"Ollaan vaan kavereita"

[EveryWoman]

Me olemme tuntevia olentoja. Jos tunteet poistetaan meistä, jäljelle ei jää mitään erityisen olennaista.

Ilmeisesti tuon takia ihmiset eivät halunneet muuttua palkoihmisiksi. Tunteet ovat ihmisyyden olennaista ydintä.

Palkoihmisiksi? Mitä ne ovat?

Elämä olisi aivan mahdottoman monimutkaista, hankalaa ja turhaa ilman tunteita.

Elämä on muutenkin turhaa.

Riippunee näkökulmasta.

Kaikkein vaikeinta olisi kuitenkin motivoitua laskemaan tulitikkuja yhteen

Eiväthän kellon viisaritkaan ole motivoituneita näyttämään aikaa. Ne vain näyttävät, koska kellon koneisto on rakennettu niin. Ei se tarvitse motivaatiota tai unelmia.

Juu mutta ihmisen koneisto taas on rakennettu niin, että ilman tunteita se ei toimi. Jos ihmisestä haluttaisiin tehdä tunteeton kone, mieli ja sen mukanaan tuoma itseohjautuvuus pitäisi poistaa samalla. Nämä pitäisi korvata jollakin algoritmilla, joka ohjaisi ihmisen toimintaa ennalta määritellysti (äh, kohta joku wannabe-filosofi pyyhältää paikalle väittämään, että toimintamme on muutenkin ennaltamäärättyä). Mutta jos olisimme mielettömiä ja tunteettomia koneita, emme tiedostaisi omaa olemassaoloamme, joten tämänhetkisen todellisuuden näkökulmasta olisimme as good as dead. Heijastaako ajattelusi halua kuolla tai lakata olemasta?

[EveryWoman]

Tästä on helppo tehdä pieni ajatusleikki. --- ihmiseksi minä en häntä kutsuisi.

Samaa mieltä.

[RolloTomasi]

Palkoihmisiksi?

Juu mutta ihmisen koneisto taas on rakennettu niin, että ilman tunteita se ei toimi.

Heijastaako ajattelusi halua kuolla tai lakata olemasta?

Palkoihmiset (pod people) ovat ihmisiä ilman tunteita tieteiskauhuelokuvassa Invasion of the Body Snatchers vuodelta 1956 (ja sen uusintaversioissa '78 ja '93).

Minusta ihmisen koneisto voisi toimia tuollaisen ennaltamääritellyn algoritmin ohjaamana. Toki olisimme yhtä kuin kuolleita tai kuin numerosarjoja.

Ajatteluni toki saattaa heijastaa halua lakata olemasta (tai jopa kuolla). Ei se ole mitenkään uusi ajatus minulle edes tiedostetusti, ja ajatus tunteettomuudesta saattaa hyvinkin olla vahvasti sidoksissa siihen.

[EveryWoman]

Palkoihmiset ovat ihmisiä ilman tunteita tieteiskauhuelokuvassa Invasion of the Body Snatchers vuodelta 1956 (ja sen uusintaversioissa '78 ja '93).

Mahtavaa!

Minusta ihmisen koneisto voisi toimia tuollaisen ennaltamääritellyn algoritmin ohjaamana. Toki olisimme yhtä kuin kuolleita tai kuin numerosarjoja.

Voisi toimia, mutta mistä näkökulmasta? Mikä olisi toimivuuden mittarina? Lajin säilyminen?

Ajatteluni toki saattaa heijastaa halua lakata olemasta (tai jopa kuolla). Ei se ole mitenkään uusi ajatus minulle edes tiedostetusti, ja ajatus tunteettomuudesta saattaa hyvinkin olla vahvasti sidoksissa siihen.

Vaikka en voi taikoa sinua terveeksi, voinnillasi on minulle väliä. Uskotko? Luulenpa, että nuo kasaantuneet padot murtuvat vielä ja vievät lopulta kaiken keräämänsä liejun mukanaan. Sinussa on elämää, vaikka et aina itse sitä huomaisikaan. Sinä rakastat maailmaa. Mene ulos ja katso sitä silmiin.

[RolloTomasi]

Voisi toimia, mutta mistä näkökulmasta? Mikä olisi toimivuuden mittarina? Lajin säilyminen?

Ehkä juuri lajin säilyminen. Tai syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen. Maapallolla on eläinlajeja, joiden ainoat toiminnot näyttävät olevan nuo kolme ja ne lajit näyttävät toimivan vain niitä varten, osana ravintoketjua.

Vaikka en voi taikoa sinua terveeksi, voinnillasi on minulle väliä. Uskotko? Luulenpa, että nuo kasaantuneet padot murtuvat vielä ja vievät lopulta kaiken keräämänsä liejun mukanaan. Sinussa on elämää, vaikka et aina itse sitä huomaisikaan. Sinä rakastat maailmaa. Mene ulos ja katso sitä silmiin.

Kaikkien kirjoittamiesi viestien jälkeen ja niitä luettuani joko uskon siihen, tai sitten olet erittäin pitkäjänteinen valehtelija, mutta en näe mitään syytä sille, että valehtelisit, joten uskon.

Joku sanoi kerran, että elokuvan tekemiseen tarvitaan koko maailma. Jos näin on, niin silloin elokuvat ovat ikkuna koko maailmaan, ja jos rakastan elokuvia, niin silloin rakastan maailmaa. Joten olet oikeassa. Valitettavasti minulla on kuitenkin sellainen tunne, ettei maailma - se ikkunan takana oleva - halua minua luokseen.

Mitä elämään tulee, en tiedä kuinka paljon sitä on jäljellä kaikkien näiden patojen keskellä. Olo on kuin uimarilla, joka ei jaksa polskia takaisin rantaan eikä saa edes otetta läheisestä pelastusrenkaasta.

[nojoojust]

Voisi toimia, mutta mistä näkökulmasta? Mikä olisi toimivuuden mittarina? Lajin säilyminen?

Ehkä juuri lajin säilyminen. Tai syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen. Maapallolla on eläinlajeja, joiden ainoat toiminnot näyttävät olevan nuo kolme ja ne lajit näyttävät toimivan vain niitä varten, osana ravintoketjua.

Jos ihmisiä katsoo ymmärtämättä kieltä ja käsite- sekä symbolimaailmaa, näyttävät ihmisenkin ainoat toiminnot olevan syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen. Muurahaiset rakentavat suhteessa valtavampia pilvenpiirtäjiä kuin ihmiset, joten edes näkyvät saavutukset eivät ole mikään osoitus siitä, että ihmiset olisivat jotain edistyneempää.

Joku sanoi kerran, että elokuvan tekemiseen tarvitaan koko maailma. Jos näin on, niin silloin elokuvat ovat ikkuna koko maailmaan, ja jos rakastan elokuvia, niin silloin rakastan maailmaa. Joten olet oikeassa. Valitettavasti minulla on kuitenkin sellainen tunne, ettei maailma - se ikkunan takana oleva - halua minua luokseen.

Maailma ei ole mikään yhtenäinen, ikkunan ulkopuolella oleva kokonaisuus, vaan monipuolinen, epäjohdonmukainen ja sekava sotku, jonne mahtuu ihan hyvin, kun vain uskaltaa yrittää. Jos vertaa sinun ja Gattacan tilanteiden eroa, on sinulla paremmat edellytykset tulla toimeen maailman kanssa, koska et johdonmukaisesti vihaa ja halveksi sitä, vaan lähinnä olet epävarma ja huolissasi. Kyllä maailma haluaa sinut luokseen.

Mitä elämään tulee, en tiedä kuinka paljon sitä on jäljellä kaikkien näiden patojen keskellä. Olo on kuin uimarilla, joka ei jaksa polskia takaisin rantaan eikä saa edes otetta läheisestä pelastusrenkaasta.

Taas kerran vetoan omiin kokemuksiini masennuksenjälkeisestä elämästä. Suurin osa ystävistä on kadonnut, oman elämän rutiinit ovat hakusessa, työn suhteen epävarmuus omasta osaamisesta on suurta, oma identiteetti on epäselvä. Mutta silti ei ahdista. Tavallaan tämä on uusi alku, kaikki riippakivet ovat poissa, joten elämäänsä voi alkaa kehittää haluamaansa suuntaan ja jaksamista riittää toteuttamiseenkin. Ne ystävyyden arvoiset ystävät ovat edelleen kuvioissa, eikä tarvitse pelätä että mikään karkoittaisi heitä. Takaisin rantaan ei edes kannata polskia, jos vastaranta onkin lähempänä. Pelastusrengastakaan ei tarvitse, koska taas jaksaa uida.

[EveryWoman]

Voisi toimia, mutta mistä näkökulmasta? Mikä olisi toimivuuden mittarina? Lajin säilyminen?

Ehkä juuri lajin säilyminen. Tai syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen. Maapallolla on eläinlajeja, joiden ainoat toiminnot näyttävät olevan nuo kolme ja ne lajit näyttävät toimivan vain niitä varten, osana ravintoketjua.

Ne lajit eivät kuitenkaan merkittävästi muuta ympäristöään kuten ihminen tekee. Jotta ihmisen kehittämillä muutoksilla olisi jokin rakentavuuteen tähäävä suunta, hän tarvitsee tunteita ohjaamaan toimintaansa (muussa tapauksessa laji tuhoaa itse itsensä). Muille eläimille riittävät impulssit (suurimmaksi osaksi ja ainakin näin ulkoapäin katsottuna). Ympäristön muokkaamisessa ja muokkausmenetelmien kehittämisessä (= tieteen edistämisessä) ei ole pointtia, jos tavoitteena on pelkästään syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen. Tällaiselle eliölle se olisi turhaa energianhukkaa.

Vaikka en voi taikoa sinua terveeksi, voinnillasi on minulle väliä. Uskotko? Luulenpa, että nuo kasaantuneet padot murtuvat vielä ja vievät lopulta kaiken keräämänsä liejun mukanaan. Sinussa on elämää, vaikka et aina itse sitä huomaisikaan. Sinä rakastat maailmaa. Mene ulos ja katso sitä silmiin.

Kaikkien kirjoittamiesi viestien jälkeen ja niitä luettuani joko uskon siihen, tai sitten olet erittäin pitkäjänteinen valehtelija, mutta en näe mitään syytä sille, että valehtelisit, joten uskon.

Aivan mahtava vastaus!! *rutistaa Rolloa innoissaan*

Joku sanoi kerran, että elokuvan tekemiseen tarvitaan koko maailma. Jos näin on, niin silloin elokuvat ovat ikkuna koko maailmaan, ja jos rakastan elokuvia, niin silloin rakastan maailmaa. Joten olet oikeassa. Valitettavasti minulla on kuitenkin sellainen tunne, ettei maailma - se ikkunan takana oleva - halua minua luokseen.

Donald Kaufman Spike Jonzen elokuvassa Adaptation (2002): You are what you love - not what loves you. Kenelläkään ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta estää sinua rakastamasta maailmaa.

Mitä elämään tulee, en tiedä kuinka paljon sitä on jäljellä kaikkien näiden patojen keskellä. Olo on kuin uimarilla, joka ei jaksa polskia takaisin rantaan eikä saa edes otetta läheisestä pelastusrenkaasta.

Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, vaikka itsellänikin on kokemusta eräänlaisesta luovaan prosessiin kuuluvasta masennuksesta, joka ymmärtääkseni voi helpostikin toimia alkusysäyksenä krooniselle depressiokierteelle (ja vaikka ystäväni kertoo varsin samantyyppisistä tuntemuksista kuin sinäkin). Miten olisi, jos viettäisit yhden päivän heräämisestä nukahtamiseen asti teeskennellen ei-masentunutta? Puhun nyt siis toiminnasta ja teoista, eräänlaisesta näytelmästä. Kirjoita itsellesi rooli, jossa olet iloinen, tyytyväinen, tunteikas Rollo, ja näyttele sitä yhden kokonaisen päivän ajan. Älä sano ettei se kuitenkaan mitään auta äläkä aseta touhulle mitään laatuvaatimuksia. Älä tee sitä minkään tavoitteen saavuttamisen vuoksi, vaan toiminnan itsensä vuoksi. Älä mieti itsesi pelastamista vaan toimi, elä. Lakkaa pusertamasta, vajoa pinnan alle, ja huomaat että osaat hengittää vedessä.

[RolloTomasi]

Jos ihmisiä katsoo ymmärtämättä kieltä ja käsite- sekä symbolimaailmaa, näyttävät ihmisenkin ainoat toiminnot olevan syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen.

Mutta miksi pitäisi olla jotain muuta kuin nuo kolme?

Maailma ei ole mikään yhtenäinen, ikkunan ulkopuolella oleva kokonaisuus, vaan monipuolinen, epäjohdonmukainen ja sekava sotku, jonne mahtuu ihan hyvin, kun vain uskaltaa yrittää. Jos vertaa sinun ja Gattacan tilanteiden eroa, on sinulla paremmat edellytykset tulla toimeen maailman kanssa, koska et johdonmukaisesti vihaa ja halveksi sitä, vaan lähinnä olet epävarma ja huolissasi. Kyllä maailma haluaa sinut luokseen.

No kyllähän sen monipuolisuuden huomaa. Vai väitätkö että Kubrickin, Hitchcockin, De Sican, Eisensteinin, Fellinin, Godardin, Antonionin, Fordin, Hawksin, Kurosawan, Bergmanin, Tarkovskin, Spielbergin, Bunuelin, Cronenbergin, Langin ja vaikkapa Aki Kaurismäen maailmat olisivat samanlaisia?

Toki minulla on paremmat edellytykset tulla toimeen maailman kanssa kuin Gattacalla, syistä jotka sanoit, ja minulla on asiat paremmin nyt kuin itselläni kaksi vuotta sitten ja paljon paremmin kuin kolme. Ajatellaan tilannetta vaikka niin, että kaksi vuotta sitten kävin terapeutilla (hänestä ei ollut paljon apua), mutta lopetin kahden käynnin jälkeen, koska ajattelin hänen olevan viholliseni. Nyt lähestyn terapeuttia ihmisenä, joka saattaisi auttaa.

Ymmärrän, että minun ongelmani ovat minun ongelmiani, eivät maailman, eikä siksi ole järkevää vihata maailmaa. Toki olen huolissani, jos sitä sanaa haluat käyttää, ja epävarma.

Jos maailma haluaa minut luokseen, sen täytyy ottaa minut huomioon.

Taas kerran vetoan omiin kokemuksiini masennuksenjälkeisestä elämästä... Takaisin rantaan ei edes kannata polskia, jos vastaranta onkin lähempänä. Pelastusrengastakaan ei tarvitse, koska taas jaksaa uida.

Jaksamista sinulle elämässäsi masennuksen jälkeen. Toivottavasti saat loputkin asiat kuntoon. On ilahduttavaa kuulla, ettei sinua enää ahdista ja että olet selvinnyt.

Ehkä minä saan harmauden päältäni jonakin päivänä. Toivottavasti saan voitettua sosiaaliset pelkoni. Koskaan en luovuttaja ole ollut. Niiden voittamiseen tarvitsen nyt jotain sellaista, mihin tarvitsen muiden apua. Matkaa on tehty ja, kuten sanoin, asiat ovat paremmin ja edellytykset ovat kunnossa. (Vaikka minusta tuntuu nyt, että olen menettämässä yhden osan.)

Silti uisin mieluummin takaisin sinne mistä lähdin, koska se on parempi paikka kuin vastaranta. Virta vain näyttää vievän kovemmin kohti vastarantaa, vaikka olenkin onnistunut uimaan vastavirtaan jonkin verran, enkä pidä siitä, mitä vastarannalla näen. Siksi uisin mieluummin takaisin, jos se edes on mahdollista. Edes vähän matkaa. Vähän matkaa enemmän. Jos en pääse sinne, mistä lähdin, pelastusrengas helpottaisi. Toisaalta vastarannallakin voisi elää, jos aurinko paistaisi ja ihmiset ymmärtäisivät. Mutta se on maanjäristysaluetta ja sellaisen sattuessa pakopaikasta ei ulos pääse, vaikka se olisikin viiden tähden hotellihuone.

[HotPants]

Jos ihmisiä katsoo ymmärtämättä kieltä ja käsite- sekä symbolimaailmaa, näyttävät ihmisenkin ainoat toiminnot olevan syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen.

Mutta miksi pitäisi olla jotain muuta kuin nuo kolme?

Muuten ei olis tehty mitään upeita elokuviakaan. Nekin syntyy Tunteesta ja Ajatusmaailmasta.
Tunteissa vaan on sitten niitä mälsiä että kivoja tunteita ja niitä ei niin vain voi valita. Ja se ettei niitä voi nappendaalia painamalla valita, on se vaigee asia.
Kun sä kuuntelet sun sydäntä, niin mitä se sanoo? Kaiken pee-vibojen alta, mitä se sanoo? Siitä lähetään.

Editx: Oonko mä tosiaan kirjottanu tän? Juma, ehkä se kirja sittenki vaikutti salaa muhun, jos se tekee mut iha eläkeläiseks? Gaameeta.. En mä tommosta oikeesti olis pistäny. Ihme settiä.

[RolloTomasi]

Jotta ihmisen kehittämillä muutoksilla olisi jokin rakentavuuteen tähäävä suunta, hän tarvitsee tunteita ohjaamaan toimintaansa (muussa tapauksessa laji tuhoaa itse itsensä).

Tuossa on vinha perä.

*rutistaa Rolloa innoissaan*

*rutistuu*

Kenelläkään ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta estää sinua rakastamasta maailmaa.

Oikeassa toki olet. Valitettavasti minuun on rakennettu sisälle vastarakkauden tarve ja tarve tulla hyväksytyksi omana itsenäni.

Miten olisi, jos viettäisit yhden päivän heräämisestä nukahtamiseen asti teeskennellen ei-masentunutta? ... Älä mieti itsesi pelastamista vaan toimi, elä. Lakkaa pusertamasta, vajoa pinnan alle, ja huomaat että osaat hengittää vedessä.

Ymmärrän mitä tarkoitat ja ihmisten seurassa näyttelenkin. Luultavasti jos ihmisiltä ympärilläni kysyttäisiin, he varmaan vastaisivat, että olen hymyilevä mutta hiljainen. Monet muistavat nauruni. En usko, että kukaan sellainen, joka ei tiedä tuntemuksistani ja ajatuksistani, sanoisi minua synkäksi tai kylmäksi. Niiden sijaan ehkä he sanoisivat minua jopa iloiseksi ja ne, joiden seurassa uskallan puhua, hauskaksi. Jälkimmäistä he usein minulle suoraan sanovat.

Toki voin teeskennellä ei-masentunutta itselleni, mutta on asia, mitä en voi teeskennellä, koska ahdistus pysyy ja se tulee riippumatta siitä, kuinka hyvä näyttelijä olen. Yritän toki näytellä lannistumatonta itsellenikin, laulamalla, hyräilemällä, mutta tunnetta se ei poista.

Ja kai minun pitäisi miettiä itseni pelastamista, koska muutenhan hukun pelkoihin, ahdistukseen, ajatuksiin ja rituaaleihin. Jos haluan joskus seurustella ja tehdä sitä mitä todella haluan tehdä, minun täytyy voittaa sosiaaliset pelkoni tai ainakin näytellä itsevarmaa ja pelotonta. Jos haluan käyttää enemmän aikaa johonkin, mistä pidän ja jos vaikka haluan rakastella joskus tulevaisuudessa jonkun ihanan ihmisen kanssa, minun täytyy parantaa tilaani. Ei paljoa, mutta vähän, ja pysäyttää se tähän ennenkuin siitä tulee pahempi. Muuten joudun rakastamaan maailmaa ulkopuolelta.

[RolloTomasi]

Muuten ei olis tehty mitään upeita elokuviakaan. Nekin syntyy Tunteesta ja Ajatusmaailmasta.

Niinhän se on.

Kun sä kuuntelet sun sydäntä, niin mitä se sanoo? Kaiken pee-vibojen alta, mitä se sanoo?

Leffa. Rakkaus. Leffa. Rakkaus.

[HotPants]

.... mitä se sanoo?

Leffa. Rakkaus. Leffa. Rakkaus.

Aivan. Rakkaus... Älä unoha sitä. Kun tekee kuten sydän sanoo, on cool. Tai oikeesti tosi hot, koska se voimistaa ja lämmittää kuten HotShotti pimeessä ja kolkossa mestassa. Ei saa pelätä. Näin se mun kamu ainakin sano mulle.
Muista..

[Vadim]

Aivan. Epämiellyttävien asioiden kohtaaminen on yleensä kannattavampi vaihtoehto kuin niiltä pakeneminen.

Mihin muuten perustuu usko, että ikävät asiat pitää poikkeuksetta kohdata jollain tavoin?

Jos niitä ei kohtaa, ne jäävät turmelemaan henkilön onnellisuutta...

Perustelit väitteesi toistamalla sen uudestaan.

[HotPants]

Mihin muuten perustuu usko, että ikävät asiat pitää poikkeuksetta kohdata jollain tavoin?

Jos niitä ei kohtaa, ne jäävät turmelemaan henkilön onnellisuutta...

Perustelit väitteesi toistamalla sen uudestaan.

Nipo! Sitäpaitti ei ees tehnyt niin.

Ekaksi sanoi että mälsät jutut olis parempi kohdata ja tokaksi perusteli sen että miksi niin. Muuten oltaisiin voitu luulla syyksi vaikka sitä, ettei niitä mälsiä juttuja kande pötkii pakoon huonoilla lenkkareilla!

[hebuli]

Tosiasia on, että elämä olisi helpompaa ilman tunteita.

Olisko lobotomia sitten ratkaisu tuohon?

[nojoojust]

näyttävät ihmisenkin ainoat toiminnot olevan syöminen, liikkuminen ja lisääntyminen.

Mutta miksi pitäisi olla jotain muuta kuin nuo kolme?

Ei kai varsinaisesti pidäkään, mutta oman kokemukseni mukaan jopa syvä suru on parempaa kuin yhdentekevyys. Varsinainen kysymys kai kuitenkin on, että miksi pitäisi olla edes nuo kolme. En tiedä, enkä usko että kukaan muukaan voi sitä tietää, paitsi jos sattuu olemaan jumala tai jokin muu kaltaisensa.

No kyllähän sen monipuolisuuden huomaa. Vai väitätkö että Kubrickin, Hitchcockin, De Sican, Eisensteinin, Fellinin, Godardin, Antonionin, Fordin, Hawksin, Kurosawan, Bergmanin, Tarkovskin, Spielbergin, Bunuelin, Cronenbergin, Langin ja vaikkapa Aki Kaurismäen maailmat olisivat samanlaisia?

En väitä.

Ymmärrän, että minun ongelmani ovat minun ongelmiani, eivät maailman, eikä siksi ole järkevää vihata maailmaa. Toki olen huolissani, jos sitä sanaa haluat käyttää, ja epävarma.

Jos maailma haluaa minut luokseen, sen täytyy ottaa minut huomioon.

Itse asiassa tässä taas tuo "maailma möhkäleenä" ajattelu ei oikein toimi. Ei kai koko maailman tarvitse ottaa ketään huomioon, kunhan niitä huomioon ottajia löytyy edes muutama. Uskon, että löytyy.

Silti uisin mieluummin takaisin sinne mistä lähdin, koska se on parempi paikka kuin vastaranta. Virta vain näyttää vievän kovemmin kohti vastarantaa, vaikka olenkin onnistunut uimaan vastavirtaan jonkin verran, enkä pidä siitä, mitä vastarannalla näen. Siksi uisin mieluummin takaisin, jos se edes on mahdollista. Edes vähän matkaa.

Tutun tuntuiset asiat tuntuvat paremmilta, koska ne on helpompaa ymmärtää. Vieraat asiat ovat tietenkin pelottavampia, mutta voivat ne silti olla jopa parempia kuin se mitä on ollut. Minä pidän sekä elokuvien että kirjojen uusintakierroksista, mutta jos niihin jää junnaamaan ikuisesti, jää paljon muuta näkemättä ja kokematta.

[RolloTomasi]

Ei kai koko maailman tarvitse ottaa ketään huomioon, kunhan niitä huomioon ottajia löytyy edes muutama.

Huomioon ottamiseen kuuluu esimerkiksi, että minulle annetaan oma alue ja että minulla on halutessani oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Että minun ei tarvitse kätellä ketään ja silti minua ei sen vuoksi pidetä outona tai poikkeavana.

Tutun tuntuiset asiat tuntuvat paremmilta, koska ne on helpompaa ymmärtää. Vieraat asiat ovat tietenkin pelottavampia, mutta voivat ne silti olla jopa parempia kuin se mitä on ollut.

Entä jos tutun oloisilla asioilla tarkoittaa sitä, miten asiat olivat kymmenen vuotta sitten, ja vierailla sitä, mihin asiat saattavat viedä, jos ei laita hanttiin?

[RolloTomasi]

Varsinainen kysymys kai kuitenkin on, että miksi pitäisi olla edes nuo kolme.

Niinpä. Elämä on turhaa.

[RolloTomasi]

Ne lajit eivät kuitenkaan merkittävästi muuta ympäristöään kuten ihminen tekee.

Ei ihmisen tarvitse muuttaa ympäristöään.

[Clay]

Mitä vähemmän vahingoittaa itseään ja muita, ja mitä enemmän rakastaa itseään ja muita, sitä onnellisemmaksi olo muuttuu. En tiedä miksi näin käy, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Minulle riittää että se toimii.

Jos osoittaisit enemmän rakkautta minua kohtaan konkreettisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, fyysisesti ja henkisesti, olisit paljon onnellisempi. Ja maailma olisi parempi paikka elää kaikille ihmisille.

[HellBell]

Jos osoittaisit enemmän rakkautta minua kohtaan konkreettisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, fyysisesti ja henkisesti, olisit paljon onnellisempi. Ja maailma olisi parempi paikka elää kaikille ihmisille.

Älä hutsuile, hutsukki.

[EveryWoman]

Mitä vähemmän vahingoittaa itseään ja muita, ja mitä enemmän rakastaa itseään ja muita, sitä onnellisemmaksi olo muuttuu. En tiedä miksi näin käy, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Minulle riittää että se toimii.

Jos osoittaisit enemmän rakkautta minua kohtaan konkreettisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, fyysisesti ja henkisesti, olisit paljon onnellisempi. Ja maailma olisi parempi paikka elää kaikille ihmisille.

Ei noin. Jos osoittaisin fyysistä rakkautta ja kokonaisvaltaista henkistä sitoutumista itselleni epäsopivaa henkilöä kohtaan, toimisin itseäni vastaan eli en enää rakastaisi itseäni (puhumattakaan siitä, että se estäisi minua rakastamasta samalla tavalla sitä ihmistä jota oikeasti haluan rakastaa niin - aika ei riittäisi molemmille). Pointti on itsen ja muiden rakastamisen välisessä tasapainossa. Rakastan sinua sen verran kuin itselleni on parhaaksi, mikä tällä hetkellä merkitsee provosoiviinkin viesteihisi vastaamista ymmärtämiseen pyrkivästi ja kärsivällisesti.

Ja kaikkia muita kanssa, mutta heidän kommentteihinsa palaan vastaamaan paremmalla ajalla.

[EveryWoman]

Kenelläkään ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta estää sinua rakastamasta maailmaa.

Oikeassa toki olet. Valitettavasti minuun on rakennettu sisälle vastarakkauden tarve ja tarve tulla hyväksytyksi omana itsenäni.

Aloitan aivopesukampanjan, johon kuuluu mm. edellisessä viestissä esitetyn ajatuksen toistamista: You are what you love - not what loves you. Jos pitäisi valita rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen väliltä, valitsisin ehdoitta ensimmäisen. Yksinäänkin se riittää pitkälle. Ja kaikeksi onneksi juuri sitä ei kukaan voi ottaa minulta pois! Minkä verran olet miettinyt elämääsi ja toimintaasi siitä näkökulmasta, rakastatko sinä muita ja annatko itsestäsi muille - sen sijaan että miettisit pidetäänkö sinusta tai hyväksytäänkö sinut?

Miten olisi, jos viettäisit yhden päivän heräämisestä nukahtamiseen asti teeskennellen ei-masentunutta?

Ymmärrän mitä tarkoitat ja ihmisten seurassa näyttelenkin. Luultavasti jos ihmisiltä ympärilläni kysyttäisiin, he varmaan vastaisivat, että olen hymyilevä mutta hiljainen. Monet muistavat nauruni.

Ok. Yleensä näytteleminen on toki huonompi vaihtoehto kuin omana itsenään oleminen, mutta jos se oma itse on masennuksen verhoama, näyttelemisen kautta voi löytää polkuja takaisin siihen omaan todelliseen itseensä. Et onneksi ole niin toimintakyvytön kuin aluksi pelkäsin (jotkut ovat niin lamaantuneita ettei minkäänlainen toiminta oikein onnistu). Hyvä.

En usko, että kukaan sellainen, joka ei tiedä tuntemuksistani ja ajatuksistani, sanoisi minua synkäksi tai kylmäksi. Niiden sijaan ehkä he sanoisivat minua jopa iloiseksi ja ne, joiden seurassa uskallan puhua, hauskaksi. Jälkimmäistä he usein minulle suoraan sanovat.

Miksi siis arvelet ettei ympäristö hyväksyisi sinua?

Jos haluan käyttää enemmän aikaa johonkin, mistä pidän ja jos vaikka haluan rakastella joskus tulevaisuudessa jonkun ihanan ihmisen kanssa, minun täytyy parantaa tilaani. Ei paljoa, mutta vähän, ja pysäyttää se tähän ennenkuin siitä tulee pahempi. Muuten joudun rakastamaan maailmaa ulkopuolelta.

Muista että vähänkin kerrallaan on tarpeeksi. Tärkeintä on eteneminen, ei päämäärän saavuttaminen heti paikalla.

[EveryWoman]

Ne lajit eivät kuitenkaan merkittävästi muuta ympäristöään kuten ihminen tekee.

Ei ihmisen tarvitse muuttaa ympäristöään.

Tarvitsi tai ei, niin tämä laji kuitenkin tekee. Fact of life, ihan niin kuin globalisaatiokin.

[EveryWoman]

Mihin muuten perustuu usko, että ikävät asiat pitää poikkeuksetta kohdata jollain tavoin?

Jos niitä ei kohtaa, ne jäävät turmelemaan henkilön onnellisuutta...

Perustelit väitteesi toistamalla sen uudestaan.

Toistamalla uudestaan? Sitä näkyy olevan liikkeellä.

Asia(mpa)an. Jos esittää hölmön kysymyksen (kuten Mihin usko perustuu?), saa varautua kuulemaan hölmön vastauksen. Tämä, monien muiden uskomusten tavoin, perustuu empiriaan ja induktiiviseen päättelyyn, jota psykologisen tutkimuksenkin piirissä harrastetaan. Haluaisin muuten kiinnittää huomiota käyttämääni sanamuotoon. Sanoin kohtaamisen olevan yleensä pakenemista kannattavampaa - en että kenenkään oletusarvoisesti pitäisi kohdata mitään.