Toisen sähköpostin, puhelimen yms. sellaisen tutkiminen

[Stadinarska]

Vaikeuttaa vaan turhaan elämää pitää noissa ehdotonta rajaa enkä oikein tajua miksi edes olla yhdessä, jos liian iso osa toisen elämästä alkaa olla alueella joka ei kuulu mulle kun mulle parisuhteen olennaisin merkitys on nimenomaan henkisten asioiden jakamisessa.

Joo, nyt olin oikein ilahtunut tästä Herminen' mielipiteestä. Itse olen avoin ja uskon, että tällainen asioiden omana pitäminen ei loppujen lopuksi ole oikein kaunista noin yhteen hiileen puhallukselle...siis parisuhteelle.

Kyllä jotenkin tuntuisi, että tuo tiukka yksityisyys voisi olla pikemmin sääntö muualle kuin parisuhteeseen.
PIHKANA, tuo Hermine on aika mukava nainen ilmeisesti. Minulta hän saa nyt ainakin pusun.

Arska
pusittelija

[EveryWoman]

Ei urkkimisessa ole kyse jakamisesta.

Toisaalta: jakamisessa ei ole kyse urkkimisesta. Miksi oletat, että Hermine urkkii, vaikka hän eksplisiittisesti puhuu jakamisen tärkeydestä?

[Mylwin]

Miksi oletat, että Hermine urkkii, vaikka hän eksplisiittisesti puhuu jakamisen tärkeydestä?

Jakaminen = kaksi ihmistä on asiasta samaa mieltä
Urkkiminen = yksi ihminen katsoo oikeudekseen asian

[sivustahuutaja]

Toisaalta: jakamisessa ei ole kyse urkkimisesta. Miksi oletat, että Hermine urkkii, vaikka hän eksplisiittisesti puhuu jakamisen tärkeydestä?

Mikään kirjoittamassani ei tainnut viitata herminen urkkivan mitään. Totesin vain urkinnan olevan kusipäistä ja rumaa. Jakamistahan olisi kysyä ensin lupa ja näin jättää urkkimatta. Ihan samalla tavalla jakaminen toimii karkkien kanssa: salaa ottaminen on varastamista, luvan saatua kyse on jakamisesta. Lupa voi tietenkin olla osa laajempaa sopimusta, mutta silti se lupa täytyy saada ettei ole urkkijavaraspaska.

[EveryWoman]

Toisaalta: jakamisessa ei ole kyse urkkimisesta. Miksi oletat, että Hermine urkkii, vaikka hän eksplisiittisesti puhuu jakamisen tärkeydestä?

Mikään kirjoittamassani ei tainnut viitata herminen urkkivan mitään.

Vähintään siitä syntyi sellainen kuva, että ajattelet ettei Hermine tiedä urkkimisen ja jakamisen eroa. Lainasit hänen tekstiään paasataksesi urkkmisesta, vaikka hän itse oli puhunut vain jakamisesta.

Totesin vain urkinnan olevan kusipäistä ja rumaa. Jakamistahan olisi kysyä ensin lupa ja näin jättää urkkimatta. Ihan samalla tavalla jakaminen toimii karkkien kanssa: salaa ottaminen on varastamista, luvan saatua kyse on jakamisesta. Lupa voi tietenkin olla osa laajempaa sopimusta, mutta silti se lupa täytyy saada ettei ole urkkijavaraspaska.

Juuri sitä ei kovin moni tunnu ymmärtävän, että joissakin suhteissa lupa syödä toisen karkkeja tai tutustua päiväkirjaan voi olla osa aiempaa ja laajempaa yleissitovaa sopimusta, ja että tällainen sopimus voi joissakin tapauksissa olla sanatonkin (kuitenkin molempien ymmärtämä ja kannattama).

Silloin samat teot, jotka moni määrittelisi automaattisesti urkkimiseksi ja varastamiseksi, ovatkin jakamista.

[Mylwin]

Juuri sitä ei kovin moni tunnu ymmärtävän, että joissakin suhteissa lupa syödä toisen karkkeja tai tutustua päiväkirjaan voi olla osa aiempaa ja laajempaa yleissitovaa sopimusta, ja että tällainen sopimus voi joissakin tapauksissa olla sanatonkin (kuitenkin molempien ymmärtämä ja kannattama).

Silloin samat teot, jotka moni määrittelisi automaattisesti urkkimiseksi ja varastamiseksi, ovatkin jakamista.

Mutta se muuttuu urkkimiseksi siinä vaiheessa, kun toisella on jotain salattavaa.

Ennemmin mä kannattaisin molemminpuolista yksityisyyden kunnoittamista sanattomalla, yleissitovalla sopimuksella. Ei minuu edes kiinnosta, mitä toisella on puhelimessaan tai sähköpostissaan, koska luotan siihen että jos jotain sellaista tulee mistä mie olen kiinnostunut niin siitä kerrotaan.

[EveryWoman]

Juuri sitä ei kovin moni tunnu ymmärtävän, että joissakin suhteissa lupa syödä toisen karkkeja tai tutustua päiväkirjaan voi olla osa aiempaa ja laajempaa yleissitovaa sopimusta, ja että tällainen sopimus voi joissakin tapauksissa olla sanatonkin (kuitenkin molempien ymmärtämä ja kannattama).

Silloin samat teot, jotka moni määrittelisi automaattisesti urkkimiseksi ja varastamiseksi, ovatkin jakamista.

Mutta se muuttuu urkkimiseksi siinä vaiheessa, kun toisella on jotain salattavaa.

Ennemmin mä kannattaisin molemminpuolista yksityisyyden kunnoittamista sanattomalla, yleissitovalla sopimuksella. Ei minuu edes kiinnosta, mitä toisella on puhelimessaan tai sähköpostissaan, koska luotan siihen että jos jotain sellaista tulee mistä mie olen kiinnostunut niin siitä kerrotaan.

Sama se, mitä kukin tykönään kannattaa. Puhun tilanteesta, jossa kaksi kuvailemallani tavalla ajattelevaa henkilöä on parisuhteessa. Siihen ei paljon ulkopuolisilla ole sanomista, ja itse en sellaisen suhteen vaivattomuutta vaihtaisi mihinkään muuhun kuin sinkkuelämään.

Ja siinä vaiheessa kun jommalla kummalla on jotakin salattavaa, uidaan minun määritelmilläni jo liian syvällä kusessa. Vaihtoehdot: pikainen korjausliike tai ero.

[Mylwin]

Sama se, mitä kukin tykönään kannattaa. Puhun tilanteesta, jossa kaksi kuvailemallani tavalla ajattelevaa henkilöä on parisuhteessa. Siihen ei paljon ulkopuolisilla ole sanomista, ja itse en sellaisen suhteen vaivattomuutta vaihtaisi mihinkään muuhun kuin sinkkuelämään.

Siis sitä, että sä saat käydä lukemassa halutessasi varmuuden vuoksi poikaystäväsi sähköpostit koska teillä on sanaton sopimus, vai sitä että sie luotat poikaystävääsi niin paljon että sun ei tarvitse käydä lukemassa niitä vaikka saisitkin?

Tässä on jo liikaa muuttujia, apua niinku!

[hermine]

Haluisin tietää, mitä noin kamalaa sivustahuutajalle on tehty, että tämä aihe herättää tuollaisia tunteita? Ootko jäänyt kiinni rysän päältä?

Harvoilla niistä asioista jotka vapaaehtoisesti jaettuna olisivat hyvin merkityksellisiä suhteelle, on samaa merkitystä "urkittuina". Jos joku haluaa piilotella salaperäisyyden verhon takana, tehköön sitä yksinään, jaksan leikkiä dekkaria vain niin kauan kun se on leikkiä jonka päätteeksi naamiot riisutaan vapaaehtoisesti. Tällä hetkellä mun mieltäni vaivaa aivan uskomattomasti muutama kuukautta sitten poikaystävälläni näkemäni vuosientakainen kirje silloiselle tyttöystävälle, jota mun ei jostain itselleni käsittämättömästä syystä annettu lukea. Ei se mua kiinnosta mustasukkaisuus- tai parisuhdesyistä, haluaisin vain niin kovasti tietää, millainen ihminen poikaystäväni on ollut ennenkuin tapasimme, voisin heti huomenna kaivaa sen kirjeen jostain kaapinpohjalta esille ja lukea sen aivan varmasti ilman että hän ikinä saisi tietää sitä, mutta tuskinpa mä siitä juuri mitään saisin irti ilman hänen itsensä kertomaa taustoitusta siinä lisänä.

vai sitä että sie luotat poikaystävääsi niin paljon että sun ei tarvitse käydä lukemassa niitä vaikka saisitkin?

Ei mulla ainakaan luottamuksenpuutteella ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisin lukea poikaystävän viestejä.

[EveryWoman]

Sama se, mitä kukin tykönään kannattaa. Puhun tilanteesta, jossa kaksi kuvailemallani tavalla ajattelevaa henkilöä on parisuhteessa. Siihen ei paljon ulkopuolisilla ole sanomista, ja itse en sellaisen suhteen vaivattomuutta vaihtaisi mihinkään muuhun kuin sinkkuelämään.

Siis sitä, että sä saat käydä lukemassa halutessasi varmuuden vuoksi poikaystäväsi sähköpostit koska teillä on sanaton sopimus, vai sitä että sie luotat poikaystävääsi niin paljon että sun ei tarvitse käydä lukemassa niitä vaikka saisitkin?

Sekä että. Molemmat. A+B. Pelkkä A tai B ei riitä.

Sillä korjauksella että tuo "varmuuden vuoksi" liittyy urkintaan. Jos luen jotakin, se tapahtuu huvin ja nautinnon vuoksi.

[EveryWoman]

Harvoilla niistä asioista jotka vapaaehtoisesti jaettuna olisivat hyvin merkityksellisiä suhteelle, on samaa merkitystä "urkittuina".

Erittäin olennainen pointti.

[shue]

Tarpeen tullen pengotaan vaikka pankkitili, jollei muu auta Minä väitän, että 90% myös niistä, jotka eivät mukamas koskaan penkoisi toisen kännyä, maileja tms., oikeasti tekevät niin. Kysykää vaikka keneltä

[SingleMalt]

Tällä hetkellä mun mieltäni vaivaa aivan uskomattomasti muutama kuukautta sitten poikaystävälläni näkemäni vuosientakainen kirje silloiselle tyttöystävälle, jota mun ei jostain itselleni käsittämättömästä syystä annettu lukea..

Unbefuckinlievable

[sivustahuutaja]

Haluisin tietää, mitä noin kamalaa sivustahuutajalle on tehty, että tämä aihe herättää tuollaisia tunteita? Ootko jäänyt kiinni rysän päältä?

Mielestäni toisen yksityisyyden kunnioittaminen on eräs sivistyneen ihmisen perusarvoja. Itse en seukkaa barbaarien kanssa, mutta en ole kieltämässä sitä muilta.

Jakaminen on kaunista ja molemminpuolista. Urkkiminen on rumaa ja yksipuolista. Mikä tässä erossa on niin vaikeaa käsittää? Minulle ero kristallinkirkas ja yhtä selvä kuin perheväkivallan ja yhteiseen ymmärrykseen perustuvan kinkyilyn välinen ero.

Urkkiminen ei sitä paitsi ole mikään kahden ihmisen välinen asia, niin kuin monet täällä yrittävät väittää. Kyllä esim. minulla on oikeus olettaa, että kahdenkeskisiksi tarkoittamani asiat pidetään kahdenkeskisinä oli kumppaneita tai ei. Jos elää suhteessa, jossa kaikki jaetaan, niin vähintään kannattaa kertoa ystäville, että 'me muuten jaetaan sitten ihan kaikki, vaikka luottamuksellisesti jotain kertoisitkin'.

[hermine]

Tarpeen tullen pengotaan vaikka pankkitili, jollei muu auta Minä väitän, että 90% myös niistä, jotka eivät mukamas koskaan penkoisi toisen kännyä, maileja tms., oikeasti tekevät niin. Kysykää vaikka keneltä

Joo. Paitsi että ainiin, eihän kellään pitäisi olla mitään syytä sellaiseen, koska eihän kukaan oikeasti koskaan petäkään, ne on vaan ne muut aina.

[ninnithequeen]

Jos elää suhteessa, jossa kaikki jaetaan, niin vähintään kannattaa kertoa ystäville, että 'me muuten jaetaan sitten ihan kaikki, vaikka luottamuksellisesti jotain kertoisitkin'.

Mä olen siitä paha ihminen, että kerron kaiken, siis KAIKEN miehelleni. Jos joku kaveri jonkun salaisuuden minulle sanoo, kerron sen kyllä ukolle, jos puheeksi asia vaan tulee. Hän nyt ei taatusti levittele asioita eteenpäin. Hän taitaa tietää liikaakin meikäläisen ystävien asioista. Vaan ei välitä, kunhan kuuntelee pikku juorukelloa

[mustaenkeli]

Tossa jokunen tunti sitte ku istuin tässä koneen ääressä, tuo hömelö rakkaani tuli tähän sit pussailemaan... Totes siinä sitte viel ääneen: "Älä musta välitä, en mä lue mitä siin on...". Siihen mä, jotta: "ei täs mitää salasta touhuu oo, että kyl sä saat lukee...". Johon toinen: "Joo, mut kyllä sulla on oikeus yksityisyyteen". Ettäpä näin meillä.

[shue]

Tarpeen tullen pengotaan vaikka pankkitili, jollei muu auta Minä väitän, että 90% myös niistä, jotka eivät mukamas koskaan penkoisi toisen kännyä, maileja tms., oikeasti tekevät niin. Kysykää vaikka keneltä

Joo. Paitsi että ainiin, eihän kellään pitäisi olla mitään syytä sellaiseen, koska eihän kukaan oikeasti koskaan petäkään, ne on vaan ne muut aina.

Tietty! Eikä sitä lasketa pettämiseks, jos itse on se kolmas osapuoli, eihän? Moraalin joustavuus on iloinen asia Samasta asiasta voi olla useampia erilaisia mielipiteitä riippuen siitä, miltä puolelta sitä katsoo. Kätevää

[Stadinarska]

Jos elää suhteessa, jossa kaikki jaetaan, niin vähintään kannattaa kertoa ystäville, että 'me muuten jaetaan sitten ihan kaikki, vaikka luottamuksellisesti jotain kertoisitkin'.

Mä olen siitä paha ihminen, että kerron kaiken, siis KAIKEN miehelleni. Jos joku kaveri jonkun salaisuuden minulle sanoo, kerron sen kyllä ukolle, jos puheeksi asia vaan tulee. Hän nyt ei taatusti levittele asioita eteenpäin. Hän taitaa tietää liikaakin meikäläisen ystävien asioista. Vaan ei välitä, kunhan kuuntelee pikku juorukelloa

HYVÄ NINNI.Luulen, että miehesi on siten levollisempi ja arvostaa tuota tyyliä!

Arska

[CandyMan]

Juuri sitä ei kovin moni tunnu ymmärtävän, että joissakin suhteissa lupa syödä toisen karkkeja tai tutustua päiväkirjaan voi olla osa aiempaa ja laajempaa yleissitovaa sopimusta, ja että tällainen sopimus voi joissakin tapauksissa olla sanatonkin (kuitenkin molempien ymmärtämä ja kannattama).

Ennemmin mä kannattaisin molemminpuolista yksityisyyden kunnoittamista sanattomalla, yleissitovalla sopimuksella. Ei minuu edes kiinnosta, mitä toisella on puhelimessaan tai sähköpostissaan, koska luotan siihen että jos jotain sellaista tulee mistä mie olen kiinnostunut niin siitä kerrotaan.

Te kaksi tunnutte olevan niin eri ääripäissä tässä asiassa.

EW: Eikö se, että tuollainen "yleissitova sopimus" oikeudesta tutkia toisen viestejä ja tavaroita jopa toisen tietämättä kerro ettei kyseisessä suhteessa ole lähtökohtaisesti molemminpuolista luottamusta? Molempien tulee ikäänkuin todistella jatkuvasti toisilleen ettei heillä ole mitään salattavaa (sillä että suostuu yllätystarkastuksiin). Molemmat ikäänkuin epäilevät jo valmiiksi toisiaan, siksi pitää olla yleissitova oikeus tarkastuksiin milloin vain.

Mylwin: mikä on tehnyt sinut noin luottavaiseksi että toinen tulisi varmasti oma-aloitteisesti kertomaan kaikki sinuakin koskevat, mutta ehkä hieman tulenarat, asiat? Vai kertooko suhtautumisesi enemmänkin yleisestä EVVK-suhtautumisesta kumppaniisi ja hänen tekemisiinsä? (en puhu olemassaolevasta suhteestasi, vaan yleisellä tasolla)

En tiedä tuliko jo sanottua, mutta katson että lähtökohtaisesti molemmilla pitäisi olla omakin yksityisyys eli toisen puhelimia yms. ei pengota ainakaan minkään "yleissitovan sopimuksen" nojalla, mutta voin joissain erikoistilanteissa ymmärtää jos toinen on kajonnut vaikka sitten puhelimeeni, jos hänellä on todella ollut syytä epäillä jotain. Oikeastaan tärkeintä jälkimmäisessä olisi se että hän kysymättä myöntää tehneensä näin, löytyi sieltä sitten jotain tai ei. Ja varsinkin jos löytyy (kuten omalle kohdalleni sattunut tapaus, jossa naispomolta saatu työviesti käsitettiin väärin). Silloin voi ainakin joko yhdessä tai itsekseen pohtia miksi toinen katsoi tarpeelliseksi tehdä yllätystarkastuksen: onko omassa käytöksessäni jotain parantamisen varaa että olen antanut vääränlaisia signaaleja toiselle, vai onko toinen yksinkertaisesti sairaalloisen luulotautinen ja epävarma ihminen.

Tietenkin jos jää kiinni aiheesta, silloin mielestäni menee kaikki oikeus valittaa yksityisyydensuojasta, koska silloin on väärinkäyttänyt sitä.

[CandyMan]

Ei mulla ainakaan luottamuksenpuutteella ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisin lukea poikaystävän viestejä.

Vaan mikä? Oletan että puhumme edelleen asioista, joita poikaystäväsi ei kerro (menneisyydestään) sinulle vapaaehtoisesti, vaan katsot että sinun pitäisi kaivaa ne itse esille, ehkä poikaystäväsi tietämättä.

[CandyMan]

Tossa jokunen tunti sitte ku istuin tässä koneen ääressä, tuo hömelö rakkaani tuli tähän sit pussailemaan... Totes siinä sitte viel ääneen: "Älä musta välitä, en mä lue mitä siin on...". Siihen mä, jotta: "ei täs mitää salasta touhuu oo, että kyl sä saat lukee...". Johon toinen: "Joo, mut kyllä sulla on oikeus yksityisyyteen". Ettäpä näin meillä.

Sillä on selvästikin huono omatunto jostain asiasta jota ei halua sinun tietävän. Hmm?

[EveryWoman]

Eikö se, että tuollainen "yleissitova sopimus" oikeudesta tutkia toisen viestejä ja tavaroita jopa toisen tietämättä kerro ettei kyseisessä suhteessa ole lähtökohtaisesti molemminpuolista luottamusta? Molempien tulee ikäänkuin todistella jatkuvasti toisilleen ettei heillä ole mitään salattavaa (sillä että suostuu yllätystarkastuksiin). Molemmat ikäänkuin epäilevät jo valmiiksi toisiaan, siksi pitää olla yleissitova oikeus tarkastuksiin milloin vain.

Kuvailemasi kaltainen tilanne, jossa "suostutaan" "tarkastuksiin" ja "todistellaan" luotettavuutta, kertoo ilman muuta luottamuksen puuttumisesta. Minä en ole puhunut sellaisesta tilanteesta. Vaan suhteesta, jossa kumpikin mielellään ja omasta vapaasta tahdostaan jakaa yksityisimpiäkin asioitaan kumppanin kanssa, ja tämä jakaminen on niin kokonaisvaltaista ja molemminpuolista, että normaalisti soveliaina pidetyt yksityisyyden rajat hälvenevät itsestään.

Siis kuten sanoin: jos poikaystäväni lukee päiväkirjaani, hän lukee sitä mielenkiinnosta - löytääkseen minusta uusia puolia tai saadakseen tarkastella elämäni tärkeitä tapahtumia tuoreesta näkökulmasta (kirjoitustapani poikkeaa selvästi tavastani kertoa asioista muille ihmisille) - ei siksi että hänen tarvitsisi todistella itselleen etten ole ollut salaa tekemässä pahojani. Ja kun hän kertoo minulle lueskelleensa päiväkirjaani, ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus on: Ah, mukavaa (koska se merkitsee että tuon älykkään ja harvinaisen hienon ihmisen on täytynyt olla henkilökohtaisesti kiinnostunut juuri minun elämästäni ja asioistani ja siitä mitä minulle mahtaa kuulua), sen sijaan että refleksi olisi: Vitun kyylä!

Kyse ei ole tarkastuksista vaan tutustumisesta, ei suostumisesta vaan vapaaehtoisesta jakamisesta - eikä varsinkaan todistelemisesta, sillä kyllä me molemmat sentään sen tajuamme, että kenenkään luotettavuutta ei voi oikeasti todistaa (muulla kuin jatkuvalla ja ympärivuorokautisella valvonnalla). Vaikka olenkin varsin avoin kaikista asioistani, enkä petä poikaystävääni, se ei riittäisi mihinkään ellei poikaystäväni lisäksi luottaisi minuun. Jos hän todella ryhtyisi epäilemään, mikään määrä rehellisyyttä ja avoimuutta minun puoleltani ei riittäisi todistamaan epäilyksiä turhiksi.

Tekstissäsi oli paljon hyvää asiaa.

[nowaysis]

Mylwin: mikä on tehnyt sinut noin luottavaiseksi että toinen tulisi varmasti oma-aloitteisesti kertomaan kaikki sinuakin koskevat, mutta ehkä hieman tulenarat, asiat? Vai kertooko suhtautumisesi enemmänkin yleisestä EVVK-suhtautumisesta kumppaniisi ja hänen tekemisiinsä? (en puhu olemassaolevasta suhteestasi, vaan yleisellä tasolla)

Minäminäminä saanko vastata?!?!

Ettei kyseessä olisi ilmiö nimeltään terve luottamus suhteen toiseen osapuoleen? Näinä sairaina aikoina myös tätä ilmiötä tavataan, aina toisinaan Terve luottamus yleensä perustuu sille, ettei sitä toisen luottamusta ole petetty, mikä taas ylläpitää tervettä luottamusta jatkossakin. Oikeestaan aika yksinkertaista, yksinkertaista ja mukavan helppoa

[Geetzu]

^ Sick! Ihan sairasta kuvitella, että joku ois selvinny aikuisikään ilman petetyksi tulemista ja viel sairaampaa niinq funtsii et menneet jutut ei jotenkin heijastuis nykysuhteeseen ja -kumppaniin, vaikka tämä ei siis mitään aihetta petoksille ois antanutkaan. Hulluja onnellisia terveitä ihmisiä!