Aikuistumisen etapit

[eps]

Muutaman lähiympäristöstä saadun esimerkin takia jäin miettimään, miten kypsyminen aikuisuuteen ja vastuuseen oikein tapahtuu. Miten huonosti käyttäytyvästä nuoresta tulee ajan kanssa vastuunsa parisuhteessa ja yhteiskunnassa kantava kunnon kansalainen.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että kasvu on luonnollinen osa aikuiseksi tulemista. Se on siis sisälle rakennettu ominaisuus meissä, joka antaa tilaa lapsuudelle, nuoruudelle ja aikuisuudelle. Ajatus oli väärä, sillä sen mukaan jokaisen henkisesti terveen ihmisen pitäisi kasvaa automaattisesti aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jotkut jäävät ikuisiksi teineiksi, jotkut jopa ikuisiksi lapsiksi. Miksi?

Tulin siihen tulokseen, että aikuisuminen ei ole sisäänrakennettua, vaan se opitaan. Ihminen tuntuu kasvavan aikuiseksi etappien kautta. Jokainen etappi, positiivinen tai negatiivinen, siirtää ihmistä hitusen lapsuudesta teiniksi, teinistä nuoreksi aikuiseksi, nuoresta aikuisesta aikuiseksi.

Etappeja on kahdenlaisia: sellaisia, jotka jokseenkin jokainen ihminen kokee matkalla aikuiseksi ja sellaisia, joiden kokeminen on yksilöllistä. Edellinen luokka on mielenkiintoisempi, sillä useimmilla on niistä kokemuksia.

Ja näin päästään suhdeasiohin.

Etapit lapsuudesta teini-ikään sisältävät ensimmäiset kosketukset vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sellaiset tekijät, kuten ensimmäinen halaus, ensisuudelma, lääkärileikki ym. ovat kaikki mullistuksia. Normaali ihminen kokee nämä lapsena.

Teini-ikään kuuluvia etappeja ovat ensimmäinen vakava ihastuminen, ensimmäiset seurustelukokemukset, huomion saaminen mielenkiintoiselta sopivaa sukupuolta olevalta henkilöltä, fyysinen läheisyys, seurustelu, ero, torjutuksi tuleminen, sydänsurut jne. Kaikki nämä ovat tärkeitä.

Nuoreen aikuisuuteen kuuluvia suhde-etappeja ovat ensimmäinen avo- tai avioliitto, oman lapsen syntyminen, lapsista huolehtiminen jne. Jokainen näistä etapeista vie kasvavaa aikuista syvemmälle aikuisuuteen ja vastuuseen.

Jos henkilö ei syystä tai toisesta koe tiettyjä etappeja, hän ei välttämättä aikuistu. Hän saattaa aikuistua vastaavien yksilöllisten etappien kautta, mutta tuo tie tuntuu olevan hankalampi kuin kaikille yhteisten etappien viitoittama tie.

Jos henkilö ei pääse aikuistumaan etappien kautta, hän saattaa jäädä sille tasolle, jossa hänen pitäisi normaalisti kokea tietty etappi. Näin saadaan viisikymppisiä teinejä ja nelikymppisiä Peter Paneja. Luonnollisesta kehityksestä vierautuneina he eivät innostu ikäisistään kumppaneista. He viittaavat nuorekkuuteen ja henkiseen ikään yrittäessään löytää seuraa samalla etappitasolla olevista itseään nuoremmista kumppaneista. Mutta nuoret aiheesta kavahtavat heitä, sillä elämä on muutakin kuin etappeja.

Onneksi tilanne ei ole toivoton. Vaikka joku olisi jäänyt etapeissa jälkeen toisista, ero on mahdollista kuroa myöhemmin umpeen. Tietyssä iässä olevalla ihmisellä on yleensä potentiaalia olla vastaavalla henkisellä tasolla. Kun ikään kuuluvat etapit on saavutettu, henkilö yleensä saavuttaa vastaavan henkisen iän.

e.

[mustaenkeli]

Tästä saa semmosen käsityksen, että ihmisestä ei tule nuorta aikuista ilman avo- tai avioliittoa ja lapsia. Onko tämä siis se juttu, mihin ihmisen kuuluisi elämänsä tähdätä tai jää muuten lapsen tasolla?

Itse tykkään ajatella, että se aikuistuminen tulee siitä, kun uskaltaa ja oppii ottamaan vastuuta niin itsestään, teoistaan kuin ympäristöstäänkin.

[eps]

Tästä saa semmosen käsityksen, että ihmisestä ei tule nuorta aikuista ilman avo- tai avioliittoa ja lapsia. Onko tämä siis se juttu, mihin ihmisen kuuluisi elämänsä tähdätä tai jää muuten lapsen tasolla?

Toki tulee. Ensimmäiset etapit tuntuvat olevan tärkeimpiä henkisessä kasvussa. Myöhemmin tulee enemmän valinnanvaraa, siis useita teitä henkiseen kasvuun. Vastaavia etappeja ovat esimerkiksi opintojen päättyminen, ensimmäinen kunnon työpaikka, vastuun saaminen työssä jne.

Itse tykkään ajatella, että se aikuistuminen tulee siitä, kun uskaltaa ja oppii ottamaan vastuuta niin itsestään, teoistaan kuin ympäristöstäänkin.

Uskallus tuntuu myös tulevan etapeista. Itse asiassa kutsuin aluksi etappeja mullistuksiksi, mikä sopii hyvin tähän uskallus-kohtaan. Mullistuksesta selviäminen luo uskallusta ja itsevarmuutta, ja sitä kautta mullistus opettaa ottamaan vastuuta.

e.

[mustaenkeli]

Uskallus tuntuu myös tulevan etapeista. Itse asiassa kutsuin aluksi etappeja mullistuksiksi, mikä sopii hyvin tähän uskallus-kohtaan. Mullistuksesta selviäminen luo uskallusta ja itsevarmuutta, ja sitä kautta mullistus opettaa ottamaan vastuuta.

Totta joo.
Nämä tarkoittamasi etapit ovat asioita, jotka näen ns. luonnollisina lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen vaiheina. Noista etapeista tuli vallan mieleen tuossa ennen joulua koulussa paljolti käsitelty aihe: seksuaalisuuden portaan. Suosittelen tutustumaan moiseen!
Tossa esim. oiva linkki portaisiin --->


http://www.kuopio.fi/soste.nsf/TD/17110 ... enDocument

[Lucky Luciano]

Tästä saa semmosen käsityksen, että ihmisestä ei tule nuorta aikuista ilman avo- tai avioliittoa ja lapsia. Onko tämä siis se juttu, mihin ihmisen kuuluisi elämänsä tähdätä tai jää muuten lapsen tasolla?

Eihän ketjun aloittaja näin väittänytkään. Koska erilaiset kokemukset toimivat erilaisten kehitysprosessien mekanismeina, ovat lopputulokset aina luonteeltaan erilaisia. Etenkin nuorena aikuisena olennaista ei siis enää olekaan se, saavuttaako tietyn kehitysvaiheen tiettyjen definioitujen kokemusten tai tapahtumasarjojen kautta, vaan se, että pääsee joidenkin omassa elämässä merkityksellisten, monesti käytännön elämääkin voimakkaasti hallinnoivien kokemusten kautta tietylle määritelmälliselle aikuisuuden tasolle. Ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö lapsen saaminen olisi monin verroin ja laajemmalla alalla kasvattavampaa kuin huonona verrokkina esimerkiksi jonkin tutkinnon suorittaminen.

Itselläni useat kehitysetapit ovat menneet jotenkin oletetusta normista poiketen. Ennen kuin aloin edes leikkiä seurustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa, koin jo käyneeni läpi rankan ja satuttavan eron. Kaikki määritelmällinen on loppujen lopuksi aina omakohtaisuuden siivittämää - kokemus sinänsä lienee kuitenkin se kaikkein arvokkain.

[Niinamaria]

Muutaman lähiympäristöstä saadun esimerkin takia jäin miettimään, miten kypsyminen aikuisuuteen ja vastuuseen oikein tapahtuu. Miten huonosti käyttäytyvästä nuoresta tulee ajan kanssa vastuunsa parisuhteessa ja yhteiskunnassa kantava kunnon kansalainen.

Entäs jos ei ole koskaan ollut huonosti käyttäytyvä? Onko silloin pikkuvanha, varhaiskypsä vai omalaatuinen? Vaiko kenties jotain muuta? Itse ajattelen kyllä aikuisuuden lähinnä olevan sitä, että ottaa vastuun itsestään, teoistaan, lähimmäisistä silloin kun se on tarpeen ja uskaltaa elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla - myös siinä tapauksessa, että se ulkopuolisista ei vaikuttaisi "aikuiselta" ratkaisulta. Aikuisuus <> vaippavuori, äitiys ja avioliitto, vaikka allekirjoitan ajatuksistasi paljonkin.

[slam]

Etapit ja tapit. Väitän, että minä olen aina lapsesta lähtien tuntenut vastuuta enemmän toisesta kuin itsestäni. Työnteon moraalikin on ollut tarpeeksi hyvin kohdillaan, jos sitä erehdyn tekemään...

Aikuisuus on sitä että laiskistuu ja tulee mukavuuden haluiseksi ja on enemmän hetkeen ja lepoon tyytyväinen.

[ninnithequeen]

Aikuistuminen ja aikuistuminen...Kyllähän lapsen saanti aikuistutti minua varsin paljon, mutta väitän, että sisälläni asuu ja tulee aina asumaan vallaton teini-ikäinen.

[Nowaysis]

Kehityspsykologia kutsuu näitä (Eriksonin) psykososiaalisen kehityksen kriiseiksi, jotka yksilö joko selvittää tai sitten ei. Ns. elämässä paikallaan junnaaminen johtuu usein juuri siitä, että joku kriisi on jäänyt vaille positiivista ratkaisua, ja ilman sitä on vaikea siirtyä eteenpäin. Yleensä tietyt kriisit käydään läpi tietyssä elämänvaiheessa, mutta kuten eps totesikin, traumoja voi korjailla myös jälkikäteen, jos on itse siihen valmis ja saa oikeanlaista apua.

[eps]

Kehityspsykologia kutsuu näitä (Eriksonin) psykososiaalisen kehityksen kriiseiksi, jotka yksilö joko selvittää tai sitten ei. Ns. elämässä paikallaan junnaaminen johtuu usein juuri siitä, että joku kriisi on jäänyt vaille positiivista ratkaisua, ja ilman sitä on vaikea siirtyä eteenpäin. Yleensä tietyt kriisit käydään läpi tietyssä elämänvaiheessa, mutta kuten eps totesikin, traumoja voi korjailla myös jälkikäteen, jos on itse siihen valmis ja saa oikeanlaista apua.

Kiitokset. Ajattelinkin, että tämä idea on täytynyt esiintyä kirjallisuudessa. En ole psykologi enkä viitsinyt hakea lähteitä, joten jätin ideani tänne ilman viittauksia alan kirjallisuuteen.

Niin muuten, henkinen aikuistuminen ei kiellä sisäistä lasta tai teiniä. Lapsellisuus ja lapsenmielisyys ovat kaksi eri asiaa.

e.

[MarthaFocker]

Aikuisuus on sitä kun huomaa, että elämä on vain mustaa ja valkoista. Harmaata ei ole olemassa.

[slam]

Aikuisuus on sitä kun huomaa, että elämä on vain mustaa ja valkoista. Harmaata ei ole olemassa.

siis pinguiluu, justaan... no, hej, ei kai sentään joka setä ole tyhmä?

[AarneAnkka]

Aikuisuus on sitä kun huomaa, että elämä on vain mustaa ja valkoista. Harmaata ei ole olemassa.

Kumma, kun teini-iässä lopettaa tuon, ja sitten aikuisena se pitäisi taas aloittaa uudestaan? Emmä jaxais.

[Elukka]

Aikuisuus on sitä kun huomaa, että elämä on vain mustaa ja valkoista. Harmaata ei ole olemassa.

Kumma, kun teini-iässä lopettaa tuon, ja sitten aikuisena se pitäisi taas aloittaa uudestaan? Emmä jaxais.

Elämä on. Nimittäin kaikkea muuta kuin helppoa.

[AarneAnkka]

Paitsi että jos harmaus on yhtä kuin päättämättömyys ja mustavalkoisuus yhtä kuin jämäkkyys, niin otan mustavalkoisuuden vastaan ilolla.

Tai ainakin lisäisin hieman kontrastia ettei kaikki näytä täysin harmaalta...

[MarthaFocker]

Tai ainakin lisäisin hieman kontrastia ettei kaikki näytä täysin harmaalta...

Ooksä joku vitun graafikko, kun tollasia puhut?

[mölli]

Multa puuttuu lähes kaikki noista, itse en pidä kovinkaan epäonnistuneelta ihmiseltä. Ymmärän et suurin osa ihmistä on paskaa joita voi tuhota ja hyväksikäyttää koska he tekevät pelkästään sulle pelkästää ilosta ne. Minä sen taas olen suurempaa osaa sivistynenpi ainostaan noihin sorrun jos tärkeät asiat sitä vaativat ja mua paremmat ihmiset on heikkoja.

Tosin olisi mukava olla useammin väärässä kerta 99% asioista olen oikeassa.

Elämä on sotaa.

[Leilah]

Aikuistuminen ja aikuistuminen...Kyllähän lapsen saanti aikuistutti minua varsin paljon, mutta väitän, että sisälläni asuu ja tulee aina asumaan vallaton teini-ikäinen.

Tai jopa vielä nuorempi henkilö!

Olen huomannut itsekin saman. 21-vuotiaasta asti olen ollut jämy ja vastuullinen äiti, huolehtinut lapsesta parhaani mukaan ja lapsen etu on mennyt aina omani edelle. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt minua käyttäytymästä kuin idiootti, esim. kiusaamasta pikkuveljeä ja -siskoa. Puhumattakaan jostakin kännäilybaari-illoista ja "shoppailuristeilyistä" Tukholmaan kavereiden kanssa.

Viimeisten vuosien aikana olen huomannut jotenkin aikuistuneeni työn kautta. Tunnen vastuuni työssä ja pyrin olemaan täsmällinen ja erityisesti tasapuolinen kaikkia asiakkaita kohtaan. Työn saaminen ja tekeminen on ollut minulle tärkeä etappi aikuisuuteen.

[Faghag]

Kehityspsykologia kutsuu näitä (Eriksonin) psykososiaalisen kehityksen kriiseiksi, jotka yksilö joko selvittää tai sitten ei. Ns. elämässä paikallaan junnaaminen johtuu usein juuri siitä, että joku kriisi on jäänyt vaille positiivista ratkaisua, ja ilman sitä on vaikea siirtyä eteenpäin. Yleensä tietyt kriisit käydään läpi tietyssä elämänvaiheessa, mutta kuten eps totesikin, traumoja voi korjailla myös jälkikäteen, jos on itse siihen valmis ja saa oikeanlaista apua.

Tässä ketjussa on puhuttu aika paljon tunne-elämän muutoksista, mutta onhan selvää, että muutokset ovat aika konkreettinen asia. Kun olosuhteet elämässä muuttuvat, on yksilön muututtava henkisesti niiden mukana sopeutuakseen. Tälläisiä muutoksia ovat esimerkiksi vanhempien luota muuttaminen, rakastuminen, parisuhde ja ero, lapsien syntymät, läheisten sairastumiset, opiskelut, valmistuminen sekä työpaikkojen vaihdokset, talojen rakentamiset ym. ym.

Minusta aikuisuus on omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemista, kykenemistä seisomaan omilla jaloillaan, jonka takia on mahdollista tukea läheisiään kasvussa ja kehityksessä. Kyseessä on tasapainoinen, "asettunut" olo itsensä kanssa: on sinut menneisyyden kanssa, osaa antaa itselleen anteeksi niin eilen kuin tänä päivänä tapahtuneet "mokat". Sen takia kykenee sietämään muissakin epätäydellisyyttä.

Aikuisuus on itseluottamusta, joka perustuu tietoon siitä, että on käynyt monta vaikeaa ja vähemmän vaikaa asiaa elämässään lävitse ja siitä huolimatta on selvinnyt aika hyvin. Aikuinen tuntee voimavaransa: tietää, milloin pitää rehkiä ja milloin pitää levätä. Ja ennen kaikkea aikuisuus on sitä, että osaa antaa aikaa ja tilaa itselleen ja muille, vain nuorena tuntee, että on kaikki saatava heti-tässä-ja-nyt, myös ihmissuhdeasioissa.

Viittaukset etappeihin (ilmeisesti vastaa elinkaariajattelua?) ja kenties niiden "paalupaikoista" myöhästymisiin on aika yleistävää ja ihanteisiin perustuvaa. Jokainen meistä lähestyy noita "etappeja" ja käy ne lävitse omalla aikataulullaan, jota ei oikein voi keinotekoistesti nopeuttaa. Välillä tulee takapakkiakin.

Kenties syy siihen, että moni mies ja nainen jää ikiteineiksi voi johtua siitäkin, että ollaan koettu omien vanhempien ja muiden lähellä olevien aikuisten välittämä kuva aikuisuudesta ilottomaksi ja suorituskeskeisiksi. On aika tärkeää omata eri-ikäisiä tuttavia ja ystäviä, jotta näkee erilaisia tapoja valita se elämäntie. Radikaali ja vaihtoehtoinen elämäntapa ei estä olemasta aikuinen ja kypsä asenteeltaan.

[BrianW]

[quote="Faghag"][/quote]

Aamen! (vaikka pakana olenkin)

Loistavasti kiteytetty.

[martza]

Minusta aikuisuus on omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemista, kykenemistä seisomaan omilla jaloillaan, jonka takia on mahdollista tukea läheisiään kasvussa ja kehityksessä. Kyseessä on tasapainoinen, "asettunut" olo itsensä kanssa: on sinut menneisyyden kanssa, osaa antaa itselleen anteeksi niin eilen kuin tänä päivänä tapahtuneet "mokat". Sen takia kykenee sietämään muissakin epätäydellisyyttä

Aikuisuus on itseluottamusta, joka perustuu tietoon siitä, että on käynyt monta vaikeaa ja vähemmän vaikaa asiaa elämässään lävitse ja siitä huolimatta on selvinnyt aika hyvin. Aikuinen tuntee voimavaransa: tietää, milloin pitää rehkiä ja milloin pitää levätä. Ja ennen kaikkea aikuisuus on sitä, että osaa antaa aikaa ja tilaa itselleen ja muille, vain nuorena tuntee, että on kaikki saatava heti-tässä-ja-nyt, myös ihmissuhdeasioissa

Kenties syy siihen, että moni mies ja nainen jää ikiteineiksi voi johtua siitäkin, että ollaan koettu omien vanhempien ja muiden lähellä olevien aikuisten välittämä kuva aikuisuudesta ilottomaksi ja suorituskeskeisiksi. On aika tärkeää omata eri-ikäisiä tuttavia ja ystäviä, jotta näkee erilaisia tapoja valita se elämäntie. Radikaali ja vaihtoehtoinen elämäntapa ei estä olemasta aikuinen ja kypsä asenteeltaan.

Eipä paremmin voisi ilmaista aikuistumista. Komppaan täysin "Faghagin" kirjoituksen. Todella hyvin kiteytetty.
Lisäisin tähän sen, että tämän kaiken voi vain oppia iän myötä. Mitä enemmän ikää, sen enemmän elämän kokemuksia.

[slam]

edit: ja nyt sitä vasta pentu onkin! Kehitys kehittyy!

Ei kait minustakaan ihmistä valmistu ja en halua aikuistua yhteiskunnan työreformin kannattajaksi. Aamulla töihin ja kuudelta putkaan. No, wei.

[SnapaHead]

Etapit lapsuudesta teini-ikään sisältävät ensimmäiset kosketukset vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sellaiset tekijät, kuten ensimmäinen halaus, ensisuudelma, lääkärileikki ym. ovat kaikki mullistuksia. Normaali ihminen kokee nämä lapsena.

Teini-ikään kuuluvia etappeja ovat ensimmäinen vakava ihastuminen, ensimmäiset seurustelukokemukset, huomion saaminen mielenkiintoiselta sopivaa sukupuolta olevalta henkilöltä, fyysinen läheisyys, seurustelu, ero, torjutuksi tuleminen, sydänsurut jne. Kaikki nämä ovat tärkeitä.

Nuoreen aikuisuuteen kuuluvia suhde-etappeja ovat ensimmäinen avo- tai avioliitto, oman lapsen syntyminen, lapsista huolehtiminen jne. Jokainen näistä etapeista vie kasvavaa aikuista syvemmälle aikuisuuteen ja vastuuseen.

Jos henkilö ei syystä tai toisesta koe tiettyjä etappeja, hän ei välttämättä aikuistu. Hän saattaa aikuistua vastaavien yksilöllisten etappien kautta, mutta tuo tie tuntuu olevan hankalampi kuin kaikille yhteisten etappien viitoittama tie.

Jos henkilö ei pääse aikuistumaan etappien kautta, hän saattaa jäädä sille tasolle, jossa hänen pitäisi normaalisti kokea tietty etappi. Näin saadaan viisikymppisiä teinejä ja nelikymppisiä Peter Paneja. Luonnollisesta kehityksestä vierautuneina he eivät innostu ikäisistään kumppaneista. He viittaavat nuorekkuuteen ja henkiseen ikään yrittäessään löytää seuraa samalla etappitasolla olevista itseään nuoremmista kumppaneista. Mutta nuoret aiheesta kavahtavat heitä, sillä elämä on muutakin kuin etappeja.

Lesboakka käski mun kirjoittaa tänne jotain ja koska se on iso ja kauhea ja ilkeä ja pelottava niin tottelen. Laitan vaihtoehtoiset etapit:

Etapit lapsuudesta teini-ikään sisältävät ensimmäiset valehtelut, varastamiset ja niistä kiinnijäämiset. Sellaiset tekijät, kuten ensimmäinen solvaus, ensimmäinen tukkapölly/selkäsauna, ensimmäinen aikuinen jonka huomaa olevan itseään ja tovereitaan huomattavasti tyhmempi ja epäoikeudenmukainen, pienen eläimen surmaaminen ja toisen järjestelmällinen kiusaaminen ym. ovat kaikki mullistuksia. Normaali ihminen kokee nämä lapsena.

Teini-ikään kuuluvia etappeja ovat ensimmäinen vakava ihastuminen, ensimmäiset seurustelukokemukset, ensimmäinen petetyksi tuleminen, ensimmäinen totaalinen itsetunnon murskaus, ensimmäinen verinen tappelu, ensimmäinen myymälävarkaus, ensimmäinen työpaikka, ensimmäinen kiveen kirjoitettu totuus, joka ei koskaan tule muuttumaan, läjä aikuisia jotka ovat entistä typerämpiä ja entistä epäoikeudenmukaisempia. Kaikki nämä ovat tärkeitä.

Nuoreen aikuisuuteen kuuluvia etappeja ovat ensimmäisen kiveen kirjoitetun totuuden muuttuminen valheeksi, alkoholin ja/tai muiden päihteiden käytön lisääntyminen, oma kämppä, toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni, ensimmäinen maksumuistutus, ensimmäinen nälkä kun rahat on törsätty, ensimmäinen ulosotto, ensimmäinen ylinopeus, ensimmäinen vatsahaava, ensimmäinen krapulainen veripaska, ensimmäinen uniongelma, ensimmäinen paskiaiseksi muuttunut ystävä, ensimmäisen valheeksi paljastuneen kiveen kirjoitetun totuuden todeksi jälleen huomaaminen.

Jokainen näistä etapeista vie kasvavaa aikuista syvemmälle aikuisuuteen, jossa olisi tarkoitus rämpiä yhdeksästä viiteen ilman unta, ilman tarkoitusta, ikuisesti kohti yhä suurempaa raivoa ympäröivää maailmaa kohtaan, jossa nauretaan kun ei naurata, kunnioitetaan iän mukaan, alistutaan pilkalle ja epäoikeudenmukaisuudelle niin työelämässä kuin opiskellessakin... ja kaikki hulluus ja kaikki kiiltävä helvetti vain siksi että saisi tuon vitun sähkölaskun maksettua ja yhden stoben ja jonkun kyrsän paistettavaksi lyhyellä surullisella kesälomalla.
Aurinko ei paista kuin sokealle koiralle.

[eps]

Laitan vaihtoehtoiset etapit:
...

Ihan asiallisia ja huomioitavia etappeja. Selkeästi samoista lähtökohdista (lapsuudesta) voi kasvaa eri teitä aikuiseksi. Helvetin hyvällä tuurilla kasvanut ja helvetin huonolla tuurilla kasvanut eivät sitten aikuisena välttämättä näe toisissaan mitään yhteistä.

e.

[sinkkumatti]

Aurinko ei paista kuin sokealle koiralle.

Ja tämän vuotinen hymypoikapatsas menee Snapalle

Oletkos ajatellut ikinä duunia Suosikin Bees&Honey-palstan toimittajana?