Vapautunut mies -kysely

[SnapaHead]

Siellä mistä minä tulen, ihmiset käyttäytyvät pääsääntöisesti persoonallisuutensa mukaisesti seurasta riippumatta.

Jännä kyrpä sun faijallas.

Jos kuitenkaan kyse ei ollut iskän vehkeistä niin vitustako sinä tuon tiedät? Vai tunnetko heidät itsesi lisäksi niin hyvin, että voit sanoa milloin käyttäytyvät "persoonallisuutensa mukaisesti"?

Jännästi taas tiedät kuinka miehet käyttäytyvät keskenään sillä perusteella mitä löpisevät sinun seurassasi... ... ... ? ... ... ellei sitten lipsahtanut, että oletkin mies? Ja eikös alasi miehet ole järjestäen homoja, hakattuja hylkiöitä tai muuten vaan huonon itsetuntemuksen omaavia donkikongeja?

[EveryWoman]

Vai tunnetko heidät itsesi lisäksi niin hyvin, että voit sanoa milloin käyttäytyvät "persoonallisuutensa mukaisesti"?

Persoonallisuutensa mukaisesti tarkoittaa tässä vain sitä, että motivaatio toimintaan lähtee ihmisestä itsestään, ei ulkoisten vaatimusten noudattamisesta tai niiden noudattamatta jättämisestä.

Jännästi taas tiedät kuinka miehet käyttäytyvät keskenään sillä perusteella mitä löpisevät sinun seurassasi... ... ... ? ... ... ellei sitten lipsahtanut, että oletkin mies?

Miehet, jotka vitsailevat machoäijäilijöiden kustannuksella ja vittuuntuvat sellaisten seuraan joutuessaan, tuskin machoilevat keskenään.

Ja eikös alasi miehet ole järjestäen homoja, hakattuja hylkiöitä tai muuten vaan huonon itsetuntemuksen omaavia donkikongeja?

Vaatesuunnittelijamiehistä keskimääräistä suurempi osa on aika heitteillä joo (homoutta en kuitenkaan yksinään pidä minään persoonallisuuden heikkoutena). Mutta puhuin yleisemmällä tasolla: graafiset suunnittelijat, muotoilijat, sisustussuunnittelijat, käsityömuotoilijat, arkkitehdit, musiikin opiskelijat, elokuva-alan tyypit ja taidepedagogit ovat keskimäärin varsin järjissään ja tasapainoista porukkaa.

[CandyMan]

olen "näitä puolihomoja...", kuten SikaMika asian oivasti ilmaisi.

Olet yksi palstan harvoista todellisista miehistä.

"Nuoleskelemalla pääsee pitkälle. Joskus jopa kolmospesälle."

Vanha norjalainen sananlasku

[SnapaHead]

Vai tunnetko heidät itsesi lisäksi niin hyvin, että voit sanoa milloin käyttäytyvät "persoonallisuutensa mukaisesti"?

Persoonallisuutensa mukaisesti tarkoittaa tässä vain sitä, että motivaatio toimintaan lähtee ihmisestä itsestään, ei ulkoisten vaatimusten noudattamisesta tai niiden noudattamatta jättämisestä.

Jännästi taas tiedät kuinka miehet käyttäytyvät keskenään sillä perusteella mitä löpisevät sinun seurassasi... ... ... ? ... ... ellei sitten lipsahtanut, että oletkin mies?

Miehet, jotka vitsailevat machoäijäilijöiden kustannuksella ja vittuuntuvat sellaisten seuraan joutuessaan, tuskin machoilevat keskenään.

Siis ovatko miehet jotka ovat täysin vapautuneita vain miesseurassa machoja?

Ja ylempää... Siis jos sä käyt frendis kanssa kahvilla niin arvioit siinä motiiveja mitä se puuhailee ja päästää suustaan...? Sinun jutuistasi tulee sen tekoälykoneen lisäksi mieleen aivoinfarktin saanut ja toisen silmänsä menettänyt Hannibal Lecter.

[Flipperix]

Valitan, Pajatso hyvä. Tapasi käsitellä aihetta ei juurikaan vastaa niiden tuntemieni ja tietämieni miesten tapaa, jotka havaintojen perusteella todella ovat vapautuneita seurasta riippumatta. On silti sanottava, että sinun tapasi on lähempänä tätä kuin noiden mouhoavien äijäilijöiden, jotka kuvittelevat miehisyyden riippuvan henkilön kyvystä kieltää feminiiniset puolensa. Kaikki on suhteellista.

Olet vapaa muodostamaan käsityksen itsestäni tietysti millä tahansa valitsemallasi tavalla, mutta tämä pääasiassa omien uskomusteni todellisuuspohjaa peilaileva kysely on minulle tyypillinen tapa ottaa selvää siitä, tulisiko minun tarkistaa näkemyksiäni johonkin suuntaan. Itseäni ryhmän jäsenenä arvioin melko sukupuolineutraali seuramiehenä. Ainoan poikkeuksen muodostavat ryhmät joissa sattuu olemaan on joku sen luokan superkissa, että sisäinen kollini herää.

[SikaMika]

Totta hemmetissä sekaporukoissa syntyy seksuaalisia jännitteitä, mutta mikä ihme sinut on saanut uskomaan, että ne ovat voittopuolisesti negatiivinen, ryhmän vapautuneisuutta vähentävä voima?

Ihan siitä syystä, että useimmat ihmiset, jotka pyrkivät tekevään vaikutuksen, miettivät kovasti sanomisiaan ja tekemisiään. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Kun ei halua mokata, alkaa itsesensuuri .. kiinnitetään huomiota siihen miltä näytetään, mitä sanotaan, miten sanotaan, kenelle sanotaan, miten käyttäydytään.

Yhdyn tähän, tätä haettiin.

[elco]

Pahoin pelkään, että pitää edelleen, herra En Voi Olla Rehellinen Naisystävälleni Koska Hän On Eri Sukupuolta.

Mitvit? Missä noin on sanottu? En ainakaan minä ole sanonut. Miten tämä liittyy muka siihen, että aiemmin olit kulttuuripahvi numero yksi, jossa sukupuolilla ei ollut mitään geneettistä käyttäytymismallieroa, joka ei johtunut kulttuurista. Nyt on. Takinkääntäjä.

Naisystäväni on määritelmän mukaan eri sukupuolta kanssani. Tämän varmasti sinäkin ymmärrät. Tai varmistetaan vielä, kun et noin yleensä tunnu ymmärtävän oikein mitään: ymmärrätkö?

Ei se sukupuoli tässä rehellisyydessä mitenkään merkittävä ole, kuten jo zerolle(?) yllä sanoin. Kumppanuus on se rehellisyyttä rajoittava tekijä. Eipä tässä maksa vaivaa selittää: kidu parisuhteessasi pseudomiehesi kanssa ihan rauhassa.

[So Easy]

Totta hemmetissä sekaporukoissa syntyy seksuaalisia jännitteitä, mutta mikä ihme sinut on saanut uskomaan, että ne ovat voittopuolisesti negatiivinen, ryhmän vapautuneisuutta vähentävä voima?

Ihan siitä syystä, että useimmat ihmiset, jotka pyrkivät tekevään vaikutuksen, miettivät kovasti sanomisiaan ja tekemisiään. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Kun ei halua mokata, alkaa itsesensuuri .. kiinnitetään huomiota siihen miltä näytetään, mitä sanotaan, miten sanotaan, kenelle sanotaan, miten käyttäydytään.

Itseäni ryhmän jäsenenä arvioin melko sukupuolineutraali seuramiehenä. Ainoan poikkeuksen muodostavat ryhmät joissa sattuu olemaan on joku sen luokan superkissa, että sisäinen kollini herää.

Kysymys: mitä järkeä on yrittää tehdä vaikutus, joka perustuu johonkin muuhun kuin mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään olemiseen?

[Flipperix]

Kysymys: mitä järkeä

Järkeä? Mistä pitäen soidinmenoissa on jotain järkeä ollut? Kysymys: Mitä järkeä on kysyä kysymyksiä, joilla ei ole mitään yhteyttä reaalimaailmaan?

Edit: itse asiassa on varmaan melko rationaalista käytöstä esitellä ensin kaikki paremmat puolensa, jos tarkoitus on herättää kiinnostus.

[Vadim]

olen "näitä puolihomoja...", kuten SikaMika asian oivasti ilmaisi.

Olet yksi palstan harvoista todellisista miehistä.

Öööh. Voisiko joku selostaa yksinkertaisemmalleen - - -

Ensin luulin, että Urpiainen on mies. Sitten luulin lukeneeni, että hän onkin nainen. Nyt sitten ilmenee, että hän onkin mies, vieläpä "todellinen" sellainen. Ymmärrän, että joku noin niinkuin sukupuolipoliittisista syistä haluaa välttää sukupuolittumista, en vain tiedä, onko se parempi vai huonompi asia kuin tämä sukupuolen jatkuva arvailu. Ongelma vain vaihtaa locusta.

Auttakee.

[Vadim]

Kysymys: mitä järkeä on yrittää tehdä vaikutus, joka perustuu johonkin muuhun kuin mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään olemiseen?

No jos se toimii?

[Edith]

Hmmpappaa. Jos tässä vois muuttaa pallotustaan, niin muuttaisin. Kun normaalissa arjessanihan on pitkään voinut melkein mennä viikkojakin, etten ole miestä juuri nähnytkään, niin olen ajatellut, että tokihan minä käyttäytyisin samoin. Kun en niinkun ees muistanut, mitä ne miehet on.

Mutta nyt sitten. Tunnustan olevani punasteleva, typerä, hihittelevä ja oudosti käyttäytyvä kanantyttönen sittenkin, jos kanssani samassa tilassa on miehiä. Mutta mä olenkin neurootikko ja seksuaalisuuteni suhteen 13-vuotiaan tasolle jäänyt. Minä oon sittenkin ihan stereotyypillinen nainen. Heteroseksuaalinen nainen. Ei tästä mihkään pääse.

[Vadim]

Miehet, jotka vitsailevat machoäijäilijöiden kustannuksella ja vittuuntuvat sellaisten seuraan joutuessaan, tuskin machoilevat keskenään.

No näinhän sitä voisi uskoa, mutta ryhmädynamiikka kaiketi muuttaa toimimistamme sellaisissakin ryhmissä, joissa emme välttämättä muuten viihtyisi kovinkaan hyvin.

Edustan kantaa, jonka mukaan minä on joku toinen, kuten Artaud joskus tokaisi. Minusta itsensä tunteminen ei ole mahdollista, koska emme yksinkertaisesti tiedä, mihin pystymme, ja tuskin tulemme sitä elinaikanamme tietämäänkään. Minun näkökulmastani ihmiset ovat kameleontteja, jotka sopeutuvat ympäristöön kuin ympäristöön ja toimivat sen mukaan ja sen sisällä. Koska minulle persoonallisuus näyttäytyy etupäässä tavan näkökulmasta, minun on vaikea ymmärtää väitettä, että persoonallisuus voisi sinänsä selittää mitään, koska se ei ole olemukseltaan staattinen tai pysyvä. Jos haluaa hieman kärjistää, Pylly edustaa kartesiolaista subjektinäkemystä, minä taas olen pohjimmiltani spinozisti.

[So Easy]

Kysymys: mitä järkeä on yrittää tehdä vaikutus, joka perustuu johonkin muuhun kuin mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään olemiseen?

No jos se toimii?

Toimii sekin, että lyö itseään vasaralla päähän.

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

[Vadim]

Olisin vastannut Tuulenpuiska, mutta kun heppua ei näkynyt, passasin.

Oikea vastaus lienee, etten ole vapautunut missään porukassa, paitsi jos olen nauttinut vähintään lasillisen shampanjaa. Sitten olen vapautunut missä tahansa porukassa.

[Vadim]

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

Minulla ei ole ylipäätään aavistustakaan siitä, mikä oikeastaan johtaisi onnellisempaan elämään.

[Flipperix]

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

Ok. Eli kun tapaat uuden kiinnostavan ihmisen, esittelet hänelle itsesi: "Hei, olen So Easy. Harrastan netissä pseudofilosofointia, tykkään dildosta pyllyssä, paheisiini kuuluu nenänkaivuu ja mikroautoilu. Pidän ulkomuotoasi viehettävänä, ja se herätti minussa välittömästi halun coitukseen."

Melko vapautunutta.

[So Easy]

Kysymys: mitä järkeä

Järkeä? Mistä pitäen soidinmenoissa on jotain järkeä ollut?

Jos niissä ei mielestäsi ole mitään järkeä ja jos vastauksesi alla esittämääni tarkennukseen olisi, että esittäminen ei johda loppuelämän onnellisuusodotuksen kannalta parempaan tulokseen, niin miksi vitussa toimia niin? Ellei ole tyhmä tai vain laiska, tai molempia. Jos taas olet sitä mieltä että johtaa, niin ainakin minua kiinnostaisi kuulla miten tämän perustelisit.

Kysymys: Mitä järkeä on kysyä kysymyksiä, joilla ei ole mitään yhteyttä reaalimaailmaan?

Älä jaksa.

[So Easy]

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

Ok. Eli kun tapaat uuden kiinnostavan ihmisen, esittelet hänelle itsesi: "Hei, olen So Easy. Harrastan netissä pseudofilosofointia, tykkään dildosta pyllyssä, paheisiini kuuluu nenänkaivuu ja mikroautoilu. Pidän ulkomuotoasi viehettävänä, ja se herätti minussa välittömästi halun coitukseen."

Melko vapautunutta.

Taisit vastata jo itse itsellesi. (Yksiulotteinen raportointi ei minustakaan vaikuta vapautuneimmalta mahdolliselta toiminnalta, ainakaan omalla kohdallani.)

[silsis]

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

Onko tämä feikkaaminen nyt sitten sama asia kuin sosiaalisen pelisilmän käyttö? Eikö kyky osata muokata käytöstään tilanteen mukaan ole pääosin positiivinen asia? Mitä tavoiteltavaa on aina yrittää käyttäytyä "omana itsenään", siis onko se sitten jokin avain onnelliseen elämään? Miksi tässä yhteydessä edes tulisi puhua (mahdollisimman) onnellisesta elämästä? Onko se jokin yleispyrkimys ja vaikutin kaikelle käytökselle ja näin ollen relevantti aspekti lähes jokaiseen keskusteluun?

[So Easy]

Kysyessäni tarkoitin kuitenkin että millä perusteella feikkaaminen (vs. mahdollisimman vapautuneesti omana itsenään oleminen, mitään esittämättä) johtaisi onnellisempaan elämään.

Ok. Eli kun tapaat uuden kiinnostavan ihmisen, esittelet hänelle itsesi: "Hei, olen So Easy. Harrastan netissä pseudofilosofointia, tykkään dildosta pyllyssä, paheisiini kuuluu nenänkaivuu ja mikroautoilu. Pidän ulkomuotoasi viehettävänä, ja se herätti minussa välittömästi halun coitukseen."

... Niin, ja jos näiden asioiden raportointi todella on se, mikä sinusta luontevimmillasi tulisi ulos, niin miksi antaa toisen osapuolen ymmärtää jotain muuta?

Vaan tuskinpa olisikaan. Tuntuukin että olet lähtemässä tähän keskusteluun vain kinaamaan pikemmin kuin puhumaan asiasta.

[So Easy]

Mitä tavoiteltavaa on aina yrittää käyttäytyä "omana itsenään", siis onko se sitten jokin avain onnelliseen elämään? Miksi tässä yhteydessä edes tulisi puhua (mahdollisimman) onnellisesta elämästä? Onko se jokin yleispyrkimys ja vaikutin kaikelle käytökselle ja näin ollen relevantti aspekti lähes jokaiseen keskusteluun?

Onko olemassa mielestäsi jotakin mitä kannattaa tavoitella korkeammalla prioriteetillä kuin onnellista elämää?

Omasta mielestäni ei ole. Ja mahdollimman kokonaisvaltainen ja vapautunut itsensä toteuttaminen on todellakin minun mielestäni avain kestävään onnellisuuteen. Siis näin minä uskon. Mihin sinä uskot?

--------

EDIT: .. mut nyt aamiaiselle. Nähdään myöhemmin, macho-pachot.

[So Easy]

Minulla ei ole ylipäätään aavistustakaan siitä, mikä oikeastaan johtaisi onnellisempaan elämään.

Onko siihen paremman selvyyden saamisella kuitenkin omassa elämässäsi mielestäsi oikea prioriteetti (vs. kaikki muut pyrkimykset elämässäsi)?

[silsis]

Mihin sinä uskot?

Uskon sosiaalisen pelisilmän(taitojen ja kyvyn soveltaa) käyttöön, josta kumpuaa hyvää oloa kaikille.

[Flipperix]

Taisit vastata jo itse itsellesi. (Yksiulotteinen raportointi ei minustakaan vaikuta vapautuneimmalta mahdolliselta toiminnalta, ainakaan omalla kohdallani.)

Vastaa nyt yhteen kysymykseen - käyttäydytkö itse täysin samalla lailla tilanteessa jossa läsnä on seksuaaliromanttisessa mielessä kiinnostava ihminen verrattuna siihen tilanteeseen, jossa paikalla ei ole? Jos vastaus on kyllä, onnittelut siitä harvinaisesta kyvystä, että pystyt tietoisella tasolla ohittamaan vaistotason impulssit täysin.

Ei halussa tehdä vaikutus olekaan mitään järkeä, jos sitä ei katso biologian kantilta. Itselleni ihastuminen tai pariutuminen ei ole mikään järin järkiperäinen prosessi muutenkaan - en pysty valitsemaan kiintymyksen kohdetta enkä hallitsemaan tunteiden syttymistä tai sammumista. Jos kiinnostuu jostakusta, niin sitten pyrkii vaistomaisesti tekemään vaikutuksen molemminpuolisen kiinnostuksen aikaansaamiseksi. Tällöin esimerkiksi yleisesti voimakkaita ristiriitoja aiheuttavien puheenaiheiden välttely on melko rationaalista(kin). Ei siinä ole kysymys feikkaamisesta, vaan tilannetajusta.