Kaipa se riippuu ihan ihmisestä.kvasaari kirjoitti:Miten parisuhderintamalla epäonnistuville ihmisille lopulta käy: luopuvatko he sen oikean etsimisestä ja pariutuvat yksinäisyyden pelossa sen "ihan kivan" kanssa? Vielä en ole yhtä katkera, mutta kaukana se piste ei enään ole.
Mikä tän kirjoituksen pointti oli? Lähinnä terapiaa itselleni. Tuntuu itse asiassa melkoisen hyvältä vuodattaa tällä tavalla. Joka tapauksessa olis kiva kuulla mikäli kitinäläisille on ollut tai on samanlaisia fiiliksiä. Vinkit olisivat totta kai tervetulleita. Omille ongelmille on niin helppoa tulla sokeaksi.
Toisien kohdalla se riman laskeminen ja asioiden näkeminen itselleen sopivampana kuin aikaisemmin on yksi selviytymisstrategia. Tai sitten sitä kutsutaan kasvamiseksi, että oppii arvostamaan ja löytämään ihmisistä itsestään niitä mielenkiintoisia puolia.
Itse olin pitkään sitä mieltä, että 'Sitä oikeaa' ei ole edes olemassakaan - kunnes tutustuin epäonnisissa merkeissä yhteen naiseen, joka oli persoonana The Tyyppi. Vaikka siitä asiasta ei voinut tulla mitään, se oli kuitenkin kokemus joka avasi silmät ja sai aikaan fiiliksen että god damn - toisen ihmisen kanssa voi tuntua näin kivalta.
Sen jälkeen olen relannut huomattavasti ja yllättäen huomannut, että maailmassa on monia mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä -- ja heidän seurastaan ja olemassaolostaan voi nauttia, vaikkei heidän kanssaan pariutuisikaan. Ja se että on sellaisia ihmisiä - ystäviä - joiden kanssa voi aina puhua, pitää hauskaa ja juoda punaviiniä -- on ehdottomasti parempaa kuin huono parisuhde.
Olin juhannuksena häissä Sveitsissä ja olin todella onnellinen ystäväni puolesta, sillä hän on todellakin löytänyt todellisen kumppanin ja onnellisuuden. Heidän näkeminen - melkein viisikymppisten vanhusten - toistensa seurassa kuin teini-ikäisinä rakastuneina, edustaa minulle sitä mitä minäkin haluan oikeasti kokea. En olla kenellekään vain ihan kiva tai tilanteeseen sopiva, vaan se ihminen joka saa heräämään yöllä hädissään ajatukseen että mitä tapahtuisikaan jos tuota ihmistä ei enää olisikaan ja nukahtamaan onnellisena kun se ihminen onkin siinä lähellä.
Mitään neuvoa?
Relaa ja tapaa ihmisiä ilman ajatuksia suhteilusta tai edes seksistä. Saatat huomata että on ihmisiä joiden kanssa asiat ovat kivempia kuin 'ihan kivaa' - ja saatat arvostaa sitä jopa niin paljon, ettet edes halua tai tarvitsekaan enää parisuhdetta. Ja sitten niitä tyttöjä alkaakin parveilemaan oven takana ....
Eikä siitä kannata huolestua että tapailut eivät päätykään onnelliseen parisuhteeseen tai avioliittoon, sillä sellaista se on - ihmiset haluavat erilaisia asioita ja numeropeli sanoo että löytääksesi sen oman prinsessan -- joudut käymään läpi monta linnantornia. Jos mielessä on ainoastaan se prinsessan löytäminen, voi se tuntua turhauttavalta. Mutta jos oppii näkemään elämässä muutakin kuin sen päämäärän, muuttuu se matkakin mielenkiintoiseksi ja nautittavaksi. ( Ja ei - tämä ei tarkottanut kaiken liikkuvan ja liikkumattoman panemista, jou pokz! Namz!)