Oletteko koskaan joutuneet stalkkerin "uhriksi"? Entä oletteko itse huomanneet olleenne sellainen? Miksi jotkut ovat stalkkereita?
Minä huomasin tässä ikioman stalkkerin saatuani, että käyttäydyin vähän samalla tavalla itsekin (lievemmällä tavalla ehkä kuitenkin) ja nyt suoraan sanottuna hävettää ihanvitusti. Ja nyt en kuitenkaan lukuisien yhteydenottoyritysteni jälkeen oikeastaan voi mitenkään korvata sille henkilölle aiheuttamiani ikävyyksiä. Paitsi tietenkin jättämällä sen rauhaan. Tuntuu hieman ikävältä, mutta toisaalta vapauttavalta. But that's beside the point.
Stalkkereita?
-
Noriyumi
Re: Stalkkereita?
Olen ollut yhden rasittavan stalkkerin uhri. Mutta pääsin nopeasti siitä sit eroon kun pyysin turun murretta puhuvaa kamua avuksi 
Re: Stalkkereita?
Olikos tämä kamu hameväkeä? Lurps...Noriyumi kirjoitti:Olen ollut yhden rasittavan stalkkerin uhri. Mutta pääsin nopeasti siitä sit eroon kun pyysin turun murretta puhuvaa kamua avuksi
-
AarneAnkka
Re: Stalkkereita?
Yleensä olen luopunut yhteydenotoista melkein saman tien jos huomaan ettei toista kiinnosta. Stalkkaamisesta jo ajatuksenakin tulee vatsaan sellainen inhottava kuristava olo, sekä silloin jos siihen syyllistyy epähuomiossa itse, että silloin kun sen kohteeksi joutuu.
Luen joidenkin Kitisijöiden kaikki viestit ja tsekkaan vielä historiankin. Onxe stalkkaamista????++
Kumma muuten ettei tolle stalkkaus-sanalle oikein ole suomenkielistä vastinetta. "Ahdistelu" on merkitykseltään hieman väärä.
Luen joidenkin Kitisijöiden kaikki viestit ja tsekkaan vielä historiankin. Onxe stalkkaamista????++
Kumma muuten ettei tolle stalkkaus-sanalle oikein ole suomenkielistä vastinetta. "Ahdistelu" on merkitykseltään hieman väärä.
-
ElanorRaven
Re: Stalkkereita?
Jos tässä nyt meinataan sen sortin stalkkaamista, että joku vastakkaista sukupuolta oleva on kiinnostunut eikä jätä rauhaan, niin kyllä. Sähköposteja koko ajan, tekstareita koko ajan, odottelua paikoissa joissa tietää minun oleilevan... Onneksi tuokin loppui ajan myötä, eikä ko. tyyppi ollut mitenkään vaarallinen, raivostuttava vain. Vaati pari painavaa sanaa saada se loppumaan.
Jos sitten tarkoitetaan stalkkaamista muun sortin vainoamisena, niin sellaisenkin kohteena olen valitettavasti joutunut olemaan.
Jos sitten tarkoitetaan stalkkaamista muun sortin vainoamisena, niin sellaisenkin kohteena olen valitettavasti joutunut olemaan.
Re: Stalkkereita?
Ai jaa? Minä en tiennyt tämmösen sanan olemassa olostakaan, ennen kuin tätä lukiessani.AarneAnkka kirjoitti:Kumma muuten ettei tolle stalkkaus-sanalle oikein ole suomenkielistä vastinetta. "Ahdistelu" on merkitykseltään hieman väärä.
Paitsi Stalkkerista: eikös se ollut se ilkiö pääjehu Starwarssissa?
-
killkill
Re: Stalkkereita?
Ei, mutta aiheesta on tehty elokuvaJyrki73 kirjoitti:Stalkkerista: eikös se ollut se ilkiö pääjehu Starwarssissa?
Näin toimii krapulaisen mieli: Star Wars -> Darth Vader sanomassa "Im your father" -> sama mies makuukapselissa naisen kanssa hokemassa "Whos your Daddy? Whos your daddy?" -> reps
-
Noriyumi
Re: Stalkkereita?
Ei vaan mies. Ja se on niin miehekäs mies, että kun sen baritoni jylisi puhelimessa, vantaan nössön housut vain tutisivat pelostaVadim kirjoitti:Olikos tämä kamu hameväkeä? Lurps...Noriyumi kirjoitti:Olen ollut yhden rasittavan stalkkerin uhri. Mutta pääsin nopeasti siitä sit eroon kun pyysin turun murretta puhuvaa kamua avuksi
-
hermine
Re: Stalkkereita?
Eräs poika yliopistolta, jolla oli sähköpostiosoitteeni muun asian takia (emme siis olleet koskaan tavanneet) tajuttuaan kuka olen alkoi lähetellä mulle tuhmia fantasioitaan kahdenkeskisistä kohtaamisistamme sekä tilanneraportteja, missä oli mua nähnyt. Tyyliin "onko sulla ollut jotenkin vaikeeta kun näytit niin surulliselta siellä mikroluokassa". Ei toi mua mitenkään häirinnyt kun se oli ihan kivanoloinen. Olisi se varmaan pyynnöstä lopettanut. Mulla ei vieläkään ole aavistustakaan kuka se oli.
Mut ylipäänsäkään en pidä stalkkausta mitenkään erityisen pahana asiana, sellaista kivaa piristettä arkeen. Ellei sitten mene ihan sairaisiin mittoihin (mihin tuskin menee, ellei kyseessä ole vakavasti mielenterveysongelmainen ihminen joiden kanssa nyt ongelmia saa aikaiseksi missä tahansa yhteydessä), kuten esim. että joku soittelee monta kertaa yössä ja lähettelee jatkuvasti puhelimen tukkoon viestejä. Silloinkin se on itselle ahdistavaa lähinnä koska miettii miten sekaisin ja pahoinvoiva sen toisen täytyy olla että sellaista tekee jatkuvista kielloista huolimatta.
Yks nykyinen kaveri tunnusti yhteen aikaan käyneensä aika paljon keikoilla tms. vaan koska ajatteli että minäkin voisin tulla sinne. Tai aika normaalia toikin kai on, vaikea kuvitella ihmistä joka ei koskaan olisi moiseen syyllistynyt. Ja sit useampi ihminen on selvittänyt mun numeron jotain ihan ihme reittejä lähetelläkseen "oot kiva"-viestejä.
Mä oon kanssa varmaan useaan otteeseen syyllistynyt stalkkaamisena pidettävään toimintaan. Oon mm. selvittänyt ihmisten osoitteita ja lähetellyt niille söpöilykirjeitä. Sellaisillekin, jotka tunnen hyvin pinnallisesti vuosien takaa. En vaan keksi, mitä pahaa tuossa voisi olla. Ennen tenttejä nimenhuudossa pitää aina tarkistaa kaikkien kivannäköisten nimet ja googlettaa niillä.
Mut ylipäänsäkään en pidä stalkkausta mitenkään erityisen pahana asiana, sellaista kivaa piristettä arkeen. Ellei sitten mene ihan sairaisiin mittoihin (mihin tuskin menee, ellei kyseessä ole vakavasti mielenterveysongelmainen ihminen joiden kanssa nyt ongelmia saa aikaiseksi missä tahansa yhteydessä), kuten esim. että joku soittelee monta kertaa yössä ja lähettelee jatkuvasti puhelimen tukkoon viestejä. Silloinkin se on itselle ahdistavaa lähinnä koska miettii miten sekaisin ja pahoinvoiva sen toisen täytyy olla että sellaista tekee jatkuvista kielloista huolimatta.
Yks nykyinen kaveri tunnusti yhteen aikaan käyneensä aika paljon keikoilla tms. vaan koska ajatteli että minäkin voisin tulla sinne. Tai aika normaalia toikin kai on, vaikea kuvitella ihmistä joka ei koskaan olisi moiseen syyllistynyt. Ja sit useampi ihminen on selvittänyt mun numeron jotain ihan ihme reittejä lähetelläkseen "oot kiva"-viestejä.
Mä oon kanssa varmaan useaan otteeseen syyllistynyt stalkkaamisena pidettävään toimintaan. Oon mm. selvittänyt ihmisten osoitteita ja lähetellyt niille söpöilykirjeitä. Sellaisillekin, jotka tunnen hyvin pinnallisesti vuosien takaa. En vaan keksi, mitä pahaa tuossa voisi olla. Ennen tenttejä nimenhuudossa pitää aina tarkistaa kaikkien kivannäköisten nimet ja googlettaa niillä.
-
ninnithequeen
Re: Stalkkereita?
Ai saakelikillkill kirjoitti:Näin toimii krapulaisen mieli: Star Wars -> Darth Vader sanomassa "Im your father" -> sama mies makuukapselissa naisen kanssa hokemassa "Whos your Daddy? Whos your daddy?" -> reps
-
millivanilli
Re: Stalkkereita?
Josku yläasteella eräs ylemmällä luokalla oleva poika tuntui ihastuneen minuun aika pahasti. Ko kundi seuraili minua koulussa, katosi aina jonkin pylvää/kulman taakse jos käännyin. Hän soittelin minulle kotiin, muttei sanonut sanaakaan (halusi kuulema vain kuulla ääneni). Hän usein myös lähti samalla bussilla kuin minä, vaikka asui aivan toisella suunnalla, ja seurasi minua kotiin. Taisinpa kerran nähdä tämä kundin myös väijymässä kameran kanssa koulussa ikkunan takana kameran kanssa.
En vieläkään tajua, että miten tämä poika iski silmänsä minuun. En ollut edes aikaisemmin huomannut ko kundia, saatika sitten jutellut hänen kanssaan.
En vieläkään tajua, että miten tämä poika iski silmänsä minuun. En ollut edes aikaisemmin huomannut ko kundia, saatika sitten jutellut hänen kanssaan.
-
HellBell
Re: Stalkkereita?
Muistuu mieleen lukiosta:
Satutin jalkani pelatessani koripalloa ja jouduin sitten syystä käyttämään useamman viikon ajan kainalokeppejä. Siitäkös sitten eräs jäppinen innostui ja aloitti ensimmäisen monista oudon kieroutuneista jutustelun avauksistaan kanssani koulussa: "Sulla on kainalokepit.. " Ja ilme oli kiiluvan ihastunut, pelottava, sellainen joka ei tiennyt hyvää jatkon kannalta. "Niin, sattui pieni loukkaantuminen" vastasin kuitenkin kohteliaasti.
"Tykkään siitä että sulla on kainalokepit.. En tiennytkään että sulla on!" vastasi hän hurmosta äänessään. Valistin häntä ystävällisesti siinä, etteivät kepit olleet tarkoitetut pysyviksi vaan olivat ihan todellakin tilapäiset, mutta tuntui kuin tyyppi ei olisi ollenkaan kuunnellut mitä sanoin. Näin ilmeestään, että hän oli täysin hullaantunut ja jotenkin poissa tolaltaan asianlaidoista : hulluuden alkukuopissa. Käsitin myös siis samassa että kaikki ei ollut aivan "okei" tällä jäppisellä.
Siitä se lähti. Sitten kun saavuin seuraavana päivänä kouluun, oli jäppinen piileksimässä aulan ovien takana kuin salapoliisi Clouseau konsanaan (pelästyin kyllä tätä tapausta; katse oli jähmettynyt ja kasvot täysin ilmeettömät vertautuen paremminkin oikeastaan Halloween-filmin Mike Meyersiin..) ja siitä sitten luikahti jonnekin, kunnes taas joku välitunti ilmaantui jostain näkyviin ja hiippaili lähettyvilläni.
Oli muuten helkutinmoista kipittää kainalokepeillä mahdollisimman nopeasti pitkin käytäviä muun luokan seassa, jottei tyyppi pääsisi iskeytymään paremmin seuraan sen seurauksena että jäisin muista jälkeen. En halunnut puhua jäppisen kanssa mitään, koin tilanteen tukalaksi ja jokseenkin hulluksi. Mutta muiden läsnäolo ei mitenkään estänyt jäppistä..
Ehei, siitä alkoivat päivittäiset välintuntikyttäykset, joiden aikana jäppinen singahti aina jostain paikalle ja aloitti suht.monologimaisen jänkytyksen siitä, kuinka "meidän pitää mennä kahveille" ja "meillä voi olla suhde" ja että "lähdetko kahville" toistaen toistamistaan jälkimmäisen kysymyksen samalla monotonisella ja vaativan kireällä äänellä eikä uskonut mitään, mitä vastasin hänelle.
Alkuun tottakai sanoin kuten kuka tahansa, joka ei ole satavarmasti lähdössä yhtään minnekään kahveille, että "Ei kiitos", mutta kun tämä linja ei päivien saatossa tuottanut mitään tulosta ja häiriköinti vain jatkui ja olisin todellakin halunnut päästä eroon tyypistä, aloin sanoa hänelle sellaista fiktiota, joka olisi pätenyt aika varmuudella kehen tahansa ei-pakkomielteiseen mieheen että "tapailen yhtä miestä, olen ihastunut häneen ja hän on hyvin mustasukkainen minusta. Sanoinko että harrastaa nyrkkeilyä?"-juttua, mutta tämäkään ei mennyt perille, hän vain ohitti kaiken ja jupisi kahveista ja suhteista ja jatkoi stalkkaamista.
Ystäväni yrittivät auttaa myöskin, toinen kulki koulussa kanssani ja jelppasi esim. portaissa jne eikä jättänyt oman onneni nojaan kun kipitin pakoon tyyppiä ja toinen josta myöhemmin sukeutui varsin konservatiivisuskonnollinen ihminen keksi sanoa jäppiselle eräällä välitunnilla että oltiin lesboja. Tämäkään ei tehnyt toivottua vaikutusta jäppiseen.
Stalkkaus siis jatkui ja sitten kävi vain lopulta niin, että mittani vain täyttyi. Joku kohteliaisuuden ja "miten kohdella toisia"-seikan fuusio kuumeni kuumenimistaan eikä sen seuraus ollut enää vältettävissä: halusin hemmetti soikoon olla rauhassa välitunneilla jotta saisin vaikka tehtyä läksyjä, joita en ollut tehnyt tunneille valmiiksi ja muuta hulppeaa; lauseella sanoen : halusin saada vapauteni vapaaseen olemiseen takaisin. Totta helvetissä.
-------->
Asiat kulminoituvat siis lopulliseen kuumentumiseeni, joka tapahtui eräänä päivänä eräällä välitunnilla kun hän taas seurasi minua pitkin käytäviä ja alkoi puhua kuinka "meillä on suhde" ja että "kun sinulla on kainalokepit, se on merkki.. Kuulumme yhteen.." ja vihdoin päästyään kohtaan jossa sanoi "tykkäät minusta kuitenkin", olin valmis räjähtämiseen ja karjaisin porrastasanteella että "EN TYKKÄÄ, EN TYKKÄÄ YHTÄÄN, TAJUATKO. EN TYKKÄÄ! Helvetin helvetti!!" Ystäväni mukaan karjaisu kuului porrastasannetta alempana olevallekin käytävätasolle (ja ties minne) , volyymia kuultavaksi oli siis tarpeeksi.
Tämä nyt sitten herättikin tyypissä uuden reaktion, mikään aiempi kohteliaisuuslinja "Ei kiitos" saatikka epäsuorempi "minulla on nyrkkeilevä poikaystävä ja olen lesbo"-tyyli tai perusasiallinen "Voisitko lopettaa häiriköinnin. Lopeta se " kun ei ollut pätenyt, niin tämä nyt sitten.. Yhtäkkiä jäppinen kiljahti takaisin siihen että "En mäkään susta! En yhtään! En ole koskaan tykännytkään!" ja luikahti siitä sitten jonnekin enkä sen koommin nähnyt häntä enää aulan ovien takana tirkkimässä tuloani tai hiipparoivan muassani jänkyttäen päähänpinttymästään. Stalkkaus loppui.
Sain kuulla myöhemmin, että samainen tyyppi oli jonkin ajan kuluttua tosta jutusta saanut rehtorilta lähestymiskiellon erääseen toiseen tyttöön jota sittemmin vainosi.
Ja siitä vielä vuosien päästä, sain sattumalta myöskin tietää, että jäppinen oli päätynyt kirjoittamaan lukion äidinkielen aineisiin minusta oikealla nimelläni kuvitteellisella tavalla kaikenlaista romanttista tarinaa. Sitä en tiedä oliko minulla näissä kuvitelmissa yhä ne kainalokepit, joiden vuoksi jäppinen alkujaan hullaantui pakkomielteiseksi asti.
(Tämä kirjoitusepisodi oli käynyt joskus stalkkausta myöhemmin, jäppinen oli lukiossa useamman vuoden.)
Sen pituinen se.
Satutin jalkani pelatessani koripalloa ja jouduin sitten syystä käyttämään useamman viikon ajan kainalokeppejä. Siitäkös sitten eräs jäppinen innostui ja aloitti ensimmäisen monista oudon kieroutuneista jutustelun avauksistaan kanssani koulussa: "Sulla on kainalokepit.. " Ja ilme oli kiiluvan ihastunut, pelottava, sellainen joka ei tiennyt hyvää jatkon kannalta. "Niin, sattui pieni loukkaantuminen" vastasin kuitenkin kohteliaasti.
"Tykkään siitä että sulla on kainalokepit.. En tiennytkään että sulla on!" vastasi hän hurmosta äänessään. Valistin häntä ystävällisesti siinä, etteivät kepit olleet tarkoitetut pysyviksi vaan olivat ihan todellakin tilapäiset, mutta tuntui kuin tyyppi ei olisi ollenkaan kuunnellut mitä sanoin. Näin ilmeestään, että hän oli täysin hullaantunut ja jotenkin poissa tolaltaan asianlaidoista : hulluuden alkukuopissa. Käsitin myös siis samassa että kaikki ei ollut aivan "okei" tällä jäppisellä.
Siitä se lähti. Sitten kun saavuin seuraavana päivänä kouluun, oli jäppinen piileksimässä aulan ovien takana kuin salapoliisi Clouseau konsanaan (pelästyin kyllä tätä tapausta; katse oli jähmettynyt ja kasvot täysin ilmeettömät vertautuen paremminkin oikeastaan Halloween-filmin Mike Meyersiin..) ja siitä sitten luikahti jonnekin, kunnes taas joku välitunti ilmaantui jostain näkyviin ja hiippaili lähettyvilläni.
Oli muuten helkutinmoista kipittää kainalokepeillä mahdollisimman nopeasti pitkin käytäviä muun luokan seassa, jottei tyyppi pääsisi iskeytymään paremmin seuraan sen seurauksena että jäisin muista jälkeen. En halunnut puhua jäppisen kanssa mitään, koin tilanteen tukalaksi ja jokseenkin hulluksi. Mutta muiden läsnäolo ei mitenkään estänyt jäppistä..
Ehei, siitä alkoivat päivittäiset välintuntikyttäykset, joiden aikana jäppinen singahti aina jostain paikalle ja aloitti suht.monologimaisen jänkytyksen siitä, kuinka "meidän pitää mennä kahveille" ja "meillä voi olla suhde" ja että "lähdetko kahville" toistaen toistamistaan jälkimmäisen kysymyksen samalla monotonisella ja vaativan kireällä äänellä eikä uskonut mitään, mitä vastasin hänelle.
Alkuun tottakai sanoin kuten kuka tahansa, joka ei ole satavarmasti lähdössä yhtään minnekään kahveille, että "Ei kiitos", mutta kun tämä linja ei päivien saatossa tuottanut mitään tulosta ja häiriköinti vain jatkui ja olisin todellakin halunnut päästä eroon tyypistä, aloin sanoa hänelle sellaista fiktiota, joka olisi pätenyt aika varmuudella kehen tahansa ei-pakkomielteiseen mieheen että "tapailen yhtä miestä, olen ihastunut häneen ja hän on hyvin mustasukkainen minusta. Sanoinko että harrastaa nyrkkeilyä?"-juttua, mutta tämäkään ei mennyt perille, hän vain ohitti kaiken ja jupisi kahveista ja suhteista ja jatkoi stalkkaamista.
Ystäväni yrittivät auttaa myöskin, toinen kulki koulussa kanssani ja jelppasi esim. portaissa jne eikä jättänyt oman onneni nojaan kun kipitin pakoon tyyppiä ja toinen josta myöhemmin sukeutui varsin konservatiivisuskonnollinen ihminen keksi sanoa jäppiselle eräällä välitunnilla että oltiin lesboja. Tämäkään ei tehnyt toivottua vaikutusta jäppiseen.
Stalkkaus siis jatkui ja sitten kävi vain lopulta niin, että mittani vain täyttyi. Joku kohteliaisuuden ja "miten kohdella toisia"-seikan fuusio kuumeni kuumenimistaan eikä sen seuraus ollut enää vältettävissä: halusin hemmetti soikoon olla rauhassa välitunneilla jotta saisin vaikka tehtyä läksyjä, joita en ollut tehnyt tunneille valmiiksi ja muuta hulppeaa; lauseella sanoen : halusin saada vapauteni vapaaseen olemiseen takaisin. Totta helvetissä.
-------->
Asiat kulminoituvat siis lopulliseen kuumentumiseeni, joka tapahtui eräänä päivänä eräällä välitunnilla kun hän taas seurasi minua pitkin käytäviä ja alkoi puhua kuinka "meillä on suhde" ja että "kun sinulla on kainalokepit, se on merkki.. Kuulumme yhteen.." ja vihdoin päästyään kohtaan jossa sanoi "tykkäät minusta kuitenkin", olin valmis räjähtämiseen ja karjaisin porrastasanteella että "EN TYKKÄÄ, EN TYKKÄÄ YHTÄÄN, TAJUATKO. EN TYKKÄÄ! Helvetin helvetti!!" Ystäväni mukaan karjaisu kuului porrastasannetta alempana olevallekin käytävätasolle (ja ties minne) , volyymia kuultavaksi oli siis tarpeeksi.
Tämä nyt sitten herättikin tyypissä uuden reaktion, mikään aiempi kohteliaisuuslinja "Ei kiitos" saatikka epäsuorempi "minulla on nyrkkeilevä poikaystävä ja olen lesbo"-tyyli tai perusasiallinen "Voisitko lopettaa häiriköinnin. Lopeta se " kun ei ollut pätenyt, niin tämä nyt sitten.. Yhtäkkiä jäppinen kiljahti takaisin siihen että "En mäkään susta! En yhtään! En ole koskaan tykännytkään!" ja luikahti siitä sitten jonnekin enkä sen koommin nähnyt häntä enää aulan ovien takana tirkkimässä tuloani tai hiipparoivan muassani jänkyttäen päähänpinttymästään. Stalkkaus loppui.
Sain kuulla myöhemmin, että samainen tyyppi oli jonkin ajan kuluttua tosta jutusta saanut rehtorilta lähestymiskiellon erääseen toiseen tyttöön jota sittemmin vainosi.
Ja siitä vielä vuosien päästä, sain sattumalta myöskin tietää, että jäppinen oli päätynyt kirjoittamaan lukion äidinkielen aineisiin minusta oikealla nimelläni kuvitteellisella tavalla kaikenlaista romanttista tarinaa. Sitä en tiedä oliko minulla näissä kuvitelmissa yhä ne kainalokepit, joiden vuoksi jäppinen alkujaan hullaantui pakkomielteiseksi asti.
(Tämä kirjoitusepisodi oli käynyt joskus stalkkausta myöhemmin, jäppinen oli lukiossa useamman vuoden.)
Sen pituinen se.
Re: Stalkkereita?
Offtopic: Miksi pienennät koko tekstisi fonttikoon? Saahan tuon suurennettua yhdellä hiiren liikkeellä, mutta sitten pitää taas selailla oikea kohta viestiketjusta.HellBell kirjoitti:Pienellä präntättyä...
Re: Stalkkereita?
Oli aikoinaan stalkkeri joka kirjoitteli päivittäin, valokuvasi (!!) minua salaa, ja kun asuin ulkomailla pari vuotta sai tietoonsa osoitteeni siellä ja kirjoitti sinnekin n.viisi kertaa viikossa, lähetteli lahjoja yms. Kyseisellä hemmolla oli kaikki suunniteltuna lasten nimistä alkaen, vaikka ainoat livetilanteessa välillämme vaihdetut sanat olivat "jätä minut rauhaan!"-tyyppisiä. Varmasti suhteellisen vaaraton tyyppi siinä mielessä, että ei ikinä uskaltanut lähestyä minua oikeasti. Seuraili, lähetteli postia, mailia ja lahjoja, mutta meni ihan paniikkiin kun lähestyin häntä fyysisesti palauttaessani hänelle avaamattomia lahjoja ja paketteja.
Lopetti vasta kun menin naimisiin, jolloin sain häneltä onnittelukortin jossa luki: "Olet valintasi tehnyt. Vilpittömät onnittelut."
Ikävä ei ole tullut.
Lopetti vasta kun menin naimisiin, jolloin sain häneltä onnittelukortin jossa luki: "Olet valintasi tehnyt. Vilpittömät onnittelut."
Ikävä ei ole tullut.
-
swirl
Re: Stalkkereita?
Lukiossa eräs vuotta nuorempi kundi kehitti obsession minusta ja kävi jatkuvasti soittelemassa ovikelloa ja jäi odottelemaankin jos en avannut. Välillä hän jätti lahjoja ja lappusia. Lopussa en uskaltanut edes avata verhoja, kun pelkäsin hänen kyttäävän jossain tai hyökkäävän heti paikalle, kun näkee minun olevan kotona. Ovea en avannut kenellekään. Eihän tyyppi vaaralliselta vaikuttanut, ainoastaan tuskaisen ihastuneelta, mutta ei tuntunut ymmärtävän ettei mua kiinnosta lainkaan.
Kun sain asian hänelle viimeinkin menemään perille (tyyliin "Jätä jo vittu mut rauhaan, saatanan psykopaatti! Jos soitat vielä kerran ovikelloani, minä soitan poliisille."), sain olla rauhassa. Myöhemmin kuulin, että hän oli valehdellut ihmisille meidän seurustelevan keskenämme...
Kun sain asian hänelle viimeinkin menemään perille (tyyliin "Jätä jo vittu mut rauhaan, saatanan psykopaatti! Jos soitat vielä kerran ovikelloani, minä soitan poliisille."), sain olla rauhassa. Myöhemmin kuulin, että hän oli valehdellut ihmisille meidän seurustelevan keskenämme...
-
HellBell
Re: Stalkkereita?
Se näytti normaalifonttisena lähes tulkoon tiiliskiviromaanilta ja minua alkoi nolostuttaa.ak kirjoitti: Offtopic: Miksi pienennät koko tekstisi fonttikoon? Saahan tuon suurennettua yhdellä hiiren liikkeellä, mutta sitten pitää taas selailla oikea kohta viestiketjusta.
Re: Stalkkereita?
No varsinkin pitkää tekstiä on ikävä tihrustaa. Harmi, jos vaivalla kirjoitettu pitkä teksti jää lukematta vain sen takia, ettei jaksa suurentaa fonttiaHellBell kirjoitti:Se näytti normaalifonttisena lähes tulkoon tiiliskiviromaanilta ja minua alkoi nolostuttaa.
Ei siis kuitenkan minulta jäänyt. Kaikenlaisia kahjoja sitä näky olevan tämän ketjun perusteella 
-
RolloTomasi
Re: Stalkkereita?
Minulla ei koskaan tietääkseni omaa stalkkeria ole ollut, mutta kerran yksi ihminen syytti minua stalkkaamisesta.
Tapasimme koululla ja hän antoi minulle puhelinnumeronsa. Kun soitin parin päivän kuluttua, hän sanoi, ettei enää koskaan halua puhua kanssani ja että jos puhun hänelle vielä joskus, hän soittaa poliisille ja kertoo, että stalkkaan häntä. Tuosta on jäänyt kai jonkinlainen kammo puhelinnumeronsa antavia naisia kohtaan ja kaipa se on omalta osaltaan lisännyt pelkoani ihmisiä kohtaan.
Tapasimme koululla ja hän antoi minulle puhelinnumeronsa. Kun soitin parin päivän kuluttua, hän sanoi, ettei enää koskaan halua puhua kanssani ja että jos puhun hänelle vielä joskus, hän soittaa poliisille ja kertoo, että stalkkaan häntä. Tuosta on jäänyt kai jonkinlainen kammo puhelinnumeronsa antavia naisia kohtaan ja kaipa se on omalta osaltaan lisännyt pelkoani ihmisiä kohtaan.
-
slam
Re: Stalkkereita?
Ei porukka minua pahemmin ole ahdistellut.
Omat stalkkaamiset:
Ikänä en lähtisi kenenkään perään baaria kauemmas tai kotiin On muutaman kerran tullut saatua pakit baarissa ja heti sen jälkeen olen hieman yrittänyt uudelleen, mutta asiat on jääneet siihen.
Viime viikonloppuna innostuin hieman vääntämään, kun nainen oli suuellut kuitenkin kohtuullisen intohimoisesti pari viikkoa sitten... Yritin ottaa vyölenkistä kiinni takaa ja kerran menin vaan pokkana sen viereen ja otin tyttösen tuopista kiinni... Aamulla se ei ollut näkevinäänkään minua. Mikähän sillä mahtaa olla? Olkoot jos on ollakseen.
Jätin sen täysin rauhaan... Ikänä en enää kuluta aikaa naisen perään jämähtämiseen.
pari kertaa olen puhelimella joskus lähetellyt viestejä ikävissäni, mutta nainen on paremman perään lähtenyt... kun Olen kait mie hieman levoton.
Omat stalkkaamiset:
Ikänä en lähtisi kenenkään perään baaria kauemmas tai kotiin
On muutaman kerran tullut saatua pakit baarissa ja heti sen jälkeen olen hieman yrittänyt uudelleen, mutta asiat on jääneet siihen.Viime viikonloppuna innostuin hieman vääntämään, kun nainen oli suuellut kuitenkin kohtuullisen intohimoisesti pari viikkoa sitten... Yritin ottaa vyölenkistä kiinni takaa ja kerran menin vaan pokkana sen viereen ja otin tyttösen tuopista kiinni... Aamulla se ei ollut näkevinäänkään minua. Mikähän sillä mahtaa olla? Olkoot jos on ollakseen.
Jätin sen täysin rauhaan... Ikänä en enää kuluta aikaa naisen perään jämähtämiseen.pari kertaa olen puhelimella joskus lähetellyt viestejä ikävissäni, mutta nainen on paremman perään lähtenyt... kun Olen kait mie hieman levoton.
Viimeksi muokannut slam, 08.05.2006 13:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
ninnithequeen
Re: Stalkkereita?
Tuohan on ihan sairasta.RolloTomasi kirjoitti:Tapasimme koululla ja hän antoi minulle puhelinnumeronsa. Kun soitin parin päivän kuluttua, hän sanoi, ettei enää koskaan halua puhua kanssani ja että jos puhun hänelle vielä joskus, hän soittaa poliisille ja kertoo, että stalkkaan häntä. Tuosta on jäänyt kai jonkinlainen kammo puhelinnumeronsa antavia naisia kohtaan ja kaipa se on omalta osaltaan lisännyt pelkoani ihmisiä kohtaan.
Varmasti tuli paha mieli moisesta pitkäksi aikaa. Naiset on sikoja
-
HellBell
Re: Stalkkereita?
Onhan niitä. Eräskin soitteli häirikköpuheluita (ylä-asteaika) ja piti sitten vastattuani ihme mekkalaa langan toisessa päässä tai vain hengitti puhelimeen. Sattumalta satuin sitten erään kerran, kun taas soitteli minulle, olemaan kipeänä kera kunnon keuhkoröhinöiden. No, siinä sitten otin luurin käteeni ja kuulin hengitysäänistään saman häirikön olevan toisessa päässä, jolloin iskin paremmat sisään-uloshengitykset vyörymään pitkin puhelinlankoja. (Kuulosti siltä Manaaja-tytön saatanallisilta rohinoilta.)ak kirjoitti:.. Kaikenlaisia kahjoja sitä näky olevan tämän ketjun perusteella
Puhelinstalkkaus loppui siihen.
-
slam
Re: Stalkkereita?
meikä ei lopeta. Vippaa numerosiHellBell kirjoitti: Puhelinstalkkaus loppui siihen.
-
HellBell
Re: Stalkkereita?
En. End of stalking.slam kirjoitti:meikä ei lopeta. Vippaa numerosiHellBell kirjoitti: Puhelinstalkkaus loppui siihen.
-
slam
Re: Stalkkereita?
Voisin järjestää fysiikan tunnin neidolle.HellBell kirjoitti: En. End of stalking.
-
Herra Manala
Re: Stalkkereita?
Hahhah. Varsin asiallista toimintaa helykkä. Manaaja-tyttö, hmm.HellBell kirjoitti:No, siinä sitten otin luurin käteeni ja kuulin hengitysäänistään saman häirikön olevan toisessa päässä, jolloin iskin paremmat sisään-uloshengitykset vyörymään pitkin puhelinlankoja. (Kuulosti siltä Manaaja-tytön saatanallisilta rohinoilta.)
Puhelinstalkkaus loppui siihen.