No mutta eihän noista minkään saanti ole riippuvaista siitä, onko parisuhteessa. (aika monien parien tilannetta katsellessa tuntuu, että päinvastoin.) Ja toisekseen, melkein kaikkia noita voi alkaa harjoittaa tasan sillä sekunnilla kun kelvollisen kumppanin löytää. Lapsen teko vaatii (useimpien mielestä) vuosien tutustumisvaiheen ja lisäksi ehkä vuosia yritystä. Kovin moneen tuollaiseen ei ole aikaa, ennenkuin on jo biologisesti liian vanha. Hellimään ja keskustelemaan ei ole liian vanha periaatteessa koskaan.hebuli kirjoitti:Useimmille lapset eivät ole ainoa syy seurusteluun. Normaali-ihminen kaipaa myös läheisyyttä, seksiä, hellyyttä, äctionia, syvällistä keskusteluseuraa jne. Ja yleensä sitä kaipaa nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.hermine kirjoitti:Sitä en oikein tajua, mitä syytä sellaisilla ihmisillä on epätoivoon jotka eivät halua lapsia, ehtiihän ne riiustella loppuikänsä vailla mitään hoppua vaikkei nyt vielä lähemmäs kymmeneen vuoteen vielä lykästäisikään.
Kai sitten liitän itse epätoivoisuuden käsitteen omalla kohdallani liikaa sellaiseen "jos ei nyt tärppää, juna on kohdaltani mennyt ikuisiksi ajoiksi" -meininkiin sensijaan että kyse olisi jonkun kivan asian haluamisesta nyt heti vaan siksi, että odottelu on tylsää. Ehkä se ensimmäinen seurustelusuhde tiettyyn ikään mennessä voi myös olla joillekin tuollainen epätoivojuttu, jotkun pelkäävät että jos eivät vaikka kolmekymppiseksi mennessä ole seurustelleet kenenkään kanssa, heidät leimataan sen perusteella niin pahasti että suhteista on sen jälkeen enää turha haaveilla. Tai tuo sama pätee varmaan ensimmäiseen työsuhteeseenkin.
