RolloTomasi kirjoitti:Vältä tämän tyyppisiä kommentteja:
EveryWoman kirjoitti:Itsesäälin katalysaattoriksi se sentään näyttää joillekin kelpaavan.
Häiritseekö tuossa se, että lause on vihjaileva, jolloin siinä voi tavallista helpommin nähdä sellaisiakin merkityksiä joita ei ollut tarkoitettu, vai se että siinä viitataan markkina-arvoteorian käyttämiseen itsesäälin katalysaattorina, vai jokin muu, mikä? Jos mainituista jälkimmäinen, niin häiritseekö se siksi että se ei sinun kohdallasi pidä paikkaansa, vai siksi että et vain haluaisi siitä mainittavan vaikka se pitääkin paikkansa?
En tiedä olenko vainoharhainen vai en, mutta tuon tyyppiset lausahdukset luen hyvin helposti ihmisten minuun kohdistamiksi hyökkäyksiksi ja ne vahvistavat pelkoja ja sumentavat ajattelua.
Kun kerran tiedät sinulla olevan tuollaisen piirteen (oli se sitten vainoharhaisuutta tai tervejärkisyyttä), miksi et pysähtyisi näissä tilanteissa kyseenalaistamaan tulkintaasi, sen sijaan että automaattisesti kerrot keskustelukumppanillesi tämän olevan vihollinen?
EveryWoman kirjoitti:Arvioit juuri äsken minut sellaiseksi, ja arviosi ei olisi voinut mennä enemmän metsään. Kuinka monen muun kohdalla uskoisit arvioineesi väärin?
En ole varma, menikö arvioni metsään.
Mutta minä olen, ja sinä voit halutessasi olettaa että puhun totta (sen sijaan että yrittäisin sahata sinua linssiin).
En luota suurimpaan osaan ihmisistä, ja minulla on ihan riittävästi huonoja kokemuksia vahvistamaan epäluottamustani.
Varmaan ymmärrät, että tämäkin tapaus olisi kasvattanut niiden "huonojen kokemusten" määrää, jos sitä ei olisi ryhdytty purkamaan auki? Ja ihan tarpeettomasti.
Kuvittelen, että maailma on minua vastaan - siispä maailma on minua vastaan ei ole kovin kannattava asenne henkilölle joka toivoo maailman hyväksyvän itsensä. Tällaisella asenteella henkilö suorastaan oma-aloitteisesti
estää muita hyväksymästä itseään.
Niin kauan kuin en tuota fyysistä vahinkoa niille, joita pidän vihollisinani, sillä ei ole merkitystä kuinka monta ystävää arvioin väärin viholliseksi, mutta sillä on, kuinka monta vihollista arvioin väärin ystäväksi.
Mitä useammin luulet ystäviäsi vihollisiksi ja kyseenalaistamattomasti myös kohtelet heitä sellaisina, sitä kurjemmalta maailma sinusta näyttää, ja sitä vaikeammiksi ihmissuhteesi muuttuvat. Kyllä sillä on aivan pirusti merkitystä. Vain äärimmäisen harva ihminen on oikeasti niin pahantahtoinen, että hänet kannattaisi luokitella viholliseksi. Sinä tapaat heitä koko elämäsi aikana todennäköisesti yhden käden sormilla laskettavan määrän, jos sitäkään (ellet ole töissä mielisairaalassa). On täysin suhteetonta hätävarjelun liioittelua antaa koko elämänsä pyöriä sen ympärillä, ettei vain luulisi sitä ehkä kerran elämässään tapaamaansa todellista vihollista ystäväksi. Suosittelen, että otat elämäntehtäväksesi jotakin aivan muuta.
Sitä paitsi, jos ystävä on todellinen, hänellä riittää kärsivällisyyttä vakuuttaa minut siitä, ettei ole viholliseni.
Mitä enemmän kärsivällisyyttä sen vakuutteluun vaaditaan, sitä harvemman kanssa sinun on mahdollista edes tulla todellisiksi ystäviksi. Useimmat ihmiset eivät osaa käyttäytyä siten, että tulisivat luokitelluiksi ystäviksi sinun määritelmilläsi. Siis eivät
osaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteivät he
haluaisi olla sinulle ystävällisiä - eikä ainakaan sitä, että he haluaisivat sinulle pahaa. Anna heille mahdollisuus.
