Tahdotko naimisiin?

[ninnithequeen]

Itse koen avioliiton tavallaan lopullisena sitoutumisena osaksi juuri omistus- ym. muiden suhteiden yhtenemisen takia. En halua myöskään lapsia kuin avioliitossa.

En minäkään aikoinaan lapsia halunnut, muuta kuin avioliitossa, mutta elämä vie.

Lisäksi taidan olla sen verran romanttinen höppänä, että koen avioliiton kahden ihmisen rakkauden lopullisena voittona, johtaahan se rintaperillisiin (jos Luoja suo) ym. hauskoihin juttuihin. Tosin pulla voi jo olla uunissa ennen papin aamenta, toivottavasti ei vain ehdi ulos ennen kyseistä toimitusta.

Ihanasti kirjoitettu

[Kid]

En tahdo naimisiin. Mä en usko avioliittoon. Mä voin sitoutua toiseen kyllä loppuelämäksi ilman papin aamenta/maistraatissa käyntiä.

[mustakikkeli]

Jos epäilee avioliiton onnistumista kohdallaan, epäilee silloin mielestäni samalla yleensäkin (hengailusuhdetta tiiviimmän) parisuhteen elinkelpoisuutta pitkällä tähtäimellä. Samantien voisi sanoa ettei usko tulevansa kenenkään kanssa toimeen niin hyvin että haluaisi elää ja asua tämän kanssa parisuhteessa pidempiä ajanjaksoja saman katon alla.

En tahdo naimisiin. Mä en usko avioliittoon.

No otetaan tuo vaikka esimerkiksi (sori Kid). Mitä tuo "en usko avioliittoon" tarkoittaa käytännössä? Että jos menee naimisiin, tulee myös eroamaan? Mutta jos ollaankin "vain" avoliitossa, ei erota? Vai onko siinä jotain muita merkityksiä takana?

Omalta osaltani kumpikaan (yhteenmuutto saati naimisiinmeno) ovat kaikkea muuta kuin ajankohtaisia. Katsotaan parinkymmenen vuoden kuluttua tilanne uudestaan.

[par-sky]

kyllä mää haluan naimisiin. nyt kun ihmiset vaan lakkais huohottamasta mun niskaan, että onko tuo laitettu ja onko tilattu ja miksi ei ole ja miten niin et halua?

[Kid]

En tahdo naimisiin. Mä en usko avioliittoon.

No otetaan tuo vaikka esimerkiksi (sori Kid). Mitä tuo "en usko avioliittoon" tarkoittaa käytännössä? Että jos menee naimisiin, tulee myös eroamaan? Mutta jos ollaankin "vain" avoliitossa, ei erota? Vai onko siinä jotain muita merkityksiä takana?

Ei mitään.

Mulle se tarkottaa sitä, että avioliitto ei muuta asioita mihinkään suuntaan. Sitä rakastetaan ja eletään loppuelämä yhdessä ilman sitä papin aamentakin.
Eroamisella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, oli sitä naimisissa tai ei.

[Geetzu]

Mulle se tarkottaa sitä, että avioliitto ei muuta asioita mihinkään suuntaan. Sitä rakastetaan ja eletään loppuelämä yhdessä ilman sitä papin aamentakin.

Aikalailla samat ajatukset mitä mulla oli ja on. Vastaisitko kosintaan kuitenkin myöntävästi? Jos se on itsellesi ihan sama mutta toiselle ei, niin toisen vuoksi varmaan sanoisit 'tahdon'? Koska ajatuksissa elämä ei mihinkään siitä muuttuisi, niin miksipä ei rakastamansa ihmisen toiveiden vuoksi naikkariin astuisi. Ihan aiheen vierestä välistä mutta vähän sivuten tämä.

[Kid]

Aikalailla samat ajatukset mitä mulla oli ja on. Vastaisitko kosintaan kuitenkin myöntävästi? Jos se on itsellesi ihan sama mutta toiselle ei, niin toisen vuoksi varmaan sanoisit 'tahdon'? Koska ajatuksissa elämä ei mihinkään siitä muuttuisi, niin miksipä ei rakastamansa ihmisen toiveiden vuoksi naikkariin astuisi. Ihan aiheen vierestä välistä mutta vähän sivuten tämä.

Olen mä miettinyt tota samaa itsekkin. Mutta mä taidan tietyissä asioissa olla aika itsepäinen ja tämä on yksi niistä. Mä vaan en näe siinä järkeä, että menen naimisiin vain siksi, että toinen sitä tahtoisi. Ja sen olen kyllä miehelleni myös sanonut.. Se vitsailee monesti et "kyllä mä sut vielä vaimokseni saan" ja välistä tulee jopa epämukava olo kun pelottaa ettei se oikeesti tajua, että mä en halua.

[Geetzu]

--

No mäpä luulen, että se ei sitten ole pelkkää jääräpäisyyttä vaan jonkinlaista negatiivista hehkua, mitä saat avioliitosta. Tai pelkoa, jotain. Eikä se itseasiassa olekaan niin yhdentekevä asia, käsite, whateva. *?*

"Näin on hyvä olla, miksi kokeilisin uutta? Miksi vaihtaa hyvää tuntemattomaan?", vastasi juuri siskoni miehensä kosintaan melkein 10 vuoden seurustelun jälkeen.

[saika]

Jos epäilee avioliiton onnistumista kohdallaan, epäilee silloin mielestäni samalla yleensäkin (hengailusuhdetta tiiviimmän) parisuhteen elinkelpoisuutta pitkällä tähtäimellä. Samantien voisi sanoa ettei usko tulevansa kenenkään kanssa toimeen niin hyvin että haluaisi elää ja asua tämän kanssa parisuhteessa pidempiä ajanjaksoja saman katon alla.

Quite true. Omalla kohdalla kyseinen kyynisyys johtunee siitä, että kerran olen jo luvannut ja juttua kesti alle 7 vuotta. Aika lyhyt loppuelämäksi.

Mut voihan olla että sitä alkaa uskomaan itseensä vielä. Katsotaan (muutaman) kymmenen vuoden päästä tilanne uudelleen.

[Kid]

--

No mäpä luulen, että se ei sitten ole pelkkää jääräpäisyyttä vaan jonkinlaista negatiivista hehkua, mitä saat avioliitosta. Tai pelkoa, jotain. Eikä se itseasiassa olekaan niin yhdentekevä asia, käsite, whateva. *?*

Pelkoa? Voi hyvinkin olla.
Mutta mä tunnen monia pariskuntia ketkä on onnellisesti ollut yhdessä avoliitossa jo parikymmentä vuotta. Tunnen myös niitä ketkä on ollut naimisissa onnellisesti saman verran. Miksi mulla ei muka olisi oikeutta tehdä niinkuin itsestäni tuntuu oikealta. Mä voin lupautua toiselle koko loppuelämäkseni, voin jopa rengastaa itseni todisteeksi muille. Mä vaan en tarvitse siihen pappia tai virkamiestä "tekemään" siitä "aidon".

[mustakikkeli]

Mutta mä tunnen monia pariskuntia ketkä on onnellisesti ollut yhdessä avoliitossa jo parikymmentä vuotta. Tunnen myös niitä ketkä on ollut naimisissa onnellisesti saman verran. Miksi mulla ei muka olisi oikeutta tehdä niinkuin itsestäni tuntuu oikealta. Mä voin lupautua toiselle koko loppuelämäkseni, voin jopa rengastaa itseni todisteeksi muille. Mä vaan en tarvitse siihen pappia tai virkamiestä "tekemään" siitä "aidon".

Sinänsä ihan totta, mutta entä Riemumielen esittämät näkökohdat perinnönjaon, kuka merkitään lähiomaiseksi sairaustapauksissa yms. osalta? Jo pelkästään tuollaisissa käytännön asioissa vaakakuppi voisi helposti kääntyä avioliiton, ennemmin kuin avoliiton, kannalle, jos kuitenkin ollaan niin tosissaan yhdessä eikä ole tummia pilviä tai ajatuksia näköpiirissä. Edes pappia ei ole pakko kai tavata jos siitä kiikastaa, onhan kai noita siviilivihkimisiäkin.

Ainoa todellinen miinuspuoli mitä itse näen naimisiinmenolle tuollaisessa tilanteessa on mahdollinen ympäristön paheksunta erotilanteessa. Voi selittää sukulaisille ja kavereille että emmehän me olleet edes naimisissa, joten ero on ok? Naimisiinmeno on ikäänkuin myöntämistä muillekin että ihan tosissaan tässä eletään yhdessä, joten erollekin on sitten korkeampi kynnys ympäristön paineiden takia. Ehkä ainakin joillakin näin.

[Feiz]

Ainoa todellinen miinuspuoli mitä itse näen naimisiinmenolle tuollaisessa tilanteessa on mahdollinen ympäristön paheksunta erotilanteessa. Voi selittää sukulaisille ja kavereille että emmehän me olleet edes naimisissa, joten ero on ok?

Tätä näkökulmaa en ole IKINÄ ymmärtänyt. Mikä ympäristön paheksunta?
Onko teillä niin keskiaikaiset kaverit ja perheet, että pitää tällaisia miettiä.
Olen ilmeisesti niin onnellisessa asemassa ettei omat vanhemmat tai kaverit millään tavalla paheksu mitään minun ratkaisuja juuri siitä syystä, että ne ovat MINUN ratkaisuja.

Nykyään porukkaa eroaa kaikenlisäksi kuin pipoa niin eiköhän nuo vanhat paheksunnat ole jo aikansa elänyttä.

Mitä tulee avioliittoon ettei ihan OT mene, niin juuri noista riemumielen mainitsemista lakipohjaisista syistä olen valmis menemään naimisiin vaikka tuskin se itse suhdetta mitenkään muuttaa. Kunhan nyt ensin löydän sellaisen tytön jonka kanssa tykkään hillua ja joka ilta saa PI....siis rakkauta.

[Kid]

Sinänsä ihan totta, mutta entä Riemumielen esittämät näkökohdat perinnönjaon, kuka merkitään lähiomaiseksi sairaustapauksissa yms. osalta? Jo pelkästään tuollaisissa käytännön asioissa vaakakuppi voisi helposti kääntyä avioliiton, ennemmin kuin avoliiton, kannalle, jos kuitenkin ollaan niin tosissaan yhdessä eikä ole tummia pilviä tai ajatuksia näköpiirissä.

No mä olen ajatellut myös noita asioita ja ottanut vähän jopa selvää. Tietäähän se paperitöitä ym. mutta kyllä niihinkin keinot keksitään. Se että avioliiton kautta ne asiat selviää helpommin ei paina mun vaakakupissa mitään.
Kuten jo aikasemmin mainitsin niin avioliitto (oli se sitten papin edessä tai siviilivihkiminen) ei nyt vaan ole osa mun elämää. En mä silti ajattele pahaa niistä ihmisistä ketkä naimisiin tahtoo. Jokainen taplaa tyylillään.
Ja sama se mulle mitä joku ajattelee mun syistäni olla menemättä naimisiin. Mun elämää tää kuitenkin on. Ja vaikka mies näistä asioista vitsaileekin, niin ihan tosissamme ollaan loppuelämä viettämässä yhdessä vaikkei se "tahtoaan saakkan läpi" naimiisiinmenon suhteen

[Pehmis]

Lähes jokainen joka sanoo ettei halua lapsia tai mennä naimisiin muuttaa mieltänsä jossain vaiheessa. Joskus tosin vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

[ninnithequeen]

Lähes jokainen joka sanoo ettei halua lapsia tai mennä naimisiin muuttaa mieltänsä jossain vaiheessa.

Tää on niin totta!

Kyllä mä muistan ajan jolloin olin päättänyt että lapsia en tee, enkä naimiseen mee.
Vaan kuinkas kävikään? Lapsi on, ja naimisiin kova hinku

[mustakikkeli]

Tätä näkökulmaa en ole IKINÄ ymmärtänyt. Mikä ympäristön paheksunta? Onko teillä niin keskiaikaiset kaverit ja perheet, että pitää tällaisia miettiä.

Selvennyksenä omalta kohdaltani, ettei minullekaan ympäristön paineilla ole mahdolliselle pariutumiselleni mitään merkitystä. Kunhan yritin ääneen miettiä mahdollisia syitä miksi monet näkevät niin suuren eron avoliiton ja avioliiton välillä.

[mustakikkeli]

Kuten jo aikasemmin mainitsin niin avioliitto (oli se sitten papin edessä tai siviilivihkiminen) ei nyt vaan ole osa mun elämää ...
Ja sama se mulle mitä joku ajattelee mun syistäni olla menemättä naimisiin.

Joo tulihan tuo toki selväksi ettei se jostain syystä ole ns. "sun juttusi", mutta se varsinainen syy ei varsinaisesti selvinnyt mikä siinä haraa vastaan, mutta eihän se mulle kuulukaan. Tämä ei ole se kuuluisa espanjalainen inkvisitio, kunhan yritän mielessäni tajuta erilaisten ihmisten mietteitä ja motiiveja, ehkä se avaisi itsellänikin uusia ajatuksia asian suhteen. En esim. ymmärrä mitä tekemistä pelolla on asian kanssa. Pelkoa mitä kohtaan? (geetzu kun sellaisenkin mainitsi)

[WanhaPervo]

Joo, mutta häät a.k.a. sukulaisten hössötys ja rahanmeno ei hotsita. Äiti kyllä lupasti repiä multa silmät päästä, jos joskus toteutan "salaa naimisiin, reissuun ja tiedotus sukulaisille mauttoman turistikortin muodossa" -idean...

Maistraatissa aikoinaan menimme naimiseen. Paikalla olivat molempien vanhemmat. Samalla porukalla sen jälkeen syömään. Siitä lähdimme hotelliin ja sitä kautta häämatkalle. Suosittelen.

[prosessi]

Sinänsä ihan totta, mutta entä Riemumielen esittämät näkökohdat perinnönjaon, kuka merkitään lähiomaiseksi sairaustapauksissa yms. osalta?

No mä olen ajatellut myös noita asioita ja ottanut vähän jopa selvää. Tietäähän se paperitöitä ym. mutta kyllä niihinkin keinot keksitään. Se että avioliiton kautta ne asiat selviää helpommin ei paina mun vaakakupissa mitään.

Vaan seuraukset voivat olla todella ikävät, kuten meille läheisen pariskunnan kohdalla, missä 30 vuoden avoliitto ei oikeuttanut edes vaatimaan ruumiinavausta, kun mies kuoli sairaalan töppäillessä. Joutui vaimo jopa tappelemaan oikeudesta tavata kuolevaa miestään.

[ninnithequeen]

Joo, mutta häät a.k.a. sukulaisten hössötys ja rahanmeno ei hotsita. Äiti kyllä lupasti repiä multa silmät päästä, jos joskus toteutan "salaa naimisiin, reissuun ja tiedotus sukulaisille mauttoman turistikortin muodossa" -idean...

Maistraatissa aikoinaan menimme naimiseen. Paikalla olivat molempien vanhemmat. Samalla porukalla sen jälkeen syömään. Siitä lähdimme hotelliin ja sitä kautta häämatkalle. Suosittelen.

Miun appi ja anoppi menivät myös aikoinaan ruokatunnilla maistraatissa naimisiin. Appi oli vielä sormuksenosto-reissulla sanonut että "valitse äkkiä, mulla on paskahätä". Romanttista.
Tämä tapahtui siis yli 40 vuotta sitten.

[mustakikkeli]

Vaan seuraukset voivat olla todella ikävät, kuten meille läheisen pariskunnan kohdalla, missä 30 vuoden avoliitto ei oikeuttanut edes vaatimaan ruumiinavausta, kun mies kuoli sairaalan töppäillessä. Joutui vaimo jopa tappelemaan oikeudesta tavata kuolevaa miestään.

Eihän se ollut sen vaimo kun ne eivät olleet edes naimisissa. Kuulostaa pitkäaikaiselta fuckbuddy-suhteelta.

[Kid]

Prosessi: Tosi vittumainen juttu tommonen kyllä. Kurjaa.
mustakikkeli: Mä ymmärsin se niin että se on pelkoa muutosta kohtaan.

Mutta mä olen silti sitä mieltä että asiat jotka "tulee avioliiton myötä" voidaan selvittää muullakin tavalla. Testamentit, lähin omainen ym.
Mä en valitettavasti osaa perustella kovin hyvin mielipiteitäni näin kirjottamalla. Mä olen suustani paljon parempi.
Mä en mene naimisiin vain siksi että toinen sitä haluaisi. Se tuntuu jotenkin pakottamiselta. Mä en muuta kompromissia asialle ole keksinyt kuin että pidetään bileet, vannotaan vaikka valat ja vaihdetaan sormukset. Ilman virkamiestä/pappia.

[hermine]

En oikein tiedä. Jotenkin mennyt usko ja mieli tuosta avioliitto-asiasta. Avioliittovalojen kanssa niin paljon eri mieltä, etten sellaista voi luvata.

Miten helvetissä sitä voi kukaan luvata loppuelämästään? Minä ainakin voisin luvata vain "toistaiseksi". Yhtä vähän voisin luvata asuvani lopun elämää samassa asunnossa vaikka tämä ihana onkin, tai olla leikkaamatta hiuksiani lyhyeksi, vaikka olenkin usemman vuoden ollut pitkien hiusten linjalla. En minä voi tietää mitä tapahtuu 10, 20, 35 vuoden päästä, en sen suhteen olenko naimisissa tai sen suhteen mikä minun postinumero on.

Mites se "myötä- ja vastoinkäymisissä" sitten? Pitääkö oikeasti pysytellä parisuhteessa vaikka menisi kuinka perseelleen? Vaikka niitä myötäkäymisiä ei olisi näkynyt viimeiseen vuoteen? Viiteen vuoteen? Ei minustakaan. Miksi sitten sellaista pitäisi luvata?

"Jumalan kasvojen edessä" minä en ainakaan halua tahtoa yhtään mitään. Yhtä henkeäsalpaava ajatus kuin lupautua joulupukin ja tonttujen, tai metsänpeikkojen edessä niinkin vakavaan tilanteeseen, kuin olla aviopuolisoita.

Mutta toisaalta... En näe avioliittoa täysin mahdottomana ajatuksena,kunhan molemmat osapuolet on samaa mieltä avioliiton merkityksestä ja siitä mitä on luvattu, ja kenelle.

Mulla on vähän sama. Voisin kyllä semmoiset valat vannoa, joissa lueteltaisiin nämä kaikki jutut mihin oikeasti avioliitto juridisesti vaikuttaa (kuten että olen valmis jakamaan omaisuutemme erossa/kuoltua näin ja näin ja saamaan toisen kanssa lain silmissä yhteisiä lapsia). Mutta ei rakkaus ole semmoisia asioita, mitä voin vannoa, tai edes se, että pitäisin toisesta ikuisesti niin paljon, että pystyy jakamaan elämänsä tämän kanssa, tekisi tämä mitä tahansa. Epäilyttää muutenkin juridiikan ja romantiikan sotkeminen toisiinsa.

En sitten tiedä, millainen kaava on siviilivihkimisessä.

Mun mielestä on kyllä aika perseestä, että avoliitossa pari katsotaan elatusvelvolliseksi toisiinsa mikä voi käytännössä aiheuttaa aika helvetinmoista sotkua, mutta toiseen suuntaan siitä ei mitään hyötyä ole.

En nyt kuitenkaan yhtään ihmettelisi, vaikka menisinkin naimisiin joskus lähivuosina. Vielä puoli vuotta sitten vannoin, etten ikinä muuta yhteen kenenkään kanssa ja nyt ollaan laittamassa yhteistä hakemusta asuntojonoon.

[silsakenraali™]

Miellän tämän lupauksen rakastaa toista ikuisesti ja kaikkein huonoimpinakin hetkinä symbolisena tahtotilan ilmaisuna. En siis kirjaimellisesti otettavana. Jos siis omasta mielestään oikein kovasti toista rakastaa ja uskoo tahtovansa rakastaa myös tulevaisuudessa pitkään, niin tämä sinänsä järjetön lupaus toimii samalla muistutuksena avioliiton pyhästä, vakavastakin asemasta. Älkööt siis kevyin perustein tähän liittoon ryhtykö tjsp.

[Geetzu]

mustakikkeli: Mä ymmärsin se niin että se on pelkoa muutosta kohtaan.

Juu muutosta kai tossa meinasin. Ja en missään nimessä henkkoht oo sun päätöksiäs tai mielipiteitäs tönimässä, kunhan kiinnostaa naisten naima-ajatukset. Itse kun en oikeesti koskaan haaveillu avioliitosta, en koskaan koskaan koskaan ja ihmettelin aina miten lähes jokainen tyttökaveri niin teki. Enkä minäkään sen kummempia syitä osannut sanoa sille miksi en naikkariin astuisi, oli vaan lujana mielessä, että ei oo mun juttuni.

Nyt se on mulle oikeesti yhä semmonen "ihan sama". Kelaan, että elämämme on aivan samanlaista rakastavaisina, vanhempina, ystävinä, ollaan sitten avio- tai avopari. Ajattelin näin ennenkin päättäessäni toteuttaa mieheni toiveen suostumalla kosintaan. Mieskään ei uskovainen, ei muuten edes mitenkään vanhoillinen ja lapseenkin adoption myötä oikeus jo ennen vihkimistä... Ehkä naikkaripäätökseen vaikutti suuresti se, että oltiin saamassa ekaa biologisesti yhteistä lasta, horrrmoonien piikkiin. ;p

Me vannottiin ne ällöromanttiset 'til death do us apart -valat keskenämme jo vuosia sitten, ei paprulappunen paljoa lisänä paina. Suvulle se jostain kumman syystä on isompi juttu.