Nyt testataan kitinalaisten avaramielisyyttä. Polyamorilla tarkoitetaan suhdetta, jossa ainakin toinen seurustelee yhtä aikaa kahden tai useamman kanssa (siis niin että kaikki tietävät suhteesta). Seuraavasta linkistä löytyy asian harrastajan kannanotto asiaan, tosin vain ruotsiksi. http://www.hbl.fi/pagespeed/url/News/story/3208043
Miten on, oletko sinä polyamorinen vai eikö ajatus ilon jakamisesta toisen kanssa innosta?
PS. Ei tämä yhtään sen kamalampaa voi olla kuin strap on -dildolla perseeseen paneminen.
PPS. Jos joku viitsisi vielä perustella kantansa, niin se olisi jausaa. Harmittaa kun en tullut laittaneeksi vastauksia erikseen miehille ja naisille. Naisilla homma varmaan sopii paremmin, horoja kun kaikki ovat.
Mikä ettei, kunhan pelisäännöt on kaikille osapuolille selvät. Tuskin tulen koskaan löytämään naista joka olisi kaikin tavoin täydellinen, joten kaksi naista voisivat täydentää toisiaan. En tosin ole varma haluaisinko seurustella naisen kanssa jolla on toisia suhteita. Olen varmaan rajoitteellinen polyamorilainen. Teoriassa polyamor kuulostaa hyvälle, mutta loppupeleissä luulen kuitenkin että olen yhden naisen mies.
Kahta miestä nyt ei kestäisi erkkikään, mutta teorian tasolla kolmen kimppa naisen ja miehen kanssa ei kuulosta ihan hullulta. Mutta sen pitäisi olla oikeasti kolmen ihmisen yhteinen juttu, ei vain yhden osapuolen haaremi.
Käytännössä kuitenkaan ei onnistuisi, joten vastaus on ei, en ole.
No en tod. ole polyamorinen. Siis mähän en miestäni jaa kenenkään toisen naisen kanssa. Never. Se on joko minä pelkästään tai ei minua ollenkaan. Herra saapi itse valita. En kyllä itsekään kaipaa toista miessuhdetta, mulla on kädet täynnä jo tämän yhden kanssa.
Yhdessä miehessä kerrallaan on ihan tarpeeksi kestämistä. Puhumattakaan naisista, niitä ei uskalla edes kokeilla kun miesten juttujen perusteella ne vasta vaikeeta sakkia onkin.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Ajatuksena ihan jees ja voisin jopa ehdotettaessa harkita asiaa... Tosin en usko että se käytännössä toimisi millään tasolla ja tasapuolisuus olisi haave vain epailen ma. Eli yksiavioisen taidan pallottaa.
Edit: mä tunsin ennen yhden pariskunnan joka salli toisilleen suhteen ulkopuoliset säädöt. Se näytti niille ihan toimivalta, varmaan paljon paremmin kuin se että olisi useampi suhde yhtäaikaa.
Kysehän on vain siitä mitä keskenään yhteisesti sovitaan. Ja niitä sovittuja sitten noudatetaan kans.
Viimeksi muokannut Georgina, 12.07.2006 22:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
En pystyisi elämään niin, että naisellani olisi toinen, enkä todellakaan pystyisi elämään niin että itselläni olisi kaksi naista, vaikkei asia heitä edes haittaisikaan. Koska jos tuollainen ei naista haittaisi, hän ei tällöin olisi tyyppinä sellainen jonka kanssa haluaisin seurustella.
Tällä hetkellä olen ihan non-amorinen. Mutta tuollainen polyamorisuus ei todellakaan olisi minun juttuni, minä haluan olla jonkun toisen oma ja että se toinen on myös minun omani
ElanorRaven kirjoitti:Tällä hetkellä olen ihan non-amorinen. Mutta tuollainen polyamorisuus ei todellakaan olisi minun juttuni, minä haluan olla jonkun toisen oma ja että se toinen on myös minun omani
En osaa edes kuvitella suhdetta useamman henkilön kanssa samaan aikaan, haluan kiinnittyä yhteen mieheen, en jalkapallojoukkueeseen. Kumppanin suhteen sama perustelu kuin bedlamilla, jos mieheni haluaisi usemman naisen tai toisenkin miehen suhteeseemme, hän ei olisi minun mieheni.
Myönnetään myös, että katsoisin erittäin karsaasti tuttavaa joka eläisi useamman kumppanin kanssa, pitäisin suhteilua enemmän erikoisuudentavoitteluna ja elosteluna kuin rakkautena. Länsimaissa useampaa puolisoa tuskin perusteltaisiin miehen elatusvelvollisuudella vaan juuri tunteilla. Tästäpä löytyi raja omalle suvaitsevaisuudelle niin että napsahti.
Kuulostaa kovin ongelmalliselta ratkaisulta, polyamorisen suhteen tasapainottaminen siten että kaikilla on hyva olla eika syrjintaa tapahdu tuntuu kovin mahdottomalta, kaippa joku siihenkin kykenee mutta en usko etta itse kykenisin (aina on joku miellyttavampi kun toinen).
ei käy. minä en miestäni rupea jakamaan, enkä myöskään pidä ajatuksesta että olisin miehelle niin yhdentekevä ettei sitä haittaisi vaikka jakaisin muille.
Olen kai tulossa vanhaksi kun alkaa tuntumaan siltä, että se on jopa tärkeämpää että joku on itselle ainoa, kuin että saa olla ainoa jollekin toiselle.
Herra Manala kirjoitti:Olen kai tulossa vanhaksi kun alkaa tuntumaan siltä, että se on jopa tärkeämpää että joku on itselle ainoa, kuin että saa olla ainoa jollekin toiselle.
Helvetti miten vaikea lause.
Sen tekee vaikeaksi vain muoto "tuntumaan", kun alkaa-sanan kanssa sen pitäisi olla aina perusmuodossa.
Olen pari kertaa ollu sivusta seuraamassa tällaista avointa suhdetta. Toinen päätyi eroon muutaman kuukauden päästä, toisen jatkuessa edelleen monona. Ongelmaksi molemmissa tapauksissa muodostui se että toisella oli jonoa, toisen jäädessä pääasiallisesti vonkaamaan kavereiden pokia tai tyttöystäviä mukaan leikkiin. Vaikeaa kuvitella omalle kohdalle kyseistä toimintamallia. Mitä sitten jos tulee useamman kertaa eteen tilanne jossa itseä nuzzututtais, mutta toinen ei nyt jaksa kun oli juuri harrastamassa meidän Polyamoria toisaalla? Fuckbuddy periaatteella tai light-suhteessa saattaisi toimia, mutta että kahden ihmisen välillä jotka oikeasti Kunnioittavat Toisiaan?
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
