastoinkäymisistä vaan jaksaa yrittää uudestaan. Luottaa itseensä ja mahdollisuuksiinsa.

Epätoivoinen: Uskoo, että voi saada jonkun ja huolii ihan kenet tahansa. Masentuu pienistä vastoinkäymisistä, mutta tahto saada edes joku ajaa yrittämään seuraavaa. Takertuu ensimmäiseen, joka hymyilee ja sanoo moi.

Toivoton: Uskoo, että voi saada sellaisen, jonka haluaa, mutta ei uskalla tehdä asian eteen mitään. Pelkää eniten maailmassa torjutuksi tulemista. Ei luota tippaakaan itseensä, vaikka salaa pitää itseään ihan yhtä pätevänä hurmurina kuin toivoiset. Valittaa siitä, miksi toiset eivät tee hänelle aloitteita, mutta ei suurin surminkaan suostuisi tekemään ensimmäistäkään omaa aloitetta.

Ja oikeassa olet, toivoton on pahempi kuin epätoivoinen. Epätoivoisesta saattaa joskus kasvaa toivoinen, sillä hän tarvitsee onnistumisia. Sen sijaan toivottomasta ei koskaan tule muuta kuin toivoton, koska hän ei uskalla edes yrittää.

Parisuhteet täysin mielestään jättävää nuorta ihmistä ei olekaan. Siitä pitää huolen kahden miljoonan vuoden evoluutio.

e.

[AarneAnkka]

Parisuhteet täysin mielestään jättävää nuorta ihmistä ei olekaan. Siitä pitää huolen kahden miljoonan vuoden evoluutio.

Jep. Ja sen vuoksi määritelmäsi mukaista epätoivoisuuttakaan ei tulisi tuomita, sillä se ei välttämättä ole merkki kelvottomuudesta, vaan vain kannustuksen puutteesta.

(kokemuksesta puhun tyyliin oma ojassa)

[RolloTomasi]

Toivoton: Uskoo, että voi saada sellaisen, jonka haluaa, mutta ei uskalla tehdä asian eteen mitään. Pelkää eniten maailmassa torjutuksi tulemista. Ei luota tippaakaan itseensä, vaikka salaa pitää itseään ihan yhtä pätevänä hurmurina kuin toivoiset. Valittaa siitä, miksi toiset eivät tee hänelle aloitteita, mutta ei suurin surminkaan suostuisi tekemään ensimmäistäkään omaa aloitetta.

Tuo kuullostaa ennemminkin laimealta versiolta toivottomuudesta. Siinä on nimittäin kätkettynä toivo. Oikeassa toivottomuudessa ei ole minkäänlaista uskoa siihen, että asiat voisivat olla paremmin. Toivoton on joutunut kohtaamaan lopun ja hyväksymään sen.

Parisuhde saattaa toivottomallakin olla mielessä, mutta hän tietää, ettei koskaan tule olemaan osana parisuhdetta. Parisuhde on läsnä negaation kautta.

[eps]

Toivoton: Uskoo, että voi saada sellaisen, jonka haluaa, mutta ei uskalla tehdä asian eteen mitään. Pelkää eniten maailmassa torjutuksi tulemista. Ei luota tippaakaan itseensä, vaikka salaa pitää itseään ihan yhtä pätevänä hurmurina kuin toivoiset. Valittaa siitä, miksi toiset eivät tee hänelle aloitteita, mutta ei suurin surminkaan suostuisi tekemään ensimmäistäkään omaa aloitetta.

Tuo kuullostaa ennemminkin laimealta versiolta toivottomuudesta. Siinä on nimittäin kätkettynä toivo. Oikeassa toivottomuudessa ei ole minkäänlaista uskoa siihen, että asiat voisivat olla paremmin. Toivoton on joutunut kohtaamaan lopun ja hyväksymään sen.

Sori vaan Rollo kulta, mutta puhut paskaa.

e.

[RolloTomasi]

Sori vaan Rollo kulta, mutta puhut paskaa.

e.

Voi olla. Mutta minähän olen paska. Ei minulta muuta voikaan odottaa. Haluaisitko kenties pyyhkiä suuni?

Haluan kuitenkin kysyä Sinulta, velikulta, asiaa jatkosodan perääntymisvaiheesta. Olisiko Suomella ollut toivoa voittaa sota vai oliko tilanne Suomen voiton kannalta toivoton?

Toisenlainen esimerkki.
Kun Kariluoto viimeisen kerran komensi miehensä hyökkäykseen, oliko tilanne toivoinen, epätoivoinen vai toivoton verrattuna siihen kun Kariluoto ammuttiin ja hän tajusi muutaman sekunnin ajan kuolevansa. Minusta edellinen oli vielä epätoivoa, kun taas jälkimmäinen oli toivottomuutta Kariluodon elämän jatkumisen kannalta.

Jos et muista tilannetta, luotan siihen, että sinulla on kirjahyllyssäsi Tuntematon sotilas, josta voit kohdan tarkistaa.

[EveryWoman]

Toivoinen: toivoa on saada kenet tahansa tai se jonka haluaa. Mahdollisuudet ovat niin varmat, että hän on varma voitostaan. Mahdollisuus onnistua on suurempi kuin mahdollisuus epäonnistua. Toivoinen ihminen tietää tämän.

Kuten muutkin ovat sanoneet, toivo ei välttämättä liity realistisiin mahdollisuuksiin saada kuka tahansa. Sen sijaan jos henkilö uskoo, että asiat menevät loppujen lopuksi parhain päin, hänellä riittää toivoa seurustelurintamallakin. Riippumatta siitä, mitä hän faktisesti tietää omista mahdollisuuksistaan. Hyvään uskomisen generoima rentous ja avoimuus persoonallisuudessa taas vain kerta kaikkiaan ovat viehättäviä ja puoleensavetäviä ominaisuuksia - siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Epätoivoinen: Mahdollisuudet epäonnistua ovat suuremmat kuin mahdollisuudet onnistua, ja epätoivoinen ihminen tietää tämän, mutta ei tahdo kuitenkaan antaa periksi, vaan yrittää silti. Jos joku haluaa hänen kanssaan suhteeseen, hän saattaa ruvetakin, jos pitää ihmisestä, mutta ei ala, jos ei pidä.

Siis tarkoitatko, että tämän henkilön mahdollisuus löytää itselleen sopiva kumppani on faktisesti alle 50%? Ja hän vielä itse tietää tämän? En osta. Ei kenestäkään ihmisestä voi kukaan tietää tuollaisia suhdelukuja.

Minun mielestäni epätoivoinen on henkilö, joka kokee voimakasta, pakottavanluonteista halua, mutta toisaalta ei kykene yksilöimään sitä, mihin ko. halu kohdistuu (paitsi äärimmäisen yleisellä tasolla: "haluan naisen"). Tämä johtaa siihen, että epätoivoiseen henkilöityy naisen näkökulmasta varsin epämiellyttävä kelpuutan vaikka biljardipöydän, kunhan siinä on pallot ja reikiä -mentaliteetti, joka johtaa kaikkien tai lähes kaikkien eteen osuvien naisten yrittämiseen sattumanvaraisilla keinoilla ja usein suoran välinpitämättömyyden sävyttämänä. Kukaan nainen ei halua olla seurustelukumppanilleen kuka tahansa. Jo ajatuskin tällaisesta puistattaa. Siksi naiset kaikkoavat epätoivoisen ympäriltä.

Toivoton: Ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua, ja ihminen tietää tämän. Siksi hän ei edes yritä, vaan jättää kokonaan parisuhteet mielestään. Hän ei tule koskaan osaksi parisuhdetta, koska hänelle kaikki ihmiset, jotka haluaisivat hänen kanssaan parisuhteeseen, ovat vain vittuilevia paskiaisia.

Ei ole olemassa ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua. Siksi ihminen ei voi myöskään tietää tällaista asiaa itsestään. Kyse on pelkästä uskon puutteesta.

Toivottomia ihmisiä lienee karkeasti ottaen kahdenlaisia. Niitä, joiden toivottomuus on levinnyt kaikille tai useimmille elämänalueille, ja sitten niitä joilla se pysyy jollakin tietyllä sektorilla (tässä esimerkissä parisuhde-elämän alueella). Ensin mainitut ovat luotaantyöntäviä tapauksia, koska noin kattava toivottomuus leviää ympäristöönkin (eikä se ole mukava olotila). Jälkimmäiset taas saattavat olla elämäänsä pääosin tyytyväisiä, ja kun heiltä toivon heittämisen vuoksi vielä puuttuu tuo epätoivoisille tyypillinen naisten ahdisteluvietti, naiset saattavat olla heistä hyvinkin kiinnostuneita. Mies, joka ei vaikuta tarvitsevan naista (siis ei pane rikkaa ristiin naisen saadakseen), herättää naisessa halun kokeilla, josko juuri hän saisi miehen mielen muuttumaan. Se olisi naisen kannalta miellyttävä osoitus naisen erityisyydestä kyseiselle miehelle.

[RolloTomasi]

Ei ole olemassa ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua.

Jos on halvaantunut täysin, menettänyt silmänsä, kuulonsa, tuntoaistinsa, hajun ja maun, kielen, alaleuan, korvat, kaiken kykynsä telepaattiseen kommunikaatioon ja kaikki lihakset kasvoistaan, mahdollisuudet seurusteluun ovat niin pienet, että voi sanoa, ettei kyseisellä ihmisellä ole juurikaan mahdollisuuksia seurusteluun. Okei, sanotaan, että hänellä on mahdollisuuksia onnistua, mutta ne ovat lähes olemattomat.

Vastauksessasi oli joitain muitakin pieniä kohtia, joista olen eri mieltä, mutta niillä ei ole merkitystä itse asian kannalta.

Mutta muuten kiitos vastauksestasi. Se oli kaikista valaisevin selvitys tästä asiasta, mitä olen lukenut. Nyt ymmärrän parisuhteilevaa maailmaa vähän paremmin.

[AarneAnkka]

Kukaan nainen ei halua olla seurustelukumppanilleen kuka tahansa. Jo ajatuskin tällaisesta puistattaa.
...
Se olisi naisen kannalta miellyttävä osoitus naisen erityisyydestä kyseiselle miehelle.

Se saattaa vaikuttaa narsismilta, mutta se onkin itse asiassa suojelumekanismi uskottomuutta vastaan.

(ei liittynyt varsinaisesti aiheeseen, kunhan ajattelen ääneen)

[EveryWoman]

Ei ole olemassa ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua.

Jos on halvaantunut täysin, menettänyt silmänsä, kuulonsa, tuntoaistinsa, hajun ja maun, kielen, alaleuan, korvat, kaiken kykynsä telepaattiseen kommunikaatioon ja kaikki lihakset kasvoistaan, mahdollisuudet seurusteluun ovat niin pienet, että voi sanoa, ettei kyseisellä ihmisellä ole juurikaan mahdollisuuksia seurusteluun. Okei, sanotaan, että hänellä on mahdollisuuksia onnistua, mutta ne ovat lähes olemattomat.

Noin onnettomassa tilanteessa voisi jo kyseenalaistaa sitäkin, täyttääkö kyseisen kuvauksen kohde enää ihmisen määritelmää.

[EveryWoman]

Kukaan nainen ei halua olla seurustelukumppanilleen kuka tahansa. Jo ajatuskin tällaisesta puistattaa.
...
Se olisi naisen kannalta miellyttävä osoitus naisen erityisyydestä kyseiselle miehelle.

Se saattaa vaikuttaa narsismilta, mutta se onkin itse asiassa suojelumekanismi uskottomuutta vastaan.

(ei liittynyt varsinaisesti aiheeseen, kunhan ajattelen ääneen)

Ihan kivasti ajateltu.

[AarneAnkka]

Ihan kivasti ajateltu.

Sitä vaan, ja tästä epätoivoisuudesta puheenollen, että törmäsin aikoinaan aika omituiseen tapaukseen tässä epätoivoisuuden saralla.

Oma "epätoivoisuuteni" ei ole koskaan ollut sellaista "pakko löytää nainen, kuka tahansa kelpaa" -epätoivoa, vaan enemmänkin sellaista "pakko löytää edes joku joka kiinnostaa ja joka ei ole silti tasoni yläpuolella", sillä kiinnostun oikeastaan aika harvasta naisesta, sekä henkisesti (pitää olla aika erikoinen luonne) että fyysisesti (no... ne tissit). Epätoivoni on siis tilastollista: koska näitä naisia on niin harvassa, niihin pitää tietty tarttua kuin hukkuva oljenkorteen. Tiedän, eihän sellainenkaan ajattelu toimi. No joka tapauksessa yhdestä tällaisesta sitten kiinnostuin ja lähestyin häntä.

Paljastui että kyseinen nainen itsekin oli epätoivoinen. Hän myös väkisin oletti että lähestyin häntä sen takia että olen epätoivoinen ja minulle kelpaa kuka tahansa, ja hän oli se "kuka tahansa". Näinhän ei ollut, mutta koska hän väkisin oletti asian olevan näin, en kyennyt mitenkään muuttamaan hänen mielipidettään asiasta, tein tai sanoin mitä tahansa. Mitä olisin oikein voinut siinä tilanteessa sanoa, paitsi ruveta seli-seli-selittämään jotain onnetonta kuten tuossa ylläolevassa kappaleessa?

En ollut myöskään varma johtuiko tuo "kuka tahansa" -oletus siitä että A) nainen ei pitänyt itseään erityisenä koska hänellä oli huono itsetunto, vaiko B) hän piti itseään aivan erityisen erityisenä enkä minä ollut tarpeeksi erityinen hänelle, joten hän ilmaisi asian solmuisesti kiertäen.

Suhteestahan ei tietenkään mitään tullut, mutta koko tapaus jätti minut aika hämilleni.

[tuike]

Epätoivoiset ovat rasittavuudessaan luotaantyöntäviä, kun taas toivottomat jopa mielenkiintoisia ja haastavia.

Minä olen luopunut toivosta saada rakastettu tai edes irtopillua. Nyt ihan suosiolla, ja siitä tulee hyvä ja vapautunut olo.

Ikävä kyllä kaikki zeniläisjutut muistuu mieleen, että kun luopuu, SAA.
Niin että lohkeisko mielenkiinnosta, Tuike

Sori beibe. Ei onnistu.