Kuinka monta seurustelusuhdetta olet käynyt läpi?

[Lilo]

Jos et osaa muuta kuin peesata ympäriinsä leikkimässä palstapoliisia sanomatta mitään aiheesta, voisitko pysyä poissa?

Voin. Ja jos et uskalla arvostella ihmisiä omalla nimelläsi, suosittelen sinulle samaa.

[Pikku-Akka]

Pikkuakka: Mutta sekö jota eniten suret, ei ollut edes jompikumpi kihlatuistasi? Ja nyt sulla on mies ja lapsi, mutta 2,5 vuotta "kihloissa" eikä aviossa? Ja ekastakin kihlauksesta sanoit itse että se jäi KUN löysit uuden.

Mitä se "kihlaus" sulle tarkoittaa?
Ennenvanhaan Suomessa ja vieläkin sivistysmaissa kihlaus = lyhyt esivaihe ennen AVIOLIITTOA!

Mutta nykysyomi.. joo.. "juhannushäät" -tv -ohjelmassakin oli pareja, joilla oli kouluikäiset lapset ja selittivät: "Kun lapsetkin on jo noin isoja, ajateltiin että SAATTAISIHAN sitä naimisiinkin mennä"

Tuollainen tyhjä kihlaus on vastuuntunnon pakoilua ja eron valmistelua, vaikka velvollisuus jo tuossa vaiheessa olis PERHETTÄ kohtaan..

En usko, että naimisiinmeno muuttaisi suhteemme vakavuutta. On jo tässä vaiheessa niin paljon yhteistä ja rakkautta, ettei se avioliitto muuta mitään. Jotkut parit elävät avoliitossa koko elämänsä ilman avioliittoa täysin onnellisina.

Kihlaus todellakin on lupaus avioliitosta, eikä mikään tyhjä lupaus. Voihan sitä erota vaikka on naimisissakin?? Se on vain hieman työläämpää ja näin ollen kihloissaololla voi elää ns. koeavioliitossa. Jos ymmärrät? Lapsellamme on molemmat häntä ja toisiaan rakastavat vanhemmat. Avioliitolla muuttaisimme vain omistusoikeutta toistemme omaisuuteen. Sukunimetkään eivät vaihtuisi, kuten toisessa ketjussa sanoin.

Niin ja se jota eniten surin, ei ollut kumpikaan aiemmista kihlatuistani vaan ensirakkauteni. Ja korjaan väärää käsitystäsi: eka kihlattu jätti minut: kun löysi uuden, vielä avioliitossa olevan naisen.

Niin, että tässähän ne taustat sulle pikku hiljaa avautuu.

[Gattaca]

tämä säälittävä paska jauhaa samaa saatanan paskaanasa täällä..

Ei vaan sinä olet säälittävä paskaläjä joka jauhat paskaa.
Jo teidän suuttumus osoittaa, että kyllä te tiedätte, että elämänne on perseestä, jopa enemmän kuin mun elämä. Mutta aina suututaan totuuden sanojalle. Itsepuolustusta ettei teidän tarvi katsoa itseänne.

Kihloista tuli mieleen:
Kun taas kerran istuin baarissa, vastakkaisessa pöydässä istui mies, jolla oli SORMUS. Minusta oikealle taas oli kaksi misua, joista toinen teki lähtöä, toinen ei vielä lähtenyt, ja eka sanoi sille: "Ai sä haluut kunnon panoo, mä tajuun"

Kiertelin baaria, ja kuinka ollakaan takaisin tullessani se sormusmies ja paikalle jäänyt panohinkuvosu käpälöivät siinä pöydässä. Tyypillisenä kännitapanani yritin saada turpiini ja kysyin mieheltä:

"Onko tuo vihkisormus?"
Hän: "Ei kun kihlasormus".
Minä: "Ai tämä on sun kihlattus. Onnea!"
Hän: "Ei oo mun kihlattu"
Minä: "No mitävittuu sä siinä teet?"
Hän :"Ootko sä joku KRISTITTY?"
Minä: "Eikun pakana, melkein ateisti"

No joo, en jaksanut yrittää turpiinsaamista enempää..
AH.. siinäkin puhuttelussa jo rikoin NYKYAJAN hyväksyttyjä SOVINNAISTAPOJA ja HYVÄÄ KÄYTÖSTÄ vastaan?

[KisSandra]

Ei aikajärjestyksessä.

Muutamia lyhyitä seukkauskokeiluja (kuukaudesta ylös päin mutta hyvästi alle puolen vuoden).

1,5 avoliittoa (selite alemapana)

Ensimmäinen kanssa ensin 4kk seukkaus, sitten taukoa 5kk jonka jälkeen takaisin yhteen ja suunnilleen suoraan yhteenmuutto, onnea ja kurjuutta näin kesti sitten 1,5v. Kaikenkaikkiaan kuitenkin tämä ihminen vaikutti elämääni niin ikävissä kuin joskus alussa mukavissakin merkeissä yhteensä 8v ja 10kk. Sain eritasoista kiusausta ja häiriköintiä kokea viimeisimmän eron jälkeen 6v 8kk enemmän kuin vähemmän säännöllisin väliajoin.

Toinen avoliitto alkoi lyhyesti noin 1kk seukkauksella ja sit jo käytännössä asuttiin yhdessä seuraavat 6,5kk. Aiemmin luvattu selite; Miehellä oli kokoajan olemassa oma asunto mutta käytännössä heti alun jälkeen kaikki käyttötavarat siirtyivät mun luokse ja mies kävi omalla kämpällään max kerran viikossa postit tsekkaamassa, viipyen siellä max puoli tuntia noilla kerroilla. Lasken tapahtuneen vähintään puolittain yhdessä asumiseksi / avoliitoksi.

Eipä muuta.

Yhtään kertaan en ole saanut suhteessa olla aidosti onnellinen muutamaa kuukauta pidempää aikaa. Toivottovasti vielä joskus..

[tuike]

Jotta ei käsitettäisi minun hyökkäävän vain yhden ihmisen kimppuun:

LUTKA!!

LUTKA!!

LUTKA!!

Voi sua.

[Bluntly]

Ei.

[1108]

Ei vaan sinä olet säälittävä paskaläjä joka jauhat paskaa.
Jo teidän suuttumus osoittaa, että kyllä te tiedätte, että elämänne on perseestä, jopa enemmän kuin mun elämä. Mutta aina suututaan totuuden sanojalle. Itsepuolustusta ettei teidän tarvi katsoa itseänne.

Ai minä olen säälittävä? Tämä oli jo huono sinulta.

Olen loistavassa ammatissa, tienaan mukavasti, seurustelen ihanan naisen kanssa ja sinä väität että elämäni on PERSEESTÄ?!?!?!!?

Siis mitä vittua?

Onko nyt tästä luettavissa lopullinen sekoamisesi, laukkaa nyt sinne terveyskeskukseen ruinaan hoitoa. Nyt jo lupaan että en vittuunnu että verorahojani käytetään hoitamiseesi. Jos asiaan voisin vaikuttaa niin yrittäisin saada sinulle tripla lääkityksen.

Kun taas kerran istuin baarissa, vastakkaisessa pöydässä istui mies, jolla oli SORMUS. Minusta oikealle taas oli kaksi misua, joista toinen teki lähtöä, toinen ei vielä lähtenyt, ja eka sanoi sille: "Ai sä haluut kunnon panoo, mä tajuun"...... BLAA BLAA...

Niin ja kusipäähäsi ei pälkähtänyt että kuvottava ulkomuotosi ei vaikuttanut asiaan? Se ei riitä että olet idiootti, sinun pitää olla vielä rumakin.

Yo, stubido!!! Painu nyt jo vittuun täältä ja ihmisten jotka on tyytyväisiä elämäänsä olla rauhassa.

[hebuli]

No kai se sitten on pakko kun kaikki muutkin, jo ihan Gattacankin kiusaksi.

Ensin joitain aivan lyhyitä seurusteluyritelmiä. Sitten löytää naisen jonka uskoo olevan Se Oikea. Vuoden tutustumisjakso, tämän jälkeen pari vuotta avoliitossa, ja koska kaikki tuntuu edelleen niin oikealta, naimisiin. Erittäin Vakavaa ja tiivistä yhdessäeloa monta vuotta (en jaksa laskea). Suurin osa siitä ajasta on ihanata (mutta myös vuoristorataa) eikä osaa muuta henkilöä vierelleen kuvitellakaan, ja uskoo sen kestävän elämänsä loppuun asti.

Kaikesta huolimatta toisin kuitenkin käy, elämä heittelee. Pari kertaa yritetään yhteenpaluuta, kunnes minäkin avaan silmäni todellisuuteen eräiden sattumusten kautta. Exä nykyisin ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa, ilmeisen vakavaa tälläkin kertaa koska ovat ehtineet jo lisääntyäkin.

Tämän jälkeen lukuisia ans-kattoo-nyt-yritelmiä, kestäneet enimmillään joitakin kuukausia yhdessähengailuna. Kynnys yhteenmuuttamiselle kenenkään naisen kanssa tuntuu juuri nyt suht korkealta, vaikka toisiakin kausia on ollut ja välillä saatan hullaantuakin. Merkityksellisin naissuhde tällä hetkellä ystävyyspohjainen suhde naiseen (sekä muutamiin tämän naispuolisiin ystäviin), joka tuntuu enemmän siskolta kuin potentiaaliselta kumppanilta. Gattacalle tiedoksi että hän on Aito Lutka (lienen ainoa mies maailmassa jolle hän uskoutuu miesseikkailuistaan, aivan mahtavia tarinoita kerrottavana).

[Gattaca]

Olen loistavassa ammatissa

En tiedä missä, mutta varmaan alana ei merkitsisi minulle mitään.
Luuletko että on jumala taivaassa joka sanoo että se merkitsee jotain?

, tienaan mukavasti, '''

Entäs sitten?
Rahat haaskussa sinulla, mikään raha ei poista säälittävää tyhjyyttäsi.

seurustelen ihanan naisen kanssa ja sinä väität että elämäni on PERSEESTÄ?!?!?!!?

Tuskin se ihana on jos sinun kanssa seurustelee. Kivi tai kanto. Merkityksetöntä.

Mutta joo.. kuuntelethan sinä heviä kuten minäkin..
Säälittävää rajoittuneisuutta kyllä sekin, ettet muuta vaikuta kuuntelevan.

ÖITÄ!

[1108]

Jännää, ei jaksa enään vastata.

[Pikku-Akka]

ÖITÄ!

Tämän illan järkevin lausahduksesi. Öitä.

[Strange-Bob]

- Yksi puolen vuoden seurustelusuhde 29-vuotiaan miehen kanssa joskus silloin aikuisuuden kynnyksellä. Sitä ei kuitenkaan lasketa, koska suhde oli traumatisoiva.
- Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti vuoden. Pidin miestä heti elämäni rakkautena.
- Toinen seurustelusuhteeni on nykyinen, kohta on kituuteltu vuosi yhdessä.

Mutta itse pointti: oliko tällä ketjulla jokin tarkoitus?

[Exsat]

Joskus lukiossa 16-17-vuotiaana eka poikaystävä, insinööriopiskelija Tampereelta. Vähän sellainen kokeilumeininki, että mitä se seurustelu oikein onkaan. Homma kaatui omaan mahdottomuuteensa, ja aikuismaisesti lopetettiin suhde siten, että alettiin vaan välttelemään toisiamme. Oli muuten hankalaa, kun asuttiin samassa talossa ja käytiin samassa lähibaarissa (kun täytin 18, siis). Kesti vuoden tai pari on-off meiningillä. Molemmilla edelleen tästä kokeilusta traumoja, joita selvitellään vuotuisesti kännipuheluilla. Mä soittelin omani viime vuosituhannella, eksä on sitten ottanut vastuulleen tämän kuluvan.

Seuraava yritelmä vajaan vuoden päässä edellisestä. Avoliitto, kihlat ja häät suunniteltuna kutsuvieraslistoja myöten. Ongelmana oli vain se, että suhteemme muistutti enemmän kämppäkaveruutta kuin avoliittoa. Ahdistus tuli, ja sen mukana ero. Yhteensä kesti vajaa neljä vuotta.

Ja sitten tämä nykyinen, Reilu vuosi yhdessä josta reilut puoli vuotta saman katon alla.

Edellisten väleissä ei ole juurikaan ollut mitään seurusteluyrityksiä. Muutama vakipanohenkinen seuralainen sinne mahtuu, mutta näissäkään tapauksissa kumpikaan osapuoli ei ole elätellyt mitään visioita yhteisestä tulevaisuudesta. Sinkkuaikaa ensimmäisen seurustelun jälkeen ei kovin paljoa ole kertynyt, ja aika nopsaa eron jälkeen on joku viihdyttäjä/itsetunnonkohottaja jostain tullut tempaistua. Jos sitä joskus vielä sinkkumarkkinoille päätyy, niin osaa ehkä ottaa opiksi tästä.

[Elukka]

Jos et osaa muuta kuin peesata ympäriinsä leikkimässä palstapoliisia sanomatta mitään aiheesta, voisitko pysyä poissa?

Jos et uskalla vittuilla omalla nimellä, voisitko pysyä poissa?
[Osoitettu sille pelkurille joka tämän mustanikin takaa huuteli.]

[segma]

Ensin naurahdus Katkeralle Tilitykselle (Tm): Heh.

Sitten vastaus varsinaiseen kysymykseen, jolla pyritään syväluotaamaan porukan yksityiselämää: Yksi yritelmä, joka kaatui ihan omia aikojaan. Näin jälkeenpäin katsottuna ei olisi tullut mitään, kun oltiin ihan eri panoksilla liikenteessä ja vielä eri planeetalta. Pikkuhiljaa tuosta katastrofista toivun ja koetan katsoa maailmaa taas avoimin simmuin. Ikäähän on vasta 20v, joten kiire ei ole suuntaan eikä toiseen.

[NomenNescio]

mielestäni voi totta kai "seurustella", myös "vakavasti", vaikka ei asukaan yhdessä. Itse asuisin yhdessä vain avioliitossa.

Minusta vakavaan seurusteluun vaaditaan joko konkreettinen oman elämän jakaminen toisen kanssa tai vähintään sellaiseen tähtäävä asenne. Siis toki seurustelu voi olla vakavaa alusta asti, vaikka ei heti yhteen muutettaisikaan. Mutta sellaista seurustelua, jossa toinen tai kumpikaan osapuoli ei käytännössä tähtää elämänsä (ja myös arkensa) jakamiseen toisen kanssa, en määrittele vakavaksi..

Esimerkkinä oma elämäni:

Olen seurustellut yhden kerran yli 2 v, mutta silloinkaan emme asuneet yhdessä, mutta omassa mielessäni (ja uskoisin että ainakin alkuaikoina toisenkin) mielessä ja suunnitelmissa oli että elämää jatkettaisiin yhdessä pitkäänkin. Se kesti oman aikansa, mutta oli seurustelua, koska molemmat ajattelivat tulevaisuuden olevan yhteinen.

Kuten sanottua en ole seurustellut kuin kerran, MUTTA 10 vuoden aikana minulla on ollut neljä suhdetta (ei vakipanoja, eikä säätöja - vaan suhteita) jotka kuitenkaan eivät ole olleet seurusteluja. Niissä ei tehty tulevaisuudensuunnitelmia, kaikki ne ovat alkaneet jo aiemmin pitkään kestäneestä ystävyydestä, kyseisten kanssa olen jakanut arkipäivääni, joskus jopa ihan päivästä päivään, kunnes suhde on hiipunut - mutta ne jatkuneet aikansa ystävyyksinä suhteen jälkeenkin, kunnes tilanteet veivät erillensä. Kaiken kaikkiaan noitten suhteiden/ystävyyksien pituus on aina ollut kuukausia tai vuosia.
(Irtosuhteita tai yhden yön suhteita minulla ei ole yhtään, koska en yksinkertaisesti näe mitään syytä tyydyttää jotakuta tuntematonta miestä, kun en itse saa siitä mitään... kun tarvitsen luottamuksen ja tunteita nauttiakseni, enkä luota tuntemattomiin)

Mutta en laske yhtäkään noista neljästä suhteista vakavaksi enkä seurusteluksi. Tulevaisuutta en ole heidän kanssaan pitkälle suunnitellut, vaikka sillä tasolla ehkä joskus on tullut ajateltuakin että "pitäisiköhän? kun ystävyys toimii" mutta aina olen tiennyt syyt miksi ei kannata..
Noissa kaikissa on toinen osapuolikin on ollut samalla viivalla asian suhteen.


Sen verran voin sanoa vuosien muuttaneen katsantokantaani, että en enää näe syytä antaa ystävyyssuhteen kehittyä intiimille tasolle. Ei seksi ole tabu, mutta miksi vaivautua? Vain aistinautinnon takia?
Vaikka pidän sinkkuelämästäni ja olen tyytyväinen sen antamaan vapauteen (että voin etsiä työpaikan vaikka Norjasta), niin toisaalta ehkä voisin olla onnellisempi toimivassa parisuhteessa. Toimivassa suhteessa ei moinen tulisi edes mieleen.
Suoraan sanoen olen niin yksiavioinen, etten edes tuollaisen intiimiä kanssakäymistä sisältävän ystävyyssuhteen aikana tule katsoneeksi potentiaalisia partnereita, vaikkei sellainen suhde täytäkään henkisiä tai tunnetarpeitani. Eli vaikka tulisi huomattua joku että "onpa söpö", en tee asian eteen mitään, en vaivaudu edes juttelemaan kyseisen kanssa.


Eli lyhykäisyydessänsä täysin "suhteettomana" sitä sentään viitsii ehkä antaa toisen ymmärtää jossain vaiheessa että voisin ehkä olla kiinnostunutkin, vaikken sitten itse sitä ensi askelta ottaisikaan..

[RolloTomasi]

En ole seurustellut kertaakaan.

Nyt jälkikäteen tuntuu siltä, että olisi pitänyt tarttua niihin tilaisuuksiin, joita olisi ollut tarjolla 15- ja 16-vuotiaana, etten olisi täysin pudonnut Parisuhteilevan Maailman ulkopuolle. Nyt olen liian vanha aloittamaan ja koska minulla ei ole kokemuksesta kerääntynyttä taitoa, olen myös niin kömpelö, että se vaikuttaa arvoani alentavasti.

(Ennenkuin joku ehtii huomauttaa, että lähesty naisia ihmisiä, eikä potentiaalisina seurustelukumppaneina, vastaan, että kavereissani on paljon naisia, joita en edes voisi ajatella seurustelukumppaneina kuten en myöskään läheisintä ystävääni, joka hänkin on nainen.)

[Clay]

1 vakava suhde, noin yhdeksän kuukautta.

Yhteen muuttaminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta, koska omasta kämpästä tuli heti alussa jo lähinnä kaukotyöhuone. Yhteen muuttaminen oli hätiköityä, ja jo kohta alkoi ilmetä sellaisia oireita, että puheet tulevaisuudesta tuntuivat lähinnä huonolta farssilta. Eli en sitten tiedä kuinka vakavaksi suhdettani voi luonnehtia.

[AarneAnkka]

• Yksi kolmen kuukauden mittainen suhde, joka kaatui yhteensopivuusongelmiin elämäntapojen saralla (kyllä, on asioita joihin ei voi sopeutua hyvällä tahdollakaan). Erosimme hyvinä ystävinä.
• Yksi muutaman viikon säätö, josta luulin liikoja. Erosimme ystävinä.
• Nyt käynnissä muutama kuukautta jatkunut seurustelusuhde.

Siihen miksi olen liikkeellä niin myöhään on syy josta en ole kertonut kovinkaan monelle.

[Elppis]

- Nuorempana olin yhdessä parisen vuotta pari vuotta vanhemman pojan kanssa, ihan kiltti pussailusuhde.

- Kahden vuoden suhde, josta lähti kihlasormus metsään.

- 2,5 vuoden suhde jossa muutettiin vuoden jälkeen yhteen. Loppui ja alkoi ja loppui taas. Riitaiset välit vieläkin.

- 7kk suhde, tarkemmin ajatellessa tapailusuhde.

- Nykyinen on kestänyt nyt reilut 9kk ja yhdessä asutaan.

[Keikaus]

Pari, kolme kuukautta ekan poikaystävän kanssa 19-vuotiaana. En ole nähnyt enkä kuullut hänestä pitkään aikaan.

1,5 vuotta yhden ihanan pikkumiekkosen kanssa, viimeksi toissapäivänä juttelin hänen kanssaan. Monessa mielessä oikein hyvä mies, vaikka en takaisin ottaisikaan. Heh, ei kyllä ottaisi hänkään minua. Kivaa oli kasvaa nuoriksi aikuisiksi hänen kanssaan. Nykyään hänen kanssaan on ihanan rento ja turvallinen olo, kun ei tarvitse esittää tasapainoisempaa kuin on. Olin nimittäin todella pakko-oireinen ja ahdistunut, kun seurustelin hänen kanssaan ja hän kesti sen kuin mies.

Sitten parin kuukauden - puolen vuoden suhteita ehkä neljän eri miehen kanssa (peräkkäin, ei yhtä aikaa). Yksi brasilainen, yksi vantaalainen, yksi korialainen ja yksi kouvolalainen. Unohdinkohan jonkun?

Viimeisestä seurustelusuhteesta on kulunut jo varmaan viisi vuotta. Se välillä ihmetyttää minua.

[Turbohaltija]

En vastaa tähän kyselyyn. Ajattelin vain ilmoittaa, kun kuitenkin ihmettelitte.

[Edith]

En seurustele, koska haluan aina olla vapaa lutkailemaan Uusiksen kanssa, jos tilaisuus sattuisi ilmaantumaan.

[siia]

Jaahas..kaksi seurustelusuhdetta..
ensirakkauden kanssa 7kk yksissä.. niinQ sillee tosi teininä..
ja seuraavan kanssa kuluikin 13v joista viimeiset 8v kihloissakin..
Näiden lisäx ennen ja jälkeen muutamaa tapaillut, mut seurustelu nou thanks niinQ oo iskeny..

[mustaenkeli]

Yksi avoliitto, yksi reilun parin vuoden seurustelu ja yksi reilun vuoden säätely.
Ja sitten niitä muita erinäisiä säätöjä ja sekoiluja ilan senkäään vertaista sitoutumista.