Sitoutuminen

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut

Mitä sitoutuminen on sinulle?

I never wanted sunshine. I just wanted you to be mine.
18
86%
I've got you to let me down.
3
14%
 
Ääniä yhteensä: 21

-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Eroon päättynyt parisuhde on kehityskulultaan rehellisin. Suhteen vaikeista vaiheista selviytyminen vaatii itseltä kehittymistä, ja kehittyminen on kivointa silloin, kun sen voi aloittaa aina samalta portaalta.

Voisitko kuvitella joskus todella sitoutuvasi parisuhteeseen?
Viimeksi muokannut -Superior-, 14.11.2006 18:35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
bedlam

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Suhteeseen alan vain sitoutumisaikein.
AarneAnkka

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

-Superior- kirjoitti:Käsittääkseni useimmat eivät tälläkään hetkellä jaksa vaivautua sitoutumaan suhteisiinsa
Mistä olet käsityksesi saanut?
silsis

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja silsis »

Onko tämä keskustelu käyty joskus ennenkin, vieläpä saman aloittajan käynnistämänä? Voin olla väärässäkin. Joku muistaa kuitenkin.

Sitoituminen ei ole ollut mulle ongelma, tuskin tulee olemaan - osaan kyllä sitoitua.
shue
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 176
Liittynyt: 09.02.2006 20:21

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja shue »

bedlam kirjoitti:Suhteeseen alan vain sitoutumisaikein.
Näin.
Kuormasta ei syödä.
MarthaFocker

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

Baabaabaa. Te sitoutujat olette niin kamalan vanhoja!

En minä ainakaan jaksa tässä vaiheessa miettiä kestääkö tämä koko elämän, silti ois kiva jos olisi jotain sutinaa, koska muuten on niin yksinäistä.
Jos mä pussailenkin jonkun kanssa, niin mä ilmotan, että me ei sitten mennä kihloihin.
Tollaset sitoutumisleikit tutustumisvaiheessa pilaa tunnelman ja on huumorinakin melko huonoa, koska aina puolet totta sano.

Tositarkoituksella my ass! Vain tyhmä ei muuta mielipidettää tarvittaessa.
Jos joku, jonka olen pokannut "musta tuskin tulee sun lasten äitiä, mutta pussaillaanko silti?" -replalla, osoittautuukin Tosi Rakkaudeksi, niin mikäpä siinä sitten.
shue
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 176
Liittynyt: 09.02.2006 20:21

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja shue »

MarthaFocker kirjoitti:Baabaabaa. Te sitoutujat olette niin kamalan vanhoja!
No hemmetti, sitten minä olen ollut vanha teinistä asti 8)
Kuormasta ei syödä.
AarneAnkka

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

-Superior- kirjoitti:Lähtökohtaisesti minua kiinnostaa, miksi ihmisiltä menee keskimäärin 1-3 vuotta sen tajuamiseen, että kumppani onkin väärä.
Mun vanhemmilta meni siihen 12 vuotta. Suhde oli alusta asti ankea, ja tarvittiin vain laukaiseva tekijä.
prosessi

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

-Superior- kirjoitti:
AarneAnkka kirjoitti:
-Superior- kirjoitti:Käsittääkseni useimmat eivät tälläkään hetkellä jaksa vaivautua sitoutumaan suhteisiinsa
Mistä olet käsityksesi saanut?
Lähtökohtaisesti minua kiinnostaa, miksi ihmisiltä menee keskimäärin 1-3 vuotta sen tajuamiseen, että kumppani onkin väärä. Jos taas on jaksanut samaa kumppania neljä-viisikin vuotta, mikä voi enää sen jälkeen olla eron syy?
Ehkä kyseessä ei olekaan kumppanin "vääryys", vaan oman jaksamisen yliarviointi. Tietyt piirteet voivat ensin tuntua siltä, että niitä kyllä jaksaa katsoa vaikka vuosikymmeniä, mutta kun näkee, miten nämä piirteet alkavatkin myrkyttää jokapäiväistä elämää, saattaa huomata ettei jaksa.
Jos siis ei huomioida esimerkiksi pettämistä ja kakaraikää. Menevätkö tunteet rationaalisuuden yli? Jos ja kun ilmeisesti menevät, miksi ylipäätään erota? Miksei vain kasvaa henkisesti? Ja miksi se ero tapahtuu aina vasta siinä vaiheessa, kun vituttaa jo yhden yhdessä rakennetun omakotitalon verran?
Ihminen on tunneohjautuva, joten tunteiden on välttämätöntä mennä rationaalisuuden yli, jotta niiden kanssa pystyisi elämään. Rationaalisuus on kyllä hyvä asia, mutta vain tunteiden tukena, ei itsetarkoituksellisena elementtinä.

Se, että ero tapahtuu liian myöhään, on merkki siitä, että rationaalisuus on yrittänyt mennä tunteiden yli, huonolla lopputuloksella.
Sitoituminen ei ole ollut mulle ongelma, tuskin tulee olemaan
Sitoutumisen käsite on harvinaisen yksiselitteinen. Sitoutunut ihminen ei eroa.
Sellainen sitoutuminen on vaarallista, eikä missään tilanteessa tavoiteltavaa. Jos tietyn tilanteen ylläpitäminen ottaa ihmiseltä enemmän kuin antaa, on siihen sitoutuminen pakko tulkita itsetuhoiseksi toiminnaksi.
osaan kyllä sitoitua.
Näin sanovat kaikki. Itsepetos on mielestäni vain aika vakava asia, ja siksi tämä aihe kiinnostaakin minua jo toista kertaa!
Yleensä tuohon kykyyn sitoutua sisältyy kuitenkin itsesuojeluvaistoakin, joka ilmoittaa milloin sitoutuminen kannattaa purkaa. Koska kukaan ei pysty ennustamaan tulevaa, ja aina voi tulla eteen se tilanne, että purkaminen on välttämätöntä, on lapsellista väittää, että kyseessä olisi itsepetos. Jos ihmiseltä puuttuu itsesuojeluvaisto, ei enää voi puhua sitoutumisesta, vaan takertumisesta.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja martza »

AarneAnkka kirjoitti: Superior- kirjoitti:
Lähtökohtaisesti minua kiinnostaa, miksi ihmisiltä menee keskimäärin 1-3 vuotta sen tajuamiseen, että kumppani onkin väärä.

Mun vanhemmilta meni siihen 12 vuotta.
:lol: :lol: Multa meni 20 vuotta ennen kuin tajusin olleeni väärän ihmisen kanssa naimisssa. Onneksi kaksi ihanaa lasta sentää saatiin aikaiseksi ja lapsethan eivät mahda mitään sille, minkälainen heidän äiteensä on.

Nyt olen ole löytänyt sen OIKEAN ja sielunkumppanini itselleni. Nih.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja ihmisenhän pitää kehittyä ja oppia koko elämänsä ajan. Koskaan ei saa kalkkiutua.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
MarthaFocker

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

-Superior- kirjoitti:
MarthaFocker kirjoitti:En minä ainakaan jaksa tässä vaiheessa miettiä kestääkö tämä koko elämän, silti ois kiva jos olisi jotain sutinaa
Olen itse asiassa vasta aivan vastikään keksinyt, että mätä yhteiskunta onkin kaksi eikä kolme sanaa. Olen kovin tohkeissani.
Hei beibi, sä sekotat mun maailman.
Yritätkö tässä siis vihjata, että olen mädän yhteiskunnan ruumiillistuma, sitä että olen tyhmä vai sekä että?
Kerro, koska nyt oikeasti kiinnostaa.
Geetzu

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

-Superior- kirjoitti:Voisitko kuvitella joskus todella sitoutuvasi parisuhteeseen?
Kyllä tää nyt on se ensimmäinen parisuhde kun aidosti uskon sitoutuneeni, eilen tänään ja huomenna. Ja ensimmäinen suhde, missä tiedän toisen omaavan samat ajatukset. Niin kauan kuin kummallakin on halu sitoutua tähän tämä kestää. (Se on voi voi jos halu katoaa.) Meitä on perheessä 3 ja niin pitkään kuin kaikilla kolmella on hyvä olla, olemme toisiimme sitoutuneita, as simple as that...

Vanhempien melkein 30-vuotinen liitto kun nyt päättyi tämän omani alkaessa niin onhan sitä tullut mietittyä supamaisuuksia ihan liikaakin. Pappi sanoi mulle muutes, että "ei tämä ole vaikeeta, elätte niin, että teillä on hyvä olla" - eihän se nyt voi olla kovin hankalaa eihän? Miksi näitä pitää aina niin pyöritellä? :]
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja martza »

Geetzu kirjoitti: että "ei tämä ole vaikeeta, elätte niin, että teillä on hyvä olla" - eihän se nyt voi olla kovin hankalaa eihän? Miksi näitä pitää aina niin pyöritellä?
Samaa mieltä. :komp:
Kun alkaa miettimään jokaista asiaa ja tapahtumaa liikaa niin varmasti asiat tuntuvat sen jälkeen vaikealta jne. Elää ja antaa toisen elää ja pyrkii tekemään kaiken rehellisesti ja kyky osata nauttia myös toisen hyvästä olosta niin ei se vaadi sen enempää. Nih..
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Geetzu

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

martza kirjoitti:Kun alkaa miettimään jokaista asiaa ja tapahtumaa liikaa niin varmasti asiat tuntuvat sen jälkeen vaikealta jne. -- Nih..
Ja kun alleviivaa sanaa sitoutua niin uskaltaa toki enemmän ja syvemmälle... Niin kauan kun halua johonkin löytyy molemmilta niin aika hillittömienkin vaikeuksien yli vaan pääsee kapuamaan. Käsi kädes niinq. Prossun kommentti "Jos tietyn tilanteen ylläpitäminen ottaa ihmiseltä enemmän kuin antaa, on siihen sitoutuminen pakko tulkita itsetuhoiseksi toiminnaksi." tekee mieli kopsata tähänkin. Haluan sitoutua oikein.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja martza »

Geetzu kirjoitti: Ja kun alleviivaa sanaa sitoutua niin uskaltaa toki enemmän ja syvemmälle... Niin kauan kun halua johonkin löytyy molemmilta niin aika hillittömienkin vaikeuksien yli vaan pääsee kapuamaan. Käsi kädes niinq. Prossun kommentti "Jos tietyn tilanteen ylläpitäminen ottaa ihmiseltä enemmän kuin antaa, on siihen sitoutuminen pakko tulkita itsetuhoiseksi toiminnaksi." tekee mieli kopsata tähänkin. Haluan sitoutua oikein.
Asiaa kirjoitit ja ei voi muuta kuin :komp: sinua

Ja nyt kotiin. Jeeeeeeeeeeeeeee......................
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
hermine

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja hermine »

Sanotaanko nyt vaikka, että pidän tärkeimpänä, että kumppani sitoutuu MYÖS aivan ääritilanteissa huolehtimaan yhteisistä lapsistamme ja heihin liittyvistä asioista. Se ei mulle ole yhtä iso juttu, sitoutuuko hän minuun ja suhteeseemme, koska joka tapauksessa ne syyt miksi suhteeseen sitoutuminen on minulle tärkeää, liittyvät vahvasti perhe-elämään.

Tälläinen ääritilanne voi olla vaikka mieletön ja täysin oikeutettu viha ja pettymys minua kohtaan jostain syystä. Tai tilanne, jossa lapsista huolehtiminen käytännössä estää kyseistä henkilöä muodostamasta uutta parisuhdetta ja aiheuttaa taloudellisen katastrofin. Ja lasten yhteisyys liittyy mulle puhtaasti sosiaaliseen vanhemmuuteen ihan riippumatta siitä, kenen lapset biologisesti ovat.
zula

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja zula »

ite en koskaan oikein tiedä mitä ajatella, ku suhteeseen on ajautunut. joskus on tajunnut jo aika nopsaa, että tästä tulee suhde (jopa vakava sellainen) toisinaan taas ei. jälkeenpäin on sitten hyvä viisastella. tokihan sitä tiettyjä toiveita sen suhteen laadun suhteen on, tuskin kukaan lähtee suhteeseen sillä meiningillä, että "pliis antakaa tämän suhteen epäonnistua ja murjoa mun sydän". niin vaan tapahtuu.

mutta taas toisaalta tuosta suhteen kestosta ja miksi ihmisillä menee se muutama vuosi tajuta, että toinen onki "väärä". en niinkään usko, että se johtuu siitä, että toinen onki väärä, vaan siitä, että joissain suhteissa ihmiset vaan kasvaa erilaisiksi. ite ainakin oon eronnut pitkästä suhteesta sen takia, että vaan kasvo erilleen. ei ollut koskaan ollut niin pitkää suhdetta alla, joten se vaan on yks noita kasvukohtia. ei sillä, että sitä katusin, oon vaan tyytyväinen, että tiemme erosivat. se olikin ihan erilainen ku mitä halusin. tyytyväisempi näin. :)
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja JoeB »

"Jokainen uusi suhde on potenttiaalisesti juurikin se lopullinen joka kestaa hautaan saakka" on minun mielipiteeni asiaan. En jaksa uhrata henkisia resursseja joita suhtessa oleminen vaatii mikali tiedan etukateen etta tama on hyvin valiaikainen jarjestely. Tama lahinna siksi etta suhteen alkuvaiheessa henkisen voimavarojen uhraus vs siita saatava voimavara on ainakin minulla reilusti miinusmerkkinen. Sellainen ei enaa vain jaksa innostaa.
Sitten jos suhde paattyy, niin sille ei voi sitten juurikaan mitaan, sen paattymisen estamiseksi tehdaan tietysti lineaarisesti enemman toimia mita pidempaan suhdetta on jatkunut.

Ts. mikali suhde selviaa alkuaikojen yli niin olen yleensa hyvinpitkalle sitoutunut siihen. Tosin kuollutta hevosta on turha piiskata eli jos suhde kuolee niin sitten se kuolee mutta itse ainakin olen tehnyt parhaani sen eteen etta se ei kuolisi.

Etukateen on niin hankala tietaa toimiiko joku homma vai ei, siksi alussa olisikin niin paljon parempi jos osapuolet olisivat rehellisia ja avoimia asioista. Jos kaksi ihmista pitavat tallatavoin toisistaan niin en nae mitaan syyta miksi suhde ei kestaisi pitkaan. Sen sijaan jos peitellaan asioita (esim jos ei pida jostain piirteesta kumppanissa) niin se kuitenkin kalvaa ajatuksia ja kasittelemattomana saattaa kasvaa lopulta niin suureksi etta tulee ero.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja aasi »

-Superior- kirjoitti:Pidemmällä jänteellä onnellinen voi olla vain sellainen suhde, johon kumpikin osapuoli sitoutuu ikenet verillä.
Musta tuntuu että olen mieluummin itse onnellinen kuin että se suhde olisi onnellinen.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
chunkbite
Kitinäaddikti
Viestit: 56
Liittynyt: 06.09.2005 12:08
Paikkakunta: Oulu

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja chunkbite »

MarthaFocker kirjoitti:Jos mä pussailenkin jonkun kanssa, niin mä ilmotan, että me ei sitten mennä kihloihin.
Tollaset sitoutumisleikit tutustumisvaiheessa pilaa tunnelman ja on huumorinakin melko huonoa, koska aina puolet totta sano.
En yhtään epäile sitä, etteikö sitoutumisen ehdottaminen liian aikaisessa vaiheessa voisi pilata tunnelmaa, mutta saman tekevät kyllä tuollaiset kommentit, joissa toinen leimataan heti alkuun pelkäksi lämmittelijäksi, jonka ei kannata toivoa mitään sen syvempää. Huumorina jokseenkin yhtä tuhoisaa, koska puolet siinäkin totta.
MarthaFocker kirjoitti:Tositarkoituksella my ass! Vain tyhmä ei muuta mielipidettää tarvittaessa.
Jos joku, jonka olen pokannut "musta tuskin tulee sun lasten äitiä, mutta pussaillaanko silti?" -replalla, osoittautuukin Tosi Rakkaudeksi, niin mikäpä siinä sitten.
Ja jos vielä maalaillaan piruja seinille, niin on aina pieni mahdollisuus, että tuon kaltaiset repliikit vaikuttavat niitä kuulleen ihmisen mielessä vielä siinäkin vaiheessa, kun repliikkien laukoja on jo ehtinyt muuttaa mielensä. Ehkä epätodennäköistä, mutta silti mahdollista.
Viimeksi muokannut chunkbite, 13.09.2006 2:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Edith

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja Edith »

Voisko tässä olla semmosta juttua, että kun nykyajan uuskonservatiiviseen ilmastoon kuuluu tuo irtosuhteiden ja kevytpäisen hengaamisen suuri paheksuminen, niin ihmiset sitten ikään kuin sitoutuisivat ja sinetöisivät jutskansa jo liian varhaisessa vaiheessa ns. vakavaksi seurusteluksi? Ja sitten, kun on jonkun kanssa alettu oleen, niin ovat sitten vaikka hampaat irvessä. Siihen asti kun ei sitten enää kerta kaikkiaan kestä. Sitten millään.

Haluan nostaa kevytpäisen hengailun takaisin kunniaansa! Mielestäni se voi hyvin kestää vaikka kuukausiakin. Vasta pidempään ihmisen tunnettuani voisin päättää, haluaisinko häneen sitoutua ja esitellä ympäriinsä seurustelukumppaninani.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja Ann »

Ei tämä nyt niin kauheasti vaadi.
Rotan aivot valtasivat pääni.
hermine

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja hermine »

Edith kirjoitti:Haluan nostaa kevytpäisen hengailun takaisin kunniaansa! Mielestäni se voi hyvin kestää vaikka kuukausiakin. Vasta pidempään ihmisen tunnettuani voisin päättää, haluaisinko häneen sitoutua ja esitellä ympäriinsä seurustelukumppaninani.
Ihan samaa mieltä! Ennenhän oli ihan yleistä tapailla pitkiä aikoja, vuosiakin, ennen varsinaista suhdetta ja tutustua toiseen kunnolla ennenkuin lyö mitään lukkoon. Ehkä yks osasyy siihen, miksi ennen liitot kestivät ja nykyään eivät, ainakin mummoikäisiltä olen kuullut tällaista mielipidettä. Toisaalta sota-aikoina solmitut nykymalliset "pika-avioliitot" taas taisivat enimmäkseen jäädä lyhyiksi. Nykyään jostain syystä ihmisillä ei riitä kärsivällisyys, kaikki on saatava heti ja toinen varmasti omaan "omistukseen" tai sit ei ollenkaan. Ihanniinkuin se parisuhdestatus olisi melkein sitä toista ihmistä tärkeämpää.
MarthaFocker

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

chunkbite kirjoitti: En yhtään epäile sitä, etteikö sitoutumisen ehdottaminen pilaisi tunnelmaa tutustumisvaiheessa, mutta saman tekevät kyllä tuollaiset ilmoitukset, joissa toinen leimataan heti alkuun vain lämmittelijäksi, jonka ei kannata toivoa mitään sen syvempää. Huumorina jokseenkin yhtä tuhoisaa, koska puolet siinäkin totta.


Ja jos vielä maalaillaan piruja seinille, niin on aina pieni mahdollisuus, että tuon kaltaiset repliikit vaikuttavat niitä kuulleen ihmisen mielessä vielä siinäkin vaiheessa, kun repliikkien laukoja on jo ehtinyt muuttaa mielensä. Ehkä epätodennäköistä, mutta silti mahdollista.
Ehkä, mutta onnellisen tilanteestani tekeekin se, että en todellakaan etsi tällä hetkellä sitoutumista. En edes halua miettiä seurustelua moneen vuoteen. Romanssit ovat kyllä tervetulleita ja hauskaksi ne tekeekin juuri se, että sen ei tarvitse olla lopullista.

Nyt en varmasti edes kiinnostuisi ihmisestä, joka ei itseni tavoin osaa elää hetkessä, vaan suunnittelee lapsien nimiä jo ekoista treffeistä. Hyhheijaa.

Minä en koe, että mikään aika yhdessä olisi hukkaan heitettyä.
Paljon mielummin koen paljon hyviä tunteita ja sitten vastapainoksi huonoja, kuin että eläisin tasapaksussa pöllyssä koko ajan. Välillä on pää pilvissä, välillä pohjamudassa. Allekirjoitan, vaikka tällä hetkellä ollaankin taas siellä mudassa.

Nämä ovat kuitenkin niin superhyper henkilökohtaisia juttuja, että älkää nyt vanhat pierut yrittäkö takoa järkeä nuoreen mieleeni. Enkä edes viittaa ikään, fossiilisielut.
nokkaelain

Re: Sitoutuminen

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

-Superior- kirjoitti:
Edith kirjoitti:Ja sitten, kun on jonkun kanssa alettu oleen, niin ovat sitten vaikka hampaat irvessä.
Ainakin itse olen puhunut koko ajan kakaraiän ylittäneistä suhteista, jotka ovat jo vakaammalla pohjalla. Kuinka muuten ketjun aiheeksi olisi voinut asettaa käsitteen sitoutuminen?
Milloin ne sitten ovat vakaammalla pohjalla? Varmasti useimmat ovat nähneet suhteiden päättyvän vuosien jälkeen, kun on jo vakavissaan mietitty sitoutumista, mutta se ei lopulta johdakaan mihinkään.
Vastaa Viestiin