RolloTomasi kirjoitti:Mutta subjektiivisuudesta huolimatta sellaiset asiat kuin ulkonäkö ja varakkuus näyttävät olevan ne kaksi tärkeintä asiaa. Joku muodikkuus siihen vielä päälle, niin johan taso nousee huimasti.
Et ole tuossa maininnut yhtäkään niistä ominaisuuksista joita esimerkiksi itse edellytän kumppaniltani. Siksi en kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että nuo olisivat Ne Tärkeimmät Asiat. Eikä kyse ole siitä, että minulla olisi "rima matalalla". Jos luettelen kumppaniltani edellyttämiäni ominaisuuksia missä tahansa porukassa, kommentti on aina samantapainen:
Voiko jollain olla rima noin korkealla? Ootko sä ikinä seurustellut?
Tästä huolimatta esimerkiksi ulkonäöllä (objektiivisesti arvioituna) ei ole minulle juuri mitään väliä, minkä myös seurusteluhistoriani todistaa. Sama todistus varakkuuden ja yleisen menestyneisyyden suhteen. Olen seurustellut ja halunnut seurustella niin persaukisen ja kouluttamattoman kuin arvostetun tutkinnon suorittaneen ja hyväpalkkaisenkin miehen kanssa.
NuoriDaavid kirjoitti:Mutta kun arvottaminen ei ole täysin subjektiivista. Kasvojen symmetrisyys koetaan yleisesti kauniina. Vikisevä eunukki yleisesti on huonompi vaihtoehto kuin matalaääninen haiuisharteikko. Pitkiä miehiä pidetään lyhyitä halutumpina, koska he ovat vahvemman oloisia. Terveen näköinen ihminen koetaan kauniiksi. Riipputissejä ei pidetä niin kauniina kuin kiinteitä, koska riippurinnat ovat vanhuuden merkki. Rypyt naisella viestivät huonosta hedelmällisyydestä ja opat epätoivottavia jne.
On aivan uskomatonta idealismia, naiviutta ja todellisuuden kieltämistä väittää, etteikö määrätyt halutut kumppanin ominaisuudet ovat yleisesti kaikilla samat.
En pyri kieltämään, etteivätkö suunnilleen kaikki arvottaisi ulkonäköominaisuuksia suunnilleen esittämälläsi tavalla. Siis jos verrataan kahta saman luokan ulkonäköominaisuutta toisiinsa (rinnat: riippuvat vs. kiinteät), varmaan aika moni valitsee samalla tavalla. Mutta tämä nyt ei vielä kerro markkina-arvoteorian yleisestä toimivuudesta mitään. Se, että mainitsen kiinteät rinnat riippuvia viehättävämmiksi, ei vielä tarkoita että tällä olisi juuri mitään merkitystä parinvalinnassani.
Mihin listaltasi jäivät henkiset ulottuvuudet? Yritäpä laittaa niitä samanlaiseen universaaliin arvojärjestykseen. Toki voidaan löytää joitakin yksittäisiä helposti käsitteellistettäviä henkisiä ominaisuuksia, joiden järjestäminen on helppoa (esimerkiksi kaikki pitänevät rehellisyydestä epärehellisyyttä enemmän), mutta nekin ovat vasta alkusoittoa. Ihminen voi olla aivan ällistyttävän hyvännäköinen, rikas, muodikas ja rehellinen herättämättä minussa minkäänlaista pariutumisviettiä. Sen sijaan jos kaikki ne henkiset asiat, jotka kuvitteellisella listallani mainitaan, täyttyvät, henkilö voi näyttää lähes miltä tahansa ilman että tämä haittaisi meidän pariutumistamme. Ylilihavuus ja joku aivan ruokoton itsensä hoitamattomuus (esim. erittäin huonosti hoidetut hampaat) ovat ainoat ulkonäköön liittyvät jutut, joita en varmaan kumppanissani haluaisi nähdä - mutta toisaalta nekin liittyvät enemmän
persoonallisuuteen, joka aiheuttaa ulkonäön, eivätkä siihen kuoreen sinänsä.
NuoriDaavid kirjoitti:Toki joku yksittäinen pervertikko voi tykätä vaikka kumisaappaissa kävelevästä lampaasta, mutta ei se muuta suurta kuvaa.
Tuollainen "suuri kuva" voidaan tietysti laskea mistä tahansa sarjasta muuttujia. Eri asia on, mitä se kertoo.
Esimerkki: lasketaan, millä musiikkityylillä voittaa todennäköisimmin Euroviisut (eli minkä tyylin markkina-arvo on korkein). Tehdään lähtöoletus, että musiikin tulee olla tonaalista (suurin osa ihmisistä ei siedä atonaalisuutta) ja että siinä tulee olla lyriikka (instrumentaaleilla ei ole aiemminkaan pärjätty) ja sisällytetään tutkimukseen seuraavat muuttujat:
1. tempo: nopea vs. hidas
2. tahtilaji: 4/4 vs. 3/4
3. instrumentit (kyllä/ei): rummut, kitara, sähkökitara, viulu, basso, poikkihuilu, luuttu, cembalo, marakassi, tamburiini, piano, sähköurut, urkuharmooni, baritonisaksofoni, tenorisaksofoni, miesääni, naisääni, taustakuoro
4. lyriikan aihe: rakkaus vs. kuolema.
Sitten pyydetään viiden ihmisen joukkoa vastaamaan kysymyksiin.
Vastaukset:
A
1. nopea, 2. 3/4, 3. rummut, sähkökitara, basso, miesääni, 4. rakkaus
B
1. hidas, 2. 3/4, 3. rummut, viulu, piano, marakassi, luuttu, naisääni, 4. rakkaus
C
1. nopea, 2. 4/4, 3. piano, basso, baritonisaksofoni, miesääni, 4. kuolema
D
1. hidas, 2. 4/4, 3. rummut, kitara, sähkökitara, tamburiini, sähköurut, miesääni, taustakuoro, 4. kuolema
E
1. hidas, 2. 4/4, 3. rummut, sähkökitara, viulu, basso, naisääni, taustakuoro, 4. rakkaus.
Tulos: Korkein markkina-arvo on musiikilla, jonka tempo on hidas, tahtilaji 4/4, jossa on instrumentteina (yli 2 mainintaa saaneet) rummut, sähkökitara, basso ja miesääni, ja jonka lyriikan aiheena on rakkaus.
No, mahtaakohan tällä reseptillä voittaa Euroviisut? Eipä tietenkään. Ensimmäisenä ongelmana on kyselyyn vastaajien liian pieni määrä. He eivät voi mitenkään edustaa koko Euroviisukansaa. Sama ongelma on käänteisenä markkina-arvoteoriassa. Suurella joukolla mitattu kannatus ei useimmiten korreloi mitenkään yhden ihmisen mielipiteen kanssa (vai moniko teistä väittää useimmiten pitäneensä Euroviisujen voittobiisistä - siis muutenkin kuin vain viime vuoden Alice Cooper -plagiaatista?).
Toinenkin vakava puute tuossa järjestelmässä on. Mieti omaa lempimusiikkiasi ja kokeile, miten hyvin sen kuvaileminen näillä annetuilla parametreilla onnistuu. Minun kohdallani menee ainakin ihan puihin. Kaikkein olennaisimpia kohtia ei edes ole koko tutkimuksessa mukana. Minulle on aivan sama, mikä tahtilaji musiikissa on ja mitä instrumentteja siinä on käytetty ja mitä lyriikka käsittelee, kunhan musiikki muilta, paljon olennaisemmilta osiltaan on toiveideni mukaista. Lisäksi: pidän tavattomasti monista hyvin erilaisista musiikkityyleistä, enkä osaisi valita niistä vain yhtä Parasta.
Sama ihmissuhteissa. Vaikka olenkin muiden mielestä kranttu, ihminen voi olla minulle sopiva kumppani monilla erilaisilla (ja keskenään ristiriitaisilla) tavoilla. Kuinkas nämä sitten pitäisi pisteyttää? Ja ne jutut, jotka on helppo kuvata ja operationalisoida, ovat lopulta tavattoman vähämerkityksisiä. Mikäs siinä, jos joku haluaa moista triviaa mielessään pyöritellä - sääli vain, että moni tuntuu uskovan ihan liikaa sen merkitykseen.
Enkä minä pidä fiksuuttakaan juuri noita kahta yhteismitallisempana käsitteenä. Joku ÄO 100 -tyyppi voi hyvin pitää ÄO 160 -tapausta aivan nuijana, objektiivisesta "totuudesta" riippumatta.
