Aikuistumisen etapit

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
SnapaHead

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

sinkkumatti kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti:Aurinko ei paista kuin sokealle koiralle.
Ja tämän vuotinen hymypoikapatsas menee Snapalle :jee:

Oletkos ajatellut ikinä duunia Suosikin Bees&Honey-palstan toimittajana?
Tuollaistahan tekisi mielellään. Olisi kerrankin asiaa sielläkin. Tai jonkun vastaavan palstan pitäminen rokkaisi. Olenhan ollut sijaisena ala-asteella sekä emu-luokalla. Opettajan duuni olisi kultaa, pitkät lomat sen lisäksi että olisin ihan vitun kevyeen paras maikka mitä tämä pallo on päällään kantanut ja kaiken päälle voisi vielä dokaa hyvällä omatunnolla.
nojoojust

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

SnapaHead kirjoitti:Laitan vaihtoehtoiset etapit:

Etapit lapsuudesta teini-ikään.

Teini-ikään kuuluvia etappeja.

Nuoreen aikuisuuteen kuuluvia etappeja.

Jokainen näistä etapeista vie kasvavaa aikuista syvemmälle aikuisuuteen, jossa olisi tarkoitus rämpiä yhdeksästä viiteen ilman unta, ilman tarkoitusta, ikuisesti kohti yhä suurempaa raivoa ympäröivää maailmaa kohtaan, jossa nauretaan kun ei naurata, kunnioitetaan iän mukaan, alistutaan pilkalle ja epäoikeudenmukaisuudelle niin työelämässä kuin opiskellessakin... ja kaikki hulluus ja kaikki kiiltävä helvetti vain siksi että saisi tuon vitun sähkölaskun maksettua ja yhden stoben ja jonkun kyrsän paistettavaksi lyhyellä surullisella kesälomalla.
Aurinko ei paista kuin sokealle koiralle.
Loistavaa tekstiä ja todella totuudenmukaista. Itseltäni on kyllä jäänyt kokematta melko moni noista vaihtoehtoisista etapeista, mutta ne jotka ovat toteutuneet, ovat kasvattaneet minua todella paljon tehokkaammin kuin mikään vaisu puznuzetappi.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Clay »

nojoojust kirjoitti:Loistavaa tekstiä ja todella totuudenmukaista. Itseltäni on kyllä jäänyt kokematta melko moni noista vaihtoehtoisista etapeista, mutta ne jotka ovat toteutuneet, ovat kasvattaneet minua todella paljon tehokkaammin kuin mikään vaisu puznuzetappi.
Typerimmät ihmiset tajuaa vasta sittenku paskaa ropisee niskaan roppakaupalla. Minun mielestäni tuollaisia etappeja kannattaa vältellä - niin hyviä kuin huonojakin.
Nyt penikseni on fantastinen!
nojoojust

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Clay kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:Itseltäni on kyllä jäänyt kokematta melko moni noista vaihtoehtoisista etapeista, mutta ne jotka ovat toteutuneet, ovat kasvattaneet minua todella paljon tehokkaammin.
Typerimmät ihmiset tajuaa vasta sittenku paskaa ropisee niskaan roppakaupalla. Minun mielestäni tuollaisia etappeja kannattaa vältellä - niin hyviä kuin huonojakin.
Jos kaikkea merkityksellistä kannattaa vältellä, parasta lienee hirttäytyä napanuoraansa. Elämän kannalta näitä seuraavia on aika lailla mahdotonta välttää, joten ne kannattaa kohdata ja oppia selviämään niistä huolimatta. Jos kieltäytyy kohtaamasta niitä, joutuu elämään niin voimakkaassa itsepetoksessa, että elämisen sijaan joutuu piiloutumaan peräkammariin. Nämä seuraavat olivat mielestäni ne oivaltavimmat etapit:

- ensimmäinen aikuinen jonka huomaa olevan epäoikeudenmukainen
- ensimmäinen paskiaiseksi muuttunut ystävä

- ensimmäinen työpaikka
- toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni

- ensimmäinen kiveen kirjoitettu totuus, joka ei koskaan tule muuttumaan
- ensimmäisen kiveen kirjoitetun totuuden muuttuminen valheeksi
- ensimmäisen valheeksi paljastuneen kiveen kirjoitetun totuuden todeksi jälleen huomaaminen
Elukka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Elukka »

nojoojust kirjoitti:
Clay kirjoitti: Typerimmät ihmiset tajuaa vasta sittenku paskaa ropisee niskaan roppakaupalla. Minun mielestäni tuollaisia etappeja kannattaa vältellä - niin hyviä kuin huonojakin.
Jos kaikkea merkityksellistä kannattaa vältellä, parasta lienee hirttäytyä napanuoraansa.
:off: : Yritin. Ei onnistunut. :?
Elämän kannalta näitä seuraavia on aika lailla mahdotonta välttää, joten ne kannattaa kohdata ja oppia selviämään niistä huolimatta. Jos kieltäytyy kohtaamasta niitä, joutuu elämään niin voimakkaassa itsepetoksessa, että elämisen sijaan joutuu piiloutumaan peräkammariin.
:on: :komp: Elämä on. Kyllä sitä joskus tulee paskaa niskaan, vaikka kuinka yrittäisi vältellä. Paitsi jos elää koko "elämänsä" siellä peräkammarissa.
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

nojoojust kirjoitti:- toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni
Tolla saralla en oo kovinkaa aikuinen näköjään. Takana vain yksi kohtalaisen vittumainen kesäduuni ja vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva unelmaduuni jota jotkut ovat haukkuneet lasten leikkiammatiksi.
Elukka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Elukka »

AarneAnkka kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:- toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni
Tolla saralla en oo kovinkaa aikuinen näköjään. Takana vain yksi kohtalaisen vittumainen kesäduuni ja vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva unelmaduuni jota jotkut ovat haukkuneet lasten leikkiammatiksi.
Ne (kuten minäkin) on vaan kateellisia. :roll:
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

nojoojust kirjoitti:Nämä seuraavat olivat mielestäni ne oivaltavimmat etapit:

- ensimmäinen aikuinen jonka huomaa olevan epäoikeudenmukainen
- ensimmäinen paskiaiseksi muuttunut ystävä

- ensimmäinen työpaikka
- toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni

- ensimmäinen kiveen kirjoitettu totuus, joka ei koskaan tule muuttumaan
- ensimmäisen kiveen kirjoitetun totuuden muuttuminen valheeksi
- ensimmäisen valheeksi paljastuneen kiveen kirjoitetun totuuden todeksi jälleen huomaaminen
Minustakin nuo olivat asiallisia.

Oman elämäni tärkeimmät:
1. Ensimmäinen kerta kun tajuaa olevansa maailmassa pohjimmiltaan yksin (4 v.).
2. Ensimmäinen kerta kun aiheuttaa eläimelle tarpeetonta tuskaa (5 v.).
3. Ensimmäinen kerta kun huomaa voivansa vaikuttaa pahaa oloa tuottaviin kokemuksiinsa omaa toimintaansa muuttamalla (6 v.).
4. Ensimmäinen kerta kun tajuaa omien vanhempiensa olevan kaksi varsin keskinkertaista, rajoittunutta ja huonosti toimivaa tavista (7 v.).
5. Ensimmäinen kerta kun huomaa, että paskiaisena pidetty tyyppi pyrkii hyvään ihan niin kuin kaikki muutkin (7 v.).
6. Ensimmäinen kerta kun valehtelee tärkeästä asiasta (12 v.).
7. Ensimmäinen kerta kun kokee epäitsekästä rakkautta (18 v.).
8. Ensimmäinen kerta kun tapaa ihmisen, jonka kanssa kokee olevansa samalta planeetalta kotoisin (24 v.).
9. Ensimmäinen kerta kun joku opettaa jotakin sellaista, mitä ei lue kirjoissa eikä kuule luennoilla, mutta mikä on kuitenkin totta (26 v.).
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

AarneAnkka kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:- toinen, kolmas ja neljäs entistäkin vittumaisempi duuni
Tolla saralla en oo kovinkaa aikuinen näköjään. Takana vain yksi kohtalaisen vittumainen kesäduuni ja vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva unelmaduuni jota jotkut ovat haukkuneet lasten leikkiammatiksi.
Minullakin on kyllä takana vittumaisia duuneja, mutta en koe niitä erityisen merkittäviksi kasvun paikoiksi omalla kohdallani. Tiesin lapsesta lähtien, että osa duuneista on vittumaisia. Tästä pitivät huolen äitini ja hänen äitinsä. Isoäiti oli siivooja ja tolkutti äidilleni, että lukioon on mentävä ja hyvä ammatti hankittava. Näin toimittuaan äiti totesi, ettei "hyväkään" ammatti välttämättä takaa vitutuksesta vapaata ammattiuraa. Hänpä siis puolestaan tuon isoäidin ohjeen lisäksi tolkutti meille lapsille, että hankkisimme ammatit joista nautimme. Vaikka en muilta tulevia ohjeita tyypillisesti purematta nielekään, tuo kuulosti niin järkeenkäyvältä että omaksuin ajatuksen helposti. Vittumaisissa duuneissa puurtaessani olen siis jo valmiiksi hekumoinut touhun väliaikaisuudella (mikä puolestaan on helpottanut niiden töiden vähistäkin hyvistä puolista nauttimista). Mutta onhan nekin tietysti ollut hyvä kokea.
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Minuun tuntuu ihan yleisellä tasolla iskostuneen ajatus etä haluan tehdä virheeni itse jotta oppisin niistä kunnolla. Ei riitä että joku kertoo asian A olevan kurjaa, haluan silti todeta sen itse jottei jäisi oloa että olen jäänyt paitsi. Eihän tämä nyt kaikkeen päde, mutta aika moneen asiaan kumminkin.
Elukka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Elukka »

McJanne kirjoitti:
AarneAnkka kirjoitti:Minuun tuntuu ihan yleisellä tasolla iskostuneen ajatus etä haluan tehdä virheeni itse jotta oppisin niistä kunnolla. Ei riitä että joku kertoo asian A olevan kurjaa, haluan silti todeta sen itse jottei jäisi oloa että olen jäänyt paitsi. Eihän tämä nyt kaikkeen päde, mutta aika moneen asiaan kumminkin.
No usko pois, paimenpoikaan kuseminen ei ole se juttu mitä kannattaa tehdä itse. Voin vakuuttaa että siitä tulee vähän turhankin hyvät kiksit :D
:komp: Yleensä kyllä kannattaa ottaa opikseen muiden kokemuksista. (Oli minunkin kyllä joskus pentuna pakko tällätä kieli kylmään metallitolppaan, vaikka oli kerrottu, ettei kannata. :oops: )
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

McJanne kirjoitti:No usko pois, paimenpoikaan kuseminen ei ole se juttu mitä kannattaa tehdä itse. Voin vakuuttaa että siitä tulee vähän turhankin hyvät kiksit :D
En minä tällaisia jackass-temppuja tarkoita, vaan siellä harmaammalla alueella olevia epäviisaita tekoja joista on opittava, kuten rajojensa tapailu alkoholin kanssa (tuon tein ylioppilaana), lukuisat sosiaaliset virheet joista oppii parhaiten kantapään kautta... on paljon asioita jotka oppii paremmin kantapään kautta kuin paasausta kuuntelemalla.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Clay »

AarneAnkka kirjoitti:...kuten rajojensa tapailu alkoholin kanssa (tuon tein ylioppilaana)...
Kerro tästä lisää. Paskoitko housuihin?
Nyt penikseni on fantastinen!
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Clay kirjoitti:Kerro tästä lisää. Paskoitko housuihin?
No en sentään. Alkoi yrjöttää mutta vessa oli varattu, joten oli pakko yrjötä tiskialtaaseen. Sammuin patjalle, jonka aikana tytöt laittoivat jääpaloja paidanniskastani sisään. Hiikkk. Se herätti. Siitä eteenpäin olen tuntenut kroppani rajat alkoholin suhteen. Ainakin tuon yrjötys- ja sammumisrajan siis.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Clay »

AarneAnkka kirjoitti:No en sentään. Alkoi yrjöttää mutta vessa oli varattu, joten oli pakko yrjötä tiskialtaaseen. Sammuin patjalle, jonka aikana tytöt laittoivat jääpaloja paidanniskastani sisään. Hiikkk. Se herätti. Siitä eteenpäin olen tuntenut kroppani rajat alkoholin suhteen. Ainakin tuon yrjötys- ja sammumisrajan siis.
Tuo oli vasta ensimmäinen etappi.
Nyt penikseni on fantastinen!
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Clay kirjoitti:Tuo oli vasta ensimmäinen etappi.
Jep. Pitääkö nyt luetella ne loputkin edessä ja takana?
segma

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja segma »

EveryWoman kirjoitti: Oman elämäni tärkeimmät:

1. ...
Nyt oli pakko pysähtyä. Olenko minä vain tyhmä ja itsetiedostamaton ja/tai huonomuistinen juntti (jollaisena en itseäni pidä, paitsi ehkä muistin osalta), kun en pystyisi moista listaa tekemään itseäni koskien vaikka haluaisin? Tuollaiset asiat vain nykyään jotenkin "tietää". Ehkä en pidä tarpeeksi tarkkaa kalenteria elämästäni. Vai olenko elänyt peräkammarissa tietämättäni?
Yönmustaritari

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

nojoojust kirjoitti: Jos kieltäytyy kohtaamasta niitä, joutuu elämään niin voimakkaassa itsepetoksessa, että elämisen sijaan joutuu piiloutumaan peräkammariin.
Minä en näe yhteyttä itsepetoksen ja peräkammarin välillä.

En millään muotoa myöskään yhdistäisi itsepetosta tai sen johdannaisia itsensä varjeluun, hätävarjeluun tai sen liioittelemiseen.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Clay »

AarneAnkka kirjoitti:
Clay kirjoitti:Tuo oli vasta ensimmäinen etappi.
Jep. Pitääkö nyt luetella ne loputkin edessä ja takana?
olen tuntenut kroppani rajat alkoholin suhteen. Ainakin tuon yrjötys- ja sammumisrajan siis. <- tuosta voisi päätellä, ettet ole koskaan muita etappeja edes kokenut.. :roll:
Nyt penikseni on fantastinen!
nojoojust

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Yönmustaritari kirjoitti:
nojoojust kirjoitti: Jos kieltäytyy kohtaamasta niitä, joutuu elämään niin voimakkaassa itsepetoksessa, että elämisen sijaan joutuu piiloutumaan peräkammariin.
Minä en näe yhteyttä itsepetoksen ja peräkammarin välillä.

En tainnut ajatella loppuun asti. Tehokkaaseen itsepetokseen kykenevä voi hyvin elää peräkammarin ulkopuolellakin, joten peräkammari on vain kätevä keino välttyä näkemästä harhaisen maailmankuvan ja todellisuuden ristiriitoja.
Yönmustaritari kirjoitti:En millään muotoa myöskään yhdistäisi itsepetosta tai sen johdannaisia itsensä varjeluun, hätävarjeluun tai sen liioittelemiseen.
Ei itsepetoksella tietenkään voikaan varjella itseään muuten kuin näennäisesti. Se on silti yksi helpoimmin omaksutuista tavoista, joka ruokkii itseään. Selittely, niin muille kuin itselle, muuttuu ajan myötä koko ajan helpommaksi, ja mitä laajemman osan maailmasta selittelee itseä miellyttävällä tavalla, sitä enemmän sille löytää vahvistuksia. Nimimerkillä "minä olen teitä kaikkia älykkäämpi, olette vain niin tyhmiä, ettette huomaa sitä, ja se ettette huomaa sitä, on loistava todiste älykkyydestäni".
eps

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja eps »

Täällä listatuista etapeista saisi muuten mielenkiintoisen kypsyysmittarin. Jokainen etappi antaisi vakavuuden mukaan pisteitä esimerkiksi asteikolla 1-10. Laskemalla omalle kohdalle tulleiden etappien pisteet yhteen jokainen saisi arvion omasta kypsyydestä.

Etappien kerääminen on helppoa, mutta niiden järkevä pisteyttäminen ei ole. Niinpä tämä mittari taitaa jäädä tekemättä.

e.
Elukka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja Elukka »

AarneAnkka kirjoitti:
Clay kirjoitti:Tuo oli vasta ensimmäinen etappi.
Jep. Pitääkö nyt luetella ne loputkin edessä ja takana?
Pitää pitää.
We want sossupr0n0 :!:
HellBell

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja HellBell »

eps kirjoitti:Täällä listatuista etapeista saisi muuten mielenkiintoisen kypsyysmittarin. Jokainen etappi antaisi vakavuuden mukaan pisteitä esimerkiksi asteikolla 1-10. Laskemalla omalle kohdalle tulleiden etappien pisteet yhteen jokainen saisi arvion omasta kypsyydestä.
Etappien kerääminen on helppoa, mutta niiden järkevä pisteyttäminen ei ole. Niinpä tämä mittari taitaa jäädä tekemättä.
e.
Jää tekemäti juu. Tässä mitään mittareita tarvita kypsyyden havainnollistamiseen. 20 min juttelua ihmisen kanssa ja se on siinä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

slerghma kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Oman elämäni tärkeimmät:

1. ...
Nyt oli pakko pysähtyä. Olenko minä vain tyhmä ja itsetiedostamaton ja/tai huonomuistinen juntti (jollaisena en itseäni pidä, paitsi ehkä muistin osalta), kun en pystyisi moista listaa tekemään itseäni koskien vaikka haluaisin? Tuollaiset asiat vain nykyään jotenkin "tietää". Ehkä en pidä tarpeeksi tarkkaa kalenteria elämästäni. Vai olenko elänyt peräkammarissa tietämättäni?
:D No kyllähän nuo aika tunteella lähtivät. Ei ole mitään varmuutta siitä, että mainitsemani "etapit" olisivat oikeasti juuri ne tärkeimmät, mutta nuo ovat parhaiten jääneet mieleen. Ehkä niiden mieleenpainuvuus olisi helpompaa ymmärtää, jos olisin jaksanut tarinoida jokaisesta kohdasta vähän pitemmän pätkän (seurauksien kera).

Osa mainituista (etenkin nrot 1. ja 3.) on sattunut niin epätyypilliseen aikaan, että ovat siksikin unohtumattomia. Toiset noista ensikokemuksista taas ovat jääneet myös lajissaan viimeisiksi (2. ja 12.). Kyllähän nyt ihminen pinnistämättäkin muistaa sen ainoan kerran kun vaikkapa on valehdellut räikeästi ja merkityksellisestä asiasta. Usein olen myös miettinyt, millainen ihminen olisin nyt ja millaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos en olisikaan kokenut noita mainittuja juttuja (tai jos olisin kokenut ne eri järjestyksessä tai aivan eri ikäisenä).

Kaipa se avainsana tuollaisten muistamiseen on mielenkiinto. Ihan niin kuin kaiken muunkin muistamisessa.
AarneAnkka

Re: Aikuistumisen etapit

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Clay kirjoitti:tuosta voisi päätellä, ettet ole koskaan muita etappeja edes kokenut.. :roll:
Ihan rauhassa päättele niin vaan. En ole harrastanut juontia kovinkaan paljoa. Jos pyrkimysenäsi oli halventaa minua sillä etten ole kokenut useita alkoholiin liittyviä etappeja elämässäni niin kuule haista sinäkin vaan pitkä pehmeä vastapäivään pyörivällä eurotähtikehällä ympäröity paska. Minulle riittää peruskäyttöön täysin hyvin se, että tiedän kun en halua juoda enempää.

Tulevia etappeja? Pitäisi ainakin oppia juomaan sopivaan tahtiin että 1) pysyy sopivasti huppelissa 2) laskuhumala ei pääse iskemään 3) ei kuitenkaan ala väsyttämään liikaa illan ollessa vasta nuori, jotta juttu luistaa. Ja se on kuule hankalaa.

Pitäisi oppia nauttimaan oluesta ja punaviinistä. Molemmat maistuu niin pahalle, hyi saatana, mutta kuulemma aikuisen pitää osata niistä nauttia. Yök hyi.

Mitä muita suuria etappeja tässä nyt vielä on? Ventovieraksen luo sammuminen ja sieltä kotiin selviytyminen? Filmin leikkaus, editointi ja arkiston perälle hukkaaminen sekä sen rekonstruointi seliselittelemällä? Krapula, kamaluusasteet I, II, III ja IV? Viinapään kehittäminen niin järeäksi ettei sammu pitkänkään ryyppyputken päätteeksi vaan pystyy urheasti ördäämään, hourailemaan ja kaatamaan huonekaluja aamuneljään asti?
Vastaa Viestiin