Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut

Onko näin?

On
7
54%
Ei
6
46%
 
Ääniä yhteensä: 13

Edith

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Edith »

AarneAnkka kirjoitti:
eps kirjoitti:Nuo kolmekymppiset pojat ovat aikansa yrittäneet itsensä ikäisiä, mutta saatuaan jatkuvat pakit he ovat luovuttaneet.
Tosi surullinen ennuste mulle. :|
Joo, kannattaa satsata niihin epätoivosiin naisiin, jotka huolii kymmenen vuotta vanhempia miehiä.
shue
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 176
Liittynyt: 09.02.2006 20:21

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja shue »

McJanne kirjoitti:
mölli kirjoitti:Älykkään ihmisen perusteet on selvästi nämä miehelle; yli nelikymppinen runkku, korkeastikoulutettu työtön ja täysin perseaukinen. Naisille; korkeastikoulutettu ruma sisäisesti ja ulkoisesti jolla on pitkä lista kriteerejä puolisolle ja ottaa pulttia jos häneltä itseltään jotain vaaditaan.

Itse en ole pitänyt koskaan itseäni älykkäänä ja toisena huonona puolena lähes aina oikeassa.
ei helvetti, mölli puhuu asiaa --> itsemurha
*hajotus* :lol:
Kuormasta ei syödä.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

mölli kirjoitti: Itse en ole pitänyt koskaan itseäni älykkäänä
En miekään muuten ainakaan testiälykkäänä..
Ne testit vaatisivat raakaa laskentatehoa ja nopeutta, ja niitä minulla ei ole. :roll: 10-vuotiaana neurootikkona sain kasvatusneuvolassa :D hyvät pojot, sen jälkeen en ole USKALTANUT kokeilla.
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Vadim kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Sanottakoon vielä Gattacalle, että jos haluaa puolustaa muodikasta evoluutiopsykologiahömppää, kannattaa valita auktoriteettinsa paremmin kuin Hesarin "tiede"toimittaja Marko "Natsi" Hamilosta, joka on yleinen naurunaihe tiedeyhteisössä ja jonka epätoivoinen yritys puolustaa äärioikeistolaista uusliberalismiaan "tieteellisesti" evoluutiopsykologialla olisi äärimmäisen huvittavaa, jos se ei kuitenkin olisi pelottavan vaarallista Hesarin auktoriteetilla esitettynä.
Tuota noin, minulla on hieman vaikeuksia tunnistaa kaveria tästä kuvauksesta - nuorsuomalaisten aikoina hän edusti maltillista, melko sosiaaliliberaalia siipeä, ja tämä hitlerkortin esiinnostaminen osoittaa kyllä melko huonoa makua. En myöskään oikein näe yhteyttä hänen liberalisminsa ja evoluutiopsykologian välillä, muuta kuin että hän tuntuu olevan kiinnostunut molemmista. Olisi ehkä hyvä puhua äärioikeistosta yhdessä lauseessa ja tästä parjatusta "uus"liberalismista toisessa, koska ne eivät oikein kohtaa, eivät ainakaan minun kokemusmaailmassani. Muutenkaan tällainen ad hominem -argumentointi ei oikein vie asioita eteenpäin.
Äh, mitenköhän tähän nyt vastaisi, ettei rikkoisi Kitinän käyttäytymiskoodiston pykälää 1675, joka mainitsee erityisen epätoivoisena vetona sen, jos koettaa selittää ilmeisen metsään menneitä juttujaan jälkikäteen vetoamalla ironiaan tai huumoriin? Naurunalaiseksijoutumisen uhallakin haluaisin nimittäin esittää, että Hesarin tiedetoimittajan, joka toisinaan saa aikaiseksi ihan asiallisiakin raportteja tässä muuten niin tiedeyhteisöstä eriytyneessä mediaympäristössämme, nimeäminen eksplisiittisesti natsiksi oli tarkoitettu niin ilmeisen huonoksi mauksi, että uskoin kaikkien tosiaan ymmärtävän huonon maun intentionaaliseksi. Tarkemmin, hitler-kortin käyttö oli - palstallakin useasti viitattua tunnettua nettietikettiä sivuten - tarkoitettu indikoimaan, että lausuntoa ei ole tarkoitettukaan niin vakavasti otettavaksi. Sisällöllisellä tasolla sanoisin kuitenkin, että Hamilon itsensä näkemä yhteys liberaalin yhteiskuntamallin ja evoluutiopsykologian välilä käynee ilmi linkkaamani "tiede"blogin keskusteluista ja erityisesti hänen toisinaan hyväksyvästi linkittämänsä anti-hörhöforumin (tjsp) jutuista. Ei silti, kyllä Hamilo sentään tavoittelee jotain edes suurinpiirtein koherenttia katsomusta, joka voidaan nähdä myönteiseksi pyrkimykseksi (tai sitten pelottavan totalitarisoivaksi). Joka tapauksessa on sosiologisesti kovin mielenkiintoista, että näin (tieteellisesti & poliittisesti) marginaalinen kanta pääsee edustamaan suurimman päivälehtemme tiedetoimitusta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
eps

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja eps »

Edith kirjoitti: Joo, kannattaa satsata niihin epätoivosiin naisiin, jotka huolii kymmenen vuotta vanhempia miehiä.
Angelina Joliekin rukka joutui tyytymään itseään 12 vuotta vanhempaan mieheen. Ei mennyt hyvin hänelläkään, kun vielä sai lapsenkin tämän äijän kanssa. Voi voi.

Mies on tosin Brad Pitt.

e.
Edith

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Edith »

eps kirjoitti:
Edith kirjoitti: Joo, kannattaa satsata niihin epätoivosiin naisiin, jotka huolii kymmenen vuotta vanhempia miehiä.
Angelina Joliekin rukka joutui tyytymään itseään 12 vuotta vanhempaan mieheen. Ei mennyt hyvin hänelläkään, kun vielä sai lapsenkin tämän äijän kanssa. Voi voi.

Mies on tosin Brad Pitt.

e.
Nii-in. Ja Ashton Kutchner vai mikä lie tykästyi vanhempaan naiseen. Sama juttu molemmin päin. Vituttaa, nääs, jos vain jompaan kumpaan suuntaan tehdään typeriä yleistyksiä. Olisin luullut, että olisit ymmärtänyt.
eps

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja eps »

Edith kirjoitti:
eps kirjoitti:
Edith kirjoitti: Joo, kannattaa satsata niihin epätoivosiin naisiin, jotka huolii kymmenen vuotta vanhempia miehiä.
Angelina Joliekin rukka joutui tyytymään itseään 12 vuotta vanhempaan mieheen. Ei mennyt hyvin hänelläkään, kun vielä sai lapsenkin tämän äijän kanssa. Voi voi.

Mies on tosin Brad Pitt.

e.
Nii-in. Ja Ashton Kutchner vai mikä lie tykästyi vanhempaan naiseen. Sama juttu molemmin päin. Vituttaa, nääs, jos vain jompaan kumpaan suuntaan tehdään typeriä yleistyksiä. Olisin luullut, että olisit ymmärtänyt.
Relaa, ystäväni, tämä on leikkiä kaikki. En minä alun perinkään arvostellut ikäeroja. Jokainen saa toki itse valita oman kumppaninsa ikään ja sukupuoleen katsomatta - kunhan aikuisen kumppani on aikuinen.

e.
AarneAnkka

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Edith kirjoitti:Vituttaa, nääs
Mikä sua nyt alunperin ja pohjimmiltaan vitutti?
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Vadim »

eps kirjoitti: Relaa, ystäväni, tämä on leikkiä kaikki. En minä alun perinkään arvostellut ikäeroja. Jokainen saa toki itse valita oman kumppaninsa ikään ja sukupuoleen katsomatta - kunhan aikuisen kumppani on aikuinen.
Aikuinen? Suomesta löytyy sellaisiakin vielä?
Elukka

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Lilo kirjoitti:Älykkyys periytyy? Onko tästä muka tieteellisiä näyttöjä? Minä kun olen käsittänyt, ettei älykkyyden periytymisestä ole mitään takeita. Se toki on tiedossa, että korkeasti koulutettujen lapset päätyvät useammin itsekin korkekouluihin. Tässä lienee kuitenkin enemmänkin kyseessä opittu arvostus koulutusta kohtaan kuin varsinainen periytynyt äly.
...sekä tietysti se, että korkeasti koulutettujen jälkikasvulla on -yllätys yllätys- paremmat taloudelliset resurssit kouluttautumiseen. Opiskelu kun ei noin lyhyellä tähtäimellä ole taloudellisesti kannattavaa...
WanhaPervo

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Lilo kirjoitti:Älykkyys periytyy? Onko tästä muka tieteellisiä näyttöjä? Minä kun olen käsittänyt, ettei älykkyyden periytymisestä ole mitään takeita. Se toki on tiedossa, että korkeasti koulutettujen lapset päätyvät useammin itsekin korkekouluihin. Tässä lienee kuitenkin enemmänkin kyseessä opittu arvostus koulutusta kohtaan kuin varsinainen periytynyt äly.
Älykkyys periytyy luonnollisesti useiden eri geenien kautta.

Asiaa voi verrata pituuteen: jos vanhemmat ovat keskimääräistä pidempiä, niin lapsetkin ovat todennäköisesti keskimääräistä pidempiä ja päinvastoin.

Mitään takeita älykkyyden periytymisestä ei siis ole. Todennäköisesti kuitenkin älykkäiden vanhempien lapsi on älykkäämpi kuin tyhmien vanhempien.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Vadim »

WanhaPervo kirjoitti: Älykkyys periytyy luonnollisesti useiden eri geenien kautta.

Asiaa voi verrata pituuteen: jos vanhemmat ovat keskimääräistä pidempiä, niin lapsetkin ovat todennäköisesti keskimääräistä pidempiä ja päinvastoin.

Mitään takeita älykkyyden periytymisestä ei siis ole. Todennäköisesti kuitenkin älykkäiden vanhempien lapsi on älykkäämpi kuin tyhmien vanhempien.
Älykkyyden ongelma, toisin kuin pituuden, on, että se edellyttää tulkintaa ja on siinä mielessä sosiaalisesti konstruoitu. Niinpä se, mitä älykkyytenä arvostetaan, ei ole samalla tavoin yhteismitallistettavissa kuin esimerkiksi pituus. Tällöin on ongelmallista väittää, että älykkyys perustuisi viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Vadim kirjoitti: Älykkyyden ongelma, toisin kuin pituuden, on, että se edellyttää tulkintaa ja on siinä mielessä sosiaalisesti konstruoitu. Niinpä se, mitä älykkyytenä arvostetaan, ei ole samalla tavoin yhteismitallistettavissa kuin esimerkiksi pituus. Tällöin on ongelmallista väittää, että älykkyys perustuisi viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan.
Paskanmarjat.
Jos on joku älykkyyden mittaustapa, vaikka joku tietty testi, niin tietysti se on kulttuurisidonnainen. Mutta niin on standardimetrikin. Ja molemmat ovat sen SOVITUN mittaustavan rajoissa tarkkoja, eikä muuta voi vaatiakaan. Jos jostain yleensä halutaan kommunikoida, aina käytetään sovittua määritelmää tai sitten ei puhuta. Tai vaihdetaan määritelmää ja puhutaan sen kautta.

Vai onko Mount Everest sittenkän maailman korkein vuori? Merenpinnasta laskien on, mutta se mittaustapa on kulttuurinen sopimus!
Sehän edellyttää tulkintaa! Onko todella suhteellisesti korkein kalliomuodostuma lähimpään laaksonpohjaan nähden?
Ja on muitakin mittausperusteita!
Huomioidaanko merenalaisten huippujen korkeus merenpohjasta lähtien? Huomioidaanko etäisyys maan keskipisteestä, maapallohan on päiväntasaajaa kohden paksumpi? Onko korkeus yleensä oikea tapa arvioida vuorta? Onhan muitakin arvoja kuten kauneus jne.. päläpälä..
Viimeksi muokannut Gattaca, 06.06.2006 19:50. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
elco

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja elco »

Vadim kirjoitti:
Tällöin on ongelmallista väittää, että älykkyys perustuisi viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan.
Kyllä tämä sinun väitteesi on minusta vielä ongelmallisempi. Väitätkö, etteivät mitkään kognitiiviset ominaisuudet periinny? Lainkaan?
Kajastus

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Kajastus »

Vadim kirjoitti:
Älykkyyden ongelma, toisin kuin pituuden, on, että se edellyttää tulkintaa ja on siinä mielessä sosiaalisesti konstruoitu. Niinpä se, mitä älykkyytenä arvostetaan, ei ole samalla tavoin yhteismitallistettavissa kuin esimerkiksi pituus. Tällöin on ongelmallista väittää, että älykkyys perustuisi viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan.
Totta toinen puoli. Testiälykkyys on osoitettu omalta osaltaan geneettisesti periytyväksi. Psykologian tutkijoiden piirissä vallinnee konsensus siitä, että erot geeniperimässä selittävät noin puolet yksilöiden välisistä eroista testiälykkyydessä. Erot saattavat johtua eroista esim. tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä säätelevien aivo-alueiden ominaisuuksissa. Ympäristö- ja persoonallisuustekijät selittävät sitten toisen puolikkaan noista eroista.

Älykkyystestit, jotka siis tuota testiälykkyyttä mittaavat ovat psykologisiksi testeiksi verrattain tarkkoja ja objektiivisia. Ne antavat samoja tuloksia eri mittauskerroilla mittaajasta riippumatta, ja lisäksi erityyppiset testit antavat samansuuntaisia tuloksia. Älykkyystestien tulokset ennakoivat myös omalta osaltaan koulumenestystä: todella alhaisen testiälykkyystason oppilaat kohtaavat todennäköisesti oppimisvaikeuksia, kun taas paremmin testeissä pärjäävät menestynevät koulussa paremmin.

Älykkyyden käsite on taas todella monitahoinen, kulttuurisidonnainen ja hankalasti määriteltävissä. Tämän myöntävät myös ne tutkijat, jotka testiälykkyyden geneettistä periytymistä tutkivat. Lisäksi on myös epäselvyyttä siitä, mitä nuo testit loppujen lopuksi edes mittaavat.

Eli siis: On aivan totta, että älykkyyden käsite edellyttää tulkintaa, ja että se on sosiaalisesti konstruoitu. Tätä kulttuurissamme konstruoitua älykkyyden käsitettä voidaan kuitenkin mitata sovituilla mittaustavoilla, jotka ovat osoittautuneet omalla sarallaan päteviksi. Näitä mittauksia voidaan sitten hyödyntää esim. oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tunnistamisessa ja auttamisessa. (Älykkyystestit on itse asiassa taidettu alun perin kehittää juuri tätä tarkoitusta varten.)

Kukaan tutkija ei myöskään tietääkseni väitä älykkyyden palautuvan viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan. Kuten sanottu, geenien osuuden arvellaan selittävän karkeasti arvioiden puolet yksilöiden välisistä eroista testiälykkyydessä, vaikka erilaisia painotuksia toki löytyy. Yleensähän käy aina niin, että kun jokin tutkija sanoo että jokin ominaisuus saattaa osaltaan olla geneettisesti periytyvä, vääntyy tämä julkisuudessa muotoon jonka mukaan tutkija on väittänyt tämän asian olevan täysin geneettisesti periytyvä. Geneettistä determinismiä ei siis taida tutkimuksen puolelta juuri löytyä. Tiedettä popularisoivat toimittajat, kolumnistit, nettikirjoittajat yms. ovat sitten asia erikseen.
WanhaPervo

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Kajastus kirjoitti: Yleensähän käy aina niin, että kun jokin tutkija sanoo että jokin ominaisuus saattaa osaltaan olla geneettisesti periytyvä, vääntyy tämä julkisuudessa muotoon jonka mukaan tutkija on väittänyt tämän asian olevan täysin geneettisesti periytyvä. Geneettistä determinismiä ei siis taida tutkimuksen puolelta juuri löytyä. Tiedettä popularisoivat toimittajat, kolumnistit, nettikirjoittajat yms. ovat sitten asia erikseen.
Ennemminkin Kajastukselle ja Vadimille käy niin, että kun todetaan älykkyyden olevan osaltaan geneettisesti periytyvää, niin ne tulkitsevat niin, että se ei ole lainkaan periytyvää.

Kajastus ja Vadim ovat postmodernisteja, jotka haluavat kiistää kaikki totuudet. Postmodernismi meni kuitenkin pois muodista jo 1996, kun Alan Sokal osoitti, että postmodernistit uskovat mitä soopaa tahansa julkaisemalla päättömiä väitteitä sisältävän kirjoituksen postmodernismin lipunkantajassaSocial Textissä.
Kajastus

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Kajastus »

WanhaPervo kirjoitti:
Ennemminkin Kajastukselle ja Vadimille käy niin, että kun todetaan älykkyyden olevan osaltaan geneettisesti periytyvää, niin ne tulkitsevat niin, että se ei ole lainkaan periytyvää.
Luitkohan nyt kirjoitustani olenkaan, vai olenko vain niin huono kirjoittaja ettei ajatukseni välittynyt kunnolla?

Minä en missään nimessä ole postmodernisti, joka kiistää kaikki totuudet. Seurasin itse aikoinani huvittuneena tuon Alan Sokalin pila-artikkelin ympärillä käytävää keskustelua, ja oli täysin Sokalin sekä hänen kannattajiensa puolella.

Vadim antoi ymmärtää, ettei älykkyyttä voida mitata yhteismitallisesti, sillä käsite on kulttuurisidonnainen. Minä vastasin tähän, että siitä huolimatta että käsite on kulttuurisidonnainen, sitä voidaan kuitenkin mielekkäästi mitata ja mittausten perusteella voidaan tehdä tiettyjä ennusteita.

Kannatin myös kirjoituksessani kantaa, jonka mukaan erot perimässä selittävät puolet yksilöiden välisistä eroista testiälykkyydessä. Siis perimällä on mielestäni osuutensa (n. 50%) asiassa. Missä muka sanoin ettei se ole lainkaan periytyvää?
WanhaPervo

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Kajastus kirjoitti:
WanhaPervo kirjoitti:
Ennemminkin Kajastukselle ja Vadimille käy niin, että kun todetaan älykkyyden olevan osaltaan geneettisesti periytyvää, niin ne tulkitsevat niin, että se ei ole lainkaan periytyvää.
Luitkohan nyt kirjoitustani olenkaan, vai olenko vain niin huono kirjoittaja ettei ajatukseni välittynyt kunnolla?

Minä en missään nimessä ole postmodernisti, joka kiistää kaikki totuudet. Seurasin itse aikoinani huvittuneena tuon Alan Sokalin pila-artikkelin ympärillä käytävää keskustelua, ja oli täysin Sokalin sekä hänen kannattajiensa puolella.

Vadim antoi ymmärtää, ettei älykkyyttä voida mitata yhteismitallisesti, sillä käsite on kulttuurisidonnainen. Minä vastasin tähän, että siitä huolimatta että käsite on kulttuurisidonnainen, sitä voidaan kuitenkin mielekkäästi mitata ja mittausten perusteella voidaan tehdä tiettyjä ennusteita.

Kannatin myös kirjoituksessani kantaa, jonka mukaan erot perimässä selittävät puolet yksilöiden välisistä eroista testiälykkyydessä. Siis perimällä on mielestäni osuutensa (n. 50%) asiassa. Missä muka sanoin ettei se ole lainkaan periytyvää?
Kirjoitat asiaa, niputin sinut turhaan Vadimin kanssa. Olen kanssasi ilmeisesti samaa mieltä.
WanhaPervo

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Jos hyväksymme ajatuksen ihmisen evoluutiosta, niin meidän täytyy myös hyväksyä älykkyyden osittainen periytyminen.

Homo sapiensin ja edeltäjien menestys evoluutiossa johtuu älykkyyden lisääntymistä (ei kait kukaan tätä kiistä?). Evoluution paine ei voisi vaikuttaa älykkyyttä lisäävästi, ellei älykkyys olisi osittain periytyvää.
Hilpi
Kitinä paheena
Viestit: 47
Liittynyt: 15.08.2005 13:08

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Hilpi »

urpiainen kirjoitti: No eikun olen nimenomaan selittänyt, että henkisten ominaisuuksien periytyminen on erittäin vahvaa. Ei-ideologinen näyttö vain viittaisi siihen suuntaan, että periytyminen on pääasiassa kulttuurista: Jos älykkäiden ja koulutettujen vanhempien vauva siirretään ympäristöön, jossa virikkeet ovat lähinnä tosi-tv:tä ja keskiolutta, niin lapsen tilastollinen todennäköisyys saavutta mainittavia intellektuaalisia etappeja on samaa tasoa kuin ottovanhempien biologisillakin lapsilla. Vastaavasti, jos ns. tyhmien vanhempien vauva adoptoidaan henkisesti vireään perheeseen, ottovanhempien älykkyys näyttää perityvän aika hyvin adoptiolapsellekin. Kyseessä on vähän samanlainen ilmiö kuin se erittäin vahva perityvyys, että lapset tuppaavat puhua samaa kieltä kuin vanhemmat.

Tästä syystä kiintoisaksi kysymykseksi jää lähinnä empiirinen kysymys siitä, miten sosiaalisesti merkityksellinen älykkyys näyttäisi periytyvän - ja kuten sanoin, sosiaaliset tekijät näyttäisivät olevan siinä aivan omaa luokkaansa merkityksellisyydeltään (tietysti, koska sosiaalisena lajina ihmisen biologiset taipumukset ovat evoluutioprosesseissa kehittyneet sellaisiksi, että ne muokkautuvat hyvin vahvasti sosiaalisen ympäristön mukaan - tästähän ihmisten huikeassa sopeutuvuudessa on paljolti kyse).
Kun puhutaan tyhmistä vanhemmista ja viisaista vanhemmista ja näiden vaikutuksesta lasten älykkyyden kehittymiseen, niin oletetaanko kumpaistenkin viettävän saman verran aikaa jälkikasvunsa kanssa?
Onko älykkäiilä, työssä menestyneillä ja kulttuuria harrastavilla vanhemmilla suuri vaikutus lasten älykkyyden kehittymiseen, vaikka he eivät juurikaan viettäisi aikaa lastensa kanssa? Vai pitäisikö meidän pakottaa älykkäät vanhemmat jäämään kotiin tarjoamaan hyvä geenisille lapsilleen virikkeitä?

Mutta muutoin olen periaatteessa aika samaa mieltä, etenkin jos älykkyyden muokkaantumiseen lasketaan vaikuttavan myös kasvuympäristö , siis seutu jolla asutaan, ystävät joiden kanssa leikitään, tarhat ja koulut joita käydään.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Vadim »

WanhaPervo kirjoitti: Ennemminkin Kajastukselle ja Vadimille käy niin, että kun todetaan älykkyyden olevan osaltaan geneettisesti periytyvää, niin ne tulkitsevat niin, että se ei ole lainkaan periytyvää.

Kajastus ja Vadim ovat postmodernisteja, jotka haluavat kiistää kaikki totuudet. Postmodernismi meni kuitenkin pois muodista jo 1996, kun Alan Sokal osoitti, että postmodernistit uskovat mitä soopaa tahansa julkaisemalla päättömiä väitteitä sisältävän kirjoituksen postmodernismin lipunkantajassaSocial Textissä.
Esität tässä joukon melko hataria uskomuksia.

1) Postmodernistit ovat määriteltävissä oleva joukko tyyppejä.
2) Postmodernistien ajattelu on kaikki samanlaista.
3) Postmodernistit kiistävät totuuden olemassaolon.
4) Postmodernistit ovat väärässä.
5) Postmodernistit ovat huijareita.
6) Postmodernistit uskovat mitä soopaa tahansa.
7) Alan Sokal on auktoriteetti postmodernismissa.
8) Alan Sokal on osoittanut, että 1-6 on totta.
9) Social text on postmodernismin lipunkantaja.
10) Tämä osoittaa, että 4-6 on totta.

Mietin vain, oletko mahtanut lukea yhtäkään "postmodernistiksi" arvelemasi tyypin kirjoitusta. Oletko?

Lisäksi pitänee lisätä vielä, että:

1) Totuus on olemassa.
2) On välttämätöntä, että totuus on olemassa.
3) On moraalitonta, että joku väittää, ettei totuutta ole olemassa.
4) Totuus on, että älykkyys periytyy.
5) Vadim epäilee, ettei älykkyys periydy.
6) Vadim epäilee, että älykkyys on sosiaalinen konstruktio.
7) Vadim epäilee totuutta.
8) Vadim on postmodernisti.
9) Vadim on moraaliton.
10) Vadim on huijari.
11) Vadim uskoo mitä tahansa.

Itse asiassa Kajastus kuvasi suhdettani kysymykseen älykkyyden periytymisestä aika hyvin. Korostaisin kuitenkin sitä, että älykkyyden redusoiminen testiälykkyyteen (jota sitäkin voi harjoitella!) on melko ongelmallista. Fiksuimmat tuntemani tyypit eivät välttämättä loista matemaattisella lahjakkuudella tai spatiaalisella hahmotuskyvyllään.
elco

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja elco »

Vadim kirjoitti:Korostaisin kuitenkin sitä, että älykkyyden redusoiminen testiälykkyyteen (jota sitäkin voi harjoitella!) on melko ongelmallista. Fiksuimmat tuntemani tyypit eivät välttämättä loista matemaattisella lahjakkuudella tai spatiaalisella hahmotuskyvyllään.
Ethän vain yritä todistaa trendiä tuttujesi ominaisuuksilla, ethän?

Tämän tankkauksen perusteella minusta nyt vaikuttaisi, että kaikki ovat sitä mieltä, että älykkyys periytyy. Olisitte vain nyökkäilleet, kun WP sen taas sanoi.

Mikä tuossa älykkyyden periytymisen myöntämisessä on niin tavattoman vaikeaa? Kun sitä vähänkin tiukkaa niin kaikki sen tuntuvat myöntävän, vaikka kuinka vasemmistoälykkömäisen suureleisesti sen aluksi ampuvat alas. Siis keskimäärin. Sillä niinhän se on, että paskan flaksin käyden voi meioosissa hyperälykkäiden lapselle vain sattua kouraan (tai itseasiassa tsygoottiin) rajattu määrä pelimerkkejä; eikä siinä itku auta.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja Vadim »

elco kirjoitti: Ethän vain yritä todistaa trendiä tuttujesi ominaisuuksilla, ethän?

Tämän tankkauksen perusteella minusta nyt vaikuttaisi, että kaikki ovat sitä mieltä, että älykkyys periytyy. Olisitte vain nyökkäilleet, kun WP sen taas sanoi.

Mikä tuossa älykkyyden periytymisen myöntämisessä on niin tavattoman vaikeaa? Kun sitä vähänkin tiukkaa niin kaikki sen tuntuvat myöntävän, vaikka kuinka vasemmistoälykkömäisen suureleisesti sen aluksi ampuvat alas. Siis keskimäärin. Sillä niinhän se on, että paskan flaksin käyden voi meioosissa hyperälykkäiden lapselle vain sattua kouraan (tai itseasiassa tsygoottiin) rajattu määrä pelimerkkejä; eikä siinä itku auta.
Pointti oli, että älykkyyttä on monenlaista. Toisillla äly leikkaa nopeammin, toisella hitaammin; jollakulla harkinta voi parantaa lopputulosta, toisella taas ei. En ymmärrä kuinka idiootti pitää olla, ettei tajua, että älykkyys merkitsee eri ihmisillle eri asioita, ja että matemaattinen nero saattaa olla vailla minkäänlaista arvostelukykyä? Itse suosin jälkimmäistä muiden kustannuksella, joku muu ehkä arvostaa matemaattista tai loogista päättelykykyä. Arvostelukyvyllä taas ei välttämättä ole läheistä yhteyttä mihinkään sellaiseen ominaisuuteen, jonka määrää voitaisiin asteikolla mitata. Tästä johtuen, jos henkilö ei ole poikkeuksellisen vähälahjainen jo syntyessään, hänestä voi tulla ympäristön muovaamana kaikenlaista, urpo, nokkela, arvostelukyvytön tai -kykyinen, älytön tai älykäs, tai mitä vain.

Tällä ei ole mitään tekemistä poliittisen kannan kanssa. Symppaan vaihtelevasti vasemmistoa ja oikeistoa, yleensä en kumpaakaan. Piinallinen ja yksisilmäinen objektivismi, jota tämä "älykkyys-on-älykkyyttä" ja "todellisuus-on-todellisuutta" -koulukunta edustaa, on harmillisen yleistä armaassa kotimaassani. Ehkä tämä liittyy mieskulttuuriin, jossa kirjoja ei tarvitse lukea, jotta ne voi teilata.
WanhaPervo

Re: Vanha piikuus/poikuus ja behavioristinen rahoitusteoria

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Vadim kirjoitti: Pointti oli, että älykkyyttä on monenlaista. Toisillla äly leikkaa nopeammin, toisella hitaammin; jollakulla harkinta voi parantaa lopputulosta, toisella taas ei. En ymmärrä kuinka idiootti pitää olla, ettei tajua, että älykkyys merkitsee eri ihmisillle eri asioita, ja että matemaattinen nero saattaa olla vailla minkäänlaista arvostelukykyä? .
Onko joku ollut tästä asiasta eri mieltä? En minä ainakaan ole havainnut, että joku olisi väittänyt, että on olemassa vain yhdenlaista älykkyyttä, oletko sinä?

En ole myöskään havainnut, että joku olisi väittänyt matemaattisen nerokkuuden välttämättä tarkoittavan myös esimerkiksi hyviä sosiaalisia taitoja tai veitsenterävää arvostelukykyä.

Jos tämä oli vuodatuksesi perusidea, niin olet valitettavasti tuhlannut paljon ruutia itsestään selvyyden esille tuomiseen.

En ymmärrä, miten edellä kuvatut itsestään selvyydet jotenkin liittyisivät älykkyyden periytymiseen tai periytymättömyyteen.
Vastaa Viestiin