Kuka on Einari Epätoivoinen?

[segma]

Disclaimer: Niin. Kuka hän on? Missä se raja menee? Minua on aina vähän vaivannut tämä kysymys ja käsite. Ihmisten juttuja yhdistämällä saa sellaisen kuvan, ettei saa tehdä oikeastaan juuri minkäänlaisia aloitteellisia juttuja välttääkseen tämän kyseenalaisen tittelin. Ja toisaalta aloitteellisuutta vaaditaan, jos meinaa saada suhteen aikaiseksi (ellei ole ulkoisesti niin puoleensavetävä, että ei tarvitse sitäkään vaivaa nähdä). Voivatko vain sosiaalisesti suositut välttyä tältä liikanimeltä tehdessään aloitteita? Onko parisuhteen haluaminen tie Epätoivoisuuteen? (Eihän sillä oikeasti mitään väliä ole mitä muut sinusta ajattelevat, eihän?)

Tässäpä tällainen pieni dilemma. Einari on ihan tavallinen nuorimies. Einari on hieman ujo ja arka. Häntä eivät naiset juuri vapaaehtoisesti lähesty parisuhdemielessä, vaikka Einari ei itseään mitenkään luotaantyöntävän näköiseksi koekaan - peilistä takaisin katsoo normaalin ruumiinrakenteen ja keskivertokasvot omaava keskimittainen mies. Omasta mielestään hän on myös kohtuullisen fiksu, käytännönläheinen ja hellyyteenkin kykenevä mies. Einari on siis ns. kiltti mies. (Vastakohtana rentulle, johon nyt ei tässä tarvitse sen enempiä puuttua.)

Kuten yläpuolella olevasta kappaleesta käy ilmi, Einari ei ole järin paljon tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa normaaliaktiviteettiensä puitteissa. Nuoruus on kulunut pitkälti haaveillen sellaisesta mahdottomalta ajatukselta tuntuvasta asiasta kuin tyttöystävä. Siispä hän pyrkii vapaa-aikanaan viettämään aikaa sellaisissa paikoissa, joissa vastakkaisen sukupuolen kanssa toiminta on mahdollista. Siis toiminta silloin, jos ei satu olemaan ujo ja arka, kuten Einari on. Niinpä Einari päätyy usein viikonloppuisin baareihin alkoholia veressään, mutta silloinkin iskevät päälle stopparit, kun vieraalle naisihmiselle pitäisi mennä sanomaan jotain. Mikä siis neuvoksi? Einarin estot vapautuvat tarpeeksi vasta yltiöpäisessä humalatilassa ja tällöin Einarilla säilyy sen verran suhteellisuudentajua ja sivistyneisyyttä, että hän jättää vieraiden ihmisten ahdistelemisen kaatokännissä suosiolla pois.

Siispä Einari on taas nollaruudussa. Naiset eivät tee Einaria kohtaan aloitteita (tämä on hyvin laajalti tunnettu käytäntö yleisestikin), eikä Einari kykene vieraassa baariympäristössä ketään iskemään. Hän ei myöskään koe olevansa mitenkään kiinnostunut kenestäkään erityisestä - johtuen pitkälti siitä, että ihan arkipäiväiset naiskontaktit jäävät vähiin, eikä ulkonäköön perustuva ihastuminen vain yksinkertaiseti kanna.

Mikä seuraavista on Einarille tie Epätoivoinen -liikanimen saavuttamiseksi?

a) Einari aloittaa kampanjan, jonka tavoitteena on selkopuheeksi kirjoitettuna löytää itselleen kumppani. Tämän hän toteuttaa pyytämällä kaikkia vähänkin ulkonäkökriteereihin loksahtavia kanssaan ulos.

vai

b) Einari odottaa hamaan hautaan asti, että Se Oikea (tai yksi heistä) sattuu kohdalle ja sitä odotellessa valittaa, miten huono tuuri hänellä aina käykään.

vai

c) *Keksi oma vaihtoehto tähän*

PS. Jätin tahallani äänestyksen pois, koska kaipaan keskustelua aiheesta, tilastoista viis.

PPS. Mistä johtuu, että tämän tyyppisiä ongelmia eivät naiset kysele liki koskaan (olen myös mahdollisesti sokea)? Ovatko naiset immuuneja Epätoivoinen -tittelille siinä merkityksessä kuin se miehen niskaan voidaan langettaa?

[mölli]

Mee ulkomaile tuo sieltä valkoinen nainen(tarkista tämä kohta hyvin et se on varmasti valkoinen) ja sit teet paljon lapsia sen kanssa elät elämäsi onnellisena loppuu ja arjalainen rotu pelastuu. Se on helppoa kun se vaan tajuaa.

[Herra Manala]

Mee ulkomaile tuo sieltä valkoinen nainen(tarkista tämä kohta hyvin et se on varmasti valkoinen) ja sit teet paljon lapsia sen kanssa elät elämäsi onnellisena loppuu ja arjalainen rotu pelastuu. Se on helppoa kun se vaan tajuaa.

Entäs jos ei ole varaa matkustaa kuin äkkilähdöillä, ja äkkilähtöjä ei ole arjalaisiin maihin?

[mölli]

Mee ulkomaile tuo sieltä valkoinen nainen(tarkista tämä kohta hyvin et se on varmasti valkoinen) ja sit teet paljon lapsia sen kanssa elät elämäsi onnellisena loppuu ja arjalainen rotu pelastuu. Se on helppoa kun se vaan tajuaa.

Entäs jos ei ole varaa matkustaa kuin äkkilähdöillä, ja äkkilähtöjä ei ole arjalaisiin maihin?

Sit joutuu odottaa. Tyhmiä sä kyselet ja taidat ollakin vähän sellainen.

[Herra Manala]

Entäs jos ei ole varaa matkustaa kuin äkkilähdöillä, ja äkkilähtöjä ei ole arjalaisiin maihin?

Sit joutuu odottaa tai maksaa tuplasti.

Kummans teet?

[mölli]

Entäs jos ei ole varaa matkustaa kuin äkkilähdöillä, ja äkkilähtöjä ei ole arjalaisiin maihin?

Sit joutuu odottaa tai maksaa tuplasti.

Kummans teet?

Ööh ehkä odottaa kuten alunperinkin?

[AarneAnkka]

Ihmisten juttuja yhdistämällä saa sellaisen kuvan, ettei saa tehdä oikeastaan juuri minkäänlaisia aloitteellisia juttuja välttääkseen tämän kyseenalaisen tittelin.

Saa tehdä aloitteita, kunhan sen vain tekee Itsevarmasti™. Silloin on vaarana enää vain olla joko Känniääliö™, Omituinen Höpöttäjä™ tai Itsestään Liikoja Luuleva™.

c) *Keksi oma vaihtoehto tähän*

C) Einari kohtaa naisen joka näkee hänen itsevarmuutensa puutteen läpi ja huomaa ettei sen takana olekaan täysin käyttökelvoton mies. Einari seurustelee pari kuukautta tämän naisen kanssa, mutta lopulta Einarilta palaa pinna / loppuu voimat jonkin ylitsepääsemättömän suhteessa olevan ongelman takia ja suhde päättyy. Einari saa 5 kokemuspistettä, ja hänen Itsevarmuutensa kohoaa 10 pisteellä viikoksi. Einari jatkaa tuuliajolla. Nainen löytää uuden poikaystävän viidessä tunnissa käytyään ensin läpi pakolliset "kaikki miehet ovat tunteettomia sikoja" ja "ei miesten takia kannata syödä rappausta seinistä" -vaiheet.

D) Einari menee työväenopiston vatsatanssikurssille koska siellä on kuulemma paljon naisia. Häntä ei kiinnosta vatsatanssi pätkääkään, mutta hän harjoittelee uutterasti. Hän tutustuu siellä useaan reilusti yli keski-ikäiseen YH-äitiin ja yhteen ketjupolttaja-ekofeministivegaaniin joka asuu yksiössä 14 kissan kanssa. Einarin Vatsatanssitaito kohoaa 11 pisteellä.

E) Einari alkaa käydä salilla saadakseen lisää habaa, naiset kun kuulemma tykkäävät hyväkuntoisista miehistä. Hän ei kuitenkaan palkkaa henkilökohtaista valmentajaa koska ajattelee että osaa itsekin tehdä sarjat oikein ihan itse. Ei osaa. Einari saa useita rasitusvammoja. Hän myös tapaa useita naisia jotka ovat nostaneet punttia vuosia pidempään kuin Einari ja jotka pystyisivät heittelemään Einaria kuin räsynukkea. Nämä naiset unelmoivat itseään vieläkin kaapimmista miehistä, ja heidän mielestään Einari on huvittava ja säälittävä rääpäle. Einari kohtaa myös yhden tavallisen näköisen, itsensä tasoisen naisen. Molemmat ovat kuitenkin kiusallisessa jukstapositiossa salilla treenaavien yli-ihmisten kanssa. Heidän katseensa kohtaavat intohimottomasti 0.2 sekunnin ajaksi, ja molemmat ajattelevat "yäk, emmä ainakaan ton kaa alkais" ja harjoittelevat siitä eteenpäin salin vastakkaisissa nurkissa. Lopulta Einari kyllästyy punttisaliin jatkuvien rasitusvammojen ja kalliin hinnan vuoksi. Einarin Kunto kohoaa kolmella pisteellä viikon ajaksi.

F) Täällä on lisää vaihtoehtoja

PPS. Mistä johtuu, että tämän tyyppisiä ongelmia eivät naiset kysele liki koskaan (olen myös mahdollisesti sokea)?

Kyllä niihin katkeriin seinäruusuihinkin välillä törmää, mutta kieltämättä harvemmin kuin miespuolisiin. Joko naiset valittavat asiasta vähemmän koska pärjäävät ihan hyvin keskenäänkin, tai sitten Elina Epätoivoisia vain on vähemmän. En rohkene esittää (jommasta)kummasta on kyse.

[shue]

Joko naiset valittavat asiasta vähemmän koska pärjäävät ihan hyvin keskenäänkin, tai sitten Elina Epätoivoisia vain on vähemmän.

Sekä että. Karkeasti yleistäen naisten pahin pesänrakennusvimma on n. parikymppisenä. Enemmistö 30+ naisista on jo oppinut nauttimaan itsenäisestä elämästä eikä etsi väkisin parisuhdetta. Onhan toki noita katkeria baariruusuja, jotka yrittävät ripustautua jokaisen miehenpuolen kainaloon, mutta mielestäni he ovat vähemmistö. Siinä missä moni yli 30-vuotias - ja vielä useampi 40 täyttänyt - mies kokee olevansa jo 'vanha' ja pelkää jäävänsä yksin, yhtä moni samanikäinen nainen nauttii täysillä elämästään sinkkuna. Tunnen paljon 40-60-vuotiaita naisia, jotka ovat olleet sinkkuina likipitäen koko elämänsä ajan ja ovat äärettömän tyytyväisiä elämäänsä. Sen sijaan vastaavia miehiä en tiedä ainuttakaan. Vastaavan ikäiset yksinäiset miehet etsivät poikkeuksetta aivan paniikinomaisesti parisuhdetta ja tarttuvat pulloon, kun sitä 'edes jotakuta' ei löydy.

Ja mikä sitten on epätoivoista? Juuri se, että haluaa ehdottomasti sen parisuhteen, miettimättä sen kummemmin, mitä se tosiasiassa vaatii. Jos ihmiset olisivat täydellisen yksinkertaisia ja mutkattomia olentoja, joiden ainoa ajatus ja tavoite olisi pariutuminen ja/tai lisääntyminen, tuo ajattelutapa toimisi. Mutta kun me olemme paljon monimutkaisempia otuksia, sekä miehet että naiset, ei parisuhdetta voi perustaa ihan siltä pohjalta, että toinen osapuoli sattuu olemaan oikeaa sukupuolta Asiat nyt vaan ovat moniulotteisempia kuin useimmat tuntuvat käsittävän.

[Pehmovanukas]

Riippuu vähän siitä, miltä kantilta epätoivoisuus ajatellaan.

Jos kyseessä on ulkopuolisten tarkkailijoiden kumauttama liikanimi, niin vaihtoehdolla a) Einari saavuttaa sen todennäköisimmin. Jos kokeilee joka hametta joka liikkuu huonolla menestyksellä, alkaa ko. touhua vierestä seuraava pitämään kaveria joko hyvin sisukkaana tai epätoivoisena. Sisukkuutta/yritteliäisyyttä se on, jos itsevarmuus ei kärsi pakeista vaan jaksaa yrittää toteuttaa unelmiaan.

Jos kyse taas on sisäisestä kokemuksesta, niin epätoivosta lienee on kyse jo silloin, jos kokeilee kerrankin josko vain kelpaisi kenelle tahansa joka näyttää joltain tietyltä. Aika köyhältä se kuullostaa.

Vaihtoehto b) ei kuullosta epätoivoiselta, vaan uusavuttomalta tyhjänruikuttajalta.

[PerttiMakimaa]

Tavoitteessaan epäonnistunutta Einaria voisi kuvata narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi suuruudenhulluksi aikamiespojaksi, jonka paranoidit piirteet alkavat iän myötä muuttua hellyttävistä rasittaviksi. (kevyesti Jyrki Lehtolaa mukaillakseni)

[hebuli]

Sekä että. Karkeasti yleistäen naisten pahin pesänrakennusvimma on n. parikymppisenä. Enemmistö 30+ naisista on jo oppinut nauttimaan itsenäisestä elämästä eikä etsi väkisin parisuhdetta.

Eipäs unohdeta sitä biologista kelloa. Omasta mielestäni "useimmilla" parikymppisillä neidoilla on vielä maistellaan-elämää ja kokeillaan-eri-vaihtoehtoja (=miehiä) vaihe elämässään (mikä ei välttämättä ole yhtään huono ajatus), johon kuuluu tarve matkustella mahdollisimman paljon ulkomailla, seurustella monien (myös ulkomaalaisten) miesten kanssa, keskittyä opiskeluun ja uran luomiseen jne. Tähän ajanjaksoon myös yleensä sisältyy monien naisten useita vuosia kestävä kuiva kausi, jolloin he ovat suhdemielessä täysin eristyksissä miehistä (ei suhteita, edes seksi-sellaisia).

Mutta juuri sillä hetkellä kun nainen täyttää 29 vuotta, erittäin monilla tapahtuu samantien se biologinen herääminen kun ollaan "melkein kolmikymppisiä", ja aletaan yhä kuumeisemmin hakea sitä Lopullista Miestä, jonka kanssa perustaa ydinperhe, koska ikkuna lasten hankkimiselle on sulkeutumassa lopullisesti. Joitakin vuosia tuohon vielä lisää, ja aletaan miettiä jopa pelkän lapsen hankkimista tavalla tai toisella, jos sopivaa isäkandidaattia ei löydykään.

Tästä poikkeuksena tietenkin jo lapsia omaavat naiset, ja kyllä lapsia haluamattomiakin päälle kolmikymppisiä sinkkunaisia kohtaa. Tosin, yllättävän monet noista jälkimmäisistäkin tuntuu kuitenkin aivan yllättäen saavan lapsikuumeen, jos tapaavat miehen joka kolahtaa kunnolla. Olen sivusta seurannut ainakin paria tapausta jossa "vihaan lapsia enkä voisi koskaan kuvitella itse hankkivani sellaisia"-nainen onkin itselleenkin yllätykseksi saanut täysin vastakkaisia ajatuksia tavattuaan jonkun tietyn miehen. Toinen oli tainnut todeta ihastukselleen jo toisilla treffeillä tämän olevan mies jonka kanssa hän olisi valmis hankkimaan lapsia...

[shue]

En unohda biologista kelloa, mutta huomioin senkin, että 30 vuotta täytettyään moni on jo nuo asiat miettinyt loppuun asti omalta kohdaltaan. Toki ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut, mutta useimmiten on kyse siitä, että nainen on halunnut luoda uraa ennen äitiyttä. On totta sekin, että oikeanlainen mies saattaa muuttaa ajatuksia lapsiasiasta, joskin minun on aina vaikea käsittää sitä, että lapsia tehtäisiin kovin kevyin perustein. Itse olen lapseton, mutta en ole lyönyt asiaa mitenkään lukkoon. En silti koe ehdottoman suurta tarvetta lisääntyä ja jos nyt mietin omaa ystäväpiiriä, sielläkin nämä lisääntymisvimmat on koettu jo alle kolmekymppisinä. Minusta vaikuttaa enemmänkin siltä, että 25 on jonkinlainen rajapyykki tuossa suhteessa.

[hermine]

a) Einari aloittaa kampanjan, jonka tavoitteena on selkopuheeksi kirjoitettuna löytää itselleen kumppani. Tämän hän toteuttaa pyytämällä kaikkia vähänkin ulkonäkökriteereihin loksahtavia kanssaan ulos.

Tämä(kin) keskustelu sai alkunsa minun huolimattomasta laukaisustani toisessa keskustelussa. Itse tarkoitin epätoivoisella tuota a-vaihtoehtoa, vielä sellaisella rajauksella että kyseinen henkilö arvioi vastakkaisen sukupuolen sopivuutta itselleen lähinnä VAIN sillä perusteella, ketkä kaikki ovat tarpeeksi hyvän näköisiä ja yrittää apinan raivolla näitä kaikkia riippumatta siitä onko hänellä heidän kanssaan edes mitään yhteistä puhuttavaa. Hän ei siis ota huomioon ollenkaan, olisiko edes teoriassa mahdollista että kyseinen henkilö voisi olla hänestä kiinnostunut (tai sitä mitä annettavaa hänellä kyseiselle ihmiselle olisi) puhumattakaan siitä, onko heidän suhteellaan minkäänlaisia käytännön mahdollisuuksia. Osa Einareista käyttää iskutaktiikkanan kännistä "iske kiinni kuin sika limppuun kaikkeen mikä hengittää" -lääppimismeininkiä, osa taas turvautuu säälin ja äidinvaistojen herättelyyn. Einari siis voi olla aivan yhtä hyvin (ja usein onkin) alkoholisoitunut taiteilijarenttu, kuin kiltti kunnon mies.

Einarimaista käytöstä on myös lempata nainen heti, jos ilmenee ettei tällä ole kiinnostusta ryhtyä suhteeseen vaikka yhdessä olisikin kivaa. Einarille naisilla on arvoa vain tyttöystävinä ja muut joutavat roskakoriin. Siinä vaiheessa kun tulee ero, Einari levittelee exästään perättömiä juoruja eikä enää tervehdi häntä kadulla. Ihmisellä itsellään ei ole arvoa, vain parisuhdestatuksella jonka tämä tarjoaa.

Ujommilla Einareilla on taipumusta kehitellä naisista pelkän ulkonäön perusteella jonkinlaisia ideaalikuvia joita he vaalivat sen sijaan että esim. kuuntelisivat, mitä kyseinen henkilö oikeasti puhuu. Jos he onnistuvat joskus esim. kavereiden kautta oikeasti tutustumaan kyseiseen tyttöön, he saattavat kimpaantua hänelle: "et sinä oikeasti ole tuollainen, oikeasti olet romanttinen ja herkkä runotyttö"!

Jos kukaan Einarin mielestä tarpeeksi hyvän näköinen ei kiinnostu hänestä (huolimatta siitä, että hän itse ei jaksaisi kuunnella yhtäkään kyseisen ihmisen lausumaa lausetta loppuun asti ellei se mahdollistaisi samalla katsekontaktia tämän rintavarustukseen), hän leimaa kaikki naiset ylinirsoiksi kusipäiksi ja alkaa kirjoitella internetin keskustelupalstoille katkeria viestejä.

[shue]

hermine puki sanoiksi minun ajatukseni. Allekirjoitan jotakuinkin kaiken. Loistavaa Ja kyllä, Einareihin on tosiaan tullut törmättyä

[Elukka]

Bee. Se Oikea(tm) harvemmin tulee kolkuttelemaan kotiovelle, että "Aletaax hei seukkaa?".

[AarneAnkka]

hermine puki sanoiksi minun ajatukseni. Allekirjoitan jotakuinkin kaiken. Loistavaa Ja kyllä, Einareihin on tosiaan tullut törmättyä

Ihan oikeastiko olet törmännyt tuollaisiin ihmisiin? Herrajumala, onko Herminen määritelmän mukaan 100% käyttäytyviä ihmisiä oikeasti olemassa?

Introspektiota: Jostain syystä otin itseeni ja koin loukkaavana Herminen kärjistetyn selostuksen Einarista, vaikka enhän minä tuolla tavalla käyttäydy. Kun kerran en niin käyttäydy, miksi Herminen selostus loukkaa minua? Minkä ihmeen takia otan tällaisista jutuista itseeni? Nyt pitää kirjata tämä asia Sisäiseen Tutkintaan.

[shue]

Ihan oikeastiko olet törmännyt tuollaisiin ihmisiin? Herrajumala, onko Herminen määritelmän mukaan 100% käyttäytyviä ihmisiä oikeasti olemassa?

Ihan Oikeasti ja Kyllä >_< Sehän tässä onkin pahinta. Esimerkki: yksikin tyyppi halusi tutustua "ihan vaan kaverina näin alkuun". Ihan tuttavuuden alussa tapasimme kerran ja seuraavana päivänä kaveri ilmoitti, että olisi halunnut suudella minua Tuosta vaan. Totesin, että minulla ei kyllä ole kiinnostusta moiseen, mutta ihan kiva oli jutella. Vastaus: "Minä haluan juttuseuraa, jonka kanssa voi suukotellakin." Kuulosti kamalalta - siltä, että hän ei odota itseltään eikä muiltakaan juuri mitään, kunhan on 'joku'. Mielestäni parisuhteessa on kyse paljon syvemmistä asioista kuin siitä, että on juttuseuraa, jonka kanssa voi suukotella Kuten hermine erittäin osuvasti kirjoitti Einarista: "Hän ei siis ota huomioon ollenkaan, olisiko edes teoriassa mahdollista että kyseinen henkilö voisi olla hänestä kiinnostunut (tai sitä mitä annettavaa hänellä kyseiselle ihmiselle olisi) puhumattakaan siitä, onko heidän suhteellaan minkäänlaisia käytännön mahdollisuuksia." Einarit todellakin haluavat vain sen parisuhteen nätin naisen kanssa, muusta viis. Surullista.

[par-sky]

ah. mä tiedän kanssa yhden tuommoisen einarin. kävin sen kanssa kaksilla (2) treffeillä. Myöhemmin kun olemme olleet samaan aikaan samassa paikassa hän esitteli minut ex-tyttöystävänään. Siis vielä vuosia noitten parin tapaamisen jälkeen. ei edes pussattu!

[hebuli]

Meillä oli koulussa yksi Einari, mutta ei se ollut kyllä yhtään tuollainen. Jalkapalliksessa se oli hyvä.

[shue]

par-sky, puistattavaa. Eräs tuntemani Einari jututti kesän ajan päivittäin yhtä tyttöä, joka oli töissä kahvilassa, jossa Einari kävi lounastauolla syömässä. Todellakin jututti, kyseli horoskooppimerkkiä yms. niitänäitä. Myöhemmin kaveri kertoili ympäriinsä seurusteelleensa tytön kanssa, mutta jättäneensä tämän pettämisen takia... Malliesimerkki einaroinnista.

[par-sky]

par-sky, puistattavaa. Eräs tuntemani Einari jututti kesän ajan päivittäin yhtä tyttöä, joka oli töissä kahvilassa, jossa Einari kävi lounastauolla syömässä. Todellakin jututti, kyseli horoskooppimerkkiä yms. niitänäitä. Myöhemmin kaveri kertoili ympäriinsä seurusteelleensa tytön kanssa, mutta jättäneensä tämän pettämisen takia... Malliesimerkki einaroinnista.

menee puistattavammaksi. lähti kesken varusmiespalvelun antenniosastolle. oli kuulemma harkinnut ampuvansa itsensä. kumminkin, tapasin yhteisten tuttujen vappubileissä. siellä sitten päätti ilmoittaa, että meinasi tappaa itsensä nimenomaan siksi, että mä en rakastanut häntä enää mä oo ikinä rakastanu sitä.

lopetti onneksi mulle puhumisen kun kehotin sitä tappamaan itsensä, ei vaan miettimään sitä. mä en välitä

mitäköhän hittoa se tollakin yritti saavuttaa?

[shue]

Voi itku mikä tyyppi

Näistä yli-innokkaista Einareista oli taannoin keskustelu toisella foorumilla, mutta se ikävä kyllä poistettiin, ilmeisesti siksi, että siinä mainittiin sana SEKSI Siellä eräs kertoi omalle kohdalleen osuneesta Einarista, joka oli sanonut, että "huonolla itsetunnolla varustetut naiset ovat unelmia, koska ne tyytyvät hänenlaisiinsa miehiin koska luulevat etteivät saa parempaa." Kuinka kukaan voisi aidosti pitää ihmisestä, joka ei pidä edes itsestään?

[hermine]

Ihan oikeastiko olet törmännyt tuollaisiin ihmisiin? Herrajumala, onko Herminen määritelmän mukaan 100% käyttäytyviä ihmisiä oikeasti olemassa?

Introspektiota: Jostain syystä otin itseeni ja koin loukkaavana Herminen kärjistetyn selostuksen Einarista, vaikka enhän minä tuolla tavalla käyttäydy. Kun kerran en niin käyttäydy, miksi Herminen selostus loukkaa minua? Minkä ihmeen takia otan tällaisista jutuista itseeni? Nyt pitää kirjata tämä asia Sisäiseen Tutkintaan.

Kiiteltävän kypsä asenne. Einari sensijaan ei olisi mennyt itseensä, vaan raivostunut etteikö naisille kelpaa mikään sekä täysin irrationaalisesti alkanut syytellä Herminen akateemista koulutustaustaa siitä, että tämä (ylimitoitetusti?) toivoo että hänen tuleva poikaystävänsä olisi kiinnostunut hänestä ihan vaan ihmisenä sensijaan että rakastaisi hänessä jotain oman päänsä sisällä jalustalle nostettua ideaalikuvaa, jolla ei välttämättä ole juuri vastaavuutta todellisuuden kanssa. Nelikymppinen ja astettu katkeroituneempi Einari saattaisi lisäksi vetää tässä kehiin thai/venakkovaimokortin koska kaikki suomalaiset naiset ovatkin kieltämisdefenssin kautta muuttuneet rumiksi lehmiksi, joita hän ei edes haluaisi. Pitäkööt tunkkinsa, perkele.

Einarimaisuus oikein tiivistyy Edithin allekirjoituksessa olleeseen Södergranin runoon: "etsit naista ja löysit ihmisen - olet pettynyt".

Ja joo, ehkä useimmista Einareista ei löydy yhtä aikaa noita kaikkia piirteitä, mutta sellaisiinkin on valitettavasti törmätty. En kiellä, etteikö moista asennetta voisi esiintyä naisissakin, itse en ymmärrettävästikään ole juuri joutunut epätoivoisten naisten iskuyritysten kohteeksi. Ehkä naisten Einarihaaveet vain ovat vähän hyvää ulkonäköä monimutkaisemmat, "se sais hyvää palkkaa ja rakentais meille omakotitalon maalle ja ostelis mulle kalliita lahjoja". Tai no onhan miehilläkin näitä omia epärealistisia prinssipäiväuniaan, "sit mä istuisin sohvalla ja saisin katsoa lätkää kaikki päivät kun se siivois ja laittais ruokaa ja välillä se toisi mulle kylmän kaljan ja ottais suihin ja kaikki kaverit kadehtis, kun se olis niin hyvännäköinen eikä mikään femakkolehmä". Äh, tämä ei ehkä enää liity kuitenkaan ihan Einariuden ytimeen.

[AarneAnkka]

menee puistattavammaksi. lähti kesken varusmiespalvelun antenniosastolle. oli kuulemma harkinnut ampuvansa itsensä.

Mäkin lähdin armeijasta kesken. Mähän oon ihan kauheen puistattava, vastenmielinen ali-ihminen jolle kuuluu nauraa "lempeän huvittuneesti". Pitäisköhän mun mennä aNpumaan itteni. Tosin muovikuulafritsu ohimossa ei taida ratkaista mitään.

[Pehmovanukas]

Södergranin runoon: "etsit naista ja löysit ihmisen - olet pettynyt".

Tämähän tiivistää aika hyvin Gattacankin tragedian. Haikalee siveää turmeltomatonta neitsytteinimorsianta, joka on kuitenkin estoton ja läNpeää vain hänelle kunnes kuolema heidät erottaa. Vaikka juna meni jo aikaa sitten.