Vapautunut mies -kysely

[Rouva Pupu]

Jään odottamaan enää sitä kun joku kohta kertoo kuinka tyttö- ja poikakoulujen aikana kaikki oli paremmin.

No siis niinhän se on. Siis huomasihan sen kun itse sanoi että poika tyttö sekoitus toimii itsellä paremmin niin jo oli urputus purputus tuloillaan.

[SikaMika]

Jos mä sanon että mulle se toimii, meidän porukassa se toimii, ei tarvitse perustella.
Mun ongelma ei ole toimiiko se muilla vai ei.

Teillä on siis vain yksi pieni porukka, jossa pyöritte? Surullista, mutta se toki selittää miksi kaikki kokemuksesi sekaporukoista ovat noin yksipuolisen suppeita.

[hermine]

tai silloin, kun yksikään seurueen jäsenistä ei herätä minkäänlaista kiinnostusta kenessäkään toisessa seurueen jäsenessä. Ihan vitun tyypillinen tilanne, vai...?

No ainakin mä kiinnitin tuohon huomiota, koska kyllä pariskuntien sisäiset kiinnostuksetkin voi pilata lahjakkaasti porukan ilmapiirin.

Mulle nuo hyvät sekaporukat onkin käytännössä semmoisia, että sama porukka on tuntenut niin kauan, että toiset on seksuaalisesti yhtä kiinnostavia kuin oma veli.

Mun mä oonkin tämmönen bilespolutka, että mun tyttökaveriporukassakin on joskus vuonna nolla kun oltiin vasta tutustumassa kunnolla, ollut ties minkälaisia ristiinihastumisia ja kännilääppimisiä (ellei seksiäkin) joista ei oo kukaan "jäsen" jäänyt osattomaksi, ja jotka varmasti ovat tehneet tunnelman välillä vähän vähemmän vapautuneeksi. Enää ei oo kyllä mitään jälkeäkään tommoisista, tytöistä on tullut siskoja ja ne muinaiset intohimojen kohteet tuntuu kasvaneen jo aivan eri ihmisiksi (kuten silloinen minäkin). Tai ehkä mä en sitten vaan voi olla vapautuneesti kenenkään kaveri, kun oon TÄMMÖNEN!

Edit: olis ihan jännä tutkia tätäkin siinä mielessä, että ovatko useimmat sekaporukoissakin olonsa vapautuneeksi tuntevat biseksuaaleja (tai homoseksuaaleja, jos on itse sekaporussa ainoa sukupuolensa edustaja).

[Rouva Pupu]

Teillä on siis vain yksi pieni porukka, jossa pyöritte? Surullista, mutta se toki selittää miksi kaikki kokemuksesi sekaporukoista ovat noin yksipuolisen suppeita.

Sori, olen kyllä koko ikäni viihtynyt sekaporukoissa, tai no vähintään ainoana naisena jätkäporukoissa. Ja kyllä, kun on onni käynyt ja yksi sekaporukka yhteisö pysynyt kasassa lapsesta asti, niin en koe sitä surulliseksi.

Surullista on se että pitää urputtaa jos jollekin tämä kaava on tähän asti toiminut, vaikka se sinulla ei toimisikaan tai joillakin muilla.

[SikaMika]

Jään odottamaan enää sitä kun joku kohta kertoo kuinka tyttö- ja poikakoulujen aikana kaikki oli paremmin.

Tässähän se alkuperäinen kiistakapula nyt sitten on toistettuna:

"Et katso, että vastakkaisten sukupuolten laittaminen samaan tilaan voisi koskaan, missään olosuhteissa aiheuttaa minkäänlaisia seksuaalisia jännitteitä? Ja nämä jännitteet eivät millään lailla voisi vaikuttaa ihmisten käyttäymisen vapautuneisuuteen?""

Tähän ei ole tullut vielä yhtään asiallista vastausta. (Edit: exl. Hermine)

[Rouva Pupu]

Tässähän se alkuperäinen kiistakapula nyt sitten on toistettuna:

"Et katso, että vastakkaisten sukupuolten laittaminen samaan tilaan voisi koskaan, missään olosuhteissa aiheuttaa minkäänlaisia seksuaalisia jännitteitä? Ja nämä jännitteet eivät millään lailla voisi vaikuttaa ihmisten käyttäymisen vapautuneisuuteen?""

Taisin myös mainita, että olen ollut sekaporukassa, jossa ristiinnussintaa esiintyi vaikka muille jakaa.
Ja enkö myös maininnut, että itselläni kyseinen malli on toiminut parhaiten, en siihen toimiiko se yleisesti vai ei.
Niin, missä siis väite ettei seksuaaliset jännitteet etc. voi olla ongelma.

[SikaMika]

Edit: olis ihan jännä tutkia tätäkin siinä mielessä, että ovatko useimmat sekaporukoissakin olonsa vapautuneeksi tuntevat biseksuaaleja (tai homoseksuaaleja, jos on itse sekaporussa ainoa sukupuolensa edustaja).

Olisi jännempää tutkia, ovatko useimmat sekaporukoissakin olonsa vapautuneeksi tuntevat rehellisiä/miettineet asian loppuun saakka.
Älkää ymmärtäkö väärin: hyväksyn kyllä kaikki mielipiteet, paitsi jos ne on perusteltu päin vittua.

[Zeb]

"Et katso, että vastakkaisten sukupuolten laittaminen samaan tilaan voisi koskaan, missään olosuhteissa aiheuttaa minkäänlaisia seksuaalisia jännitteitä? Ja nämä jännitteet eivät millään lailla voisi vaikuttaa ihmisten käyttäymisen vapautuneisuuteen?""

Totta hemmetissä sekaporukoissa syntyy seksuaalisia jännitteitä, mutta mikä ihme sinut on saanut uskomaan, että ne ovat voittopuolisesti negatiivinen, ryhmän vapautuneisuutta vähentävä voima ?

(Btw, olisiko maailma parempi paikka jos jokaisen saunan oveen olisi jo valmistusvaiheessa naulattu kyltti "homoilta pääsy kielletty heteromiesten saunoessa" ?)

[hermine]

Olisi jännempää tutkia, ovatko useimmat sekaporukoissakin olonsa vapautuneeksi tuntevat rehellisiä/miettineet asian loppuun saakka.

Mä en kyllä ymmärrä, mikseivät olisi? Jos kerran jopa biseksuaalien ihmisten on mahdollista muodostaa keskenään jonkinlaisia toimivia porukoita, niin miksei toi onnistuisi heteroiltakin, joiden ristiinnussimismahdollisuudet ovat teoriassa aina vähäisemmät? Mun on tietty vaikea sanoa mitään sekaporukoiden puolesta tai vastaan, koska periaatteessa kaikki sanomiseni voidaan teilata päinvittuaperusteluiksi sillä, että joka tapauksessa saatan tuntea seksuaalista vetoa, joka ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa estää vapautuneisuuden (muuten kuin parisuhteessa) ketä tahansa kohtaan. En silti usko, etteikö heteroiltakin onnistuisi tutustua joihinkin vastakkaisen sukupuolenkin edustajiin niin että näkisivät nämä puhtaasti ihmisinä, ei sukupuolensa edustajina. Jos ajatellaan vaikka koululuokkaa, niin todennäköisesti jokaisella on vain muutama ihminen joka noista paristakymmenestä herättää seksuaalista kiinnostusta, joten siinäkin jää aika paljon varaa semmoisiin muodostelmiin, joissa kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään muuten kuin kaverina, puhumattakaan laajemmissa systeemeissä kuten yliopiston vuosikurssi tms. Jos ihmiset oikeasti päätäpahkaa ihastuisivat suunnilleen keneen tahansa oikeaa sukupuolta olevaan, niin kait sinkkukerhotkin toimisivat vähän paremmin eikä niistä pariskuntiin jakautumisen sijaan muodostuisi kaveriporukoita.

Toisaalta ei-heteroita ihmisiä on kuitenkin aika paljon (pari jo tuossa aiemmin mainitsemassani "koululuokassa"), joten pelkästään samaa sukupuolta olevien porukoissa hengaaminenkaan ei välttämättä ratkaise tuota seksuaaliseen kiinnostukseen liittyvää ongelmaa. Asiahan voi tuottaa ongelmia koko ryhmän ilmapiirin vapautuneisuuteen silloinkin, kun jonkun jäsenen tunteet toista kohtaan ovat vain hänen omassa tiedossaan (ja oikeastaan, eihän tällä ihmisellä ainakaan ole enää yhtään vapautunutta).

[Flipperix]

Totta hemmetissä sekaporukoissa syntyy seksuaalisia jännitteitä, mutta mikä ihme sinut on saanut uskomaan, että ne ovat voittopuolisesti negatiivinen, ryhmän vapautuneisuutta vähentävä voima?

Ihan siitä syystä, että useimmat ihmiset, jotka pyrkivät tekevään vaikutuksen, miettivät kovasti sanomisiaan ja tekemisiään. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Kun ei halua mokata, alkaa itsesensuuri .. kiinnitetään huomiota siihen miltä näytetään, mitä sanotaan, miten sanotaan, kenelle sanotaan, miten käyttäydytään.

Turha tästä kai on vääntää. Enemmistö miehistä näyttäisi olevan sillä kantilla, että sukupuolella on väliä ja toistaiseksi kukaan ei ole väittänyt, että sekaporukaissa meno ainakaan olisi vapaampaa. Hienoinen yllätys on, että tyttöjen illat ovatkin ilmeisesti yhtä täynnä jännitteitä kuin sekaporukatkin

[Rouva Pupu]

Ihan siitä syystä, että useimmat ihmiset, jotka pyrkivät tekevään vaikutuksen, miettivät kovasti sanomisiaan ja tekemisiään. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Kun ei halua mokata, alkaa itsesensuuri .. kiinnitetään huomiota siihen miltä näytetään, mitä sanotaan, miten sanotaan, kenelle sanotaan, miten käyttäydytään.

Toisaalta jos on ihan oikeasti hyvä porukka koossa, tuonkaan ei tarvitse olla ongelma. Ystäviähän siinä ollaan ja niin ollen asioista voi puhua ja tilanne saattaa vapautua. Huumorilla nämäkin hoituu, mutta ei sekään kaikilla joka paikassa toimi.
Kyllä sitä jo tietää kenen tissejä kuolataan ja kenellä on hyvä peppu ja ja ja...

[hermine]

Niin ja kyllä vaikutusta voi haluta tehdä muutenkin kuin parisuhdemielessä, jos vaikka tarjoutuu mahdollisuus ystävystyä jonkun (samaa sukupuolta olevan) kanssa, jota on aina ihaillut jotenkin ihan ihmisenä tosi paljon ja kauan. Kyllä noissa ainakin ittellä on semmonen "mitähän se musta ajattelee, olinkohan ihan tyhmästi" -olo pitkään ennenkuin tutustuu kunnolla. Ja tottakai kivanoloisiin ihmisiin tahtoo tehdä kivan vaikutuksen ja vähän jännittää että pitävätköhän nekin minusta, vaikka kiinnostus olisi puhtaan kaverillista. Ehkä ihmisillä, jotka ovat tosi parisuhdesuuntautuneita, on eri tavalla.

Ehkä toi voi liittyä kuitenkin toi vaivaantuneisuus niihin porukan muodostumisen alkukankeuksiin enemmän kuin seksuaalisiin jännitteisiin, en tiedä. Onhan parisuhteissakin usein siinä tutustumisvaiheessa semmoista ei kovin vapautunutta, joten ehkä voi ajatella että tosiaan kaveriporukat kypsyisi samalla tavalla kuin parisuhteet, sit aina kun mukaan liittyy uusi ihminen, palataan hetkeksi siihen alkutilaan missä kukaan ei uskalla olla uuden läsnäollessa ihan vapautunut ennenkuin on totuteltu pitkän aikaa. Aikuisilla ihmisillähän nämä uudet mukaantulijat ovat kai yleisimmin juuri seurustelukumppaneita, joten ehkä siksi tuon sukupuolen merkityksen voi luulla olevan olennaisempaa kuin henkilön tuntemattomuuden.

[Rouva Pupu]

Ehkä toi voi liittyä kuitenkin toi vaivaantuneisuus niihin porukan muodostumisen alkukankeuksiin enemmän kuin seksuaalisiin jännitteisiin, en tiedä. Onhan parisuhteissakin usein siinä tutustumisvaiheessa semmoista ei kovin vapautunutta, joten ehkä voi ajatella että tosiaan kaveriporukat kypsyisi samalla tavalla kuin parisuhteet, sit aina kun mukaan liittyy uusi ihminen, palataan hetkeksi siihen alkutilaan missä kukaan ei uskalla olla uuden läsnäollessa ihan vapautunut ennenkuin on totuteltu pitkän aikaa. Aikuisilla ihmisillähän nämä uudet mukaantulijat ovat kai yleisimmin juuri seurustelukumppaneita, joten ehkä siksi tuon sukupuolen merkityksen voi luulla olevan olennaisempaa kuin henkilön tuntemattomuuden.

Kyllä itse ainakin juuri tätä tunnustelua ja alkulähteille palaamista olen huomannut. Yleensä nämä uudet kasvot ovat juuri niitä seurustelukumppaneita. Vähän tunnustelua ja hakemista aluksi, mutta jos se kaveriporukkaan kuuluva käyttäytyy niin kuin yleensäkin, niin nopsaan palaa se yhteishenki ja taas koplassa on yksi jäsen lisää.

Siitä tosiaan ei ole kokemusta, että uusi kasvo ei ryhmään sopeudu, paitsi oman exäni kohdalla, mutta jännitteitä ei sitten tullut kun ei yhdessä kaveriporukassa oltu.

[KisSandra]

Vai voiko joku väittää puhuvansa pillusta kuin ruisleivästä ja laukovansa poikamaisia törkyjuttujansa samalla estottomuudella äijien saunaillassa kuin naapurin liisan tupperwarekutsuilla?

Njaa, riippuu niin porukasta. Mun seurassa ainakaan ei tartte poikain (tai tyttöinkään) varoa sanomisiaan, ihan saatan itsekin ehdottaa, että puhutaan pojat pillusta niin ei tuu tappelua jos porukka alkaa liian sulkeutuneelta vaikuttaa. Valitettava tosiasia on, että vähän liian usein porukassa on myös näitä pikku kanasia jotka hihittelevät kaikelle hazzulle ja pitävät pyyhe päällä terassille tuloa jo niin rajuna /rivona liikkuna etteivät meinaa siitä hengissä selvitä ja paheksuvat ihan ääneen jos joku viitsii jotain epäsoveliasta huumoria heittää kehiin.. Menisivät kotiinsa hymistelemään, perkele. Itse olen parhaiten viihtynyt sekaporukoissa (meinasin kirjoittaa, että poikaporukoissa mutta jos minä olen mukana niin eikös se siitä jo tee sekaporukan ).

Akkaporukassa oman kokemukseni mukaan jossain vaiheessa juttu kääntyy poikkeuksetta jonkun joko paikalla olevan tai olemattoman ihmisen arvosteluksi ja/tai turhanpäiväseksi itkun pillitykseksi tmv. ja näille jutuille taas allekirjoittanut vasta turhautuukin /vittuuntuu. Ja kun ei loputtomiin jaksa ne kynsilakkojenkaan vertailut kiinnostaa niin.. Mielluummin sitten se sekaporukka.

Kyllä omaan vapautuneisuuteeni vaikuttaa kovasti paljon enemmän tunnelma ja illanviettäjien luonteet kuin sukupuolijakauma.

*yhtyy rajusti takaapäin ja ilman lubricanttia*

Siis eihän parisuhteessa voi olla täysin rehellinen olematta tolkuttoman epäkohtelias. Miesten kesken voin olla täysin rehellinen. Nyt sitten paikan hameväki kaataa kakkisangon niskaan ja hyihyittelee, että et taida tuntea itseäsi ja miten voit olla noin inha porsas - kukaan näistä ei kestäisi kahta viikkoa inhorehellisen ukkelin kanssa.

En hyihyttele mutta esitän vastalauseen, kyllä molemminpuolista rehellisyyttä kannattasin. Eri asia sitten jos "rehellisyyteen" kuuluu automaattisesti puoliskonsa armoton arvosteleminen / dissaaminen tmv. Rehellistä toki sekin mutta silloin suhde on kyllä väärällä pohjalla, en ainakaan itse haluaisi elää suhteessa jossa puoliskoni kokee tarpeelliseksi isoon ääneen minua vähätellä tai jopa haukkua, tapahtuipa se sitten yksityisesti tai julkisesti.

Ketkä teistä väittävät olevansa kaikkein välittömimmillään ihastuttuaan/vihastuttuaan/panetuksessa/jossain muussa sekavassa mielentilassa?

ööö.. _o/ Ottakaa tai jättäkää! (useimmiten jättävät)

Totta hemmetissä sekaporukoissa syntyy seksuaalisia jännitteitä, mutta mikä ihme sinut on saanut uskomaan, että ne ovat voittopuolisesti negatiivinen, ryhmän vapautuneisuutta vähentävä voima ?

Uuh.. Taas vois yhtyä. Kohtahan tässä tulee jo!

[Riemumieli]

Hienoinen yllätys on, että tyttöjen illat ovatkin ilmeisesti yhtä täynnä jännitteitä kuin sekaporukatkin

Aikamoinen yllätys, kun ajatellaan naisen perusluonnetta kiimaisena kissana. Miehet muistuttavat enemmän koiria ja ovat tsiljoona kertaa sosiaalisempia. Ja onhan meillä tuo housuissa roikkuva elin, joka ehkäisee peniskateuden eli ei tarvitse koko ajan olla niin tietoinen itsestään, muista ja asemastaan toisten silmissä.

En tiedä miksi, mutta naisilla on jatkuva tarve päteä ja hakea hyväksyntää, myös kaltaistensa joukossa. Täytyykö heidän tehdä itseään tykö, jotta mahdollisimman hyvä geenien levittäjä ilmestyisi näkyviin. Mieshän on metsästäjä, joka valitsee mielenkiintoisimman kohteen ja jos nainen ei ole valmiina kaiken aikaa, menevät geenit jonnekin muualle.

[CandyMan]

Vaikea valita mitään. Jos jotain on pakko sanoa, kuten aina on, sekaporukoissa saattaa tunnelma olla aavistuksen verran sovinnaisempi ja vähemmän vapautuneempi kuin muissa vaihtoehdoissa. Harvoin tosin eksyn pelkkien naisten seuraan, mutta on joskus näinkin tapahtunut. Yleensä kuitenkin tuolloin on kyse jonkun yksittäisen naispuolisen ystävän tapaamisesta. Naisten ja miesten kanssa puhutaan 'vapautuneesti' ehkä hieman eri asioista.

[bedlam]

Ei vaikuta sukupuoli mitenkään. Tai itse asiassa monasti on tuntunut, että sekaporukassa juttu on tietyllä tapaa vapautuneempaa ja härskimpää. Poikien kanssa istuskellessa on monasti sellainen "nyt jutellaan poikien juttuja"-fiilis, mutta sekaporukalla tulee lauottua mitä sylki suuhun tuo. Tosin, nyt vastaan vain omasta puolestani, en ole miettinyt muiden läsnäolijoiden käyttäytymistä sen kummemmin.

[JoeB]

Pallotin ykkosvaihtoehdon mutta seuraavalla sivuhuomautuksella joka perustuu yleiseen havainnointiin: jos kaikki paikallaolijat tuntevat toisensa hyvin niin sukupuolella ei ole niin suurta merkitysta. Ainahan porukalla on aiheita joista ei puhuta syysta tai toisesta ja tama on se normaalitila. Sitten taas eri porukoilla on eri aiheita joista ei puhuta joten yhteensovittaminen on hankalaa, mutta tama johtaa sivuraiteelle...

Jos paikalla taas on "vieraita" ihmisia niin erityisesti tata vieraampaa henkiloa vastakkainen sukupuoli alkaa sensuroimaan puheitaan ja kaytostaan (syista en osaa sanoa mitaan, kai se liittyy hyvaan kaytokseen). Kuinka pitkaan tata itsesensuuria kestaa riippuu "vieraasta" ja miten han reagoi puheenaiheisiin. Toinen vaikuttava tekija on se etta porukassa pitaa olla joku joka ohjaa pikkuhiljaa aiheita vapaampaan suuntaan eli uuden henkilon toleranssia tavallaan testataan kunnes paastaan "normaalitilaan".

Sama varmaan tapahtu kaikissa uuden henkilon "sisaanajo" tilanteissa mutta havaintojeni mukaan yleisesti vaikutukset ovat voimakkaimpia vastakkaisella sukupuolella (tai no ainakin miehilla jos "vieraampi" henkilo on nainen).

[hermine]

En tiedä miksi, mutta naisilla on jatkuva tarve päteä ja hakea hyväksyntää, myös kaltaistensa joukossa.

Mun mielestä taas myöskin monet miehet käyttäytyvät ihan samalla tavalla (en kiellä, etteikö pätisi myös naisiin). Tarkoitin just tuolla aiemmin mainitsemallani epätoivotulla kukkoilulla tätä. Naisilla toi ehkä sit ilmenee enemmän jonkinlaisena prinsessameininkinä. Siks pidänkin erittäin miellyttävänä hakeutua ihmisten seuraan, jotka ihan tietoisestikin pyrkivät irrottautumaan sukupuolistereotypioista.

[EveryWoman]

Vastaan sekaseura, omien kokemuksieni pohjalta (vaikka sukupuolijakaumalla ei mielestäni juurikaan ole merkitystä, joskus mainitun merkityksen kuitenkin huomaa). Siellä mistä minä tulen, ihmiset käyttäytyvät pääsääntöisesti persoonallisuutensa mukaisesti seurasta riippumatta. Naisporukoiden kesken ei synny stereotyyppistä miesten dissausta ja huulipunavertailuja eikä kuulemani mukaan mieporukoissakaan esiinny machoäijäilyä. Eri sukupuolten käyttäytyminen on siis jo valmiiksi samankaltaisempaa kuin ihmiset yleisesti olettavat - hallitsevana piirteenä kunkin yksilöllinen persoonallisuus, ei sukupuolisuuden mukaan määräytyvien mallien toteuttaminen.

Jos olen oman alani miesten seurassa, en tajua edes ajatella heidän olevan eri sukupuolta. Keskustelussa fiilis on suurin piirtein sama kuin oman alani naistenkin kanssa keskustellessani. Sukupuolistereotyyppinen käytös on meilläpäin aina yhtä ehtymätön kestovitsailun lähde. Jo siitä, millä tavalla lähipiirieni miehet tästä aiheesta puhuvat, voi nähdä ettei heidän käytöksensä puhtaassa miesporukassa juurikaan eroa siitä, mitä itse olen todistanut. Meillä myöskään ihmisten tuttuus tai vieraus ei suuremmin muuta käytöstä. Kukin on sellainen kuin on, ja sitten katsotaan löytyykö yhteistä säveltä vai ei. Useimmiten, ellei jopa aina, sellainen kuitenkin löytyy - juuri siksi että oleminen on sidottu henkilöiden aitoihin persoonallisuuksiin eikä pinnalliseen sukupuolistereotypiaan, jota voisi pitää eräänlaisena samaa sukupuolta edustavien pienimpänä yhteisenä nimittäjänä (kaava, jolla kenenkään elämänlaatu ei erityisemmin nouse, mutta jota seuraamalla on kuitenkin mahdollista välttyä astumasta kenenkään samaa sukupuolta edustavan varpaille).

Entäs sitten ne seksuaaliset jännitteet? Tokihan niitä esiintyy, niin seka- kuin tyttö- ja poikaporukoissakin. Ne vain eivät ole mikään ongelma. Minun maailmani ihmisille kaikenlainen teeskentely, epäaitous ja esittäminen ovat sellaista myrkkyä, että etenkin ihastunut ihminen (toki muutkin) pyrkii mahdollisimman tarkoin käyttäytymään juuri aidoimmalla mahdollisella tavalla. Jos vastapuoli ihastuu takaisin, molemmat tietävät tunteiden perustuvan siihen millaisia ihmisiä he ovat oikeasti - eikä myöhemmin tyhjäksi osoittautuvaan huijaukseen. Ja jos vastapuoli ei ihastu, häneen ihastuneen ei tarvitse kärvistellä tunteidensa kanssa ja yrittää peitellä niitä. Niihin suhtaudutaan luonnollisena osana ihmisten välistä kanssakäymistä, ei minään ilmestyskirjan petona joka tulee yrittää kahlita olohuoneen patteriin.

Sukupuolissa on tietysti myös eroa. Eroavaisuudet fysiikassa johtavat ilman muuta myös jonkinlaisiin mentaalisiin eroihin. Nämä erot, yhdistyessään kunkin henkilön yksilölliseen persoonallisuuteen, eivät kuitenkaan ilmene sinä stereotypiahakuisuutena, jota ihmiset ilmeisesti edelleen pitävät "normaalina sukupuolisuutena". Persoonallisuuksien erot ajavat useimmiten sukupuolierojen yli, ja siksi ihmisten on kenties helpompaa löytää hyvin itseään ymmärtäviä keskustelukumppaneita juuri sekaseurassa. Mitä paremmin osapuolet toisiaan ymmärtävät, ja mitä useampia linkkejä joukon eri yksilöiden välille syntyy, sitä vapautuneempaa (= ilmaisevampaa, proaktiivisempaa) yhteistoiminta tietysti on. Vaikka tällainen ero minun kaveriporukoissani ei ole kovin merkitsevä (vapautuneisuuden ollessa suurta jo samankin sukupuolen edustajien kokoontuessa), se on kuitenkin havaittavissa. Siksi pallotin mitä pallotin.

Vaikka itse olen kuin kala vedessä missä seurassa tahansa missä porukalla on aivot...

Valitan, Pajatso hyvä. Tapasi käsitellä aihetta ei juurikaan vastaa niiden tuntemieni ja tietämieni miesten tapaa, jotka havaintojen perusteella todella ovat vapautuneita seurasta riippumatta. On silti sanottava, että sinun tapasi on lähempänä tätä kuin noiden mouhoavien äijäilijöiden, jotka kuvittelevat miehisyyden riippuvan henkilön kyvystä kieltää feminiiniset puolensa. Kaikki on suhteellista.

[NuoriDaavid]

En tiedä miksi, mutta naisilla on jatkuva tarve päteä ja hakea hyväksyntää, myös kaltaistensa joukossa.

Mun mielestä taas myöskin monet miehet käyttäytyvät ihan samalla tavalla

komps. Kyllä minusta miesporukassa on tarvetta muodostaa eräänlainen arvojärjestys ja jos se ei ole vielä muodostunut, niin se aiheuttaa ryhmän sisäistä pientä vääntöä.

Vanhassa kaveriporukassa tätä ongelmaa ei ole, koska arvojärjestys on jo muotoutunut, eikä kenenkään tarvitse hakea paikkaansa.

[elco]

Sukupuolissa on tietysti myös eroa. Eroavaisuudet fysiikassa johtavat ilman muuta myös jonkinlaisiin mentaalisiin eroihin.

Pitikö tästä silloin aikanaan vääntää sivukaupalla, pitikö?

[EveryWoman]

Sukupuolissa on tietysti myös eroa. Eroavaisuudet fysiikassa johtavat ilman muuta myös jonkinlaisiin mentaalisiin eroihin.

Pitikö tästä silloin aikanaan vääntää sivukaupalla, pitikö?

Pahoin pelkään, että pitää edelleen, herra En Voi Olla Rehellinen Naisystävälleni Koska Hän On Eri Sukupuolta.

[EveryWoman]

olen "näitä puolihomoja...", kuten SikaMika asian oivasti ilmaisi.

Olet yksi palstan harvoista todellisista miehistä.

[Clay]

..jotka kuvittelevat miehisyyden riippuvan henkilön kyvystä kieltää feminiiniset puolensa. Kaikki on suhteellista.

Tämä kirvoitti alfaurosmaisen huvituskohtauksen, mutta kaikki on toki puutteellista.