Stalkkereita?

[AarneAnkka]

Tosin joidenkin kohdalla tuo toimii siten että siinä vaiheessa kun itse alan osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, hänen kiinnostuksensa puolestaan kasvaa.

... ja laskee taas uudestaan kun osoittaa vastakiinnostusta. Juu, ei sitä varmaan tässä iässä jaksa enää harrastaa kissa-ja-hiiri -leikkejä.

[hebuli]

Jaha, kuka vakkari oli kyseessä?

Pahuksen aikajänne paljasti! Onneksi kuvaus tosiaan sopii useampaankin palstalaiseen, joten eettistä ongelmaa anonymiteetin rikkomisesta ei esiinny.

Niin siis sellaisia palstalaisia jotka lähettelevät tekstareita omista genitaaleistaan? Näitä juttuja lukiessa mä alan tuntea itseni tässä porukassa jopa yllättävän normaaliksi.

[segma]

Totaalinen välinpitämättömyys? Minua on kehuttu erään lyhyen seurustelun päättymisen jälkeen: "Susta tuntuu ainakin pääsevän helposti eroon.", kun kohtalokkaan tekstarin saatuani kävin vain hakemassa pari tavaraani pois häneltä, halasimme jäähyväisiksi ja erosimme tapaamatta enää koskaan. En jaksa piirittää ihmistä jonka kanssa suhdeodotukset ovat kovin matalalla ja jolta en saa vastakaikua. Tosin joidenkin kohdalla tuo toimii siten että siinä vaiheessa kun itse alan osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, hänen kiinnostuksensa puolestaan kasvaa.

Ei se onnistu, kun en ole totaalisen välinpitämätön, vaan kuolettavasti ihastunut. Oh well. Toivottavasti en ryve tässä yhden ihmisen aiheuttamassa paskaojassa enää ihan HIRVITTÄVÄN kauaa.

[AarneAnkka]

Ei se onnistu, kun en ole totaalisen välinpitämätön, vaan kuolettavasti ihastunut. Oh well. Toivottavasti en ryve tässä yhden ihmisen aiheuttamassa paskaojassa enää ihan HIRVITTÄVÄN kauaa.

Ehkä tilanteesi helpottaa jos huomaat & ihastut johonkin toiseen meressä lilluvaan fisuun? Joka saattaa peräti olla jopa vapaana? Ja jopa sinustakin kiinnostunut? Ei kannata sairastaa yhden ihmisen syndroomaa.

[1108]

iPod vyöllä

Jos olisi ollut ysimillinen niin olisit vaan kuolannut perään.

Pikemminkin juossut karkuun.

[HellBell]

Mitenköhän tuo toimisi käänteisesti? Meinaan, olisi kiva tietää, miten pääsisi eroon statuksesta "se ahdistava tyyppi".

Luin sen sun tuosta ylläolevasta seuraavan viestin, jonka olit kirjoittanut Lapitiille ja vastaan sen pohjalta: parasta voisi olla (en tiedä, veikkausta vain) että kun vain ylipäätään näet hänet jossain seuraavan kerran (niin ettei poikaystävänsä ole siinä) sanot asiallisesti asiasi; niitä tapaamispyyntöjä ei kannata enää esittää, niiden esittäminen pistää sinut muuten taas "kinuajaksi". Ikään kuin siis esittäisit referaatin selvitettäviksi haluamistasi asioistasi siinä sitten paikan päällä, kasvotusten, ja teet selväksi että halusit vain selvittää asiat kanssaan, että muuta kiinnostusta ei ole ja hyvää jatkoa vaan.
Näin sulle tulee mielenrauha ja sille tytöllekin.

(Sähköposti-jutut eivät _mun mielestä_ ole parhaimpia mahdollisia asioiden selvittämiskeinoja, itseäni ainakin ahdistaisi alkaa moniviestisiin selvityksiin sillä tapaa. Mulla nyt on muutenkin meilien kanssa Ei-suhde, että siinä mielessä näen tämän asian tältä kantilta, mutta en tiedä miten ko.tyttö asian näkee.
.. Elävämpi tilanne on selkeämpi, nopeampi, tehokkaampi. Parempi.)

Toimisikohan tämä sama lähestymistapa erääseen wanhaanpoikaan, joka tuntuu aina vetoavan siihen että koska toinen on osoittanut sympatiaa ja hyvää käytöstä, antaa tämä toivoa suhteesta hänen kanssaan, tai ainakin toisen tulisi vähintään lähettää alastonkuvia itsestään hänelle?

Noo, toivottavasti asiat ovat nyt ok, sovittiin siinä herutusketjussa että "hän ei vedä enää letistäni ja ollaan ookoot".
Hankalia asioita. Se että näkee monien vastenmielisten juttujen seassa jossakussa jtk hyvää, ei ole osoitusta muusta kuin yksilöllisestä suhtautumisesta johonkuhun jota vasten on sitten taas aivan pilaavaa mennä pakottamaan toista itsensä inhoajaksi jollei olekaan romanttisesti tykästynyt. Pilaa kaiken, ko.seksistinen näkemys, ja juuri siksi olen pyytänyt Gattacaa mieltämään minut Sälliksi.

[segma]

Ehkä tilanteesi helpottaa jos huomaat & ihastut johonkin toiseen meressä lilluvaan fisuun? Joka saattaa peräti olla jopa vapaana? Ja jopa sinustakin kiinnostunut? Ei kannata sairastaa yhden ihmisen syndroomaa.

Mahdotonta näillä tähänastisilla kokemuksilla uskoa, että kukaan sellainen, josta itse voisin olla kiinnostunut kiinnostuisi minustakin. Ja vaikka kiinnostuisikin, niin ei kovin rohkaise, kun pohjalla on tällainen kokemus. Ja yhden ihmisen syndroomaa olen harrastanut ennenkin, silloin tosin tuli nenään suoralta kädeltä, ettei ollut edes mitään tapailemisjaksoa pohjalla. Eikä takuulla kannata sairastaa yhden ihmisen syndroomaa, mutta eipä kukaan valitse masennustakaan omasta tahdostaan.

Elävämpi tilanne on selkeämpi, nopeampi, tehokkaampi. Parempi.

Ja myös ahdistavampi. En varmaan ole vielä valittanut, kuinka ahdistavia tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa minulle ovat? No, ne ovat. Tunnen ahdistavani kanssakeskustelijaa ja ahdistun sitten itse. Ei osaa puhua mitään järkevää. Ei pysty eikä kykene. Bonuksena se, etten oikein tarkkaan tiedä mitä haluaisin keskustella. Tuntuu jotenkin kummalliselta ja ahdistavalta alkaa kysellä, "mikä meni pieleen?" jossain yllättävässä tilanteessa.

[Leila]

Ja myös ahdistavampi. En varmaan ole vielä valittanut, kuinka ahdistavia tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa minulle ovat? No, ne ovat. Tunnen ahdistavani kanssakeskustelijaa ja ahdistun sitten itse. Ei osaa puhua mitään järkevää.

Relaax maan, kyllä ne naisetkin jännittävät. En ole itse esim. ikinä uskaltanut pyytää miestä treffeille. Kauheeta, nehän olis voinu vaikka kieltäytyä!

[Leila]

Tuntuu jotenkin kummalliselta ja ahdistavalta alkaa kysellä, "mikä meni pieleen?" jossain yllättävässä tilanteessa.

Kuulosta pelottavalle, just sellaiselle stalkkerimenolle! Kriipiä.

[par-sky]

Stalkkeritarina.

Asuin sillon herttoniemessä, kun huomasin että ison kiven juurella jököttää joku. enpä siihen ihmeempää huomiota kiinnittänyt.
seuraavaksi rupesin ihmettelemään, kun se kiikareilla tihrusti talon suuntaan ja jos menin ikkunaan ja katsoin sinne päin niin nappasi kiikarit salamana alas ja selän taakse? WHAAaat?

reippaasti sitten köpötin katsomaan erään kerran kivelle (kun tyyppi oli poissa) että mitä mielenkiintosta sieltä näkyy kun pitää päivittäin olla siellä tuntitolkulla, joskus öisinkin. Kiveltä oli sitten täydellisen suora linja mun kämppään, ei haitannu heijastukset. pierun kokonen yksiöni kuin tarjottimella.

ahdisti kun se ei tullu sanomaan mitään, tuijotti vaan. siinä sitten rupesin pitämään jatkuvasti verhoja kiinni.
eräänä iltana sain tarpeekseni ja lähdin marssimaan reippaasti kohti kiveä kirveen kanssa tyypin siellä luuratessa. pakoon pinkaisi, enkä sen jälkeen muista nähneeni. joko lopetti tai löysi paremman piilon.

[HellBell]

Elävämpi tilanne on selkeämpi, nopeampi, tehokkaampi. Parempi.

Ja myös ahdistavampi. En varmaan ole vielä valittanut, kuinka ahdistavia tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa minulle ovat? No, ne ovat. Tunnen ahdistavani kanssakeskustelijaa ja ahdistun sitten itse. Ei osaa puhua mitään järkevää. Ei pysty eikä kykene. Bonuksena se, etten oikein tarkkaan tiedä mitä haluaisin keskustella. Tuntuu jotenkin kummalliselta ja ahdistavalta alkaa kysellä, "mikä meni pieleen?" jossain yllättävässä tilanteessa.

Mutta mistä se "tunnen ahdistavani naiskanssakeskustelijaa"-tunne tulee, tarkoitan että käyttäydytkö jotenkin tyystin eri lailla naiskeskustelijan ja mieskeskustelijan kanssa? Mitä tavallaan "pelätä"..
Nainen ei ahdistu ellei häntä ahdistele tökerösti, härskisti tai muuten vain piinaavaasti esim. kyselemällä jankuttaen sitä sun tätä ja tuijottamalla rävähtämättä toista kuin stalkkauskohdetta.
Ihan normaalisti kun vain juttelee naisen kanssa kuten juttelisi jonkun kaverinsakin kanssa, juttu sujuu. Naisissa ei ole mitään sen ihmeempää kuin ihmisissä yleensäkään. Kyllähän sä täälläkin juttelet meidän kanssa. :)
Vinkki: Jos naiset tuntuvat sinusta jotenkin ylimaallisilta tms.., voi yhtenä ajattelukeinona olla asian kääntäminen hieman viistompaan suuntaan: ajattele niitä naisia, jotka tuntuneet sinusta pakottavan ihastuttavilta ja samalla pelottavilta sitten mieluummin vaikka pönttöjen puoliensa valossa. Käänteisnäkemys auttaa vähitellen näkemään heidät aivan maallisina kakkiaisina.

Ja siitä asioiden selvitysideasta näkemisen yhteydessä. Logiikka meni siinä näin (selvennän ettei vääärinkäsityksiä) :

1. Sinulla on ns. selvittämättömiä asioita häneLLE --> halua selvittää Omalta puoleltaan asiat hänelle.
2. Sinulla on ns. selvittämättömiä asioita hänen kanssAAN --> halua saada häneltä selvitys joihinkin asioihin.
3. Tilanne on kuitenkin se, että koet tulleesi ahdistelleeksi häntä aiemmin --> et halua olla "ahdistelija"--> tämä otettava huomioon mikäli aiotaan kuitenkin "selvittää asioita". (yksi vaihtoehtohan olisi jättää asiat silleensä, selvittämättä.)
4. Asioiden selvittämis-vaihtoehto. Edellisestä johtuen, ottaen ko. tilanteen huomioon, on ns. taktisesti tingittävä 2.kohdan toteutumisesta eli varauduttava ja hyväksyttävä se, että vastapuoli ei ehkä halua selvittää omalta puoleltaan asioita --> siksi selvitysidean perimmäinen pointti on tässä siinä, että Sinä sanot sen mitä haluat hänelle selkiyttää etkä ole liikoja (tilanteen mukaan) kyselemässä mitään, mikä jälleen pistäisi sinut "kinuajaksi".
Lyhyesti: asia esitetään, asia selkiytytetään omalta puoleltaan ja ollaan tyytyväisiä jo etukäteen siihen, että tilanteen optimaalisesta selvityksestä (1+2. kohdat yhdessä) voidaan olla jeessiä 1.kohdan vain mahdollisesti toteutuessa. Logiikan ydin siinä, että voit pistää lanttisi vain oman käytöksesi kohdalle, vain itsesi puolesta voit ajatella asian siten että lopputulos vihdoin näkyy. Edellyttää sen, että asian selvittämsen yhteydessä tehdään seväksi se, että "tämä oli tässä". Ja sitten se oli siinä.
The End.

Lyhyesti vinkit ja vaihtoehtojen pläjäystä:

* Ei kinuamista vain selvitys ja siten hyvää jatkoa- loppuratkaisu.
Jos kysymys siitä "missä meni vikaan" on se, johon haluat vastauksen, niin sitä kysymystä Ei kannata esittää selvennyksen allkukärkeen. Vasta kun ja jos olet saanut häneen selvennyksen yhteydessä jonkinlaisen kuuntelevan/kommunikoivan yhteyden, kysymys esille ystävällisesti mutta ei tivaavasti. Tilanteen mukaan.
* Selvitystä vastaava, jos vain haluat jättää tytöön eri mielikuvan kuin ahdistelijan vastaavan (tässä tingitään koko selvitysideasta eli ylläolevasta pläjäyksestä), niin voi vaan sanoa anteeksi ja ettei koskaan halunnut olla ahdisteleva tms ja että hyvää jatkoa.
* Ei selvitystä, ei anteeksia, ei mitään. Antaa vaan olla.

Näihin ei ole pakko (no eihän yleensäkään mutta kuitenkin..) vastata, pläjäisin ne muuten vaan tähän.

[Katto Kassinen]

eräänä iltana sain tarpeekseni ja lähdin marssimaan reippaasti kohti kiveä kirveen kanssa tyypin siellä luuratessa.

Tästä tuli mieleen, että kenes yläkerrassa asuikaan se vanhempi runkkarimies, joka piti hirveää mökää ja mölinää runkkaillessaan päivät pitkät? Muistaaksen kyseinen kitisijä meni uhkaileman ilmakiväärin kanssa hemmoa?

[segma]

Mutta mistä se "tunnen ahdistavani naiskanssakeskustelijaa"-tunne tulee, tarkoitan että käyttäydytkö jotenkin tyystin eri lailla naiskeskustelijan ja mieskeskustelijan kanssa? Mitä tavallaan "pelätä"..

Käyttäydyn. Tai, haluaisin käyttäytyä ihan kuin kenen tahansa miespuolisen kaverin kanssakin, mutta jostain syvyyksistä se vain kumpuaa, menen lukkoon, tulee tunne että pitäisi olla jotenkin erikoinen tai erikoisen hyvä että kelpaisi kanssakeskustelijaksi. Ja seuraa suorituspaineita. Ja seuraa tönkkökäytöstä. Ja sitten ottaa päähän kun se kotona tai muuten yksin ollessa kerätty rohkeus ns. valuu lahkeesta sillä sekunnilla kun loppuu varsinainen asia kesken. En tiedä edes mitä odotan. Pitäisikö jokaisen naisen kapsahtaa kaulaan ja sanoa "Rakastan sinua kun olet niin mukava keskustelukumppani!" Ei varmaan.

Toisaalta en keksi mitään järkevää sanottavaa. TIEDÄN, ei jokaisen sanotun sanan tarvitse osoittaa ylimaallista älykkyyttä tai kaataa länsimaisia filosofisia käsityksiä, mutta en keksi mitään edes etäisesti kiinnostavaa. Ja toisaalta pelkään turpani tukkimalla olevani tylsää seuraa. Seuraa väkinäisyyttä ja sanottuja sanoja jotka eivät oikeasti merkitse minulle mitään. Jopa sellaisia asioita joista oikeasti ajattelen ihan päinvastaisesti kuin sanon.

Keskustelun jälkeen on yleensä sellainen olo, että "tässäkö tämäkin nyt sitten taas oli?" Niin kuin keskustelu loppuisi aina kesken. Kuin haluaisin sanoa vielä vaikka hyrymykke, mutten koskaan saa sitä sanotuksi. Enkä edes tiedä mitä se on, mitä haluan sanoa. Odotan liikaa, senkin tiedän. Näitä tiedossa olevia asioita vain on kovin vaikea iskostaa takaraivoonsa niin, ettei niitä tarvitsisi erikseen ajatella.

Nainen ei ahdistu ellei häntä ahdistele tökerösti, härskisti tai muuten vain piinaavaasti esim. kyselemällä jankuttaen sitä sun tätä ja tuijottamalla rävähtämättä toista kuin stalkkauskohdetta.
Ihan normaalisti kun vain juttelee naisen kanssa kuten juttelisi jonkun kaverinsakin kanssa, juttu sujuu. Naisissa ei ole mitään sen ihmeempää kuin ihmisissä yleensäkään. Kyllähän sä täälläkin juttelet meidän kanssa.

Kyse onkin siitä, että pelkään aiheuttavani hermostuneella käytökselläni tai sillä, että kyselisin henkilökohtaisia asioita, toisessa sellaisen tunteen, että olisin ihastunut, vaikken sitä olisikaan. Ja tiedän omasta kokemuksestakin, kuinka ahdistavaa on olla toisen ihastuksen kohteena mikäli ei itse ole ihastunut.

Vinkki: Jos naiset tuntuvat sinusta jotenkin ylimaallisilta tms.., voi yhtenä ajattelukeinona olla asian kääntäminen hieman viistompaan suuntaan: ajattele niitä naisia, jotka tuntuneet sinusta pakottavan ihastuttavilta ja samalla pelottavilta sitten mieluummin vaikka pönttöjen puoliensa valossa. Käänteisnäkemys auttaa vähitellen näkemään heidät aivan maallisina kakkiaisina.

Ongelma on, että ihmiset pitävät mieluusti pöntöt puolensa omina tietoinaan. Ainoa pönttöpuoli mihin törmään helposti on se, että ko. henkilö ei ole kiinnostunut _minusta_. Ja eihän se ole mikään sen henkilön vika, vaan minun vikani, kun en ole kiinnostava ihminen.

[HellBell]

Käyttäydyn. Tai, haluaisin käyttäytyä ihan kuin kenen tahansa miespuolisen kaverin kanssakin, mutta jostain syvyyksistä se vain kumpuaa, menen lukkoon, tulee tunne että pitäisi olla jotenkin erikoinen tai erikoisen hyvä että kelpaisi kanssakeskustelijaksi. Ja seuraa suorituspaineita. Ja seuraa tönkkökäytöstä. Ja sitten ottaa päähän kun se kotona tai muuten yksin ollessa kerätty rohkeus ns. valuu lahkeesta sillä sekunnilla kun loppuu varsinainen asia kesken. En tiedä edes mitä odotan. .

Ja siinähän se juuri on: liikayrittäminen saattaa näkyä eikä tee rentoa ilmapiiriä. Kun ajattelee sitä siltä kannalta ettei ole tarve yrittää, että "paskankos väliä" alkaa mennä rennommin. Siinä voi käydä niin, että silloin nainen kiinnostuu ennemminkin.
Ja kun muistaa että sitä on aina eri ihmisten kanssa eri aallonpituuksilla, toisten kanssa juttu sujuu luontevasti ja toisten kanssa ei ja kun se ei suju, niin antaa olla vaan. Rennompi suhtautuminen.

Toisaalta en keksi mitään järkevää sanottavaa. TIEDÄN, ei jokaisen sanotun sanan tarvitse osoittaa ylimaallista älykkyyttä tai kaataa länsimaisia filosofisia käsityksiä, mutta en keksi mitään edes etäisesti kiinnostavaa. Ja toisaalta pelkään turpani tukkimalla olevani tylsää seuraa. Seuraa väkinäisyyttä ja sanottuja sanoja jotka eivät oikeasti merkitse minulle mitään. Jopa sellaisia asioita joista oikeasti ajattelen ihan päinvastaisesti kuin sanon..

Keskusteluun tarvitaan 2, ei sun tarvitse ottaa asiasta itseesi, siinähän vain kaksi ihmistä jutskailee jotakin. Jos alkaa eritellä ties mitä matskua toiselle toivoen olevansa mahdollisimman asiallisen fiksu, voi käydä niin että toinen joutuu tylsään kuuntelijan osaan ja ylipäätään pitkästyy.
Mutta kun molemmat ovat keskustelussa mukana, juttu sujuu.
Tätäkään ei kantsi ajatella niin vakavasti, hauskuudella voi olla paljon hauskemmat vaikutukset keskustelukumppaniin. Persoonista kiinni.
Ja aina ei tod. tarvitse olla mitään sanottavaa vain sanomisen vuoksi, voi olla toisen kanssa vaan katsellen vaikka puistonäkymiä. Sen mukaan miltä tuntuu. Hiljaisia hetkiä, puheliaampia hetkiä ja kaikkea siltä väliltä.

Keskustelun jälkeen on yleensä sellainen olo, että "tässäkö tämäkin nyt sitten taas oli?" Niin kuin keskustelu loppuisi aina kesken. Kuin haluaisin sanoa vielä vaikka hyrymykke, mutten koskaan saa sitä sanotuksi. Enkä edes tiedä mitä se on, mitä haluan sanoa. Odotan liikaa, senkin tiedän. Näitä tiedossa olevia asioita vain on kovin vaikea iskostaa takaraivoonsa niin, ettei niitä tarvitsisi erikseen ajatella..

Aattelee keskusteluita vain jutun heittoina, ei minkäänlaisina täyskattavina keskusteluina. Kemioiden kohtaamiset eivät ole puhumisista vain johtuvia, kaikki on sen verran jopa selittämätöntäkin siltä saralta että voi jo siksikin vaan relata.

Ongelma on, että ihmiset pitävät mieluusti pöntöt puolensa omina tietoinaan. Ainoa pönttöpuoli mihin törmään helposti on se, että ko. henkilö ei ole kiinnostunut _minusta_. Ja eihän se ole mikään sen henkilön vika, vaan minun vikani, kun en ole kiinnostava ihminen.

No eihän. Jos vain näkee, ajattelee, kuulee jne, niin huomaa kyllä ihmisissä vaikka mitä pönttöyttä, itsensä mukaan lukien. Jokaisessa on.
Siis että muut olisivat ihquja ihmisiä ja siksi kiinnostavia ja itse ei ja siksi epäkiinnostava? Ei ei e, pyhä pamaus sentään. Kiinnostavuutta on juuri siinä miten erilailla plörtsit ja ihqut piirteet mätkäistään ihmisiin; tylsä tyyppi on sellainen joka vannoo paistelevansa pipareita joka ilta kello 18.45 ja olevansa kaikin puolin varteenotettava kansalainen ja vieläpä silittää alushousunsakin. Tai no, toi esimerkki menee jo kiinnostavan puolle koska kuulostaa niin "näin ei voi nyt kuitenkaa olla"-kuvaukselta.

[huima]

tylsä tyyppi on sellainen joka vannoo paistelevansa pipareita joka ilta kello 18.45 ja olevansa kaikin puolin varteenotettava kansalainen ja vieläpä silittää alushousunsakin.

Hei mitä mä olen sulle nyt tehnyt?

Sitäpaitsi se on 18.45 viikonloppuisin, arkipäivisin 19.30 - sillä ennen piparia pitää katsoa aina seitsemän uutiset.

[segma]

Oikeassahan toki olet. Harmi vaan että tuolle kaikelle hyvälle neuvolle puuttuu reaalinen toteutuskeino. "Lopeta yrittäminen niin kaikki onnistuu?" Tuo toimisi, jos tuollaisiin sosiaalisiin tilanteisiin pääsisi silloin kun haluaisi, mutta yllätysmomentti pilaa minulle monesti kaiken.

Nyt tuli sellainen ajatuslukko, etten keksi mitään muuta kommentoitavaa. :F

[par-sky]

eräänä iltana sain tarpeekseni ja lähdin marssimaan reippaasti kohti kiveä kirveen kanssa tyypin siellä luuratessa.

LAF, repesin aika täydellisesti tälle, ei mulla muuta, carry on

tarkoitus oli ihan mennä keskustelemaan, kirves oli mukana jotta voin sillä painottaa sanojani (ja ehkä vähän siltä varalta jos se on sekopää)

[par-sky]

ai että varmasti palaa

[Pehmovanukas]

Mua on stalkattu ihan huolella yhden neidin toimesta. Meillä oli paljon yhteisiä tuttuja, se urkki niiltä tutuilta mun menemisiä ja tulemisia ja tuli "sattumalta" aina paikalle sinne minne mä olin menossa. En edes tajunnut aluksi mistä on kyse, mutta sitten kun "sattumia" alkoi olla liikaa, kävin ystävällishenkisen keskustelun ja neiti myönsi tapahtuneen itse. Valitettavasti tämä tapa ei kuollut ystävällishenkiseen keskusteluun eikä sitä seuranneeseen neutraalisti esitettyyn kiinnostuksen puutteen ilmaisuun, joten jouduin karsimaan hieman tuttavapiiristäni niitä, jotka katsoivat asiakseen toimia ei-toivottujen romanssien amorina.

[hebuli]

joten jouduin karsimaan hieman tuttavapiiristäni niitä, jotka katsoivat asiakseen toimia ei-toivottujen romanssien amorina.

Nähnyt sekä sivusta että itsekin kokenut, hyväätarkoittavat kaveripiirin parittajat voivat olla rasittavia. Toisten silmissä toisilleen täydellinen ja söötti pari ei välttämättä kuitenkaan tunne yhteistä kemiaa, ja olo on vain tukala kun muutamat patistavat jatkuvasti keskustelemaan, tanssimaan jne. yhdessä.

[Pehmovanukas]

Nähnyt sekä sivusta että itsekin kokenut, hyväätarkoittavat kaveripiirin parittajat voivat olla rasittavia. Toisten silmissä toisilleen täydellinen ja söötti pari ei välttämättä kuitenkaan tunne yhteistä kemiaa, ja olo on vain tukala kun muutamat patistavat jatkuvasti keskustelemaan, tanssimaan jne. yhdessä.

Pahin mahdollinen virhe on ryhtyä parittamaan ketään. Voihan sitä vaikka kutsua samoihin kemuihin ja katsoa tapahtuuko jotain, mutta sellaiset paritukset on syytä tehdä vain omassa päässä. Jos kemioita tulee, ne tulee ihan itsekseen, ei parittajien avulla. Sen sijaan vaivaantumista ja kiusallisia tilanteita ne avuliaat aatut aiheuttavat roppakaupalla.

[AarneAnkka]

Mahdotonta näillä tähänastisilla kokemuksilla uskoa, että kukaan sellainen, josta itse voisin olla kiinnostunut kiinnostuisi minustakin. Ja vaikka kiinnostuisikin, niin ei kovin rohkaise, kun pohjalla on tällainen kokemus.

Mutta onko maailma muuttunut mihinkään tuon kokemuksen jälkeen? Jos lottoaa, eikä voita ja pettyy, niin onko uudella lottoamisyrityksellä epätodennäköisempää voittaa kuin edellisellä?

Kyseessä on puhtaasti asennekysymys.

[HellBell]

joten jouduin karsimaan hieman tuttavapiiristäni niitä, jotka katsoivat asiakseen toimia ei-toivottujen romanssien amorina.

Nähnyt sekä sivusta että itsekin kokenut, hyväätarkoittavat kaveripiirin parittajat voivat olla rasittavia..

Juuri niiin. Jo pelkkä ajatus siitä että ystävät toimisivat hauskoina parittajina ei naurata kummemmin. Joskus on sellaista (sen kaltaista yritystä) ystävien puolelta ilmennyt, en pitänyt, ja tein sen selväksi. Sen verran röyhkeää kuitenkin.
Kapinahenki semmotteesta tulee.

[AarneAnkka]

Pahin mahdollinen virhe on ryhtyä parittamaan ketään.

Kai sellaisiakin tilanteita tulee vastaan että ulkopuoliset yrittävät pelastaa hajoamassa olevaa parisuhdetta koska heidän mielestään pari näyttää niin söpöltä yhdessä (eivätkä ongelmat näy ulospäin)?

[segma]

Mahdotonta näillä tähänastisilla kokemuksilla uskoa, että kukaan sellainen, josta itse voisin olla kiinnostunut kiinnostuisi minustakin. Ja vaikka kiinnostuisikin, niin ei kovin rohkaise, kun pohjalla on tällainen kokemus.

Mutta onko maailma muuttunut mihinkään tuon kokemuksen jälkeen? Jos lottoaa, eikä voita ja pettyy, niin onko uudella lottoamisyrityksellä epätodennäköisempää voittaa kuin edellisellä?

Kyseessä on puhtaasti asennekysymys.

Niin. Eihän se todennäköisyys miksikään muutu. Eli käytännössä se pysyy yhtä alhaisena kuin ennenkin. Viiden "hereilläolovuoden" aikana on kokonaista kerran sattunut käymään kiinnostukset yksiin ja se oli tämä nimenomainen kerta.

Mutta noin muuten todennäköisyyksistä puhuminen on täyttä paskaa tällaisissa jutuissa. Joka hetki on erilainen ja jokaisesta yksittäisestä hetkestä tulos on täysin todennäköisyydestä riippumaton. Ainakin näin haluan uskoa.