Toisen huomiointi suhteessa

[Zeb]

En koe saavani tarpeeksi huomiota ja yhteistä aikaa suhteessani. Minun on vaikeaa tuota ymmärtää, koska itselleni on aina ollut luontaista ja helppoa huomioida toista ja joustaa omista menoistani yhteiseksi hyväksi. En ole enää onnellinen. Olen keskustellut asiasta kumppanini kanssa, mutta tuntuu että sekin menee jankkamiseksi ja riitelyksi, eikä johda mihinkään. Elleivät asiat muutu niin tämä loppuu.

Ehkä olen ylihuomionkipeä paska. Tai sitten en. Kertokaa muut näkemyksiänne ja kokemuksianne, mikä on liikaa vaadittu ja mikä on liian vähän annettu ? Tietystikään loppupeleissä muiden mielipiteet eivät ratkaise, vaan se, miten suhteen osapuolet asian kokevat.

En ole vielä kuitenkaan päättänyt kuinka paljon haluan yrittää muuttaa itseäni ja joustaa omista ideaaleistani. (Ja vaikka sitten päättäisinkin haluta yrittää muuttaa itseäni, niin en tiedä pystynkö.)

[silsis]

Tiedän monia pareja, joiden dynamiikka mättää siinä, että osapuolten elämäntyyli sekä kiinnostuksen kohteiden määrä ja niihin käytetty aika ovat kovin erilaisia.

Vaikka ihmiset olisivat muutoin kuin luodut toisilleen, niin konfliktit toisen huomioonottamista ovat väistämättömiä, koska toisella on niin paljon enemmän harrastetta ja muuta kuin parisuhteeseen liittyvää puuhaa.

Minun ystäväpiirissäni miehet ovat usein aktiivisempia ja naiset vaativat alati enemmän yhteistä tekemistä ja sitä kautta huomiota.

Tähän liittyen tulee mieleen oikeastaan kaksi seikkaa. Huomiontarve yleensä ja liikaa toisen kautta eläminen/oman elämän niukkuus. Jälkimmäisen osalta toisen ripustautuminen ja oman parisuhteen ulkopuolisen elämän karsiutuminen aiheuttaa usein törmäyksiä.

Tämä nyt oli tällaista ajatusvirtaa, lähinnä miettimisen aihetta niille, jotka lähestyvät aihetta pelkästään rakkauden antamisen puutteena.

[Ann]

En koe saavani tarpeeksi huomiota ja yhteistä aikaa suhteessani.

En minäkään. Syytän armeijaa ja intternettiä.

Mutta jos vakavasti otan nyt tämänkin aiheen tässä, niin en voi muuta kuin todeta: jätä se sikasikasika. Toimii.

[Ann]

Hähää.. Sensuuri iski.

Valitettavasti vain voivat kirjoittaa vastauksia tässä foorumissa
Mitä kieltä tää on?

[mustanikki]

En ole koskaan ymmärtänyt näitä kityläisten ”suhteita”. Peräperään vaan yksi ”suuri ihastus” ja pian seuraava ”tosirakkaus”. Välissä tietenkin yhdenyönnussimiset, vakipaneskelut, kimppakivailut ja muotilesbottelut. Ennen kuin taas onkin ”suhteen” aika

Nyt kun olet vapaa, lohkase mullekin! Kohta jollekin baaripanolle kuitenkin lohdutuspano-lohkaset

Ai ni.. mä oon niin ruma ja nyt vanhakin eikä ole tukka geelissä eikä vaatteetkaan ihan just..

Joskus mietin että kun niin MONI on "ENNEN" lähtenyt "KENEN KANSSA VAAN", niin miksei MINUN kohdalleni osu KETÄÄN, joka lähtisi MUN kanssa

..ja minä kun olen treffeilläni miettinyt, että MITEN ihmeellinen yhteensopivuus tarvii olla, että punkkaan päätyisi.. ilmeisesti ei tarvikaan, kunhan ei ole MINÄ

[Xiberia]

[quote="mustanikki"][/quote]
Kuka kumma tämä saattaa olla?

[Mylwin]

Kuka kumma tämä saattaa olla?

Sinne meni elcopisteet. =(

[JoeB]

Yhteinen aika, tuo jokaisen parisuhteen kulma- ja samalla kompastuskivi johon olen itsekkin tormannyt useasti. Toisella on paljon menoja ja tekemista, joskus niinkin paljon etta yhteinen aika rajoittuu muutamaan sanaan illalla ja aamulla jos sitakaan. Itse en sita kovinkaan kauaa pystynyt sietamaan silla pidan hyvin paljon yhteisesta tekemisesta (tietyilla rajoituksilla tietysti, ei tarvitse olla yhdessa koko aikaa).

Jos osapuolet todella haluavat olla yhdessa niin silloin yhteista aikaa muodostuu ihan itsestaan koska kumpainenkin haluaa olla toistensa kanssa tekemisissa ja yhteinen aika ohittaa tarkeysjarjestyksessa monet muut asiat. Sitten jos vain toinen yrittaa tilanteessa muuttua ja sovittaa aikataulunsa toisen mukaan niin sekin harvemmin toimii koska kuten sanottua se vaatii molemminpuolista osallistumista ja "uhrauksia" jos vain toinen tekee naita "uhrauksia" niin silloin tulee hyvin helposti takertuva olo joka ei tunnu hyvalta.

Jos siis halu yhteiseen aikaan on kovinkin poikkeava toisistaan niin se vaistamatta tuottaa hyvinkin repivia jannitteita suhteeseen. Miten tasta paasee siis yli, no keskustelu aihesta on hyva alku ja itseasiassa ainoa tie niinkuin monessa muussakin asiassa.

Kaytanon toimia voisi sitten olla esim seuraava: listataan tekemiset ja arvostetaan ne kahdella asteikolla "siirrettayys" (kiintea/liikuteltava) ja "tarkeys" (tarkea/vahemman tarkea/yhdentekeva) kumpikin tekee siis ensin kartan itselleen ja sitten ne sovitetaan yhteen. (Kiintea + Tarkeaa) laitetaan ensin kartalle, sitten siirrettavat asiat sovitetaan valiin tarkeysjarjestyksessa (yhteinen tekeminen on tarkea mutta siirrettava asia). Aikataulutuksen lopussa kun kartat sovitellaan yhteen katsotaan mita pudotetaan pois jos ei aikaa ole.

Jos ei tuolla tavoin yhteiselle ajalle jaa kumpaakin tyydyttavaa aikaa niin sitten tuleekin kysymykseen "lisauhraukset" eli mista toinen on valmis luopumaan suhteen eteen, tama pitaa toki tehda tasapuolisesti ettei kummallekkaan tule alussa mainittua "toinen ei tee mitaan" suhteen eteen tunnetta.

Itsellani kartan teko on varsin helppoa koska kiinteita asioita on vain tyo, ja sitten on pari siirrettavaa tarkeata itemia, kuitenkin historiassa on ollut tapauksia joissa siltikaan yhteista aikaa ei vain sitten kuitenkaan ollut vaikka muuten tulimme hyvin toimeen ja lopputuloksena asioita pohdittuamme paadyimme eri teille koska yhteista aikaa ei vain ollut.
Mielestani kaksi tai jopa kolme iltaa (siis kuuden jalkeen) + joku viikonlopun kokonainen paiva viikossa seka koko vkl esim kerran kuussa ei ole lainkaan kohtuuttomasti vaadittu.

[Ann]

Kuka kumma tämä saattaa olla?

No sehän nyt on selvä. Mutta ketä tällä tarkoitetaan:

Nyt kun olet vapaa, lohkase mullekin! Kohta jollekin baaripanolle kuitenkin lohdutuspano-lohkaset

[Xiberia]

Kuka kumma tämä saattaa olla?

Sinne meni elcopisteet. =(

Elcopisteet? Taas mä olen jostain pihalla.

[elco]

Kuka kumma tämä saattaa olla?

Veikkaan, että tämä on Tixin halpahintainen mustanikkeily elcopisteiden perään:

Jaha, jaha. Exitti. Peli on auki gattacan paluun väistämättömästä ajankohdasta. Oikein arvanneiden kesken arvotaan 3000 elcopistettä. Vain veikkaamalla voi voittaa!

Gattaca kirjoittaa (millä tahansa nikillä) seuraavan viestinsä tänne:
1) 5.9.
2) 6.9.
3) 7.9.
4) 8.9.
5) 9.-10.9.
6) 11.-17.9.
7) 18.-24.9.
8 ) 25.-30.9..
9) lokakuussa
10) myöhemmin

Veikkaan että vaihtoehto 6 on likimpänä totuutta.

[Xiberia]

[quote="elco"][/quote]
Aaa, enää en ole niin pihalla :D

Kyllä tuo kumminkin huolestuttavalti aidolta Gatilta vaikuttaa. MINÄ kyllä sitä ja tätä, kun TE ette vaan millään YMMÄRRÄ että olette VÄÄRÄSSÄ!!

[elco]

Kaytanon toimia voisi sitten olla esim seuraava: listataan tekemiset ja arvostetaan ne kahdella asteikolla "siirrettayys" (kiintea/liikuteltava) ja "tarkeys" (tarkea/vahemman tarkea/yhdentekeva) kumpikin tekee siis ensin kartan itselleen ja sitten ne sovitetaan yhteen. (Kiintea + Tarkeaa) laitetaan ensin kartalle, sitten siirrettavat asiat sovitetaan valiin tarkeysjarjestyksessa (yhteinen tekeminen on tarkea mutta siirrettava asia). Aikataulutuksen lopussa kun kartat sovitellaan yhteen katsotaan mita pudotetaan pois jos ei aikaa ole.

Onko käytettävä ohjelmointikieli vapaavalintainen? Entä käyttis?

Mitä jos vain sanoo toiselle, jos jokin asia - kuten esimerkiksi tämä huomioimattomuus - pistää vituttamaan?

[JoeB]

Mitä jos vain sanoo toiselle, jos jokin asia - kuten esimerkiksi tämä huomioimattomuus - pistää vituttamaan?

Se olisi se suoraviivainen ja suositeltava tapa tuota mainitsemaani tapaa voidaan kayttaa jos ei selkea suora sanominen johda mihinkaan. Ainakin on mahdollista hankalissa tapauksissa saada aikataulut jopa sopimaan yhteen jos kaikki muu toimii hyvin mutta kiirus pitaa ihmiset erillaan. Kuten sanottua normaalisti yhteista aikaa syntyy automaattisesti koska kumpikin haluaa sita ja toisen halua jarjestaa itselleen aikaa voi kylla ainakin tilapaisesti kasvattaa tuolla mainitsemallasi menetelmalla pidemmanpaalle se voi alkaa kuulostaa jankkaamiselta.

Niin ohjelmointikelena suositellaan siis tottakai assembleria jolloin hyvalla optimoinnilla tulee kaikista tehokkain prosessorisyklien hyodyntaminen. Jos viela saa multithredausken viritettya siihen laskentaan niin tehokkuus senkun paranee jos on useampi prosessori kaytossa. Jokaisessa kodissahan tietysti on oma pieni servericlusteri juuri parisuhdongelmien kasittelyyn.

EDIT: niin tottakai tulokset tallennetaan kantaan ja lopputuloksesta seka valivaiheista tehdaan aina powerpoint esitys. (mutta tamahan on mainitsemattakin itsestaanselvaa)

[-Superior-]

Aivan se ja sama, kuinka itse ongelma voisi mahdollisesti hoitua tuollaisessa tilanteessa. Jos armas kumppanini väheksyisi tunteitani niin räikeästi, että vaivautuisi ainoastaan riitelemään kun kerron tunteistani ja huolistani, olisi lähtö omalta osaltani aika lailla selkeä.

[SikaMika]

En koe saavani tarpeeksi huomiota ja yhteistä aikaa suhteessani.
Kertokaa muut näkemyksiänne ja kokemuksianne, mikä on liikaa vaadittu ja mikä on liian vähän annettu ?

Enkä kerro. Sillä, mikä on mun mielestäni liikaa annettu tai liian vähän vaadittu, ei ole relevanssia sinun keissiisi.

Annan ennemmin mielipiteeni siitä, kuinka voisit toimia tilanteessasi:

1) Kerro miehellesi mikö sinua riepoo. Jos mitään ei tapahdu,
2) Kerro, ettet ole tyytyväinen suhteeseesi sen nykyisessä muodossa ja jos mitään muutosta ei tapahdu, et halua jatkaa sitä. Jos mitään/tarpeeksi ei sopivaksi määrittelemässäsi ajassa x tapahdu,
3) Jätä se sika.


Kakkoskohdan pitäisi laittaa vipinää äijäsi korvien väliin, hän ei ehkä tajua tilanteen vakavuutta pelkän ykköskohdan toteuttamisella. Hyppääminen suoraan ykkösestä kolmoseen taas voi olla kohtalokas virhe, saatat nakata pihalle tyypin joka olisi valmis jatkamaan suhdetta molempia tyydyttävästi mutta ei putkiaivoisena tajunnut missä mennään.

Alustavina toimenpiteinä näille kädenväännöille suosittelisin sinua kiteyttämään itsellesi ajatuksistasi ja toiveistasi ne ehdot, joiden toteutumista tulet ukaasissasi vaatimaan.

[Flipperix]

Veikkaan, että tämä on Tixin halpahintainen mustanikkeily elcopisteiden perään:

Valitettavasti on juomassa vielä halpahintaisempaa (ilmaista) viinaa korruptiokemuissa kun tuo viesti tuli. Ihmettelen etten keksinyt noin nerokasta vedätystä itse. Kyllä se on ihan aito asia.

[MarthaFocker]

Joo. Tässä tarvitaan nyt selkeästi Martha "ainoo lapsi" Fockerin neuvoja.

Ole huomionkipeä. Sinä saat olla, mutta älä sano "vittu sä et koskaa huomioi mua, senki paska". Sen sijaan sano tyttömäisellä äänellä samalla sohvalle käpertyen ja nätin hymyn väliäyttäen "huomioi mua" tai "anna vähän läheisyyttä". Miehet tykkäävät kun saavat olla Miehiä.

Voi kuin voisin liittää tähän ääniklipin. Olen nimittäin erittäin hyvä siinä.
Toimii myös kun haluat miehen tekevän/ hakevan jotain. Se toimii oikeastaan mihin tahansa. Mielipiteen muuttamiseen, suunnitelmien muuttamiseen, mihin tahansa!
Tuolla äänellä voi sanoa myös mitä tahansa. Plus tietty sanavalinnat. Jos joku paita on mielestäsi ruma, et sano että se on ruma, vaan sanot sillä tyttöäänellä että se on vähän hassu. Mies kysyy, että eikö se ole hyvä, mihin sinä vastaat tyttöäänellä, että ehkä joku muu olisi kivempi.
Molemmille jää hyvä mieli, sinä et nalkuta, eikä miestäsi vituta, koska sinä et nalkuta. Kaikki voittavat, mutta sinä olet edelleen niskan päällä.

[EveryWoman]

mikä on liikaa vaadittu ja mikä on liian vähän annettu ?

Meillä vastaukset tuohon näyttävät vaihtelevan, varsin rajusti vieläpä.

Olemme tällä hetkellä niin monipuolisesti hankalassa elämäntilanteessa, että kummankin jaksaminen on kutistunut äärimmäiseen minimiinsä. Aiemmin teimme kaikenlaista yhdessä molempien yhteisestä halusta. Usein toisella oli mieliteko, jonka toteuttamista hän ehdotti toiselle, ja yleensä toinen suostui silkasta yhdessäolon halusta. Koska molemmat olivat toiminnassa mukana motivoituneesti, tekeminen oli hauskaa riippumatta mukaan lähteneen alkuperäisestä kiinnostuksen asteesta itse touhua kohtaan. Nyt sen sijaan yksilölliset toiveemme ja niiden toteuttamishalu ovat korostuneet äärimmilleen. Yleensä toisen ehdottaessa jotakin, toisella on mielessä jo jotakin muuta mihin vähän vapaa-aikansa mieluiten käyttäisi. Kumpikaan ei ole erityisen kiinnostunut joustamaan omista toiveistaan, ja hankalinta on silloin kun toiveen toteutuminen vaatisi molempien osallistumista.

Olen kelannut mielessäni saman oloisia teemoja kuin sinäkin tuossa: Mitä järkeä on olla yhdessä jos ei kuitenkaan tehdä mitään yhdessä? Miksi mies on kanssani parisuhteessa, jos minun seurani ei olekaan se ykkösviihdyke vapaa-aikana? Minun tapauksessani vastaus ainakin jälkimmäiseen kysymykseen on helppo keksiä: minä en vain juuri nyt taida olla erityisen mukavaa ja rentouttavaa seuraa. Itse asiassa - jos aivan rehellisiä ollaan - olen ynseä, väsähtänyt, mankuva ja raivostuttavan epäitsenäinen bitch; olosuhteiden pakosta eräänlainen miehen holhottava (tila, joka onneksi on itselleni poikkeuksellinen). Ei mikään ihme, jos mies rankan elämänsä vastapainoksi valitsee ennemmin illan ulkona kavereiden kanssa tai tietokonepelien äärellä kuin jää seuraamaan minun tuskailuani.

No mitä järkeä tällaisessa sitten onkaan? Ei yhtään mitään, jos tila on pysyvä. Meidän tapauksessamme se on kuitenkin mitä todennäköisimmin väliaikaista. Aika hyvin olemme saaneet hahmoteltua sitä syy-seuraussuhteiden verkkoa, joka tähän on johtanut, ja suuri osa syistä on ulkoisissa olosuhteissa jotka aikanaan kyllä korjaantuvat. Siihen asti olemme päättäneet elää jyrkän itsekkäästi oman jaksamisemme rajoissa. Pelisäännöt ovat selvät:

• 1. Vaikka toinen pyytää/odottaa sinulta jotakin, et ole velvollinen tekemään sitä. Ainoa hyväksyttävä syy tehdä mitään toisen hyväksi, on oma halu toimia niin.
  2. Jos toinen loukkaantuu ja pahoittaa mielensä kun et toimi hänen haluamallaan tavalla, kestä se. Osoita myötätuntoa ja selvitä oma puolesi asiasta, jos suinkin jaksat.
  3. Jos itse pahoitat mielesi siksi ettei toinen jaksanut toimia sinun haluamallasi tavalla, kestä se. Muista ettei toinen ole vastuussa sinun onnellisuudestasi - sinä itse olet.

Tällä hetkellä meidän suhteessamme liikaa vaadittu on siis oikeastaan mikä tahansa yhdessäoloon liittyvä vaatimus. Ja antaa ei tarvitse mitään, ellei kerta kaikkiaan jaksa. Tietenkin meillä on päällä poikkeuksellinen kriisitilanne. Mutta ilman kriisejäkin samantapaista kuviota lienee mahdollista merkitsevästi pahentaa kohdistamalla toiseen sellaisia odotuksia, joiden täyttämisestä hän ei syystä tai toisesta sillä hetkellä ole kiinnostunut. Pakkopulla maistuu aina homeelta.

Vaikea nollainformaation pohjalta sanoa mistä teidän meiningit mahtaisivat johtua, mutta pakottamista ja ukaaseja en suosittele, oli tilanne mikä tahansa. Sen sijaan ongelmaa voisi kannattaa lähestyä paneutumalla kumppanisi näkökulmaan: Millaisen parisuhteen hän haluaisi? Riittääkö, että kotona on joku tekemässä kotitöitä, laittamassa ruokaa ja lämmittämässä petiä siltä varalta että mies työnteon ja hauskanpidon lomassa sattuisi jotakin näistä palveluksista tarvitsemaan? Tuohon pitäisi yrittää saada häneltä aivan rehellinen vastaus. Jos vastaus on ei, voi edetä tunnustelemaan mitä muuta hyvään suhteeseen hänen mielestään kuuluu. Jos taas vastaus on kyllä, kerro että sellaisessa suhteessa et itse tule olemaan onnellinen, joten sitä kannattaisi yrittää jonkun toisen kanssa.

Mitä ikinä teetkin, älä anna itsesi muuttua siksi vastenmieliseksi noita-akaksi, joka minä tällä hetkellä olen.

[Kimmen]

"anna vähän läheisyyttä"

Tämä voi toimia, mutta epäilen että useimmat miehet käsittävät tämän kutsuna nussimaan.

Jos joku paita on mielestäsi ruma, et sano että se on ruma, vaan sanot sillä tyttöäänellä että se on vähän hassu. Mies kysyy, että eikö se ole hyvä, mihin sinä vastaat tyttöäänellä, että ehkä joku muu olisi kivempi.
Molemmille jää hyvä mieli, sinä et nalkuta, eikä miestäsi vituta, koska sinä et nalkuta. Kaikki voittavat, mutta sinä olet edelleen niskan päällä.

Olet ihana! Monet riidat jäisi riitelemättä jos kaikki, siis mukaanluettuna miehet, oppisivat muotoilemaan sanomiaan näinkin diplomaattisesti. Pakko myöntää että opittavaa on myös itselläni.

Alkuperäiseen kysymykseen on vaikeaa otta kantaa kun ei tiedä taustoja. Omakohtaista kokemusta on sellaisesta suhteesta jossa minä olin se aktiivisempi menemään. Olin se jolla oli enemmän kavereita, treenejä monena iltana viikossa ja pitkiä iltoja auto-/jettiprojektien kanssa. Sehän on selvää että toiselle tulee väheksytty ja syrjitty olo. Yritimme parantaa tilannetta sillä että keksittiin tyttöystävälle harrastuksia, ettei joudu koko aikaa vaan istumaan kotona mua odottamassa. Samalla vähensin hiukan omia menemisiäni. Tämä toimi.

Se että toisella on enemmän luppoaikaa kuin toisella, ei tee aktiivisemmasta sitä huonompaa osapuolta. Vikaa on samalla tavalla hänessäkin joka istua möllöttää toista odottamassa. Keskustelua ja kompromisseja.

[Flipperix]

Tuolla äänellä voi sanoa myös mitä tahansa. Plus tietty sanavalinnat. Jos joku paita on mielestäsi ruma, et sano että se on ruma, vaan sanot sillä tyttöäänellä että se on vähän hassu. Mies kysyy, että eikö se ole hyvä, mihin sinä vastaat tyttöäänellä, että ehkä joku muu olisi kivempi. Molemmille jää hyvä mieli, sinä et nalkuta, eikä miestäsi vituta, koska sinä et nalkuta. Kaikki voittavat, mutta sinä olet edelleen niskan päällä.

[Georgina]

Edellisessä suhteessani minä olin se joka ei antanut toiselle hänen mielestään riittävästi aikaa. Sovimme että joka viikko, meillä on yksi päivä jolloin teemme jotain sellaista yhdessä joka on molemmista mukavaa. Usein se oli sulkapallon peluuta, uimista, ravintolassa ja leffassa käyntiä jne. Jotain sellaista puolueetonta jossa kumpikaan ei joutunut myöntymään. Ne olivat kyllä mukavia päiviä ja tuntuivat isolta asialta vaikka niitä oli vain se yksi viikossa. Tunnelma heijastui muihinkin päiviin. Ja niistä pidettiin kiinni, ne olivat prioriteetti numero yksi.

[martza]

Jos osapuolet todella haluavat olla yhdessa niin silloin yhteista aikaa muodostuu ihan itsestaan koska kumpainenkin haluaa olla toistensa kanssa tekemisissa ja yhteinen aika ohittaa tarkeysjarjestyksessa monet muut asiat....

Tämä pitää paikkansa. Komppaan täysin.

Parisuhdehan ei ole itsestäänselvyys oleva olotila. Jos ollaan oltu jo pidempään yhdessä, tähän sudenkuoppaan(itsestäänselvyyteen), saattaa moni pari vaipua. Parisuhdetta pitää hoitaa päivittäin ja osoittaa toiselle, että hän on tärkeä ja rakastettava ihminen, kaikkine hyvineeen ja myös ehkä hunoineen puolineen. Naisethan ovat parisuhteessa se osapuoli, joka vaatii enemmän huomionososoituksia kuin me miehet. Tämä on mielestäni vain luonnon sanelema laki. Taitaa johtua naisten geeneistä.
Muutenkin parisuhdehan vaatii kummaltakin osapuolelta, halua tehdä siitä hyvä ja toimiva. Jos vain toinen yrittää, on suhde tuhoon tuomittu.

[Zeb]

• 1. Vaikka toinen pyytää/odottaa sinulta jotakin, et ole velvollinen tekemään sitä. Ainoa hyväksyttävä syy tehdä mitään toisen hyväksi, on oma halu toimia niin.
  2. Jos toinen loukkaantuu ja pahoittaa mielensä kun et toimi hänen haluamallaan tavalla, kestä se. Osoita myötätuntoa ja selvitä oma puolesi asiasta, jos suinkin jaksat.
  3. Jos itse pahoitat mielesi siksi ettei toinen jaksanut toimia sinun haluamallasi tavalla, kestä se. Muista ettei toinen ole vastuussa sinun onnellisuudestasi - sinä itse olet.

Tässä malli, jonka tyyppistä olen itsekin kaavaillut ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi pattitilanteeseen. Eihän tuossa mitään kovin kaunista ja romanttista ole, mutta se sisältää hyvän perusajatuksen siitä vapaaehtoisuudesta, johon mielestäni kaiken ihmisten välisen kanssakäymisen tulisi pohjautua. Olen itse valmis toimimaan kohdan 3. osoittamalla tavalla. Ongelma onkin tällä hetkellä mielestäni eniten siinä, ettei kumppanini kykene kohdan 2. kuvaamaan toimintaan, vaan ikään kuin vaatii ja painostaa minua esittämään, etten pahoittanut mieltäni.

Pakkopulla maistuu aina homeelta.

Juurikin näin.

Mitä ikinä teetkin, älä anna itsesi muuttua siksi vastenmieliseksi noita-akaksi, joka minä tällä hetkellä olen.

Luullakseni olen jo muuttunut. Olen yrittänyt keskustella, kertoa tunteistani, räyhätä, murjottaa ja kaikkea muuta helvetin epäkypsää. Nyt tässä vaiheessa en osaa enää muuta kuin vetäytyä, ottaa ja antaa tilaa, olla itsekseni ajatuksineni ja jakaa niitä muiden ihmisten kanssa.

Koen myös, että kumppanini kovasti vaatii minua sitoutumaan tiukemmin tähän suhteeseen, mutta hänen ehdoillaan. Ahdistavaa, näen edessäni pahimman painajaiseni, eli elämän perheenäitinä omakotitalossa, sitoutuneena ja sidottuna ikuiseen henkiseen yksinäisyyteen. Siihen en suostu.

[Hellu]

Voi kuin voisin liittää tähän ääniklipin. Olen nimittäin erittäin hyvä siinä.
Toimii myös kun haluat miehen tekevän/ hakevan jotain. Se toimii oikeastaan mihin tahansa. Mielipiteen muuttamiseen, suunnitelmien muuttamiseen, mihin tahansa!

Kaikki voittavat jos ulkopuolisia ei ole kuuntelemassa tota paskaa.
Oltiin viikko lomalla tutun pariskunnan kanssa, ja muija harrasti just tota pikkutyttömäistä lässyttämistä.
Ei vittu, mitään ei voinu tehdä ite kun tiesi että vässykkä kuitenkin tekee
mitä vaan jos vähän räpyttelee.
Meinas vittu pää räjähtää.