Flipperix kirjoitti:ihan yhtä hyvin voi olla niin, että hän ei itse kelpuuta niitä miehiä jotka hänestä kiinnostuvat?
Ensinnäkään näitä ei ole ollut kymmenen vuoden aikana kuin muutama, jos oletetaan että hän on kertonut minulle kaiken olennaisen. Toiseksi, ne jotka ovat olleet tarjolla.. No, en vain pysty näkemään miten sellaisten parien muodostamista suhteista voisi seurata mitään hyvää. Lähes puhtaan epäsopivia tapauksia. Ei kai tämä voi merkitä sitä, että hänelle sopivia ja hänestä kiinnostuneita miehiä ei yksinkertaisesti ole olemassa?
Yksi ihastus naisella taannoin oli, he viettivät paljon aikaa yhdessä ja heillä oli kuulemma aina hurjan mukavaa. Kemiat kohtasivat jne. Sitten mies kuitenkin ilmoitti alkaneensa seurustella tahollaan.
Eri asia sitten, että kun oppii pitämään persoonasta, se miten ne kasvot näkee muuttuu sen mukaisesti.
Aivan. Omasta mielestäni se nainen on vallan kiehtovan kaunis. Poikaystäväni taas sanoi hänet nähtyään:
En kyllä ihmettele yhtään.
Jos sovellan tähän halveksumaani markkina-arvoteoriaa, itsessäni on oikeastaan moniakin sellaisia dramaattisesti markkina-arvoa laskevia puolia, joita kyseisessä naisessa ei ole - ja toisaalta hänellä on paljon sellaista hyvää, mitä itselläni ei. Mielestäni hän on siis keskimäärin
huomattavasti itseäni parempi catch. Eli hänen pitäisi saada minua "tasokkaampia" miehiä, tai ainakin samantasoisia (jos oletetaan, että kasvojen merkitys on erityisen korostunut). Kuitenkin hän antaa ymmärtää voivansa vain haaveilla sellaisista miehistä, joiden kanssa olen itse seurustellut. Eikö tämä viittaisi siihen, että hänen "arvoisensa" miehet eivät vain syystä tai toisesta kiinnostu hänestä (tai sitten vain siihen, että markkina-arvoteorialla ei yksilön parinvalintakontekstissa tee mitään
)? Ehkä miehet keskimäärin eivät edes halua
tutustua naisiin, joiden ulkonäkö ei ylitä heidän rimaansa, jolloin tutustumisen myötä kehittyvä ulkonäön koheneminen jää tapahtumatta? Pitäisikö ystäväni ruveta lesboksi?
:
)!