Raha-asiat

[Vadim]

Et vieläkään ole mielestäni esittänyt uskottavaa perustetta, miksi tulonjakoon liittyvät kysymykset olisivat nyt aiempaa hankalempia.

Onpas pitkästyttävä aihe. Mutta okei, mikäs siinä?

Ensinnäkin mies- ja naiskuvat ovat muuttuneet. Kun palkkatyötä ja varsinkaan kovapalkkaista palkkatyötä ei enää liitetä yksinomaan mieheyteen, tämä tietenkin vaikuttaa myös sukupuoliodotuksiin. Esimerkiksi lakimies on tänä päivänä useimmiten lakinainen, toisin kuin vielä 30-luvulla, jolloin naispuoliset oikeustieteen opiskelijat olivat kummajaisia (ehkä tästä tuo Nexxxin kummajaisavatar?). Näin ollen työssä käyminen ja varsinkaan rankka työssä käyminen eivät enää ole siinä mielessä miehisiä ominaisuuksia kuin ennen - mikä tietysti merkitsee mieheydelle tietynlaista kriisiä, sillä miehinen itseymmärrys liittyy edelleen vahvasti työssäkäyntiin.

Ehkä tämän kriisin seurauksena mieheyttä on ryhdytty kiivaasti määrittelemään uudelleen, ja minun vaatimaton mielipiteeni on, että tämä uudelleenmäärittely on monin tavoin epäonnistunut - lähinnä siksi, että se keskittyy mieheyteen fyysisenä toimijana. Mieheyden käsittäminen etupäässä fyysisenä ilmiönä, ja vastaavasti naiseuden tulkitseminen henkisyydestä käsin on historiallinen aberraatio, joka johtaa miehisen liikkumavapauden vähenemiseen, koska "hyvän" miehen tulee olla etupäässä fyysinen suorittaja. Tämä ehkä selittää, miksi vaikkapa kokkia tai puuseppää saatetaan pitää tätä nykyä seksikkäinä ammatteina, vaikka historiallisessa katsannossa molemmat olivat lähinnä palvelusväkeä. Sinänsä tämä muutos tarjoaa epäilemättä monille mahdollisuuksia irrottautua palkollisuudesta ja ryhtyä yrittäjiksi, millä joku voi nähdä olevan henkilökohtaiseen vapauteen liittyviä etujakin.

Muutos ei vain ole ollut sikäli täydellinen, että miehet yleisesti ottaen etsivät itseään vähemmän koulutettuja naisia, mikä liittyy myös palkkaukseen. Siipeily loukkaa syvästi yhtä miehen perustaipumusta, itsenäisyydenkaipuuta, ja siksi naistenlehdissä yhä useammin käsiteltynä aiheena ovat tuloerot - naisten hyväksi. Tämä siksi, etteivät miehet edelleenkään näe itseään elätettävänä, vaan elättäjänä.

Toinen asia lienee, että tuloerot ovat kasvaneet; kapitalismi kaiketi tarvitsi sosialismia suojatakseen itseään itseltään, ja jälkimmäisen luhistuttua kaikki ideologiset pidäkkeet hankkia korkeampia tuloja ovat kadonneet. Näin ollen johtajien palkat ovat voineet nousta kymmeniä prosentteja joka vuosi. Samaan suuntaan on tietysti vienyt sekä yrityskoon kasvaminen että globalisaatio, jossa paremmista suorituksista voidaan joissakin tapauksissa maksaa tähtitieteellisiä summia.

Koska Suomen talous on muuttunut ja tuloerot ovat kasvaneet, on niin merkityskin tietysti lisääntynyt. Olemme kenties matkalla kohti uudenlaista luokkayhteiskuntaa, jonka huipulla seisovat viriilit ja hyväosaiset miehet ja muutama nainen; keskiluokka koostuu koulutetuista ja pärjäävistä naisista; ja laaja, ongelmainen alaluokka kouluttamattomista miehistä. Tähän uhkakuvaan liittyy tietysti joitakin positiivisiakin kehitysmahdollisuuksia, esimerkiksi nämä mainitsemani pienyrittäjät, jotka voivat toimia luovassa ja kiinnostavassa ammatissa ja vieläpä ansaita varsin kohtuullisesti.

Jatkan kun jaksan, lähden syömään.

[nowaysis]

Jatkan kun jaksan, lähden syömään.

Kokkisi on palannut lomalta? :O

Pusimusi!

[Yönmustaritari]

Setävainaa antoi aikoinaan nuorille kosseille neuvon. "Ota sitten vaimoksesi sellainen nainen, jolla on hyvä ammatti." Tuo neuvo pitää paikkansa vieläkin. Molemmille sukupuolille.

Nih. Samaa painotti joku pubiruusu tuossa lähikuppilassa jokin aika sitten. Itse asiasssa homma meni kuitenkin niin, että kuhan oli joku ammatti eli sitä ei sen tarkemmin määritelty. En kysynyt mitä se hutsu itse teki.



Pitkällä ajankaksolla yhteinen tili, josta yhteiset laskutetaan menot kuulostaa oikeamieliseltä. Mahdolliset viraabelisäädöt yms. lomamatkakustannukset voidaan hoitaa velkakirjalla.

[nowaysis]

lomamatkakustannukset voidaan hoitaa velkakirjalla.

Tai maksaa luonnossa

[Vadim]

Jatkan kun jaksan, lähden syömään.

Kokkisi on palannut lomalta? :O

Pusimusi!

Pusinusi vaan sinnekin!



Ei, kokkikehveli lomailee edelleen, joten menin paikalliseen "ranskalaiseen" ravintolaan yhden ystävättäreni kanssa. Ja oli meinaan pahaa - tomaattisalaatin lähetin takaisin, kun se oli niin surkeassa jamassa, ja quiche lorraine oli yksinkertaisesti kamalaa. Sitä en nyt kuitenkaan lähettänyt takaisin, en kehdannut. Huonoin quiche lorraine evah - olisi pitänyt muistaa, että suikaleena useampia tuhansia kilometrejä matkustanut possu ei voi maistua enää hyvältä. Se oli yksinkertaisesti pahaa, pahaa alusta loppuun.

Kaipaan Suomeen, varsinkin nyt kun on pimeää ja synkkää ja kaupunki on tyhjä ja aavemainen, kun kaikki lomailevat. Kurjaa.

[Yönmustaritari]

lomamatkakustannukset voidaan hoitaa velkakirjalla.

Tai maksaa luonnossa

Sienillä ja marjoilla??

Tuo seksin käyttäminen maksuvälineenä ei ole kait oikein kaikkien sääntöjen mukaista. Ainakin sopivasta "hinnasta" pitäsii sitten etukäteen sopia. Mitenkä on. Kuinka korkealle se majavanhäntien läpsyttely ja/tai märän vesirotan tökkiminen oikein nostetaan.

Viis euroo?

[Mida]

Meillä on ilmeisesti hiukan erilainen systeemi. Minä olen suhteen alusta asti kitkuttanut. Ensimmäisen vajaan vuoden elin 150 euron kuukausituloilla. Se oli aika köyhää. Ei olisi yhteiselosta tullut yhtään mitään, jos mies olisi halunnut, että maksan puolet elämiskustannuksista. Plus, että paukahdin heti alkuun paksuksi, joten en viitsinyt kovin paljon panostaa työnhakuun, sillä tiedostin, etten ole kovin haluttu työntekijä sillä hetkellä. Nyt nautin äitiysavustuksia, reilu 400 euroa kuussa ja tunnen itseni äveriääksi, vaikka minimillä mennään.

Mies on koko ajan maksanut asumiset ja elämiset, ne juoksevat kulut. On hyväpalkkainen, eikä tuo ole häntä vaikeuksiin saanut ja vieläpä halusi, että asiat hoidetaan näin, että kaikki rahat ovat yhteisiä. Silloin tällöin olen käynyt kaupassa omasta pussista ja autoni kustannukset maksoin itse, silloin kun sellainen välttämätön riesa oli.

Mies maksaa siis asumiskulut, elämiskulut (päivittäistavarakauppa-ostokset) sekä isommat hankinnat (yhdistelmävaunut, elektroniikka, auto, ompelukone minulle, lentoliput tänne ja kotimaahan jne.). Minä laitan omia rahojani vauvan vaippoihin ynnä muihin lapsen tarvikkeisiin, mitä mielestäni tarvitsemme, sekä satunnaisesti, käytännössä harvoin, omiin henkilökohtaisiin juttuihini, kuten vaatteisiin. Nyt on viime aikoina uponnut lähinnä joululahjoihin. Isommista hankinnoista keskustellaan. Siis sellaisista, jotka oikeasti vaikuttavat talouteemme ja kumpaakin kuullaan.

Eikä ole tarvinnut mieheltä pyytää rahaa. Valtavasta tulojemme epäsuhdasta huolimatta. Nuukan naisen otti. Ja on sanonut, että hänen puolestaan voisin alkaa vaikka kotiäidiksi ihan kokonaan. Tosin itse taidan haluta töihin, kun pojalla alkaa olla riittävästi ikää. Opintolaina olis kiva maksaa pois itte.

Ja uskon, että jos joskus erotaan, niin omaisuus jaetaan sovussa. Minä en ole niin paljon materian perään, eikä mieskään. Arvokkaimmat esineeni ovat arvokkaita lähinnä tunnearvoltaan ja käytännössä olen itse hankkinut ne asiat, jotka ovat itselleni tärkeimpiä.

Ja naimisiin mennessä avioehto tehdään minun aloitteestani, sillä omistan kolmanneksen sukuni perintötilasta ja sitä ei avioeron takia ruveta jakamaan jonkun ei-sukulaisen kanssa. Tämäkin on enemmän tunnearvoasia kuin rahallinen. Ei se kolmannes kovin arvokas ole.

En minäkään oikein arvostaisi parisuhteessa ihmistä, jolle raha olisi nipottamisen asia ja perheellisenäkin pitää senttejä laskea, että varmasti on tasapuolisesti osallistuttu perheen kuluihin. Yhtä lailla olisin itse parempituloisena valmis osallistumaan toisen kuluihin. Mutta jos kyse olisi Vaolan kokemusten kaltaisesta törkeästä siipeilystä, ei tulis mitään.

Eipä tuo mieskään ole rahan takia ammattiinsa lukenut. Lähinnä hyvät tulot on olleet mukava oheisetu sille, että saa tehdä mieluisia hommia. En valita. Ja vaikka tuo minua elättääkin, niin ei se raha ole silti meillä vallankäytön väline.

[Lolita]

Ei tulis mieleenkään ottaa sellasta äijää jolle ei oo itsestään selvää että kaikki on yhteistä.
Oon aina ihmetelly näitä hyvin tienaavia kusipäitä jotka pitää fyrkkansa visusti omalla tilillään ja laskee että pienituloisen vaimon kanssa on varmasti kaikki menot mennyt 50/50.
Vaimo saa sit nätisti pyytää (=kerjätä) kun jotain haluaa eikä rahat riitä, vallankäyttöä.
Jos mä haluun ottaa mieheni tililtä rahaa tai toisin päin niin ei siinä mitään lupia tarvita, ainoo mistä joskus naputan on uhkapelit koska niiden kanssa on ollut isojakin ongelmia.

Sellainen omaisuus jota ei ole yhdessä hankittu on eri asia.

Jaa-a. Meillä se meni ihan luontevasti ja yksinkertaisesti niin, että se kummalla oli rahaa, maksoi. Lainat meni mun tililtä mikä oli täysin OK, koska sekä auto että kämppä ovat mun omiani. Ulos lähtiessä kyllä melkein aina ukko halusi maksaa taksit, drinksut, ruuat - enkä harannut lainkaan vastaan. Kauppareissut menivät aina sen piikkiin, kummalla sattui tilillä rahaa olemaan, samoiten auton tankkaukset. Vaatteet, kosmetiikan yms kumpikin osti itselleen omilla rahoillaan.

Jos suhteessa isoimmat riidat tulee rahasta, kannattaa vaihtaa suhdetta.

Näitä kahta naista komppaan.
Kyllä siinä tietyssä vaiheessa yhteenmuuton jälkeen lyödään rahat yhteen kasaan, oli ne sitten yhteisellä tai omilla tileillä. Omasta kodista tuli malli, jossa vanhemmilla oli yhteinen tili, jota kumpikin käytti ja pitivät jotain tilikirjaa, että pysyivät ajantasalla tilin tilanteesta.

Itse toteutin mallin, jossa molemmilla oli omat tilinsä, mutta käyttöoikeudet toistensa tileihin. Palkkapäivänä minä yleensä maksoin laskut nettipankissa laskun sieltä, toisen täältä tililtä, niin että kummallekin jäi kivasti käyttörahaa. Miehelle reilusti enemmän, koska kauppareissuilla mies yleensä hoiti maksupuolen, ja tienashan se enemmän.

En minä toisen rahoja himoitse, mutta jos jaetaan elämä, jaetaan tavallaan rahatkin. Tuntuisi naurettavalta laskeskella kummankin osuuksia pakollisista yhteisistä menoista tuloihin suhteutettuna. Toisaalta yhteisissä rahoissa tulee mukana myös vastuu rahojen käyttämisestä. Nyt sinkkuna tuhlailen välillä typerästi ja teen mitä lystään, mutta kun huusholli ja talous on toisen kanssa yhteinen, pitää omasta rahankäytöstä vastata kumppanille. Eli 150 euron kenkiä ei osteta ex tempore, vaan säästetään etukäteen tai "kysytään lupa".

Yhteiset rahat toimivat siis ihan näppärästi, kun kyseessä oli kaksi kohtuullisen vastuullista ihmistä. Onnistuttiin säästämäänkin kivasti siinä sivussa ja sieltä säästöistä sitten sai kumpikin tehtyä isompia omia ostoksia. Kyllä siinä miettii pari kertaa kallista kauppaa ja onko ostos ihan tarpeellinen, kun tietää, että rahat on pois myös puoliskolta.

Edit: Ja Midakin on komppailulistallani.

Avioero meni ilman mitään rahasta tai omaisuudesta tappelemista. Nollasta oli yhdessä lähdetty, molemmat ottivat omansa ja yhteinen jaettiin sovussa. Se on vaan maallista. Jos seuraava kerta aviossa tulee, tehnen avioehdon. Minulla on jo tarpeeksi, enkä halua lisää, mutta en kyllä halua omaani toiselle lahjoitakaan.

[Rouva Pupu]

KoNppaan Lolitan tekstiä.

[Edith]

Koska Suomen talous on muuttunut ja tuloerot ovat kasvaneet, on niin merkityskin tietysti lisääntynyt. Olemme kenties matkalla kohti uudenlaista luokkayhteiskuntaa, jonka huipulla seisovat viriilit ja hyväosaiset miehet ja muutama nainen; keskiluokka koostuu koulutetuista ja pärjäävistä naisista; ja laaja, ongelmainen alaluokka kouluttamattomista miehistä. Tähän uhkakuvaan liittyy tietysti joitakin positiivisiakin kehitysmahdollisuuksia, esimerkiksi nämä mainitsemani pienyrittäjät, jotka voivat toimia luovassa ja kiinnostavassa ammatissa ja vieläpä ansaita varsin kohtuullisesti.

Onneksi tilanne ei ainakaan kovin pian ole tuollainen; onhan miehistä suurin osa nykyään ihan tavisporukkaa, jopa akateemisesti koulutetuistakin. Opettajia ja muita virkamiehiä ja sen sellaista porukkaa. Kun ihmiset vaan tekiskin mitä huvittaa eikä aina vänkäis sukupuolikysymyksiä mukaan.

[Vadim]

Onneksi tilanne ei ainakaan kovin pian ole tuollainen; onhan miehistä suurin osa nykyään ihan tavisporukkaa, jopa akateemisesti koulutetuistakin. Opettajia ja muita virkamiehiä ja sen sellaista porukkaa. Kun ihmiset vaan tekiskin mitä huvittaa eikä aina vänkäis sukupuolikysymyksiä mukaan.

Ööh... tuota noin, useimmat tiedekunnat ovat kyllä nykyään täynnä naisia. Joku paremmin luvuista perillä oleva voi ehkä postata niitä tänne, mutta erilaisista opettajiksi aikovista on hyvin pieni osa miehiä, ehkä matemaattisia aiheita lukuunottamatta.

Valitettavasti ihmisiä "huvittaa" tehdä usein sitä, mitä yhteiskunta heiltä odottaa.

[Georgina]

Edellisessä suhteessa mulla oli miehen kanssa sellainen yhtistili jonne molemmat pukkas saman määrän rahaa. Siltä maksettiin asumiskustannukset ja ruoka. Sen jälkeen mulle ei opiskelijana jäänyt juuri yhtään rahaa jolloin miehen oli maksettava enempi asuntolainasta. Se kirjasi tarkasti summat ylös että voi laskea kuinka paljon enempi asunto on sen. Jos mulla ei ollut pistää rahaa puolet uuteen 50 tuuman telkkariin tai ihan vitun tyhjänpäiväsen kalevan tilaukseen niin johan sai kuulla.

Nykyisessä meillä on omat tilit. Tienataan aika pitkälti saman verran, minä varmaan vähän vähempi. Isot kustannukset puokkiin, ruokaa maksaa se kuka käy kaupassa. Omat autot ja harrastukset maksetaan omasta pussista ja hyvä niin. Ukolla on omaisuutta (tontti) enempi vaan kyllä se vaan meinaa mutkin siihen ottaa mukaan vaikkei mulla ole siihen mitään rahaa laittaakaan.

Mä olen sillä onnellisessa asemassa että meillä on molemmilla ihan tosi tärkeä harrastus, molemmat upottaa omaansa kaikki rahansa ja aikansa. Vain kaksi näin yhtä hullua voi ymmärtää toisiaan

[So Easy]

(sijaistoimintaventilointia..)

Joskus aiemmin ajattelin muistaakseni optimimallina sellaista, jossa molemmat laittaisivat nettotuloistaan saman osuuden yhteiselle tilille. Tämän toimivuus toki riippuu paljolti siitä, kuinka suuret tuloerot ovat ja miten tietyt kiinteät kulut on jaettu.

Nykyisessä elämäntilanteessa tosiaan kun tuloeromme on toistaiseksi moninkertainen, niin em. malli ei ole kirjaimellisena kovin mielekäs. Itse en näe mitään ongelmaa siinä, että suht' hyvin toimeen tullessaan toinen maksaa jotakuinkin kaikki juoksevat kulut (lainansa meillä tosin molemmat lyhentävät itse) sekä avustaa toista myös remonttikuluissa yms. ja rahallisesti ahdingossa vähän muutenkin. Ainakin itse haluan viettää vapaa-aikaani pitkälti yhdessä, enkä näkisi mielekkäänä rajoittaa tämän muotoja vain sen takia että toisella ei olisi tällä hetkellä kaikkeen siihen varaa. Vaikka pieniä juttujahan nämä ovat, elokuvissa ja ravintoloissa käyntiä sun muuta; mitään unelmalomia tai muuta ei meidän elämään kyllä ole kuulunut (koskaan) eikä varmaan kuulu vielä vähään aikaan.

Täysin yhteisiä varoja en haluaisi, sillä ainakin itselleni on jossain määrin tärkeää omata vapausasteita sen suhteen, mitä hifistelyjä tai muita nykertelyjä hommailen. Ne ovat siinä määrin nimenomaan omia juttuja -- toinen ei varmaan ihan samoja summia vastaaviin kohteisiin laittaisi -- että tuntuisi kurjalta laittaa sellaisiin rahaa yhteisistä varoista. Ja kun mitään luonnollista rajaa sille, paljonko tällaisiin juttuihin rahaa voi saada menemään, ei ole olemassa, niin on mielestäni hyvin luontevaa että se katto tulee tavalla tai toisella oman tulotason kautta.

(/ventilointi)

[sivustahuutaja]

Epäilemättä tunnemme eri ihmisiä.

Sanoisin, että tulotasoon liittyvistä kysymyksistä on tullut hankalampia. Niinpä tuskin voidaan enää yksiselitteisesti sanoa, että naisten avioliittohaaveita leimaa etupäässä toive luokkanoususta, niinkuin joskus ennen.

Fiksu nainen = ei realistisia haaveita 'luokkanoususta'.
Todellisuus = lähes jokainen tuntemani nainen kepuuttaisi mielihyvin 'luokkanousun'. Jopa niin, että ne kaikkein parhaiten menestyvät hekumoivat luokkanousulla kaikkein eniten = johtoasemasta optiomiljonäärin vaimoksi.

[NuoriDaavid]

Epäilemättä tunnemme eri ihmisiä.

Sanoisin, että tulotasoon liittyvistä kysymyksistä on tullut hankalampia. Niinpä tuskin voidaan enää yksiselitteisesti sanoa, että naisten avioliittohaaveita leimaa etupäässä toive luokkanoususta, niinkuin joskus ennen.

Fiksu nainen = ei realistisia haaveita 'luokkanoususta'.
Todellisuus = lähes jokainen tuntemani nainen kepuuttaisi mielihyvin 'luokkanousun'. Jopa niin, että ne kaikkein parhaiten menestyvät hekumoivat luokkanousulla kaikkein eniten = johtoasemasta optiomiljonäärin vaimoksi.

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

[nowaysis]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

Been there, done that, eikä siinä minusta ole mitään hävettävää, jos lapset ovat pieniä. Mikäli vaimosi tarkoitti kotirouvuutta ilman lapsia/kouluikäisten lasten kanssa, en kykene komppaamaan. Ainakin itselläni on sen verran kunnianhimoa ja käyttämätöntä aivokapasiteettia jäljellä, etten kokisi puhkeavani täyteen kukkaan mikäli kökkisin kotona tai bridgepiireissä miehen niittäessä mainetta maailmalla. Lapsen kanssa kotona vietetty aika oli hyvä kipinä sille, että tajusi oman tyytyväisyyden vaativan muitakin henkilökohtaisia haasteita äitiyden lisäksi. Eli isyyttä ois kliffa kokeilla joskus. HEheh.

Eikä kyllä kukaan tuntemistani kotiäideistä tyytyisi kotirouvuuteen lasten kasvettua. En tosin tiedä kumpaa kotirouvuuden lajia alunperin tarkoitit.

[nowaysis]

Todellisuus = lähes jokainen tuntemani nainen kepuuttaisi mielihyvin 'luokkanousun'.

No, kellepä ei hyvä elämä maistuisi. Mites on miesten suhteen, jos vaimon suku/duuni onkin varakkaampi/rahakkaampi? Jääkö naikkonen yksin hörppimään vuosikertaviinejään, vai kestääkö miehinen egosi sen että olet vähemmän äveriäs puoliso? Avautukaa.

[NuoriDaavid]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

Been there, done that, eikä siinä minusta ole mitään hävettävää, jos lapset ovat pieniä. Mikäli vaimosi tarkoitti kotirouvuutta ilman lapsia/kouluikäisten lasten kanssa, en kykene komppaamaan. Ainakin itselläni on sen verran kunnianhimoa ja käyttämätöntä aivokapasiteettia jäljellä, etten kokisi puhkeavani täyteen kukkaan mikäli kökkisin kotona tai bridgepiireissä miehen niittäessä mainetta maailmalla. Lapsen kanssa kotona vietetty aika oli hyvä kipinä sille, että tajusi oman tyytyväisyyden vaativan muitakin henkilökohtaisia haasteita äitiyden lisäksi. Eli isyyttä ois kliffa kokeilla joskus. HEheh.

Eikä kyllä kukaan tuntemistani kotiäideistä tyytyisi kotirouvuuteen lasten kasvettua. En tosin tiedä kumpaa kotirouvuuden lajia alunperin tarkoitit.

En tiedä minäkään. Täytyy kysyä vaimolta.

[safi]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

Ja sitten jossain välissä itketään toimeetulon ja elintason romahtamista, kun mies päättääkin vaihtaa maisemaa ja vie hankkimansa omaisuuden mennessään. Naisen jäädessä yhdessä hankittujen lapsosten kanssa ilman kunnon koulutusta ja kokemusta työelämästä täysin tyhjänpäälle.

Ihan suoraan sanoen ihmettelen, miten typeriä naisia vielä nykypäivänkin tuntuu aina vaan löytyvän elämään kumppaninsa rahapussilla. Mikäli nainen yhteisellä päätöksellä päättää jäädä kotia ja lapsosia hoitamaan pitäisi hänen aina älytä sopia kohtuullisesta palkasta, joka maksetaan ihan verokortin kanssa. Jos mies tässä vaiheessa alkaa nikotella vastaan, niin on todella paljon fiksumpaa mennä töihin ja tienata sen verran että kykenee rahoittamaan oman elämisensä mahdollisten ongelmien ilmestyttyä näköpiiriin.

[NuoriDaavid]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

Ja sitten jossain välissä itketään toimeetulon ja elintason romahtamista, kun mies päättääkin vaihtaa maisemaa ja vie hankkimansa omaisuuden mennessään. Naisen jäädessä yhdessä hankittujen lapsosten kanssa ilman kunnon koulutusta ja kokemusta työelämästä täysin tyhjänpäälle.

Ihan suoraan sanoen ihmettelen, miten typeriä naisia vielä nykypäivänkin tuntuu aina vaan löytyvän elämään kumppaninsa rahapussilla. Mikäli nainen yhteisellä päätöksellä päättää jäädä kotia ja lapsosia hoitamaan pitäisi hänen aina älytä sopia kohtuullisesta palkasta, joka maksetaan ihan verokortin kanssa. Jos mies tässä vaiheessa alkaa nikotella vastaan, niin on todella paljon fiksumpaa mennä töihin ja tienata sen verran että kykenee rahoittamaan oman elämisensä mahdollisten ongelmien ilmestyttyä näköpiiriin.

Minä maksan vaimolleni palkkaa verokortilla, eläkettä maksan myös. Avioehtoa ei ole, kaikki omaisuus on yhteisissä nimissä, eli jos vaimoni päättäisi lähteä jonkun nuoren runoilijan matkaan, niin menettäisin puolet itse hankkimastani omaisuudesta. Olen ehkä tyhmä?

[aasi]

Minä maksan vaimolleni palkkaa verokortilla, eläkettä maksan myös.

Voitko vähentää vaimon palkan omassa verotuksessa?

[NuoriDaavid]

Minä maksan vaimolleni palkkaa verokortilla, eläkettä maksan myös.

Voitko vähentää vaimon palkan omassa verotuksessa?

Omistamani Oy maksaa palkan, eli vähennetään Oy:n tuloksesta.

[Sannnu]

Mun mielestä on hyvä ja ihan fiksuakin pitää lompakot erillään ainakin niin kauan kun ei ole lapsia. Kaikki on hirmu paljon yksinkertaisempaa näin. Meillä vuokra maksetaan puoliksi ja mies vakuutukset ja mä sähkö ja kaasulaskut. Mä maksan luonnollisesti oman autoni velkoja mutta mies esimerkiksi tankkaa sen usein ja pesettää.

Ruoat ja kodinhoitotavarat ostaa se kumpi ehtii.

Omat lompakot on meidän suhteessa monessakin suheteessa ainoa toimiva ratkaisu. Ensinnäkin mä rakastan matkustelua, joten voin hyvällä omalla tunnolla lähteä kauemmaskin. Mies taas panostaa kodin elektroniikkaan, kotiteatteriin yms. ja se on musta ihan ookoo, itse en sellaiseen rahaa laittaisi. Eron tullessa tavaratkin jaettaisiin jotakuinkin ostajan mukaan.

Tällä hetkellä mä taidan tienata himppusen enemmän kuin pojkevän.

Mutta mutta toki tilanne muuttuu sitten kun/jos tulee perheenlisäystä.

Miehen veli ja sen vaimo on aivan kauhuissaan siitä, kuinka me voidaan elää näin. Niiden mielestä ainoa oikea ratkaisu on laittaa yhteinen talous pystyyn tilejä myöten. Muutenkin ovat sellaisia ydinperheen kannattajia, mutta mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.

[Mida]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

Olisihan se mukavan stressitöntä elämää. Kun ei mulle niin merkkaa mikään työelämässä menestyminen. Pienilläkin tuloilla pysyn hengissä ja voin hyvin jos niikseen tulee (jos nyt ei jokin kallis sairaus yllätä). Maine ja kunnia ovat ihan turhia.

Tosin, suunnitelmissa kuitenkin on jossain vaiheessa työelämään meno. Miksi? Jaa'a. kyllä se hiukan tylsältä tuntuu, että vaan heittäytyisi toisen elätiksi. ja toisaalta 24/7 lapsen/lasten seurassa kyllä jossain vaiheessa saa kaipaamaan hiukan sitä omaa elämää. Olishan se kans kiva joskus päästä shoppaileen ilman nuukailuja. Kyllä se aika syvälle on iskostunut, että töihin, töihin. Ku vielä keksis mikä työ olis just hyvä.

Mutta jos/kun näitä lapsia alkaa tulla lisää, niin ihan hyvin voisin useamman muksun kanssa olla kotona. Tuskin mä niin hyväpalkkaiseen työhön ees pääsisin, että sillä katettaisiin useemman muksun päivähoitomaksut, työmatkakulut ja mahdollisten tukien menetys. Onhan se pöljää mennä töihin jos siinä jää taloudellisesti miinukselle. Mutta kun lapset lähtevät kouluun, ei enää niin kovasti tarvita minua kotona.

Toisaalta kotirouvana olis kivaa, toisaalta ei.

[mölli]

Ei tulis mieleenkään ottaa sellasta äijää jolle ei oo itsestään selvää että kaikki on yhteistä.
Oon aina ihmetelly näitä hyvin tienaavia kusipäitä jotka pitää fyrkkansa visusti omalla tilillään ja laskee että pienituloisen vaimon kanssa on varmasti kaikki menot mennyt 50/50.
Vaimo saa sit nätisti pyytää (=kerjätä) kun jotain haluaa eikä rahat riitä, vallankäyttöä.
Jos mä haluun ottaa mieheni tililtä rahaa tai toisin päin niin ei siinä mitään lupia tarvita, ainoo mistä joskus naputan on uhkapelit koska niiden kanssa on ollut isojakin ongelmia.

Sellainen omaisuus jota ei ole yhdessä hankittu on eri asia.

Voin silmissä nähdä ukko on tehnyt ylitöitä ja sä sillä rahalla ostat jonku laukun kerta se oli niin ihana. Entä jos asia on toisin päin? Ei taida tapahtua kerta naiset vähempituloista puolisoa ota.