RolloTomasi kirjoitti:Miksi ihmiset puhuvat minulle kuin idiootille? Ei ihme, jos itseluottamus laskee.
Siksi, että eri ihmisillä on varsin poikkeavia käsityksiä siitä, miten idiooteille puhutaan. Sinun käsityksesi ei edusta objektiivista totuutta sen enempää kuin muidenkaan käsitykset. Jos joku sanoo jotakin joka
sinusta kuulostaa idiootille puhumiselta, hän ei silti välttämättä puhu kuin idiootille. Ei omasta näkökulmastaan eikä universaalin totuuden (= "Jumalan") näkökulmasta.
Siis: aina kun sinusta tuntuu että joku pitää sinua idioottina, kannattaa kysäistä onko asia tosiaan niin ennen kuin annat sen vaikuttaa itseluottamukseesi.
Kun kerran tiedät sinulla olevan tuollaisen piirteen (oli se sitten vainoharhaisuutta tai tervejärkisyyttä), miksi et pysähtyisi näissä tilanteissa kyseenalaistamaan tulkintaasi, sen sijaan että automaattisesti kerrot keskustelukumppanillesi tämän olevan vihollinen?
Miksi keskustelukumppani haluaa antaa sellaisen kuvan, että on vihollinen?
Juuri kukaan ei halua eikä yritä antaa sellaista kuvaa. Sinusta jotkut kommentit saattavat
näyttää sellaisilta, mutta yhden henkilön subjektiivinen tulkinta ei kerro totuudesta mitään.
EveryWoman kirjoitti:Mutta minä olen, ja sinä voit halutessasi olettaa että puhun totta (sen sijaan että yrittäisin sahata sinua linssiin).
Ja ihmiset, jotka haluavat vahingoittaa minua, laskettavissa yhden käden sormilla? Minulla on viisi sormea oikeassa ja toiset viisi vasemmassa. Loppui kesken.
Subjektiivisesti vihollisiksi tulkitsemiasi on takuulla enemmän kuin sinulla on sormia, mutta minä tarkoitin todellisia vihollisia. Voitko väittää, että sinulla on objektiivista tietoa kaikkien niiden henkilöiden vihollisuudesta, jotka olet
tulkinnut vihollisiksesi?
Varmaan ymmärrät, että tämäkin tapaus olisi kasvattanut niiden "huonojen kokemusten" määrää, jos sitä ei olisi ryhdytty purkamaan auki? Ja ihan tarpeettomasti. Kuvittelen, että maailma on minua vastaan - siispä maailma on minua vastaan ei ole kovin kannattava asenne henkilölle joka toivoo maailman hyväksyvän itsensä. Tällaisella asenteella henkilö suorastaan oma-aloitteisesti estää muita hyväksymästä itseään.
Miksi ihmiset sitten pilkkaavat pahantahtoisesti? Miksi he pitävät outona? Miksi he eivät anna minun olla rauhassa silloin kun rauhaa tarvitsen?
Pilkka voi johtua vaikka siitä, että henkilö on kohdannut omasta näkökulmastaan jotakin vierasta, uutta, sellaista johon hän ei osaa suhtautua. Useimmat ihmiset pelkäävät uusia ja outoja tilanteita, kuten erilaisten ihmisten kohtaamista. Todennäköisimmin sinua pilkkaava henkilö pelkää, ettei osaisi omana itsenään käyttäytyä sinun seurassasi
niin että sinä hyväksyisit hänet, ja pelkonsa kohtaamisen sijasta hän naamioi sen pilkalla. Mitä enemmän näet vaivaa sen eteen, että pilkkaava henkilö tuntee tulevansa hyväksytyksi, ja mitä paremmat mahdollisuudet annat hänelle selviytyä tilanteesta ilman epäonnistumisen pelkoa, sitä vähemmän hän sinua pilkkaa.
Jokainen ihminen on jonkun muun mielestä outo, koska ihmiset ovat keskenään niin erilaisia (pinnalta) ja koska inhimillinen ajattelu on kategorisointiin perustuvaa.
Miksi he eivät anna minun olla rauhassa silloin kun rauhaa tarvitsen?
Tähän on vaikeampi vastata yleisluontoisesti. Koska et ole selvästi kertonut haluavasi olla rauhassa? Koska henkilö ei ymmärrä mitä rauhassa oleminen sinulle tarkoittaa? Pitäisi tietää tilanne tarkemmin.
Niin kauan kuin pysyttelen poissa niiden ihmisten luota, joiden seurasta en pidä, asiat ovat paremmin.
Sellaisista ihmisistä kannattaakin pysytellä loitolla, joista sinulla ei olisi kohtuullista mahdollisuuttakaan pitää. Mutta ainakin sen perusteella miten suhtauduit minuun ja muihin ystävällismielisiin ihmisiin, voisi olettaa että joidenkin kohdalla pitämättömyytesi johtuu vain omista väärinkäsityksistäsi. Sellaisissa tilanteissa olisi suositeltavampaa kyseenalaistaa ajatteluaan pakenemisen sijaan, ainakin jos on samaan aikaan tyytymätön siihen että ihmiset eivät hyväksy itseä.
Mitä useammin luulet ystäviäsi vihollisiksi ja kyseenalaistamattomasti myös kohtelet heitä sellaisina, sitä kurjemmalta maailma sinusta näyttää, ja sitä vaikeammiksi ihmissuhteesi muuttuvat. Kyllä sillä on aivan pirusti merkitystä. Vain äärimmäisen harva ihminen on oikeasti niin pahantahtoinen, että hänet kannattaisi luokitella viholliseksi. Sinä tapaat heitä koko elämäsi aikana todennäköisesti yhden käden sormilla laskettavan määrän, jos sitäkään (ellet ole töissä mielisairaalassa). On täysin suhteetonta hätävarjelun liioittelua antaa koko elämänsä pyöriä sen ympärillä, ettei vain luulisi sitä ehkä kerran elämässään tapaamaansa todellista vihollista ystäväksi. Suosittelen, että otat elämäntehtäväksesi jotakin aivan muuta.
Kerropa minulle miksi kerrot minulle koko ajan itsestäänselvyyksiä? Koska pidät minua idioottina.
Vastauksesi on väärä.
Kerron sinulle näitä "itsestäänselvyyksiä" siksi, että sinä et käyttäydy sellaisen henkilön tavoin, joka on sisäistänyt ne. Siis auttaakseni sinua hahmottamaan itseäsi.
Ja mitä se kertoo siitä, miten suhtaudut minuun?
Se kertoo, että välitän sinusta.
Olet hullu, jos kuvittelet sanomasi olevan elämäntehtäväni.
Elämäntehtävä oli turhan pitkälle viety luonnehdinta, mutta kyllä sinä olet onnistunut luomaan minulle sellaisen vaikutelman, että suuri osa toiminnastasi ja ratkaisuistasi on turhan ja perusteettoman vihollisilta suojautumisen ohjaamaa. Jos näin on, se vaikuttaa koko elämääsi ja estää sinua toteuttamasta elämäntehtävääsi - mikä ikinä se sitten onkaan.
Jos puolestaan yrität vakuuttaa siitä, että ne tyypit, jotka ovat kohdelleet minua kuin paskaa, eivät kohdelleet minua kuin paskaa koska halusivat niin tehdä, minulla ei ole syytä luottaa mihinkään sanomaasi.
Oletko huomannut, että sinulla on tapana toisinaan pakottaa todellisuus aika jyrkkiin
joko tai ja
jos, niin -asetelmiin?
Joko elämä on kuin elokuvaa tai se ei ole kuin elokuvaa.
Jos X yrittää vakuuttaa minua asiasta Y, en luota mihinkään mitä hän sanoo.
Joko kommenttisi on ilkeämielistä vittuilua tai ymmärtämättömän menestyjän paskanjauhantaa. Tuollaisten kanssa saa olla tosi varovainen, koska usein ne jättävät ulkopuolelleen tusinan muita relevantteja vaihtoehtoja.
Mutta joo. En yritä vakuuttaa sinulle sinun kohtaamistasi tyypeistä mitään, koska he kaikki ovat yksittäistapauksia. On marginaalisesti mahdollista, että olisit todella kohdannut selvästi keskimääräistä enemmän todellisia vihollisia, enkä minä voi sanoa ettei näin ole kun en asiasta mitään tiedä. Voin vain sanoa, että useimmat sinun laillasi suhtautuvat eivät ole kohdanneet todellisia vihollisia muita enempää - he vain näkevät ihmiset vihollisina muita helpommin.
Otetaan helpommin arvioitavissa oleva esimerkki, liikennevalot. Kun liikut kaupungilla, tuntuuko sinusta että valoristeykseen tullessasi valot ovat useimmiten vihreät vai punaiset? Kun minä kävelen valoristeykseen, valo on yleensä vihreä tai vaihtuu vihreäksi viimeistään risteyksen saavuttaessani.
Mitä enemmän kärsivällisyyttä sen vakuutteluun vaaditaan, sitä harvemman kanssa sinun on mahdollista edes tulla todellisiksi ystäviksi. Useimmat ihmiset eivät osaa käyttäytyä siten, että tulisivat luokitelluiksi ystäviksi sinun määritelmilläsi. Siis eivät osaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteivät he haluaisi olla sinulle ystävällisiä - eikä ainakaan sitä, että he haluaisivat sinulle pahaa. Anna heille mahdollisuus.
Mutta he voivat olla hyökkäämättä. Siinä on ero.
Eivät voi. Eivät ennen kuin he tietävät, mikä
juuri sinun näkökulmastasi on hyökkäävää. Ja sen tietämiseen vaaditaan jo jonkinasteista ystävyyttä.
Toivottavasti et päädy pitämään minuakin vihollisenasi, mutta sinun sanomanasi tuo edellinen rivi on hauska. Kulttuuriantropologian puolesta puhuu kiihkeästi mies, jonka mielestä mm. tunteet ovat tarpeettomia ja haluaisi nähdä ihmiset koneena samassa mielessä kuin vaikkapa traktoria tai leivänpaahdinta.