Kuinka hioa riitelytekniikkaa?

[Faghag]

Mustaenkeli kartoitti mököttämisen ja riidan aiheitten saloja. Minusta myös anteeksipyytäminen ja -antaminenkin on käsitelty.

Nyt rupesi kiinnostamaan riitelytekniikka eli kyky kohdata konflikti ja ratkaista se?

Te riitelytekniikkaanne suhteissanne hioneet ja kokeneet riitapukarit, valaiskaa meitä tyhmiä seuraavissa seikoissa:

Kuinka kerrotte teitä vaivaavat asiat kumppanillenne eli johtaako argumentit yleensä suoraan riitaan vai kykenettekö asiallisesti tuomaan julki mielipahaa ja tunnemyllerrystä aiheuttaneet seikat suhteessanne?

Kun ihmiset eikä asiat riitelevät, miten menettelette?

Ja tässä utelen vain todella tepsiviä ja käytännössä kokeiltuja know-how-kikkoja.

EDIT: Mieluiten ytimekkäästi lähes ranskalaisin viivoin eriteltynä.

[hermine]

-vain sellaisista asioista voi valittaa jotka liittyvät toisen tekemisiin, ei toisen persoonaan. jos persoona mättää ei auta kuin ero.

-näitäkään ei kannata ottaa puheeksi elleivät molemmat ole rentoutuneita ja yhteistyökykyisellä tuulella. kannattaa siis ainakin syödä eka ja keskustella vasta sitten.

-jos on paljon valitettavaa täytyy vaikka väkisin keksiä joku hyväkin asia sanottavaksi (joka on kuitenkin totta) ja aloittaa sillä ja pudotella hyviä juttuja aina saarnan väliin niin huomiokyky pysyy yllä. kai sitä nyt joku syy on miksi toisen kanssa on yhdessä vaikka se olisikin hölmöillyt ja se pitää kertoa sille.

-itse olen toimivaksi huomannut erilaiset leikit, kuten joskus vaikka sohvalla sylikkäin maatessa ottaa puheeksi "oltaisko semmosta, että vuorotellen kumpikin sanoo 3 hyvää puolta meidän suhteesta/toisen käytöksestä ja 3 jotka voisi olla paremmin" (mulla on kai outoja miehiä ollut, kun ne ovat tuntikaupalla jaksaneet jauhaa noita suhteen tila juttuja ilmeisen mielellään)

-lisäksi voi tehdä sopimuslistoja: jos lupaat tehdä/olla tekemättä/tehdä toisin nämä asiat, minä lupaan nämä. siltä varalta että toinen ei edelleenkään eväänsä liikauta, kannattaa valita sellaisia asioita mitkä oikeasti häiritsee sitä vaikka niiden muuttaminen omassa käytöksessä olisikin vaikeaa. voi kiristää/lahjoa sitten niillä.

-välillä voi varmistella, että olenko tehnyt viimeaikoina jotain mistä sinulle on tullut paha mieli ja sitten kertoa itsekin

[Lucky Luciano]

Kuinka kerrotte teitä vaivaavat asiat kumppanillenne eli johtaako argumentit yleensä suoraan riitaan vai kykenettekö asiallisesti tuomaan julki mielipahaa ja tunnemyllerrystä aiheuttaneet seikat suhteessanne?

Itse en ole koskaan välittänyt riidellä. Samoin pidän epämiellyttävinä tilanteita tai ajanjaksoja, joissa on läsnä henkisesti aistittava negatiivinen, jatkuva kitkantunne. Jo oman hyvinvointini vuoksi pyrin selvittämään vaivaavat asiat aina niin pian kuin mahdollista, kumppania kunnioittaen ja ikävien tunteiden taustalla olevat mekanismit mahdollisimman johdonmukaisesti selittäen. En sano, että pakonomaisesti välttelisin riitelyä, mutta arvostuksesta suhdetta ja kumppaniani kohtaan koen avoimuuden kautta ilmenevän luottamuksen osoituksen miellyttävimpänä tapana selvittää ongelmat.

Toisinaan vastaan tulee myös asioita, joihin tiedän ylireagoivani. Koska taustalla ovat useimmiten omat heikkouteni sekä jonkinlaiset juurtuneet psyykkiset toimintamallit, en viitsi ottaa esille vaivaavaa asiaa, vaan käsitellä sen itse järjen tasolla selväksi.

Yksi asia, mitä olen monesti miettinyt, on sen sijaan se, kuinka ärsyttäväksi itse seurustelukumppanit kokevat toimintatapani. Luin nimittäin joskus Cosmosta, että riidanhakuinen käytös, mykkäkoulu ja mököttäminen ovat miehen silmissä ainoastaan merkkejä mystisen kiehtovasta ja temperamenttisesta naisesta.

[Yönmustaritari]

Nyt rupesi kiinnostamaan riitelytekniikka eli kyky kohdata konflikti ja ratkaista se?

Eipä kait semmoista tilannetta ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan, mihin ei kämmensyrjälyönti kaulavaltimoon olisi tuonut välitöntä ratkaisua.

[nypari]

Luin nimittäin joskus Cosmosta, että riidanhakuinen käytös, mykkäkoulu ja mököttäminen ovat miehen silmissä ainoastaan merkkejä mystisen kiehtovasta ja temperamenttisesta naisesta.

Ja niin minä sain taas kuulla Nuorten Urbaanien Naisten Bibliasta... Jos lukijakunta on mitä on, niin moinen fartti löytää maaperänsä itää varmasti kuin Matti pitkäripaisen. Täytyyhän pissiksellä olla mököttämiselle ihan virallinen syy ja oikeutus.

Itse en näe moisella käytöksellä syy-yhteyttä ainoastaan tai edes enemmälti naisen mystiseen kiehtovuuteen tai koreaan temperamenttiin. Kyllä fiksusti ja aikuismaisesti riitatilanteissa käyttäytyvä nainen saa täältä kolme valkoista lamppua. Mököttäjäriehuja hylätään.

Toki, kuten aina, tämä oli vain minun mielipiteeni.

[EveryWoman]

Hyviä pointteja herminellä, komppaan.

Omassa kielenkäytössäni riitely tarkoittaa touhua, jossa osapuolet joko pyrkivät tietoisesti loukkaamaan, tai sitten käyttävät tiedostamattaan sellaista ilmaisutapaa joka on omiaan loukkaamaan toista. Eli epärakentavaa keskustelua, josta on selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi jaan pointit kahteen osaan: riitelyn lopettamiseen ja rakentavaan kritisoimiseen. Tosin kritiikistäkin olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että sitä kannattaa käyttää vasta kun kannustaminen on useita kertoja todettu hyödyttömäksi.

Alkaneen riitelyn lopettaminen

* Sen sijaan, että vastaisit loukkaukseen loukkauksella, kerro (jos mahdollista, neutraalilla äänensävyllä) että toisen kommentista tuli sinulle paha mieli.

* Kysy, halusiko toinen oikeasti pahoittaa mielesi ja jos, niin miksi. Pyydä, että toinen pyrkisi kertomaan asian mahdollisimman neutraalisti.

* Jos toinen osapuoli vaikuttaa loukkaantuneelta, sano se ja kysy johtuuko se jostakin mitä olet tehnyt tai sanonut.

* Jos loukkantuneisuus on perusteltua, pyydä anteeksi ja esitä asiasi uudelleen neutraalimmin (kts. kohta "Rakentava kritisoiminen").

* Jos loukkantuneisuus ei ole perusteltua vaan johtuu epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta, kerro myönteisiä asioita jotka perustelevat sen, että pidät kumppanistasi siitä huolimatta että hänellä olisi tässä yhdessä asiassa parantamisen varaa.


Rakentava kritisoiminen

* Esitä asiat minä-muodossa sinä-muodon sijaan. Toisin sanoen ota tuntemuksistasi ja mielipiteistäsi henkilökohtainen vastuu sen sijaan, että esittäisit ne yleisinä totuuksina. Älä sano: Sinä imuroit liian harvoin, vaan: Minusta olisi hyvä, että meillä imuroidaan x kertaa viikossa. Perustele, vaikka asia olisikin sinulle itsestäänselvä. Jos et osaa perustella, älä myöskään pidä itsestäänselvänä että toiveesi toteutuu.

* Korosta tekoja ja toimintaa, älä persoonallisuutta ja ominaisuuksia. Älä sano: Olet ruma, vaan: Toivoisin sinun pukeutuvan siistimmin.

* Älä sano pelkästään mikä mättää, vaan kerro aina lisäksi miten toimimalla ongelmaa voi parantaa. Jos et keksi mitään vaihtoehtoa, jota pitäisit ongelmallista toimintaa parempana, ongelma on sinulla - ei kumppanillasi. Toivoisin sinun pukeutuvan siistimmin ei auta, jos et osaa - tai halua (joitakin vaivaa tällainenkin ongelma) - ollenkaan kuvailla mikä sitä siistimpää pukeutumista olisi.

* Älä syyllistä, mollaa ja väheksy. Esimerkiksi vahinkoja sattuu kaikille. Aikuinen ihminen tietää itsekin, milloin on tullut tehtyä virhe. Jos on syytä olettaa hänen tietävän sen, asiasta huomauttelu vain nakertaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, luottamusta ja rakkautta suhteessa. Mieti siis aina, onko palautteen antaminen tarpeellista aikuisten oikeasti.

* Monta kertaa toinen alkaa kuin itsestään käyttäytyä toivotulla tavalla, jos häntä johdonmukaisesti kohtelee sellaisena ihmisenä jollainen hänen haluttaisiin olevan. Myönteistä palautetta kannattaa antaa pienimmistäkin oikeaan suuntaan kallistuvista onnistumisista. Voi käydä niin, että kritiikkiä ei lopulta edes tarvita.

[killerwhale]

Täytyy sanoa että jos kaikkia näitä teidän viisaita ohjeitanne noudattaisi ja toteuttaisi niin riitoja ei olisi olemassakaan. Riitelystä kun on usein rationaalisuus kaukana. Riitely on sotaa ja sodassa kukaan ei halua olla häviäjä. Olennaista on se, että miten välttää riidat. Minä en halua riidellä mutta toisinaan se on välttämätöntä läheisessä parisuhteessa. Varsinkin kun kyseessä on kaksi vahvaa persoonaa. Miten sanoa itseä vaivaavat asiat loukkaamatta toista, on olennaista.

Rauhallisena ihmisenä rakastan rauhaa ja vältän riitoja. Komppaan Herminen rakentavia ajatuksia ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Konfliktit tilanteessa kuin tilanteessa johtuvat yksinkertaisesti siitä, että epäkohtia ei nähdä ennalta, vaan ne tulevat toiselle yllättäen tavalla tai toisella.

Koska parisuhteessa on aina kaksi, on hyvä joskus katsoa peiliin. Kun katsoo peiliin, voi tulla toista puolitiehen vastaan ja usein riidalta voidaan välttyä. Helppoa filosofisella tasolla mutta ei käytännössä, varsinkaan nopeatempoisessa riitelyssä

Esitän siis jatkoksi kysymyksen, miten vättää riidat parisuhteessa? Jos vain hiomme riitelytekniikkaamme, hyväksymme riidat olennaisena osana parisuhdetta. Miksi metsäpolulla pitäsi törmäillä puihin, ja pitää sitä normaalina, kun ne voi näppärästi kiertää?

Tosin olen todennut, että 'avohakkuut on yleensä hyvä aloittaa omasta päästä'.

[Exsat]

Edellä olevat neuvot toimivat silloin, kun molemmat osapuolet osaavat hillitä itsensä ja harkita sanomisiaan, vaikka olisivatkin hieman kiihtyneitä. Jos taas vastapuoli sattuu olemaan räjähdysherkkää mallia, niin mikään rakentava keskustelu ei tule kysymykseen ensimmäisten myrskynmerkkien ilmaannuttua.

[Elukka]

Eipä kait semmoista tilannetta ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan, mihin ei kämmensyrjälyönti kaulavaltimoon olisi tuonut välitöntä ratkaisua.

No tohon on aika huono väittää vastaan.

[hermine]

Jos taas vastapuoli sattuu olemaan räjähdysherkkää mallia, niin mikään rakentava keskustelu ei tule kysymykseen ensimmäisten myrskynmerkkien ilmaannuttua.

No semmoisten kanssa nyt on ihan mahdotonta yrittää sopia mitään muutenkaan ja varmaan jokaiselle viilipytyllekin joku aihe on räjähdys/loukkaantumisherkkä. Siksi asiat pitääkin ottaa puheeksi silloin kun molemmat ovat ihan rauhallisia ja tuntevat halua edes yrittää ymmärtää toisiaan. En halua uskoa etteikö joka suhteessa olisi edes joskus sellaisia hetkiä. Vihainen ihminen ei HALUA ymmärtää vaan päästä niskan päälle ja se on huono lähtökohta silloin kun pitäisi tehdä kompromisseja. Meidän perheessä on noita tuittupäitä useampi, tämä on nähty hyvin moneen kertaan. (ja varmaan siksi itsellä on todella vahva tahto tehdä toisin kun tuota riitelyä olen ikäni saanut katsella).

Asiat nostattavat tunteita (eivät ne kai muuten tärkeitä asioita olisikaan) mutta asioita käsiteltäessä ne tunteet olisi kyettävä jotenkin vain pitämään siinä sivussa ja se itse asia pääosassa, muuten menee kilpahaukunnaksi ja syyttelyksi. Lisäksi tuntuu että ainakin itsellä suuri osa niistä negatiivisista tunteista mitä projisoi muka toisen aiheuttamiksi onkin vaan väsymystä, opiskelustressiä, pettyneisyyttä omaan itseensä tai (mahdollisesti ihan epärealistisiin) odotuksiinsa. Tottakai negatiivisista tunteista pitää puhua ja niitä pitää ilmaista, mutta se on sitten eri asia kuin yhteisistä asioista sopiminen.

Jos itte huomaa alkavansa hiiltyä ja kaivella loukkauksia joihin vastata toisen ehkä ihan neutraaleista sanomisista, kannattaa pysähtyä ja rauhoittua ja yrittää jotain toista tietä joka ei nostata verenpainetta. Jos keskusteluyhteys ei mitenkään toimi ilman että tulee tarve loukata ja jyrätä toisen yli päästäkseen niskan päälle, kumpikin voi tahoillaan kirjoittaa paperilla mikä tilanteessa ahdistaa (mieluiten muodossa minusta tuntuu tältä kun teet näin) ja antaa sen toisen luettavaksi, ajan kanssa. Sisko ja äiti kirjoittelivat toisilleen tuollaisia pieniä kirjeitä rauhallisempina hetkinään silloin kuin tuntui että keskusteluyritykset johtivat aina siihen että jompikumpi käy lopulta fyysisesti käsiksi (mun mielestä sekin, että alkaa huudella toiselle tarkoituksellisia ilkeyksiä joita sitten myöhemmin katuu, voi olla ihan samanlainen raja jota ei tahdo ylittää). Ja sitten yrittää uudelleen, josko jonkinlaista yhteisymmärrystä löytyisi. Kertoa toiselle, miksi tekee niin kuin tekee vaikka nyt tietää että siitä tulee toiselle paha mieli.

[Exsat]

Jos taas vastapuoli sattuu olemaan räjähdysherkkää mallia, niin mikään rakentava keskustelu ei tule kysymykseen ensimmäisten myrskynmerkkien ilmaannuttua.

Asiat nostattavat tunteita (eivät ne kai muuten tärkeitä asioita olisikaan) mutta asioita käsiteltäessä ne tunteet olisi kyettävä jotenkin vain pitämään siinä sivussa ja se itse asia pääosassa, muuten menee kilpahaukunnaksi ja syyttelyksi.

Takaisin lastenkotiesimerkkeihin. Varsinkin teini-ikäisille kaikki ystävällisinkin neuvonta, kritiikki tai ohjeistus on vittuilua, holhoamista ja riidanhaatoa. Joskus asiat pitää vaan saada puhuttua läpi siitä huolimatta, että toinen käy ylikierroksilla jo valmiiksi. Asioiden tärkeys ei ehkä ole niinkään määräävä tekijä kuin asetelma ("ylhäältä päin" neuvominen).

[Nowaysis]

Kun riitelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.

[EveryWoman]

Edellä olevat neuvot toimivat silloin, kun molemmat osapuolet osaavat hillitä itsensä ja harkita sanomisiaan, vaikka olisivatkin hieman kiihtyneitä.

Aiheena olikin riitelytekniikan hiominen. Annetut neuvot ovat sellaisia, joita kannattaa opetella noudattamaan, jos haluaa hioa riitelytekniikkaansa. Harva on synnynnäisesti rakentava. Kokemukseni mukaan useimmiten riittää, jos vaikka vain toinen osapuoli onnistuu edes hetken pitäytymään harkitsevuudessa ja järkeistämään keskustelua.

Jos taas vastapuoli sattuu olemaan räjähdysherkkää mallia, niin mikään rakentava keskustelu ei tule kysymykseen ensimmäisten myrskynmerkkien ilmaannuttua.

Riitaan tarvitaan kaksi. Joskus toki rakentavuus ei toiselta onnistu vaikka toinen olisi kuinka tyynenä tahansa (tai sitten juuri siitä syystä). Silloin voi sopia, että asiasta keskustellaan tarkemmin myöhemmin: Minulle tulee niin paha mieli tuosta loukkaavasta tavasta esittää asia, että en kykene kommentoimaan asiallisesti ennen kuin saan kuulla neutraalimman version. Voidaanko jättää asian selvittely sellaiseen kertaan? Riitelevänkin keskustelemisen motiivina on useimmiten jonkin ongelman selvittäminen yhdessä ja järkevästi. Jos toinen saadaan ymmärtämään, ettei järkevää suhtautumista saa parhaiten herätettyä riitelemällä, riidanhakuisuus vähenee ajan myötä ja sen kontrollointikyky kasvaa.

[EveryWoman]

Takaisin lastenkotiesimerkkeihin. Varsinkin teini-ikäisille kaikki ystävällisinkin neuvonta, kritiikki tai ohjeistus on vittuilua, holhoamista ja riidanhaatoa.

Hmm. Jos puolisoaan kohtelee aikuisena eikä teini-ikäisenä, hän saattaa yllättäen käyttäytyäkin aikuismaisesti. (Voi olla että en vain tajunnut pointtiasi tuossa.)

[Exsat]

Riitaan tarvitaan kaksi. Joskus toki rakentavuus ei toiselta onnistu vaikka toinen olisi kuinka tyynenä tahansa (tai sitten juuri siitä syystä). Silloin voi sopia, että asiasta keskustellaan tarkemmin myöhemmin: Minulle tulee niin paha mieli tuosta loukkaavasta tavasta esittää asia, että en kykene kommentoimaan asiallisesti ennen kuin saan kuulla neutraalimman version. Voidaanko jättää asian selvittely sellaiseen kertaan?

Mä en pidä tästä asetelmasta, että toinen on yksin vastuussa kommunikoinnin sujuvuudesta ja tilannearvioista. Jos toisella osapuolella ei itsehillintä riitä edes arkisten ristiriitatilanteiden ratkaisuun yhdessä, ei tilanteeseen mukautuminen aikalisien ja muiden myönnytysten kautta muuta varsinaista ongelmaa miksikään.

[Exsat]

Takaisin lastenkotiesimerkkeihin. Varsinkin teini-ikäisille kaikki ystävällisinkin neuvonta, kritiikki tai ohjeistus on vittuilua, holhoamista ja riidanhaatoa.

Hmm. Jos puolisoaan kohtelee aikuisena eikä teini-ikäisenä, hän saattaa yllättäen käyttäytyäkin aikuismaisesti. (Voi olla että en vain tajunnut pointtiasi tuossa.)

Mä nyt ajattelin riitelyä vähän yleisemmin kuin vain parisuhteessa. Lastenkotiesimerkillä yritin havainnollistaa, että jotkut ihmiset ovat jostain syystä, joko iän, hormonitoiminnan tai luonteenpiirteidensä vuoksi vain räjähdysherkempiä kuin toiset, eikä heihin yksinkertaisesti voi soveltaa samoja keinoja kuin paremman itsehillitä- ja harkintakyvyn omaavien kanssa käytäviin riitoihin.

[EveryWoman]

Mä en pidä tästä asetelmasta, että toinen on yksin vastuussa kommunikoinnin sujuvuudesta ja tilannearvioista.

En ole sitä mieltä, että parisuhteissa toisen olisi hyvä olla yleisesti ottaen toista enemmän vastuussa asioista. Mutta vastuuta voi harvemmin jakaa absoluuttisen tasaisesti jokaisella yksittäisellä elämänalueella persoonallisuuden eroista johtuen. Jos toinen vaikka osaa huoltaa, päivittää ja koota tietokoneita ja asennella ohjelmia toista paremmin, eikö ole järkevää että tietokone on hieman enemmän hänen vastuullaan?

Usein konkreettinen valintatilanne on hyvin selvä: voi valita joko hetkellisen suuremman vastuun ottamisen tilanteesta tai riidan. Riippunee henkilökohtaisista mieltymyksistä, mitä kukin valitsee, mutta tämän ketjun aiheena on juurikin tuo riidan karttaminen.

Jos toisella osapuolella ei itsehillintä riitä edes arkisten ristiriitatilanteiden ratkaisuun yhdessä, ei tilanteeseen mukautuminen aikalisien ja muiden myönnytysten kautta muuta varsinaista ongelmaa miksikään.

Riidan syntymisen välttäminen tai syntyneen riidan kuolettaminen ei ehkä ole muutoksen varsinainen avain, mutta edellytys muutokselle se on. Riitelijän tahtoon ei toinen riitelijä useimmiten taivu, oli hänen ehdotuksissaan järkeä tai ei.

[Exsat]

Usein konkreettinen valintatilanne on hyvin selvä: voi valita joko hetkellisen suuremman vastuun ottamisen tilanteesta tai riidan.

Vastuu ei ole vain hetkellisesti suurempi silloin, jos se osuu aina vain toisen osapuolen kannettavaksi.

Riitelijän tahtoon ei toinen riitelijä useimmiten taivu, oli hänen ehdotuksissaan järkeä tai ei.

Sellainen juupas-eipäs väittely ei luonnollisestikaan johda mihinkään. Lähinnä hain kuitenkin sitä, että riidan välttäminen siirtää ongelmaa vain pitemmälle, kun toinen voi kokea saavuttaneensa tavoitteensa (asiasta ei enää keskustella) epäasiallisin keinoin.

[Elppis]

Äiti pisti meidät joskus vuonna 1 ja 2 riitelemään sisarusten kesken paperein. Sanoi suoraan että hän ei huutoa enää kuuntele, jos on toiselle jotain sanottavaa, niin kirjoittaa sen paperille. Kerran istuttiin broidin kanssa tuppisuina kynät sauhuten keittiön pöydän molemmin puolin

Tällainen järjestelmä ei EHKÄ sovi nykyään, ellei lasketa nettiriitoja joskus aikoja sitten.

[EveryWoman]

Usein konkreettinen valintatilanne on hyvin selvä: voi valita joko hetkellisen suuremman vastuun ottamisen tilanteesta tai riidan.

Vastuu ei ole vain hetkellisesti suurempi silloin, jos se osuu aina vain toisen osapuolen kannettavaksi.

No jos toista ketuttaa olla aina vain se, joka tietokoneen korjaa, hän kai voi ystävällisesti opettaa puolisolleenkin jutun juonta. Jos toinen ei automaattisesti osaa jotakin, on aika rakkaudetonta olla auttamatta häntä kehittymään haluttuun suuntaan ja samanaikaisesti osoittaa pettymystään siitä että joutuu itse ottamaan asiasta enemmän vastuuta. Itse en ole vielä kertaakaan törmännyt kumppaniin, joka ei olisi oppinut keskustelemaan ristiriitatilanteissa aiempaa rakentavammin - vaikka yksi varsin haastavaksi tapaukseksi osoittautuikin.

...riidan välttäminen siirtää ongelmaa vain pitemmälle, kun toinen voi kokea saavuttaneensa tavoitteensa (asiasta ei enää keskustella) epäasiallisin keinoin.

Jos jonkun tavoitteena oikeasti on keskustelun vaientaminen käsillä olevan ongelman ratkaisemisen sijaan, suhde kaivannee ensisijaisesti muuhun kuin riitelytekniikkaan liittyvää kohennusta.

[ninnithequeen]

Kun riitelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.

Tää on hyvä

[Exsat]

Itse en ole vielä kertaakaan törmännyt kumppaniin, joka ei olisi oppinut keskustelemaan ristiriitatilanteissa aiempaa rakentavammin - vaikka yksi varsin haastavaksi tapaukseksi osoittautuikin.

Luulen, että nuoren ihmisen otos kumppanien suhteen ei ole niin kattava, että kaikki mahdolliset ongelmatapaukset olisivat jo ehtineet tulla vastaan. Hienoista aliarviointia olettaa, että ongelmia ei olisi edes pyritty ratkaisemaan .

...riidan välttäminen siirtää ongelmaa vain pitemmälle, kun toinen voi kokea saavuttaneensa tavoitteensa (asiasta ei enää keskustella) epäasiallisin keinoin.

Jos jonkun tavoitteena oikeasti on keskustelun vaientaminen käsillä olevan ongelman ratkaisemisen sijaan, suhde kaivannee ensisijaisesti muuhun kuin riitelytekniikkaan liittyvää kohennusta.

Vahvasti kärjistetty rautalankaesimerkki:
a: Veisitkö roskat?
b: Mikset itse vie, olet laiska paska ja lihavakin vielä!
a: Antaa olla, en jaksa kuunnella tuota. Minä vien nyt, vie sinä joskus myöhemmin
b: Jee, ei tarvinnut viedä roskia.

[1108]

Vahvasti kärjistetty rautalankaesimerkki:
a: Veisitkö roskat?
b: Mikset itse vie, olet laiska paska ja lihavakin vielä!
a: Antaa olla, en jaksa kuunnella tuota. Minä vien nyt, vie sinä joskus myöhemmin
b: Jee, ei tarvinnut viedä roskia.

Niin ja tämän sitten voi suoltaa palstalle?

Nyt Exsat ROTIA kirjoituksiin.
Vittu, ymppäät naisten "pahimpia" pelkoja kirjoituksiin ja yrität mustamaalata miehet, tekee sinusta huononihmisen ja ajattelemattoman.
Jos on olemassa jokin helevetin klisee että miehet toistuvasti pitävät seurustelukumppaneitaan LÄSKEINÄ niin saanko sanoa että se on VÄÄRÄ!!!
Eiköhän se ole akkojen omasta päästä lähtevä ajatus että on lihava ja tyhmä. Teillä naisilla on vaan yksinkertaisesti sellainen taipumus elätellä harhaluuloja päänne sisällä.

Kyllä se asia on niin että jos nainen ei hiljene niin se saa toisen mustansilmän. Vittu.

Ei jaksa enempää koska aihe on paska ja kirjoitukset samoin.

[EveryWoman]

Itse en ole vielä kertaakaan törmännyt kumppaniin, joka ei olisi oppinut keskustelemaan ristiriitatilanteissa aiempaa rakentavammin - vaikka yksi varsin haastavaksi tapaukseksi osoittautuikin.

Luulen, että nuoren ihmisen otos kumppanien suhteen ei ole niin kattava, että kaikki mahdolliset ongelmatapaukset olisivat jo ehtineet tulla vastaan.

Tietysti on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan kykene olemaan riitelemättä vaikka kumppani olisi miten tyyni parisuhdeguru hyvänsä. Sellaisen henkilön kanssa mistään riitelytekniikan hiomisesta ei itsestäänselvästi ole apua, joten jos riitely ei innosta, on otettava ero. Uskon kuitenkin koko kansakuntaa läpi kokeilemattakin näiden tyyppien olevan aika harvassa. Esimerkiksi henkilö, joka tulee hyvin toimeen ystäviensä, perheensä ja työ- tai koulukavereidensa kanssa, on lähtökohtaisesti kykenevä riidattomaan ongelmanratkaisuun. Vaikka parisuhteessa loukkaantuminen ja ärtymys kärjistyvätkin, niitä on mahdollista oppia käsittelemään samoilla rakentavan keskustelun keinoilla, joilla ihmiset yleensäkin tulevat keskenään toimeen.

Hienoista aliarviointia olettaa, että ongelmia ei olisi edes pyritty ratkaisemaan.

Tätä kohtaa en ymmärtänyt. Ajattelitko minun olettaneen noin (ja mistä/kenestä)?

Vahvasti kärjistetty rautalankaesimerkki:
a: Veisitkö roskat?
b: Mikset itse vie, olet laiska paska ja lihavakin vielä!
a: Antaa olla, en jaksa kuunnella tuota. Minä vien nyt, vie sinä joskus myöhemmin
b: Jee, ei tarvinnut viedä roskia.

Vaikka esimerkkisi on aika äärimmäinen, siihenkin voisi hyvin soveltaa tätä: * Kysy, halusiko toinen oikeasti pahoittaa mielesi ja jos, niin miksi. Pyydä, että toinen pyrkisi kertomaan asian mahdollisimman neutraalisti. Se, että ei lähde mukaan riitelyyn, ei tarkoita että luopuisi saman tien roskien viemistä koskevasta pyynnöstään. Jos kuvatunlaisen epärakentavuuden tulkitsee oireena jostakin selvitystä vaativasta ongelmasta, ja myös tekee kaikkensa ongelman selvittääkseen, turha vittuilu tyrehtyy (kun vittuilija huomaa sen johtavan keskusteluun) ja todellisesta ongelmasta kertova vittuilu johtaa ongelman rakentavaan käsittelyyn. Tämän seurauksena puoliso mahdollisesti uskaltaa jatkossa olla ongelmistaan avoimempi jo ennen kuin ne paisuvat riidaksi.

[Exsat]

Hienoista aliarviointia olettaa, että ongelmia ei olisi edes pyritty ratkaisemaan.

Tätä kohtaa en ymmärtänyt. Ajattelitko minun olettaneen noin (ja mistä/kenestä)?

Viittasin aiemman postauksesi "rakkaudettomuus"-kommentteihin.

Vaikka esimerkkisi on aika äärimmäinen, siihenkin voisi hyvin soveltaa tätä: * Kysy, halusiko toinen oikeasti pahoittaa mielesi ja jos, niin miksi. Pyydä, että toinen pyrkisi kertomaan asian mahdollisimman neutraalisti.

Jos toinen sanoo päin naamaa "haista huora paska" niin ei siinä auta juurikaan kysellä, että tarkoititko oikeasti loukata vai ymmärsinkö vain väärin.

Jos on olemassa jokin helevetin klisee että miehet toistuvasti pitävät seurustelukumppaneitaan LÄSKEINÄ niin saanko sanoa että se on VÄÄRÄ!!!

Mukava että löysit koko kirjoituksen pointin sieltä!