Toisen sähköpostin, puhelimen yms. sellaisen tutkiminen

[nowaysis]

Venaas tyttö vielä muutama vuosi ni päädyt saleen ite ihan samanlaiseksi

Perjantaipus!

[Geetzu]

Venaas tyttö vielä muutama vuosi ni päädyt saleen ite ihan samanlaiseksi

Perjantaipus!

Pöh, mulla se kielis ilman muuta mielenkiinnon lopahtamisesta vaan.
Tai no ehkei, aikalailla noin se oikeesti jo pelaa kuten kirjotat. Pus!

[CandyMan]

Ettei kyseessä olisi ilmiö nimeltään terve luottamus suhteen toiseen osapuoleen? Näinä sairaina aikoina myös tätä ilmiötä tavataan, aina toisinaan Terve luottamus yleensä perustuu sille, ettei sitä toisen luottamusta ole petetty, mikä taas ylläpitää tervettä luottamusta jatkossakin.

Ns. "terve luottamus" säilyy myös siinä tapauksessa vaikka luottamus olisi todellisuudessa rikottu, mutta toinen ei vain tiedä siitä. Tyytyminen ajatukseen että kyllä se toinen kertoo jos on jotain minua kiinnostavaa tietoa kielisi enemmänkin joko täysin sokeasta luottamuksesta toiseen (mikä sinänsä on ok, jos ei välitä siitä että elää mahdollisesti valheessa), tai vaihtoehtoisesti yleisemmästäkin EVVK-suhtautumisesta kumppaniin ja hänen kauttaan itseensä liittyviin asioihin. Ikäänkuin ei edes välittäisi vaikka toinen ehkä pettäisikin.

Tai ehkä jotkut ovat omasta mielestään niin täydellisiä ihmistuntijoita että aistivat suhteessa heti jos kaikki ei olekaan aivan niinkuin pitäisi, mutta ilmeisesti minä olen tuossa suhteessa vielä vähän vajavainen. En usko että salassa pidetty pettäminen välttämättä edes heijastuu selvästi muuhun suhteeseen. Väittäväthän jotkut ihan tosissaan pystyvänsä rakastamaan (=romanttisessa mielessä) samanaikaisesti useampaa henkilöä.

Ymmärtäisin terveen luottamuksen enemmän siten että yksityisyyttä kunnioitetaan yleisesti, mutta molemmat myös ymmärtävät että suhteeseen voi joskus tulla mörköjä (joko oikeita tai kuviteltuja) jolloin pelkkä vakuuttelu tai uskominen ei välttämättä enää riitä. Tärkeää näissä toivottavasti harvinaisissa poikkeustapauksissa edelleen on että kertoo edes jälkikäteen menneensä kysymättä tunkeutumaan toisen yksityiselle alueelle. Katson senkin jonkinlaiseksi luottamuksen pettämiseksi jos urkkii toisesta salaa tietoja eikä kerro siitä hänelle.

Ja minua ei ole tietääkseni petetty, ainakaan jos puhutaan toteutetusta seksistä, joten huonot kokemukset tässä asiassa eivät vaikuta siihen mitä kirjoitan.

[CandyMan]

^ Sick! Ihan sairasta kuvitella, että joku ois selvinny aikuisikään ilman petetyksi tulemista

Monet kaiketi pitävät tuota tietoa paljon vähemmän hetkauttavana asiana kuin toiset, joille edes petetyksi tulemisen mahdollisuus on maailmanloppu (en puhu sinusta tai kenestäkään muusta yksittäisestä henkilöstä). Niin ja toisaalta, kyllä joistakin ihmisistä osaa melkoisen suurella todennäköisyydellä sanoa etteivät ole ainakaan ko. suhteen aikana pettäneet, jos ei muuten niin tilaisuuksien puutteen vuoksi. Joten sikäli en voi allekirjoittaa näkemystäsi että kyllä meitä kaikkia on varmasti petetty parisuhteissamme, vaikka suht yleistä sen uskonkin olevan.

[Geetzu]

Joten sikäli en voi allekirjoittaa näkemystäsi että kyllä meitä kaikkia on varmasti petetty parisuhteissamme, vaikka suht yleistä sen uskonkin olevan.

En mäkään ihan usko, että kaikkia fyysisesti petetty (edes tietämättään)... Muilla tavoin petetyksi joutuu joskus jokainen. Tätä en enää ota takaisin!

[sivustahuutaja]

Siis kuten sanoin: jos poikaystäväni lukee päiväkirjaani, hän lukee sitä mielenkiinnosta - löytääkseen minusta uusia puolia tai saadakseen tarkastella elämäni tärkeitä tapahtumia tuoreesta näkökulmasta (kirjoitustapani poikkeaa selvästi tavastani kertoa asioista muille ihmisille) - ei siksi että hänen tarvitsisi todistella itselleen etten ole ollut salaa tekemässä pahojani. Ja kun hän kertoo minulle lueskelleensa päiväkirjaani, ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus on: Ah, mukavaa (koska se merkitsee että tuon älykkään ja harvinaisen hienon ihmisen on täytynyt olla henkilökohtaisesti kiinnostunut juuri minun elämästäni ja asioistani ja siitä mitä minulle mahtaa kuulua), sen sijaan että refleksi olisi: Vitun kyylä!

En ymmärrä. Jos diili on olemassa, niin miksi toisesta pitäisi ajatella 'vitun kyylä'? Kyllä mieleltään terve aikuinen ihminen pystyy tekemään diilejä, joita myös solmimisen jälkeen pystyy noudattamaan. Jos diili on olemassa, niin päiväkirjan lukeminen on ihan sama asia kuin sohvalla piereskely (olettaen sohvalla piereskelyn olevan ok yhteisen sopimuksen puitteissa).

Urkkiminen on yksipuolista. Urkkimisessa ei kysytä lupaa. Urkkiminen tehdään salaa. Urkkiminen ei ole jakamista.

[bedlam]

Eräs eksäni luki sähköpostejani aina töissä ollessani. Huomasin sen siitä, että aina kesken työpäivän luukku-osoitteesta sähköposteja tsekatessani kaikki postit olivat hävinneet, koska kotikoneelta on käynnistetty Outlook ja postit ovat latautuneet sinne. No, sanoin asiasta ja asia kiellettiin. Siitä huolimatta postit katosivat silloin tällöin siitä eteenpäinkin. Jossain vaiheessa hän asian myönsi.

Kaiken huippu oli kuitenkin se, että hän oli tonkinut komeroitani ja jostain perukoilta löytänyt jo unohtamani pornoleffat ja kiikuttanut ne pihan roskikseen. Se ei oikeastaan edes suututtanut, huvitti vain. Tuo siis pornostakin mustasukkainen nainen sitten tietenkin joitakin aikoja myöhemmin kiihottui kaikista eniten siitä, että seksin aikana tuijotin pornoa hänen sijastaan. Naiset on sekoja.

[So Easy]

Urkkiminen on yksipuolista. Urkkimisessa ei kysytä lupaa. Urkkiminen tehdään salaa. Urkkiminen ei ole jakamista.

Totta.

Mutta yhtä lailla huono juttu on se, että ei elämäänsä toisen kanssa kokonaisvaltaisesti jaa. Jos jakaa, ei "urkkimisella" voi edes saavuttaa mitään, eikö totta? Mielestäni tämä urkkimisen tuomittavuudesta kohkaaminen kertoo lähinnä siitä, että itsellä sitä salattavaa on.

Klausuuli I: Urkkiminen eli toisen elämään perehtyminen salaa on huono juttu.
Klausuuli II: Oman elämänsä (osittainenkin) salaaminen parisuhteessa on huono juttu.

Eikö siis voida vain sanoa, että salailu on huono juttu? Se että ei haluaisi toisen tietävän omasta elämästä jotain aspekteja kertoo olennaisesti lähinnä siitä, että ei itse ole sinut ko. asioiden kanssa. Jos elät niin kuin omatuntosi mukaan todella on oikein, mitä pirua sinua kiinnostaa rajoittaa muiden sinusta saamaa tietoa? Etenkään jos kyseessä on oma elämänkumppani!

Ylipäätään jonkin kulissin ylläpito haiskahtaa siltä että elämässä täyden potentiaalin toteuttamisesta ollaan aika kaukana.

--------

Pointti: mikä on se perimmäinen syy, jonka takia ylipäätään haluttaisiin tehdä joku vitun diili?

[Nasalspray]

Klausuuli I: Urkkiminen eli toisen elämään perehtyminen salaa on huono juttu.
Klausuuli II: Oman elämänsä (osittainenkin) salaaminen parisuhteessa on huono juttu.

Pointti: mikä on se perimmäinen syy, jonka takia ylipäätään tarvittaisiin joku vitun diili? Haluaisin todella nähdä tähän loppuun asti ajatellun vastauksen.

Anteeksi että keskeytän paatoksesi, mutta on pakko kysyä ettetkö todella näe klausuulin II sulkevan pois koko klausuulin I mahdollisuuden? Jos osittainenkin salaaminen on mahdotonta, miten kukaan voisi perehtyä toisen elämään salaa? Klausuulin II mukaan elävä ei voi tehdä mitään salaa, edes perehtyä toisen elämään kertomatta siitä tälle.

Ongelma ei ole useinkaan edes se, että omassa elämässä olisi jotain salattavaa. Sen sijaan monikin tietää asioita, jotka on hänelle uskottu edellytyksin, että niistä ei kerrota eteenpäin. Maailmassa on muitakin ihmissuhteita kuin oma parisuhde ja kaikkien ihmisten asiat eivät kuulu parisuhteen toiselle osapuolelle. Kirjesalaisuus suojaa vastaanottajan lisäksi myös lähettäjää! Lääkärinsalaisuus suojaa potilasta myös lääkärin vaimolta. On myös asioita, joiden tietäminen voi aiheuttaa toiselle osapuolelle turhaa mielipahaa ja joiden tietämisestä ei voi olla mille taholle mitään hyötyä. On tuntoja, joiden purkaminen muille tahoille kuin kumppanille on suorastaan terveellistä.

Mitä etua esimerkiksi on kumppanillesi sillä tiedolla, että olet pitkän parisuhteen aikana hiukan ihastuntu kolmanteen osapuoleen, mutta olet päättänyt kuitenkin pysyä suhteessa ja panostaa siihen ja painaa kohdatut sydämentykytykset villaisella pienenä arjen piristeenä, ilman että loukkaa partneriaan kertomalla tälle tuntemuksistaan?

Noin mustavalkoisessa maailmassa eläminen on varmasti hyvin, hyvin haasteellista. Elämä ei ole kahta tai yhtä klausuulia vaan velvoitteiden ja oikeuksien sotkuinen narukerä, joissa eri narunpätkien päissä on usemapi ihminen. Huomioon otettavia intressitahoja on kaikissa parisuhteissa enemmän kuin kaksi. Ainakin jos parisuhteen osapuolet ovat edes likimain mielenterveydeltään ja sosiaalisilta suhteiltaan normaaleja ihmisiä.

[nowaysis]

. Väittäväthän jotkut ihan tosissaan pystyvänsä rakastamaan (=romanttisessa mielessä) samanaikaisesti useampaa henkilöä.

Psykologisesti tämä on hyvinkin mahdollista, kun taas tätä näkökulmaa käyttäen on mahdotonta olla rakastunut kahteen ihmiseen kerralla.

[slam]

toisen takapään tutkiminen roks, jos ei ole ulkoisia elimiä

[hermine]

Ei mulla ainakaan luottamuksenpuutteella ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisin lukea poikaystävän viestejä.

Vaan mikä? Oletan että puhumme edelleen asioista, joita poikaystäväsi ei kerro (menneisyydestään) sinulle vapaaehtoisesti, vaan katsot että sinun pitäisi kaivaa ne itse esille, ehkä poikaystäväsi tietämättä.

Aika näitä samoja juttuja kuin EW:llä. Halu tuntea toinen niin hyvin kuin mahdollista, niiltäkin osin joiden sellaisenaan kertominen olisi hankalaa ja pitkäveteistä (onhan se nopeampaa vilkaista toisen puhelimesta millaista väkeä tämän kaveripiiriin kuuluu kuin pyytää tätä luettelemaan kaikki kaverinsa ja mitä he yleensä juttelevat tms.) ja ylipäänsä kiinnostus tämän elämää kohtaan, esim. miten hänestä on tullut juuri sellainen ihminen mitä hän on ja miksi hän reagoi joihinkin asioihin minun elämänkokemukseeni suhteutettuna aivan käsittämättömillä tavoilla. Tuon takia tykkään siitä että hän kertoo minulle edellisistä tyttöystävistäänkin. Ne ongelmat mitä meillä on, johtuvat suurelta osin siitä ettemme tunne tai ymmärrä toisiamme niin hyvin kuin voisimme, kulttuurieronkin aiheuttamien erilaisten taustojen takia nimenomaan meillä tähän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Saattaa olla että kaivaisin asioita puoliväkisin esiin jos poikaystävä vaikka vaikuttaisi todella ahdistuneelta muttei pystyisi kertomaan miksi, jos uskoisin että esim. hänen päiväkirjaansa lukemalla voisin pystyä jotenkin päättelemään, mikä mieltä painaa ja siten myös keksiä jonkun tavan helpottaa hänen oloaan (perheenjäsenen kanssa tuo on toiminut minkä vuoksi en osaa enää pitää toisen päiväkirjan salaa lukemista aina ehdottomasti pahana asiana, jälkeenpäin hän oli itsekin tyytyväinen ratkaisuuni).

[Elppis]

Puhelimia en tutki, ainoastaan pyynnöstä. Mies aina pelailee tylsinä hetkinä pasianssia mun puhelimella (yrittää pentele saada top scoren, ei onnaa!), eikä mua haittais vaikka lukee viestejä tai puhelumuistia, ei siellä ole mitään salattavaa. Jos mun puhelimeen tulee viesti kun olen esim. laittamassa ruokaa, niin pyydän miestä lukemaan sen ääneen..

Toistemme sähköposteja ei olisi edes mahdollisuus lukea, meillä kun ei ole konetta kotona, enkä mä tee miehen salasanalla mitään, joten miksi edes kysyä.

Postit avataan vain jos on lasku tai sen näköinen; synttärikortit / kirjeet / tmv. sitten avaa se, kenen nimi kuoressa lukee. Me naurettiin just vähän aikaa sitten, että mä aina tiedän miehen tulevan palkan ennen sitä. Aina kun tilinauha tulee, mä satun olemaan ensimmäinen kotona, soitan miehelle, avaan kuoren ja kerron paljonko on tilille tulossa (koska se aina haluaa tietää niinQ HETI).

Joko mä olen naiivi ja tyhmä, tai sitten mun mielestä se kommunikaatio mikä meillä on, on riittävä sammuttamaan mun tiedonjano toisen tekemisistä/viestimisistä muiden kanssa.

[Lolita]

Mä olen niinQ So Easyn ja Elppiksen linjoilla.
Semmonen mukavan avoin linja, mutta toisen yksityisyyttä kunnioittaen. Ei tee edes mieli tonkia mitään sen jälkeen.

Itse aloin muinoin kiinnostua miehen puhelimen sisällöstä ynnä muusta taskunöyhdästä vasta sen jälkeen, kun hän alkoi salailla asioita ja mm. otti kännykän mukaan suihkuun mennessään. Sit sillä olikin peliä mun selän takana. Kaikkein paskin olo kännykän tutkimisesta tulikin sitten mulle, ja ansiosta. Ei pidä mennä tonkimaan, jos ei kestä seurauksia.

[So Easy]

Anteeksi että keskeytän paatoksesi, mutta on pakko kysyä ettetkö todella näe klausuulin II sulkevan pois koko klausuulin I mahdollisuuden?

Näen. Mitä sitten? Pointti olikin, että miksi vauhkota vain urkkimisesta, kun olennaisesti kyse on oman elämän jakamattomuudesta ja se ilmenee monella muullakin tavalla.

Kirjesalaisuus, lääkärinsalaisuus, etc.

Menemättä nyt näiden esimerkkien epäolennaisuuteen keskustelun aiheen kannalta, sanon kuitenkin että itse en olisi parisuhteessa jossa en voisi luottaa kumppanini tietoon mitä tahansa. Esimerkiksi työni sisältää jatkuvasti liikesalaisuuksia, mutta keskustelen kyllä niihin liittyvistä asioista parisuhteessa, koska se on niin merkittävä osa elämääni ja olisi varsin vajaata jättää kaikki siihen liittyvät asiat jakamatta.

Jos sinä seurusteliset juoruämmävosujen kanssa, otan osaa. Eikö tässä juuri puhuttukin luottamuksesta parisuhteessa?

Mitä etua esimerkiksi on kumppanillesi sillä tiedolla, että olet pitkän parisuhteen aikana hiukan ihastuntu kolmanteen osapuoleen, mutta olet päättänyt kuitenkin pysyä suhteessa ja panostaa siihen ja painaa kohdatut sydämentykytykset villaisella pienenä arjen piristeenä, ilman että loukkaa partneriaan kertomalla tälle tuntemuksistaan?

Elämme kyllä jossain ihan eri universumeissa. Itse todellakin kertoisin ihastuksestani, ja kumppanini myös siitä haluaisi tietää. Syvällisesti vahingollista (ilmeisesti tavoilla, joita et hahmota ollenkaan?) sen sijaan olisi nimenomaan tiedon salaaminen. Tai OK, minkälaisen suhteen nyt itse kukin haluaa.. mutta siis itse en todellakaan olisi suhteessa, jossa ei molempien mielestä ole itsestäänselvää, että totta kai moiset asiat keskustellaan auki.

Noin mustavalkoisessa maailmassa eläminen on varmasti hyvin, hyvin haasteellista.

Tietämättä sen tarkemmin miten "mustavalkoista" elämäni nyt sitten lienee, vastaan kuitenkin: "Päinvastoin." Elämäni on tullut aina vaan helpommaksi sitä mukaa kun olen oppinut olemaan avoimempi.

[Hellu]

Saattaa olla että kaivaisin asioita puoliväkisin esiin jos poikaystävä vaikka vaikuttaisi todella ahdistuneelta muttei pystyisi kertomaan miksi, jos uskoisin että esim. hänen päiväkirjaansa lukemalla voisin pystyä jotenkin päättelemään, mikä mieltä painaa ja siten myös keksiä jonkun tavan helpottaa hänen oloaan (perheenjäsenen kanssa tuo on toiminut minkä vuoksi en osaa enää pitää toisen päiväkirjan salaa lukemista aina ehdottomasti pahana asiana, jälkeenpäin hän oli itsekin tyytyväinen ratkaisuuni).

Muistan toisenkin ketjun missä kerroit kuinka olet utelias ja tykkäät tutkia kavereides tavaroita ja penkoa vanhoja kirjeitä, joten veikkaan että jos menisit poikaystäväs päiväkirjaa salaa lukemaan tyydyttäisit vain omia sairaita tarpeitas.
Jos mun poikaystävä tekis jotain vastaavaa meillä olis pitkät keskustelut edessä, enkä usko että sellaisesta epäluottamuslauseesta ihan noin vaan selvittäis.
Jos ihminen haluaa kertoa sulle jotain, se kertoo.
Jos ei halua niin sitten se ei kerro.
Eikö sun mielestä edes salaisimpia tuntojaan saa pitää omanaan vaikka seurustelisikin?

[martza]

Mun tapanani ei ole tutkia toisen puhelinta kaikkinensa. Siis tekstareita tai puheluita sieltä. Kyllä mä luotan kumppaniini 100%:sti. Aika paljon kumppanini saa puheluita ja tekstareitakin iltaisin, töistä ja tyttäriltään ja muutamalta ystävättäreltään. Jos alkaisin epäilemään näitä soittoja tai tekstareita niin hulluksihan siinä tulisi. Meillä kummallakin on avoin linja ja luotamme toisiimme. Kännykät ovat keittiön pöydällä ihan vapaasti toisen tutkittavina, jos sitä kumpikaan haluaisi.

Sähköpostia emme kumpikaan käytä iltaisin vaikka kotona on kaksi pc:tä. Ovat ihan lasten käytössä. PC:eitä käytämme ainoastaan laskujen maksuun ja jos yhdessä etsimme jotain internetistä.
Näin siis meillä ja hyvin menee.
Rakkaus kukoistaa ja yhdessäelämisen onnemme on tosiasia.

[So Easy]

Muistan toisenkin ketjun missä kerroit kuinka olet utelias ja tykkäät tutkia kavereides tavaroita ja penkoa vanhoja kirjeitä, joten veikkaan että jos menisit poikaystäväs päiväkirjaa salaa lukemaan tyydyttäisit vain omia sairaita tarpeitas.

Jos haluaisi tuntea ihmiset mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, niin se on sairasta? Totta kai on kohteliaampaa ja ennen kaikkea rehellisempää sanoa että kiinnostaa ja pyytää lupa, mutta että moinen kiinnostus olisi "sairas tarve"? Ainakin omasta mielestäni se on tavallaan terve tarve, kaiken vallitsevan filmaamisen ja kulissiveivaamisen keskellä.

Jos mun poikaystävä tekis jotain vastaavaa meillä olis pitkät keskustelut edessä, enkä usko että sellaisesta epäluottamuslauseesta ihan noin vaan selvittäis.

Epäluottamuslauseesta keneltä ja ketä kohtaan? Eikös tuossa olennaisesti ole ihan yhtä lailla kyse siitä, että sinulta on epäluottamuslause poikaystävääsi kohtaan että et halua hänen tietävän sinusta ihan kaikkea? Vai oliko pointtisi, että kyllä hän saisi tietää sinusta mitä vaan haluaisi, mutta jostain syystä juuri tuo ilman lupaa perehtyminen olisi huono juttu? Miksi?

Ainakin itse jos ajattelen että meidän kissa perehtyisi vanhoihin kirjeisiini tms. niin.. mitä sitten? Kuten joku -- varmaan taas yllättäen EW -- totesi, niin eikö se ole vain imartelevaa, että joku niin fiksu ja ihana ihminen haluaa oppia tuntemaan juuri sinut mahdollisimman hyvin?

Siis pelkäättekö, hyvät ihmiset, että toinen ei hyväksyisi teitä juuri sellaisena kuin olette? Juuri muuta selitystä en avautumiskammolle pysty keksimään.

Jos ihminen haluaa kertoa sulle jotain, se kertoo.
Jos ei halua niin sitten se ei kerro.
Eikö sun mielestä edes salaisimpia tuntojaan saa pitää omanaan vaikka seurustelisikin?

Miten tuosta tulee kovasti vaikutelma, että et ole tainnut itse ihan täysin hyväksyä itsessäsi näitä kaikkia "salaisimpia tuntojasi", ja/tai pelkäät ettei poikaystäväsi(kään) niitä hyväksyisi?

[saira]

Itse kirjoitan paperille ongelmistani ja ystävieni ongelmista. Joistain saatan kertoa miehelleni, tähän nykyiseen kun luotan sen verran, että tiedän osaavan pitää tarvittaessa suunsa kiinni ja toimivan korrektisti. Joistain asioista en kuitenkaan kerro. JOS mieheni olisi uteliasta tyyppiä, hän saisi lukemalla MINUN päiväkirjaani selville myös YSTÄVIENI arkaluontoisia asioita. Sitä en suvaitsisi, koska nämä asiat on minulle luottamuksella kerrottuja asioita. Ja tällä asialla ei olisi mitään tekemistä sen minuun itseeni tutustumisen kanssa, jolla tämä lukeminen täällä nyt yritetään oikeuttaa. Jos minuun haluaa tutustua, sitä ei ainakaan pidä tehdä rikkomalla luottamukseni siihen, että minullakin voi olla jotain omaa ja yksityistä suhteessa. Tämä toimii myös toisin päin.

Edit. Ystävieni asiat, joista juttelemme mieheni kanssa, ovat yleensä asioita, jotka ystäväni kertovat itse hänelle. Mieheni kun on myös sitä tyyppiä, että ihmiset mielellään puhuvat hänelle asioitaan.

[CoqAuVin]

Juuei mun lompakolla, kännykällä tai koneella käydä ilman lupaa. Kuinkahan paljon näistä yksityisyysjutuistakin opitaan kotoa? Aloin myös miettiä tota kavereiden yksityisyyttä- joskus puhun kavereideni asioista toisille kavereille, koska ne ei tod. näk. tuu koskaan tapaamaan toisiaan, mutta onhan sekin vähän kyseenalaista.

Mun parhaan kaverin poikaystävä kuulemma tietää musta kaikenmaailman arkaluontosia juttuja, samoin kun minä hänestä. Tavallaan se on todella ällöä, koska en yhtään pidä miehestä, enkä halua että ällöt ihmiset tietää musta asioita. Kai siihen on vähän vaikee puuttuakaan, ja toisaalta se poikaystävä tuskin tulee koskaan kommentoimaan mulle mitään.

Tuntuu aika oudolta, että antais edes poikaystävän/aviomiehen/lapsien lukea jotain tosi yksityisiä hengentuotoksia niinku päiväkirjaa. Mun mielestä niihin pitää saada päästellä kenenkään tunteita ajattelematta, ja seuraavana päivänä ne asiat saattaakin olla ihan erilailla ja poikaystävä ei ollukaan mulkku. Ei tuu niin paljoo sanomista kun on vähän yksityisyyttä.

[Hellu]

Epäluottamuslauseesta keneltä ja ketä kohtaan? Eikös tuossa olennaisesti ole ihan yhtä lailla kyse siitä, että sinulta on epäluottamuslause poikaystävääsi kohtaan että et halua hänen tietävän sinusta ihan kaikkea? Vai oliko pointtisi, että kyllä hän saisi tietää sinusta mitä vaan haluaisi, mutta jostain syystä juuri tuo ilman lupaa perehtyminen olisi huono juttu? Miksi?

Siis pelkäättekö, hyvät ihmiset, että toinen ei hyväksyisi teitä juuri sellaisena kuin olette? Juuri muuta selitystä en avautumiskammolle pysty keksimään.

Kysymys ei nyt ole mistään salaisuuksista vaan omista ajatuksista paperilla.
Jos minulla olisi päiväkirja ja kirjoittaisin sinne asioita poikaystävästäni vaikka silloin kun parisuhde on kriisissä, niin en todellakaan hyväksyisi sitä että poikaystäväni kävisi lukemassa sitä.
Mielestäni minulla on oikeus valikoida mitkä tunteeni tuon julki.
Kyse ei ole mistään avautumiskammosta vaan siitä että luottaa toiseen ja siihen että jos kerrottavaa on, se kerrotaan.
Ei ole asiaa jota poikaystäväni ei minusta tietäisi, en silti haluaisi että hän pystyisi lukemaan ajatuksiani.

[Nasalspray]

Pointti olikin, että miksi vauhkota vain urkkimisesta, kun olennaisesti kyse on oman elämän jakamattomuudesta ja se ilmenee monella muullakin tavalla.

Miksi sitten et tuonut pointtiasi kirjoituksessasi ilmi?

Menemättä nyt näiden esimerkkien epäolennaisuuteen keskustelun aiheen kannalta, sanon kuitenkin että itse en olisi parisuhteessa jossa en voisi luottaa kumppanini tietoon mitä tahansa.

Jos sinä seurusteliset juoruämmävosujen kanssa, otan osaa. Eikö tässä juuri puhuttukin luottamuksesta parisuhteessa?

Miksi ne ovat epäolennaisuuksia? Normaaliin ihmiselämään kuuluu luottamuselementti useampaan muuhunkin ihmissuhteeseen kuin parisuhteeseen. Luvaton tunkeutuminen sellaisiin tietolähteisiin joissa voi olla tietoa myös sellaisista tahoista, joihin on luottamussuhde ja jotka ovat sen tiedon luottamuksella antaneet ovat loukkaus niitä muita tahoja kohtaan, oli kumppani sitten "juoruämmävosu" tahi ei. Esimerkiksi ne ystävieni asiat jotka he minulle uskovat luottamuksella jäävät omaan tietooni, kunnioituksesta heitä kohtaan, ei suinkaan epäluottamuksesta kumppaniani kohtaan. Jos sinä toimit toisin ystäviesi kanssa, otan osaa heidän puolestaan.

Elämme kyllä jossain ihan eri universumeissa. Itse todellakin kertoisin ihastuksestani, ja kumppanini myös siitä haluaisi tietää. Syvällisesti vahingollista (ilmeisesti tavoilla, joita et hahmota ollenkaan?) sen sijaan olisi nimenomaan tiedon salaaminen. Tai OK, minkälaisen suhteen nyt itse kukin haluaa.. mutta siis itse en todellakaan olisi suhteessa, jossa ei molempien mielestä ole itsestäänselvää, että totta kai moiset asiat keskustellaan auki.

Niin elämme. Sinä elät teoreettisessa universumissa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Koetapa kertoa joku päivä kumppanillesi, että olet ihastunut kolmanteen tahoon ja katso miten se auki keskustelu sujuu ja mitä hyötyä siitä sinulle on, jatkakaamme sen jälkeen keskustelua siitä oliko ko. avoimuuden osoitus parisuhteesi, itsesi ja kumppanisi kannalta eri tasoilla arvioituna vahingollinen vai hyödyllinen teko! Ja jos et voi tehdä noin, kysy edes partneriltasi, miltä hänestä tuntuisi, jos kertoisit olevasi ihastunut johonkuhun muuhun.

Kerro myös millä tavalla kertomatta jättäminen olisi syvästi vahingollista? Onko älykkyytesi niin ylivertainen, että sen hahmottaminen on mahdotonta henkilölle, joka ei ole sinä? Vai etkö vain osaa ilmaista itseäsi?

Tietämättä sen tarkemmin miten "mustavalkoista" elämäni nyt sitten lienee, vastaan kuitenkin: "Päinvastoin." Elämäni on tullut aina vaan helpommaksi sitä mukaa kun olen oppinut olemaan avoimempi.

Ehkä lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä aikavälillä löydät varmasti edestäsi avoimuutesi negatiiviset puolet. Kaikki totuudet eivät ole tarkoitettu kaikkien korville, ei edes kumppanin.

[CandyMan]

Jos ihminen haluaa kertoa sulle jotain, se kertoo.
Jos ei halua niin sitten se ei kerro.
Eikö sun mielestä edes salaisimpia tuntojaan saa pitää omanaan vaikka seurustelisikin?

Miten tuosta tulee kovasti vaikutelma, että et ole tainnut itse ihan täysin hyväksyä itsessäsi näitä kaikkia "salaisimpia tuntojasi", ja/tai pelkäät ettei poikaystäväsi(kään) niitä hyväksyisi?

Kuulostaa minun korvaani kovin teinimäiseltä jos seurustelun tulisi olla Täydellinen Yhteensulautuminen, jossa kaikki aika, ajatukset ja mielipiteet olisivat yhteisiä, eikä kummallakaan saisi olla mitään omaa tai yksityistä. Tekeväthän jotkut parit toki yhteisiä seksivideoitakin jotka myöhemmin vuotavat nettiin.

Ulottuuko esim. vaalisalaisuus mielestäsi parisuhteeseen, vai pitäisikö puolison aina voida pystyä halutessaan tarkistamaan ketä toinen on äänestänyt? Tätä voidaan perustella aivan samoin kuin perustelet yleensäkin täydellistä avoimmuutta: ei kai toinen vain häpeä valintaansa? Mitä hänellä on salattavaa? Jos toinen haluaisi vain oppia tuntemaan toista hieman paremmin, myös vaalikäyttäytymisensä suhteen?

Omassa aikaisemmassa parisuhteessani tulimme maininneeksi toisillemme eduskuntavaalien aikana ketä äänestimme, mutta pitäisin perin kummallisena jos jompikumpi olisi katsonut oikeudekseen tietää toisen valinnan, vaikka sitten salaa.

[EveryWoman]

Normaaliin ihmiselämään kuuluu luottamuselementti useampaan muuhunkin ihmissuhteeseen kuin parisuhteeseen.

Toki kuuluu. Mikä saa sinut (ja monet muut) uskomaan, että avoimuus kumppania kohtaan merkitsisi automaattisesti muiden ihmisten luottamuksen pettämistä?

Luvaton tunkeutuminen sellaisiin tietolähteisiin joissa voi olla tietoa myös sellaisista tahoista, joihin on luottamussuhde ja jotka ovat sen tiedon luottamuksella antaneet ovat loukkaus niitä muita tahoja kohtaan, oli kumppani sitten "juoruämmävosu" tahi ei.

Ymmärtääkseni So Easy ei puhunut luvattomasta tunkeutumisesta vaan avoimuudesta. Se, että kumppanit eivät luvatta urki toistensa salaisuuksia, on vasta 50% onnellisesta parisuhteesta. Lisäksi tarvitaan halua jakaa kumppanin kanssa vaikeatkin asiat.

Sinä elät teoreettisessa universumissa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Koetapa kertoa joku päivä kumppanillesi, että olet ihastunut kolmanteen tahoon ja katso miten se auki keskustelu sujuu ja mitä hyötyä siitä sinulle on, jatkakaamme sen jälkeen keskustelua siitä oliko ko. avoimuuden osoitus parisuhteesi, itsesi ja kumppanisi kannalta eri tasoilla arvioituna vahingollinen vai hyödyllinen teko! Ja jos et voi tehdä noin, kysy edes partneriltasi, miltä hänestä tuntuisi, jos kertoisit olevasi ihastunut johonkuhun muuhun.

Ainakin minä olen pari-kolme kertaa (laskentatavasta riippuen) ollut tilanteessa, jossa olen ihastunut parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön. Olen aina kertonut asiasta kumppanilleni, ja minulle on myös kokemuspohjalta itsestään selvää, että se on parasta mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Joskus tieto on otettu vastaan paremmin, joskus huonommin, mutta lopputulos on aina ollut selvästi plussan puolella. Suhde lujittuu siitä, että vaikeuksista selvitään yhdessä - ei siitä että ne vaietaan kuoliaaksi. Parisuhde on yhdessäoloa. Jos yhdessäoloelementti poistetaan vaikeiden tilanteiden kohdalta, nimityksestäkin kannattaisi saman tien luopua.

Olen ollut kaksi kertaa myös tilanteessa jossa kumppani ihastui toiseen. Toisella kerralla ihastus ei ollut vakavaa, ja vaikka tieto siitä herättikin minussa aluksi kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita, myöhemmin olimme molemmat vain iloisia siitä että kumppanini elämässä oli sellainen ihana nainen. Keskustelimme välillä yhdessä siitä, mitä se nainen oli tehnyt tai sanonut ja vastaihastumisen todennäköisyydestä - ihan semmoiseen teinityttötyyliin. Jaettu ilo on kaksinkertainen! Tilanteen rauettua luottamukseni kumppaniin oli entistä suurempi (olinhan saanut käytännön osoituksen siitä, että hän ei salaa minulta hankaliakaan juttuja). Toisella kerralla suhteeni päättyi kumppanin ihastumiseen, ja sillekin ihmiselle olen tavattoman kiitollinen hänen rehellisyydestään. Ero olisi tuntunut miljoona kertaa musertavammalta, ellen olisi voinut niin läheltä seurata, kuinka satumaisen onnellinen hän sen toisen kanssa oli (tätä kautta kun ymmärsin varsin hyvin, miksi meidän piti erota).

Kerro myös millä tavalla kertomatta jättäminen olisi syvästi vahingollista?

Minusta epäavoimuus suhteessa ei vain toimi. Jos toisen kanssa ei jaa elämänsä tärkeitä tapahtumia (esim. ihastumista), menettää mahdollisuuden iloita niistä hänen kanssaan (joka kuitenkin lisäisi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sen sellaista). Jos toiselle ei ole avoin vaikeista asioista, miten toinen voisi olla niissä tukena? Jos toiselle ei anna mahdollisuutta tutustua myös omiin pimeisiin puoliin, hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta hyväksyä niitä.

Mitä vähemmän se toinen sinua tuntee, sitä vähemmän hän sinua rakastaa. Hän saattaa kyllä kokea suuriakin rakkauden fiiliksiä, mutta jos hän ei tunne sinua, fiilikset koskevat vain hänen kuvitelmaansa sinusta - eivät sitä henkilöä, joka sinä todellisuudessa olet. Ja mitä merkityksellisempiä asioita kumppaniltasi pimität, sitä enemmän sinun tekee mieli pimittää jatkossa. Aika helposti siitä syntynee kierre, jossa epäavoimuuden määrä lisääntyy ajan myötä. Myöhemmin kuvaan voi tulla epärehellisyyttäkin, ja lopulta kumppani ei tiedäkään sinusta enää mitään merkityksellistä. Suhteessa ei ole enää muuta järkeä kuin asumiskustannusten ja mahdollisten kasvatusvelvoitteiden puolittaminen.

Pitkällä aikavälillä löydät varmasti edestäsi avoimuutesi negatiiviset puolet. Kaikki totuudet eivät ole tarkoitettu kaikkien korville, ei edes kumppanin.

Ömm. Minä olisin juuri päivastaista mieltä. Kurjien totuuksien kertominen toki kirpaisee kertomisen hetkellä ja vähän siitä eteenpäin, mutta pidemmällä aikavälillä avoimuuden edut ovat kiistattomat.

Tietenkin avoimeksi on vähän hankala ryhtyä käden käänteessä, jos on jo totuttanut kumppaninsa feikkiteatteriin. Samoin lapsi, joka on tottunut saamaan joka päivä karkkia ja lettuja, protestoinee voimakkaastikin, jos tilalle lanseerataan yksi karkkipäivä viikossa -systeemi. Tämä ei kuitenkaan kerro karkkipäiväsysteemin huonoudesta - vaan siitä, että lapsi ei itse tiedä mikä hänelle on hyväksi. Siis suhde, joka avoimuuteen kaatuu, ei ollut jatkamisen arvoinen alun perinkään.

Ainakin itselleni suhteessa on kyse nimenomaan siitä, että ei tarvitse miettiä puheitaan eikä piilotella salaisuuksiaan. Että maailmassa on edes yksi ihminen, jonka seurassa kaikki kulissit sortuvat. Ja joka siitä huolimatta rakastaa, välittää, hyväksyy, kunnioittaa, ihailee. Olisi harvinaisen vastenmielinen ajatus joutua asumaan sellaisen ihmisen kanssa, jolta minun tekisi mieli pimittää asioita. Ihmettelen, miksi kukaan suostuu sellaiseen. Suomi on sentään vapaa maa!

[EveryWoman]

Omassa aikaisemmassa parisuhteessani tulimme maininneeksi toisillemme eduskuntavaalien aikana ketä äänestimme, mutta pitäisin perin kummallisena jos jompikumpi olisi katsonut oikeudekseen tietää toisen valinnan, vaikka sitten salaa.

Eihän avoimuudessa ole kyse siitä, että avoimuuden kohde katsoisi oikeudekseen tietää asioita.

Jos minä olisin parisuhteessa tyypin kanssa, joka syystä tai toisesta ei haluaisi minun vaikka koskaan menevän hänen työhuoneeseensa, niin en minä tietenkään sinne menisi - saati sitten ryhtyisin penäämään joitakin ihme "oikeuksiani". Avoimuus jäisi silloin hänen puoleltaan vajaaksi, enkä minä voisi tilannetta korjata käymällä huoneessa urkkimassa salaisuuksia. Vaikka saisin selville kaikenlaista, perusongelma eli avoimuuden puute ei olisi muuttunut miksikään. Yleensäkään en pidä oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvaa hahmotustapaa parisuhteen kannalta hyödyllisenä. Parisuhde (tai minun määritelmäni siitä) perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja antamiseen - ei velvollisuuteen ja vaatimiseen.

Todennäköisesti toteaisin vain, että suhde ei ole ilmapiiriltään sellainen mitä etsin, ja jatkaisin etsintöjä sinkkuna.