Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Usein sanotaan ihmisen vanhentuessaan kasvavan myös henkisesti. Tällä tarkoitetaan muun muassa sitä, että hän ottaa toiset paremmin huomioon, kasvattaa epäitsekkäästi lapsia ja niin edelleen. Toisin sanoen hän on vähemmän itsekäs. Eri asia on se, onko ihminen onnellisempi.

Pieni lapsi vaikuttaa onnelliselta. Hän ajattelee vain itseään ja jos joku ei miellytä, itkua vain peliin ja palvelu pelaa (ns. normaalissa tapauksessa eli kun kyse on toivotusta lapsesta suurin piirtein onnellisessa perheessä). Heti mulle kaikki tänne, mikä voisi tuottaa suurempaa onnellisuutta?

Iän myötä pelkkä itsensä ajatteleminen ei ole suotavaa. Senpä takia kaikki kävelevät kuin kyrpä otsassa. Taas jouduin joustamaan; watun kompromissit; jos saisin päättää, vetäisin eukkoani perseeseen ilman lubrikanttia. Olet jo iso poika/tyttö/hermafrodiitti, et voi syödä karkkipussia tyhjäksi yksin, tarjoa siitä myös sisarellesi.

Voiko tästä kaikesta päätellä, että ihmiselo on matka täydellisestä onnellisuuden tilasta kohti vitutuksen maksimoimista? Olisiko parempi opetella vähän välittämään mistään muusta kuin itsestään, sillä itsekkäillä paskiaisilla tuntuu olevan tosi jausaa. Toisaalta voiko vähäinen toisista välittäminen olla hyvästä? Entä voiko liiallinen itsekkyys yhteiskunnallisesti arvioiden olla pahasta, muut kun kärsivät jos ei anna arvoa toisten olemiselle.
Paras päivä ikinä.
PerttiMakimaa

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Riemumieli kirjoitti:...
En tiedä johtuuko luterilaisesta kotikasvatuksestani, mutta en osaa olla täysin onnellinen jos kaikki on täysin hyvin. Aina pitää olla jotain pientä vääntöä ja en osaa olla itsekäs useinkaan. Epäitsekkyys tuntuu usein tekevän onnelliseksi. Outoa mutta totta.

Mitä taas tuohon lapsikappaleeseen tulee niin eihän se noin saa mennä. Toki lapsen hätä pitää huomioida, mutta jos joka itkulla saa tahtonsa läpi tulee suloisesta kotityrannista sellainen aikuinen, jota kukaan ei jaksa katsella. Ihmisen pitää tottua siihen jo pienestä ettei ihan jokainen pyyntö johda onnistumiseen. Tämä edellä sanottu taas ei tarkoita, että näitä ihmisentaimia pitäisi turhan takia huudattaa, ja kiduttaa, mutta joku roti pitää olla.
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Eikös niiltä itsekkäiltä ihmisltä jää aina jotain kumminkin puuttumaan koska ne muut ihmiset on niin ikäviä että aina joku seisoo sen viimeisen etapin tiellä?
[Tähän väliin Jonna Tervomaata: "yhtä en saaaaaaaaa, yksi jää aina puuttumaan...]

Sitten on vaikka Dalai Lama, eikös mokoma pirulainen aina hymyile kovin tyytyväisen näköisenä. Vai huijaako se vaan?

Töölöläismummojen kohdalla teoria voi pitää hyvinkin kutinsa.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Leila

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Leila »

Minäminäminä eikä kukaan muu!

En usko, että lapset ovat sen onnellisempia kuin muutkaan. Pienillä lapsilla on vain niin alhainen vaatimustaso (ruokaa, kuivat vaipat, äitee tai isäpappa seurana), että ne ovat ihan onnensa kukkuloilla kun em. tarpeet on tyydytetty. Nykypäivän länsimainen aikuinen taas ei voi olla ikinä onnellinen. Aina puuttuu jotain, aina jollakin on isompi auto kuin minulla. Sitten kun kaikki on suht koht hyvin, niin pitää tutkailla sisintään, että olenkohan minä nyt varmasti onnellinen ja voisinko olla vielä onnellisempi.

Itse olen parisuhteillessani huomannut, että epäitsekkyys ja itsekkyys vuorottelevat. Välillä on toisen vuoro esim. panostaa uraansa tai olla kipeä ja voimaton. Sitten jossakin vaiheessa osat vaihtuvat.
Pehmis

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

Jostain omituisesta syystä suurimmat mielihyvän ja onnellisuuden lähteeni ovat olleet lähtöisin asetelmista, jotka perustuvat muista välittämiseen.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Pehmis kirjoitti:Jostain omituisesta syystä suurimmat mielihyvän ja onnellisuuden lähteeni ovat olleet lähtöisin asetelmista, jotka perustuvat muista välittämiseen.
Varmaan myös suurimmat tuskan ja parahduksen lähteet (sananmuunnos tahaton) ovat perustuneet samoihin asetelmiin?
Paras päivä ikinä.
Pehmis

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

Riemumieli kirjoitti:Varmaan myös suurimmat tuskan ja parahduksen lähteet (sananmuunnos tahaton) ovat perustuneet samoihin asetelmiin?
No pain, no gain? Hyötysuhde on niin moninkertaisesti onnellisuuden suuntaan, etten näe elämän normaaliin kiertokulkuun kuuluvia tuskanhetkiä onnellisuutta vähentävinä tekijöinä. Vrt. tilanne - jos minulla on hieno isä, ja isäni kuolee, olisinko kokonaisuutena onnellisempi, jos olisin kasvanut isättömänä tai etäisen juopon isän lapsena? Think not.
Viimeksi muokannut Pehmis, 10.07.2006 15:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Pehmis kirjoitti:No pain, no gain? Hyötysuhde on niin moninkertaisesti onnellisuuden suuntaan, etten näe elämän normaaliin kiertokulkuun kuuluvia tuskanhetkiä onnellisuutta vähentävinä tekijänä. Vrt. tilanne - jos minulla on hieno isä, ja isäni kuolee, olisinko kokonaisuutena onnellisempi, jos olisin kasvanut isättömänä tai etäisen juopon isän lapsena? Think not.
Tuossa on itua. Ehkäpä elämä onkin kivaa mitä kauemmin se kestää ja onnellinenkin sitä voi olla. :shock: :shock: :shock:
Paras päivä ikinä.
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Riemumieli kirjoitti: Tuossa on itua. Ehkäpä elämä onkin kivaa mitä kauemmin se kestää ja onnellinenkin sitä voi olla. :shock: :shock: :shock:
Nyt joudut muuttamaan allekirjoitustasi...?
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Pehmis

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

Riemumieli kirjoitti:Tuossa on itua. Ehkäpä elämä onkin kivaa mitä kauemmin se kestää ja onnellinenkin sitä voi olla. :shock: :shock: :shock:
No näin minä sen näen. Viime viikonloppuna oli hieno tavata isovanhempia, 85 kummallakin vuotta takana ja oikein onnellista elo tuntuu olevan kaiken aikaa - vaikka on sentään käyty läpi sotia ja pula-aikojakin. Totta kai on myös niin, että tieto lisää tuskaa ja maailma on täynnä paskaa, siksi juuri onkin niin tärkeää nauttia ympärillä olevista hyvistä asioista, koska kaikki huono ei katoa koskaan.
Viimeksi muokannut Pehmis, 10.07.2006 16:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Pehmis kirjoitti:tieto lisää tuskaa
Väittäisin, että pitkälti tähän perustuu lapsuuden huolettomuus. Normaalioloissa kasvaneet lapset eivät murehdi kovinkaan kummoisia asioita. Kun aikuiset kantavat maailman murheet hartioillaan eivätkä kuormita niillä lapsia(alkoholismi, väkivalta, tai sodat, luonnonmullistukset, eriarvoisuus, nälkäkuolemat raiskaukset ynnä muu kiva mistä me vanhemmat olemme jo tietoisia), lasten murheet ovat luokkaa polkupyörän puhjennut kumi. Ja se on korjattavissa suhteellisen helposti.

Yksi minua eniten surettavista asioista ovatkin lapset, jotka tietävät liikaa. Ovat nähneet tai kokeneet asioita, jotka ovat pahoja. Se horjuttaa sangen vittumaisella tavalla lapsen uskoa siihen, että maailma on hyvä. Että elämä on elämisen arvoista, ja tulevaisuus on olemassa. Nappisilmäinen kahdeksanvuotias joka kävelee auton alle toistamiseen koska ensimmäisellä yrityksellä jäi henkiin. Kultainen nuoruus...

Juu, pointtini oli siis se, että lasten kuuluisikin olla autuaan tietämättömän onnellisia, mutta nykyään se ei aina ole niin. Muistan olleeni 20 kun tunsin itseni ensimmäistä kertaa oikeasti ahdistuneeksi, tuli tunne että elämä voi olla aika paskaa. Siinä iässä on kuitenkin aika erilaiset resurssit käsitellä ikäviäkin tunteita, jopa epätoivoa. Lapsia ei saisi moisella rasittaa, lapsille kuuluvat koiranpennut ja hattarat. Siinäpä se.
Prepare for the worstest.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Käsittääkseni kasvuprosessi etenee usein jotakuinkin kaavalla oletus -> seuraus -> reaktio -> tulkinta -> ymmärrys ja tunnereaktio -> tietoinen toiminta -> mielihyvä.
Riemumieli kirjoitti:Usein sanotaan ihmisen vanhentuessaan kasvavan myös henkisesti.
"Life can only be understood backwards but it must be lived forwards". Ei kai se sen kummempaa ole.
Pehmis

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

nowaysis kirjoitti:
Pehmis kirjoitti:tieto lisää tuskaa
Väittäisin, että pitkälti tähän perustuu lapsuuden huolettomuus.
Siihen, ja myös siihen ettei asioiden välisiä yhteyksiä nähdä tai ymmärretä. 2-vuotias ei tajua miksi äiti nukkuu aina vain kun isi löi puukolla. Jos oikean ja vasemman käsitteet ovat vielä hakusessa, edellytykset ymmärtää oikea ja väärä ovat aika heppoiset. Onneksi, sanoisin useimmissa tapauksissa.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Pehmis kirjoitti: edellytykset ymmärtää oikea ja väärä ovat aika heppoiset. Onneksi, sanoisin useimmissa tapauksissa.
Juu ja ei. Toisaalta jo yksivuotias hahmottaa eron toivotun ja ei-toivotun käytöksen välillä. Yksivuotias tietää, ettei saa lyödä, etenkään esineillä jotka satuttavat. Tuossa iässä impulssikontrolli on kuitenkin vielä luokkaa negatiivinen :D. Ehkä menee nyt hieman pilkun iltapäivänusutteluksi, tahtoo sanoa että heppoisillakin edellytyksillä ymmärtää jo jotain(viittaan toki itseeni), valitettavan usein liikaa. Ja ehkä menee myös ohi alkuperäisen aiheen, mutta lapsilla on kummallinen kyky havaita vanhempien tekopirteys ja selittely vaikkapa siitä, että äiti vaan nukkuu ja sen päälle kaatui mansikkamehua. Ne pirulaiset kun kiinnittävät aikuisia enemmän huomiota sanattomaan ilmaisuun, jota on paljon vaikeampi feikata kuin puhetta.

Viimeistä lausetta kumminkin komp komp.
Prepare for the worstest.
So Easy

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

Lapsi näkee kirkkaasti, mutta ei ole vielä ehtinyt oppia juuri mitään -- mikä on onnellisuuden kannalta sanan tulkinnan mukaan vaihtelevanasteisesti sekä hyvä että huono asia. Hyvä sikäli, että lapsi ei ole vielä oppinut paljoakaan siitä typeryydestä, joka valtaväestön elämäntapaa leimaa, mutta huono sikäli, että mahdollisuudet jalostaa kognitiivista kapasiteettia myöskään positiiviseksi onnellisuuden katalyytiksi ovat olleet varsin rajalliset.

Täten sikäli kuin onnellisuus nähdään elämän mahdollisimman välittömänä ja vääristymättömänä kokemisena (sivuavana esimerkkinä nowaysisin mainitsema lasten parempi kyky tunnistaa peiteltyjen alta todellisia tunteita), on lapsi yleensä keskimäärin huomattavasti onnellisempi kuin aikuinen. Jos taas tulkinta liitetään pitkäkestoisempaan harmoniaan ja ego-rajojen laajentumiseen yksilönulkoisen elämän yli (hetkellisenä esimerkkinä Pertin ja Pehmiksen mainitsema muiden pyyteetön auttaminen), on aikuisella ainakin paremmat mahdollisuudet onnellisuuteen. Harva tätä mahdollisuutta kuitenkaan hyödyntää -- ja väitän että valtaosassa tapauksista syy todellakin on yrittämisen puutteessa. Myös poisoppiminen on mahdollista, mutta vaatii nöyryyttä.

Lapsen kirkkaus, aikuisen ymmärrys. Become like children.
Elukka

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Riemumieli kirjoitti:Ehkäpä elämä onkin kivaa mitä kauemmin se kestää ja onnellinenkin sitä voi olla. :shock: :shock: :shock:
No, oikein vanhana sitä onnellisuutta voi kyllä haitata fyysisen puolen takuun loppuminen. Toisaalta, jos hyvä tuuri käy niin dementia huolehtii siitä, ettei huomaa koko juttua. :D
Mutta joo. Kaits elämän laatuun vaikuttaa eniten kyky hyväksyä tietyt tosiasiat (kuten se, ettei joka päivä voi olla karkkipäivä tai että töitäkin voi joutua elääkseen tekemään) ja se, miten asioihin itse suhtautuu.
Subjektiivisen kokemukseni mukaan iän karttumisen huonoja puolia on vastuun ja velvollisuuksien lisääntyminen, hyviä taas se, että vastuun myötä lisääntyy vapauskin tietyssä mielessä. Lisäksi, ainakin mikäli osaa oppia kokemastaan, aikuisena ei enää ota niin hirveää hätäpaniikkia joka asiasta kuin lapsena tai (varsinkin) teiniäXänä.
(Teini-ikä taitaa itse asiassa tarjoilla edustavan otoksen sekä lapsuuden että aikuisuuden huonoista puolista. :think: )
[/sekavajaaritus]
Leila

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Leila »

Pehmis kirjoitti: Viime viikonloppuna oli hieno tavata isovanhempia, 85 kummallakin vuotta takana ja oikein onnellista elo tuntuu olevan kaiken aikaa - vaikka on sentään käyty läpi sotia ja pula-aikojakin.
Mä muistan kanssa, että mummo oli aina hymyilevä ja hyväntuulinen. Kehui pientä kotiaan ja hyvää elämäänsä ja muisteli kauhistellen nuoruusvuosiaan kolmen pienen lapsen äitinä, sotaveteraanin vaimona ja pientilan emäntänä. Ehkäpä sitä vanhana osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja nauttia olennaisesta.
PerttiMakimaa

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Leila kirjoitti:
Pehmis kirjoitti: Viime viikonloppuna oli hieno tavata isovanhempia, 85 kummallakin vuotta takana ja oikein onnellista elo tuntuu olevan kaiken aikaa - vaikka on sentään käyty läpi sotia ja pula-aikojakin.
Mä muistan kanssa, että mummo oli aina hymyilevä ja hyväntuulinen. Kehui pientä kotiaan ja hyvää elämäänsä ja muisteli kauhistellen nuoruusvuosiaan kolmen pienen lapsen äitinä, sotaveteraanin vaimona ja pientilan emäntänä. Ehkäpä sitä vanhana osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja nauttia olennaisesta.
Tuli kumma ajatus noista ylemmistä.

Odotatteko Te, että jonakin päivänä vanhenette ja sitten helpottaa? Kaikki loksahtaa paikalleen tjsp?
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

PerttiMakimaa kirjoitti:Tuli kumma ajatus noista ylemmistä.
Odotatteko Te, että jonakin päivänä vanhenette ja sitten helpottaa? Kaikki loksahtaa paikalleen tjsp?
Olisihan se hauska ajatus tyyliin olen matkani tehnyt ja nyt voin huilahtaa. Tai nyt niitä pystytisumisuja riittää joka sormelle ja Viagrakin auttaa ynnä kroppa on modifioitu parikymppisen tinttitukkahomon, joten jiihaa. Mmm, miellyttävä tulevaisuudenkuva. :lol: :lol: :lol:
Paras päivä ikinä.
SnapaHead

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

So Easy kirjoitti: typeryydestä, joka valtaväestön elämäntapaa leimaa
Mikä on tämä leimaava typeryys?
Pehmis

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

PerttiMakimaa kirjoitti:Odotatteko Te, että jonakin päivänä vanhenette ja sitten helpottaa? Kaikki loksahtaa paikalleen tjsp?
En. Minä odotan että elämä on hyvä kaiken aikaa, paitsi erityisen huonoina hetkinä. Luulisin että tarpeeksi suuri vastoinkäyminen tai rankka kokemus asettaa parhaiten pikkuharmit oikeisiin mittasuhteisiin. Sodasta hengissä selvinnyt rintamaveteraani ja miehensä ehjänä takaisin saanut vaimo eivät ehkä kauhean helposti tyhjästä nillitä. Tai sitten se on vain asennekysymys.

Minkäs teet. Suurimman osan aikaa elämä on ihan mukavaa.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

PerttiMakimaa kirjoitti:Odotatteko Te, että jonakin päivänä vanhenette ja sitten helpottaa? Kaikki loksahtaa paikalleen tjsp?
Samanlaisia räksyttäviä puudeleita sitä on mummeleissa kuin kaksikymppisissäkin. Toiset vain osaavat suhtautua itseensä hieman kevyemmin. Oman pikku olemassaolonsa thoreaumaisella vakavuudella ottava tuskin pystyy näkemään elämässä kovin paljon muuta kuin vaikeita asioita ja totaalisia tragedioita, kun oma pikku borsch-keitto on palanut pohjaan. Saati sitten kyseen ollessa yhtään visaisemmista vastoinkäymisistä.

EDIT: Näössäni on näköjään vikaa.
Viimeksi muokannut -Superior-, 11.07.2006 18:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
So Easy

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

SnapaHead kirjoitti:
So Easy kirjoitti: typeryydestä, joka valtaväestön elämäntapaa leimaa
Mikä on tämä leimaava typeryys?
KULTA!


--------


'Typeryys' oli tuossa yhteydessä abstrakti käsite ja siten substantiivina jaollinen, eikä kysymykseen siis ole olemassa mitään yhtä vastausta.

Keskustelunaiheena "mitä on typeryys?" olisi toki tietyssä mielessä kiinnostava, mutta jos tarkoitus olisi oikeasti pystyä esittämään kriittisen puukkojunkkaroinnin kestäviä määritelmiä, niin luulen että keskustelu ajautuisi väistämättä varsin raskassoutuisen analyyttisen filosofian kuohuihin, ja tämä olisi varmaan hyvin harvan palstalaisen mielestä palkitsevaa. Toisaalta voisihan siitä keskustella keveämminkin (meinasin sanoa 'löperömminkin') -- mutta se taas ei juuri minua kummemmin kiinnosta (muut saavat toki reuhata mistä lystäävät).


--------


Toki voin miettiä miten itse määrittelisin typeryyden, mutta jos siitä olisi tarkoitus jatkaa keskustelua haastaen, onko kyseinen määritelmä nyt mikään erityisen fiksu ja jos on tai ei ole niin miksi, niin edessä on tosiaan aika syvä suo. Helpointa asiallista keskustelua olisi varmaan käydä yksittäisten tapausten tarkastelun kautta.
Viimeksi muokannut So Easy, 11.07.2006 18:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
So Easy

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

-Superior- kirjoitti:Samanlaisia räksyttäviä puudeleita sitä on mummeleissa kuin kaksikymppisissäkin. Toiset vain osaavat suhtautua itseensä hieman kevyemmin. Oman pikku olemassaolonsa thoreauxmaisella vakavuudella ottava tuskin pystyy näkemään elämässä kovin paljon muuta kuin vaikeita asioita ja totaalisia tragedioita, kun oma pikku borsch-keitto on palanut pohjaan. Saati sitten kyseen ollessa yhtään visaisemmista vastoinkäymisistä.
Enpä ole Thoreaun (olettaen että puhumme samasta henkilöstä) tuotantoon tutustunut, joten näkemykseni perustuu vain johonkin määrittelemättömän lähdejoukon yhteisvaikutuksena syntyneeseen ennakkoluuloon, mutta silti jostain syystä tuli tunne kuin tuosta voisi helposti käsittää hänen näkemyksensä väärin.

Voi olla että kyse on vain määritelmäerosta, mutta väittäisin että oman elämänsä ottaminen vakavasti -- siis oikeasti, ei omaa vastuuta välttelevään pessimismiin heittäytyen -- nimenomaan johtaa siihen, että tajuaa vastoinkäymisistä nillittämisen olevan ei vain turhaa vaan suoranaisesti oman onnellisuuden kannalta haitallista energianhaaskuuta.

Selvyydeksi vielä: luulen että olet samaa mieltä, mutta halusinpa silti avautua. :)
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Tarkoittaako ikääntyminen onnellisuudesta luopumista?

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

So Easy kirjoitti:Enpä ole Thoreaun tuotantoon tutustunut, joten näkemykseni perustuu vain -- ennakkoluuloon, mutta silti jostain syystä tuli tunne kuin tuosta voisi helposti käsittää hänen näkemyksensä väärin.
Totta puhuakseni kirjoitin kommentin poikkeuksellisesti olohuoneessa, ja sopivaa adjektiivia miettiessäni näin kirjahyllyssä erään Thoreaun teoksen liepeet. En oikeasti lue kirjoja.
Vastaa Viestiin