Turhin asia josta olet suuttunut?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:No minulla on tapana huomauttaa myöhästelyistä ensin ystävällisesti.
Ainakaan minun kohdallani ystävällinenkään yksipuolinen huomauttaminen ei toimisi. Ainoa, mikä toimii (ja on toiminut) on vastavuoroinen keskustelu asiasta.
Jos toinen on niin rajoitteinen ettei osaa ottaa itselleen riittävästi varoaikaa jos sitä erityisesti pyytää, että anna sellainen ajankohta että varmasti ehdit, niin silloin kyse on kunnioituksen puutteesta. (tai tyhmyydestä, jos yksinkertaisesti kykene ennustamaan todennäköistä ajankohtaa, jolloin on valmis.)
Lähtöoletuksesi, se että kaikkien ihmisten tapa elää ja suhde aikaan ovat samanlaisia kuin sinulla, on virheellinen (ja antaa aihetta epäillä, että sinun kannattaisi vilkaista peiliin ennen kuin ryhdyt muiden tyhmyyttä arvioimaan). Jos pidät omaa suhtautumistapaasi ainoana mahdollisena, et voi välttyä välittämästä muille vaikutelmaa jonka mukaan se on mielestäsi myös ainoa oikea tapa.
Jos sovin, että lähdetään juhliin kello 20, lähden juhliin viimeistään kello 20:15 tuli toinen sieltä tai ei. Jos odottelulinjalle alkaa, saa odottaa lopun ikäänsä.

Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle? Pelkäätkö, että nurkan takaa tulee peikko ja syö sinut, ellet lähde juhliin juuri tuon aikaikkunan sisällä? Vai etkö kestä yksinäisyyttä / omia ajatuksiasi varttia kauempaa? Vai pelkäätkö sitä sosiaalista paheksuntaa, jota jotkut juhlavieraat saattaisivat kohdistaa sinuun jos myöhästyt?
Lopputulos voi olla, että vaikka yksi ilta meneekin kummaltakin pilalle, moni muu pelastuu. Minä nimittäin ärsyynnyn suunnattomasti jos jotain sovittua ei pidetä, enkä voi valita sitä ärsyynnönkö siitä vai en. Pitkällä tähtäimellä on partnerinkin etu, että en ole kiukkuinen joka kerta kun ollaan johonkin menossa. Silloin ainakin ihmiset jotka pilaisivat iltojani säännöllisesti, karsiutuvat pois.
Ymmärrän ärsyyntymisen, joka johtuu siitä, että jotain sovittua ei pidetä. Keskustelemalla olisi kuitenkin mahdollista muodostaa venyvien aikataulujen ihmisen kanssa sellainen protokolla, että aikatauluja koskevat sopimukset tehdään molemmille osapuolille mahdollisiksi noudattaa (esim. sovitaan: Lähdetään kasin maissa, ja määritellään että se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa välillä 20.00-20.30). Jos et ole kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta, vaikuttaa siltä että myös venyvät aikataulut sinänsä ärsyttävät sinua - ja sitä taas sinun on turha vierittää myöhästyvän seuralaisesi niskoille. Vain sinä itse voit pilata iltasi sillä, että seuralaisesi on myöhässä. Maailma on pullollaan ihmisiä, joiden iltaa seuralaisen myöhästyminen ei pysty pilaamaan. On virhe ajatella ettetkö sinäkin voisi omalla kohdallasi asiaan vaikuttaa.

Itse karsin mieluummin elämästäni sellaiset ihmiset, jotka loukkaantuvat siitä että en saavu jonnekin täsmälleen silloin kun on sovittu (pl. tilanteet joissa sillä on oikeasti väliä, kuten vaikka laivan lähteminen satamasta), kuin elämäntapansa vuoksi myöhästelevän mutta muuten hurmaavan kumppaniehdokkaan.
Kertoisitko mitkä ovat ne utilitaristiset syyt, joiden nojalla katsot, että on parempi hukata muiden kuin omaa aikaansa?
Yksittäisiä syitä tärkeämpää on se, millaista elämäni kokonaisuutena on, ja se että valitsen tällaisen elämän mieluummin kuin absoluuttisesti aikataulujen ehdoilla ohjautuvan elämäntavan. Yritän seuraavaksi kuvailla elämääni uravalintani (vaatesuunnittelun) kautta, vaikka muitakin lähestymistapoja olisi.
  • 1. Kyetäkseen luovaan suunnitteluun ihmisen on vapautettava mielensä niistä konventionaalisista kaavoista, joita arkiajattelu tyypillisimmillään seuraa, ja onnistuttava myös ylläpitämään tätä tilaa.
    2. Tällaisen vapautuneen ajattelun tilan ylläpitäminen vaatii monenlaista itsesuggestiota, yhtenä tärkeimmistä mm. ajan kulun ja deadlinen täydellinen unohtaminen (deadline on siis unohdettava työtä tehtäessä siitäkin huolimatta, että työ on saatava valmiiksi siihen mennessä).
    3. Kaikilta osin oikeaan mielentilaan pääseminen ei aina ole helppoa. Joskus siihen pääsee heti kun ryhtyy toimeen - toisilla kerroilla tähän voi mennä pari vuorokauttakin.
    4. Kun oikeaan mielentilaan on päässyt, ja luova prosessi käynnistyy, on taloudellisinta antaa prosessin edetä luonnolliseen suvantovaiheeseensa saakka. Prosessin aikana tulee tyypillisesti hetkiä, joita ei ole mahdollista enää kokea uudelleen, ja joiden vastaanottamisesta voi seurata koko prosessin suuntaa muuttava ajatus tai ymmärryksen muutos. Siksi on erittäin epätaloudellista - jopa epäammattimaista ja tyhmää - katkaista prosessi väkivalloin tietyllä kellonlyömällä, esimerkiksi ehtiäkseen jonkun henkilön juhliin juuri sovitulla hetkellä.
    5. Jotta oikeaan mielentilaan olisi tarvittaessa mahdollisimman helppo päästä, elämään tulee muutenkin asennoiduttua mahdollisimman rennosti ja vapautuneesti. Tiukkapiposta huippusuunnittelijaksi on vain psykologisesti liian suuri harppaus, jotta sitä voisi vaivattomasti harrastaa päivästä toiseen.
Tuossa siis perustelen toimintaani uravalinnallani. Ymmärrän toisaalta oikein hyvin myös niitä ihmisiä, joille tällainen elämänasenne ei uran puolesta ole välttämätön, mutta jotka valitsevat sen siitä huolimatta. Mentaalinen vapautuneisuus yksinkertaisesti tuntuu jäykkyyttä paremmalta, eli useimmiten merkitsee onnellisempaa elämää. Enkä minä pidä sitä moraalittomana (= perusteena myöhästelijän väitetylle epäkunnioitukselle), niin kauan kuin oikeita hankaluuksia aiheuttavaa myöhästelyä ei tapahdu. Oikeaksi hankaluudeksi en laske 20 minuutin myöhästymistä jonkun normijuhlista. Siitä koituva hankaluus on häiriintyvän henkilön korvien välissä, eli hänen oma ongelmansa.
Nimim. Neiti Oharit siirretään pakkaseen nopeammin kuin syysmarjat.
Saattaisit yllättyä, jos kuulisit minkälainen mies on kuitenkin kieltäytynyt siirtämästä minua pakkaseen.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

hermine kirjoitti:Jos mun on pakko olla jossain ajoissa, esim. juuri sovitun kyydin, viimeisen junan lähdön tai tärkeän lääkäriajan vuoksi, niin en sitten pysty suunnilleen koko päivänä tekemään muuta kuin istumaan jossain sohvalla kelloa vilkuillen.
Johtunee siitä, että mielesi ajautuu toimiessaan luovuuskanaville (ainakin joillekin niistä) automaattisesti. Jos teet jotakin, keskityt siihen kokonaisvaltaisesti ja annat prosessin suunnata ajatteluasi vapaasti. Silloin kokemus ajan kulusta katoaa, ja tunteja saattaa humahtaa ohi aivan huomaamatta.

Oma kokemukseni niistä päivistä, jolloin on aivan pakko onnistua hankkiutumaan jonnekin juuri tiettyyn aikaan, on aika samanlainen. Yleensä valmistaudun sovittuun tilaisuuteen heti päivän alkajaisiksi: katson valmiiksi aivan kaiken mitä tarvitsen mukaan ja kokoan ne yhteen paikkaan; pukeudun, meikkaan ja siistiydyn tarpeen mukaan, ja jos on jotakin sellaista tehtävää, joka on pakko jättää viime tinkaan, teen siitä aikataulutetun listan jossa on pienimmätkin yksityiskohdat huomioitu ja jokaiseen kohtaan on varattu aikaa enemmän kuin siihen uskoisi kuluvan (esim. vessassa käyminen 10 min.). Sitten, laitettuani puhelimeen muistutuksen aikataulun mukaisesti, voin vähän rauhoittua ja päästää ajatukseni luonnolliseen tilaansa. Näinä päivinä en kuitenkaan voi tehdä mitään oikeasti luovaa työtä, koska sen keskeytyminen kännykkämuistutukseen on yleensä katastrofi. Uppoudun sitten toissijaisiin toimiin, kuten järjestelyyn tai papereiden arkistoimiseen jne.

Tällainen sovittuun aikaan tähtääminen täsmällisesti on kuitenkin sen verran kokonaisvaltaista huomiota ja energiaa vaativaa, että harva esim. ystävien kanssa sopimistani tapaamisista tulee tällä tavalla järjestellyksi. Jos tulisi, opintoni häiriintyisivät ihan kohtuuttomasti (kuukaudessa olisi vain muutama päivä, jolloin opintoprojektit edistyisivät). Olen sentään vuosien varrella oppinut hahmottamaan ajan kulua alitajuisesti, niin että nykyään vain harvoin olen yli puoli tuntia myöhässä mistään. :roll:
segma

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja segma »

Nyt olisi kyllä syytä laittaa sellainen taputtava hymiö.

Käänsit EW nimittäin aika suvereenin oloisesti tilanteen niin, että se, joka siellä pihalla ODOTTAA on se pahantekijä, ilkimys, kärsimätön ja erilaisuutta suvaitsematon ihminen. Ei suinkaan se, joka luistaa sopimuksista, jotka on tehty etukäteen ja pilkulleen. Edelleen käänsit aika hyvin myös kaiken keskusteluvastuun sen odottajan niskoille. Olisihan se suorastaan kohtuutonta, että se elämäntapaodotuttaja tuntisi itseään sen verran, että voisi itse ottaa asian puheeksi jo ENNEN kuin aletaan sopia mitään kellonlyömäaikatauluja. Sanoisi jo silloin sopimusta tehtäessä, että on sitä sorttia, joka ei minuuttiaikatauluihin taivu.
Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle?
Vastavuoroinen kysymys: mihin sillä odotuttajalla on niin kiire ennen lähtöä, että se menee ihmissuhteen onnellisuuden edelle? Tai miten hänellä on varaa odotuttaa toista ylipäänsä muutenkaan? Eikö odotuttajalla ole mitään velvoitteita (vain, koska hänellä nyt vaan sattuu olemaan sellainen elämäntapa)? Kompromisseja? Kanssaihmisen miellyttämistä? Ring ring?

Kaikesta tästä surinasta huolimatta en kuitenkaan tahdo antaa sellaista kuvaa, ettenkö sietäisi erilaisuutta (aikakäsityksissä tai elämänasenteissa tai muutenkaan). Minulla itselläni on luova harrastus, jonka vuoksi saattaa jäädä väliin kokonaisia koulupäiviä ja silloin on aina sellainen tunne, ettei takuulla lähtisi tältä samaiselta tuolilta yhtään minnekään. Edes vessaan. Saati kouluun tai jonnekin kutsuille. Sikäli ymmärrän myöhästymiskulttuuria aika hyvin. Enkä kyllä ole muutenkaan ihan täydellisen tarkka aikatauluissani.

(Ja nyt kun tässä luin tuota tekstiä uudelleen, niin huomaan ehkä vähän puoliaiheetta kiehahtaneeni, mutta antaapa tuon nyt olla - kai siinä jotain asiaakin on.)
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

EveryWoman kirjoitti:Jos toinen on niin rajoitteinen ettei osaa ottaa itselleen riittävästi varoaikaa jos sitä erityisesti pyytää, että anna sellainen ajankohta että varmasti ehdit, niin silloin kyse on kunnioituksen puutteesta.

Keskustelemalla olisi kuitenkin mahdollista muodostaa venyvien aikataulujen ihmisen kanssa sellainen protokolla, että aikatauluja koskevat sopimukset tehdään molemmille osapuolille mahdollisiksi noudattaa (esim. sovitaan: Lähdetään kasin maissa, ja määritellään että se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa välillä 20.00-20.30). Jos et ole kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta, vaikuttaa siltä että myös venyvät aikataulut sinänsä ärsyttävät sinua - ja sitä taas sinun on turha vierittää myöhästyvän seuralaisesi niskoille.
Iskikö sinulla vauhtisokeus vai miksi viestini sisältö meni niin olennaisilta osin ohi?

Kertoisitko miten yllä lainaamani oma tekstini eroaa alla olevasta tekstistäsi noin muuta kuin käsitteen nimen tasolla? Sisällöllisesti kyse on samasta asiasta. Jos ei ole varma omasta "lähtönopeudestaan" niin on annettava sellainen raami, jonka päättyessä on valmis lähtemään vaikka sitten olisikin vielä naama purkissa ja leninki rypyssä. Jos puhutaan siitä, että tähdätään kello 20:een, se ei ole sopimus mistään muusta kuin siitä, että pyritään siihen. Jos sen lisäksi sovitaan, että viimeistään kello 21, niin hermotusmiskelloni alkaa tikittää tuosta hetkestä.

Minä en vain siedä annettujen lupausten rikkomista, jos sille ei ole hyvää syytä. Hyväksi syyksi vapaa-ajan toimintaa koskevien lupausten rikkomiseen (kunhan siitä ilmoitetaan) saatan hyvinkin tilannekohtaisesti laskea ammatilliset syyt, mutta en niitäkään järjestään, ts. tapana. Minusta se on peruskunnioitusta ja -käytöstapoja, että tulee paikalle sovittuun aikaan. Jos ei tule eikä ilmoita myöhästymisen syytä, niin tänä kännykköjen aikakautena se on force majeure -tilanteita lukuunottamatta huonoa käytöstä. Ja toisaalta pitäisin ainakin kumppaniltani hyvin erikoislaatuisena, jos hän jatkuvasti asettaisi ammatilliset asiansa yhdessäolomme ja yhdessä viiihtymisen edelle. Hänen prioriteettinsa elämässä olisivat luultavasti täysin vääränlaiset minun kumppanikseni.

Voisit olla yllättynyt siitä, millaisia huonosti käyttäyviä neitejä on laitettu pakkaseen. Ja siitä, miten hyvin siedän aikataulujen venymisiä, jos koen että kyse ei ole epäkohteliaasta käytöksestä tai kunnioituksen puutteesta. Minulla on tapana ohjeistaa seurustelukumppanejani siitä, että minulle ei juuri kannata tehdä lupauksia, joita ei aio pitää, koska en pidä suuttumisesta/ärsyyntymisestä ja se on helpoimpia tapoja saada minut sellaiseen tilaan. Siksi juuri seuraavassa lainauksessa menet aivat täysin metsään:
EveryWoman kirjoitti:Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle?
Ei kyse ole lainkaan juhliin lähtemisestä vaan kunnioittavasta kohtelusta. Minähän juuri yritän välttää ihmissuhteen onnellisuutta haittaavia tilanteita, eli niitä joissa ärsyynnyn tai suutun koettamalla pitää huolen, että sellaisia tilanteita ei pääsisi syntymään. Ei kyse ole tilanteesta, jossa toinen ilman esitietoa käytösmallista joutuu vain ihmettelemään että miksi nyt taas olet kuin myrskyn merkki vaikka juhliin ollaan menossa, vaan silloin kyse on tietoisesta huonosta käytöksestä, jos keskustelu ei auta.

On itsekästä olettaa, että muiden ihmisten aika on niin paljon vähemmän arvokasta kuin oma, että sitä riittäisi tuhlattavaksi saakka. Sama kiire kaikilla on jotka eivät elämäänsä joutilaana vietä.

Terveisiä eräälle Ohari-Olgalle jos sattuu palstaa lukemaan ;)
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

segma kirjoitti:Nyt olisi kyllä syytä laittaa sellainen taputtava hymiö.

Käänsit EW nimittäin aika suvereenin oloisesti tilanteen niin, että se, joka siellä pihalla ODOTTAA on se pahantekijä, ilkimys, kärsimätön ja erilaisuutta suvaitsematon ihminen. Ei suinkaan se, joka luistaa sopimuksista, jotka on tehty etukäteen ja pilkulleen. Edelleen käänsit aika hyvin myös kaiken keskusteluvastuun sen odottajan niskoille. Olisihan se suorastaan kohtuutonta, että se elämäntapaodotuttaja tuntisi itseään sen verran, että voisi itse ottaa asian puheeksi jo ENNEN kuin aletaan sopia mitään kellonlyömäaikatauluja. Sanoisi jo silloin sopimusta tehtäessä, että on sitä sorttia, joka ei minuuttiaikatauluihin taivu.
Kappaleen lopussa on asiaa. Kyllä keskusteluvastuu on kummallakin osapuolella - ei ainoastaan sillä joka toivoo tiukkaa aikataulujen noudattamista. Tässä ketjussa asia on tullut esiin sellaisen esimerkin kautta, jossa myöhästyminen on jo päässyt tapahtumaan. Kommenttini koskivat toimintaa tällaisessa tilanteessa, eivät sitä, miten olisi pitänyt toimia ennen tilanteen syntymistä.

Tarkoitukseni ei toki ollut esittää, että odottaja olisi ilkimys, vaan arvostella henkilöä joka ei jää odottamaan eikä pidä asiaa edes keskustelun arvoisena, vaan suoralta kädeltä tuomitsee myöhästyjän joko tyhmäksi tai epäkunnioittavaksi, ja liukuvat aikataulut virheelliseksi ja kitkemistä vaativaksi toimintatavaksi.
Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle?
Vastavuoroinen kysymys: mihin sillä odotuttajalla on niin kiire ennen lähtöä, että se menee ihmissuhteen onnellisuuden edelle?
Eikö edellinen viestini Pehmovanukkaalle mitenkään valottanut venyvien aikataulujen syitä?
ymmärrän myöhästymiskulttuuria aika hyvin
Siis todennäköisesti et esimerkkitilanteessa poistuisi paikalta hippulat vinkuen vartti sovitun ajan jälkeen haluttomana keskustelemaan siitä, miten ja miksi toisen myöhästyminen pääsi käymään.
Avatar
HotPants
Elämätön Kitisijä
Viestit: 444
Liittynyt: 05.09.2005 2:24

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja HotPants »

Mut entä nää jotka on silleen etuajassa niinku kytiksessä kellon kaa ja sit melkeen lyö sua näpeille, kun tuut 5 minuuttia myöhässä? Ja sit ne viä muistaa sanoo siihen että ovat olleet siinä jo vartin etuajassa. Joku viiraa päässä. Mul on yks frendi sellanen ja se on muuten ihan jees mutta näissä ajastusjutuissa meillä ei synkkaa yhteen.

Aika ja säännöt ja periaatteet. Ja eri ihmiset.

Sillon sujuu helpommin kun samoilla linjoilla olevat tyypit hoitaa juttuja yhessä. "Oon nyt 5 minsaa tai 10 minsaa myöhässä.. Oon tulossa koko ajan.." "Joo, niin mäkin." Tällein mulla sujuu jouhevasti jutut yhen toisen kamun kanssa ja kumpikaan ei suutu koskaan toiselle siitä, että ajastukset on ns. vapaampia.

Mutta mitä sitä turhaa kiertämään.. Myöhästelyt sovituista jutuista ja boheemimpi tapainkulttuuri on huonompaa tapakulttuuria. Kuulun tähän sarjaan mutta se ei ole mulle ongelma.
<3
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

EveryWoman kirjoitti:Tarkoitukseni ei toki ollut esittää, että odottaja olisi ilkimys, vaan arvostella henkilöä joka ei jää odottamaan eikä pidä asiaa edes keskustelun arvoisena, vaan suoralta kädeltä tuomitsee myöhästyjän joko tyhmäksi tai epäkunnioittavaksi, ja liukuvat aikataulut virheelliseksi ja kitkemistä vaativaksi toimintatavaksi.
Kukaanhan ei ole tuominnut liukuvia aikatauluja vaan luisteltuja lupauksia. Ne ovat täysin eri asioita. Totesin jo aikaisemmin, että minulla on tapana huomauttaa ja keskustella myöhästymisistä. Täydensin vielä tekstiä siltä osin, mikä meni sinulta ohi.

Kerrohan vielä yksi minua vaivaamaan jäänyt asia - kuinka monta kertaa sama asia pitää keskustella, jotta on keskustellut aiheesta tarpeeksi ja voi katsoa toisen keskustelusta huolimatta harjoittavan toista huomioon ottamattoman käytännön olevan loukkaava tai epäkunnioittava?

Jos keskusteluvastuu realisoituu joka kerta, eikä odottajalla ole N kerran jälkeen edelleenkään oikeutta lakata odottamasta ja poistua paikalta, päädytään hyvin näppärästi tapaan jolla odotuttaja selviää synneistään aina pelkällä keskustelulla. Vai edellyttäisikö se keskusteluvastuu myös toisen kuunteluvastuun? Tai jonkinlaisen vastuun omien tietoisten tekojensa seurauksista?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:Iskikö sinulla vauhtisokeus vai miksi viestini sisältö meni niin olennaisilta osin ohi?
Mahdollisesti puhuimme tosiaan samasta asiasta eri nimillä.
Kertoisitko miten yllä lainaamani oma tekstini eroaa alla olevasta tekstistäsi noin muuta kuin käsitteen nimen tasolla? Sisällöllisesti kyse on samasta asiasta. Jos ei ole varma omasta "lähtönopeudestaan" niin on annettava sellainen raami, jonka päättyessä on valmis lähtemään vaikka sitten olisikin vielä naama purkissa ja leninki rypyssä. Jos puhutaan siitä, että tähdätään kello 20:een, se ei ole sopimus mistään muusta kuin siitä, että pyritään siihen. Jos sen lisäksi sovitaan, että viimeistään kello 21, niin hermotusmiskelloni alkaa tikittää tuosta hetkestä.
Siinä kulttuurissa, josta minä tulen, sovitaan kasin maissa kun tarkoitetaan väliä 20.00-20.30. On onnistumiseni kannalta olennaista, että sovittaessa mieleen (eli myös alitajuntaan) jäävä kellonaika on nimenomaan 20.00. Jos sovittaessa puhutaan puoli yhdeksästä, on aivan mahdollista että olen valmiina vasta yhdeksältä. Tämä ei tuota ongelmia niin kauan kuin kellonajoilla on kummallekin sopijapuolelle sama merkityssisältö, mutta ilman keskustelua se ei välttämättä ole molemmille sama.
Minusta se on peruskunnioitusta ja -käytöstapoja, että tulee paikalle sovittuun aikaan. Jos ei tule eikä ilmoita myöhästymisen syytä, niin tänä kännykköjen aikakautena se on force majeure -tilanteita lukuunottamatta huonoa käytöstä. Ja toisaalta pitäisin ainakin kumppaniltani hyvin erikoislaatuisena, jos hän jatkuvasti asettaisi ammatilliset asiansa yhdessäolomme ja yhdessä viiihtymisen edelle. Hänen prioriteettinsa elämässä olisivat luultavasti täysin vääränlaiset minun kumppanikseni.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinulla ei vielä ole oikeanlaista käsitystä minun elämästäni. Ei ole mahdollista soittaa kenellekään kännykällä luovaa prosessia katkaisematta, vaikka se kännykkä olisi vieressä pöydällä (niinikään siihen ei ole mahdollista vastata, joten useimmiten puhelimeni on äänettömällä kun työskentelen). Minulle on suuri saavutus jo se, että onnistun sovittamaan prosessini ja menemiseni yhteen puolen tunnin marginaalilla sovituista ajoista. Itse asiassa monen muun alalla olevan mielestä se on silkkaa taikuutta - eli kertoo nimenomaan siitä, että minua kiinnostaa tehdä kaikkeni sen eteen että olisin sovituissa paikoissa mahdollisimman ajoissa. Jos ottaisin ykkösprioriteetikseni täydellisen ajoissa olemisen joka paikassa, minun olisi pakko vaihtaa alaa.

Onneksi kumppanini ei määrittele myöhästymisiäni "ammatillisten asioiden asettamiseksi yhdessäolon edelle" ja sen nojalla vaadi minua luopumaan ammatistani, vaan on mukauttanut omaakin ajankäyttöään vapaampaan suuntaan, minkä seurauksena minun myöhästelyni ei ole hänelle mikään ongelma.
Voisit olla yllättynyt siitä, millaisia huonosti käyttäyviä neitejä on laitettu pakkaseen.
No joo, uskon (ja tiedän) ettei kaikkien ihmisten myöhästely johdu muusta kuin välinpitämättömyydestä. On kuitenkin virhe ajatella, ettei se voisi johtua mistään muusta.
Ja siitä, miten hyvin siedän aikataulujen venymisiä, jos koen että kyse ei ole epäkohteliaasta käytöksestä tai kunnioituksen puutteesta.
Lähinnä silmääni pisti aloituksesi rivien välistä paistava keskustelu- ja ymmärryshaluttomuutesi (joka tietysti estää tässä mainitsemasi kokemuksen syntymistä aika tehokkaasti) - mutta ehkä vain käsitin väärin?
Minulla on tapana ohjeistaa seurustelukumppanejani siitä, että minulle ei juuri kannata tehdä lupauksia, joita ei aio pitää, koska en pidä suuttumisesta/ärsyyntymisestä ja se on helpoimpia tapoja saada minut sellaiseen tilaan. Siksi juuri seuraavassa lainauksessa menet aivat täysin metsään:
EveryWoman kirjoitti:Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle?
Ei kyse ole lainkaan juhliin lähtemisestä vaan kunnioittavasta kohtelusta. Minähän juuri yritän välttää ihmissuhteen onnellisuutta haittaavia tilanteita, eli niitä joissa ärsyynnyn tai suutun koettamalla pitää huolen, että sellaisia tilanteita ei pääsisi syntymään. Ei kyse ole tilanteesta, jossa toinen ilman esitietoa käytösmallista joutuu vain ihmettelemään että miksi nyt taas olet kuin myrskyn merkki vaikka juhliin ollaan menossa, vaan silloin kyse on tietoisesta huonosta käytöksestä, jos keskustelu ei auta.
Jos kummallakin osapuolella on ollut mahdollisuus selittää toimintaansa ja tulla ymmärretyksi, ja he ovat päätyneet molempien hyväksymään ratkaisumalliin, mutta toinen jättää sitten toimimatta tuon mallin mukaisesti, niin en ihmettele että toinen hiileentyy.
On itsekästä olettaa, että muiden ihmisten aika on niin paljon vähemmän arvokasta kuin oma, että sitä riittäisi tuhlattavaksi saakka. Sama kiire kaikilla on jotka eivät elämäänsä joutilaana vietä.
Hmm. Tästä taas en ymmärrä, miten se liittyy keskusteluun. Ehkä se liittyi enemmän Ohari-Olgalle lähettämiisi terveisiin?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:Kerrohan vielä yksi minua vaivaamaan jäänyt asia - kuinka monta kertaa sama asia pitää keskustella, jotta on keskustellut aiheesta tarpeeksi ja voi katsoa toisen keskustelusta huolimatta harjoittavan toista huomioon ottamattoman käytännön olevan loukkaava tai epäkunnioittava?
Ei kovin monta. Jos on kyse oikeasti rakentavasta keskustelusta, jossa on päädytty molempia tyydyttävään ratkaisuun, niin pari riittää.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas: Otin silmän käteen ja luin uudelleen postauksesi. Tulkitsin niitä todennäköisesti aika väärin (luin varmaan ex-appikokelaani vaivaamaan jääneitä aivoituksia rivien väleihin), minkä seurauksena sait osaksesi paljon enemmän tulta ja tulikiveä kuin olisit ansainnut. Pahoitteluni!

Edit: Hip hei! Onnistuin sittenkin tuottamaan ketjuun otsikon mukaista materiaalia! :cheer: En siis varsinaisesti Pehmovanukkaalle suuttunut, mutta jos tämä sama väärinkäsitys olisi tapahtunut keskustelussa poikaystäväni ja minun kesken, minulla olisi varsin todennäköisesti alkanut keittää. Tämä käy siis ihan hyvin esimerkistä. :D
segma

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja segma »

Minäkin jopa ihan vähän kiehahdin ja jätin ehkä siksi muutaman asian käsittämättä. Minulla on myös näemmä taipumusta puhua yleisellä tasolla, vaikka puhutaankin tietystä esimerkistä. Noh, mielipiteeni kuitenkin pysyvät samoina, vaikka provosoivanlainen kärjistetty hyökkäykseni EW:tä vastaan olikin vähän turhaa. Kärjistäminen sentään aiheuttaa keskustelua.

Näemmä missasin sitten hienosti yhden viestinkin kokonaan. Ihan jees.

Alalinja: Tilanteissa, joissa toinen on odotuttajasielu ja toinen kärsimätön odottajasielu, on syytä tehdä asiat selviksi etukäteen, niin vältytään paremmin konfliktitilanteilta. Ja tuonhan tietty voi sanoa muutamia termejä yleisluontoisemmiksi muuttamalla niinkin, että se pätee kaikkeen mahdolliseen, mistä herneitä voi nuuskutella.
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

EveryWoman kirjoitti:Pehmovanukas: Otin silmän käteen ja luin uudelleen postauksesi. Tulkitsin niitä todennäköisesti aika väärin (luin varmaan ex-appikokelaani vaivaamaan jääneitä aivoituksia rivien väleihin), minkä seurauksena sait osaksesi paljon enemmän tulta ja tulikiveä kuin olisit ansainnut. Pahoitteluni!
No, jokainen meistä on omien kokemustensa summa ja tulkisee asioita sitä kautta. Aika harvoin olen törmännyt ihmiseen, joka itseään tahallaan odotuttaa. Aikataulurajoitteisuus sinänsä on luonnekysymys siinä missä suhtautuminen lupausten rikkomisiinkaan - kumpaakaan ei voi kovin radikaalisti muuttaa. Mutta kummankin osalta on hyvä tuntea itseänsä ja pyrkiä välttämään niistä aiheutuvia ongelmia ihmissuhteissa.

Minun tapani toimia ei ole suuttua 13 minuutin satunnaisesta myöhästelystä eikä myöskänä vilkuttaa perävaloja automaagisesti jos paikalla ei olla ajoissa, mutta jos koen saavani epäkunnioittavaa kohtelua, otan ja lähden.

Ja voi olla, että en ymmärrä luomisprosessiajatustasi kovinkaan hyvin, joskin on itselläkin tiettyjä intensiivisen toiminnan jaksoja, joita ei halua/voi keskeyttää esimerkiksi puhelimen takia vaikka maailma palaisi ympärillä.. ne vain tapahtuvat kumppanin kanssa, ei ilman tätä ;) Mutta kyllä siinä olisi mulle selittämistä, ettei voi tekstaria laittaa että "menee vielä 30 min, ok?" Taisi muuten löytyä selitys siihen, miksi niin suuri osa kurssikavereistasi on sinkkuja :P
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:Aikataulurajoitteisuus sinänsä on luonnekysymys siinä missä suhtautuminen lupausten rikkomisiinkaan - kumpaakaan ei voi kovin radikaalisti muuttaa.
Kyllä niistä kumpaakin voi halutessaan muuttaa. Minun kohdallani muutos vain vaatisi minulle sopivan ja rakkaan alan vaihtoa. Ja voin keksiä paljonkin syitä miksi joku ei halua muuttaa suhtautumistaan lupausten rikkomiseen. Sen sijaan niille ihmisille, joille aikataulujen eksakti noudattaminen on itseisarvo (siis esimerkiksi ex-anoppikokelaani - ilmeisesti et sinä), suosittelisin sen miettimistä, mitä suhtautumistavan muutoksella menettäisi. Todennäköisesti ei mitään olennaista.
Pehmovanukas kirjoitti:Mutta kummankin osalta on hyvä tuntea itseänsä ja pyrkiä välttämään niistä aiheutuvia ongelmia ihmissuhteissa.
Oikein.
Pehmovanukas kirjoitti:Ja voi olla, että en ymmärrä luomisprosessiajatustasi kovinkaan hyvin, joskin on itselläkin tiettyjä intensiivisen toiminnan jaksoja, joita ei halua/voi keskeyttää esimerkiksi puhelimen takia vaikka maailma palaisi ympärillä.. ne vain tapahtuvat kumppanin kanssa, ei ilman tätä ;) Mutta kyllä siinä olisi mulle selittämistä, ettei voi tekstaria laittaa että "menee vielä 30 min, ok?"
Jos on lähdössä jonnekin, myöhässä, niin siinä vaiheessa toki voi jo tekstarinkin laittaa (useimmiten). Mutta ei kesken prosessin. Mieti nyt itse omaa työtäsi: jos se keskeytyisi jokaisesta häiriötekijästä kahden vuorokauden ajaksi siten, että et voisi tuona aikana tehdä työn edistämiseksi mitään, varmaan sinäkin pyrkisit rajoittamaan niitä häiriötekijöitä. Muutenhan olisit varsin tehoton työntekijä.
Taisi muuten löytyä selitys siihen, miksi niin suuri osa kurssikavereistasi on sinkkuja :P
Paljon mahdollista. Tässä insinöörivaltiossa luovien ihmisten erilaisuutta ei kovin helposti hyväksytä muiltakaan osin.
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

EveryWoman kirjoitti:Kyllä niistä kumpaakin voi halutessaan muuttaa. Minun kohdallani muutos vain vaatisi minulle sopivan ja rakkaan alan vaihtoa. Ja voin keksiä paljonkin syitä miksi joku ei halua muuttaa suhtautumistaan lupausten rikkomiseen.
Paino sanalla radikaalisti. Käytösmallejaan ja tottumuksiaan voi muuttaa kovalla itsekurilla, itsehillinnällä ja keskustelulla. Perusluonnettaan ei. Minun täytyisi jotenkin kiepauttaa koko arvomaailmani nurin, että alkaisin pitää lupausten rikkomista lähtökohtaisesti hyväksyttävänä asiana. Aikataulut sinänsä eivät ole minulle olleet koko keskustelussa kuin osa laajempaa käsitettä. En siis inhoa epätäsmällisyyttä, vaikka se joskus ärsyttääkin. Inhoan epäluotettavuutta tai epäkohteliasta käytöstä.
Pehmovanukas kirjoitti:Jos on lähdössä jonnekin, myöhässä, niin siinä vaiheessa toki voi jo tekstarinkin laittaa (useimmiten). Mutta ei kesken prosessin. Mieti nyt itse omaa työtäsi: jos se keskeytyisi jokaisesta häiriötekijästä kahden vuorokauden ajaksi siten, että et voisi tuona aikana tehdä työn edistämiseksi mitään, varmaan sinäkin pyrkisit rajoittamaan niitä häiriötekijöitä. Muutenhan olisit varsin tehoton työntekijä.
Työni on aika lailla yhteen asiaan kerrallaan paneutumista vaativaa. Kutenkaan en voi estää puhelinta soimasta tai sähköpostia saapumasta, ja vaikka nuo kesketytykset häiriötä yhden asiaan hoitoon tuovatkin, niin kylmä tosiasia on se, että kiireisenäkin aikana minun pitää kyetä palvelemaan useampaa asiakasta. Sen yhden asian hoitamisen kannalta se tuo tehokkuushukkaa, mutta laajempaa kokonaisuutta ajatellen haitat olisivat paljon suurempia, jos en olisi kuitenkin muidenkin asiakkaiden tavoitettavissa ja kykene tarpeen vaatiessa priorisoimaan ajankäyttöäni uudestaan ja syventymään asiaan uudelleen.

Vaikea minun olisi muussakaan elämässäni nähdä vain yksi sen aspekti niin tärkeäksi, että minun pitäisi elää yksin sen ehdoilla niin absoluuttisesti, että kaikki muut joustaisivat.
EveryWoman kirjoitti:Paljon mahdollista. Tässä insinöörivaltiossa luovien ihmisten erilaisuutta ei kovin helposti hyväksytä muiltakaan osin.
En näe miten tuo luovuuteen kytkemäsi erilaisuus eroaa ihmissuhteiden kannalta esimerkiksi insinöörien usein potemasta työnarkomaniasta tai vaikkapa nettileskeyteen johtavasta nettiaddiktiosta. Kumppanin kannalta ei-toivottu ajankäyttöpriotiteetti, joka johtaakin useinkin ihmissuhteissa ongelmiin tai jopa eroon.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:Käytösmallejaan ja tottumuksiaan voi muuttaa kovalla itsekurilla, itsehillinnällä ja keskustelulla. Perusluonnettaan ei.
No jaa, tästä voisi ehkä aloittaa oman ketjunsa. Mikä on "perusluonne", ja miksei sitä voisi muuttaa. En osta.
En siis inhoa epätäsmällisyyttä, vaikka se joskus ärsyttääkin. Inhoan epäluotettavuutta tai epäkohteliasta käytöstä.
Jep, olen tajunnut tämän (usko tai älä!).
Pehmovanukas kirjoitti:Mieti nyt itse omaa työtäsi: jos se keskeytyisi jokaisesta häiriötekijästä kahden vuorokauden ajaksi siten, että et voisi tuona aikana tehdä työn edistämiseksi mitään, varmaan sinäkin pyrkisit rajoittamaan niitä häiriötekijöitä. Muutenhan olisit varsin tehoton työntekijä.
Työni on aika lailla yhteen asiaan kerrallaan paneutumista vaativaa. Kutenkaan en voi estää puhelinta soimasta tai sähköpostia saapumasta, ja vaikka nuo kesketytykset häiriötä yhden asiaan hoitoon tuovatkin, niin kylmä tosiasia on se, että kiireisenäkin aikana minun pitää kyetä palvelemaan useampaa asiakasta.
Eli jos tekisit samaa työtä kuin minä, kykenisit edelleen huomioimaan muita ihmisiä prosessin aikana, koska sehän ei ole kiinni työn luonteesta vaan henkilökohtaisesta kyvykkyydestä? :wink:
Sen yhden asian hoitamisen kannalta se tuo tehokkuushukkaa, mutta laajempaa kokonaisuutta ajatellen haitat olisivat paljon suurempia, jos en olisi kuitenkin muidenkin asiakkaiden tavoitettavissa ja kykene tarpeen vaatiessa priorisoimaan ajankäyttöäni uudestaan ja syventymään asiaan uudelleen.
Aika moni työ on sellaista, että muitakin asioita on kohtuullisen mahdollista hoitaa samanaikaisesti. Minun työni ei. Prosessi joko on käynnissä tai ei ole, ja sopimattomalla hetkellä tapahtuva keskeytys voi todella pysäyttää koko touhun jopa pariksi päiväksi. Lisäksi tuon parin päivän ajan jatkuva prosessiin uudelleenorientoituminenkin voi keskeytyä ei-toivottavalla tavalla (vaikka puhelinsoittoon tai johonkin pakolliseen menoon), jolloin sen saattaa joutua aloittamaan alusta. Ja niin edelleen.
Vaikea minun olisi muussakaan elämässäni nähdä vain yksi sen aspekti niin tärkeäksi, että minun pitäisi elää yksin sen ehdoilla niin absoluuttisesti, että kaikki muut joustaisivat.

Minä en elä työni ehdoilla absoluuttisesti. Kokemukseni (ja kumppanini kokemus) on se, että me molemmat joustamme varsin tasapuolisesti.
EveryWoman kirjoitti:Paljon mahdollista. Tässä insinöörivaltiossa luovien ihmisten erilaisuutta ei kovin helposti hyväksytä muiltakaan osin.
En näe miten tuo luovuuteen kytkemäsi erilaisuus eroaa ihmissuhteiden kannalta esimerkiksi insinöörien usein potemasta työnarkomaniasta tai vaikkapa nettileskeyteen johtavasta nettiaddiktiosta. Kumppanin kannalta ei-toivottu ajankäyttöpriotiteetti, joka johtaakin useinkin ihmissuhteissa ongelmiin tai jopa eroon.
Nettiaddiktiossa ja työnarkomaniassa ongelma lienee yhteisen ajan vähyys, jota pidän aiemmin mainitsemanani oikeana ongelmana (= asiana, josta on suhteelle haittaa, vaikka suhteen osapuolet itse eivät pitäisi sitä ongelmana). Liukuvissa aikatauluissa ongelmana on kykenemättömyys noudattaa sovittuja aikoja absoluuttisesti tai tiukoissa rajoissa. Tämä on kuitenkin ongelma ainoastaan silloin, kun toinen osapuoli suhtautuu siihen sellaisena, eli pitää aikataulujen noudattamista perusteettomasti itseisarvona. Suomessa on paljon tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, monissa muissa maissa ei.
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

EveryWoman kirjoitti:
Pehmovanukas kirjoitti:Käytösmallejaan ja tottumuksiaan voi muuttaa kovalla itsekurilla, itsehillinnällä ja keskustelulla. Perusluonnettaan ei.
No jaa, tästä voisi ehkä aloittaa oman ketjunsa. Mikä on "perusluonne", ja miksei sitä voisi muuttaa. En osta.
Älä osta, koska tämä käsitys ei ole myynnissä, vaihdettavissa eikä varastettavissakaan :D Myönnän että käsitys ja käsite ovat puhtaasti omiani, mutta lähden ihmissuhdeasioissa siitä, ettei ihmistä voi juurikaan muuttaa, täytyy ottaa koko paketti tai jättää hyllylle.
Eli jos tekisit samaa työtä kuin minä, kykenisit edelleen huomioimaan muita ihmisiä prosessin aikana, koska sehän ei ole kiinni työn luonteesta vaan henkilökohtaisesta kyvykkyydestä? :wink:
Kuten sanoin, en varmaankaan ymmärrä tarkoittamasi luovan työn luonnetta. Oma työni on ongelmanratkaisutyötä, joka tapahtuu jatkuvasti myös alitajunnan tasolla riippumatta siitä, teenkö sitä aktiivisesti, joten yhteismitallisia töittemme vaatimukset eivät ainakaan näennäisesti ole. En kuitenkaan puhunut henkilökohtaisesta kyvykkyydestä vaan työn henkilölle asettamista vaatimuksista :wink:
Aika moni työ on sellaista, että muitakin asioita on kohtuullisen mahdollista hoitaa samanaikaisesti. Minun työni ei. Prosessi joko on käynnissä tai ei ole, ja sopimattomalla hetkellä tapahtuva keskeytys voi todella pysäyttää koko touhun jopa pariksi päiväksi. Lisäksi tuon parin päivän ajan jatkuva prosessiin uudelleenorientoituminenkin voi keskeytyä ei-toivottavalla tavalla (vaikka puhelinsoittoon tai johonkin pakolliseen menoon), jolloin sen saattaa joutua aloittamaan alusta. Ja niin edelleen.
Voin silti helposti nähdä vaatesuunnitelijalle samantyyppisen tilanteen kuin omassa työssäni - siitä huolimatta, että luova työ on tehtävä, on hoidettava myös asiakaskontaktit, rahoitus, itsensä markkinointi yms. "sivutyöt", jotka haittaavat päätyön tekemistä aikatauluilla, jotka annetaan usein ulkoa, mutta jotka silti on kyettävä toteuttamaan moitteettomasti ja ajallaan antamatta sen häiritä varsinaista työsuoritusta. Allekirjoitatko tämän?
Minä en elä työni ehdoilla absoluuttisesti. Kokemukseni (ja kumppanini kokemus) on se, että me molemmat joustamme varsin tasapuolisesti.
En väittänytkään että se sinulle olisi ongelmana tai muutenkaan puhunut juuri sinun (varmasti nättiin) napaasi muutoinkaan liityvästä dilemmasta. Puhuin tilanteesta, jossa minut asetettaisiin toiselle sijalla ammatin vaatimuksista jatkuvalla syötöllä. Mitä ilmeisimmin partnerisi ei koe mitään sellaista tapahtuvan parisuhteessanne, sitä pidän jo aiempin kirjoitustesi perustella selviönä.
Nettiaddiktiossa ja työnarkomaniassa ongelma lienee yhteisen ajan vähyys, jota pidän aiemmin mainitsemanani oikeana ongelmana (= asiana, josta on suhteelle haittaa, vaikka suhteen osapuolet itse eivät pitäisi sitä ongelmana). Liukuvissa aikatauluissa ongelmana on kykenemättömyys noudattaa sovittuja aikoja absoluuttisesti tai tiukoissa rajoissa. Tämä on kuitenkin ongelma ainoastaan silloin, kun toinen osapuoli suhtautuu siihen sellaisena, eli pitää aikataulujen noudattamista perusteettomasti itseisarvona. Suomessa on paljon tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, monissa muissa maissa ei.
Itselläni aikatauluja kohtuuttomasti venyttelevä ihminen johtaisi vääjäämättä yhteisen ajan vähyyteen, koska työni asettaa melko tarkat rajat vapaa-ajan määrälle. Tilanne olisi toinen, jos voisin tehdä työtäni missä vain ja milloin vain. Näinhän tilanne on useimpien kohdalla, myöhästely syö usein juuri sitä kallista aikaa sieltä missä sitä ei haluaisi menettää.

Manana, manana .. monissa muissa maissa työn tehokkuus onkin suhteessa Suomeen aika mitätöntä. Ei protestanttisessa työmoraalissa ja lupaus-luottamus -ajattelussa ole vain huonoja puolia, osaltaan ne ovat syy siihen, että elämme näinkin köyhillä luonnonvaroilla näinkin rikkaassa valtiossa.
Viimeksi muokannut Pehmovanukas, 13.04.2006 12:05. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Suutun (joittenkin mielestä) turhaan, jos joku paljastaa vaikkapa kirjan tai elokuvan loppuratkaisun tai urheilutuloksen. Turhaa se kai on, mutta suutun kuitenkin.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Elukka

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Mylwin kirjoitti:Suutun (joittenkin mielestä) turhaan, jos joku paljastaa vaikkapa kirjan tai elokuvan loppuratkaisun tai urheilutuloksen. Turhaa se kai on, mutta suutun kuitenkin.
Eikä ole. :x Menee idea koko kirja/elokuvanautinnosta jos tietää lopun tai merkittävät juonenkäänteet etukäteen. :|
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pehmovanukas kirjoitti:lähden ihmissuhdeasioissa siitä, ettei ihmistä voi juurikaan muuttaa, täytyy ottaa koko paketti tai jättää hyllylle.
Koetko tuon lähtökohdan kannattavaksi?
Voin silti helposti nähdä vaatesuunnitelijalle samantyyppisen tilanteen kuin omassa työssäni - siitä huolimatta, että luova työ on tehtävä, on hoidettava myös asiakaskontaktit, rahoitus, itsensä markkinointi yms. "sivutyöt", jotka haittaavat päätyön tekemistä aikatauluilla, jotka annetaan usein ulkoa, mutta jotka silti on kyettävä toteuttamaan moitteettomasti ja ajallaan antamatta sen häiritä varsinaista työsuoritusta. Allekirjoitatko tämän?
Vaatesuunnittelijan on aika hankala toimia yksityisyrittäjänä sillä periaatteella, että olisi itse myös oma toimitusjohtajansa ja sihteerinsä - juuri tästä mainitsemastani mielentilaan liittyvästä syystä. Tällaisia vaatesuunnittelijoita on kyllä olemassa, mutta heidän työskentelyään läheltä seuranneena joudun luokittelemaan sen vain hyvin vähäiseltä osin uutta luovaksi. Suurin osa heidän suunnittelutyöstään on aiempien ideoiden toistoa, mikä myös näkyy lopputuloksessa (tosin sanon tämän ilman arvolatausta). Eräs suomalainen nimekäs suunnittelija, jolla olen ollut työharjoittelussa, onnistuu käynnistämään luovan prosessin kahdesti vuodessa parin päivän ajaksi (jolloin häntä ei toimistolla näy eikä häneen saa puhelimitse yhteyttä). Muu aika - ja ennen kaikkea henkinen tila; perinteisesti ymmärretystä ajasta puhuttaessa ammutaan vähän ohi maalista - tärveltyy yrityksen pyörittämiseen ja tuotannon hoitamiseen. Parissa päivässä ei kuitenkaan synny mitään uudenlaisia suuria linjoja ja oivalluksia, vaan mallisto muuttuu hyvin pienessä mittakaavassa ja vähän kerrallaan.

Silloin kun suunnittelija toimii sellaisen yrityksen palveluksessa, jonka tuotteissa olennaisinta on uusien ideoiden ja tuoreiden viestien välittäminen (eli kun työ on oikeasti uutta luovaa), hän ei joudu olemaan päivittäin tekemisissä kenenkään muun kuin kiinteästi samaan prosessiin sitoutuneiden ihmisten kanssa, koska muuten työn tekeminen hyvin ei olisi mahdollista.
Nettiaddiktiossa ja työnarkomaniassa ongelma lienee yhteisen ajan vähyys, jota pidän aiemmin mainitsemanani oikeana ongelmana (= asiana, josta on suhteelle haittaa, vaikka suhteen osapuolet itse eivät pitäisi sitä ongelmana). Liukuvissa aikatauluissa ongelmana on kykenemättömyys noudattaa sovittuja aikoja absoluuttisesti tai tiukoissa rajoissa. Tämä on kuitenkin ongelma ainoastaan silloin, kun toinen osapuoli suhtautuu siihen sellaisena, eli pitää aikataulujen noudattamista perusteettomasti itseisarvona. Suomessa on paljon tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, monissa muissa maissa ei.
Itselläni aikatauluja kohtuuttomasti venyttelevä ihminen johtaisi vääjäämättä yhteisen ajan vähyyteen, koska työni asettaa melko tarkat rajat vapaa-ajan määrälle. Tilanne olisi toinen, jos voisin tehdä työtäni missä vain ja milloin vain. Näinhän tilanne on useimpien kohdalla, myöhästely syö usein juuri sitä kallista aikaa sieltä missä sitä ei haluaisi menettää.
Vartin nirhaisu sieltä täältä on häviävän pieni, suorastaan mitätön, haitta verrattuna siihen riitely- ja syyllistämiskierteeseen, jonka tästä mielensä pahoittamalla voi saada aikaan.
Manana, manana .. monissa muissa maissa työn tehokkuus onkin suhteessa Suomeen aika mitätöntä. Ei protestanttisessa työmoraalissa ja lupaus-luottamus -ajattelussa ole vain huonoja puolia, osaltaan ne ovat syy siihen, että elämme näinkin köyhillä luonnonvaroilla näinkin rikkaassa valtiossa.
Nimenomaan ei ainoastaan huonoja puolia, eikä etenkään jos katsotaan menneisyyteen. Maailma kuitenkin muuttuu. Tulevaisuuden kehityskilvassa voiton vienevät ne maat, joissa luovilla ihmisillä (siis toki myös luovan työn tekijöillä, mutta ei ainoastaan heillä) on hyvä olla. Ainakin tällaiseen ajatukseen törmää nykyisin tämän tästä ja mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
WanhaPervo

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

RolloTomasi kirjoitti:
Kid kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:eivätkö kaikki parisuhteessa tapahtuvat suuttumiset ole turhia, koska parisuhteet jo sinänsä ovat turhia?
Minkä takia sun mielestä parisuhteet on turhia?
Miksi kysyt, minkä takia parisuhteet ovat mielestäni turhia?
Miksi kysyt, miksi kysyt, minkä takia parisuhteet on mielestäsi turhia?
RolloTomasi

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

naisista ei ole kuin haittaa.
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

RolloTomasi kirjoitti:naisista ei ole kuin haittaa.
Väärin. Naisista voi olla erilaisten haittojen ja mielipahan lisäksi myös huomattavasti iloa, hyötyä ja rikkautta elämässä. Ymmärtääkseni sinullakin on naispuolisia ystäviä?
RolloTomasi

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Pehmovanukas kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:naisista ei ole kuin haittaa.
Väärin. Naisista voi olla erilaisten haittojen ja mielipahan lisäksi myös huomattavasti iloa, hyötyä ja rikkautta elämässä. Ymmärtääkseni sinullakin on naispuolisia ystäviä?
mutta he voisivat olla yhtä hyvin miehiä ja tilanne olisi sama.

naisten silmissä olen eunukki, mutta silti he eivät jostain syystä kuohi minua. kiduttavia paskiaisia ovat. odottavat, että leikkaan pallini irti itse. tai yrittävät ajaa minut tilanteeseen, jossa haluan kuohia itseni.
Pehmovanukas

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

RolloTomasi kirjoitti:naisten silmissä olen eunukki, mutta silti he eivät jostain syystä kuohi minua. kiduttavia paskiaisia ovat. odottavat, että leikkaan pallini irti itse. tai yrittävät ajaa minut tilanteeseen, jossa haluan kuohia itseni.
No tuon kyllä kaikki omien korviesi välissä. Tuskinpa sinua kukaan eunukkina pitää. Sellaista miestä ei olekaan, joka olisi kaikkien naisten mielestä seksikäs. Johnny Depp saattaa olla ainoa pääsäännön vahvistava poikkeus.
RolloTomasi

Re: Turhin asia josta olet suuttunut?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Pehmovanukas kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:naisten silmissä olen eunukki, mutta silti he eivät jostain syystä kuohi minua. kiduttavia paskiaisia ovat. odottavat, että leikkaan pallini irti itse. tai yrittävät ajaa minut tilanteeseen, jossa haluan kuohia itseni.
No tuon kyllä kaikki omien korviesi välissä. Tuskinpa sinua kukaan eunukkina pitää. Sellaista miestä ei olekaan, joka olisi kaikkien naisten mielestä seksikäs. Johnny Depp saattaa olla ainoa pääsäännön vahvistava poikkeus.
pitääpäs. on jopa suoraan sanonut.

seksikkyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. sillä on, kuuluuko niihin ihmisiin, jotka kelpaavat vain ystäviksi vai yläluokkaan, joka parisuhteilee.
Vastaa Viestiin