"Ollaan vaan kavereita"

[Mylwin]

Aivan. Epämiellyttävien asioiden kohtaaminen on yleensä kannattavampi vaihtoehto kuin niiltä pakeneminen.

Paras vaihtoehto on silti unohtaminen. Se on tosin taitolaji.

[Vadim]

Meillä on koulussa 3453453 esimerkkiä täysin katteellisesta itseluottamuksesta, joka on johtanut öykkäröintiin. Itsevarmuuden ja nöyryyden tasapaino kai lienee se avain sivistykseen.

Kumma kyllä, olen ollut huomaavinani, että jotain joskus saavuttaneilla miehillä on merkillistä taipumusta öykkäröintiin, varsinkin Suomessa.

Luulisin sikäli olevani moisesta vapaa, että pidän johdonmukaisesti kaikkia saavutuksiani melko mitättöminä. Kompensoin tämän vaatimattomuuteni tietysti käyttäytymällä muuten huonosti ja joskus arrogantisti, mitä kyllä häpeän kohtuullisesti jälkikäteen.

[Vadim]

Aivan. Epämiellyttävien asioiden kohtaaminen on yleensä kannattavampi vaihtoehto kuin niiltä pakeneminen.

Mihin muuten perustuu usko, että ikävät asiat pitää poikkeuksetta kohdata jollain tavoin?

[RolloTomasi]

Ja harvemmin sen ymmärtäminen johtaa samanlaisiin tuntemuksiin omasta riittämättömyydestä kuin pelkkä torjutuksi tuleminen.

Minua kiinnostaisi tietää, mikä tunne on naisten vastine sille, että mies tuntee itsensä eunukiksi. Tai sille, että torjutuksi tulemisen tunnetta parhaiten helpottaisi kastraatio.

[Aito_Johanna]

Minua kiinnostaisi tietää, mikä tunne on naisten vastine sille, että mies tuntee itsensä eunukiksi. Tai sille, että torjutuksi tulemisen tunnetta parhaiten helpottaisi kastraatio.

No minä ajattelin joskus Elämäni Rakkautta (muka, hah) surressani, että olisi hyvä, jos apteekista saisi pillereitä, jotka poistaisivat ihmisestä läheisyyden kaipuun yms. elämää vaikeuttavat tunteet.

[RolloTomasi]

No minä ajattelin joskus Elämäni Rakkautta (muka, hah) surressani, että olisi hyvä, jos apteekista saisi pillereitä, jotka poistaisivat ihmisestä läheisyyden kaipuun yms. elämää vaikeuttavat tunteet.

Ai. Minäkin olen tuon suuntaisia ajatellut, mutta en kuitenkaan apteekista saatavina pillereinä. Ennemminkin olen usein pohtinut, että miten saisi mielensä sellaiseen tilaan, ettei olisi tunteita ollenkaan ja näkisi toiset ihmiset vain mekaanisina koneina tai numerosarjoina, tai oikeastaan kokisi koko maailman niin. Tunteethan ovat lopulta tarpeettomia.

[BrianW]

'vain kaveruuteen'.

Kiva ihastuneena tyytyä vaan kaveruuteen ja katsoa vierestä, kun oma kaveri vie ihastuksen kohteen sun nenän edestä

Tässä se taitaa olla tiivistetysti sanottuna.

Lukaisin keskutelut läpi ja näyttäisi siltä, että tämä kaveruusjuttu on naisille helpompi.

Minulla on kyllä naispuolisia ystäviä, jotka jakautuvat eri luokkiin:

Muutama, jotka ovat kyllä hyviä tyyppejä, mutta joita en muuten koe puoleensavetävinä. Ei kyllä ystävinä kärkipäästä.

Off-limits-tapaukset kuten ystävieni, vaimot, tyttöystävät tms. Joskus kyllä on ollut hilkulla sortuminen kiusaukseen. Kuten Oscar Wilde totesi "Voin vastustaa kaikkea muuta paitsi kiusausta".

Entiset seurustelukumppanit/tyttöystävät, joiden kanssa on ollut aikansa mukavaa, mutta on sitten erottu ja jälkeenpäin todettu, että hyvä ratkaisu.

Nämä muutamat exät ovat osoittautuneet ehdottomasti parhaiksi ystäviksi ja olen ystävä myös nykyisten miestensä kanssa.

[urpiainen]

olen usein pohtinut, että miten saisi mielensä sellaiseen tilaan, ettei olisi tunteita ollenkaan ja näkisi toiset ihmiset vain mekaanisina koneina tai numerosarjoina, tai oikeastaan kokisi koko maailman niin. Tunteethan ovat lopulta tarpeettomia.

http://www.valt.helsinki.fi/katal/
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.

[RolloTomasi]

http://www.valt.helsinki.fi/katal/
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.

Minulla olisi paljon opittavaa ekonometriikasta ainakin Exsatilta.

[Exsat]

http://www.valt.helsinki.fi/katal/
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.

Minulla olisi paljon opittavaa ekonometriikasta ainakin Exsatilta.

Ekonometriikasta en tiedä, mutta edellä kuvailtuun pääsee ihan helposti hankkimalla sellaiset lapsuudentraumat, että päättää jo kymmenvuotiaana, että on parempi, jos ei tunne liikaa. Muutamia miinuspuoliakin tosin löytyy, mutta ahkeralla harjoittelulla ne saa kätevästi työnnettyä jonnekin taka-alalle niin, etteivät ne ajoittaista itsetuhoisuutta kummemmin pääse häiritsemään.

[killkill]

Tunteethan ovat lopulta tarpeettomia.

Ihmeen paljon jaksat Rollo käyttää aikaa elokuvien parissa - selluloidiviihdehän ei millään muotoa pyri koskettamaan katsojaansa tai vetoamaan hänen tunteisiinsa

[RolloTomasi]

Ekonometriikasta en tiedä...

Anteeksi, erehdyin. Ymmärrät vain korkeamman tason matematiikkaa?

Muutamia miinuspuoliakin tosin löytyy, mutta ahkeralla harjoittelulla ne saa kätevästi työnnettyä jonnekin taka-alalle niin, etteivät ne ajoittaista itsetuhoisuutta kummemmin pääse häiritsemään.

Itsetuhoisuus sekin on tunteiden aiheuttamaa (kuten sekin että pidät jostakin).

selluloidiviihdehän ei millään muotoa pyri koskettamaan katsojaansa tai vetoamaan hänen tunteisiinsa

Mutta se ei tee tunteita tarpeellisiksi.

[nojoojust]

Mutta se ei tee tunteita tarpeellisiksi.

Superpallot tekevät tunteet tarpeellisiksi. Jos on ollut huono päivä, lohduttaa Porvoon S-marketin superpalloautomaatin ulos pullauttama pallo paljon. Niitä haetaan kun päivät ovat helvettiää, otetaan muovipussi mukaan ja rikotaan 50,- euroiksi. Sitten ihaillaan 50 uutta hienoa palloa, aina siellä on vähintään 1 tai 2 uudenlaista ja hienoa. Jos taas on ollut iloinen päivä, on yksi superpallo suorastaan piste iin päälle. Silloin valitaan mittari tarkkaan, Oulunkylä S-market on hyvä, kuten myös yksi niistä moottoritiehuoltamoista minkä tahansa moottoritien varrella. Silloin metsästetään harvinaisuutta, palloa jonka sisällä on nukke, kaalimato, hämähäkki, lehmä tai kartano.

Kotona kun vielä ripustaa kattoon katiskan, ja sijoittelee kaikki superpallot sen sisään, on harvinaisen helppoa saada aikuiset ihmiset leikkimään:
"Entä jos mä vedän tästä?" PLOK-PLOK-PLOK-PLOK-PLOK...

[RolloTomasi]

Superpallot tekevät tunteet tarpeellisiksi. Jos on ollut huono päivä, lohduttaa

Eivät tee. Koska jos ei ole tunteita, ei tarvitse lohdutusta huonoon päivään, eikä sellaista voisikaan saada.

[nojoojust]

Superpallot tekevät tunteet tarpeellisiksi. Jos on ollut huono päivä, lohduttaa

Eivät tee. Koska jos ei ole tunteita, ei tarvitse lohdutusta huonoon päivään, eikä sellaista voisikaan saada.

Kyllä ne tunteet ovat, ne eivät vain jaksa kaivautua esiin. Itse asiassa noilla superpalloilla oli ihan oikea funktio, ne katkaisivat ne jumittavat ajatuskuviot ja pakottivat välttämään tavallista kaavamaista kaupassakäyntiä. Kaupassa-käyntiin saattoi liittyä jopa (kaupan ulkopuolelta ostettujen) pallojen sijoittelu kaikkiin taskuihin, sukkiin, kenkiin, pipon alle ja vaikka hihoihin. Aina jokin niistä karkasi, ja kun sen oli napannut, oli eksynyt pois masennuksesta.

Lääkärit tekevät tuota eksytystä sähköhoidolla, eli hoidon tavoitteena on saada pois tietyt käyttäytymismallit, joiden taipumuksiin kuuluu masennuksen vaikeuttamisen.

Mutta kuten sanottu, jokin tuollainen täysin merkityksetön asia (kuten autojen rekisterikilpien keruu), jonka perusominaisuus ilahduttaminen on, toimii erinomaisena masennuksenkarkoittajana.

[RolloTomasi]

Kyllä ne tunteet ovat, ne eivät vain jaksa kaivautua esiin.

Mutta huomaat varmaan itsekin, että perustelet tunteiden tarpeellisuutta vain esittämällä erilaisia tunteita.

Et ole onnistunut perustelemaan niiden tarpeellisuutta.

[Zeb]

...huomaat varmaan itsekin, että perustelet tunteiden tarpeellisuutta vain esittämällä erilaisia tunteita.

Et ole onnistunut perustelemaan niiden tarpeellisuutta.

Tunteet ovat ihmiselle (ja uskoakseni myös eläimelle) motiivi tehdä yhtään mitään. Puhdas järkeily ei siihen riitä, vaikka usein järkeilemällä selvitämmekin itsellemme miten kannattaa toimia saadakseen positiivisia tunteita.

Mikäli mikään ei tunnu miltään, niin miksi yleensä nousta sängystä ? (Liippaa ohesta myös depression ydinkysymyksiä.)

[eps]

...huomaat varmaan itsekin, että perustelet tunteiden tarpeellisuutta vain esittämällä erilaisia tunteita.

Et ole onnistunut perustelemaan niiden tarpeellisuutta.

Tunteet ovat ihmiselle (ja uskoakseni myös eläimelle) motiivi tehdä yhtään mitään. Puhdas järkeily ei siihen riitä, vaikka usein järkeilemällä selvitämmekin itsellemme miten kannattaa toimia saadakseen positiivisia tunteita.

Mikäli mikään ei tunnu miltään, niin miksi yleensä nousta sängystä ? (Liippaa ohesta myös depression ydinkysymyksiä.)

Lisäksi tunteet ovat lajille tärkeät. Ilman tunteita ei osattaisi pelätä vaaraa, ei haluttaisi lisääntyä, ei hoidettaisi jälkeläisiä eikä ylipäänsä tehtäisi mitään, mikä tuottaa mielihyvää.

Lisäksi tunteeton elämä on hemmetin tylsää. Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen.

e.

[RolloTomasi]

Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen.
e.

Siltä se varmaan näyttää sinulle.

[slam]

Ollaan vain kavereita toteamus on usein kuitenkin usein vain halu päästä kauemmaksi kimppuun käyvästä ihmisestä...

[Exsat]

Ekonometriikasta en tiedä...

Anteeksi, erehdyin. Ymmärrät vain korkeamman tason matematiikkaa?

Jotain mä en nyt selvästikään ymmärrä.

[RolloTomasi]

Jotain mä en nyt selvästikään ymmärrä.

En muuten ymmärrä minäkään.

[EveryWoman]

No yritetään nyt jotenkin kuvailla itseluottamusta. Itseluottamus johtuu itsetuntemuksesta. Siitä, että tietää mitä haluaa ja miten parhaiten haluamansa saavuttaa.

Haluamansa saavuttaminen ei tosin ole vain itsensä tuntemisesta kiinni, vaan vahvasti tilannesidonnaista.

En puhunut lopputuloksesta vaan keinoista. Itsevarma henkilö tietää, mikä on paras tapa saavuttaa haluamansa. Eri asia on se, toimiiko se paraskaan tapa. Olen silti valmis väittämään niinkin, että mitä paremmin tietää mitä todella haluaa, sitä varmemmin sen myös saavuttaa käytännössä. Hullunkurista?

Tämä siksi, että itsensä tunteva ihminen ymmärtää olevansa itsekin onnellisempi silloin kun ei vahingoita muita (ja lisäksi osaa ja uskaltaa toteuttaa tätä käytännössä).

Tulevathan jotkut ihmiset onnelliseksi (mikä nyt on sitten se onnellisuuden absoluuttinen käsite? voiko sellaista edes määrittää?) vaikka tietävätkin vahingoittavansa muita.

Eivät ainakaan minun määritelmälläni. Kuinka monta kokonaisvaltaisesti onnellista ihmistä tiedät, jos olet itsellesi niin rehellinen kuin kykenet? Minä en taida tietää kuin yhden tai kaksi (ja korkeintaan kolme), joita oikeasti pidän onnellisina. Sen näkee heistä ja sen tuntee heidän läheisyydessään. Sitä ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta (enkä nyt tarkoita sellaista ällöä päälleliimattua jenkkifilmaamista). Enkä tiedä yhtäkään ihmistä, jonka mielestä nämä tyypit eivät olisi onnellisia. Sattumoisin he ovat tuntemistani ihmisistä myös kaikkein vähiten muita ja itseään vahingoittavia.

Käsitykseen, että pelkästään tekemällä hyviä asioita voi tulla onnelliseksi, en oikein jaksa uskoa.

Sitä käsitystä ei voi perustella, mutta sen voi todeta käytännössä. Mitä vähemmän vahingoittaa itseään ja muita, ja mitä enemmän rakastaa itseään ja muita, sitä onnellisemmaksi olo muuttuu. En tiedä miksi näin käy, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Minulle riittää että se toimii.

...vihaankin perinteistä filosofista analogioihin ja olettamuksiin perustuvaa väittelyä (vaikkapa turkistarhausketjussa) konkreettisista asioista. Näissä väittelyissä ei mitata asioiden oikeutta tai mielipiteitä, vaan sitä kuka keksii parhaat sutkautukset ja vertauskuvat.

Tämä nyt on tosi OT, mutta: on hyvä muistaa että se, mikä Äksästä näyttää yllä kuvaillulta, voi Yylle olla juurikin sitä asioihin perustuvaa keskustelua. Itse en esimerkiksi ole yhtään kiinnostunut keskustelemaan pelkän retoriikan vuoksi, vaikka minun toistuvasti väitetäänkin niin tekevän.

Tuossa onkin sitten varmaan kyse siitä katteettomasta itseluottamuksesta, jota en itsevarmuudeksi haluaisi edes nimittää, koska se on loppujen lopuksi tyhjää (ja saattaa johtaa jopa tuohon mainittuun öykkäröintiin).

Meillä on koulussa 3453453 esimerkkiä täysin katteellisesta itseluottamuksesta, joka on johtanut öykkäröintiin.

Kerro niistä yksi?

[EveryWoman]

No yritetään nyt jotenkin kuvailla itseluottamusta. Itseluottamus johtuu itsetuntemuksesta. Siitä, että tietää mitä haluaa ja miten parhaiten haluamansa saavuttaa.

Hetkinen nyt. Jos tässä kuvaillaan puoleensavetävää ominaisuutta, niin tässä on tietysti se ongelma, että henkilö, joka pitää sinua todella puoleensavetävänä olentona ja tietää mitä tahtoo, saattaa käyttäytyä melko sattumanvaraisesti ja vaikuttaa kaikkea muuta kuin itseensä luottavalta juuri tästä syystä, ilman että sillä on mitään tekemistä itsetuntemuksen kanssa.

Mahdollisesti tästä johtuu käsitys, että öykkärimäinen käytös vetoaa naisiin, koska epäilemättä jostain aina tupsahtaa joku nokkelasanainen ja ylimielinen helppoheikki, joka korjaa potin ja jättää änkyttävän, hikoilevan ja pahoinvoivan kilpakumppaninsa pohtimaan "Oi miksi, oi miksi".

Mmm.. Änkytys, hikoilu, pahoinvointi ja kohteen lähteminen ylimielisen helppoheikin matkaan kuulostavat kyllä vähän siltä, että ihastuksen kohde on idealisoitu aivan liian kaukaisiin sfääreihin, ts. häntä ei oikeastaan edes kunnolla tunneta ihmisenä. Ja jos häntä ei tunneta, hänen haluamisensa on vähintään osittain perusteetonta. Eli ei oikeastaan tiedetä mitä halutaan (tai halutaan jotakin epätodellista, miten päin vain). Sellainen tilanne on epätasapainoinen ja omiaan ajautumaan karille.

[EveryWoman]

Aivan. Epämiellyttävien asioiden kohtaaminen on yleensä kannattavampi vaihtoehto kuin niiltä pakeneminen.

Mihin muuten perustuu usko, että ikävät asiat pitää poikkeuksetta kohdata jollain tavoin?

Jos niitä ei kohtaa, ne jäävät turmelemaan henkilön onnellisuutta. Eli ei pidä, vaan kannattaa. Ihminen on eräänlainen monimutkainen orgaaninen robotti. Jos jokin pikku osanen irtoaa tai menee epäkuntoon, robotti saattaa jatkaa toimintaansa vielä pitkään vaikka vikaa ei korjattaisikaan. Mutta mitä enemmän noita korjaamattomia osia kasaantuu, sitä epävarmempaa toiminta on, ja jonakin päivänä todennäköisesti robotti vinksahtaa lopullisesti tai pysähtyy. Etukäteen ei voi tietää, miten minkäkin osan korjaamatta jättäminen vaikuttaa, joten suositeltavinta on korjata niitä sitä mukaa kun vikoja ilmenee. Ei se sen kummempaa ole.