Zedille onnittelut rohkeasta päätöksestä. Vähintä mitä se saa aikaan on saada toinen havahtumaan että oli se sittenkin tosissaan.
EveryWoman kirjoitti:Hmm. Oman näkemykseni mukaan parisuhde on kyllä ajautunut varsin pahasti vikaraiteelle siinä vaiheessa kun jompi kumpi tai molemmat haluavat paeta siitä.
Elämä ei ole mustavalkoista, vaan harmaata. Ainoat vaihtoehdot eivät ole "ollaan kaikki liikenevä aika yhdessä" tai "toinen tai molemmat pakenevat jatkuvasti erilleen". Käsittääkseni kyse oli siitä ettei toinen osapuoli halua viettää yhtä paljon aikaa yhdessä kuin toinen.
EveryWoman kirjoitti:CandyMan kirjoitti:Sanon vielä sen että miehesi varmasti tuntee olevansa tilanteessanne niskan päällä.
Minä veikkaisin lähes päinvastaista.
Ihan vapaasti. Voimme veikkailla näillä vähäisillä lähtötiedoilla ihan mitä vaan. No joka tapauksessa, Zeb taisi mainita että hänestä vaikutti samalta kuin mitä minä epäilin. Tiedä sitten.
Mielestäni mies ei tuossa kylläkään ole täysin hakoteillä. En tiedä minkälaisesta sitoutumispyynnöstä siinä tarkalleen ottaen on kyse, mutta sen tiedän ettei erouhkan alla ole kovin helppoa opetella muuttamaan urautuneita toimintamallejaan. Epäonnistumisen pelko kasvaa helposti liian suureksi ja tukahduttavaksi.
Nyt putosin hieman kärryiltä. Ei ole valmis muuttamaan toimintamallejaan pelastaakseen suhteen jonka haluaa itsekin jatkuvan, koska pelkää suhteen silti epäonnistuvan?
CandyMan kirjoitti:Miksi seurustelukumppanit haluavat viettää luppoaikaa yhdessä, jos kyse ei ole yhteisistä harrastuksista tms.? Uskon tärkeänä syynä olevan varmistus siitä, että toinen välittää edelleen. Miehesi ei välttämättä tunne epävarmuutta kyseisen asian suhteen (toisinkuin sinä?), joten hän tuntee vähemmän tarvetta viettää vapaa-aikaa kanssasi.
Miten olisi:
Seurustelukumppanit haluavat viettää aikaa yhdessä, koska he nauttivat toistensa seurasta?
Näin ei ilmeisestikään ollut puheena olleessa tapauksessa, jos mies kerran halusi mieluummin huidella muualla muussa seurassa (koska kuulemma pystyi vain siten tuntemaan olonsa vapaaksi). Kysymys Zebille voisi olla, miksi hän kuitenkin halusi edelleen kyseisen miehen seuraa; mikä on se asia mikä teki edelleen miehen seuran "nautittavaksi"?
Kuten aiemmin sanoin, suhteen alkuvaiheessa
nautitaan toisen seurasta koska se on pakoa arjesta. Siinä vaiheessa kun siitä seurustelusta ja yhdessäolosta tulee keskeinen osa harmaata arkea, tulee monille tarve etsiä sitä pakoa arjesta muualta. Onnellisia ovat ne jotka ovat löytäneet kumppanistaan samalla niin täydellisen ystävän (harrastuksiin jne.) ja sielunkumppanin, ettei tunne mitään tarvetta omalle ajalle. Tunnen yhden tällaisen parin, heitä tuntuu yhdistävän yhteinen kalastusharrastus, eivät tunnu muuta tekevänkään vapaa-aikanaan.
Oikeesti: toisen viihdyttäminen sillä motiivilla, että tämä olisi sitten kiinnostuneempi silittämään paidat ja laittamaan ruuat vielä seuraavanakin päivänä on --- no: masentavaa. En suosittele.
En ymmärrä oliko tuo viittaavinaan johonkin mitä minä kirjoitin.
Jos mies ei olisi epävarma, hänellä ei olisi mitään tarvetta vaatia toista sitoutumaan.
Käsitin että mies asetti omia vaatimuksia ja ehtoja sille jos sitoudutaan nykyistä paremmin. Olevinaan kai jonkinlainen vastatarjous Zebin vaatimukselle enemmästä yhteisestä ajasta.