Kissa ja hiiri -letkajenkka

[-Superior-]

yksipuolinen ihastuminen / himo on persiistä.

Yksipuolinen ihastuminen helposti ruokkii itseään. Sitä epätodellista uskomusta, joka todella käytäntöön todentuessaan saisi elämän tuntumaan itse asiassa entistä enemmän vain ihan kivalta.

Ylistys pienimmälle mahdolliselle nimittäjälle on kuin kaakkoisbulgarialainen perinnelyriikka oman eurooppalaisuutensa löytäneelle savolaiselle. Jos oma tulkintakyky ei riitä hahmottamaan kunnolla edes sitä, mitä todella haluaa ja ansaitsee, saattaa olla melko vaikea löytää itsestään kapasiteettia juurikaan muuhun kuin umpimielisiin kaukoihastuksiin.

[AarneAnkka]

Ylistys pienimmälle mahdolliselle nimittäjälle

Muun osan tekstistä ymmärsin, mutta tätä osaa en. Mitä tarkoitat? Onko yksipuolinen ihastuminen itsessään ylistys pienimmälle mahdolliselle nimittäjälle?

[-Superior-]

Ylistys pienimmälle mahdolliselle nimittäjälle

Muun osan tekstistä ymmärsin, mutta tätä osaa en. Mitä tarkoitat? Onko yksipuolinen ihastuminen itsessään ylistys pienimmälle mahdolliselle nimittäjälle?

Se oli oikeastaan vain tyylillinen, kappaleen tekstikokonaisuutta yhtenäistävä lause, jolla viittasin lähinnä tähän:

"Jos oma tulkintakyky ei riitä hahmottamaan kunnolla edes sitä, mitä todella haluaa ja ansaitsee, saattaa olla melko vaikea löytää itsestään kapasiteettia juurikaan muuhun kuin umpimielisiin kaukoihastuksiin."

[Vadim]

Haluaisin tietää, mitä Lucky todella haluaa ja ansaitsee.

[-Superior-]

Haluaisin tietää, mitä Lucky todella haluaa ja ansaitsee.

Nythän oli toki kyse Aarnesta. Hauraan herkkänä ja vaikutuksille alttiina naisihmisenä kaipaan luonnollisesti vain hyväksyntää.

[AarneAnkka]

Haluaisin tietää, mitä Lucky todella haluaa ja ansaitsee.

Nythän oli toki kyse Aarnesta.

Tarkoititko siis että minun tulkintakykyni ei riitä hahmottamaan kunnolla edes sitä, mitä todella haluan ja ansaitsen, ja siksi minun on vaikea löytää itsestäni kapasiteettia juurikaan muuhun kuin umpimielisiin kaukoihastuksiin?

[-Superior-]

Tarkoititko siis että minun tulkintakykyni ei riitä hahmottamaan kunnolla edes sitä, mitä todella haluan ja ansaitsen, ja siksi minun on vaikea löytää itsestäni kapasiteettia juurikaan muuhun kuin umpimielisiin kaukoihastuksiin?

En mä edes sua tarkoittanut. Varmasti jokaisen on silti vain hyvä miettiä ja tunnistaa omia tarpeitaan. Vain siten voi parisuhteessa nostaa uskottavasti esiin kysymyksen "mitä minä helvetti haluan" - se olennaisin ongelma sitten Kantin kyseenalaisten jumaltodistusten.

[Herra Manala]

Tarkoititko siis että minun tulkintakykyni ei riitä hahmottamaan kunnolla edes sitä, mitä todella haluan ja ansaitsen

Minä tiedän! Minä tiedän! Vähintään E-kuppia.

[RolloTomasi]

onko jossakin maailmassa mukamas mahdollista sitten saada vastausta tunteilleen?

[-Superior-]

onko jossakin maailmassa mukamas mahdollista sitten saada vastausta tunteilleen?

Väitän, että ihminen on niin yksin tunteinensa, ettei toinen voi koskaan päästä edes määritelmällisesti kovin lähelle. To feel what I feel, to see what I see.

Toisaalta olen jakanut joskus joidenkin hetkien ajan jotain niin käsittämätöntä henkistä läheisyyttä, että se on tuntunut siltä kuin omat ja toisen tunteet olisivat sulautuneet ymmärryskyvyn ulkopuolelle meneväksi yhdeksi ja samaksi harmoniseksi kokonaisuudeksi. Toivottavasti vielä joskus. Edes joskus.

[AarneAnkka]

niin käsittämätöntä henkistä läheisyyttä, että se on tuntunut siltä kuin omat ja toisen tunteet olisivat sulautuneet ymmärryskyvyn ulkopuolelle meneväksi yhdeksi ja samaksi harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Minäkin haluaisin kokea tuon joskus. En ole tainnut saada kokea sitä vielä (varmaan tietäisin jos olisin). Lähelle olen ehkä päässyt.

Mutta onko niin, että vaikka tällaista ymmärrystä ei esiintyisikään heti alussa, sellainen saattaa kuitenkin kuukausien, vuosien yhdessäolon varrella kehittyä? Pystyykö merkit tällaisesta mahdollisuudesta näkemään heti alussa?

[Herra Manala]

Mutta onko niin, että vaikka tällaista ymmärrystä ei esiintyisikään heti alussa, sellainen saattaa kuitenkin kuukausien, vuosien yhdessäolon varrella kehittyä?

Onko seksi aina parasta uuden partnerin kanssa ensimmäisellä yhdyntäkerralla? Ymmärtääkö toisen halut automaattisesti heti alussa?

[-Superior-]

Mutta onko niin, että vaikka tällaista ymmärrystä ei esiintyisikään heti alussa, sellainen saattaa kuitenkin kuukausien, vuosien yhdessäolon varrella kehittyä? Pystyykö merkit tällaisesta mahdollisuudesta näkemään heti alussa?

No, itse tiesin ensimmäisellä keskustelukerralla, että se mies oli elämäni Se Suuri Rakkaus - se, jonka jälkeen voisi tyytyä kehen tahansa, koska tunsin silloin ettei toista yhtä merkityksellistä voisi enää tulla vastaan. Sellaista pelottavan herkän haurasta läheisyyttä tunsi kuitenkin ajallisesti vasta jotakuinkin puolen vuoden tuntemisen jälkeen.

"Pystyykö merkit tällaisesta näkemään heti alussa?" Mistäs helvetistä minä tiedän? Itse olen jostain syystä aina aistinut, kenen kanssa voi edetä henkisesti syvemmälle - ja käytännössä myös huomannut intuitioni hyvin luotettavaksi. Tietenkään mitään varmaa ei voi koskaan sanoa oikein mistään, ja varmasti asiaan vaikuttaa väistämättä myös se, missä määrin haluaa antaa suhteen tuhoutua ja väljähtyä arjessa, ja kokeeko, että on oltava selkeän määritelmällinen ja staattinen parisuhde kokeakseen läheisyyttä toisen kanssa.

Itse uskon, että ne kaikkein voimakkaimmat rakkauden tunteet kehittyvät ennemmin vuosissa ja vuosikymmenissä kuin välttämättä edes siinä symbolisimmassa "Rakkaat lapset, häävieraat" -vaiheessa.

EDIT: Aloin kuulostaa ärsyttävällä tavalla Charles Baudelairelta. :-p

[Herra Manala]

No, itse tiesin ensimmäisellä keskustelukerralla, että se mies oli elämäni Se Suuri Rakkaus - se, jonka jälkeen voisi tyytyä kehen tahansa, koska tunsin silloin ettei toista yhtä merkityksellistä voisi enää tulla vastaan.

Nyt purskahti Two Dogsit näppäimistölle.

[-Superior-]

Nyt purskahti Two Dogsit näppäimistölle.

No mut hei daah, olin silloin 19!

Mutta tunnustan, että musta tuntuu edelleen samalta. Kai sen vain tuntee, jos kohdalle osuu kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti jotain niinkin käsittämättömän harvinaista kuin "se oikea", sen. vain. tietää.

[silsakenraali™]

Nyt purskahti Two Dogsit näppäimistölle.

No mut hei daah, olin silloin 19!

Mutta tunnustan, että musta tuntuu edelleen samalta. Jos kohdalle osuu kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti jotain niinkin käsittämättömän harvinaista kuin "se oikea", sen. vain. tietää.

mä. en. usko. että. sen. vain. tietää. Uskon, että kyse ei ole millään muotoa rationaalisesta, edes sen suuntaisesta kokemuksesta, jota tietää verbi voisi tukea, vaan tunneryöpyn aiheuttamasta yltiöpositiivisesta ihannekuvasta, jota toinen jotain mahdollisimman sopivaa ja samaistuttavaa esittäneenä juuri silloin edustaa.

[Herra Manala]

Mutta tunnustan, että musta tuntuu edelleen samalta.

Voi hemmetti. Mä oon seurustellut yli vuoden ihmisen kanssa, joka unohti kertoa mulle, että se olikin vain seksisuhde! Kiitti vaan aikani tuhlaamisesta, lutka.

Jos kohdalle osuu kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti jotain niinkin käsittämättömän harvinaista kuin "se oikea", sen. vain. tietää.

Tää on kyllä aika huvittavan söpöä.

[Melnais]

Teistä ei ota selvää riitelettekö, oletteko tuollaisia luonnostaan vai esitättekö palstapersoonina hassua näytelmää. Ihan kiva sitä tosin on seurata.

[nowaysis]

niinkin käsittämättömän harvinaista kuin "se oikea", sen. vain. tietää.

Tää on kyllä aika huvittavan söpöä. [/quote]

Söpöys on aina plussaa. Ellen ihan allekirjoita, ja ikääni ja kyynisyysasteeseeni viitaten moiseen termiin nojautuminen ei tunnu enää ihan luontevalta(preferoinen termiä "tämän hetkinen elämänkumppani", eri sukupuolta edustava, toim.huom.), mutta kai jos senkin tunnistaa että tämä henkilö on ehdottomasti se _väärä_, mikseivät ne joista tuota vääryystunnetta ei tule, voisi olla potentiaalisia "ne oikeita"?

[-Superior-]

jos senkin tunnistaa että tämä henkilö on ehdottomasti se _väärä_, mikseivät ne joista tuota vääryystunnetta ei tule, voisi olla potentiaalisia "ne oikeita"?

Komps. Enkä totta puhuakseni näe asiaa niin yksiselitteisesti, että "se oikea" olisi välttämättä suoraan se, jonka kanssa haluaa tai aikoo viettää loppuelämänsä. Eikä se taas tee siitä ihmisestä, jonka kanssa niin haluaa tehdä, missään nimessä eikä millään tavalla "sitä väärää" tai vähemmän oikeaa. Päinvastoin. Jokainen suhde vain on erilainen, ja tähän mennessä jokainen, jossa olen ollut, on tuntunut aidosti merkitykselliseltä, tärkeältä ja rakkaalta.

Mutta tunnustan, että musta tuntuu edelleen samalta.

Voi hemmetti. Mä oon seurustellut yli vuoden ihmisen kanssa, joka unohti kertoa mulle, että se olikin vain seksisuhde!

Armas! Tarkoitin vain sitä, että olen edelleenkin niin naiivi, että uskon rakkauteen ensi keskustelemalla! ;-P

[CoqAuVin]

Jonkinasteista A tykkää Bstä mut se tykkää Cstä on kesäpoikien kanssa havaittavissa. Mun HePa(A) on varattu, mutta olen siihen silleen kevyesti ihastunu. Luulen, että poika(B) on muhun vähän ihastunu, mutta ei saa sitä oikeen suorasti ilmastua, minä taas en ole niin kiinnostunut hänestä. Sitten on vielä tapaus C, jonka kanssa meillä on pientä molemminpuoleista sutinaa. Nämä on siis mun parhaat töissähengailukaverit, enkä usko että tähän tulee mitenkään in-out liittymään, täytyy etsiä se kesämuna muualta.

Yksipuolisesta ihastelusta on kyllä kokemusta, tuntuu että harvoin ne on minusta niin kovin kiinnostuneita, jotka mun viisaria väräyttää. Harvoin kyllä mitenkään pää yli korkojen ihastunkaan, enkä oo tainnu kovin Intohimosesti Rakastuakaan koskaan. Plääh...Sitä odotellessa.