Miten suhtautua asiaan oikein?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Sinkkumatti

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

EveryWoman kirjoitti:Ihmettelen tapaasi verrata terapiaa (= mielenterveyden häiriöiden, joita meillä kaikilla on, korjaamiseen liittyvää prosessia) johonkin yksittäiseen harrastukseen. Jos suosittelen ystävälleni lääkärikäyntiä keuhkokuumeen vuoksi, näetkö senkin "tuputtamisena"?
Varmaankin siksi, että jatkuva tuputtamisesi terapeuteista ja itsensätuntemisen opettelusta kuulostaa sinun omalta rakkaalta harrastukseltasi.

Pystytkö ihan oikeasti koskaan käsittelemään asioita ihan hälläväliä- fuck that shit-asenteella, vai mietitkö pääsi puhki jokaista asiaa etsien syy-seuraussuhdetta?

Ihan vaan siksi kysyn, että tapasi elää, kuulostaa suunnattoman monimutkaiselta ja raskaalta.
Papparainen
Kitisijä
Viestit: 22
Liittynyt: 17.11.2005 11:44

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Papparainen »

Lolita kirjoitti:Joko mä vastasin?
Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu, jos neitokin aidosti haluaa vielä yrittää yhdessä. Se yhdessä yrittäminen kyllä tarkoittaa sitä, että se "kakkosmies-pusuttelupoika" olisi jätettävä ja keskityttävä vain teidän yhteiselon korjaamiseen.
Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Papparainen kirjoitti:Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Tuo on niiiiin loukkaavaa, ettei tosikaan. Ei tuota vain voi hyväksyä, ei sitten millään. Ystäviä saa ihmisillä olla, myös vastakkaista sukupuolta olevia. mutta jokin raja sentään ystävän hankkimistavalla.
Paras päivä ikinä.
killkill

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja killkill »

EveryWoman kirjoitti:os suosittelen ystävälleni lääkärikäyntiä keuhkokuumeen vuoksi, näetkö senkin "tuputtamisena"? Mitähän jos heräisit kuluvalle vuosituhannelle? Nykymaailmassa terapiassa käyminen on ihan normaalia, ellei jopa fiksun ihmisen merkki. ;)
En, mutta jos ihminen on oikeasti kipeä, hän tajuaa ITSE hankkia apua. Sä olet tuonut tuota psykiatri-juttua niin vahvasti esille, että sinua vaivaa selvästi jonkinasteinen saarnaaja-syndrooma. Tyypillinen ilmiö esimerkiksi uskoon hurahtaneilla, kun se Jeesus vihdoinkin tuli niin sitä pitää toitottaa jokaiselle vastaantulijalle.

Jos se, ettei juokse jokaista päänväkevyyttään valittamassa jollekin nuppitohtorinplantulle on dinosauruksen merkki, olen mielelläni reliikki ja vanha pieru. Vierastan muutenkin tuota anglo-amerikkalaista, televisiosta opittua tapaa. Toki jos elämä on siinä mallissa että ystäville ei voi puhua kun on paha olla - ettei vaan menestyvän metroseksuaalin imago kärsisi - voi tietysti olla ihan perusteltua käydä valittamassa vieralle. Mä puin ongelmiani mieluummin parin hyvän ystävän kanssa ja käytän säästyvät rahat johonkin muuhun.

On hieno asia, että meillä psykiatreja ja terapeutteja. Jos ihminen on oikeasti psyykkisesti sairas, vaikeasti masentunut, hautoo itsemurhaa, kannustan ilman muuta hakeutumaan ammatti-avun piiriin. Sen sijaan tikku-varpaankynnessä -luokan suhdehuolilla on typerää kuormittaa ammattiauttajia - oli se sitten kuinka trendikästä ja muodikasta hyvänsä. Niitä OIKEASTI apua tarvitsevia on tuolla ulkona pilvin pimein.

Nykyisin itketään ja valitetaan muutenkin joka saatanan asiasta, kaikki käytöshäiriöt luokitellaan sairauksiksi - kukaan ei ole käytöksestään vastuussa, ollaan vaan niin kovin sairaita.

Matti tuossa - ilmeisesti kaltaiseni reliikki kun on - kiteyttikin joitakin ajatuksiani hyvin. Eikö tuo käy kovin raskaaksi tuo jatkuva, joka saatanan asian puhki-analysoiminen, jatkuva kilvoittelu itsensä tuntemaan opettelemisen tiellä? Itse toki teen samaa, mutta se on sivutuote, ei itsetarkoitus elämässäni.
Viimeksi muokannut killkill, 01.06.2006 12:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sinkkumatti

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

Papparainen kirjoitti:Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Siis niin uskomatonta paskaa kuin olla ja voi. Sehän pitää sua ihan täysin backup-planina.
Tilannehan on kuin sinkun vakipano puhelimen muistissa, jos ei tänä iltana sattuisikaan saamaan kapakasta jotain uutta panoa.
shue
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 176
Liittynyt: 09.02.2006 20:21

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja shue »

Sinkkumatti kirjoitti:
Papparainen kirjoitti:Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Siis niin uskomatonta paskaa kuin olla ja voi. Sehän pitää sua ihan täysin backup-planina.
Tilannehan on kuin sinkun vakipano puhelimen muistissa, jos ei tänä iltana sattuisikaan saamaan kapakasta jotain uutta panoa.
Kompkompkomp! Ihan justiinsa näin. Se "tuttu ja turvallinen", jolta saa aina, jollei parempaa löydy.
Kuormasta ei syödä.
Papparainen
Kitisijä
Viestit: 22
Liittynyt: 17.11.2005 11:44

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Papparainen »

AarneAnkka kirjoitti:
Sinkkumatti kirjoitti:Käsittämätöntä orjailua ja nöyristelyä on monella miehellä touhu.
Menettämisen pelko. Jos käytetään kohuttua, kauhisteltua Markkina-arvoteoriaa™, niin yleensä tällaisissa tapauksissa on kysymyksessä sellainen tilanne, että tavismies (tai taviksena itseään pitävä mies) on suhteessa todellisen herkkukaunottaren (tai herkkukaunottarena itseään pitävän naisen) kanssa. Toisin sanoen yksilöiden markkina-arvojen välillä on paljon eroa. Miehellä ei ole mitään pelivaraa, joten hän joutuu pitämään naisestaan kiinni kynsin ja hampain ja nielemään kaiken paskan mitä hänelle syötetään koska nainen voi koska tahansa pelata "hei hei, etsin jonkun sua paremman" -kortin. Omanarvontuntokysymys.
Pidän itseäni tavallisena. Mutta hyvällä tavalla. Silloin kun olin sen toisen naisen kanssa, niin samana iltana 3 naista oli kiinnostunut. Ekalle sanoin nou, kun se kävi imuttelemaan ja huomasin että on naimisissa. Sitten sen yhden kanssa päädyin hänen hotellihuoneeseen. Hävettää hieman kun motiivini oli omanarvontunnon kohottaminen.
Papparainen
Kitisijä
Viestit: 22
Liittynyt: 17.11.2005 11:44

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Papparainen »

shue kirjoitti:
Sinkkumatti kirjoitti:
Papparainen kirjoitti:Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Siis niin uskomatonta paskaa kuin olla ja voi. Sehän pitää sua ihan täysin backup-planina.
Tilannehan on kuin sinkun vakipano puhelimen muistissa, jos ei tänä iltana sattuisikaan saamaan kapakasta jotain uutta panoa.
Kompkompkomp! Ihan justiinsa näin. Se "tuttu ja turvallinen", jolta saa aina, jollei parempaa löydy.
Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, uskon että hän ei osaa valehdella. En ole miettinyt pelaako jotain peliä. Minun on vaikea uskoa sitä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Papparainen kirjoitti:Olen ehdottanut pariterapiaa. Silloin kun sain tietää viimeisetä kerrasta ja sanoin että nyt on kaikki ohi, niin silloin oli valmis myös lähtemään. Netistä olen käynyt kaikki sivut varmaan läpi missä parisuhdetta käsitellään, ja yrittänyt löytää toimintamalleja ja ajatuksia millä näistä omista tuntemuksista selviää.
Jos kumppanisi on valmis lähtemään terapiaan, menkää ihmeessä edes katsomaan, mitä prosesseja siellä käyminen voisi laukaista.
Tämä tänne kirjoittelu on sen "neutraalin 3 osapuolen" hakua. Kukaan teistä ei tunne meitä niin voitte arvostella vapaasti.
Valitettavasti nettikriitikot harvemmin ovat oikeasti neutraaleja. Ihmiset projisoivat omia pelkojaan ja traumojaan muiden tilanteisiin. Muutenkin monen nettikirjoittelu tuntuu rakentuvan lähinnä ilkkumismentaliteetille. Asiat kärjistyvät helposti ihan liikaa, kuten tälläkin kerralla on käynyt (ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat kumppanin mahdollisimman tyly kostonhimoinen lemppaaminen tai kynnysmattoelämä hautaan asti).
Molemmat olemme töissä. Eli minkäänlaista hyväksikäyttöä ei ole siinä suhteessa. Okei hän asuu mun asunnossa. Luonteeltaan hän on kiltti ja yvä ihminen. Ei valehtele, sen takia kaikki asiat tiedänkin. Saan tästä informaation paljoudesta syyttä osin itseäni, mutta olen aina ajatellut että oikeita päätöksiä ei voi tehdä, ellei tiedä tosiasioita. Kysyin tänään häneltä tunteeko tehneensä väärin. Odottelen tässä vastausta.
Hyvä, että rehellisyyttä on. Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että kurjistakin asioista on hyvä olla tietoinen. Mitä mieltä olette aiemmin (ennen taukoa) olleet suhteen ulkopuolisesta seksuaalisuuden toteuttamisesta?
Omat vikani tiedän. Olen ottanut hänet itsestään selvyytenä.
On hyvä, että tiedostat tuon. Osaisitko kuvailla tarkemmin, miten tämä on ilmennyt käytännössä?
Mitä haen on se miten antaa anteeksi. En tiedä onko muilla sama, mutta ainakun ajattelen heitä yhdessä, saa kaikki katastrofaaliset mittasuhteet.
Minulle ei ole sattunut mitään yhtä traumaattista, mutta yksi omista vaikeista tilanteistani oli se, kun elämäni rakkautena pitämäni mies ihastui toiseen naiseen kolmen päivän seminaarimatkan aikana Brysselissä (tämä ulkomaalainen nainen osallistui samaan seminaariin). Vastoin omaakin siihenastista minäkuvaansa ja kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten tämä mies lopulta jätti minut tuon ihastuksensa vuoksi, siitäkin huolimatta että suhteemme oli meidän molempien mielestä arvokas ja hyvä. Vaikka tilanne koski minuun suunnattomasti, saatoin antaa hänelle anteeksi hyvin nopeasti - suurimpana syynä koko suhteen ajan jatkunut keskinäinen rehellisyytemme ja se, että tämänkin asian puhuimme läpi avoimesti ja rakentavasti. Lopulta ymmärsin hänen tilanteensa niin hyvin (ja hän minun), että en voinut muuta kuin olla hänen päätöksestään samaa mieltä hänen kanssaan.

Sinun tapauksessasi kumppanisi on varmasti tehnyt sellaisiakin päätöksiä, joita et voi nähdä hyvinä vaikka kuinka haluaisit. Olennaista olisi silti keskustella niistä rakentavasti, jolloin saatat onnistua ymmärtämään kumppanisi puolen - sen, miksi hän on tullut toimineeksi niin huonosti kuin on. Mitä paremmin ymmärrät hänen tilanteensa, sitä helpompi sinun on antaa anteeksi ja jatkaa elämääsi joko hänestä erilläsi tai sitten yhteistoiminnan hengessä hänen kanssaan.
Ja on vaikea käsittää miten hän on voinut ja kyennyt loukkaamaan minua. Eikö minun pitänyt olla se jota hän rakastaa eniten maailmassa? Näiden 6 vuoden aikana olen rakastanut vain häntä. En ole pettänyt. Olen miettinyt onko se edes käynyt mielessä.
Rakastaminen on eri asia kuin ihastumisen tunne. Rakastaminen on tekoja, ei pelkkää tekemättä jättämistä (esim. pettämättömyyttä). Se on huomioon ottamista, auttamista, välittämistä, kuuntelemista, uhrautumista (en tosin pidä tuosta sanasta koska jos oikeasti rakastaa, uhrautuminen ei tunnu uhrautumiselta). Ennen kaikkea: rakastaminen on niin oman kuin muidenkin ihmisyyden kunnioittamista. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen on vaikea rakastaa ketään muutakaan. Sen vähän perusteella, mitä olet kirjoitellut, voisi ajatella että sinä et ole vielä oppinut rakastamaan itseäsi ja kunnioittamaan omia tarpeitasi. Jos näin on, ei ole ikävä kyllä mahdollista että olisit todella rakastanut kumppaniasi. Samaan viittaa se, että sanot pitäneesi häntä itsestäänselvyytenä. Riippuvaisuuden ja ihastuksen tunteita toki voi olla, mutta ne eivät vielä tee rakkautta.

Samoin kumppanisi kohdalla. Hän voi olla hurjastikin ihastunut siihen naissankariin tällä hetkellä, mutta se on aivan eri asia kuin rakastaminen. Ihastukset tulevat ja menevät, mutta vain kehittynyt rakkaus säilyy. Jos tilanne sattuu tällä hetkellä olemaan niinkin ikävä, että sinun ja kumppanisi välille ei vielä ole päässyt kehittymään tuollaista kestävää rakkautta, voin ymmärtää pakokauhun ja tuskansekaiset tunteesi siitä, että hän on ihastunut toiseen. Et ehkä osaa nähdä sen olevan "vain" ihastusta, jos olet tähän asti ajatellut että se olisi syvintä mitä ihminen voi rakastettuaan kohtaan tuntea.

..Joka tapauksessa: tunnut olevan sellaisessa pattitilanteessa, että mikä tahansa etenemissuunta olisi tervetullut. Vedet pitää saada virtaamaan johonkin, vaikka hallitsemattomastikin, jotta pahimman sotkun selvittyä voi ryhtyä tarkemmin katselemaan mitä on jäänyt jäljelle ja mihin suuntaan virta alkaa viedä. Kannustan tosiaan teitä sinne terapiaan (tai jos kumppanisi jänistää, mene sinä ainakin).
Sinkkumatti

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

EveryWoman kirjoitti:
Omat vikani tiedän. Olen ottanut hänet itsestään selvyytenä.
On hyvä, että tiedostat tuon. Osaisitko kuvailla tarkemmin, miten tämä on ilmennyt käytännössä?
:rofl: :rofl: :rofl:

Ei vittu. Sori. Mä pysyn nyt tästä ketjusta pois. Kiitos päivän parhaista nauruista kuitenkin. Over and out.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Sinkkumatti kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Ihmettelen tapaasi verrata terapiaa (= mielenterveyden häiriöiden, joita meillä kaikilla on, korjaamiseen liittyvää prosessia) johonkin yksittäiseen harrastukseen. Jos suosittelen ystävälleni lääkärikäyntiä keuhkokuumeen vuoksi, näetkö senkin "tuputtamisena"?
Varmaankin siksi, että jatkuva tuputtamisesi terapeuteista ja itsensätuntemisen opettelusta kuulostaa sinun omalta rakkaalta harrastukseltasi.
Taitaa siepata, kun joutuu aina välillä ajattelemaan että muunkinlaista kuin fyysistä terveyttä voi ja kannattaa huoltaa?
Pystytkö ihan oikeasti koskaan käsittelemään asioita ihan hälläväliä- fuck that shit-asenteella, vai mietitkö pääsi puhki jokaista asiaa etsien syy-seuraussuhdetta?
Pystyn, ja teen niin aina kun se on mielestäni paras vaihtoehto.
Ihan vaan siksi kysyn, että tapasi elää, kuulostaa suunnattoman monimutkaiselta ja raskaalta.
Olen kokeillut erilaisia tapoja, ja tämä toimii parhaiten. Mitä useampia asioita on käynyt läpi, sitä helpommaksi se muuttuu. Se on vähän niin kuin kartan piirtämistä. Jos edessä on suunnaton valkoinen paperi, työ varmaan tuntuukin raskaalta aloittaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Papparainen kirjoitti:Sanoi haluavansa olla ystävä sen kanssa. Perusteluna oli myös että ihastus menee ohi kun huomaa toisen huonot puolet ja että kaikki ei ole pilvnepäällä leijuntaa.
Minusta tuossa on paljonkin perää, oli se loukkaavaa tai ei. Tosin kumppanisi kykyä olla pelkkä ystävä voinee kyseenalaistaa aika reippaasti. Kysy häneltä, miten hän ajatteli toteuttaa tämän käytännössä - ilman että käy niin kuin aiemmilla kerroilla.
Feiz

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Feiz »

Ei helvetti tota EW:tä. Joudun kohta valitsemaan itkun tai naurun väliltä.
Jatkakaa.....


ps. Jos satun valitsemaan itkun niin pliide EW älä ehdota mulle psykoterapeuttia jotta pääsen katsomaan mitä prosesseja se minussa käynnistäis....
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

killkill kirjoitti:jos ihminen on oikeasti kipeä, hän tajuaa ITSE hankkia apua.
Ei pidä paikkaansa. Ei fyysisten, eikä etenkään psyykkisten ongelmien kohdalla.
sinua vaivaa selvästi jonkinasteinen saarnaaja-syndrooma. Tyypillinen ilmiö esimerkiksi uskoon hurahtaneilla, kun se Jeesus vihdoinkin tuli niin sitä pitää toitottaa jokaiselle vastaantulijalle.
Ad hominem. Mihin pyrit tällä?
Jos se, ettei juokse jokaista päänväkevyyttään valittamassa jollekin nuppitohtorinplantulle on dinosauruksen merkki, olen mielelläni reliikki ja vanha pieru.
Kyseenalaistin lähinnä skeptistä asennettasi touhua kohtaan - en sitä että itse olet valinnut olla käymättä terapiassa / että et ole saanut siitä apua / tjsp. Tässä esimerkki asenteestasi:
Vierastan muutenkin tuota anglo-amerikkalaista, televisiosta opittua tapaa.
Toki jos elämä on siinä mallissa että ystäville ei voi puhua kun on paha olla - ettei vaan menestyvän metroseksuaalin imago kärsisi - voi tietysti olla ihan perusteltua käydä valittamassa vieralle. Mä puin ongelmiani mieluummin parin hyvän ystävän kanssa ja käytän säästyvät rahat johonkin muuhun.
Useimmat ystäväsi ovat puolueellisia ja vain vahvistavat huonoja toimintamallejasi. Inhimillistä, mutta itsetutkiskelussa ei-niin käyttökelpoista.
On hieno asia, että meillä psykiatreja ja terapeutteja. Jos ihminen on oikeasti psyykkisesti sairas, vaikeasti masentunut, hautoo itsemurhaa, kannustan ilman muuta hakeutumaan ammatti-avun piiriin. Sen sijaan tikku-varpaankynnessä -luokan suhdehuolilla on typerää kuormittaa ammattiauttajia - oli se sitten kuinka trendikästä ja muodikasta hyvänsä. Niitä OIKEASTI apua tarvitsevia on tuolla ulkona pilvin pimein.
Onko aloittajan tilanne mielestäsi verrattavissa tikkuun varpaankynnessä?
Nykyisin itketään ja valitetaan muutenkin joka saatanan asiasta, kaikki käytöshäiriöt luokitellaan sairauksiksi - kukaan ei ole käytöksestään vastuussa, ollaan vaan niin kovin sairaita.
Yllättäen en olekaan kannustanut ihmisiä valittamaan asioistaan (päin vastoin) vaan ottamaan vastuuta. Yksi tapa ottaa psyykkisistä ongelmistaan vastuuta on mennä terpiaan ja olla siellä aktiivisena ja rehellisenä - ei paranna mut kun mä löhöön -mentaliteetilla. Terapia ei ole tilanne, jossa saa valittaa, vaan sarja kohtaamisia, joiden aikana henkilö aktiivisesti tiedostaa ja käsittelee omia ongelmiaan puolueettoman ammattilaisen avulla.
Matti tuossa - ilmeisesti kaltaiseni reliikki kun on - kiteyttikin joitakin ajatuksiani hyvin. Eikö tuo käy kovin raskaaksi tuo jatkuva, joka saatanan asian puhki-analysoiminen, jatkuva kilvoittelu itsensä tuntemaan opettelemisen tiellä? Itse toki teen samaa, mutta se on sivutuote, ei itsetarkoitus elämässäni.
Viittaan aiempaan vastaukseeni Matille.

Mikä muuten sinun elämässäsi on itsetarkoitus? Sukeilu? :D
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Feiz kirjoitti:Ei helvetti tota EW:tä. Joudun kohta valitsemaan itkun tai naurun väliltä.
Hyvä. Ainakin asia jää sulle mieleen pyörimään.

*aivopesee*
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Kyllä minäkin pistäisin naisen pihalle. Sovitte vaikka että mietitte asioita tahoillanne. Päättäkää vaikka joku päivämäärä vuoden päähän jolloin palataan yhteen jos vielä halutaan. Jos molemmat oikeasti haluaa, se onnistuu kyllä.

Minä erosin aikoinani exästä noin, sovittiin päivä milloin palataan yhteen jos palataan. Näkysteltiin parikin kertaa viikossa, oltiin toistemme luona yötä, käytiin syömässä, baarissa yms. Ehkä itsensä kiduttamista mutta toimi täällä kun suhteesta irtautuminen tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Tiedän muitakin noin toimineita, muutamat ovat palanneet yhteen ja ovat nykyään tosi onnellisia. Itse sain etäisyyttä mieheen ja huomasin että hän ei ole vähääkään oikea ihminen minulle, nykyisin ihmettelen mitä ihmettä hänen kanssaan ne 8 vuotta tein. Se ei tee siitä ihmisestä yhtään vähemmän tärkeää tai rakasta. Ikävä ei kyllä ole.

Jos jatkat tuosta suoraan, mielestäni tavallaan hyväksyt naisen pettämisen ja törkeän käytöksen ja hän on tavallaan mielessään oikeutettu tekemään niin tilaisuuden tullessa toistekin. 'eihän siitä viimeksikään huutoa kummempaa tullut'
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
killkill

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja killkill »

EveryWoman kirjoitti:Mikä muuten sinun elämässäsi on itsetarkoitus? Sukeilu? :D
Voin kertoa yhden asian mikä se ei ole: tämä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

killkill kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Mikä muuten sinun elämässäsi on itsetarkoitus?
Voin kertoa yhden asian mikä se ei ole: tämä.
Turhaan pyristelet vastaan. Myönnä pois! :D
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Georgina kirjoitti:Jos jatkat tuosta suoraan, mielestäni tavallaan hyväksyt naisen pettämisen ja törkeän käytöksen ja hän on tavallaan mielessään oikeutettu tekemään niin tilaisuuden tullessa toistekin. 'eihän siitä viimeksikään huutoa kummempaa tullut'
Hyvä pointti. Tällaisessa sotkussa molemmilla pitäisi olla paljon aiempaa enemmän itsekuria. Jos asioita selvitetään, pitäisi onnistua tekemään sekä itselleen että toiselle selväksi, ettei seurustelu tule jatkumaan ellei tilannetta saada molempia osapuolia tyydyttävälle tolalle. Ja sitten myös elämään sen mukaisesti.
Papparainen
Kitisijä
Viestit: 22
Liittynyt: 17.11.2005 11:44

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Papparainen »

Tiedän kyllä mikä ero on rakastamisella ja rakastumisella. Tuollainen holhoava asenne vituttaa. Tällä hetkellä joudun painimaan aivan yksin näitten asioitten kanssa. Oma näkemys on että toinen ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai katumusta siitä miten asiat on hoitanut. Puhuttiin hänen aikaisemmasta suhteesta missä molemmat oli pettänyt ja hän sanoi ettei se kauaa haitannut.
PerttiMakimaa

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Papparainen kirjoitti:Oma näkemys on että toinen ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai katumusta siitä miten asiat on hoitanut.
Kun sinusta ei taida olla lopettamaan tätä toivon kitymäisesti, että

Sen sian pitäisi jättää sinut.
Papparainen
Kitisijä
Viestit: 22
Liittynyt: 17.11.2005 11:44

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Papparainen »

PerttiMakimaa kirjoitti:
Papparainen kirjoitti:Oma näkemys on että toinen ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai katumusta siitä miten asiat on hoitanut.
Kun sinusta ei taida olla lopettamaan tätä toivon kitymäisesti, että

Sen sian pitäisi jättää sinut.
Niinhän sen pitäisi mennä. Olen kyllä miettynyt myös, että tuntee paljon syyllisyyttä asiasta ja sen takia vain tukahduttaa ne tunteet olemalla miettimättä koko asiaa?
Feiz

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja Feiz »

Papparainen kirjoitti:Olen kyllä miettynyt myös, että tuntee paljon syyllisyyttä asiasta ja sen takia vain tukahduttaa ne tunteet olemalla miettimättä koko asiaa?
Beeeep...vastaus oli väärin! Teillä oli paska parisuhde, mutta nyt teillä on paljon omaa aikaa ja yllätysseksiä.
mustakikkeli

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja mustakikkeli »

Älä suotta jätä jos on niin vaikea päästä eroon, mutta ota nyt ainakin toinen nainen rinnalle. Se luo sopivan kiintopisteen johon voit verrata nykyistä suhdettasi. Sain tämän ajatuksen kun luin ettei avovaimoasi paljoakaan häirinnyt edellisessä suhteessa että molemmat pettivät, joten uskon tämän kokeilusi saavan hänenkin automaattisen siunauksensa.
segma

Re: Miten suhtautua asiaan oikein?

Viesti Kirjoittaja segma »

Ohhoh. Tämän ketjun jälkeen olen kyllä aika absoluuttisen varma että suhteeseen ei tee mieli. Tuohan on perkeles kuin yrittäisi suoristaa pihanurmen ruohonkorsia myrskysäällä. Vasemmalla kädellä.
Vastaa Viestiin