Kitinäläisten parisuhdeväkivalta

[ElanorRaven]

En ole kokenut enkä tuottanut kokemuksia tällä saralla. Toki toista on tullut nälvittyä ja haukuttua ja itsekin sen kohteeksi joutunut, mutta en laske sellaista henkiseksi väkivallaksi

Huolestuttavan paljon kuitenkin näitä väkivaltatapauksia

[millivanilli]

Kiinnostaisiko moniko on saanut lyömisen loppumaan ja jatkanut samassa suhteessa onnellisena.

Kuten toisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa mainitsi tuon perheväkivallan, niin jatkettakoon siitä. Meidän perheessä väkivaltaa kohdannut vanhempi ei osannut/kyennyt/uskaltanut tehdä asialle mitään. Aviopuolisoon kohdistunut väkivalta loppui kerran jälkeen kuin seinään (kuulema), mutta sitten se kohdistui lapsiin.

Vanhempien ollessa kykenemättömiä käsittelemään asiaan tai laittamaan toisen vastaamaan teoistaan, jouduin ottamaan vanhempieni roolin. Oma muuttamiseni kotoa, psykologien luona käyminen auttoi, Jussi-projektista oli myös paljon apua, sekä siinä, että väkivaltainen puoliso vihdoinkin pystyi käsittelemään niitä tunteita ja tunnelukkoja jotka johtivat sihen, että tilanteet aina kärjistyivät niin pahoiksi.

Tuosta on nyt seitsemän vuotta, ja tilanne on pysynyt hyvänä. Vanhemmillani menee varsin hyvin

Olen onnekas siinä, ettei minun ole tarvinnut missään suhteessa pelätä kumppania, eikä myöskään toistepäin.

[Geetzu]

Molemmin puolin meillä nyrkit viuhunu. Aikaa useampi vuosi ja hyvin on eteenpäin ja yli päästy. Niinä aikoina nautituista myrkyistä molempien veressä on morkkisteltu yhtä paljon. Taakse jätetty nuo.

On mulla pari ikävääkin muistoa eri ihmisen kanssa, mutta ne on painunu niin tonne jonnekin muistin taka-alalle, että turha kaivella esiin. Ettei unohtaakseen nautitut myrkyt menis hukkaan.

[saira]

Olin nuorempana suhteessa, missä mieheni piti minua kirjaimellisesti vankina ja käytti henkistä väkivalta, tuntikausia. Jossain vaiheessa kun minulta loppuivat tavat käsitellä asiaa ja päässäni naksahti. Ja (tästä en ole ylpeä) löin. Siitä mies sai tekosyyn lyödä minua. Jossain vaiheessa hän ei enää tarvinnut tätä tekosyytä, vaan löi suoraan. Tosin henkisestä väkivallasta hän ei missään vaiheessa luopunut.

Otan tämän kauden nykyään oppijaksonani. Olin siihen aikaan muuten ylikiltti ihmisiä kohtaan. Opin ajattelemaan itseänikin ja lähtemään suhteesta jos tiettyjä merkkejä ilmenee.

[nokkaelain]

Olen purrut miestäni käteen.

Anteeksi mutta reps! Tuli mieleen joku pieni olio muumeista, jokin Haisulin näköinen, joka puolisalaa käy puremassa toisia ja sitten hieman katuvana poistuu paikalta.

Lisää off-topicia: Minua on purrut tupakaveri armeijassa. Siellä ei helpolla lähtenyt tekemään mitään, joka voisi vaikuttaa asiaan, kun meininki on vähän se, että yksi mokaa - kaikki kärsii (ja varsinkin itse, jos on edes vähänkin osasyyllinen tilanteen kärjistymiseen.)

[Melnais]

Tuosta on nyt seitsemän vuotta, ja tilanne on pysynyt hyvänä. Vanhemmillani menee varsin hyvin

Googletin Jussi-projektin, vaikutti erittäin hyvältä tavalta käsitellä vaikeaa asiaa. Tuntuu lohdulliselta kuulla ettei jokainen suhde kaadu väkivaltaan vaan ongelmia osataan työstää. Vaatii varmasti paljon työtä ja tahtoa, mutta mikäpä suhde ei.

Olennaista on varmaan juuri se nöyrtyminen tunnustamaan ettei kykene käsittelemään asioita rakentavalla tavalla vaan tarvitsee apua selviytyäkseen. Myöntää ensin itselleen ettei kohtele toista oikein ja tilanteen on muututtava. On varmasti sen verran herkkä paikka etten ihmettele vähäistä avunhakemista. Hullua silti, hävetä pitää lyömistä, ei tilanteen korjausyrityksiä.

[RolloTomasi]

Olen mies, enkä koskaan ole ollut parisuhteessa. Väkivaltaa en voi sietää ja jos siihen turvautuisin, menisin hoitoon. Mitä voimme päätellä siitä, että väkivaltaiset miehet ovat parisuhteessa ja minä en? Naiset pitävät väkivaltaisista miehistä.

[slam]

En ole ottanut osumia.
(vielä!)

Onhan minnuu kerran yx läpsässyt... minä nyt olen minä

[killkill]

Lasketaanko se väkivallaksi?

Vain jos kyseessä ei ollut light-tuote.

[mustaenkeli]

En ole ottanut osumia.
(vielä!)

Onhan minnuu kerran yx läpsässyt... minä nyt olen minä

Tunnustan, se olin minä. Luojan kiitos, emme ole parisuhteessa, emmekä koskaan olleetkaan. Sisäinen raivotar itsessäni pääsi tuolloin taksijonossa valloilleen. Ok, tunnustan: Niba autto.

[mustakikkeli]

Tähän nähden ihmeellisen rauhallisia miehiä Kitinään on siunautunut, tai ennemmin yhteisö lienee liian tiivis asiasta puhumiseen.

Tai sitten puuttuu syvempiä ja pidempiä parisuhdekokemuksia (= useita vuosia saman katon alla), jolloin ehkä myös puhuu ainoastaan kuvitelmat siitä millä tavoin käyttäytyisi kiinteässä parisuhteessa, jos sellaisessa olisi? Kuten Rollon tapaus?

Pallotin kohdan että olen kokenut väkivaltaa suhteessa (naiselta). Veikkaan että samainen nainen vastaavasti koki muutamat tilanteet (riidat) jokseenkin uhkaavina minun taholtani.

[Pehmis]

Tähän nähden ihmeellisen rauhallisia miehiä Kitinään on siunautunut, tai ennemmin yhteisö lienee liian tiivis asiasta puhumiseen.

Tai sitten puuttuu syvempiä ja pidempiä parisuhdekokemuksia (= useita vuosia saman katon alla), jolloin ehkä myös puhuu ainoastaan kuvitelmat siitä millä tavoin käyttäytyisi kiinteässä parisuhteessa, jos sellaisessa olisi? Kuten Rollon tapaus?

Pallotin kohdan että olen kokenut väkivaltaa suhteessa (naiselta). Veikkaan että samainen nainen vastaavasti koki muutamat tilanteet (riidat) jokseenkin uhkaavina minun taholtani.

Apinamiehet jotka lyövät, eivät osaa ilmaista itseään verbaalisesti. Siitähän se lyöminen yleensä kumpuaa että jäädään sanallisissa sodissa toiseksi. Palstalla kaikki muut paitsi släm ja mölli osaavat kirjoittaa. Kummallakaan ei luojan lykky ole naista.

[Sudenhenki]

En ole ottanut osumia.
(vielä!)

Onhan minnuu kerran yx läpsässyt... minä nyt olen minä

Tunnustan, se olin minä. Luojan kiitos, emme ole parisuhteessa, emmekä koskaan olleetkaan. Sisäinen raivotar itsessäni pääsi tuolloin taksijonossa valloilleen. Ok, tunnustan: Niba autto.

Miksikäs slamppaa on pitänyt läpsästä? Unohtiko se tavat ylöjärvelle?

[ninnithequeen]

Osumia on otettu ja annettu.

[Sudenhenki]

Itse en ole koskaan lyönyt, enkä tule koskaan lyömäänkään. Minua ei myöskään ole lyöty, sillä sillä hetkellä kun ensimmäinen isku osuu, suhde on ohi, puheet pidetty, ja tilanteesta riippuen vastaan vihaan vihalla.
Henkistä väkivaltaa en myöskään koe aiheuttaneeni ainakaan tietoisesti, enkä ole juuri sellaista kokenut muissa kuin edellisessä suhteessani.

[mustakikkeli]

Apinamiehet jotka lyövät, eivät osaa ilmaista itseään verbaalisesti.

Tuo voi olla 'lyöjien' yksi alalaji, mutta ei välttämättä ainoa. Enkä nyt tiedä voidaanko nettikirjoitusten (huolitellun kieliasun) perusteella vetää suoraa viivaa siihen miten verbaalinen ja sanavalmis henkilö on toisten ihmisten seurassa, varsinkaan ristiriitatilanteissa.

On joka tapauksessa hienoa että niin monet hädintuskin parikymppiset ja mahdollisesti vajavaisen seurustelukokemuksen omaavat ihmiset osaavat satavarmaksi sanoa etteivät ainakaan he tule koskaan esim. lyömään ketään tai pettämään kumppaniaan. Minäkin uskon että kaikki nämä perheväkivalta- ja pettämistilastot ovat pelkkää harhaa ja liioittelua. Kyllä nyt jokainen itse tietää parhaiten millainen ihminen on ja miten tulee elämässään toimimaan jopa vuosikymmeniä eteenpäin, riippumatta siitä mitä elämässä tulee vastaan.

[Sannnu]

Mua ei ole koskaan lyönyt, lätärin olen antanut yhdelle poikaystävälle.

Kaikille kumppaneilleni olen sanonut, että jos lyöt, lähden menemään + teen poliisijutun ja nostan syytteen, että helpolla et tule pääsemän.

Henkistä väkivaltaa on ollut, mutta jostain syystä mua ei saa hirmun helposti alistettua sanoilla...tai muullakaan..taidan olla aika paha suustani ja löydän ihmisestä nopeasti heikot kohdat.

[mustakikkeli]

Mua ei ole koskaan lyönyt, lätärin olen antanut yhdelle poikaystävälle.

Kaikille kumppaneilleni olen sanonut, että jos lyöt, lähden menemään + teen poliisijutun ja nostan syytteen, että helpolla et tule pääsemän.

Justiinsa. No teitkö sinä tai tekikö poikaystäväsi rikosilmoituksen tuosta "lätäristä", mikä se sitten onkaan? Vai onko se eri juttu jos tekijänä on nainen?

[Saz]

Apinamiehet jotka lyövät, eivät osaa ilmaista itseään verbaalisesti.

Tuo voi olla 'lyöjien' yksi alalaji, mutta ei välttämättä ainoa. Enkä nyt tiedä voidaanko nettikirjoitusten (huolitellun kieliasun) perusteella vetää suoraa viivaa siihen miten verbaalinen ja sanavalmis henkilö on toisten ihmisten seurassa, varsinkaan ristiriitatilanteissa.

Tunnen monia ihmisiä jotka ovat hyvin verbaalisia ja ilmaisukykyisiä normaalisti, mutta konfliktitilanteessa menevät jotenkin lukkoon. Ja kun se painekattila kiehahtaa, mutta ei saa niitä sanoja ulos niin voi helposti heilahtaa nyrkki. Eli varmasti se, että osaisi riidellä "oikein" kaunistaisi noita väkivaltatilastoja. Pehmiksen mainitseman lisäksi sellainen voisi olla toinen prototyyppi parisuhteessa väkivaltaan sortuvasta ihmisestä.
Eikä tietenkään voi unohtaa kaiken maailman psykopaatteja, jotka ympäröivälle maailmalle näyttäytyvät varsinaisina hurmureina, ja kotona sitten ajoittain heittävät tyttöystävän seinään.

Ihan järkyttävää huomata, että näinkin pienessä yhteisössä 16 naista (tähän mennessä ilmottautuneet) ovat saaneet miehensä nyrkistä tai avokämmenestä tms. Mä en seurustele enää ikinä!

[Sannnu]

Mua ei ole koskaan lyönyt, lätärin olen antanut yhdelle poikaystävälle.

Kaikille kumppaneilleni olen sanonut, että jos lyöt, lähden menemään + teen poliisijutun ja nostan syytteen, että helpolla et tule pääsemän.

Justiinsa. No teitkö sinä tai tekikö poikaystäväsi rikosilmoituksen tuosta "lätäristä", mikä se sitten onkaan? Vai onko se eri juttu jos tekijänä on nainen?

Ei, ja lätäri oli loppujen lopuksi erittäin lievä ja sellainen puoliksi leikillään juttu. Mutta ei, en ole asiasta ylpeä. Mulle parisuhdeväkivalta on ehdoton nounou...siskoa on piesty ihan tarpeeksi.

[Sannnu]

Mua ei ole koskaan lyönyt, lätärin olen antanut yhdelle poikaystävälle.

Kaikille kumppaneilleni olen sanonut, että jos lyöt, lähden menemään + teen poliisijutun ja nostan syytteen, että helpolla et tule pääsemän.

Justiinsa. No teitkö sinä tai tekikö poikaystäväsi rikosilmoituksen tuosta "lätäristä", mikä se sitten onkaan? Vai onko se eri juttu jos tekijänä on nainen?

Sunko mielestä lyönnit pitäisi vai painaa villaisella ja antaa asian olla HäH?

[Elppis]

Mua ei ole koskaan lyönyt, lätärin olen antanut yhdelle poikaystävälle.

Kaikille kumppaneilleni olen sanonut, että jos lyöt, lähden menemään + teen poliisijutun ja nostan syytteen, että helpolla et tule pääsemän.

Justiinsa. No teitkö sinä tai tekikö poikaystäväsi rikosilmoituksen tuosta "lätäristä", mikä se sitten onkaan? Vai onko se eri juttu jos tekijänä on nainen?

Sunko mielestä lyönnit pitäisi vai painaa villaisella ja antaa asian olla HäH?

Mun mielestä taas (kummankaan puolta ottamatta) litsari on ihan yhtä lyönti kuin nyrkki, naiselle (yleistys) ei tule nyrkillä lyönti yhtä luontaisesti kuin miehelle.

[mustakikkeli]

Sunko mielestä lyönnit pitäisi vai painaa villaisella ja antaa asian olla HäH?

No ei todellakaan HäH, en ymmärrä mistä tuollainen kuva tuli. Huvitti vain tuo kontrasti kuinka ehdottoman jyrkkä olit kirjoituksessasi samalla kun kerrot itsekin syyllistyneesi parisuhdeväkivaltaan (mutta toisaalta sehän olikin vain 'leikkiä'). Vähän kuin jos Vihreiden puheenjohtaja jäisi kiinni luonnon tarkoituksellisesta mutta leikkimielisestä roskaamisesta.

Oletan eri asioissa jyrkkiä mielipiteitä omaavien soveltavan sääntöjä myös itseensä, ei muuta.

[Lolita]

Parisuhteessa väkivaltaa käyttävä voi lähteä etsimään apua esim. osoitteen www.turvakoti.net kautta. Sieltä löytyy tietoa myös väkivallan uhrille.

Aattelin vaan kertoa, kun kukaan ei kerro olevansa tällä hetkellä väkivaltaisessa parisuhteessa. Eiköhän joku kuitenkin ole, mutta asian ääneen sanominen näinkin sisäsiittoisella ja tuttavallisella palstalla ei varmasti tule mieleenkään.

[mustakikkeli]

Tunnen monia ihmisiä jotka ovat hyvin verbaalisia ja ilmaisukykyisiä normaalisti, mutta konfliktitilanteessa menevät jotenkin lukkoon. Ja kun se painekattila kiehahtaa, mutta ei saa niitä sanoja ulos niin voi helposti heilahtaa nyrkki. Eli varmasti se, että osaisi riidellä "oikein" kaunistaisi noita väkivaltatilastoja. Pehmiksen mainitseman lisäksi sellainen voisi olla toinen prototyyppi parisuhteessa väkivaltaan sortuvasta ihmisestä.
Eikä tietenkään voi unohtaa kaiken maailman psykopaatteja, jotka ympäröivälle maailmalle näyttäytyvät varsinaisina hurmureina, ja kotona sitten ajoittain heittävät tyttöystävän seinään.

Psykopaateista tuli mieleeni: tässä keskustelussa ei tule myöskään unohtaa tai edes vähätellä henkistä väkivaltaa. Aikaisemmin mainittu "verbaalisesti lahjakkaat eivät turvaudu nyrkkeihin" antaa mielestäni väärän kuvan että elämä sellaisten ihmisten kanssa olisikin sitten yhtä auvoa ja onnea. Ehkä kyseiset ihmiset keskittyvät vastaavasti musertamaan ja mitätöimään toisen henkisesti, jos kerran huomaavat sellaiseen pystyvänsä ihan ilman nyrkkejä ja lätäreitä. Voisin kuvitella elämän tällaisen kumppanin kanssa olevan myös yhtä helvettiä. Tällaisen kanssa elävän uhrin tilanne voi jossakin mielessä olla jopa pahempi, koska hän ei välttämättä saa samanlaista ymmärtämystä ahdingolleen. Päin vastoin, kyllähän jokaisen pitäisi olla niin itsevarma ja -riittoinen että on täysin immuuni kaikenlaisille henkisille hyökkäyksille? Se on ihan vaan omaa heikkoutta jos sellaisen alle musertuu.

Tästä voidaan todellakin päätellä ettei kannata alkaa seurustella kenenkään kanssa, koska aina toinen voi olla jollain tapaa paha ihminen, varsinkin kun lasketaan mukaan lisäksi esim. pettäjät. Onneksi kuitenkin me itse (aivan jokainen, myös sinä ja sinä ja varsinkin sinä) olemme sisimmässämme hyviä ihmisiä; ne ovat aina vain ne muut ihmiset jotka ovat potentiaalisia ihmissuhdepaholaisia ja hyväkkäitä.