Mies ja puhuminen

[Leila]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua? Koko yhdessäolon ajan on saanut nyhtää mielipiteitä ja ajatuksia suunnilleen hohtimilla äijästä ulos. Yleensä kun kysyn mielipidettä johonkin asiaan, vastaus on "en tiedä". Työasioistaan ja harrastuksistaan hän kyllä puhuu aika paljon. Mutta sitten kun pitäisi puhua vaikka siitä, että miten meidän suhde jatkuu, jos minä en voi saada enää lapsia, niin vastaus on vain "en tiedä". Minunko se pitää päättää, mikä miehelleni on parasta? Kyse ei ole edes siitä, etteikö miehellä niitä tunteita ja ajtuksia ole, mutta hän ei vaan halua tai osaa niistä puhua. Ja sitten minä olen kimpussa ahdistelemassa että puhu puhu puhu!

[killkill]

Tuo painostaminen ei auta. Kokemusta on - tosin niin että roolit just toisinpäin. Minulle opetettiin että toiset tarvitsevat aikaa ajatuksilleen ja niiden käsittelylle, ja puhuvat niistä sitten kun kokevat olevansa valmiita.

[Pehmis]

Kaikista asioista tuskin voi ollakaan aina mitään lukkoon lyötyä mielipidettä, erityisesti päätöksistä jotka menevät kauas tulevaisuuteen. Eivät ne siitä nyhtämällä kirkastu. Olisiko kyse myös osin siitä, että et osaa luoda sellaisia olosuhteita, joissa mies kokee että häntä todella kuunnellaan ja vielä avoimin mielin, eikä vain yritetä saada itselle mieluista vastausta ulos?

Joskus "en tiedä" on täysin rehellinen ja vilpitön vastaus.

[Riemumieli]

Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että ei tiedä, koska ei tiedä. Asia on harkinnassa ja jotain aatoksia päässä on, mutta ei halua niitä vielä kertoa, koska joko loukkaisivat toista tai sitten voivat vielä muuttua. Utelemalla ihminen sulkeutuu vain entisestään, mutta toki ymmärrettävää on toivoa epätietoisuuteen valoa. Ei muuten riipu sukupuolesta, vaikea tilanne saa niin miehen kuin naisenkin hokemaan vain "En tiedä." Voi tosin olla yleisempää miehillä, naiset tuntuvat (ainakin tuntuvat olettavan) tietävän useimmin mitä haluavat ja myös sen kertovat.

[Leila]

Olisiko kyse myös osin siitä, että et osaa luoda sellaisia olosuhteita, joissa mies kokee että häntä todella kuunnellaan ja vielä avoimin mielin, eikä vain yritetä saada itselle mieluista vastausta ulos?

Tästä varmasti on kyse. Itse puhun paljon ja kovalla äänellä ja minulla on olevinaan vankat mielipiteet joka asiasta. Kaipa siihen väliin on vaikea omia, ehkä vielä keskeräisiä ajatuksiaan sanoa. Toisaalta olen kyllä itsekin niin hädissäni isojen, perhettämme koskevien asioiden kanssa, että toivoisin saavani edes jotain tukea. Minua loukkaa se, että mieheni ei sano mitään, vaan kääntää minulle selkänsä ja kävelee pois.

[PerttiMakimaa]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua? Koko yhdessäolon ajan on saanut nyhtää mielipiteitä ja ajatuksia suunnilleen hohtimilla äijästä ulos.

Kyllä naisistakin tuollaisia löytyy.

Harrison-Stetson menetelmällä seulon seuraavat mahdolliset syyt tähän käytökseen:
- epävarmuus
- väsymys/uupumus/vitutus
- synnyinkodissa opittu puhumattomuuden malli

Kertokaapa nyt joku puhumaton (ei tarvitse puhua, kunhan kirjoitatte ) miksi Te ette puhu mistään. Perttiäkin kiinnostaa...

[Elukka]

Kertokaapa nyt joku puhumaton (ei tarvitse puhua, kunhan kirjoitatte ) miksi Te ette puhu mistään. Perttiäkin kiinnostaa...

Koska en halua altistaa mahdollisesti keskeneräisiä, potentiaalisesti toista loukkaavia tai muuten vaan epäkelpoja ajatelmiani kriittiselle tarkastelulle.

[Pehmis]

Tästä varmasti on kyse. Itse puhun paljon ja kovalla äänellä ja minulla on olevinaan vankat mielipiteet joka asiasta. Kaipa siihen väliin on vaikea omia, ehkä vielä keskeräisiä ajatuksiaan sanoa. Toisaalta olen kyllä itsekin niin hädissäni isojen, perhettämme koskevien asioiden kanssa, että toivoisin saavani edes jotain tukea. Minua loukkaa se, että mieheni ei sano mitään, vaan kääntää minulle selkänsä ja kävelee pois.

Jos sinulla on vankat mielipiteet, tarkoittaako se sitä että oikeasti haluat tietää mitä mieltä miehesi on vai vaiko tietää, että hän on samaa mieltä kanssasi? Jos miehellä on kokemus siitä, että sanoessaan varovaisemman tai vastakkaisen mielipiteen seurauksena on vain riita tai mökötys tai kriisi, niin silloin ei helposti sano mitä mieltä oikeasti on.

Jos haluaa keskustelua, pitää olla valmiutta kuunnella ja kuulla myös sellaisia vastauksia, joita ei ehkä halua kuulla. Siitä se oikea keskustelu vasta lähtee.

[hermine]

Jotenkin olisi vaan helpompaa, jos se toinen saisi ajatuksensa ulos vähän keskeneräisinäkin. Jos on itsekin epätietoisuudessa, niin jotenkin helpottaa että voi sitten miettiä yhdessä, että mitäs nyt. Siis varsinkin silloin kun kyse on parisuhteesta. Ettei käy niin, että mies on kymmenen vuotta tuppisuuna ja siinä vaiheessa kun asiat ovat menneet niin totaaliseen umpisolmuun, ettei niitä pysty enää mitenkään korjaamaan, lähtee lätkimään koska hänen mielestään häntä ei olla kuunneltu suhteessaan.

Mun kokemusteni mukaan ihmisen saa helpoiten puhumaan silloin kun sillä on vatsa täynnä ja aikaa lojua sylikkäin. Silloinkin pitää ensin jutella niitänäitä että saa semmoisen rennon ja hyväksyvän ilmapiirin. Ja yrittää ottaa asiat puheeksi ennakoivasti ennenkuin niille on aivan pakko tehdä jotain. Tosin nykyään mulla on onneksi sellainen mies, joka osaa ihan itse ottaa asioita puheeksi, ilman että mun täytyisi ottaa vastuu koko siitä puolesta suhteessa kaikenmaailman ajatuksenlukuyrityksin ja maanitteluin.

[urpiainen]

Jos sinulla on vankat mielipiteet, tarkoittaako se sitä että oikeasti haluat tietää mitä mieltä miehesi on vai vaiko tietää, että hän on samaa mieltä kanssasi? Jos miehellä on kokemus siitä, että sanoessaan varovaisemman tai vastakkaisen mielipiteen seurauksena on vain riita tai mökötys tai kriisi, niin silloin ei helposti sano mitä mieltä oikeasti on.
Jos haluaa keskustelua, pitää olla valmiutta kuunnella ja kuulla myös sellaisia vastauksia, joita ei ehkä halua kuulla. Siitä se oikea keskustelu vasta lähtee.

Komppailen tätä ja myös Hermineä. Tai siis komppailen sellaista luentaa näistä jutuista, joka vastaa omaa kokemustani. Olen varmaan joskus nuoruudessa ollut jonkun kumppanikandidaatin mielestä aika tuppisuu, koska minusta oli lähes mahdotonta suhtautua potentiaalista parisuhdetta koskeviin asioihin kysymyksinä, joihin kumpainenkin muodostaa itsenäisesti oman yksilöllisen kantansa, ja sitten toisen kantaan ollaan joko tyytyväisiä tai pettyneitä. Pikemminkin minusta olisi pitänyt yhdessä makustella asian eri puolia ja sitten muodostaa yhteinen kanta - joka voi toki olla, että ollaan asiasta eri mieltä. Mutta siis toisen suhtautuminen ja itse keskustelu on osa kannan muodostamisprosessia - jos vain kysytään omaa kantaani, niin se voi hyvinkin olla "en tiedä". Epämääräiset tuntemukseni kun muodostuvat selkeäksi kannaksi vasta yhdessä mietittäessä. Tosin tästä seuraa puhumattomuus vain, jos toinen on kykenemätön kestämään epävarmuutta ja yhteistä pohdintaa ja vaatii yksipuolisia ehdottomia kannanottoja. Muutenhan minä puhua pälätän kaikenlaisista asioista kyllästymiseen asti vatvoen niiden eri puolia.

[EveryWoman]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua?

Se on taito, joka syntyy vain opettelemalla. Suomen miehet ovat vielä sukupolvi-pari sitten joutuneet adaptoitumaan ympäristöön, jossa ahdistavien asioiden ajatteleminen (ja etenkin niistä puhuminen) olisi ollut turmioksi: sotaan. Sodan traumatisoimista miehistä ne, jotka palasivat kotiin, palasivat hiljaisina ja kovettuneina - ja painuivat lähes saman tien Suomen jälleenrakennustyöhön, joka on tavallaan jatkunut näihin päiviin saakka. Mies välitti perheestään tekemällä työtä, varmistamalla että perheellä oli rahaa tarvittaviin menoihin ja että sodan runtelema maa elpyi mahdollisimman nopeasti taloudelliseen nousuun.

Tietenkään tällaisessa tilanteessa miehillä ei ole ollut tilaisuutta opettaa poikiaan tunneilmaisuun, kun heille itselleen selviytymisen elinehto tiukoissa tilanteissa oli suun sulkeminen ja konemaisiin toimintamalleihin tukeutuminen. Nykyajan tiukat tilanteet vaativat erilaista lähestymistapoja kuin sodanaikaiset. Yhä useammin suomalaisen elämän vaikeimmat hetket liittyvät ihmissuhteisiin, joiden sujumisen kannalta olennaista on keskinäinen vuorovaikutuksen määrä ja laatu, eikä mitään yksioikoisia käytännön toimintaan liittyviä ratkaisumalleja ole olemassakaan.

Tuskin sinunkaan miehesi kohdalla kyse on siitä, ettei hän haluaisi puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Hän ei vain vielä osaa sitä yhtä hyvin kuin sinä. Tilanne on sama kuin yrittäisit opettaa toista vaikkapa uimaan tai ajamaan polkupyörällä. Yritä siis olla luomatta paineita kiivastumalla, jos toinen ei käskystä sekunnin murto-osassa muutu Runebergiksi. Tässä(kin) asiassa on parasta edetä vähitellen ja pienin askelin. Itse asiassa miehesi on avoimempi kuin moni muu, jos hän sentään saa vastatuksi kysymykseen: En tiedä. On olemassa paljonkin miehiä, joille on liian suuri kynnys edes myöntää, ettei osaa vastata johonkin kysymykseen, ja jotka siksi jättävät tuonkin sanomatta (purkaen lopulta ahdistuksensa ja tietämättömyytensä jotain muuta - eikä aina niin rakentavaakaan - tietä ulos). Yritä oppia hyväksymään se, että toinen ei aina osaa vastata, ja muuttamaan omaa kysymystäsi helpommin vastattavaksi. Pura suuri ja monimutkainen asiakokonaisuus pienempiin osiin.

Mutta sitten kun pitäisi puhua vaikka siitä, että miten meidän suhde jatkuu, jos minä en voi saada enää lapsia, niin vastaus on vain "en tiedä".

Tämän voisi purkaa vaikka seuraavasti:
1. Haluaisitko hankkia lapsia juuri nyt?
- oletetaan, että mies vastaa ei
2. Tuntuuko sinusta tällä hetkellä siltä, että vielä joskus haluat lapsia?
- mies vastaa ettei tiedä
3. Jos saisit ehdottoman varmasti juuri nyt tietää, että et koskaan saa lapsia, miltä se tuntuisi / mitä ajatuksia siitä heräisi?
- mies sanoo esim.: Oishan se varmaan vähän kurjaa
johtopäätös: Mies haluaisi säilyttää mahdollisuuden saada lapsia, vaikka ei haluakaan niitä juuri nyt.
4. Tuntuisiko tieto elinikäisestä lapsettomuudesta kurjemmalta kuin meidän parisuhteemme lopettaminen?

Tuo viimeinen kysymys on tietysti vaikea vastattava, etenkin jos lasten saaminen tuntuu miehestä tärkeältä. Ei kannata odottaa, että näin hankaliin kysymyksiin saisi välittömiä vastauksia (vaikka sinulla itselläsi sattuisikin olemaan juuri tähän asiaan selvä mielipide). Jos hyvin käy, ajaudutte pitkiin keskusteluihin esimerkiksi seuraavista aiheista: Miksi hän haluaa lapsia? Haluaako hän nimenomaan biologisia lapsia ja jos, niin miksi? Jos hän seurustelisi toisenlaisen ihmisen kanssa, lisäisikö vai vähentäisikö se hänen haluaan saada lapsia? Ja niin edelleen. Kun näitä aiheita on tarpeeksi huolellisesti ja rauhallisesti käyty läpi, lopullinen vastaus alkaa hahmottua.

On myös tärkeää osata oikeasti kuunnella toista. Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta harmillisen monesti nainen suhtautuu miehen kömpelöhköihin käsitteellistämisyrityksiin ylimielisesti ja ilkkuen. Tämä ei tietenkään kannusta miestä avaamaan suutaan seuraavalla kerralla. Toinen tapa saada mies hiljaiseksi on hänen mielipiteidensä ja ajatustensa avoin paheksunta. Toisen kuunteleminen tarkoittaa sitä, että asettaa hetkeksi omat asenteensa syrjään ja yrittää ymmärtäen asettua toisen asemaan. Oman mielipiteensä voi ilmaista sitten, kun toisen näkökulma kaikkine puolineen on tullut avattua - ja silloinkin mieluiten tyynesti ja rakentavasti. (Aha, huomaan että muutkin toivat jo tämän näkökulman esiin - hyvä niin.)

Edit: Kirjoitin ruuneperin väärin! Pyhäinhäväistys!

[Melnais]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua?

Edellä esitetyt painostus- ja olosuhdeargumentit ovat mitä mainioimpia. Mutta osa miehistä ei vaan silti puhu. Ehkä ei myöskään ajattele? En tarkoita nyt pahalla, onhan olemassa ihmisiä jotka menevät päivän kerrallaan, ilman suurempia suunnitelmia eivätkä pysty ajattelemaan mihin suuntaan tilanne voisi kehittyä. Vähentää kummasti huolia itseltä ja lisää niitä läheisille jotka koittavat suunnitella ja ennakoida.

Muissa mykkyystapauksissa olen päätynyt hyviin tuloksiin kertomalla että toisen hiljaisuus saa minut tuntemaan oloni epävarmaksi ja että arvostaisin jonkinlaista kannanottoa. Yleensä tämän jälkeen ilmoille pulpahtaa jonkinlainen ajatuksenraakile.

[Pehmis]

Edellä esitetyt painostus- ja olosuhdeargumentit ovat mitä mainioimpia. Mutta osa miehistä ei vaan silti puhu. Ehkä ei myöskään ajattele? En tarkoita nyt pahalla, onhan olemassa ihmisiä jotka menevät päivän kerrallaan, ilman suurempia suunnitelmia eivätkä pysty ajattelemaan mihin suuntaan tilanne voisi kehittyä. Vähentää kummasti huolia itseltä ja lisää niitä läheisille jotka koittavat suunnitella ja ennakoida.

No tuota juuri tarkoitin, että joskus "en tiedä" on täysin rehellinen ja vilpitön vastaus. Ei joihinkin perustava laatua oleviin asioihin ole mitään valmista vastausta, jos sitä ei ole miettinyt. Ainakin itsellä kaikki suuret ratkaisut ovat suuntaviivoja, usein keskenään vaihtoehtoisia ja riippuvaisia monen eri ehdon täyttymisestä. Esim. jos minulta joku kysyy, haluanko lapsia, vastaan aina "ehkä." Ja se on täysin rehellinen vastaus ja vilpitön mielipide.

[mustakikkeli]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua?

- kurkkusyöpä
- suu täynnä ruokaa
- pitkän ryyppyputken aiheuttama äänenmenetys
- pahanlaatuinen ärrävika
- änkytystaipumus
- jalka suussa

Siinä kai ne yleisimmät syyt.

[martza]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua? Koko yhdessäolon ajan on saanut nyhtää mielipiteitä ja ajatuksia suunnilleen hohtimilla äijästä ulos. Yleensä kun kysyn mielipidettä johonkin asiaan, vastaus on "en tiedä". Työasioistaan ja harrastuksistaan hän kyllä puhuu aika paljon

Ei saa yleistää. Jos sun ukkos ei osaa puhua tai ilmaista itseään, se ei pidä paikkaansa kaikkien miesten kohdalla.
Tästä konkreettinen hyvä esimerkki musta. Eilen juuri mua kehuttiin ystävättäreni toimesta juuri siitä, että osaan puhua ja ilmaista tunteitani niin hyvin ja sen taki mua on niin helppo rakastaa. Ei tarvitse arvuutella ajatuksiani jne. Teki ihan mukavaa omanarvontunnolle. Sorry vaan pieni itsekehu, mutta näin meillä.

[EveryWoman]

Esim. jos minulta joku kysyy, haluanko lapsia, vastaan aina "ehkä." Ja se on täysin rehellinen vastaus ja vilpitön mielipide.

Rehellinen varmasti, mutta avoimuudessa olisi vielä parantamisen varaa. Monta sanaa kertoo enemmän kuin yksi.

[PerttiMakimaa]

Koska en halua altistaa mahdollisesti keskeneräisiä, potentiaalisesti toista loukkaavia tai muuten vaan epäkelpoja ajatelmiani kriittiselle tarkastelulle.

Kirjoitat ne kityyn sen sijaan, kuten muutkin?

[EveryWoman]

Minkä takia miehen on niin vaikea puhua? Koko yhdessäolon ajan on saanut nyhtää mielipiteitä ja ajatuksia suunnilleen hohtimilla äijästä ulos. Yleensä kun kysyn mielipidettä johonkin asiaan, vastaus on "en tiedä". Työasioistaan ja harrastuksistaan hän kyllä puhuu aika paljon

Ei saa yleistää.

Leilan teksti ei mielestäni ollut erityisen yleistävä, omani sen sijaan oli. Olisi kai pitänyt lisätä disclaimeri loppuun, mutta pidin sitä tarpeettomana kun kyseessä ei kuitenkaan ollut valitusvirsi vaan ratkaisukeskeinen hahmotelma (eli lukijan lienee helppo se skipata omalla kohdallaan, jos ei puhumattomuusongelmia ole kohdannut).

[Elukka]

Koska en halua altistaa mahdollisesti keskeneräisiä, potentiaalisesti toista loukkaavia tai muuten vaan epäkelpoja ajatelmiani kriittiselle tarkastelulle.

Kirjoitat ne kityyn sen sijaan, kuten muutkin?

Busted.

[bedlam]

En tarkoita nyt pahalla, onhan olemassa ihmisiä jotka menevät päivän kerrallaan, ilman suurempia suunnitelmia eivätkä pysty ajattelemaan mihin suuntaan tilanne voisi kehittyä.

Onko naissukupuolen edustajissa muuten olemassa yhtään tällaista 'päivä kerrallaan'-tyyppiä? Kun itse olen törmännyt lähinnä vain sellaisiin, joilla on tulevaisuus, perhe ja omakotitalo mietittynä jo valmiiksi ennen suhdetta. Itse kun kärjistettynä en edes tajua ajatella mitä ruokaa laittaisin, ennenkuin on jo niin nälkä ettei ehdi kokata. Minua kun ei edes kiinnosta ajatella, miltä elämäni näyttää 10 vuoden päästä. Ja siksipä olenkin suhteissani ollut juuri se rasittava 'en tiedä'-tyyppi.

[EveryWoman]

Itse kun kärjistettynä en edes tajua ajatella mitä ruokaa laittaisin, ennenkuin on jo niin nälkä ettei ehdi kokata.

Tunnistin itseni, eikä tarvitse edes kärjistää.

[bedlam]

Itse kun kärjistettynä en edes tajua ajatella mitä ruokaa laittaisin, ennenkuin on jo niin nälkä ettei ehdi kokata.

Tunnistin itseni, eikä tarvitse edes kärjistää.

Koen suurta helpotusta

[Lolita]

Se on se lastensaanti miehellekin niin iso juttu, että mahdollisuutta jäädä ilman lapsia ei haluta edes ajatella tuossa tilanteessa. Siten ei mies myöskään osaa sanoa, mitä suhteelle tapahtuisi, jos lapsia ei tule. Ei osannut omanikaan. Lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että naisen on oltava kykenevä saamaan lapsia, jotta mies voi päättää halutako lapsia vai ei.

[hermine]

Mua ainakin ärsyttää noi "en tiedä" -vastaukset vain, jos ne on sellainen "asiasta ei enää keskustella" -töksähdys. Jos noita "en halua puhua tästä asiasta enempää" -aiheita alkaa olla suhteessa liikaa, niin kyllä se saa miettimään, miksi ylipäänsä ollaan yhdessä. Mulle ainakin nimenomaan tuo urpiaisen mainitsema asioiden vatvominen tuo voimakkaan tunteen että tätä ihmistä rakastan ja hänen kanssaan haluan olla, kun pääsee kosketuksiin toisen sisimmän ja toiveiden kanssa. Monesti kun arkisin saattaa mennä kummankin työ- ja opiskelukiireiden vuoksi päiviä niin että vuorovaikutus rajoittuu "tuonko jotain kaupasta"-alueelle tai täysin fyysiselle tasolle, niin sitten kun ehtii kunnolla puhumaan, sitä oikein yllättyy aina positiivisesti kuinka kiinnostavan ihmisen kanssa seurusteleekaan ja tavallaan pienesti ihastuu uudelleen. Ja tuota kiinnostavuutta kyllä löytyy jokaisesta ihmisestä ketä vaan rakastaa ja jolla päässä jotain liikkuu, ei se ole kiinni siitä miten hienoon muotoon osaa ajatuksensa runoilla, kunhan on valmis jotain suustaan töksäyttämään ja yhdessä kehittelemään sitä ajatusta eteenpäin.

Että ihmiset, puhukaa ja kuunnelkaa...

edit: ja sellainen lisäys, että mulla ainakin on hyvin vähän valmiita suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. No lapsia joskus haluaisin, mutta muuten kaikki on ihan auki. Mun mielestä on silti kiva ihan ajatusleikkeinä, jotka eivät sido mihinkään, suunnitella että mitä kymmenen vuoden kuluttua. Tai ylipäänsä kaikki "mitä jos olisikin niin"-jutut on hauskoja, vaikkei niissä olisikaan mitään järkeä (ja mun poikaystävällä menee kohta hermot mun "typeriin kysymyksiini", joten pakko vähän rajoittaa). Siinäkin oppii tuntemaan toista ja tämän ajatusmaailmaa ja mielikuvittelu nyt rakentaa sellaista yhteistä maailmaa parille, joka tekee toisesta entistä enemmän ainutlaatuisen. Vähän sama, kun kavereitten kanssa on kiva suunnitella pitkälti etukäteen jotain pikkujouluja tai festarireissua vaikkei mikään oikein olisi vielä varmaa ja kaikki voisi oikeasti mennäkin ihan eri lailla ilman että se mitenkään tarkoittaisi pilalle menoa. Siitä kokemuksesta vaan saa enemmän, kun sen elää kollektiivisesti etukäteen useita kertoja noissa suunnitelmissa ja toiveissa.

[Leila]

Luin tässä vastauksianne ja ajattelin asiaa vähän pitemmälle. Minusta tuntuu, että rakennan puhumalla yhteyttä mieheni ja itseni välille. Miehen puhumattomuus tuntuu minusta ehkä sen takia vaikealle, että koen hänen hiljaisuudellaan jättävän minut itsensä ja ajatuksiensa ulkopuolelle. Ja sen kerran kun minä sitten olen hiljaa ja ajatuksissani, niin mies kuvittelee minun pitävän mykkäkoulua tai olevan kipeä. Ei härreguud, miehiä on vaikea miellyttää. Olen myös tottunut järjestämään asioita ja minulle on tärkeää, että tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. Senkään takia en voi sietää "en tiedä" -vastausta. Minulla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen, että leijuisin elämässäni ilman mitään päämääriä. Joo, tiedän kyllä olevani hirveä ämmä, ja olen itsekin kyllästynyt siihen rooliin.