Tää ei taas tajuu yhtään.RolloTomasi kirjoitti:Jos yhteiskunnastamme otettaisiin kaikki muut ihmisiä eriarvoistavat tekijät pois paitsi se yksi sisäsyntyinen, jota yksinkertaisesti ei saa pois, eli pariutumisvietti, niin loisimmeko tasa-arvoisen yhteiskunnan? Uskoisin, että emme, koska juuri tuo seikka - että jotkut ovat yleisesti ottaen seksuaalisesti halutumpia kuin toiset, pariutumisvietti ja sen seuraukset - luultavasti asettuisi tielle.
Itse olen kokenut olevani sen verran seksuaalisesti haluttu, että en nyt ihan skaalan alarajoilla roiku. Ja mitä hyötyä tästä on minulle ollut? Ei mitään. Ei minun tilanteeni - olla seksuaalisesti haluttu epäsopivien kumppaniehdokkaiden taholta - ole yhtään sen "tasa-arvoisempi" kuin muidenkaan. Jos katselisin maailmaa yksisilmäisesti pelkästään omasta näkökulmastani, saattaisin hyökätä nettiin valittamaan sitä, miten ärsyttävää ja häiritsevää sellainen on ja miten epätasa-arvoisessa asemassa olen suhteessa niihin jotka eivät moista joudu kokemaan.
Oikeesti, uskon yhä niin kuin aina olen uskonut, että jos ihminen ihastuu toiseen "oikeista" syistä (= siksi että hänen elämänsä tuon toisen kanssa olisi oikeasti taivaallista), hän saa ennen pitkää ihastukselleen vastakaikuakin. Onnettomat yksipuoliset ihastukset johtuvat minusta karkeasti yskinkertaistettuna joko siitä, että ihastus on perusteetonta (= suhde ei toimisi käytännössä) tai siitä että henkilöt eivät tunne toisiaan kyllin hyvin (jolloin vain se osapuoli joka herkemmin aistii yhteensopivuuden, ihastuu).
Joka tapauksessa: jos haluaa lisätä omaa todellista houkuttelevuuttaan parisuhdemarkkinoilla (= olla nykyistä useamman ihmisen kanssa yhteensopiva parisuhdekontekstissa), kannattaa miettiä toimivatko parisuhteet yleisesti ottaen paremmin kyynisen valittajan vai myönteisen oman onnensa sepän kanssa. Ja jos ei halua itseään muuttaa, pitää hyväksyä se, että niitä itselle sopivia partnereita on sitten juuri se määrä mikä niitä tällä hetkellä on olemassa.